Joulukalenteri 23 & 24: Pieni ihme

Joulu tunnetaan suuren ihmeen juhlana. Meitä odottaa alkukeväästä ihan oma ihme, pieni ihme, joka mullistaa varmasti pienuudestaan huolimatta meidän elämät kertaheitolla.

Haluamme toivottaa vihreästä Vihervaarasta tämän joulutervehdyksen myötä kaikille tavattoman upeaa joulua!

Sydämessä pienessäkin
asuu joulun taika.
Pysähdy siis Sinäkin,
nyt on juhlan aika.

it's a boy

Joulukalenteri 19: Oi juustopuu

Oi juustopuu, oi juustopuu ja lehväs uskolliset!
Sä vihannoitset kesäisin, tuot lehväs talven tuiskuihin.
Oi juustopuu, oi juustopuu ja lehväs uskolliset!
Oi juustopuu, oi juustopuu ja lehväs uskolliset!
Myös aina joulun aikahan sä saavut meidän majahan.
Oi juustopuu, oi juustopuu ja lehväs uskolliset!

juustokuusi

Meillä oli eilien leidien pikkujoulut. Paikalle pääsi lopulta kymmenen leidiä, ja voitte uskoa, että Vihervaaran täytti illan aikana nauru, puhe ja musiikki!

Pikkujoulut järkättiin nyyttäriperiaatteella. Jokainen sai tuoda halutessaan mukanaan omia bravuureitaan, ja niistä sitten koottiin herkullinen ja kostea pikkujoulupöytä.

Otetaan nyt ensiesittelyyn juustoinen kuusipuu. Eikö ole upea? Törmäsin ideaan ensimmäisen kerran Pinterestissä ja ajattelin, että kysinen juustokuusi olisi ihana päästä toteuttamaan heti tämän joulun aikana. Onnekseni sain myytyä idean punasukkaiselle leidille, joka vastasi illan aikana juustoista. Punasukkainen leidi toi mukanaan kasan erilaisia juustoja, joista sitten askartelimme hienon ja herkullisen juustokuusen!

juustokuusi

Juustopuun tekeminen on hirmuisen helppoa. Siihen tarvitaan kasa erilaisia juustoja (suht kovat toimivat parhaiten) pilkottuina sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Lisäksi kuuseen tulee viinirypäleitä (myös pienet luumutomaatit toimisivat hyvin), tuoretta timjamia (rosmariini olisi vielä paremman näköistä, mutta se on paljon kalliimpaa kuin timjami), pieni kurkunpala kuusenjalaksi sekä cocktailtikkuja, joilla juustopaloja sekä viinirypäleitä voi napata syötäväksi. Parasta juustokuusessa on se, että siitä voi tehdä tarvittaessa todella ison tai sitten hieman pienemmän – riippuen ihan juhlakansan määrästä.

Meidän leidiporukalle juustopuu maistui todella hyvin. Siivotessani pöytää aamulla, ei kuusesta ollut jäljellä kuin pari hassua viinirypälettä, kurkun pala, timjamin oksia sekä leipäjuustosta askarreltu tähti. Tähden annoin harmaalle karvaiselle kaverille, sekin tykkää juustoista ihan hulluna.

juustokuusi

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 19. luukut!

Vuoden 2011 19. luukku: American Christmas Grill

Vuoden 2012 19. luukku: Vispipuuron värinen suukko

Vuoden 2015 19. luukku: Paahdettu punajuurisalaatti vuohenjuustolla

Joulukalenteri 18: Vaniljainen riisipuuro

Tämän päiväisessä postauksessa palataan vuoteen 2013. Postaus on julkaistu blogissa alunperin 22.12.2013, mutta tämä on pakko jakaa uudestaan, niin hyvää vaniljainen riisipuuro on. Hurjan rauhallista ja tunnelmallista 4. adventtia jokaiseen kotiin.

♥♥♥

Postaus vuodelta 2013 kuulosti tältä..

