Äijä joogaa

Mooiaiaia, herra Longfield tässä. Mun ei kuulemma tarvitsisi enää kertoa tätä joka kerta kun tänne blogiin jotain kirjoitan, koska tuossa jossain yläpuolella jo lukee kumpi meistä – Huli vai minä – on tän tekstin kirjoittanut. Mun on vaan vähän vaikea päästä tämmösistä tavoista eroon.

Oli miten oli, näin on, ja nyt on aika kertoa asiasta, joka vielä pari kuukautta sitten oli itselleni täysin vieras ja pelottava. Tuo asia on jooga.

äijäjooga (4)äijäjooga (2)

Pari kuukautta sitten olin joogannut elämäni aikana kokonaista kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla joogailu tapahtui vielä saunassa, koska Huli oli joskus tämmösen Saunajooga-ylläripyllärin järjestänyt.

Jokunen viikko sitten mentiin Hulin kanssa kouluun, tarkemmin sanottuna juoksukouluun. Kyseessä on Trainers Unitedin järjestämä 10 viikkoa kestävä viikottainen kurssi, jossa on tarkoitus opettaa ihmisille juoksemisen saloja erilaisten harjoitteiden ja kotitehtävien avulla. Juoksukoulun vetäjänä muuten toimii täällä meidän blogissa jo kauan sitten mainittu henkilö: en tiedä muistaako kukaan, mutta joskus seurasin Hulia viikon verran kaikkiin tämmösiin kummallisiin jumppasysteemeihin, ja kirjotin noista kokemuksista tänne blogiin pienien raamattujen pituisia valitusvirsiä. Yksi jumppatunneista piti tuolloin sisällään ilman hakkaamista ja potkimista (BodyCombat on sen touhun nimi ihmisten kielellä), ja tuon tunnin vetäjänä toimi mielipuoleksi perheenäidiksi tituleeraamaani henkilö, joka sai käskyillään lietsottua salillisen jumppaihmisiä massapsykoosia vastaavaan mielentilaan. Nyt tuo sama perheenäiti – joka nykyisin on Trainers Unitedin vetäjä, ja tunnetaan myös nimellä Elina Koponen – pakottaa meitä juoksukoulussa juoksemaan, ja on pistänyt meidät tekemään myös kaikkea muuta ihmeellistä – muunmuassa joogaamaan.

äijäjooga (7)

Elina oli hommannut meille juoksukoululaisille 2 viikon tutustumiskoodit tähän Yoogaia-palveluun, koska joogasta on kuulemma hyötyä juoksulenkille lähdettäessä. Joogalla kun saa hyvin availtua paikkoja, varsinkin tuolta jalka-nivus-selkä-osastolta jotka juoksussa on tärkeitä. Huomattiin että tämä pitää paikkansa, tosin opittiin myös Hulin kanssa keskenämme, että jos otti liian rajun joogatunnin juoksulenkin alkuun vähän niinku alkuverryttelyksi, niin siihen lattialla vääntelyyn meni jo kaikki mehut, eikä juoksusta meinannut tulla yhtään mitään sen jälkeen. Mutta sopivan lyhyellä joogasessiolla ja juoksuun tähdätyillä liikkeillä saa kivasti paikat vetreiksi ja lämpimiksi, eikä tarvitse sitten rautakangen vetreillä jäsenillä lähteä koikkelehtimaan pitkin pururatoja.

Oon nyt saanut uuden 4 viikon tutustumiskoodin tähän Yoogaia-touhuun Blogiringin kampanjan ansiosta, ja tässä nyt on itselleni valjennut että joogaahan on vaikka minkälaista. On semmosta perus hymistely-joogaa jossa lähinnä istuskellaan eri asennoissa, sitten on semmosta venyttelystä käyvää meininkiä, ja ihan tosissaan kunnon päälle ottavia voimistelusessioita. Nimet on Yoogaian tunneilla niin kummalliset, että meen aina sekasin mikä oli mitäkin. Nytkin kun tuota sivuilla olevaa tarjontaa selaan, niin siellä on erilaista Flow- ja Hathajoogaa, sitten on jotain minkä nimi on Yin, Astanga lukee tossa yhdellä rivillä, Kundaliinijooga tuolla, Core, Vinyasa, Pilates.. ja sitten on putkirullausta ja kahvakuulaakin kaikkien noiden vieraskielisten sanojen seassa.

äijäjooga (1)

Vakaa aikomukseni oli ottaa kampanjan tarjoamasta tilaisuudesta kaikki irti, ja kokeilla kaikkia noita kummallisen nimisiä juttuja. Oonkin noiden juoksukoulun takia tutuksi tulleiden juoksijan joogan ja venyttelytuntien lisäksi kokeillut nyt semmosiakin asioita ku Kundaliinijooga, ”Yin”-nimistä juttua, Dynaamista Hatha-joogaa, jotain minkä nimi on Sivananda, ja miekkosille erikseen suunnattua Brogaa.

Täytyy kyllä tunnustaa, että välillä tunneilla alkaa naurattaa kun huomaa ajattelevansa että mitä hittoa mä oikein teen. Esim. tuossa Kundaliinijooga-tunnilla tuntui hiukkasen vieraalta istuskella keskellä olohuonetta ja yrittää toistella jotain käsittämättömiä kilimbikalimbiomomomomo-mantroja, tuossa kundaliini-touhussa kun pitää jotenkin ääneen huudella asioita aina sopivissa väleissä. Sitten siinä oli semmosta tulihengitystä, eli piti hengittää semmosia tosi nopeita ja lyhyitä nenän kautta hengitettäviä henkosia nopeella sarjatulella. Alkoi oikein päässä heittää kun innostuin sitä touhua tosissaan harrastamaan, mä jotenkin luulen että siinä haettiin vähän toisenlaista efektiä.

