Pehmeän ihon hellä kosketus & kahden tuotepaketin arvonta


Kaupallinen yhteistyö Medisoftin kanssa. Kampanjan tarkoituksena oli tutustua uuteen kotimaiseen ihonhoitosarjaan ja kertoa sen käyttökokemuksista lukijoille.

medisoft

En ole koskaan ollut mikään ihonhoitotuotteiden suurkuluttaja. Erilaisissa ihorasvoissa, öljyissä, kasvovesissä, seerumeissa ja kaikenmoisissa ihon pesuaineissa on omaan makuuni aivan liikaa hommaa. En jaksa olla läträämässä niiden kanssa aamuin illoin.

Harrastin uintia (ihan kisoissa asti) vuosikausia nuorempana, ja silloin äitini törkkäsi käteeni putkilon mallisen rasvapurkin ja kehoitti käyttämään sitä, sillä olin uima-altaassa kuutena päivänä viikossa. Treenien jälkeen kaivoin putkilon sitten esiin ja aloin levittää sitä iholleni. T o d e l l a raivostuttavaa: rasva ei levinnyt millään, ja mitä enemmän sitä levitin, sitä valkoisemmaksi käsivarteni tulivat. Siihen jäi sen ihovoiteen käyttö.

Onneksi omaan varsin hyvän ihon. Se on suhteellisen kimmoisa, elastinen ja luonnostaan varsin kostea. Hyvä iho on antanut minulle ikään kuin luvan olla läträämättä rasvojen kanssa sen kummemmin.

medisoft

Nuoruusvuosien jälkeen olen kyllä tullut riippuvaiseksi kunnon kasvorasvasta sekä käsivoiteista. Levittelen myös iholle rasvaa lähes jokaisen suihkukerran jälkeen – tai siis levittelin ennen pienen ihmeen syntymää.

Vauvan tulon jälkeen itsestäni huolehtiminen on jäänyt ajoittain jonnekin romukopan pohjalle. Alun kuukausien koliikkijakso, kipeä vatsa sekä sen jälkeen varsin paljon äidin sylissä viihtyvä vauva on vienyt minusta ajoittain mehut ihan totaalisesti. Kun on uupunut, ei itsestään vaan jaksa huolehtia kuten ennen.

Ensimmäiset oireet ihossani huomasin, kun pienen ihmeen syntymästä oli jokunen kuukausi. Ensin kämmenet alkoivat kuivua. Jatkuva vaipanvaihto ja niihin kuuluvat pesuoperaatiot saivat ihoni kuivumaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Oli aika kaivaa käsirasvatuubit esiin.

medisoftmedisoft

Kun ilmat alkoivat viilentyä, huomasin seuraavan ongelmakohdan: sääret. Säärien iho alkoi näyttää enemmän krokotiilin kuin ihmisen iholta. Tässä kohden sain kuulla, että pääsisin mukaan Lifien ja Medisoftin kampanjaan. Ei olisi paljon parempaan vaiheeseen voinut tämä kampanja tulla!

Sain kotiini neljä Medisoftin uutuustuotetta, joita minun tuli testailla kaikessa rauhassa.

medisoft

Desinfioivan käsihuuhteen heitin heti jonnekin sivupöydälle. En ole koskaan osannut käsidesejä käyttää, ja jopa esim. ulkomailla vähän katsonut käsidesiä käsiinsä hinkkaavia turisteja oudolla silmällä. Ajattelin, etten keksi käsidesille mitään käyttöä, sillä en sitä useaan viikkoon osannut kotonani lainkaan käyttää.

Mutta sitten kävin kirppiksellä ja ostin sieltä pienelle ihmeelle uusia leluja. Pikkuisella pojalla menee aivan kaikki tällä hetkelle suuhun, ja vaikka annan hänen maistella lähes kaikkea missä vain olemmekaan, niin kotiin kirpparilta tulevien lelujen kohdalla tuli mieleen, että pitäisikö näitä pestä jotenkin.

Hetken päästä olin hinkkaamassa puisia leluja nukkaamattomalla liinalla, johon oli ruiskinut Medisoftin desinfioivaa käsihuudetta. En oikein tiennyt olisiko vauvan hyvä maistella käsidesiä, joten varmuudeksi pyyhin lelujen pinnat vielä lopuksi liinalla, joka oli kasteltu vain vedellä.

medisoft

Muita sarjan tuotteita olen käyttänyt nyt jo pidemmän aikaa vauva-arjen keskellä tuntematta, että joutuisin läträämään purkkien ja purnukoiden kanssa aamuin illoin.

Sarjan hoitava pesuneste nököttää suihkuhuoneessa. Pumppaan siitä aina suihkussa ollessani käteeni jokusen pumppauksen miedolta tuoksuvaa pesunestettä, jolla sitten pesen itseni. Pesuneste tuoksuu raikkaalta ja puhtaalta, levittyy iholle hyvin sekä lähtee suihkun alla iholta mukavan helposti pois.

Pesen pesunesteellä myös kasvoni, mikäli minulla ei kyseisenä päivänä ole meikkiä ollut (eli siis lähes aina, meikkini kuivuvat kaapin perukoilla tällä hetkellä). Jos meikkiä on naamalle aamulla päätynyt, pesen kasvoni kasvopesuaineillani.