Vesisateisesta ja harmaasta säästä huolimatta olemme edenneet jo 4. adventtiin. Ylihuomenna on jouluaatto, joten tässä vaiheessa taitaa olla jo liian myöhäistä unelmoida valkeasta joulusta. Onneksi aurinko on täysin piilossa neljän pintaan, joten ei sinne ulos edes näe – laitetaan ikkunoille kynttilät palamaan unohtaen musta maa ja rentoudutaan viettämään tunnelmallista ja herkullista joulua.

vaniljainen riisipuuro

Itse joudun kipittämään huomenna töihin (kuten käy myös perjantaina ja lauantaina, yök!), mutta kolmen vapaapäivän ajan aion nauttia joulusta kaikilla mahdollisilla tavoilla. Joulutunnelmaan päästiin ihanasti virittäytymään jo eilen illalla. Aloitimme päivän reippailemalla salilla ja jumpassa, jonka jälkeen kävimme tekemässä jouluruokaostokset. Iltapäivällä laitoin lanttulaatikon uuniin ja illalla sitten vain oltiin ja möllöteltiin yhdessä.

punainen amaryllis

Tänä aamuna joulufiilis valtasi mahan. Nukuimme pitkään ja pötköttelimme vielä herättyämme sängyssä pitkän tovin (tätä tapahtuu kyllä järjestään jokainen aamu). Noustuamme vihdoin ylös, alkoi riisipuuron valmistus. Riisipuuro ei kuulu omiin suosikkeihini, mutta törmättyäni vuoden 2008 Kotivinkissä olleeseen vaniljaisen riisipuuron reseptiin, päätin antaa jouluisalle puurolle mahdollisuuden.

Kannattiko? Kyllä! Vanilja antoi riisipuurolle ihanan makean säväyksen ja söin koko lautasen ihan tyhjäksi. Oli muuten eka kerta koko elämäni aikana kun riisipuurolautanen tyhjeni kokonaan. Hyvä minä.

Neljä palavaa kynttilää ja punaisesta Taika-kulhosta syöty puuro aloitti päivän ihanasti. Tästä on hyvä jatkaa joulukuusiostoksille. Illalla on sitten aika mennä testaamaan BodyCombatin uusittu ohjelma – ou jee!

vaniljainen riisipuuro

vaniljainen riisipuuro

Vaniljainen riisipuuro

4-5 annosta

  • 5 dl valmista riisipuuroa
  • 1 pkt (2,5 dl) Valio vaahtoutuva vaniljakastike 9 %
  • vaniljatanko koristeeksi

1. Valmista riisipuuro (kts. resepti esim. Risellan puuroriisipaketin kyljestä).

2. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi ja sekoita valmiin puuron joukkoon (valmista vaahtoa tulee noin 3-4 dl).

3. Koristele halutessasi vaniljatangolla (sitä ei kannata syödä).

vaniljainen riisipuuro

Joulukalenteri 17: Suklaaleivät

Eilen jäi joulukalenteri väliin. En jaksaisi enää jauhaa työkiireistä, mutta kuukahdin toissapäivänä heti kasin jälkeen sängynpohjalle hektisen työpäivän päätteeksi, vaikka mun oli tarkoitus vain käydä vähän pötköttämässä suihkun jälkeen ja katsoa mitä somen ihmeellisessä maailmassa oli päivän aikana tapahtunut. No niinhän siinä kävi, että nukahdin parissa minuutissa kännykkä kädessä jouluradion soittaessa taustalla suloisia joulusävelmiä. Herra Longfield saapui jossain välissä katsomaan mitä touhuan, ja siinä minä kuulemma nukuin kuin tukki pyyhkeeseen käärittynä, puhelin edelleen tiukasti kädessä.

Eilen olinkin sitten varsin pirteä, erittäin hyvin nukutun yön jälkeen. Siispä joulukalenteriinkin jaksoi ruustata uuden postauksen.

SONY DSC

Tänään on vuorossa suklaaleipien resepti. Resepti on peräisin ystäväni äidin äidiltä (jos en nyt ihan väärin muista). Suklaaleipiä leivotaan ystäväni kotona joka joulu, ja niitä tehdään iso satsi kerralla (tästäkin reseptistä suklaaleipiä tekaisee noin 100 kappaletta).

Suklaaleipien tekoon pitää varata pari päivää, sillä voisen taikinan pitää antaa kovettua jääkaapissa yön yli, jotta sitä voi kaulia. Taikina on hurjan rasvaista, ja olin itse aivan varma, että taikinassa meni joku pieleen kun törkkäsin sen ennen leidien joululeivontapäivää jääkaapin perukoille kannelliseen Orthexin muovikulhoon (*saatu blogin kautta). Taikina oli tosiaan hyvin voista ja tuntui, ettei sitä ole mahdollista kaulita. Mutta jääkaappikylmänä taikinan kauliminen kävi kuin tanssi. Ja niinpä joululeivontapäivässä tehtiin iso kasa suklaisia pikkuleipiä, joista ei voita taikka sokeria puutu!