Sivanandassakin yritin aluksi pokkana huudella ohjaajan kanssa Ommmmia, ja sitten oli kaikenlaista hengitysharjoittelua. Oli tommosta tulihengityksen kaltaista meininkiä, jossa tosin enemmän keskityttiin pallean käyttöön niissä nopeissa hengityksissä. Happi siinäkin meinas loppua. Ja jossei meinannut, niin sitten varmuuden varuiks välillä vielä oikein väkisin pidäteltiin sitä hengitystä. Ero kundaliinihommaan oli siinä, että Sivanandassa alettiinkin hengittelyjen jälkeen salakavalasti kaikenlaista ihme kynttiläseisontaa sun muuta tekemään, eli semmosta missä niskallaan ollaan ja käsillä kannatellaan koko loppukroppaa, ja yritetään jalat saada mahdollisimman suoraksi kattoa kohti. Se oli jo aika hankalaa, mutta varsinainen paniikki tuli kun ohjaaja alkoi puhumaan päällään seisonnasta – onneksi sitä ei kuitenkaan lähdetty tekemään, vaan ne liikkeet joihin seuraavaksi itsemme väännettiin, oli semmosia mitä pitäis tehdä ennen päällänsäseisontaa jos moista joskus meinaisi lähteä hetken mielijohteesta harrastamaan.

äijäjooga (6)äijäjooga (3)

Yin-niminen touhu tuntui aluksi aika vässykältä, aluksi vaan vähän istuttiin lattialla ja hengiteltiin, mutta sitten jossain vaiheessa pitikin alkaa vääntelemään itseään semmosiin asentoihin että itketti. Jos on sen verran epävetreä, että ei saa jalat suorina seistessä sormia lattiaan, niin sitten on aika turha haaveilla jostain jalan niskan taakse vääntämisestä. No, se oli kyllä erikseen semmosille tosi edistyneille ja vetreille tyypeille se liike, mutta vähän alkoi alahuuli väpättämään kun itse ei saanut pidettyä sitä koipea edes tossa rinnan päällä, ja siellä ruudulla joogailijatäti kehotti että vedä ittes tällee umpisolmuun jos vaan tuntuu että vois mennä. Ei tuntunut.

äijäjooga (9)

Dynaaminen Hatha-jooga ja eritoten Broga taas olivat ihan tosissaan rankkoja tunteja, olin molempien kanssa aika piipussa jo kun tunti oli vasta puolivälissä. Kaikkia hemmetin erilaisia lankutuksia ja punnerruksia joutuu tekemään ärsyttävän pitkiä aikoja, välillä täytyi pitää yksi jalka tai käsi tai molemmat ilmassa, ei semmosta ilman tutisemista kovinkaan kauaa ihminen jaksa.

Teknisesti Yoogaian sivut toimivat erinomaisesti, kirjautuminen on helppoa, ja sivuilta saa valita joko live-tunteja, tai sitten käydä napsimassa kattavasta tallennevalikoimasta haluamansa tunnin. Sitten alkaa ruudulla joogatunti pyörimään, ohjaaja siinä aina kertoo ja näyttää mitä pitää tehdä, ei tarvii muuta ku yrittää itse päästä samannäköseen sykkyrään kotioloissaan. Tallenteet pyörii moitteettomasti ja pätkimättä, eikä tarvii lähteä kotoota minnekään kun voi olohuoneessakin kaikessa rauhassa yrittää saada itseään johonkin eläinasentoon (niitä oli paljon erilaisia, oli ainakin eri suuntiin katselevia koiria, sitten delfiini oli yks, ja oliko joku käärmekin siellä) tai joku ihme huivi jalkojen ympärillä vääntelehtiä linkkuveitsiasennossa. Eihän tommosta touhua normaali mies kehtaisi missään julkisella paikalla harrastaa, mutta himassahan sitä voi tehdä mitä huvittaa, ainakin jos on verhot ikkunassa ja valot pois päältä. Tuolla on olemassa noita live-tuntejakin, joiden aikana ohjaajat voi videoyhteydellä katsella että tehdäänkö siellä kotona asiat oikein, mutta minä en oo semmosta vielä uskaltanut kokeilla.

äijäjooga (8)

Täytyy sekin sanoa, että vaikka tunneilla on tullut vaikeitakin juttuja vastaan, pääosa liikkeistä on kuitenkin semmosia ihan normitahvonkin osaamisen rajoilla olevia. Ja niille mahdottoman tuntuisillekin asennoille ohjaajilta kyllä tuli mukavasti tämmösiä vähän eri vaikeustasoja liikkeisiin, eli jos nyt ei vaikkapa pysty vääntämään kantapäätä korvan taakse samalla kun seisoo käsillään pelkkien etusormien varassa ja pyörittää toista jalkaa niinku tuulimyllyä, niin aina on olemassa joku vähemmän vaativa vaihtoehto kaltaisilleni änkyröillekin. Nyt kun oon pokkana noita tommosia mantroja ja tulihengityksiä ja umpisolmuasentoja kokeillut, niin ei oo jooga enää niin pelottavan tuntuista touhua – kummallista se kyllä kieltämättä toisinaan on, mutta kyllä noista hengityshommistakin huomaa että jotain hyödyllistä niissäkin tapahtuu, jotenkin parempi olo tuntien jälkeen aina on.

Mutta nytpä sitten onkin kaikkien onnenpäivä: minä nimittäin henkilökohtaisesti lupaan tarjota teille kaikille 2 viikon ilmaisen tunnuksen tuonne Yoogaia-palveluun, uskokaa tai älkää, totta se on! Ei tarvitse tehdä muuta, kun napsauttaa tästä näin linkkiä, ja sitten menette kirjautumaan sisälle, ja laitatte kirjautumislomakkeen kampanjakoodi-kohtaan tunnuksen HULI2015, ja pam! Nyt saat sinäkin kokeilla kahden viikon ajan kaikessa rauhassa omassa kotonasi vaikka mitä joogasysteemejä! Ei muuta ku lootusasentoon lattialle, ja sitten vaan vaikka arvalla klikkaat sieltä Yoogaian tallennevalikoimasta jonkun Vinyasa-joogan ja yrität pysyä ohjaajan perässä. Välillä menee ihan helposti, välillä ei tuu mistään yhtään mitään. Laita verhot kiinni jos ahdistaa että joku näkee kun siellä matolla vänkyröit, tai jos ei ahdista niin mene sitten vaikka talonyhtiön matontamppaustelineen eteen live-tunnille taitojasi esittämään.

Mitä sinä siinä vielä toljotat, mene jo joogaamaan siitä, minä tarjoan! Namaste!

äijäjooga (5)

Yhteistyössä Yoogaia
Yhteistyössä Yoogaia

Treeniä Rash Guard -paidassa – VOITA oma treenipaita!

Mondroloni, Herra Longfield tässä. Nytpä olisi aika liikunta-aiheisen postauksen. Hip hip, hurraa! Kaikki yhtä aikaa pomppimaan tasajalkaa, yks kaks koli neli, askelkyykky ja krusifiksi!

hiihto

Saimme jo jokin aika sitten testattavaksi kaverilta tämmöset hienot Tommi Diven Rash Guard -treenipaidat. Rash guard -paidat on synteettisistä materiaaleista valmistettuja, tiukkoja urheilupaitoja. Ne on ymmärtääkseni alunperin kehitetty surffaukseen, suojaamaan laudan päällä menevää ihmistä hankaumilta ja haavoilta. Kun siinä surffilaudan päällä kauheasti itseään lautaa vastaan hinkataan, niin siinä helposti hiertyy iho rikki – varsinkin jos laudalla on vielä vähän hiekkaa. Ja sitten kun pulikoi suolavedessä haavojensa kanssa niin eihän se ole kivaa yhtään. Pahimmassa tapauksessa saa vielä hai vainun ja sitten se tulee surffarin syömään. Rash guard -paidalla saa kätevästi kirvelevät haavat ja kiusalliset, raajoja irti purevat hait eliminoitua.

snorkeling bali amed (10)snorkeling bali amed (11)snorkeling bali amed (12)

Mutta mutta, surffauksen lisäksi rash guardit soveltuu erinomaisesti kaikenlaiseen muuhunkin liikuntaan. Kamppailulajeja harrastaville nämä on erinomaisia, paidat on tiukkoja niin niistä ei pääse repimään, ja samalla tavalla kuin surffilautaa vasten, rash guard paita suojaa myös kamppailualustasta mahdollisesti tulevia hankaumia vastaan – puhumattakaan vaikkapa vastapuolen kynsistä.

Jostain muistan lukeneeni että myös jääkiekossa rash guardit on mahtavia, paidat paitsi suojaavat taas ihoa erinäköisten suojien aiheuttamilta hankaumilta, ne myös pitävät kaikki oman elämänsä teemuselänteet ja jarkkoruudut lämpiminä koska paidat on suunniteltu eristämään ruumiinlämpöä.

Me ei surffata, tapella tai pelata jääkiekkoa, mutta ollaan silti huomattu rash guardien soveltuvan meidänkin epämääräisen satunnaisesti harrastamiin lajeihin oikein mainiosti. Snorklauksessa paidat on ihan tykkejä, ne suojaavaat selkää auringolta ja tuntuvat järjettömän mukavilta päällä niin vedessä kuin snorklauksien väleissä veneessä istuessakin. Joskus ollaan ihan perus t-paitoja käytetty snorklatessa kun selkä on jo ollut semmonen ravunpunainen, mutta niiden kanssa vedessä lillumisesta tulee aika epämukavaa, ja märkä t-paita päällä veneessä on nihkeä olla ja siinä tulee äkkiä kylmä. Rash guardeja päästiin Balin reissun aikana testaamaan snorklauksessa, ja tästä lähin kyllä mennään aina niiden kanssa. Tai minä ainakin menen, voi olla että Huli saattaa toisinaan ottaa mieluummin aurinkoa.

tommidive (2)tommidive (5)tommidive (3)

Ollaan nyt tässä syksyn ja talven aikana testailtu paitoja myös juoksussa, hiihdossa, kuntosalilla sekä tämmösissä ryhmäliikuntajutuissa. Juoksussa ja hiihdossa paita on molemmissa tosi kiva, vaikka se on tiukka, se jotenkin mystisesti kuitenkin hengittää ja tuntuu että pysyy kuivana, vaikka todellisuudessa on ihan tuskanhiessä koko ihminen. Kuntosalilla ja näissä ryhmäliikuntajutuissa minua itseäni vähän aristaa paitaa käyttää, se kun on sen verran napakka niin vähän ahdistaa tykitellä pelkässä rash guardissa kun en nyt kuitenkaan oo mikään Vin Diesel. Kuntosalilla käydessä en paidasta niin hirveästi itse perustanut, siellä soveltuu mielestäni paremmin semmonen löysempi paita, mutta ryhmäliikunnoissa (BodyPump, BodyCombat, kahvakuulailu, mitä näitä nyt on) joissa hiki lentää, rash guard oli helvetin hyvä, kun vaan pääsin yli siitä että näytän paita päälläni vähän aliravitulta Teräsmieheltä. Paita tekee jotain ihan mystistä, se päällä jaksaa paremmin kun se jostain syystä viilentää oloa, ja tunnin jälkeenkin on kuiva fiilis, vaikka ruumiinpainosta on tunnin aikana valunut kaksi kiloa lätäköksi lattialle.

tommidive (1)

Nyt teillä kaikilla liikuntahirmuilla on mahdollisuus voittaa omaksenne Tommi Diven Rash Guard -paita. Arvonnan voittaja saa ihan itse valita Tommi Diven valikoimasta itselleen sopivimman paidan, me maksetaan kaikki kulut!