Pesunesteen, kuin myös sarjan muiden tuotteiden (paitsi käsidesin) pH-arvo on 5,5, joten niillä voi huoletta läträtä vaikka joka päivä. Sen suuremmin kemiasta mitään ymmärtämättä, osaan kuitenkin sanoa, että jos pesen kasvoni/kroppani vain vedellä, tuntuu iho ihan fyysisesti kuivalta ja kireältä pesun jälkeen.

Tämä johtuu siitä, että veden pH-arvo on 7, ja näin ollen se on ihon luontaista pH-arvoa emäksisempi. Ja koska iholla pH-arvo on normaalisti noin 5, nostaa vesipesu ihon omaa pH-arvoa, ja siksi iho tuntuu kuivalta. Iho ikään kuin menettää sen vastustuskykyä, ja sen luontainen kosteus pääsee haihtumaan kuin tuhka tuuleen.

Kuivalta tuntuva iho kaipaa kosteutusta, ja kun siihen sipaisee Medisoftin hoitavaa vartalovoidetta, katoaa kireä olo rasvauksen jälkeen. Medisoftin vartalovoide levittyy muuten iholle varsin upeasti, ei tarvitse hinkata pitkään ja vaatteetkin voi viskata päälleen heti rasvauksen jälkeen. Ja mikä parasta, krokotiilinnahkasääret ovat historiaa! Enää pitäisi jaksaa sheivata sääriä yhtä tiiviisti kuin ennen, heh!

medisoftmedisoft

Medisoftin ihonhoitosarjan suosikkituotteeni taitaa kuitenkin olla hoitava käsivoide. Sitä kuluu niin paljon joka päivä. Vaikka peppupesut ovat pienen ihmeen kanssa vähentyneet huomattavasti, on tilalle tullut kiinteiden ruokien (ja sormiruokailun) aloittamisen jälkeen jatkuvat pienen pojan käsien ja naamapesut. Vedellä läträtään useita kertoja päivässä, ja jos en heti pesusessioiden jälkeen saa käsiini rasvaa, tuntuvat ne heti karheilta.

medisoft

Käsivoide levittyy vartalovoiteen tavoin tosi kivasti käsiin, jättämättä valkoisia rantuja sinne tänne. Voide imeytyy nopeasti, ja kädet voivat taas tarttua vikkelään vauvaan, joka tuntuu ehtivän nykyään joka paikkaan yllättävän nopeasti.

Vaikka oma ihoni ei ihan yhtä pehmeä ole kuin pikkuisen vauvan superpehmeä iho, on se kuitenkin uupumuksesta ja ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta terveen näköinen, ja niin pehmeä kuin kotiäidillä voi olla. Kyllä näillä käsillä kelpaa pikkuista vauvaa silitellä poskista ja nenänpäästä.

medisoft

Medisoftin tuotteita on saatavana varsin kohtuulliseen hintaan ihan päivittäistavarakaupoista. Ne passaavat hyvin koko perheelle, ja pumppupullojen seesteiset värit ja simppeli ulkonäkö sopivat varmasti useamman kodin suihku- ja pesutiloihin.

Mikäli mun höpötyksistä heräsi edes pieni mielenkiinto Medisoftin tuotteita kohtaan, niin nyt kannattaa jättää kommentti tämän postauksen alle viimeistään keskiviikkona 13.12. Kerro minulle vaikka mikä Medisoftin neljästä tuotteesta sopisi sinun arkeesi kaikista parhaiten. Kaikkien kommentoijien kesken arvontaan kaksi Medisoftin tuotepakettia. Kurkkaa arvonnan säännöt tarvittaessa linkin takaa.

medisoft

Sitten vain helliä ja pehmeitä kosketuksia jakamaan rakkaimpien ihmisten kesken!

Meidän imetystaival & 45 euron tuotepaketin arvonta


Kaupallinen yhteistyö Vermanin kanssa. Kampanjan tarkoituksena oli tutustua Minisun Mama -monivitamiiniin ja kertoa lukijoille omia kokemuksia raskaus- ja imetysajasta.

minisun mama imetys

Meille tulee ensi viikolla pienen ihmeen kanssa 8 kuukautta onnistunutta imetystaivalta täyteen! Enpä olisi kaiken alkusähläyksen jälkeen uskonut, että näinkin pitkälle päästään – saati, että toivoisin, ettei imetyksen lopettaminen olisi vielä pitkään aikaan ajankohtaista.

Mutta ennen kuin pääsin edes aloittamaan imetyksen, piti toki ensin tulla raskaaksi. Muistan kertoneeni töissä muutamalle lähimmälle työkaverille, että vauva saattaa olla lähitulevaisuudessa tulossa. Sain heiltä toiselta joululahjaksi paketin, jonka hän pyysi avaamaan hieman salassa. Ajattelin paketin sisältävän jotain pikkutuhmaa ja avasin sen muiden joulupakettien seassa hissukseen. Paketti piti sisällään mm. raskaustestejä sekä jotain pillereitä. Hihitin raskaustesteille ja ihmettelin, että mitä hiton pillereitä ystäväni oli minulle antanut.

minisun mama imetys

Palasin paketin sisältöön seuraavana päivänä, kun jouluvieraat olivat kotiutuneet ja pahin jouluähky oli nukuttu pois. Pilleripurkin kyljessä luki foolihappo. En ollut moisesta koskaan edes kuullutkaan, joten oli pakko googlettaa. Kävi ilmi, että foolihappoa olisi hyvä alkaa popsia sisuksiinsa jo siinä vaiheessa, kun raskautta aletaan suunnitella, ja jatkaa sen päivittäistä käyttöä aina ensimmäisen raskauskolmanneksen loppuun asti.