SONY DSC

Suklaaleivät

noin 100 kappaletta

  • 400 g voita tai margariinia
  • 400 g sokeria (n. 4,5 dl)
  • 2 kpl luomu kananmunaa
  • 6 rkl Van Houten -kaakaojauhetta
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 600 g vehnäjauhoja (noin 10 dl)

Pinnalle

  • haarukalla rikottua kananmunaa
  • sokeria

1. Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi.

2. Lisää kananmunat.

3. Sekoita keskenään kaakaojauhe, leivinjauhe, vanilliinisokeri ja osa jauhoista ja lisää taikinaan sekoittaen. Lisää lopuksi loputkin jauhot.

4. Jäähdytä taikina jääkaappikylmäksi yön yli, jotta sitä on helpompi kaulia.

5. Leipoessa taikina kaulitaan ohuehkoksi levyksi, josta leikataan taikinapyörällä vinoneliön muotoisia paloja (koko noin 6 cm * 6 cm). Palat nostetaan leivinpaperille, voidellaan kananmunalla ja päälle ripotellaan sokeria.

6. Paista suklaaleipiä 200 asteessa 12 – 15 minuuttia tai kunnes suklaaleivät ovat reunoilta hiukan rapeita.

SONY DSCSONY DSC

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 17. luukut!

Vuoden 2011 17. luukku: Joulukukat

Vuoden 2012 17. luukku: Perinteinen joulukinkku

Vuoden 2015 17. luukku: Horatio ja tonttupuku

Joulukalenteri 15: Terveellinen dippilautanen jouluun

Kun joulun raskaat mätöt alkaa tulla kurkusta ylös ja ruokatorvessa majailee jatkuva närästys, on aika alkaa kaivaa jääkaapin alaosan vihanneslaatikoita!

Leidien joululeivontapäivässä kokkailtiin myös muutamaa terveellistä herkkua. Hauska joulupukin päätä muistuttava kasvisdippilautanen on helppo ja nopea tehdä. Uskoisin, että lautasen kokoamisesta nauttii myös perheen pienimmät, ja ehkä heille maistuu suklaaövereiden välissä myös muutama kukkakaalin tai paprikan palanenkin, kun niistä on koottu tutun (ja vähän jännittävän) olennon naama.

Ystävieni tekemä dippilautanen onnistui hurjan hienosti kukkakaalin, paprikan, kurkun, minitomaattien ja muutaman mustan oliivin avulla. Meidän pukki muistutti hieman Grinchiä vihertävän naamansa takia, eikö totta?

dippilautanen jouluun

Dippilautasen kaverina tarjottiin Ranch-dippikastiketta. Ihan semmoista valmista dippiseosta, joka sekoitetaan kermaviiliin ja annetaan maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

Arvaatteko mikä joululeivontapäivän herkuista syötiin viimeistä murua myöten loppuun? Kyllä, tämä dippilautanen. Kaikki meni silmiä, nenää ja suuta lukien. Ehkä jouluna voisi panostaa välillä hieman enemmän myös terveellisiin vaihtoehtoihin, niillä voi olla yllättävän kova menekki kaiken mässäilyn ja herkuttelun ohessa.

Tätäkin dippilautasta popsisi tosi mielellään joulun alla sohvalla joululeffoja katsellen!

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 15. luukut!

Vuoden 2011 15. luukku: Papá Noel de fresa & Sombreros de Papá Noel

Vuoden 2012 15. luukku: Salutorgetin brunssilla jouluostosten lomassa

Vuoden 2015 15. luukku: Saagan Lappilainen joulupöytä

Joulukalenteri 14: Glögillä maustettu taatelikakku

Siitä asti kun olemme asuneet vihreässä Vihervaarassa, on talomme lähimpänä olevasta kauppakeskittymästä löytynyt Leipomo Keisarin liike. Kyseinen leipomo oli meille molemmille entuudestaan täysin tuntematon, mutta siitä on tullut viime vuosien aikana meille melkein kantispaikka. Leipomo Keisarista haetaan yllätysvieraille paniikkipullia, viedään herkullisia makeita sekä suolaisia yllätyksiä sukulaisien ja ystävien tykö, sekä ostetaan joulun alla taatelikakkuja.

glögi-taatelikakku

Erityisesti taatelikakut ovat jääneet Leipomo Keisarista mieleen. Ostamme niitä joulun alla useita, syöden itse osan ja vieden osan mukanamme vieraiden luo. Leipomo Keisarin taatelikakut ovat kooltaan juuri sopivia – eivät liian isoja eivätkä liian pieniä. Lisäksi kakun maku on enemmän kuin kohdallaan, kostean makea (kuiva)kakku on ollut jokaisella puraisulla täydellisyyttä hipovaa, ja parasta syömääni taatelikakkua, kunnes..

glögi-taatelikakku

Niin, kunnes tein taatelikakkua itse.

Tai siis kunnes sain maistaa ystävieni tekemää glögillä maustettua taatelikakkua.

Leidien joululeivontapäivässä kokkailtiin taatelikakkua Valion reseptillä. Sähelsin joululeivontapäivänä sen verran ahkerasti pitkin vihreää Vihervaaraa, etten juuri itse osallistunut leivontakarkeloihin, mutta katsoin kyllä tarkasti vierestä mm. taatelikakun valmistumista. En voinut uskoa, että niin mystisestä ja oudon värisestä taikinasta saisi aikaan jotain niin hyvää, mitä lopputulos lopulta oli.

glögi-taatelikakku

Ostaessani muutamaa päivää ennen leidien joululeivontapäivää kaupasta aineksia kaikkiin kokattaviin resepteihin, en löytänyt isosta marketista kivettömiä taateleita. Niinpä ostin kivellisiä. Mutta onneksi ostin, kyseiset taatelit olivat niin tuoreita, ettei niihin voinut melkein koskea. Taatelit valehtelematta sulivat suuhun, ja ystäväni saivat puristettua kivet kuin itsestään taateleiden sisältä ennen kakkutaikinan tekoa. Jos siis päädyt (suosittelen isosti) kokkaamaan taatelikakkua, yritä saada käsiisi mahdollisimman tuoreita taateleita. Uskon, että niillä on lopputuloksen pehmeyden ja makeuden kanssa ainakin jotain tekemistä.

glögi-taatelikakku

Meidän komea taatelikakkumme piti joulun hengessä sisällään glögiä. En tiedä, käyttääkö Leipomo Keisari samaa kikkaa omissa taatelikakuissaan, mutta jos eivät käytä, niin kannattaisi alkaa käyttää. Glögillä taatelikakkuun saa helposti oman makuvivahteen riippuen käytetystä glögistä. Minulla olisi ollut iso kasa maustettuja alkoholillisia glögejä kotona, mutta vatsassa kasvava pieni ihme sai minut kuitenkin valitsemaan kakkuun alkoholittoman glögin, ihan vain varmuuden varoiksi. Kakkuun lurahti Blossan alkoholitonta glögiä (*saatu blogin kautta), jota käytin myös glögi-suklaajuomaan saman illan aikana. Tämä runsas sekä täyteläinen glögi maistuu glögiltä, ja se toi kakkuun pienen ripauksen lisää joulun fiilistä. Suosittelen kokeilemaan!

glögi-taatelikakku

Me tuplasimme ystävieni kanssa alla olevan reseptin, jotta taikinaa riitti yhteen isoon ja kahteen pieneen taatelikakkuun. Kuvissa näkyvä Orthexin torvivuoka (*saatu blogin kautta) on kooltaan 1,8 litraa, ja alla olevilla aineksilla syntyy kyseisen vuoan kokoinen taikina.

Taatelikakku

1,8 litran torvivuoan kokoinen taikina

  •  1 pak (250 g) (kivettömiä) taateleita
  • 2 dl Blossan alkoholitonta glögiä
  • 1 dl sokeria
  • 200 g voita
  • 2 kpl luomu kananmunia
  • 1 prk (200 g) kermaviiliä
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 4 dl vehnäjauhoja

Vuokaan

  • korppujauhoja
  • öljyä/voita

1. Aloita kakun valmistaminen keittämällä taateleita miedolla lämmöllä kannen alla glögissä. Mikäli taateleissa on kivet, poista ne ennen keittämistä. Sekoita välillä. Keitä kunnes taatelit soseutuvat, noin 15 minuuttia taateleista riippuen. Hienonna tarvittaessa vielä sauvasekoittimella. Meidän käyttämämme taatelit olivat niin kypsiä ja pehmeitä, ettei sauvasekoittimella tehnyt mitään. Hieman kuivemmat taatelit voi olla hyvä mörssätä sauvasekoittimella tasaiseksi.

2. Lisää sokeri. Sekoita huoneenlämpöinen, pehmeä voi vähän jäähtyneeseen seokseen. Lisää kananmunat, sekoita tasaiseksi esim. puuhaarukalla. Lisää kermaviili sekä viimeisenä kuivat aineet.

3. Kaada kakkutaikina huolella voideltuun ja korppujauhotettuun 1,8 litran torvivuokaan.

4. Paista kakkua uunin alimmalla paistotasolla 175 asteessa noin 60 min. Peitä kakku leivinpaperilla, kun paistoaikaa on jäljellä 15 – 20 min, ettei pinta tummu liikaa.

5. Anna kakun jäähtyä hetken aikaa ennen kumoamista. Ripota halutessasi taatelikakun pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua.

Vinkki!

Kakku kestää hyvin myös pakastamista, joten niitä voi leipoa valmiiksi vaikkapa tusinan verran, ja napata aina yhden mukaan joulun alla sukulaisiin lähtöä varten.

glögi-taatelikakku

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 14. luukut!

Vuoden 2011 14. luukku: Joulukoristeet

Vuoden 2012 14. luukku: Joulukoristeet sekä söde asu

Vuoden 2015 14. luukku: Näin ne granaattiomenat perataan

Joulukalenteri 13: Jääpallolyhty

Jääpallolyhdyn postaus on muutaman vuoden takaa, mutta se tuo ihanasti valoa näin Lucian päivänä, joten kaivetaan vanha postaus esiin blogin arkistoista ja julkaistaan se uudestaan.

Valoa päiväänne!

jääpallolyhty

Itsenäisyyspäivän aamuna ryntäsin pihalle katsomaan takapihalla möllöttäviä vesi-ilmapallojani, joita esittelin myös blogin naamakirjan sivuilla. Ilmapallot olivat kökkineet lumessa maanantai-illasta asti. Ensimmäisen kerran ryntäsin katsomaan niitä tiistaina työpäivän jälkeen, mutta lumi oli toiminut sen verran hyvänä eristeenä, että vesi-ilmapallot olivat jäätyneet vain yläpuolelta. Käänsin siis palloni reippaana leidinä ympäri ja annoin niiden värjötellä kylmässä vielä yhden päivän.

jääpallolyhty

Täytin yhteensä 30-40 vesi-ilmapalloa, ja täytyy sanoa, että niiden kiinnisolmiminen onnistui viimeisten kohdalla jo tosi näppärästi. Kun pallot olivat täysin jäätyneet, nostin ne lumesta ylös ja kiikutin etupihalle, jossa aloin koota ihan ensimmäistä jääpallolyhtyäni.

Homma lähti ihan kivasti käyntiin – ilmapallon kuoret lähtivät vihannesveitsen avulla tosi helposti irti, ja lyhdyn ensimmäinen kerros oli valmis alta aikayksikön. Mutta sitten tuli aikamoinen tenkkapoo. En ollut yhtään varautunut/ajatellut sitä, että eiväthän ne jäiset pallot pysy millään toisissaan kiinni! Muutaman hieman raivokkaan huudahduksen jälkeen aloin miettiä ihan tosissaan miten saan enemmän kuin yhden kerroksen hienoon lyhtyyni. Lopulta hain keittiöstä astiallisen lämmintä vettä sekä kastikekauhan.

Näiden oivallusteni avulla sain lyhtyyni yhden kerroksen lisää, mutta sitten koko roska romahti taas saaden mut ärähtelemään hyvin leidimäisesti. Sormet jäässä ja jäiset pallot pitkin poikin levinneenä sain lopulta ihan kuningasajatuksen! Ja loppu kävikin kuin tanssi (tai ainakin aika helposti). Koko homman salaisuus oli se, että jääpallo piti dipata lämpimään veteen, nostaa se sieltä kastikekauhalla ja viskata sen jälkeen lumeen. Hyvin tärkeää oli, että kastikekauhassa oli lumeen viskaamisen aikana myös vähän vettä. Lumihangesta nostin jääpallon sormin ja arvatkaas mitä? Jääpallon pintaan jäi tällä tavoin aika paljon lunta kiinni, ja sen lumen avulla sain jääpallon kiinnitettyä suhteellisen helposti lyhtyyn. Jee!

jääpallolyhty

jääpallolyhty

Lyhdyn taakse jätin kolon kynttilää varten, ja ihan viimeiseksi kaadoin koko komeuden päälle vielä vettä, joka kivetti lyhdyn jäätyessään. Illalla oli sitten aika laittaa lyhdyn sisään kynttilä ja ihailla kauniisti välkkyvää lyhtyä. Tulihan siitä kyllä kaunis, eli eivät menneet ärähtelyt ihan hukkaan. 🙂

jääpallolyhty

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 13. luukut!

Vuoden 2012 13. luukku: Lanttu- ja bataattilaatikko

Vuoden 2015 13. luukku: Jouluinen bulgursalaatti

Joulukalenteri 12: Punainen & valkoinen sillileipä


Postaus on toteutettu yhteistyössä Ahti-sillien kanssa. Kampanjan ideana oli tutustua Ahti Perinteinen -sillifileisiin sekä Ahti matjessillifileisiin, ja kehitellä niistä yhdessä tai erikseen jouluinen herkku.

ahti-sillit

Kala on kuulunut iät ja ajat olennaisena osana suomalaiseen joulupöytään. Tuossa 1700-luvulla ja sen jälkeen kaloja alettiin säilöä suolaamalla. Samoihin aikoihin suolan käyttö alkoi yleistyä tavistenkin keskuudessa. Näinä päivinä suomalaisessa joulupöydässä tavataan edelleenkin hyvin usein erästä suolakalaa, silliä.

Oma sillin käyttöni toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen. Kesän alussa vedetään uusia pottuja sillin sekä voin kanssa, ja jouluna toistetaan sama setti sillä erotuksella, että potut eivät ole uusia. Olen huono syömään mitään mössöjä, joissa silli on silputtu pieneksi. Pidän perinteisestä sillistä ilman ylimääräisiä mausteliemiä taikka muita härpäkkeitä.

ahti-sillit

Joulupöydän kalaosastolta suosikkini on ollut jo vuosien ajan kylmäsavulohi (ei graavattu, se on pahaa) sinappisella mestarikastikkeella. Tänä jouluna kyseinen herkku jää minulta väliin vatsassa kasvavan pienen ihmeen vuoksi, ja se on ihan ok (ainakin vielä). Silliä saa kuitenkin kiskoa sisuksiinsa möhömahankin kanssa, joten täksi jouluksi joulupöytään piti kehitellä uusia sillireseptejä niiden iän ikuisten Ahti Perhesilli -palojen, perunoiden ja voin lisäksi.

Reseptin kehittely ei tällä kertaa käynyt ihan hetkessä. Päätin käyttää reseptissä sekä Ahti Perinteinen -sillifileitä että Ahti matjessillifileitä, sillä sillien käyttö ruoissa ei ollut minulle entuudestaan tuttua ja halusin tutustua niihin kunnolla.

ahti-sillitahti-sillit

Molemmat sillifileet on valmistettu Turussa, ja paketeista löytyy MSC-merkintä, joka kertoo kuluttajalle, että kala on pyydetty ekologisesti kestävällä tavalla.

Ahti Perinteinen -sillifilee tunnettiin ennen nimellä Boy kevytsuolattu silli. Tuote on edelleen täysin sama, vain paketissa oleva nimi on muuttunut. Uusi nimi kertoo aika yksiselitteisesti mistä on kyse, perinteisestä suolatusta sillistä. Ahti matjessillifilee taasen on maustettu suolainen silli. Koska molemmat sillifileet ovat varsin suolaisia (erityisesti perinteinen sillifilee), kannattaa niitä liottaa vedessä tunnin taikka pari ennen käyttöä. Näin sormukset saattavat mennä sormiin vielä seuraavana aamuna, heh.

ahti-sillit

Mutta nyt käydään mun kehittelemien sillileipien kimppuun! Joulun kunniaksi suunnittelin valkoisen sekä punaisen sillileivän. Valkoisessa versiossa sillinä toimi Ahti Perinteinen -sillifilee, ja punaisessa versiossa Ahti matjessillifilee. Olin täysin varma, että valkoinen sillileipä on enemmän omaan makuuni, mutta niin vain pääsi punainen versio yllättämään ja se nousi näistä kahdesta omaksi suosikikseni. Ei valkoisessakaan mitään vikaa ollut, punainen nyt vain veti tällä kertaa himpun verran pidemmän korren.

Kumman ajattelisit olevan oma suosikkisi? Lisäinspiraatiota erilaisiin silliresepteihin löytyy Sillikoulun nettisivuilta.

ahti-sillit

Valkoinen sillileipä

noin 10 kappaletta

  • ohuita viipaleita saaristolaisleipää
  • 1 pkt Ahti Perinteinen -sillifileetä
  • 120 g smetanaa
  • ½ kpl sipuli
  • 1 kpl suolakurkku
  • 2 rkl dijon-sinappia
  • 1 rkl piparjuuritahnaa (horseradish)
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 2 rkl silputtua ruohosipulia ja toinen mokoma leipien päälle koristeeksi

1. Liota sillifileitä vedessä muutaman tunnin ajan.

2. Silppua silli, sipuli, suolakurkku sekä ruohosipuli mahdollisimman pieneksi silpuksi.

3. Sekoita kaikki ainekset hyvin sekaisin ja laita seos maustumaan jääkaappiin vähintään yön yli.

4. Leikkaa saaristolaisleivästä ohuita viipaleita ja nosta valkoista silliseosta leipäviipaleille. Koristele leivät lopuksi silputulla ruohosipulilla.

ahti-sillit

Punainen sillileipä

noin 10 kappaletta

  • ohuita viipaleita saaristolaisleipää
  • 1 pkt Ahti matjessillifileetä
  • 2-3 pienehköä punajuurta (semmoisesta kaupan isosta liemiastiasta noukittuja)
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 5 kpl luomu kananmunia keitettynä
  • 120 g smetanaa
  • tuoretta tilliä silputtuna

1. Keitä kananmunat läpikypsiksi.

2. Soseuta sauvasekoittimella punajuuret sekä oliiviöljy tasaiseksi seokseksi. Sekoita punajuuritahnan sekaan smetana.

3. Leikkaa kananmunat viipaleiksi munaleikkurilla. Leikkaa saaristolaisleivästä ohuita viipaleita. Leikkaa sillifileestä noin 1-1½ cm paksuisia viipaleita.

4. Lado leipäviipaleen päälle ensin kananmunaviipaleita, sen jälkeen punajuuri-smetanatahnaa ja lopuksi vielä sillipaloja. Viimeistele annos silputulla tuoreella tillillä.

ahti-sillit ahti-sillit

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 12. luukut!

Vuoden 2011 12. luukku: Joulupierut a.k.a chilisuklaa-jauhelihakierteet

Vuoden 2012 12. luukku: Huopapallokuusi

Vuoden 2015 12. luukku: Petollisen hyvä valkosuklaafudge

foodlover

Yhteistyössä Ahti-sillit

Joulukalenteri 11: Lucia-pullat

Tiistaina vietetään Lucian päivää. Nyt ehtii vielä hyvin leipoa sahramiset pullat tiistaiksi, joten eiköhän aleta hommiin!

Etsin internetistä hieman tietoa näistä pullista, ja niiden alkuperä kuulostaa erään tarinan mukaan aika hurjalta. Tarinan mukaan Lucia kantaa tarjottimella kahvia ja sahramilla keltaiseksi värjättyjä luciapullia tarjotakseen niitä häntä ahdistelevalle nuorukaiselle. Tosin tarinan mukaan Lucian tarjoamat pullat eivät vain olekaan ihan tavallisia pullia, vaan ne ovat Lucian silmät, jotka hän on repinyt päästään. Luciapulla jäljittelee muodollaan lautasella olevia silmiä.

lussebullar

Tässä siis Lucian silmistä tehtyjen pullien ohje.

Lucia-pullat

noin 40 kpl

  • 200 g voita
  • 5 dl kevytmaitoa
  • ½ g sahramia
  • ½ kuumaa vettä
  • 50 g tuorehiivaa
  • 1½ dl sokeria
  • ½ suolaa
  • 2 kananmunaa
  • n. 16 dl erikoisvehnäjauhoja
  • 1 ½ rusinoita

Lisäksi voiteluun 1 kananmuna ja koristeluun n. ½ dl rusinoita.

1. Sulata rasva mikroaaltouunissa. Sekoita sula rasva maitoon.

2. Sekoita sahrami kuumaan veteen ja lisää seos rasvamaitoon. Kuumenna nestettä tarvittaessa lisää, niin että se on kädenlämpöistä.

3. Murenna hiiva nesteen joukkoon. Lisää myös sokeri, suola, munat, rusinat sekä puolet jauhoista. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa kunnes se irtoaa kulhon reunoista.

4. Kohota taikinaa leivinliinan alla 60 minuuttia.

5. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja nujerra hyvin. Jaa taikina 40 osaan ja muotoile palat sormenpaksuisiksi tangoiksi (noin 20 cm) ja rullaa tangon päät eri suuntiin kierteelle. Kohota pullia pellillä liinan alla vielä noin 30 minuuttia.

6. Voitele pullat munalla ja koristele rusinoilla. Paista 225 asteessa 8–10 minuuttia.

Vinkkki!
Liuota rusinoita hetki vedessä. Tällöin rusinat eivät pala niin helposti uunissa. Yksi luciapulla sisältää noin 150 kaloria.

luciapullat

 

 

lucia

Pullien leipomisen ohessa voit vielä leikata Lucia-paperinuken ja leikkiä sillä.


Valoisaa Lucian päivää!

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 11. luukut!

Vuoden 2011 11. luukku: Joululauluja

Vuoden 2012 11. luukku: Pipari-tiramisulasi

Vuoden 2015 11. luukku: Wanhan ajan joulu Vihervaarassa

Joulukalenteri 10: Lumiukko tuorejuustosta

Yritin etsiä leidien joululeivontapäivään mahdollisimman paljon helppoja ja nopeita reseptejä. Sellaisia joita olisi kiva tehdä yhdessä, ja joiden kanssa kellään ei menisi hermot.

Tuorejuustoisen lumiukon kanssa hermot olisivat voineet mennä, sillä lumiukon kokoamisvaiheessa näytti uhkaavast siltä, ettei löysästä tuorejuustoseoksesta vaan voi pyöritellä suurehkoja palloja, jotka olisivat vielä pysyneet pystyssä. Lisää harmaita hiuksia aiheutti mozzarella, jota piti raastaa mahdollisimman pieneksi. Mozzarella kun sattuu olemaan aika höttöistä juustoa ja sen raastaminen tuntui alkuun ihan mahdottomalta.

lumiukko juustopallolumiukko juustopallo

Mutta niin vain alkoivat reippaat ystäväni säheltää tuorejuustopurkkien, valkosipulin sekä mozzarella-juuston kanssa vihreän Vihervaaran keittiössä. Valkosipulia laitettiin reilusti, yksi kokonainen yksikyntinen valkosipuli. Murskatun valkosipulin sekaan sekoitettiin kaksi purkkia maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa.

Samaan syssyyn ystäväni raastoivat paketillisen mozzarellaa mahdollisimman pieneksi raasteeksi. Olin ostanut kaksi erilaista mozzarellaa ja niistä ystäväni valitsivat kovemman vaihtoehdon. Jos aiot kokkailla söpöjä lumiukkoja kotosalla, hommaa tosiaan mahdollisimman kovaa mozzarellaa, jotta sen raastaminen onnistuu.

lumiukko juustopallolumiukko juustopallo

Lumikon kroppaosien pyörittely onnistui parhaiten käsipelillä. Vaikka tuorejuustoseos oli löysähköä, sai siitä käsissä aikaan komeat pallot joiden päälle viskeltiin mozzarellaraastetta. Hommassa on hyvä olla kaksi henkilöä, yksi pyörittelee palloja ja toinen viskelee samaan aikaan pallon päälle mozzarellaraastetta.

Kun tuorejuustopallot on saatu aseteltua tarjoilulautaselle, alkaa lumiukon viimeistely. Mitään hatuksi sopivaa en keksinyt millään, kertokaa jos teille tulee sen tiimoilta hyviä (syötäviä) vinkkejä! Silmiksi, suuksi sekä napeiksi laitoimme katajanmarjoja. Myös mustapippurit käyvät tähän hommaan oikein hyvin, mulla nyt sattui olemaan maustekaapissa avattu katajanmarjapurkki, joten käytimme niitä.

Porkkanaa ei jääkaapin perukoilta löytynyt, joten tällä kertaa lumiukko sai punaisen nenän, joka leikattiin paprikasta. Ja sitten hauska lumiukko olikin valmis! Sen viereen ja/tai ympärille tulee vielä kasata suolakeksejä, jonka jälkeen koko komeuden (tai siis söpöyden) voi nostaa pöytään.

Sitten pitää enää kiistellä siitä, kuka uskaltaa sivaltaa veitsellä lumiukosta ensimmäisen palan!

We’re walking in the air
We’re floating in the midnight sky
And everyone who sees us greets us as we fly

lumiukko juustopallolumiukko juustopallo

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 10. luukut!

Vuoden 2011 10. luukku: Pieni kuusipuu

Vuoden 2012 10. luukku: Glögi-royal & suklaa-suolapähkinävaahtokarkit

Vuoden 2015 10. luukku: Rosollin kastike