Arvontaan osallistutaan tuttuun tapaan tähän postaukseen kommentoimalla. Kommentissa tulisi kertoa missä urheilulajissa sinä tulisit käyttämään Rash Guard -treenipaitaa (vinkkejä voi katsoa alla olevasta videosta). Vastausaikaa on sunnuntaihin 12.4.2015 asti. Ilmoitathan kommentin yhteydessä myös sähköpostiosoitteesi (näkyy vain meille), jotta voimme olla voittajaan yhteydessä.

Onnea arvontaan ja iloisen liikunnallista kevättä kaikille!

tommidive (7)

Lettuja aamupalaksi: Terveelliset banaaniletut

Eräänä viikonlopun aamuna sanoin herra Longfieldille, että pysy vielä sängyssä, meen tekemään meille herkkuaamupalan valmiiksi. Laitoin kahvin tippumaan, tein leivät valmiiksi ja sen jälkeen aloin säheltää banaanilettujen kanssa.

banaaniletut (1)

Banaanilettujen reseptejä löytyy netistä sadoittain. Lähes kaikissa ohjeissa käsketään käyttää lettutaikinaan yksi banaani ja kaksi kananmunaa. Meidän jääkaapista ei löytynyt kuin yksi kananmuna, joten sillä mentiin. Lisäsin taikinaan noin ruokalusikallisen verran vehnäjauhoja, jotta letut pysyisivät paistovaiheessa edes jotenkin kasassa. Olen tehnyt banaaniräiskäleitä kerran aiemmin, ja silloin ne menivät suoraan roskiin, sillä taikina ei yksinkertaisesti pysynyt kasassa kun letut piti kääntää paistinpannulla. Mulla meni tietenkin hermot, ja kirosin kaikki banaaniletut jonnekin tosi alhaiseen paikkaan.

Onneksi kuitenkin päätin kokeilla niitä uudestaan. Letuista tuli nimittäin hyvin herkullisia! Yhdellä kananmunalla ja pienellä jauhomäärällä taikina pysyi myös paistinpannulla kasassa. Jei!

Letut syötiin meillä ylisöpöistä PiP Studion -astioista. Lettujen päälle lorautin juuri ennen tarjoilua sulaa hunajaa sekä kasan kreikkalaista jogurttia ja äidiltä saatuja mustikoita. Nam!

banaaniletut (5)banaaniletut (2)

Banaaniletut

noin 6 kpl

  • 1 kpl kypsä banaani
  • 1 kpl luomu kananmuna
  • noin 1 rkl vehnäjauhoja
  • 1 tl steviaa
  • 1 tl vaniljasokeria
  • kanelia
  • ripaus suolaa

Lisäksi paksua kreikkalaista jogurttia, letkeää hunajaa sekä mustikoita.

1. Laita kaikki ainekset korkeaan muoviseen astiaan ja mörssää seos lettutaikinaksi sauvasekoittimella.

2. Paista letut öljytilkassa paistinpannulla miedolla lämmöllä kauniin ruskeiksi (jos pannu on liian kuuma, letut palavat). Lettutaikinan kannattaa antaa ”kuivahtaa” pannulla lähes kokonaan, ennen kuin letut kääntää. Tämä helpottaa lettujen kääntämistä ja ne pysyvät paremmin koossa.

3. Tarjoile lämpimät letut hunajan (tai siirapin), paksun kreikkalaisen jogurtin (meidän suosikki on Valion kreikkalainen jogurtti) sekä kotimaisten mustikoiden kanssa.

banaaniletut (4)

Välipalaksi kaura-banaanipalloja

kaura-banaanipallot (2)

Bongasin jo vuosia sitten harmonisesta Kiitos hyvää -blogista maailman helpoimpien kaura-banaanipallojen reseptin. Resepti kuitenkin unohtui selaimen suosikkeihin, löysin sen sieltä muutama viikko sitten putsatessani pöytäkoneen sisältöä (tein siivousoperaation yhteydessä paljon muitakin hyviä löytöjä).

Löydettyäni reseptin päätin siltä istumalta alkaa leipoa välipalapalloja. Kaapissa odotti blogin kautta saatu avaamaton luomu kaurahiutalepaketti, jonka lisäksi olin juuri edellisenä päivänä ostanut ruokakaupasta satsin banaaneja. Tykkään syödä banaaneja aamuisin jogurtin seassa, joten banskuja täytyy olla mielellään aina saatavilla kotosalla.

kaura-banaanipallot (3) kaura-banaanipallot (4) kaura-banaanipallot (5)

Omat kaura-banaanipalloni maustoin stevialla sekä vaniljasokerilla. Näiden lisäksi välipalapalloihin tuli vain banaania sekä kaurahiutaleita. Aika iisiä.

Uunista kantautui hirmuisen hyvä tuoksu kun pienet palleroiset siellä muhivat. Makukin oli hyvä, hieman lämpiminä ja tuoreina ne olivat minusta parempia kuin jääkaappikylminä, mutta jokainen pallo kyllä syötiin seuraavien päivien aikana. Herra Longfield ei pidä kypsennetyistä banaaneista, joten hän maistoi vain yhden palan ja totesi, ettei palleroiset olleet hänen juttunsa.

kaura-banaanipallot (7)

Kaura-banaanipallot

noin 15-20 kpl

  • 2 kpl banaania
  • 3 dl luomu kaurahiutaleita
  • 1 tl steviaa
  • 1 tl vaniljasokeria

1. Laita kaikki ainekset kulhoon ja mörssää tasaiseksi tahnaksi haarukalla.

2. Pyörittele taikinasta pieniä palloja leivinpaperin päälle.

3. Paista 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Valmiit välipalapallot säilyvät suljetussa rasiassa jääkaapissa viikon verran.

kaura-banaanipallot (1)

Tomaattikeitto paahdetuista tomaateista

En ole koskaan ollut Jamie Oliver -fani. En voi sietää Jamien ruokaohjelmissa olevaa hätäisyyttä ja kameran jatkuvaa heilumista. Liikaa mulle.

paahdettu tomaattikeitto (1) paahdettu tomaattikeitto (2)  paahdettu tomaattikeitto (4)

Kuten moni varmaan tietää, olen aikamoinen jästipää. Ja koska tämä jästipää ei pidä Jamie Oliverista, ei meidän keittiössä ole koskaan kokattu herran ruokia. Muutamia kertoja olen niitä muiden kotona kyllä syönyt, ja maku Jamien safkoissa on aina ollut tosi hyvä. Sitten kävi niin, että sain Jamie Oliverin Food Tube -kirjat blogin kautta testiin. Food Tube on Jamien pyörittämä YouTube -kanava, josta on sitten kehitelty Food Tube -kirjasarja. Kirjasarja pitää sisällään (tällä hetkellä) kolme reseptikirjaa:

  • Jamie Oliver’s Foodtube – BBQ grillauskirja, Jamie Oliver & DJ BBQ
  • Jamie Oliver’s Foodtube – Kotiruokakirja, Jamie Oliver & Kerryann Dunlop
  • Jamie Oliver’s Foodtube – Kakkukirja, Jamie Oliver & Jemma Wilson

Näin opintovapaalla testiin pääsi ensin kirjasarjan Kotiruoka-kirja, jonka resepteistä vastaa Kerryann Dunlop (hei, eihän nää ookaan Jamien reseptejä – jeeee!). Korvamerkkasin kirjasta monen monta opintovapaalle sopivaa lounasta, ja viime viikolla kokkasin keittoa paahdetuista tomaateista.

paahdettu tomaattikeitto (3)paahdettu tomaattikeitto (5)paahdettu tomaattikeitto (6)

Keitto maistui tomaattikeitolle. Maku parani ja vahvistui vielä seuraavana päivänä. Lisäsin keittoon omatoimisesti Fontanan luomu fetajuustoa, josta pidämme herra Longfieldin kanssa molemmat hurjan paljon. Eipä sitten muuta kuin käsiksi reseptiin.

Tomaattikeitto paahdetuista tomaateista

4 annosta, valmistusaika noin 1,5 tuntia

  • 1 kg kypsiä terttutomaatteja
  • 1 kpl yksikyntinen valkosipuli
  • 8 tuoretta timjamin oksaa
  • merisuolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • oliiviöljyä
  • 1 l kanalientä
  • tuoreen basilikan lehtiä
  • 1 pkt (Fontanan luomu) fetajuustoa

1. Säädä uuni kuumenemaan 220 asteeseen.

2. Puolita tomaatit ja jaa ne tasaisesti uunivuokaan leikkauspinta ylöspäin. Lisää myös tomaatinvarret vuokaan. Paloittele valkosipuli ja lisää sekin vuokaan. Nosta pinnalle timajaminoksia ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Lorauta viimeiseksi päälle vielä oliiviöljyä. Nosta uuniin reippaaksi puoleksi tunniksi. Tomaattien tulee olla pehmenneitä ja reunoilta aavistuksen ruskistuneita.

3. Poista vuoasta tomaattien varret sekä timjamin oksat. Siirrä paahdetut tomaatit kattilaan ja lisää joukkoon kanaliemi (myös kasvisliemi käy). Anna kiehahtaa ja laske sen jälkeen lieden lämpötilaa miedommalle (keitto saa porista juuri ja juuri). Anna keittyä kasaan noin 20 minuuttia.

4. Sekoita joukkoon kourallinen tai pari tuoreen basilikan lehtiä. Surauta keittö sauvasekoittimella soseeksi. Anna sopan keittyä vieläkin noin 30 minuuttia sekoittamalla sitä satunnaisesti.

5. Tarjoile valmis keitto basilikan lehtien sekä hyvän fetajuuston kanssa. Lisukkeena voi tarjoilla rapeaa maalaisleipää.

paahdettu tomaattikeitto (7)

Silmänruokaa: Salaatti ilmakuivatusta kinkusta

ilmakuivattukinkkusalaatti (4)

Olen ihastellut jo pidemmän aikaa helsinkiläisen valokuvaajan Marina Ekroosin upeita ja kekseliäitä kuvia ruoka-annoksista. Marina yhdistää ruokakuvissaan annosten raaka-aineet sekä valmistusvaiheet yhdeksi kauniiksi kuvaksi. Järjestysfriikille kuvat ovat kuin karkkia, jämptejä ja siistejä kuvia on mukava tutkia, ja samalla voi ihastella kauniita taustoja (eniten pidän runsasvärisistä mummon pöytäliinoista).

Marina Ekroosin esikoisteos Silmänruokaa – löytöretki makuihin (vuodelta 2012) on kahdella sanalla sanottuna kaunis paketti. Sen voi hankkia kirjahyllyyn vaikka ei niin tavallisista keittokirjoista välittäisikään, kirja on nimittäin upea lisä myös valokuvauksesta kiinnostuneiden kokoelmiin. Minä pidän valokuvaus- sekä keittokirjoista, joten viime syksynä joulupukille lähti toive Silmänruokaa-teoksesta. Niinhän siinä sitten kävi, että pakettien joukosta löytyi myös toivomani kirja. Kiitokset pukille!

ilmakuivattukinkkusalaatti (2)ilmakuivattukinkkusalaatti (5)ilmakuivattukinkkusalaatti (3)ilmakuivattukinkkusalaatti (1)ilmakuivattukinkkusalaatti (8)

Olen korvamerkinnyt kirjasta kolme reseptiä, joita aion tässä lähiaikoina toivottavasti testailla. Eräänä opintovapaapäivänä testiin pääsi pekonisalaatti, jonka alkuperäistä reseptiä muutin vain serran verran, että vaihdoin pekonin ilmakuivattuun kinkkuun ja lisäsin salaattiin toisen tomaatin. Lounaaksi puputtamani salaatti oli tosi herkullista. Loraus oliiviöljyä antoi salaattiin vielä sen pisteen iin päälle, miten mä en ole ennen tajunnut kuinka hyvältä oliiviöljy maistuu!

Salaatti ilmakuivatusta kinkusta

1 annos, noin 450 kcal

  • 100 g ilmakuivattua kinkkua
  • 2 kpl kotimaista tomaattia
  • 1 kpl pienehkö punasipuli
  • 2 dl raejuustoa
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • 1 tl oliiviöljyä

1. Paista ilmakuivattu kinkku rapeaksi paistinpannulla (et tarvitse paistorasvaa).

2. Pilko tomaatti. Leikkaa kuorittu punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Laita sipuliviipaleet hetkeksi kuumaan veteen likoamaan, jotta niiden pahin vahvuus lähtee pois.

3. Kasaa lautaselle raejuusto, tomaatinpalat, sipuli ja rapea kinkku. Mausta lopuksi suolalla ja rouhitulla mustapippurilla, ja kaada koko komeuden päälle hieman hyvää oliiviöljyä.

Nauti ja herkuttele!

Vinkki!

Kirjaa saa törkeän halvalla (9 euroa) Adlibriksen verkkokaupan kautta. Olisiko sinulla joku tuttu tai perheenjäsen joka tykkäisi tästä? Ei olisi muuten yhtään hullumpi lahja vaikka ensi kesän juhliin!

ilmakuivattukinkkusalaatti (6)ilmakuivattukinkkusalaatti (7)

Pikajäätelö, makuna mango-sitruuna

Yksi ilta mun piti tehdä erästä kouluraporttia. Luin raporttiin tulevaa teoriaosuutta varten varsin (lue: todella) tylsää kirjaa sohvalla silmät melkein ummessa. Jossain vaiheessa sain torkkumisesta tarpeekseni, ja ajattelin piristyväni jos käyn syömässä jotain pientä ihan nopeasti.

pikajäätelö

No se jotain pientä ihan nopeasti meni lopulta siihen, että virittelin keittiöön joululahjaksi saamaani jättimäistä heijastinta sekä led-valoa, ja kokkailin siinä samalla pikajäätelöä. Että niin. Heijastin ei muuten ole ulkona käytettävä muumi-heijastin, vaan valokuvauksessa käytettävä heijastin (kuvan voi kurkata Instagramista). Loppuilta meni siis heijastimen käyttöä harjoitellessa, tätä postausta kirjoittaessa sekä valokuvien katsomisessa ja muokkaamisessa. Pian kello oli niin paljon, että piti lähteä harmaan karvaisen kaverin kanssa ulos, ja sen jälkeen nukkumatti kutsui mut sänkyyn. Hah, hyvin sain tylsän raportin sysättyä sivuun. Sen pariin on kyllä sitten vain tartuttava jonain toisena päivänä. Mitäköhän pientä ja nopeaa keksin sinä päivänä..

pikajäätelö

Pikajäätelöön sain vinkin ensimmäistä kertaa Pinterestissä, ja sen jälkeen olen törmännyt siihen myös muutamissa blogeissa. Tämän pikajätskin maustoin kuitenkin oman pääni mukaan. Raikas, pirtsakka ja kivan kesäinen mango-sitruunajäätelö sopisi kesään kuin nenä päähän. Hieman kirpeää kylmää jäätelöä oli kieltämättä vähän outoa popsia kun ulkona paukkui pakkanen, mutta hyvältä se kuitenkin maistui. Parasta tässä on herkullisen maun lisäksi myös kalorit, yksi annos sisältää vain jotain 80 kaloria. Aika huikeeta. Kantsii kokeilla.

pikajäätelö

Mango-sitruunapikajäätelö

3-4 annosta, noin 80 kcal per annos
valmista viidessä minuutissa

  • 1 dl kevyttä kookosmaitoa
  • 1 pss jäisiä mangokuutioita (300 g)
  • puolikkaan sitruunan mehu (tai oman maun mukaan)
  • 1 tl steviaa (tai sokeria oman mauan mukaan)

1. Ota jäiset mangokuutiot huoneenlämpöön noin 5-10 minuutiksi, jotta ne ehtivät sulaa hieman.

2. Kaada mangokuutiot sekä kookosmaito kulhoon ja soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. Maista seosta, ja lisää maun mukaan steviaa, sokeria tai vaikkapa hunajaa makeuttamaan jäätelöä.

3. Purista lopuksi noin puolikkaan sitruunan mehu mukaan (maistele ja lisää tarvittaessa) ja sekoita kaikki vielä sekaisin sauvasekoittimella.

3. Mikäli jäätelö on sulanut sekoittamisen aikana liikaa, laita se hetkeksi pakastimeen ja tarjoile sen jälkeen. Jäätelöä ei kannata pakastaa pitkiä aikoja, sillä sen koostumus menee pakastimessa pilalle. Eli nauti tämä heti viimeistä pisaraa myöten.

Sitten odotellaan enää kesää, jolloin jätskiä alkaa taas tehdä kunnolla mieli! Sitä ennen voisin syödä tätä vaikkapa suklaisen mutakakun kanssa, nam!

pikajäätelö

Mansikka-vuohenjuustosalaatti

Tätä salaattia tehdessämme herra Longfield osti kaupasta varmasti kesän vihoviimeisiä kotimaisia mansikoita. Värikäs ja raikas salaatti oli meidän molempien mieleen, joten on hieman harmi, että sitä saattaa tehdä seuraavan kerran vasta ensi kesänä.

mansikka-vuohenjuustosalaatti

mansikka-vuohenjuustosalaattimansikka-vuohenjuustosalaatti

Värikäs vuohenjuusto-mansikkasalaatti

Salaatti

  • babypinaattia (tarpeeksi)
  • mansikoita (meillä oli muovinen paketillinen)
  • 1 iso kiekko vuohenjuustoa

Kvinoa

  • 1 dl kvinoaa
  • 2 dl vettä
  • suolaa

Salaatinkastike

  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl raastettua sitruunan kuorta
  • 1 rkl tuorepuristettua sitruunamehua
  • 1 tl Dijon-sinappia
  • 1 tl hunajaa
  • rouhittua mustapippuria

1. Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Anna keitetyn kvinoan jäähtyä noin 8 minuutin ajan.

2. Kastiketta varten sekoita pienessä kulhossa oliiviöljy, raastettu sitruunan kuori, sitruunamehu, sinappi, hunaja sekä rouhittu mustapippuri.

3. Kokoa seuraavaksi salaatti. Yhdistä babypinaatti, viipaloidut mansikat ja hieman jäähtynyt kvinoa. Murenna päälle vuohenjuustoa ja kaada lopuksi raikas kastike salaatin päälle.

Namia on!

mansikka-vuohenjuustosalaatti mansikka-vuohenjuustosalaatti

Aamupaloja chian siemenillä

En ole lämmennyt suuremmin vielä yhteenkään superfoodiin. Musta on ollut hassua (lue: tyhmää) maksaa maltaita Perusta tuoduista aineksista, kun kotimaisia marjoja saa ilmaiseksi metsästä.

Mutta jostain ihmeen syystä kuivakaapin perukoille on ajan saatossa ilmestynyt vaikka minkämoisia superfoodeja. Osan olen ostanut itse terveysintoajanjaksoina (jotka eivät kovin kauaa koskaan kestä), ja toisen osan olen saanut blogin kautta mm. erilaisten tapahtumien yllärikasseista.

Siivoilin kuivakaappeja kesällä ja löysin sieltä jopa 3 pussia chian siemeniä, ja päätin alkaa käyttää niitä jotenkin johonkin.

chiachia

Aloin metsästää siemenistä tietoa. En paasaa tässä postauksessa suuremmin siementen järkyttävän upeista ja mahtavista ominaisuuksista, jokaiselle on varmaan jo tässä vaiheessa selvää, että chian siemenet ovat terveellisiä. Piste. Jos kuitenkin haluaa lukea siemenistä lisää, kannattaa kurkata Vitamiini suositukset -sivuston artikkeli chian siemenistä.

Chian siemenet ovat yksi vanhimmista ruoka-aineista. Chia tarkoittaa voimaa, ja atsteekit käyttivät niitä jo tosi tosi kauan sitten voimaruokana mm. taisteluissa ja muissa ankarissa olosuhteissa. Jonkin tarun mukaan kuitupitoisia ja hyviä rasvoja tursuavia siemeniä käytettiin jopa valuuttana.

Chian siemeniä tulisi syödä liuotettuina. Olen kyllä nähnyt kuvia, joissa siemeniä ripotellaan ihan sellaisenaan esim. puuron päälle, mutta tulee muistaa, että chian siemenet imevät itseensä 12-kertaisen määrän nestettä. Tämä prosessi on hyvä tehdä ennen kuin siemenet menevät vatsalaukkuun, jotta vältytään mahdollisilta ikäviltä mahakivuilta, turvotukselta ja jopa ripulilta.

chiachiachia

Lähdin itse testaamaan chian siemeniä chia-geelin muodossa. Liuotan 4 rkl chian siemeniä 3,5 dl nestettä. Nesteenä olen tähän asti käyttänyt rasvatonta maitoa, soija- sekä kauramaitoa. Nesteenä voi käyttää varmaan ihan mitä nestettä itse haluaa. Makua olen tuonut geeliin lisäämällä seokseen 1 tl vaniljauutetta sekä 1 tl vaahterasiirappia.

Geelin teen aina iltaisin, jotta saan sitä seuraavana aamuna. Siemenet imevät itseensä tosiaan 12-kertaisen määrän nestettä, ja operaatio kestää tunteja. Chia-geeli on helppo tehdä, joten katsotaanpas tarkempi resepti seuraavaksi.

Chia-geeli

4-5 annosta, yksi annos noin 70 kcal

  • 4 rkl chian siemeniä
  • 3½ dl nestettä (rasvatonta maitoa, kaura- tai soijamaitoa ym.)
  • 1 tl vaahterasiirappia
  • 1 tl vaniljauutetta

1. Sekoita kaikki ainekset haarukalla hyvin sekaisin.

2. Anna seoksen olla pöydällä noin 10 minuuttia ja sekoita sen jälkeen hyvin uudestaan. Seokseen tulee aluksi paakkuja, jotka on syytä rikkoa sekoittamalla.

3. Laita seos jääkaappiin yön yli.

chiachiachia

Sellaisenaan chia-geeli ei minulla mene alas. Sen limainen ja sammakonkutumainen fiilis ei ole kovin houkutteleva. Sekoitankin geeliä aamuisin jogurtin tai puuron sekaan vajaan desin verran.

Jogurtin ja chia-geelin sekaan laitan aina 2 rkl mysliä, lorauksen vaahterasiirappia (nam!) sekä yleensä jotain hedelmää tai marjoja. Tähän asti on tullut kokeiltua mansikkaa, banaania, päärynää ja tuoretta ananasta. Olen pitänyt kaikista variaatioista hurjasti.

Chia-geelin paras ominaisuus piilee minusta siinä, että se pitää nälkää tajuttoman hyvin. Syön aamupalan normaalisti arkisin hieman ennen seitsemää ja lounaalle juoksemme työkavereiden kanssa jo 10.30. Ennen kuin aloin popsia chia-geelia aamuisin, oli mulla huutava nälkä jo puoli kymmenen aikaan aamulla.

En voi siis kerskua sillä, että ruoansulatukseni toimisi paremmin, ihoni olisi kirkkaampi, olo olisi pirteä jatkuvasti tai muuta höpötystä, mutta sen voi rehellisesti sanoa, että chia-geeli pitää nälkää. Geelin syöntiä jatketaan meillä arkiaamuisin jatkossakin! Joko sinä olet kokeillut (ja hurahtanut)?

chiachia

Helppoa ja hyvää: Vuohenjuusto-tomaattikeitto

Herra Longfield lähti maanantaina kahden päivän varoitusajalla työmatkalle Alabamaan. Äiti soitti sopivasti viikonloppuna tiedustellakseen kuulumisiani, ja hetken puhelimessa pölöttelyn jälkeen sovimme, että äiti tulee käymään luonani maanantaina kun herrakin on sopivasti poissa. Ei sillä, ettei äitini tulisi mieheni kanssa toimeen, tyttöjen juttuja on vaan kivempi jutella ihan kahdestaan.

Isäni tulee herra Longfieldin kanssa niin hyvin toimeen, että jätti kerran tulematta meille kylään, kun herra oli työmatkoilla. Hän tokaisi minulle puhelimessa, että mitäs mä siellä teen, jos herra Longfield ei ole kotosalla. Hahah, näin täällä meillä!

vuohenjuusto-tomaattikeitto

Mutta me siis treffasimme äitini kanssa meillä maanantaina. Kävin töiden jälkeen tanssitunnilla (aloitin heti kesän jälkeen sekä street dance että latin dance -tunnit), josta juoksin kaupan kautta kotiin. Ehdin viedä harmaan karvaisen kaverin juuri ja juuri ulos ennen kuin äitini ajoi pihaamme.

Kello oli suunnilleen seitsemän illalla ja mulla oli huutava nälkä. Äitini on saanut painoa pudotettua 7 kiloa (hyvä äiti!!) ja elämäntapamuutos jatkuu hienosti. En toki halunnut tarjota äidilleni mitään kaloripommia dieetin lomassa, joten päädyimme kokkaamaan yhdessä vuohenjuusto-tomaattikeittoa.

Keiton valmisti tuossa tuokiossa! Pilkoimme tomaatit ja sipulit yhdessä ja sen jälkeen keiton pitikin antaa vain kiehua 10 minuuttia ennen kuin sen saattoi soseuttaa ja ahtaa naamariin. Ostin keittoa varten 130 g kunnon vuohenjuustoa. Käytin keittoon koko juustorinkulan, reunatkin (jotka jotkut heittää pois) soseutin keittoon ja mehevää ja murenevaa keskustaa ripottelin keiton pinnalle tuoreiden timjamioksien tapaan.

Suosittelen testaamaan. Tämä oli hurjan hyvää!

vuohenjuusto-tomaattikeitto vuohenjuusto-tomaattikeitto

Resepti on taattua Yhteishyvä-laatua.

Vuohenjuusto-tomaattikeitto

2 annosta, 1 annos noin 300 kcal

  • 500 g tomaatteja
  • 1 sipuli
  • 1 kpl yksikyntinen valkosipuli
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 2 dl kasvislientä
  • 2 rkl tomaattipyreetä
  • 1 rkl fariinisokeria
  • 1 tl kuivattua timjamia
  • 130 g pehmeää vuohenjuustoa (osa tulee jättää koristeeksi keiton pinnalle)
  • tuoretta timjamia koristeeksi

1. Halkaise tomaatit ja pilko ne.

2. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulit tilkassa öljyä kattilassa.

3. Lisää tomaatit, kasvisliemi ja tomaattipyree kattilaan. Keitä 10 minuuttia. Mausta keitto fariinisokerilla ja kuivatulla timjamilla. Lisää isoin osa vuohenjuustosta keittoon, jätä nokareet keiton päälle koristeeksi.

4. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Nosta keiton päälle vuohenjuustonokareet ja koristele lopuksi tuoreella timjamilla.

vuohenjuusto-tomaattikeitto