Seuraavien kuuden kuukauden aikana popsin säännöllisesti foolihappoa ja käytin joulupaketissa olleet raskaustestit. Testejä piti ostaa lisääkin, sillä pieni ihme antoi odottaa itseään aina kesään asti. Lopulta syntymäpäivänäni lokakuussa pääsin hehkuttamaan positiivista raskaustestiä myös blogin puolella.

Raskausaika oli ja meni, ja maaliskuun 22. päivänä koin ensi-imetyksen.

minisun mama imetyssynnytyskertomus

Pieni ihme ei tarttunut heti synnytyksen jälkeen rintaan kunnolla. Se tuntui tuoreesta äidistä vähän pahalta. Kysyin kätilöltä miten rintaa tulee tarjota, teenkö jotain väärin, onko kaikki kunnossa vai mistä johtuu, ettei rinta kelpaa. Kätilö selitti, että pieni poika on reilun 2 tunnin ponnistusvaiheesta niin puhki, että hänen pitää kerätä hetki voimia ennen kuin alkaa jaksaa imeä.

Niinpä en kokenut ensi-imetystä synnytyssalissa, vaan vasta osastolla. Hoitaja tuli luokseni, asetti vauvan viereeni ja sitten se tapahtui! Pieni ihme tarttui rintaani niin kovin, että säpsähdin ja päästin jonkin ”jösses” äänen. Sanoin hoitajalle, että näinkö voimakkaasti vauvat imevät, ja sain vastaukseksi kauniin hymyn ja pään nyökäytyksen. Siitä meidän imetystaival sitten lähti liikkeelle.

Jos en koskaan unohda synnytystä, niin en kyllä unohda tuota onnistunutta ensi-imetystäkään osaston vuoteessa. Olin huoneessa yksin – tai siis vastasyntyneen vauvani kanssa, ja sisälläni myllersi niin kovin. Ihmettelin, että tässä sitä nyt ollaan imettämässä vauvaa, joka vain hetki sitten putkahti sisältäni maailmaan. Miten ihmeellistä ja upeaa!

synnytyskertomus

Kotiuduimme muutaman yön jälkeen, ja kotona meitä oli vastassa aivan uudenlainen arki. Imetyksen ihanuudesta ja tärkeydestä oli hölötetty etukäteen neuvolassa sekä perhevalmennuksissa. Kaikista infoista oli jäänyt mieleeni kovin kaunis kuva imetyksestä. Mutta ei siinä ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana mitään kovin kaunista ollut.

Ensinnäkin imetys oli kovin kivuliasta, rinnanpäät vuotivat verta, kivikovat rinnat painoivat ja olivat hyvin arat. Pelkäsin rintatulehdusta, joten peittelin rintoja villaliinoilla sisällä ja ulkona. Kaalinlehtiä sekä apteekin törkeän kallista lanoliinivoidetta kului. Purin hammasta yhteen, itkin ja imetin ties missä oudoissa asennoissa, jotta saisin maitoa tasaisesti rinnoista ulos.

minisun mama imetys

Herra Longfield oli ensimmäiset reilut kolme viikkoa kotona, ja huolehti mm. minun ruokavaliostani aika pitkälti. Söimme terveellisesti, sillä olin lukenut, että onnistuneen imetyksen kannalta on tärkeää syödä hyvin ja riittävästi. Aamupalan yhteydessä söin tuttuun tapaan vitamiinit, ja pitkin päivää litkin vettä litratolkulla ihan vain hikoillakseni juuri vaihdetut petivaatteet litimäriksi taas seuraavana yönä.

Herra Longfield palasi töihin, vauvan koliikki jatkui ja kuin varkain itsestä huolehtiminen alkoi jäädä väsymyksen keskellä. Yritin syödä hyvin, jotta maidontuotanto olisi turvattu. Ruoan laatu alkoi kuitenkin heiketä, ja sokeri maistua enemmän kuin hyvin.

minisun mama imetys

Tässä tilanteessa ollaan oikeastaan edelleen. Toki koliikki on ollut jo pidempään historiaa, mutta meidän vaativa vauvamme tosiaan vaatii huomiota osakseen lähes jatkuvasti, joten omaa aikaa mm. itsensä huolehtimiseen on aika vähän. Niinpä täällä kasvaa kulmakarvat yhteen, naama ei saa ylleen meikkiä lähes koskaan, suihkussa käydään kun muistetaan, päälle viskataan aamuisin leggarit ja imetystoppi, hiukset laitetaan pään päälle mystiselle nutturalle ja hampaat pestään ties koska.

Omistaudun tällä hetkellä täysillä pienelle ihmeelle. Hän tarvitsee minua nyt. Ensimmäinen vuosi on niin kovin tärkeä kaiken lapsen kehityksen kannalta, että voimme herran kanssa uhrata omasta elämästämme aikamoisen siivun vain tämän pienen ihmisen hyväksi.

minisun mama imetys

Mutta kuten olen tässä viime aikoina kuullut useammasta eri lähteestä: ”Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin”, joten ei omaa itseä voi kuitenkaan kokonaan unohtaa. Itsestään täytyy pitää huolta, äidin varsinkin.

Kun oma aika on kortilla, voi edes ruokavalioon kiinnittää huomiota. Oma ruokavalioni vaikuttaa erityisesti rintamaidon vesiliukoisten vitamiinien (B- ja C-vitamiinien) määrään sekä rasvan laatuun. Ruokavaliota parantamalla vitamiinien määrä rintamaidossa lisääntyy. Jos (ja kun) se ruokavalio ei seuraa kaikkia mahdollisia oppeja joka päivä, niin meillä ainakin popsistaan ihan ympäri vuoden vitamiineja purkeista. Tällä hetkellä syön päivittäin yhden söpön vaaleanpunaisen tabletin, joka on suunnattu erityisesti raskaana oleville sekä imettäville äideille. Minisunin Monivitamiini Mama sisältää jopa 17 vitamiinia sekä hivenainetta. Söpön pinkin tabletin lisäksi syön päivittäin D-vitamiinia pillerien muodossa.

minisun mama imetys

En ole kovin hyvä kertomaan lääketieteellisen hienosti, mitä kaikkia vitamiineja meidän imettävien äitien tulisi päivittäin saada. Pyrin syömään kaiken vauvakiireen keskellä laadukasta kotiruokaa (ja pyrin pääsemään eroon tästä hervottomasta sokerihimosta), juomaan hurjan paljon vettä ja nappaamaan aamupalan yhteydessä pari pilleriä, joilla täytän aukkoja omasta ruokavaliostani ja saan samalla pari bonarivitskua kaupan päälle.

Lepoa, rentoutumista ja omaa aikaa ei tule myöskään vauvavuoden aikana (tai sen jälkeen) unohtaa. Niiden kanssa minun tulee kuitenkin tehdä vielä (paljon) töitä, mutta ei aleta käsitellä sitä aihetta tässä postauksessa. Haluan vain muistutella miten kovin tärkeää on pitää itsestään huolta, tehdä itselleen tärkeitä juttuja ja olla välillä muutakin kuin kotiäiti, vaikka se maailman paras ammatti ainakin minusta on.

minisun mama imetys

Ja sitten siihen arvontaan!

Minisun arpoo kaikkein tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken noin 45 euron arvoisen äidille ja vauvalle sopivan Minisun-tuotepaketin. Kommentointiaikaa on lauantaihin 25.11.2107 asti. Kilpailun sääntöihin voi tutustua täällä.

Kommentissa haluaisin kuulla kiinnititkö sinä huomiota raskauden taikka imetyksen aikana ruokavalioosi? Ja jos täällä on muitakin jäätävän sokerihimon omaavia imettäviä äitejä, niin ilmiantakaa itsenne! Vertaistuki on paras tuki, heh!

minisun mama imetys

Puhdas koti tuo mielenrauhaa

Ne jotka tuntee mut yhtään paremmin tietää, että pidän siististä kodista, jossa tavarat ovat omilla paikoillaan. Joskus vähän liiankin jämptisti omilla paikoillaan tarkkaan mietityssä järjestyksessä. En voi kutsua itseäni varsinaisesti siivousfriikiksi, sillä en pidä sitten yhtään pölyjen pyyhinnästä, imuroinnista taikka lattioiden pesusta. Niin tai ikkunoiden pesemisestä, se on kamalinta ikinä. Mutta järjestysfriikki olen, siitä ei ole epäilystäkään.

siivous eliitti

Meillä onkin herra Longfieldin kanssa kotitöissä lyömätön jako, sillä herra taasen oikein odottaa kevättä ja ikkunoiden pesua (tänä keväänä niitä ei eräästä pienestä kääröstä johtuen ehditty pestä). Sen lisäksi herra on kova pyyhkimään pölyjä ja hoitaa meillä imuroinnin. Minä taasen pidän huolen siitä, että kaikilla tavaroilla on oma paikka, kaapit ovat järjestyksessä, vaatteet on viikattu, lakanat on taiteltu liinavaatekaappiin ja kengät on pesty sekä huollettu aina kauden vaihtuessa.

Keväällä vihreään Vihervaaraan tupsahti kuitenkin vauva ja pakkahan siinä meni aivan sekaisin, vaikka niin oltiin ajateltu, ettei se paljon mitään muuta. Tulee siihen meidän elämään messiin.. Jeps, niinhän siinä just kävi.

siivous eliitti

Tässä kuluneen 7 kk aikana olen kasvanut ihmisenä aivan hurjasti. Tunteet ovat heitelleet, olen itkenyt paljon, olen ollut onnellisempi kuin koskaan, olen rauhoittunut, olen ollut aivan hukassa, olen löytänyt aivan uudenlaisen rakkaudentunteen sisältäni, olen oppinut menemään sieltä mistä aita on matalin ja välillä kävellyt ihan ronskisti päin aitaa, olen oppinut antamaan periksi ja ennen kaikkea hankalan ja raskaan alun jälkeen näen tulevaisuuden äitinä kirkkaana edessä, lähes malttamattomana sitä odottaen, kuitenkin vangiten mahdollisimman paljon pienen ihmeen vauva-aikaa muistojen lokeroon syvälle sydämeen.

Jonkin sortin muutosprosessi on toki vielä käynnissä, mutta tuntuu todella hyvältä, että minulla ei ole enää tarvetta pakonomaisesti yrittää tehdä elämästä sellaista kuin se oli ennen vauvaa, vaan haluan tämän elämän sellaisena kuin se on. Ja jos suoraan saan sanoa, tämä nykyinen elämä on parempaa ja ihmeellisempää kuin mikään mitä olen ennen kokenut. Ei se aina kivaa ja helppoa ole, mutta rikkaampaa kuin koskaan ennen.

siivous eliitti

Tässä vaiheessa te varmaan ihmettelette, että mitenköhän tämä kaikki hölötys liittyy postaukseen, jonka otsikko on ”Puhdas koti tuo mielenrauhaa”.

Liittyypä hyvinkin. Nyt kun täällä kotona on vauvan kanssa, ei sitä aikaa vain yksinkertaisesti ole kaikkeen siihen mihin ennen oli. Tai ainakaan minulla ei ole. Mulla iskee johonkin yllättävän arkaan paikkaan kuullessani tai lukiessani äideistä, jotka ehtivät tehdä vaikka ja mitä kotona vauvan kanssa ollessaan. Näin ensikertalaisena voisin jopa tunnustaa, että muiden hehkutukset lukemistaan kirjoista, ottamistaan päiväunista, leipomistaan kakuista, tekemistään soseista, vauvan kanssa tehdyistä matkoista ja ravintolavierailuista sekä kodin jatkuva siivous, pyykkien- ja astioidenpesu on saanut mut tuntemaan itseni huonommaksi äidiksi kuin muut. Olen miettinyt mitä ihmettä olen tehnyt väärin, kun pieni ihme ei nuku päivässä 2-4 tunnin päiväunia, viihdy tuntitolkulla yksin lattialla/sitterissä/leikkimatolla, tykkää olla autossa taikka nököttää vaunuissa pitkiä lenkkejä.

siivous eliitti

Huomasin murehtivani näitä asioita aivan liikaa. Itkeskelin lattialla katsoessani kaikkea sitä hiekan, koirankarvan, Horation touhutippojen ja pölyn määrää mikä peitti lattiat matalan syysauringon paistaessa suoraan olohuoneen ikkunoista sisään. Tuntui pahalta ajatella, että pian pieni ihme lähtee ryömimään ja joutuu möngertämään kaiken sen lian keskellä. Keittiössä itkeskelin kasvavaa tiskipinoa, likaisia keittiönkaappeja (ette voi uskoa miten paljon roiskeita yhdestä Horatiosta lähtee!) ja kodinhoitohuoneessa odotti pyykkipinot. Lisäksi kaikki tasot olivat pölyssä, ikkunat likaisemmat kuin koskaan ja tahmeat läiskät alkoivat viedä aina vain suuremman osan keittiön tasoista sekä ruokapöydästä.

siivous eliitti

Päivisin minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa tehdä kotitöitä. Hyvä, että sain lounaan syödyksi pienen ihmeen powernapien aikaan. Illat taasen menivät niin nopeasti herran kotiintulon jälkeen, ettei siinä mitään siivoiluja ehtinyt ajatella. Sitten kun vauva oli vihdoin saatu untenmaille, alkoi siivousrumba, jonka jälkeen koira vietiin ulos ja sen jälkeen kaaduimme molemmat sänkyyn odottaen kuinkakohan monta kertaa tänä yönä pitää herätä.

Ei hyvä. Ei yhtään hyvä. Jotain piti tehdä.

siivous eliitti

Ensin pyysin herralta synttärilahjaksi robotti-imuria. Onneksi ennen synttäreitä tajusin pyytää lahjaksi jotain paljon parempaa – siivoojan.

Muutaman viestin jälkeen saimme sovittua kivasta yhteistyöstä Siivous Eliitin kanssa ja niin olin saanut heidän sekä herra Longfieldin avustuksella itselleni maailman parhaimman synttärilahjan, lahjan josta saan nauttia tämän vuoden loppuun asti (hoitovapaalla voi unohtaa kaikki vähänkään ylimääräiset menot).

siivous eliitti

Meillä käy nykyisin 2-3 viikon välein kaksi siivoojaa, jotka kuuraavat vihreän Vihervaaran sellaiseen kuntoon, ettei paremmasta väliksi! Imuroida täällä täytyy kyllä itse lähes päivittäin koiran ja märkien kelien vuoksi, jonka lisäksi pyykit ja tiskit pitää hoitaa useimmiten useamman kerran päivässä. Mutta siinä se melkein on! Ihan uskomatonta.

Illatkin ovat nykyään taas varsin mukavia, kun ei tarvitse enää aloittaa siivousrumbaa vauvan nukkumaanmenon jälkeen, senkus vaan rojahtaa toisen kainaloon sohvalle. Parasta.

Koti tuoksuu siivoojien lähdön jälkeen muutaman päivän kuin ruusulta. Niin puhtaalta kuin vain voi. Suihkut ja niiden telineet kiiltävät, liesitaso on kuin uusi, keittiön alakaapit sekä eteisen ovet ovat valkoiset, eikä niissä näy Horation roiskeita, aurinko saa paistaa sisään täydellä teholla, sillä pölyjä ei näy missään, ruokapöydän tahmeat jäljet ovat tipotiessään ja lattiat – ah! Niin puhtaat! Sohvatyynyt on aseteltu kauniisti ja pienen ihmeen kanssa voi römytä ja ryömiä pitkin lattioita ilman, että molempien vaatteet ovat hiekassa, pölyssä ja niissä Horation touhutipoissa.

siivous eliitti

Tästä pitää nyt totisesti nauttia, sillä tehdessämme ensi vuodelle hieman laskelmia, huomasimme (toki ei se mikään yllätys ollut), että menoja pitää karsia, mikäli kotosalla vauvan kanssa tahtoo jompikumpi yhtään pidempään olla. Ja tahdotaanhan me, tämä on niin ainutkertainen kokemus!

Lisäksi uskomme vahvasti, että arki alkaa tästä muutenkin rullata iisimmin kun pieni ihme lähtee enemmän liikkeelle, saa itse avarrettua maailmankuvaansa ja käsitys koko maailmasta kasvaa. Päiviin on jo nyt saatu (tai siis vihdoin) rytmiä, joka helpottaa arkea suuresti.

Enkä minä ole yhtään huonompi äiti kuin kukaan muukaan. Olen paras äiti maailman parhaalle pienelle ihmeelle, ja teen kaikkeni hänen eteensä. Omaa mielenrauhaa unohtamatta. ♥

siivous eliitti

siivous eliitti

Yhteistyössä Siivous Eliitti

Parhaat salaatit kevyempään uuteen vuoteen

Tänä uutena vuotena en tehnyt yhden yhtä uuden vuoden lupausta. Elämä on mullistumassa joka tapauksessa alkukeväästä vatsassa potkivan pienen ihmeen myötä, joten ajattelin, ettei tänä vuonna tarvitse aloittaa uutta elämää tai muuttaa tapojaan – kaikki muuttuu kuitenkin (oikeasti ja pysyvästi tällä kertaa). Ja hei, eikös se mene sillä tavalla, että pääsen imetyksen avulla missin mittoihin parissa kuukaudessa, ja saan upeat hauikset sekä käsivarret alta aikayksikön kun nostelen vauvaa paikasta toiseen? Niin ja tipattomallahan olen ollut jo puolisen vuotta, joten mitä tässä stressaamaan. Heh!

Teille, joille tammikuu tuo mukanaan kevyemmän arjen, haluan vinkata Meanwhile in Longfield.. -blogin salaattikoosteen. Tästä koosteesta löytyy iso kasa salaatteja jokaiseen makuun, ja niitä saa muuten nauttia myös tammikuun jälkeen.


Juustoiset salaatit

Toscanan matkakuumetta voi hellittää panzanellan (kuva 1) avulla. Salaatinkastike sekä paahdetut paprikat antavat ihanasti potkua muuten lempeisiin makuihin. Toscanalainen leipäsalaatti maistuu sellaisenaan, tai lihan taikka kanan kaverina. Ylisimppeliin kaali-aurajuustosalaattiin (kuva 2) ei tarvita kuin kaalia, aurajuustoa sekä sitruunamehua. Kannattaa kokeilla!

Herkulliseen välimeren salaattiin (kuva 3) makua antaa grillattu halloumi sekä mukavan makuinen öljykastike. Salaatti toimii erinomaisesti esim. grillatun kanan taikka grillimakkaran kaverina. Näyttävä ruohosipulipedillä makaava halloumisalaatti gazpacho-vinaigrettellä (kuva 4) saa vieraasi varmasti jakelemaan kehuja emännälle ja/tai isännälle. Tämä annos toimii varsin hyvin alkupalana.

Paahdettu punajuurisalaatti vuohenjuustolla (kuva 5) on komeillut meillä joulupöydässä nyt jo kahtena vuotena peräkkäin. Granaattiomenien sesonki alkaa vetää viimeisiään, joten tämän salaatin kanssa kannattaa alkaa pitää jo kiirettä. Raikas itusalaatti fetalla (kuva 6) valmistuu vartissa, ja täyttää masun varmasti.


Kanasalaatit

Koko 5,5-vuotisen blogihistorian aikana olen saanut aikaiseksi vain KOLME kanasalaatin reseptiä. Ihan uskomatonta. Pakko vaan uskoa, ei niitä tosiaan tämän enempää arkistoista löytynyt.

Rouhea maalaiskanasalaatti (kuva 1) on yksi tämän koosteen suosikeistani. Sitä valmistaa helposti isonkin satsin, ja salaatti on saanut osakseen paljon kehuja. Toinen suosikkini on DIY-salaatti (kuva 2), jonka ideana on koota kaikki salaattiainekset omiin kippoihin niin, että jokainen voi koota lautaselleen sellaisen salaatin kuin haluaa. Tämä toimii hyvin erilaisten erikoisruokavalioiden kanssa, pääsee itse emäntänä helpommalla kun ei tarvitse ottaa kaikkia huomioon, sillä jokainen saa tehdä sellaisen annoksen mikä itselleen parhaiten sopii.

Salaattia grillissä? Kyllä, sekin on mahdollista. Herkullinen dry rub -kanasalaatti (kuva 3) oli meidän viime kesän hitti. Nam!


Lihaisat salaatit

Nyt siirrytään vähän tuhdimpiin eväisiin. Lämmin bratwurstisalaatti (kuva 1) ei ole keventäjille hyvä vaihtoehto, mutta on se kyllä aika hyvää. Rouhea ranskalainen maalaissalaatti (kuva 2) vie myös nälän mennessään ihan sellaisenaan.

Värikäs ja raikas parmankinkku-verigreippisalaatti (kuva 3) on minun mieleeni, verigreippi kun kuuluu lempihedelmiini. Rapea ja suolainen parmankinkku sekä kivan kirpsakka verigreippi maistuivat yhdessä erinomaisilta. Väriä on tarjolla myös espanjalaisessa tomaattisalaatissa (kuva 4), jossa riittää makua!

Alkaako perinteiset salaatit jo kyllästyttää? Siinä tapauksessa kannattaa ehdottomasti kokeilla jäävuorisalaattivenettä (kuva 5), jossa maistuu ainakin pekoni sekä aurajuusto (ei ehkä keventäjien ensimmäinen vaihtoehto tämäkään). Salaattivene on lisukkeineen muuten törkeän hyvää. Olin unohtanut sen kokonaan, ja salaattikoostetta tehdessäni päätin, että tätä kokataan mahdollisimman pian uudestaan. Meloni-parmankinkkusalaatin (kuva 6) resepti on vuodelta 2012. Tämänkin ihanuuden olin unohtanut tyystin, mutta sekin pääsee ehdottomasti kokkauslistalle uudemman kerran mitä pikimmin.


Salaatit ilman lihaa, kanaa taikka juustoja

Lopuksi vielä lihattomat salaatit. Päärynä-hunajasalaatti (kuva 1) kätkee sisäänsä paljon herkkuja. Salaatti on maukas, ja siinä oleva hunaja sekä päärynä antavat siihen mukavaa vaihtelua. Yllättävän täyttävän pinaatti-soijarouhesalaatin (kuva 2) kanssa tarjoillaan minttukastiketta, raikasta ja maittavaa.

Aito fattoush-salaatti (kuva 3) pitää sisällään rapeita leivänpaloja, paljon tuoreita kasviksia, sitruunamaista kastiketta sekä sumakki-maustetta. Salaatin teko onnistuu kuitenkin mainiosti myös ilman mystistä sumakki-maustetta. Lähi-idän tunnetuin salaatti on mukava lisä suomalaiseen keittiöön. Entäs sitten thaimaalainen kurkkusalaatti (kuva 4)? Voi nam! Niin raikasta ja ihanan vihreää.


Kurkkaa myös suolaisten piirakoiden, parhaiden makeiden kakkujen sekä pastojen koostepostaukset!

Parhaat suolaiset piirakat

Parhaat kakut kesän juhliin

Parhaat pastat

Joulukalenteri 20: Herkkulakko on O-H-I

Syyskuun 6. päivä se alkoi. Tänään, neljäntenä adventtina sitä on takana tasan 15 viikkoa. Tänään herkkulakko on ohi.

herkkulakko (2)

Olen sokerihiiri. Ja nyt tarkoitan, että mä ihan oikeasti olen sokerihiiri. En sellainen sokerihiiri, joka laittaa Instaan tai mihin tahansa muuhun some-kanavaan kuvan isosta karkkipussista ja alle tekstin ”tänään mässätään”. Vaikka todellisuudessa kyseisestä karkkipussista on vielä viikon jälkeen jäljellä puolet. En myöskään ole sellainen sokerihiiri, joka ottaa kylässä puolen sentin kakkupalan ja voivottelee sen seurauksena seuraavana päivänä töissä, että eilen tuli vähän mässäiltyä.

Olen sellainen sokerihiiri, joka syö yhdeltä istumalta 500 g Makuunin irttaripussin, tai yhden levyn suklaata, tai kokonaisen keksipaketin, tai puolet suklaakakusta tuntematta minkäänlaista pahaa oloa. Syyskuun alussa päätin, että tähän on tultava loppu.

herkkulakko (3)

Suomen Kuvalehden kannessa oli marraskuun lopussa ihanan värikäs kuva, ja sen päällä otsikko ”Suomalainen syö vuodessa 14 kiloa karkkia”. Laskeskelin nopeasti päässäni, että ylitän tämän rajan varmasti, sillä sehän vastaa noin 28 Makuunin irttaripussia, ja eihän se mun karkin popsiminen ainoastaan niihin Makuunin irttareihin lopu. Tuli vähän paha olo pelkästä ajatuksesta..

Syyskuun alussa tein itseni kanssa diilin. Herkkulakko kestää 20.12. asti, mutta lakon aikana saan silti herkutella mielin määrin juhlapäivinä. En nimittäin halunnut olla se tympeä vieras, joka tulee kylään ja ilmoittaa, ettei voi syödä isäntäperheen leipomuksia herkkulakon takia. Itse kokisin sellaisen hieman ärsyttävänä, jos ihan suoraan saan sanoa. Asian olisi toki voinut ilmoittaa (suurellisesti) etukäteen, mutta kun nämä mun päätökset ovat aina vähän sellaisia, ettei niiden kestosta aina voi olla ihan varma.

herkkulakko (5)

herkkulakko (7)

Syyskuun 9. päivänä se sitten alkoi. Ensimmäiset viikot olivat ihan totta kamalia. Sokerihimo kasvoi kasvamistaan, ja melkein itkua väänsin työpaikan ruokalassa niinä päivinä kun jälkkäriksi oli jäätelöä suklaakastikkeen kera ja kahvipullana tarjoiltiin donitseja tai voisilmäpullia. Teki pahaa. Meidän työpaikan ruokala on siitä paha paikka, että siellä on JOKA PÄIVÄ jälkiruoka ja kahvipaussilla vielä pullaa. Auts.

Alkuviikkojen aikana aloin sitten raahata kaupasta erilaisia suolaisia herkkuja makean tilalle. Parin viikon jälkeen huomasin, että olin koukussa kaikenmoisiin maustettuihin pähkinöihin, vaikka tiesin niiden aiheuttavan mulla kovia vatsakipuja. Pähkinät menivät siinä vaiheessa herkkujen kanssa ei sallittujen -listalle.

herkkulakko (8)

Pikkuhiljaa homma alkoi kuitenkin helpottaa. Huomasin, ettei mun yksinkertaisesti tehnyt enää mieli sokeria. Työpaikan pullat oli ihan iisiä jättää välistä, ja Makuunin ohi ajettaessa ei edes käynyt mielessä ajaa pihaan ja käydä hakemassa ihan pientä pussia kotimatkalle. Juhlapäivinä kyllä herkuttelin, mutta silloinkin herkkujen määrä pieneni pienemistään viikkojen kuluessa. Se saattoi kyllä johtua lakosta – takaraivossa oli kuitenkin koko ajan tunne siitä, että tämä on vähän kiellettyä.

Olin jo herkkulakon ensimmäisestä päivästä asti päättänyt kerätä isoon pussiin kaikki herkut joista kieltäydyn. Ajattelin, että olisi hauska seurata miten isoksi se kieltäytymistäni herkuista koottu kasa lakkoni aikana kasvaa, ja miettiä miten monta kaloria on lakon takia jäänyt syömättä. Toki en voinut tunkea pussiin pullia, suklaarahkoja taikka jäätelöä, mutta karkit, konvehdit, suklaapatukat ja keksit otin yleensä aina vastaan ja jemmasin ne joko työpaikan pöytälaatikossa tai kotona olevaan säkkiin odottamaan herkkulakon loppumista.

Muutaman heikon hetken herkkulakon aikana kuitenkin koin. Yhdeksännen viikon kohdalla kajosin ensimmäistä kertaa kotona olevaan herkkusäkkiin ja napsin sieltä 4 karkkia. Tuona iltana mulle iski ihan silmitön sokerihimo! Sitä on oikeastaan aika vaikea kuvailla, mutta niin vahvaa vetoa karkkiin en ole ikinä kokenut. Se saatiin kuitenkin kuriin neljällä irtokarkilla.

Kävin tuon jälkeenkin vielä herkkusäkillä joitakin kertoja (laskettavissa yhden käden sormilla), sitä en voi kieltää. Mutta kertaakaan homma ei lähtenyt käsistä, vaan napsin säkin pohjalta 1-4 herkkua pahimpaan himoon ja se riitti. Lakkoni aikana en syönyt yhtäkään jälkiruokaa työpaikalla, enkä kajonnut herkullisilta tuoksuviin tuoreisiin pulliin kahvipöydässä. Herkut herkuteltiin juhlapäivinä, joita oli toki loppuvuoden aikana jokunen.. Pikkujouluja, glögi-iltamia, lahjanvaihtoiltoja, synttärijuhlia, isänpäivää, kotimaanreissuja, tupareita, eläkeläistymisjuhlia, sukulaistapaamisia, brunsseja, tyttöjen joulua, kotiinpalaamisia jne jne.. Kyllähän noita juhlapäivä mahtuu vuoteen aika paljon!

herkkulakko (4)

Mutta tänään herkkulakko on siis virallisesti ohi. Aito sokerihiiri vetäisi varmaan tällä hetkellä kaksin käsin herkkuja, mutta arvaattekos mitä? Mun ei tee niitä mieli. Keittiön tasolla odottaa iso kasa herkkuja – ne joista olen viimeisen kolmen kuukauden aikana kieltäytynyt. Aika massiiviinen määrä! Mutta just nyt mä en halua niitä. Iso osa herkuista meni jo roskiin, sillä keksit ja irtokarkit olivat menneet kolmen kuukauden aikana aika koviksi ja pahoiksi. Konvehdeista tein jouluyllärin aatoksi, ja herra Longfield nappasi osan herkuista itselleen. Itse valikoin tarkkaan mitkä herkuista haluan säästää. Syön ne sitten joskus kun niitä tekee oikeasti mieli.

Nyt tämä reippaat kolme kiloa kevyempi ex-sokerihiiri jatkaa joulufiilistelyä ilman massiivista määrää konvehteja. Kivaa tämä on näinkin! Kohta koristellaan joulukuusi!

herkkulakko (6)

Terveelliset leffaeväät

Viime viikolla saimme yövieraita keskellä viikkoa. Herra Longfieldin pikkuveli tuli avovaimoineen sekä koirineen viettämään meille leffailtaa. