Brunssi: Krog Roba 8.1.2017 (HKI)

Suuntasimme sunnuntaina koulukaverien kanssa Krog Robaan. Tiedossa oli valmistujaisbrunssi! Meidän koulukaveriporukan viimeinenkin leidi sai urakan pakettiin, ja tottahan toki sitä piti hieman juhlistaa ennen varsinaisia valmistujaisjuhlia, joita tietenkin odotamme innoissamme. Tällä valmistujaiskierroksella koulun järjestämissä juhlissa sai ensimmäistä kertaa painaa päähänsä oikean valmistujaislakin. Tämän kuullessani olin vähän kade, omissa valmistujaisjuhlissa päälle sai vain sinisen Harry Potter -viitan. Mutta oli se viittakin päheä, se teki koulun juhlasta astetta arvokkaamman ja juhlavamman myös.

Olimme ostaneet vastavalmistuneelle lahjakortin brunssille, ja sen kaveriksi annoimme näin alkuun myös pullon kuplivaa sekä kukkakimpun. Varsinaisten lahjojen aika on sitten kun saamme kutsun juhliin, heh!

Krog Roban brunssista olen lukenut muutamista blogeista. Blogien teksteistä mieleen on jäänyt ennen kaikkea kaunis sisustus. Astuessani sisään Krog Robaan yllättyin silti hurjan positiivisesti – ravintolasali oli silmiä hivelevän kaunis paikka. Kaikki näytti hyvältä, kalusteista kattaukseen ja aina ruoan esillepanoon asti. Niin herkullisen näköistä, minne vain silmänsä kohdistikaan.

Rakennus on toiminut sekä Helsingin energialaitoksena että viimeksi poliisilaitoksena. Krog Roban yhteydessä toimii Hotel Lilla Roberts, jonne tahtoisin kovasti päästä yöpymään. Brunssin testaamisen jälkeen olisi mahtavaa päästä herkuttelemaan myös hotellin aamupalalla, veikkaan senkin olevan aika hyvä. Ehkä me tehdään pieni retki Helsinkiin herran kanssa hääpäivän kunniaksi, kun itse hääpäivänä herra poti sen verran pahaa keuhokuumetta, että jäi kaikki suunnitelmat toteuttamatta.

Krog Roba tarjoilee lauantaisin ja sunnuntaisin omien sanojensa mukaan brunssimaista All Day Breakfastia, joka koostuu buffetpöydän herkuista sekä erikseen tilattavista a la carte annoksista. Brunssin (noutopöydän) hinta on 29 euroa henkilöltä ja siihen päälle tulee sitten erikseen a la carte -annosten hinnat, jos semmoisia haluaa tilata. Meidän vierailun perusteella voin kyllä sanoa, ettei listan annoksia kannata edes vilkaista, noutopöytä on kattava ja sen avulla saa mahtavan ähkyn aikaan (me olimme brunssilla 12.30-15 ja kello on nyt kohta yhdeksän illalla, ja vatsa on vieläkin aivan täynnä). Brunssille voi tulla 12.30-15.00. Pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen, paikalla oli porukkaa reippaasti ja kaikki pöydät olivat varattuina.

Noutopöytiä oli kolme, yhdessä kylmät sapuskat, toisessa lämpimät ja kolmannessa komeilivat jälkiruoat sekä luonnonjogurtti useilla eri lisukkeilla varustettuna. Mehut, vesi, kahvi sekä tee kuuluivat brunssin hintaan. Kahvi ja tee tuodaan pöytään pyynnöstä, muut juomat saa hakea itse.

Ruokapuolesta piti huolta ainakin rapea, itse leivottu maalaispatonki, croissantit, keitetyt luomumunat, tomaatilla maustettu munakokkeli, pekoni, bratwurstit, herkullinen palvikinkku, lämminsavulohi, lohi- ja sienipiirakat, salaatit, marinoitu punasipuli, mummonkurkut, tautisen hyvä ryytisinappimajoneesi, hedelmät, brunssikakku, juustovalikoima, erilaiset Brunbergit suukot, karkit sekä keksit. Että kyllä siellä kaikille oli jotakin!

Olen nyt ollut 4D-ultran jälkeen aika tarkkana sokerin käytön kanssa, koska lääkäri siellä totesi, että vatsani sisällä möyrii aika iso otus. Että jos en halua puskea keväällä itsestäni ulos reipasta 4500 grammaa, niin loppuraskauden ajan sokerin kanssa kannattaa olla tarkkana. Voi kyllä olla, etten voi asiaan paljon itse vaikuttaa. Äitini on ollut molemmissa raskauksissa simpsakassa kunnossa ja vältellyt sokereita, ja silti sieltä putkahti kaksi yli 4500 grammaista tyttöä – ilman mitään kipulääkityksiä. Arvostan! Lääkärin mukaan vauvan koko on yllättävän perinnöllistä erityisesti äidiltä tyttärelle, heh..

Mutta siis Krog Roban jälkkäripöytä näytti sen verran hyvältä, että päätin juhlan kunniaksi nostella lautaselle just sen verran makeita juttuja kuin mieli teki. Ei niitä sitten loppupeleissä mitenkään kamalan paljon lautaselle päätynyt, mutta enemmän kuin pitkään aikaan.

Kokonaisuudessaan brunssi toimi musta upeasti. Kaikki sapuskat olivat herkullisia, palvelu pelasi, miljöö oli enemmän kuin kaunis ja seura hyvää. Melkein kolme tuntia me siellä istuttiin ja joristiin niin kovasti, että muut pöydät oli jo siivottu ja henkilökunta veti melkein ulkovaatteitaan päälle kun me tajuttiin vasta nousta pöydästä. Tänne tarttee tulla herra Longfieldinkin kanssa – aamupalalle tai brunssille.

Joulukalenteri 21: Kreikkalainen brunssi uudeksi vuodeksi & arvonta


Postaus on toteutettu yhteistyössä Palirrian kanssa. Kampanjan ideana oli tutustua Palirrian tuotteisiin, ja tarjota niistä teille lukijoille inspiraatiota kreikkalaiseen ruokaan tarjoiluehdotusten taikka reseptien muodossa.

Postauksen lopussa odottaa myös arvonta, joten kannattaa selailla postaus kokonaan läpi!

palirria meze

Joulu on jo aivan ovella, ja melkeinpä heti sen jälkeen on aika juhlistaa uutta vuotta. Meidän uuden vuoden suunnitelmat ovat vielä täysin auki.. Ei ole tässä kaiken työhäsän keskellä vaan ehtinyt miettiä asiaa yhtään. Meillähän olisi ihan oikeasti myös syytä juhlaan, 1.1.2017 on meidän 6. hääpäivä, joka tulee muuten olemaan viimeinen hääpäivä vähään (tosi pitkään) aikaan ihan kahdestaan. Jotain kivaa tekemistä pitäisi siis keksiä, mutta hieman tässä käy aika vähiin. Jos teidänkin kalenterissa on tämän vuoden viimeisen ja ensi vuoden ensimmäisen päivän kohdalla vielä tyhjää, napatkaa tästä ainakin vinkit kreikkalaiseen brunssiin, joka maistuu aivan saletisti hyvältä ja on lisäksi helppo valmistaa.

palirria meze

Palirria on valmistanut välimerellisiä valmisaterioita jo 60 vuoden ajan perheyrityksen voimin. Heidän tuotteensa ovat saavuttaneet kansainvälisiä palkintoja tässä vuosien varrella, ja Palirrian tuotteita voi löytää jopa yli 40 maasta.

Jos ihan totta puhutaan, niin saadessani tuotapaketin kotiini en tunnistanut Palirrian kreikkalaisista meze-tuotteista yhtäkään. Tosin kovin usein en ruokakauppareissulla meze-osastoa kalua läpi, mutta silti vähän hävetti kun jokainen purnukka oli aivan uusi tuttavuus. Mutta olipahan entistä parempi syy tutustua tarkemmin tähän minulle pimennossa olleeseen tuoteperheeseen!

palirria meze

Saamamme tuotepakettiin kuului yhteensä 8 tuotetta. Näistä kreikkalaiseen uuden vuoden brunssiin päätyi lopulta kuutta, Palirrian stifado-sipulit sekä tomaattikastikkeessa lilluvat okrat jäivät odottamaan seuraavaa kreikkalaisen keittiön inspiraatiotani.

Oikeastaan kaikki Palirrian meze-tuotteet sopivat syötäväksi ihan sellaisenaan. Helpoimmalla pääsee, kun hommaa kasan erilaisia meze-purkkeja, avaa purkit kotona, törkkää purkin sisällön johonkin kauniiseen tarjoiluastiaan ja aloittaa syömisen. Me hieroimme kuitenkin hieman aivonystyröitämme ja käytimme osaa tuotteista resepteissä.

Kyhäämämme brunssikokonaisuus toimi hurjan hyvin. Erityisen ylpeitä olimme lämpimästä munakoisovuoasta sekä erittäin herkullisesta hummuksesta, joka piti sisällään mm. aurinkokuivattuja tomaatteja.

palirria meze

Mezejä voi oikeaoppisesti nauttia aamupalaksi, lounaaksi taikka illalliseksi. Ne toimivat perinteisesti juomien kyytipoikana, pieni ihme vatsassani sai meidät skippaamaan tällä kertaa alkoholin ja juomaan brunssilla minttuteetä, joka sekin on kyllä oiva ja aika perinteinenkin lisuke mezejen kanssa.

Mutta kurkataan nyt jo miltä se meidän kreikkalainen brunssi kuulosti ja näytti! Lisää reseptivinkkejä löytyy suoraan Palirrian sivuilta.

Kreikkalainen uuden vuoden brunssi

  • Lämmin munakoisovuoka
  • Lihapullat tsatsikilla
  • Pita-leipää harissa-paprikadipillä sekä aurinkokuivattu tomaatti -hummuksella
  • Vihreitä ja mustia oliiveja
  • Retiisejä
  • Viininlehtikääryleet sitruunalla sekä tsatsikilla
  • Artisokan sydämiä
  • Palirria My Greek Meze jättipapuja vinaigrette-kastikkeessa

palirria meze

Lämmin munakoisovuoka

  • 2 prk Palirria munakoisoa tomaattikastikkeessa
  • 370 g tomaattimurskaa
  • 175 g viipaloitua mozzarellaa
  • 125 g raastettua parmesaania
  • 2 tl sitruunamehua
  • tuoretta basilikaa
  • kourallinen leivänmuruja (esim. pitaleipää tai patonkia)

1. Esilämmitä uuni noin 200 asteeseen.

2. Poista munakoisot peltipurkista säästäen purkin sisällä oleva tomaattikastike. Sekoita molempien munakoisopurkkien tomaattikastike tomaattimurskan kanssa erillisessä kulhossa. Levitä puolet tomaattikastikkeesta esim. piirakkavuoan pohjalle.

3. Asettele tomaattikastikkeen päälle yksi purkki Palirria munakoisoja, niin että vuoan pohja täyttyy niistä lähes kokonaan. Pirskottele päälle pieneksi pilkottua tuoretta basilikaa.

4. Asettele sen jälkeen puolet valmiiksi viipaloiduista mozzarellaviipaleista munakoisojen päälle.

5. Ripottele sen jälkeen puolet raastetusta parmesaanista mozzarellaviipaleiden päälle. Pirskottele päälle vielä 1 tl sitruunamehua ja aloita koko homma alusta (ensin loput tomaattikastikkeet, sen jälkeen toinen purkki munakoisoja, sitten basilikaa, mozzarellaviipaleet, parmesaani sekä lopuksi sitruunamehu).

6. Viimeiseksi viskele vuoan pinnalle leivänmurut.

7. Paista munakoisovuokaa uunin keskitasolla noin 40-45 minuuttia.

palirria mezepalirria meze

Lihapullat tsatsikilla

Tsatsikin reseptin löydät täältä.

  • 1 prk Palirria lihapyörykät tomaattikastikkeessa
  • tsatsikia
  • tuoretta minttua

1. Poista lihapyörykät tomaattikastikkeesta ja asettele ne uunivuokaan. Lämmitä lihapullia noin 200-asteisessa uunissa vartin verran, riittää että lihapullat ovat kauttaaltaan lämpimät.

2. Asettele tarjoilualustalle tuoretta minttua, ja nosta lämpimät lihapullat niiden päälle. Laita nokare tsatsikia (resepti löytyy vanhasta postauksesta) jokaisen lihapullan päälle, ja törkkää halutessasi puinen pieni haarukka lihapulliin.

palirria mezepalirria meze

Harissa-paprikadippi

  • 1 prk Palirria jättipapuja tomaattikastikkeessa
  • 3 kpl paahdettua paprikaa (valmiista purkista)
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 iso valkosipulin kynsi
  • ½ tl kuminaa
  • ½ tl korianteria (kuivattua)
  • ½ suolaa
  • 2 rkl harissaa

1. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen (onnistuu myös hyvin sauvasekoittimella) ja sekoita 2-3 minuuttia kunnes kaikki ainesosat ovat silppoutuneet ja dippi on notkeaa (ei hummusmaista).

palirria meze

Aurinkokuivattu tomaatti -hummus

  • 1 prk Palirria My Greek Meze kuminamausteinen kikherne
  • 4 kpl isohkoa aurinkokuivattua tomaattia
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl tahinia
  • 1 iso valkosipulin kynsi
  • suolaa
  • tuoretta basilikaa

1. Poista sekä kikherneistä että aurinkokuivatuista tomaateista turhat nesteet.

2. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen (onnistuu myös juuri ja juuri sauvasekoittimella) ja sekoita 2-3 minuuttia kunnes kaikki ainesosat ovat silppoutuneet ja hummus on hummusmaista (paksuhkoa tahnaa).

3. Tarkista maku ja tarjoa pitaleivän kanssa.

palirria meze

Viininlehtikääryleet sitruunalla sekä tsatsikilla

Tsatsikin reseptin löydät täältä.

  • 1 prk Palirria viininlehtikääryleitä
  • sitruunaviipale
  • tsatsikia

1. Nosta valmiit viininlehtikääryleet tarjoiluastialle. Koristele sitruunalla ja tarjoile tsatsikin (resepti löytyy vanhasta postauksesta) kanssa.

palirria meze

Loppuun vielä arvonta, josta mainitsin ihan postauksen alussa! Arvonnan voittanut lukija saa palkinnoksi Palirria-tuotepaketin. Osallistuaksesi arvontaan, tulisi sinun kertoa tämän postauksen kommenttiboksissa mitä postauksessa esiintyvistä Palirria-tuotteista haluaisit kokeilla?

Kommentointiaikaa on 27.12. asti. Otan voittajaan yhteyttä keskiviikkona 28.12., ilmoitathan siis ystävällisesti myös sähköpostiosoitteesi kommentin yhteydessä. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät täältä.

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 21. luukut!

Vuoden 2011 21. luukku: Iso kuusipuu

Vuoden 2012 21. luukku: Joulukuusi ja -loma

Vuoden 2015 21. luukku: Terveiset Tallinnasta

palirria meze

foodlover

Yhteistyössä Palirria

Joulukalenteri 19: Oi juustopuu

Oi juustopuu, oi juustopuu ja lehväs uskolliset!
Sä vihannoitset kesäisin, tuot lehväs talven tuiskuihin.
Oi juustopuu, oi juustopuu ja lehväs uskolliset!
Oi juustopuu, oi juustopuu ja lehväs uskolliset!
Myös aina joulun aikahan sä saavut meidän majahan.
Oi juustopuu, oi juustopuu ja lehväs uskolliset!

juustokuusi

Meillä oli eilien leidien pikkujoulut. Paikalle pääsi lopulta kymmenen leidiä, ja voitte uskoa, että Vihervaaran täytti illan aikana nauru, puhe ja musiikki!

Pikkujoulut järkättiin nyyttäriperiaatteella. Jokainen sai tuoda halutessaan mukanaan omia bravuureitaan, ja niistä sitten koottiin herkullinen ja kostea pikkujoulupöytä.

Otetaan nyt ensiesittelyyn juustoinen kuusipuu. Eikö ole upea? Törmäsin ideaan ensimmäisen kerran Pinterestissä ja ajattelin, että kysinen juustokuusi olisi ihana päästä toteuttamaan heti tämän joulun aikana. Onnekseni sain myytyä idean punasukkaiselle leidille, joka vastasi illan aikana juustoista. Punasukkainen leidi toi mukanaan kasan erilaisia juustoja, joista sitten askartelimme hienon ja herkullisen juustokuusen!

juustokuusi

Juustopuun tekeminen on hirmuisen helppoa. Siihen tarvitaan kasa erilaisia juustoja (suht kovat toimivat parhaiten) pilkottuina sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Lisäksi kuuseen tulee viinirypäleitä (myös pienet luumutomaatit toimisivat hyvin), tuoretta timjamia (rosmariini olisi vielä paremman näköistä, mutta se on paljon kalliimpaa kuin timjami), pieni kurkunpala kuusenjalaksi sekä cocktailtikkuja, joilla juustopaloja sekä viinirypäleitä voi napata syötäväksi. Parasta juustokuusessa on se, että siitä voi tehdä tarvittaessa todella ison tai sitten hieman pienemmän – riippuen ihan juhlakansan määrästä.

Meidän leidiporukalle juustopuu maistui todella hyvin. Siivotessani pöytää aamulla, ei kuusesta ollut jäljellä kuin pari hassua viinirypälettä, kurkun pala, timjamin oksia sekä leipäjuustosta askarreltu tähti. Tähden annoin harmaalle karvaiselle kaverille, sekin tykkää juustoista ihan hulluna.

juustokuusi

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 19. luukut!

Vuoden 2011 19. luukku: American Christmas Grill

Vuoden 2012 19. luukku: Vispipuuron värinen suukko

Vuoden 2015 19. luukku: Paahdettu punajuurisalaatti vuohenjuustolla

Joulukalenteri 14: Glögillä maustettu taatelikakku

Siitä asti kun olemme asuneet vihreässä Vihervaarassa, on talomme lähimpänä olevasta kauppakeskittymästä löytynyt Leipomo Keisarin liike. Kyseinen leipomo oli meille molemmille entuudestaan täysin tuntematon, mutta siitä on tullut viime vuosien aikana meille melkein kantispaikka. Leipomo Keisarista haetaan yllätysvieraille paniikkipullia, viedään herkullisia makeita sekä suolaisia yllätyksiä sukulaisien ja ystävien tykö, sekä ostetaan joulun alla taatelikakkuja.

glögi-taatelikakku

Erityisesti taatelikakut ovat jääneet Leipomo Keisarista mieleen. Ostamme niitä joulun alla useita, syöden itse osan ja vieden osan mukanamme vieraiden luo. Leipomo Keisarin taatelikakut ovat kooltaan juuri sopivia – eivät liian isoja eivätkä liian pieniä. Lisäksi kakun maku on enemmän kuin kohdallaan, kostean makea (kuiva)kakku on ollut jokaisella puraisulla täydellisyyttä hipovaa, ja parasta syömääni taatelikakkua, kunnes..

glögi-taatelikakku

Niin, kunnes tein taatelikakkua itse.

Tai siis kunnes sain maistaa ystävieni tekemää glögillä maustettua taatelikakkua.

Leidien joululeivontapäivässä kokkailtiin taatelikakkua Valion reseptillä. Sähelsin joululeivontapäivänä sen verran ahkerasti pitkin vihreää Vihervaaraa, etten juuri itse osallistunut leivontakarkeloihin, mutta katsoin kyllä tarkasti vierestä mm. taatelikakun valmistumista. En voinut uskoa, että niin mystisestä ja oudon värisestä taikinasta saisi aikaan jotain niin hyvää, mitä lopputulos lopulta oli.

glögi-taatelikakku

Ostaessani muutamaa päivää ennen leidien joululeivontapäivää kaupasta aineksia kaikkiin kokattaviin resepteihin, en löytänyt isosta marketista kivettömiä taateleita. Niinpä ostin kivellisiä. Mutta onneksi ostin, kyseiset taatelit olivat niin tuoreita, ettei niihin voinut melkein koskea. Taatelit valehtelematta sulivat suuhun, ja ystäväni saivat puristettua kivet kuin itsestään taateleiden sisältä ennen kakkutaikinan tekoa. Jos siis päädyt (suosittelen isosti) kokkaamaan taatelikakkua, yritä saada käsiisi mahdollisimman tuoreita taateleita. Uskon, että niillä on lopputuloksen pehmeyden ja makeuden kanssa ainakin jotain tekemistä.

glögi-taatelikakku

Meidän komea taatelikakkumme piti joulun hengessä sisällään glögiä. En tiedä, käyttääkö Leipomo Keisari samaa kikkaa omissa taatelikakuissaan, mutta jos eivät käytä, niin kannattaisi alkaa käyttää. Glögillä taatelikakkuun saa helposti oman makuvivahteen riippuen käytetystä glögistä. Minulla olisi ollut iso kasa maustettuja alkoholillisia glögejä kotona, mutta vatsassa kasvava pieni ihme sai minut kuitenkin valitsemaan kakkuun alkoholittoman glögin, ihan vain varmuuden varoiksi. Kakkuun lurahti Blossan alkoholitonta glögiä (*saatu blogin kautta), jota käytin myös glögi-suklaajuomaan saman illan aikana. Tämä runsas sekä täyteläinen glögi maistuu glögiltä, ja se toi kakkuun pienen ripauksen lisää joulun fiilistä. Suosittelen kokeilemaan!

glögi-taatelikakku

Me tuplasimme ystävieni kanssa alla olevan reseptin, jotta taikinaa riitti yhteen isoon ja kahteen pieneen taatelikakkuun. Kuvissa näkyvä Orthexin torvivuoka (*saatu blogin kautta) on kooltaan 1,8 litraa, ja alla olevilla aineksilla syntyy kyseisen vuoan kokoinen taikina.

Taatelikakku

1,8 litran torvivuoan kokoinen taikina

  •  1 pak (250 g) (kivettömiä) taateleita
  • 2 dl Blossan alkoholitonta glögiä
  • 1 dl sokeria
  • 200 g voita
  • 2 kpl luomu kananmunia
  • 1 prk (200 g) kermaviiliä
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 4 dl vehnäjauhoja

Vuokaan

  • korppujauhoja
  • öljyä/voita

1. Aloita kakun valmistaminen keittämällä taateleita miedolla lämmöllä kannen alla glögissä. Mikäli taateleissa on kivet, poista ne ennen keittämistä. Sekoita välillä. Keitä kunnes taatelit soseutuvat, noin 15 minuuttia taateleista riippuen. Hienonna tarvittaessa vielä sauvasekoittimella. Meidän käyttämämme taatelit olivat niin kypsiä ja pehmeitä, ettei sauvasekoittimella tehnyt mitään. Hieman kuivemmat taatelit voi olla hyvä mörssätä sauvasekoittimella tasaiseksi.

2. Lisää sokeri. Sekoita huoneenlämpöinen, pehmeä voi vähän jäähtyneeseen seokseen. Lisää kananmunat, sekoita tasaiseksi esim. puuhaarukalla. Lisää kermaviili sekä viimeisenä kuivat aineet.

3. Kaada kakkutaikina huolella voideltuun ja korppujauhotettuun 1,8 litran torvivuokaan.

4. Paista kakkua uunin alimmalla paistotasolla 175 asteessa noin 60 min. Peitä kakku leivinpaperilla, kun paistoaikaa on jäljellä 15 – 20 min, ettei pinta tummu liikaa.

5. Anna kakun jäähtyä hetken aikaa ennen kumoamista. Ripota halutessasi taatelikakun pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua.

Vinkki!

Kakku kestää hyvin myös pakastamista, joten niitä voi leipoa valmiiksi vaikkapa tusinan verran, ja napata aina yhden mukaan joulun alla sukulaisiin lähtöä varten.

glögi-taatelikakku

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 14. luukut!

Vuoden 2011 14. luukku: Joulukoristeet

Vuoden 2012 14. luukku: Joulukoristeet sekä söde asu

Vuoden 2015 14. luukku: Näin ne granaattiomenat perataan

Joulukalenteri 12: Punainen & valkoinen sillileipä


Postaus on toteutettu yhteistyössä Ahti-sillien kanssa. Kampanjan ideana oli tutustua Ahti Perinteinen -sillifileisiin sekä Ahti matjessillifileisiin, ja kehitellä niistä yhdessä tai erikseen jouluinen herkku.

ahti-sillit

Kala on kuulunut iät ja ajat olennaisena osana suomalaiseen joulupöytään. Tuossa 1700-luvulla ja sen jälkeen kaloja alettiin säilöä suolaamalla. Samoihin aikoihin suolan käyttö alkoi yleistyä tavistenkin keskuudessa. Näinä päivinä suomalaisessa joulupöydässä tavataan edelleenkin hyvin usein erästä suolakalaa, silliä.

Oma sillin käyttöni toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen. Kesän alussa vedetään uusia pottuja sillin sekä voin kanssa, ja jouluna toistetaan sama setti sillä erotuksella, että potut eivät ole uusia. Olen huono syömään mitään mössöjä, joissa silli on silputtu pieneksi. Pidän perinteisestä sillistä ilman ylimääräisiä mausteliemiä taikka muita härpäkkeitä.

ahti-sillit

Joulupöydän kalaosastolta suosikkini on ollut jo vuosien ajan kylmäsavulohi (ei graavattu, se on pahaa) sinappisella mestarikastikkeella. Tänä jouluna kyseinen herkku jää minulta väliin vatsassa kasvavan pienen ihmeen vuoksi, ja se on ihan ok (ainakin vielä). Silliä saa kuitenkin kiskoa sisuksiinsa möhömahankin kanssa, joten täksi jouluksi joulupöytään piti kehitellä uusia sillireseptejä niiden iän ikuisten Ahti Perhesilli -palojen, perunoiden ja voin lisäksi.

Reseptin kehittely ei tällä kertaa käynyt ihan hetkessä. Päätin käyttää reseptissä sekä Ahti Perinteinen -sillifileitä että Ahti matjessillifileitä, sillä sillien käyttö ruoissa ei ollut minulle entuudestaan tuttua ja halusin tutustua niihin kunnolla.

ahti-sillitahti-sillit

Molemmat sillifileet on valmistettu Turussa, ja paketeista löytyy MSC-merkintä, joka kertoo kuluttajalle, että kala on pyydetty ekologisesti kestävällä tavalla.

Ahti Perinteinen -sillifilee tunnettiin ennen nimellä Boy kevytsuolattu silli. Tuote on edelleen täysin sama, vain paketissa oleva nimi on muuttunut. Uusi nimi kertoo aika yksiselitteisesti mistä on kyse, perinteisestä suolatusta sillistä. Ahti matjessillifilee taasen on maustettu suolainen silli. Koska molemmat sillifileet ovat varsin suolaisia (erityisesti perinteinen sillifilee), kannattaa niitä liottaa vedessä tunnin taikka pari ennen käyttöä. Näin sormukset saattavat mennä sormiin vielä seuraavana aamuna, heh.

ahti-sillit

Mutta nyt käydään mun kehittelemien sillileipien kimppuun! Joulun kunniaksi suunnittelin valkoisen sekä punaisen sillileivän. Valkoisessa versiossa sillinä toimi Ahti Perinteinen -sillifilee, ja punaisessa versiossa Ahti matjessillifilee. Olin täysin varma, että valkoinen sillileipä on enemmän omaan makuuni, mutta niin vain pääsi punainen versio yllättämään ja se nousi näistä kahdesta omaksi suosikikseni. Ei valkoisessakaan mitään vikaa ollut, punainen nyt vain veti tällä kertaa himpun verran pidemmän korren.

Kumman ajattelisit olevan oma suosikkisi? Lisäinspiraatiota erilaisiin silliresepteihin löytyy Sillikoulun nettisivuilta.

ahti-sillit

Valkoinen sillileipä

noin 10 kappaletta

  • ohuita viipaleita saaristolaisleipää
  • 1 pkt Ahti Perinteinen -sillifileetä
  • 120 g smetanaa
  • ½ kpl sipuli
  • 1 kpl suolakurkku
  • 2 rkl dijon-sinappia
  • 1 rkl piparjuuritahnaa (horseradish)
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 2 rkl silputtua ruohosipulia ja toinen mokoma leipien päälle koristeeksi

1. Liota sillifileitä vedessä muutaman tunnin ajan.

2. Silppua silli, sipuli, suolakurkku sekä ruohosipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi.

3. Sekoita kaikki ainekset hyvin sekaisin ja laita seos maustumaan jääkaappiin vähintään yön yli.

4. Leikkaa saaristolaisleivästä ohuita viipaleita ja nosta valkoista silliseosta leipäviipaleille. Koristele leivät lopuksi silputulla ruohosipulilla.

ahti-sillit

Punainen sillileipä

noin 10 kappaletta

  • ohuita viipaleita saaristolaisleipää
  • 1 pkt Ahti matjessillifileetä
  • 2-3 pienehköä punajuurta (semmoisesta kaupan isosta liemiastiasta noukittuja)
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 5 kpl luomu kananmunia keitettynä
  • 120 g smetanaa
  • tuoretta tilliä silputtuna

1. Keitä kananmunat läpikypsiksi.

2. Soseuta sauvasekoittimella punajuuret sekä oliiviöljy tasaiseksi seokseksi. Sekoita punajuuritahnan sekaan smetana.

3. Leikkaa kananmunat viipaleiksi munaleikkurilla. Leikkaa saaristolaisleivästä ohuita viipaleita. Leikkaa sillifileestä noin 1-1½ cm paksuisia viipaleita.

4. Lado leipäviipaleen päälle ensin kananmunaviipaleita, sen jälkeen punajuuri-smetanatahnaa ja lopuksi vielä sillipaloja. Viimeistele annos silputulla tuoreella tillillä.

ahti-sillit ahti-sillit

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 12. luukut!

Vuoden 2011 12. luukku: Joulupierut a.k.a chilisuklaa-jauhelihakierteet

Vuoden 2012 12. luukku: Huopapallokuusi

Vuoden 2015 12. luukku: Petollisen hyvä valkosuklaafudge

foodlover

Yhteistyössä Ahti-sillit

Joulukalenteri 10: Lumiukko tuorejuustosta

Yritin etsiä leidien joululeivontapäivään mahdollisimman paljon helppoja ja nopeita reseptejä. Sellaisia joita olisi kiva tehdä yhdessä, ja joiden kanssa kellään ei menisi hermot.

Tuorejuustoisen lumiukon kanssa hermot olisivat voineet mennä, sillä lumiukon kokoamisvaiheessa näytti uhkaavast siltä, ettei löysästä tuorejuustoseoksesta vaan voi pyöritellä suurehkoja palloja, jotka olisivat vielä pysyneet pystyssä. Lisää harmaita hiuksia aiheutti mozzarella, jota piti raastaa mahdollisimman pieneksi. Mozzarella kun sattuu olemaan aika höttöistä juustoa ja sen raastaminen tuntui alkuun ihan mahdottomalta.

lumiukko juustopallolumiukko juustopallo

Mutta niin vain alkoivat reippaat ystäväni säheltää tuorejuustopurkkien, valkosipulin sekä mozzarella-juuston kanssa vihreän Vihervaaran keittiössä. Valkosipulia laitettiin reilusti, yksi kokonainen yksikyntinen valkosipuli. Murskatun valkosipulin sekaan sekoitettiin kaksi purkkia maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa.

Samaan syssyyn ystäväni raastoivat paketillisen mozzarellaa mahdollisimman pieneksi raasteeksi. Olin ostanut kaksi erilaista mozzarellaa ja niistä ystäväni valitsivat kovemman vaihtoehdon. Jos aiot kokkailla söpöjä lumiukkoja kotosalla, hommaa tosiaan mahdollisimman kovaa mozzarellaa, jotta sen raastaminen onnistuu.

lumiukko juustopallolumiukko juustopallo

Lumikon kroppaosien pyörittely onnistui parhaiten käsipelillä. Vaikka tuorejuustoseos oli löysähköä, sai siitä käsissä aikaan komeat pallot joiden päälle viskeltiin mozzarellaraastetta. Hommassa on hyvä olla kaksi henkilöä, yksi pyörittelee palloja ja toinen viskelee samaan aikaan pallon päälle mozzarellaraastetta.

Kun tuorejuustopallot on saatu aseteltua tarjoilulautaselle, alkaa lumiukon viimeistely. Mitään hatuksi sopivaa en keksinyt millään, kertokaa jos teille tulee sen tiimoilta hyviä (syötäviä) vinkkejä! Silmiksi, suuksi sekä napeiksi laitoimme katajanmarjoja. Myös mustapippurit käyvät tähän hommaan oikein hyvin, mulla nyt sattui olemaan maustekaapissa avattu katajanmarjapurkki, joten käytimme niitä.

Porkkanaa ei jääkaapin perukoilta löytynyt, joten tällä kertaa lumiukko sai punaisen nenän, joka leikattiin paprikasta. Ja sitten hauska lumiukko olikin valmis! Sen viereen ja/tai ympärille tulee vielä kasata suolakeksejä, jonka jälkeen koko komeuden (tai siis söpöyden) voi nostaa pöytään.

Sitten pitää enää kiistellä siitä, kuka uskaltaa sivaltaa veitsellä lumiukosta ensimmäisen palan!

We’re walking in the air
We’re floating in the midnight sky
And everyone who sees us greets us as we fly

lumiukko juustopallolumiukko juustopallo

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 10. luukut!

Vuoden 2011 10. luukku: Pieni kuusipuu

Vuoden 2012 10. luukku: Glögi-royal & suklaa-suolapähkinävaahtokarkit

Vuoden 2015 10. luukku: Rosollin kastike

Joulukalenteri 8: Alkoholiton glögi-suklaajuoma kera tiernapoikien


Viime sunnuntaina vihreään Vihervaaraan kokoontui kasa leidejä leipomaan. Viime vuonna järjestin ystäville Tyttöjen joulun, ja tänä vuonna piti keksiä jotain muuta mukavaa jouluista tekemistä. Siispä kehittelin joululeivontapäivän, jonka ideana oli yksinkertaisesti leipoa ystävien kanssa jouluisia herkkuja. Ystävät saivat lähettää mulle etukäteen omia lempijoulureseptejään (suolaisia ja makeita), joista minä sitten mielivaltaisesti valitsin ne, jotka teimme.

glogi-suklaajuoma_alkoholiton3

Joululeivontapäivä koostui yhteensä noin kymmenestä reseptistä sekä muutamasta jouluisesta askartelusta. Karahkakoristeesta tein mallin valmiiksi, ja siitä tuli postauskin blogiin jokunen päivä sitten. Postaus kannattaa kurkata, karahkakoristeesta tuli oikeasti hurjan kaunis!

Karahkakoristeen lisäksi väsäsin muutamat sapuskat jo edellisinä päivinä valmiiksi, jotta sunnuntaina hommat etenisivät mahdollisimman sutjakasti.

ikkunakoriste_joulu3

Koska olen minä, piti joululeivontapäivään saada myös jokin yllätys. Ihan vain siitä syystä, että yllätykset ovat ihania. Tällä kertaa tilasin meille kylään söpöt neljäsluokkalaiset Tiernapojat, jotka toivat vihreän Vihervaaran olohuoneeseen roimasti joulun tunnelmaa sekä joulun sanomaa. Tiernapoikashow oli liikuttava ja sai hymyn varmasti koko porukan huulille.

glogi-suklaajuoma_alkoholiton2glogi-suklaajuoma_alkoholiton1

Tiernapoikien laulelun yhteydessä joimme glögi-suklaajuomaa. Käytin juomaan Blossan alkoholitonta glögiä (*saatu blogin kautta), jota saa ihan perusmarketeista alle neljän euron pullohintaan. Omaan makuun Blossan alkoholiton glögi on lempeää ja mehumaista. Sitä on helppo juoda eikä siinä ole vivahteikkaita sivumakuja, joten ajattelin sen passaavaan glögi-suklaajuomaan mainiosti viemättä juoman pääraaka-aineelta, suklaalta, liikaa makua.

Blossan glögi sopikin suklaajuomaan mainiosti. Yksi ystävistäni kyllä totesi glögi-suklaajuoman maistuvan ihan minttukaakaolta, mutta eihän se kyllä toisaalta ole yhtään huono juttu!

glogi-suklaajuoma_alkoholiton7glogi-suklaajuoma_alkoholiton6glogi-suklaajuoma_alkoholiton5

Alkoholiton glögi-suklaajuoma

7 annosta

  • 5 dl Blossan alkoholitonta glögiä
  • 7 dl rasvatonta maitoa
  • 100 g Fazer Premium leivontasuklaa 100g (70 % suklaata)

1. Paloittele suklaa suhteellisen pieniksi kuutioksi.

2. Kuumenna maito ja suklaa kastikekasarissa koko ajan sekoittaen niin kauan kunnes suklaa on sulanut kokonaan ja seos paksuuntuu hieman.

3. Lisää sekaan glögi ja jatka sekoittamista taukoamatta kunnes juoma kuplii.

4. Annostele glögi-suklaajuoma laseihin ja nauti lämpimänä.

glogi-suklaajuoma_alkoholiton4

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 8. luukut!

Vuoden 2011 8. luukku: Karvakuonojen joulu

Vuoden 2012 8. luukku: Koristekolvaten

Vuoden 2015 8. luukku: SicaPelle Vanhassa Porvoossa

Joulukalenteri 7: Gluteenittomat browniejoulukuuset & arvonta


Postaus on toteutettu yhteistyössä Helsingin Myllyn kanssa. Kampanjan ideana oli tutustua Myllärin kotimaisiin, gluteenittomiin kauratuotteisiin ja suunnitella tuotteista resepti. Postaus sisältää myös arvonnan, josta tarkemmin postauksen loppupäässä!

gluteeniton-brownie

Joku saattaa vielä muistaa, kun kirjoittelin vuonna 2015 mystisestä mahastani. Mystisen mahani kanssa olen vuosien saatossa oppinut elämään, ja vaikka mitään lääketieteellistä selitystä oudoille vatsaväänteilleni ei ole löytynyt, olen oppinut tunnistamaan tilanteita sekä ruoka-aineita, jotka eivät yksinkertaisesti sovi minulle. Jotkin epämiellyttävät sosiaaliset tilanteet täytyy tosin hoitaa, oli maha siitä mitä mieltä tahansa. Mutta vatsaa ärsyttäviä ruoka-aineita voi sentään välttää hyvin helposti.

Listasin vuonna 2015 ylös kalenterin takasivuille erityisesti töissä vatsaani ärsyttäviä ruoka-aineita. Huomasin nimittäin jossain vaiheessa, että töissä mystinen vatsa oireili eniten – lääkäri osasi selittää miksi. Töissä koneen ääressä istuessa suolisto nököttää paikoillaan, ja silloin ruokamassat eivät pääse liikkumaan suoliston uumenissa kovinkaan tehokkaasti, ja se edesauttaa mystisen mahan oireilua.

Kaivoin kirjaamani listan tätä postausta varten esiin. Mukaan mahtuu hyvin selkeitä vatsaa ärsyttäviä ruoka-aineita, jonka lisäksi monia yhdistää eräs tietty asia. Gluteeni.

  • pasta, nuudelit
  • sipuli ja valkosipuli, raakana sekä kypsennettynä
  • tuc-keksit
  • vaalea vehnäleipä
  • tulinen ruoka
  • kaali (keitossa, kääryleissä sekä salaatissa)

Tämän tajutessani olen tietoisesti vähentänyt hurjasti viljatuotteiden syömistä, erityisesti töissä. Juttelen asiasta kuin asiasta avoimesti lähes joka paikassa, ja myös mystisestä mahastani on juteltu töissä niin lounas- kuin kahvipöydässäkin. Eräs työkaveri osasi kertoa minulle, että kaura on vatsalle kovin ystävällistä, ja hän ei voi oikeastaan syödä muuta leipää kuin täyskauraa, sillä vehnä sekä ruis saa vatsan turpoamaan suureksi palloksi. Otin neuvosta vaarin, ja etsin seuraavalla kauppareissulla leipähyllystä 100 % kauraleipää. Sen jälkeen kotona on puputettu lähes poikkeuksetta täyskauraleipää jälkiuunileivän lisäksi (oma mystinen mahani ei ole moksiskaan ruisleivästä).

gluteeniton-brownie

Gluteenittomien tuotteiden kirjo on lisääntynyt kaupan hyllyillä viime vuosina valtavasti. Hinnat ovat siinä sivussa myös laskeneet, ja nämä syyt ovat varmasti olleet yhteydessä siihen, että Kela lakkautti (isomman tahon käskystä) tämän vuoden alusta ruokavaliokorvauksen, jolla tuettiin keliakiaa sairastavien gluteenittoman ruokavalion korkeampia kustannuksia reilulla 20 eurolla kuukaudessa.

Oman mystisen mahani selitys ei ollut keliakia, mutta selkeä yhteys inhottavan pistäviin vatsakipuihin gluteenilla kuitenkin on. Gluteenitonta ruokavaliota en ole edes kokeillut, sillä mm. tietoinen vehnätuotteiden vähentäminen on jo auttanut omaa tilannettani aivan riittävästi. Tosin, jos totta puhutaan, niin nyt raskausaikana tuntuu siltä, että voisin syödä vaikka yhtä aikaa kaikkia ruoka-aineita joille olen allerginen (niitä on pitkä lista), eikä niillä olisi mitään vaikutusta mihinkään. Vatsa on voinut paremmin kuin vuosiin raskausaikana, ja ihan mielenkiinnosta kokeilin jokunen kuukausi sitten omenan syömistä. Ennen pala raakaa tai kypsennettyä omenaa sai vatsan turpoamaan palloksi, huulet kutisemaan vimmatusti ja kurkkukin tuntui karhealta syömisen päätteeksi. Mutta nytpä ei tule mitään oireita! Syön pari omenaa päivässä ja missään ei tunnu mitään. Todella mystistä, laitetaan vaikka sitten niiden kuuluisien hormonien piikkiin.

gluteeniton-browniegluteeniton-brownie

Helsingin Myllyn kampanjassa päätin lopulta kokeilla Myllärin gluteenittomista tuotteista kotimaisia, gluteenittomia kaurajauhoja (muita vaihtoehtoja olisi ollut kaurarouhe taikka kauralese). Reseptiä pyörittelin hetken mielessäni, kunnes törmäsin Pinterestissä söpöihin joulukuusibrownieihin. Niitä piti ehdottomasti päästä kokeilemaan! Reseptin pohjana toimii äidiltäni saatu brownietaikinaohje, johon vaihdoin vain vehnäjauhojen tilalle Myllärin gluteenittomat kaurajauhot. Voiko gluteenittoman leivonnaisen tekeminen enää helpommin onnistua? Ei minusta, ihan turhaan panikoin sitä miten mystiseltä kuulostavia kaurajauhoja voisi käyttää, sen kun vain vaihtoi reseptin jauhot kauraiseen vaihtoehtoon.

Koristeluidea on kotoisin suoraan Pinterestistä. Kolmionmallisiin brownieihin suditaan päälle vihreää sokerikuorrutetta, latvaan laitetaan pieni keltainen sokeritähti ja joulukuusen koristeina toimivat värikkäät nonparellit. Niin söpöä ja helppoa!

Onko sinun tuttavapiirissäsi gluteenitonta ruokavaliota noudattavia henkilöitä? Lisää inspiraatiota herkullisiin resepteihin löytyy mm. Myllärin FB-sivuilta, joista kannattaa käydä tykkäämässä.

gluteeniton-browniegluteeniton-brownie

Gluteenittomat brownie-joulukuuset

Browniet
(isolle pellille, puolita annos jos käytössäsi on kapeampi uuni)

  • 400 g voita
  • 6 kpl kananmunia
  • 3 dl sokeria
  • 6 dl Myllärin gluteenitonta kaurajauhoa
  • 2 dl Van Houten kaakaojauhetta
  • 4 tl leivinjauhetta
  • 4 tl vaniljasokeria
  • 2 dl vahvaa kahvia (suodatinkahvin sekaan on hyvä heittää espressokahvin muruja)

1. Sulata voi mikrossa.

2. Vaahdota kananmunat ja sokeri.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää jauhoseokseen sen jälkeen vuorotellen sulanut voi sekä kahvi.

4. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Tarkista, että leivinpaperia on riittävästi ja kaikki pellin reunat on suojattu leivinpaperilla. Tasoita taikina pellille esim. nuolijan avulla.

5. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa noin 15-20 min.

6. Anna valmiin browniepohjan jäähtyä kaikessa rauhassa ennen kuin alat leikata siitä kuusenmuotoisia kolmioita.

Koristeluun

  • vihreää sokerikuorrutetta
  • keltaisia tähdenmallisia sokerikoristeita
  • värikkäitä nonparelleja

1. Kun browniepohja on täysin jäähtynyt, voit alkaa leikata siitä kolmioita. Me käytimme apuna pitkiä puisia grillitikkuja, jotta saimme kolmioista samankokoisia. Tai mitä mä valehtelen, tässä välissä minä hipsin pakoon ja herra Longfield teki laskelmia ja suunnitteli miten kaikista kolmioista saisi saman kokoisia. Alla on yksi havainnekuva siitä miten herra sai hienot kolmiot aikaan.

2. Aloita kuusien koristelu vihreällä sokerikuorrutteella, sen jälkeen kuusen latvaan voi laittaa tähden ja lopuksi viskellä värikkäät nonparellit kuusen ylle.

gluteeniton-browniegluteeniton-brownie

Loppuun vielä se arvonta, josta alussa mainitsin! Arvonnan voittanut lukija saa palkinnoksi Myllärin gluteenittomat -tuotepaketin, jossa on yksi kappale jokaista Myllärin gluteenitonta tuotetta (Kauramysli, Kaurarouhe, Kauralese, Iso Kaurahiutale, Kaurajauho sekä Tropical Mysli). Osallistuaksesi arvontaan, tulisi sinun kertoa tämän postauksen kommenttiboksissa oletko huomannut, että vatsasi alkaisi oikuttelemaan esim. vehnä- tai ruisleivästä, vai onko vatsasi tehty teräksestä, eikä sitä pienet (taikka suuret) vehnäsämpylämäärät paljon hetkauta.

Kommentointiaikaa on 13.12. asti. Otan voittajaan yhteyttä keskiviikkona 14.12., ilmoitathan ystävällisesti myös sähköpostiosoitteesi kommentin yhteydessä, jotta voin ottaa voittajaan yhteyttä. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät täältä.

Kurkkaa vielä lopuksi blogin aiempien joulukalenterien 7. luukut!

Vuoden 2011 7. luukku: Furoshiki

Vuoden 2015 7. luukku: Ystävien koristelema piparkakkutalo

gluteeniton-brownie

Yhteistyössä Helsingin Mylly

Runsas juustopöytä 20 hengelle

Elokuun alussa järjestimme anopille synttäriyllätyksen. Ystävät sekä perhe oli kutsuttu vihreään Vihervaaraan salaa. Itse juhlakalu saapui paikalle luullen tulleensa meille vain kahville ennen siirtymistä lauantai-illan lavatansseihin. No, tanssit jäivät siltä illalta tanssimatta (muutamaa pyörähdystä olohuoneemme lattialla lukuunottamatta), sillä juhlia juhlittiin pitkälle iltaan asti yhdessä läheisten kanssa.

juustolautanen4juustolautanen3

Illan teemaksi valikoitui lavatanssit, tanssi kun sattuu olemaan anopille hurjan tärkeä juttu. Teemaa oli hieman hankala toteuttaa kotioloissa, sillä jos ihan totta puhutaan, niin meidän juhlien järjestysorganisaatiosta kellään ei tainnut olla sen suurempia tietoja lavatanssien salatusta maailmasta.

Tanssiopettajaa emme paikalle päätyneet tilaamaan, mutta ajattelimme pyrkiä luomaan lavatanssimaisen ilmapiirin hyvän musiikin (iskelmien), värikkäiden pöytäliinojen, itse poimittujen niittykukkien sekä hyvän ruoan ja juoman avulla. Emme tosin yhtään tienneet mitä ruokaa taikka juomaa lavatansseissa tarjotaan – ehkä grillimakkaraa ja siideriä?

juustolautanen7juustolautanen5

Grillimakkaroiden ja siiderien sijaan haluttiin keksiä jotain hieman juhlavampaa. Järjestysorganisaatiomme löi viisaat päät yhteen, ja pian olimme päättäneet järjestää vieraille viinitastingin sekä tarjoilla tastingin jälkeen koko porukalle näyttävän juustolautasen.

Viinitastingin piti ihastuttava ja pirteä Solera Finlandin Tiia Seppälä, joka kertoili sekä maistatti meille vihreän Vihervaaran terassilla liudan Hardysin viinejä. Herra Longfield kertoili teille tarkemmin viinitastingistä jo elokuussa, mutta juustolautasesta ei ole blogin puolella sanottu vielä halaistua sanaa.

juustolautanen1juustolautanen2

Hieman piti etukäteen miettiä, että mistä ihmeestä koostamme näyttävän juustolautasen 20 hengelle. Päädyimme lopulta neljään juustoon (Aura, Parmigiano Reggiano, Brie, Manchego) ja isoon määrään lisukkeita, joista jokainen löytäisi varmasti mieleisensä vaikka ei niin juustojen ystävä olisikaan.

Tässä olisi kootusti vinkkejä juustopöydän kokoamiseen hieman isommalle porukalle. Herahtiko vesi jo kielelle?

Vinkit juustopöytään

  • Useimmat juustot tulee ottaa jääkaapista tuntia ennen tarjoilua, näin niiden kaikki aromit pääsevät esille. Jotta juustojen pinta ei ala kuivua, älä revi pakkauksia juustojen päältä pois kuin vasta juuri ennen tarjoilua.
  • Pehmeät tuorejuustot nostetaan pöytään suoraan jääkaapista.
  • Kovat juustot voi olla hyvä leikata valmiiksi viipaleiksi, kuutioiksi tai tangoiksi. Näin niiden nauttiminen käy helpommin, eikä juustolautasella tarvita niin montaa juustoveistä/-höylää. Lisäksi juustotarjottimesta saa monipuolisemman, kun osa juustoista tarjoillaan valmiiksi paloiteltuna.
  • Varaa jokaiselle veistä/höylää tarvitsevalle juustolle oma otin, jotta maut eivät pääsisi sekoittumaan.
  • Mikäli juustoja tarjotaan pääruokana, juustoa tulisi varata noin 250 g ruokailijaa kohden. Jälkiruokana yms. tarjoiltuna riittää noin 100 grammaa juustoa henkilöä kohden.
  • Sopiva määrä erilaisia juustoja on kolmesta viiteen juustoa, jotta kaikkia ehtii maistelemaan lisukkeiden kanssa rauhassa. Älä liioittele.
  • Lisukkeet asetellaan juustojen viereen, ei niiden päälle. Muuten juustot imevät itseensä makua lisukkeista (tästä poikkeuksena kuvissa näkyvä brie, joka on käytetty uunissa lisukkeiden kera).
  • Patonki on oivallinen lisuke juustolautaselle, sillä se neutralisoi ja tasoittaa vahvojen juustojen makua sekä rasvaisuutta.
  • Juustojen suolaisuus sekä hillon makeus ovat herkullinen vastapari. Hillo tuo makeudellaan juustojen parhaat puolet esiin. Kokeile ihmeessä kirsikkahilloketta ja/tai hunajaa parmesaanin kanssa, nam!
  • Tumma suklaa tuo omien happojensa ja makeuden avulla juustoista uusia aromeja esiin. Kokeile rohkeasti.
  • Suolaamattomat ja maustamattomat pähkinät ovat perinteinen lisuke juustoille. Ne korostavat hienosti juuston omaa makua.
  • Erityisesti tummien viinirypäleiden makeus tasapainoittaa juustojen suolaisuutta.

Kurkkaa samaan hengenvetoon vielä vinkkejä juustojen kanssa sopivista viineistä Viinitasting-postauksesta.

juustolautanen6

Viinitasting omalla terassilla

Yhteistyössä Solera Finland.

Mordonnay, Herra Longfield tässä.

Viime viikonloppuna vietettiin minun äidin ja Hulin anopin yllätys 60-vuotisjuhlia. Huli oli järkännyt yhtenä ohjelmanumerona juhlapaikalle Solera Finlandin Tiia Seppälän maistattamaan ja kertomaan juhlakansalle Hardysin viineistä. Rento viinitasting pidettiin loppukesän auringon alla vihreän Vihervaaran terassilla, jonne juhlakansa pakkaantui istumaan vieri viereen.

viinitasting_hardys5_c_perhejuhlat_

Koska juhlakansa ei ollut mitään viinialan terävintä asiantuntijaryhmää, piti Tiia meille aluksi pienen selostuksen viinimaistelun alkeista. Tärkeää on kaataa lasiin aina riittävästi viiniä, jotta viinin tuoksu pääsee esille. Liikaa ei kantsu laittaa, koska jotta viineistä saa aromit revittyä esiin, lasia täytyy vähän pyöritellä ennen nuuhkimista ja maistelua, ja jos lasi on pyöritysvaiheessa liian täysi, lentää viinit kauluspaidoille ja kesämekoille ja sitten tulee itku. Lasinpyörittelyäkin nopeasti kuivaharjoiteltiin ennen kuin alettiin varsinaisten aineksien kanssa läträämään, pöytää vasten saa amatöörikin hallitusti lasia pyöritettyä siten että viini pääsee molskahtelemaan reunoja vasten ja aromit pääsevät estradille.

viinitasting_hardys2viinitasting_hardys4

Hardysistäkin Tiia nopeaan kertoili, kyseessä on australialainen hyvin tunnettu ja palkittu viinitalo, jolla on 160 vuotta historiaa takanaan. Talon perustaja Thomas Hardy oli sen verran vekkuli kaveri, että se keksi jo vuonna 1853 sekoittaa eri alueiden rypäleitä parhaan lopputuloksen takaamisesta, ja tämän tempun takia miekkosta pidetäänkin rypäleiden sekoittamisen uranuurtajana.

Kun oli perusteet viininmaistelusta ja pullojen sisällön tuottaneesta talosta kunnossa, avattiin ensimmäinen pullo ja alettiin sen sisällä ollutta nestettä pyörittelemään, haistelemaan ja maistelemaan. Ensimmäinen viini oli puolikuiva Hardys Nottage Hill -valkoviini, joka oli Rieslingiä rypälelajikkeeltaan. Tiia kehotti meitä etsiskelemään viinin hajuista ja mauista jotain kuvaavia sanoja, ja siitä sitten alettiinkin ihmettelemään että mistä ne kaikki viinejä kuvaavat ”satulanmakuinen” ja ”sikarilaatikkomainen” sun muut kummat adjektiivit oikein keksitäänkään. Ei kuulemma ole mitään sanakirjaa mistä pitää viinigurujen valita millainen mikäkin viini on, vaan jos jonkun mielestä joku viini maistuu vaikkapa vastaleikatulta ruoholta, niin sitten kirjoitetaan niin. Toki on sitten näitä tämmösiä marjaisia ja puolikuivia ja raikkaita ja muita normaalimpia ja yleisimpiä laatusanoja, joita käytetään yleisemmin kuin vaikkapa auringossa haalistuneen kuparilantin kaltaisen tapaisia.

Me löydettiin Nottage Hillin valkoviinistä vähän makeutta ja sitrusmaisuutta, ja Tiia kehuikin että vähän limeen päin olevaa sitrusta ja eksoottista hedelmää pitäisikin hajusta löytää. Tiia myös kehotti meitä ihan reippaasti purskuttelemaan viiniä suussa, jotta maut pääsevät paremmin esiin, ja siinä sitten rivissä purskuteltiin valkkaria pitkin suuta ja oltiin kovin asiantuntijamaisia koko porukka. Tämä viini on kuulemma kuin tehty suomalaiseen makuun, ja kyllä sitä meidänkin seurueessa ylistettiin. Viini sopii kuulemma vaikkapa rapujen ja savukalan kanssa.

viinitasting_hardys6

Toisena viininä oli toinen valkkari, puolikuiva Hardys VR oli tämän nimi, ja siinä oli rypäleenä Chardonnayta. Tämä viini oli ensimmäistä hieman halvempi, ja se kirvoittikin sitten kysymyksiä siitä mistä kaikesta viinien hinnat oikein määräytyy. Valtiomme verotuspolitiikka aiheuttaa ravintoloissa ja Alkoissa myytävien viinien hintaan melkoisen siivun, mutta jos ei eri maiden veroja ja rahteja oteta huomioon, niin hinta määräytyy lähinnä käytetyn rypälelajikkeen ja eritoten rypäleet viljelleen tarhan laadusta, sekä siitä, minkälainen kaveri viinin valmistusta on oikein valvonut, ja onko rypäleet poimittu koneilla vai käsityönä. Eri vuosina saatetaan saada joiltain tiloilta parempia rypäleitä, ja tämän johdosta jotkut tietyt vuosikerrat sitten ovat toisia kalliimpia.

Viinien säilymisestäkin kyseltiin, ja kuulemma Alkosta ostetut normiviinit pitäisi juoda vähintään vuoden sisällä ostopäivästä, ja avattu pullo säilyy jääkaapissa semmoset kolme päivää. Viinilaatikot taas säilyvät avaamisen jälkeen paljon pidempään, joku 3-4 viikkoa, koska niissä pakkauksissa on semmoinen mekanismi, ettei ulkopuolinen ilma pääse viinin sekaan asioita sotkemaan. Hardys VR oli minun mielestäni parempi näistä kahdesta valkoviinistä, mutta olin selkeästi vähemmistöä mielipiteeni kanssa, useammat tykkäsivät enemmän siitä ensimmäisestä, kalliimmasta Nottage Hillistä, tätä VR-valkkaria pidettiin vähän pliisumpana ja helpompana.

viinitasting_hardys7

Valkkareiden jälkeen siirryttiinkin sitten punkkujen pariin, ensimmäisenä avattiin viimeisimmän VR-valkkarin kaveri, VR-punkku nimittäin. VR ei ole lyhennys Valtion Rautateistä tai Virtual Realitystä, vaan sanoista Varietal Range. Hardysin VR-viinit ovat yhden rypäleen viinejä Australian sisämaan lämpimiltä alueilta, suurten jokien lähettyviltä olevista viinitarhoista, ettäs tiedätte. VR-punkussa rypäleet olivat merkkiä Cabernet Sauvignon.

Punaviinien kanssa puhutaan usein sellaisesta asiasta kuin tanniinisuus, joka on luontainen ominaisuus punaviinille, ja seurausta siitä että punaviinien valmistuksessa osa marjojen rangoista lojuu rypäleiden kanssa valmistusprosessissa kauemmin kuin vaikkapa valkoviinien valmistuksessa, ja niistä rangoista ja myös rypäleiden siemenistä ja kypsennyksessä käytettävistä tammitynnyreistä pääsee viiniin tanniinisuutta. Tanniinit mahdollistavat hyvin säilyvien ja ikääntyvien punaviinien valmistamisen, mutta liian tanniininen viini taas maistuu karvaalta ja aiheuttaa helposti päänsärkyä. Olen itse henkilökohtaisesti huomannut, että muissakin alkoholijuomissa on ilmeisesti tätä vaarallista tanniinia, sillä jos alkoholia juo paljon, seuraavana päivänä on useimmiten päänsärkyä ja jopa suoranaista pahoinvointia, ilmiselvästi siksi että elimistöön on kerääntynyt aivan liian paljon tanniineja. En tarkistanut tätä faktaa Tiialta, mutta pakkohan sen on totta olla!

viinitasting_hardys9

VR-punkkua lipiteltäessämme julistimme viinin melko makeaksi, ja jotkut sieltä osasivat poimia myös marjaisuutta ja hilloisuuttakin, ainakin sitten kun Tiia oli meitä vähän siihen suuntaan johdatellut. Tämä punkku sopii kuulemma erinomaisesti grillaukseen, ja Tiia tiesi kertoa, että punkkujakin kannattaisi ennen tarjoilua pitää joku puolisen tuntia jääkaapissa, ja vastaavasti normaalisti jääkaapissa säilöttävät valkoviinit kannattaisi ottaa sieltä joku puoli tuntia ennen tarjoilua ulos. Viinien jäähdyttämiseen voi kuulemma myös käyttää pakastettuja viinirypäleitä, tummia punkkujen kanssa ja vihreitä valkkareiden kanssa. Jäitä ei välttämättä kannata käyttää koska ne laimentavat viiniä, mutta jos joku tykkää jääpaloja viinilasiin laittaa niin ei sekään väärin ole, makuasioitahan nämä tämmöset ovat. Äitini tästä rohkaistui kertomaan, että hänellä on toisinaan tapana laittaa jääkaapissa ollutta punkkua lasiin ja pistää viinilasi hetkeksi mikroaaltouuniin lämpenemään. Oli kuulemma ensimmäinen kerta kun Tiia tai kukaan muukaan tällaisesta tavasta oli kuullut, ja reaktioista päätellen tämä ei välttämättä ole ihan kärkipäässä viinien kanssa suositeltavien kommervenkkien listalla.

viinitasting_hardys10

Marjaisan ja hilloisan VR-punkun jälkeen maisteltiin sitten vähän tanniinisemmaksi varoitettua kaveria, eli Hardysin Nottage Hill –sarjan punaviiniä. Tämä viini on Shiraz-rypäleistä tehty, ja oli ensimmäistä täyteläisempi, kirsikkaa ja luumua keksittiin hajuihin ja makuihin ehdotella. Tämän punkun kanssa sopisi kuulemma erityisen hyvin jokin kevyt liharuoka, tai sitten juustot, kuten vaikkapa brie. Tästä punaviinistä keksittiin myös sellaista sanoa, että tätä ei ehkä ihan omana itsenään tulisi juotua, toisin kuin sitä ekaa VR-punkkua, vaan juoma vaatisi nimenomaan jotain liharuokaa kaveriksi. Sattumoisin meillä oli juhlakansalle tarjolla varsin kattava juustopöytä, ja siellä oli sitä brie-juustoakin sitten tarjolla, joten päästiin käytännössä oitis testaamaan että toimiiko nämä kaverukset keskenään. Ei kukaan mitään soraääniä esittänyt, hyvin menivät brie ja Nottage Hill –punaviini alas toistensa kavereina.

viinitasting_hardys3

Koska oli kyse 60-vuotisjuhlista, oli Tiia tuonut meille vielä ylläriksi yhden erikoisemman viinin maisteltavaksi. Tämä Hardys HRB eli Heritage Reserve Bin –punaviini on varsinainen Hardysin kruununjalokivi ja taidonnäyte, jota tuotetaan pieniä määriä vain hyvinä viinivuosina. Viinin rypäleet valikoidaan tarkkaan kolmelta Hardysin parhaalta alueelta, ja Hardysin pääviiniguru on tarkasti valvonut viinin valmistusprosessia alusta lähtien. Tätä viiniä oli Suomeen saatu tällä kertaa 60 pullon erä, Alkostakin voi tätä olla vajaan kolmenkympin hintaan vielä pullo tai pari saatavilla, mutta nopeasti nämä tämmöiset kuulemma aina osaavien viinimiekkosten ja –naikkosten kyytiin Alkosta lähtevät. Tämä viini olikin yksimielisesti koko seurueen mielestä parasta, se oli täyteläistä ja hiukkasen toffeen makuista, todella hyvää ihan sellaisenaankin eikä oikeastaan edes vaadi mitään syötävää kaveriksi. Kyllä ne gurut jotain siellä sitten palkkansa eteen tekevät, rypälelajikkeena tässä oli käytetty samaa Cabernet Sauvignonia kuin siihen ekaan VR-punkkuunkin, mutta mauissa oli eroa kuin yöllä ja päivällä.

viinitasting_hardys11

Hardysin kruununjalokiven maisteluun olikin sitten sopiva päättää viininmaistelu-urakkamme. Juhlakansa tuntui kovasti ohjelmanumerosta tykkäävän, ja pitkin iltaa muistettiin kertoa kuinka kiva maistelutilaisuus oli ollut, ja miten mukava ja helppo viininmaisteluemäntä Tiia oli ollut, kukaan ei aristellut kysyä niitä kaikkein tyhmimpiäkään kysymyksiä, ja tulipa luotua sellainenkin uutuuskäsite kuin mikroaaltouuniviini. Jos tästä tulee joskus vielä joku iso juttu, niin muistakaa että minun äiti oli se joka tämän keksi! Hän voi tulla sitten opastamaan millä teholla ja kuinka monella sekunnilla mitäkin viinilajiketta tulee mikrottaa optimaalisen makuelämyksen saavuttamiseksi.

viinitasting_hardys8

Yhteistyössä Solera Finland.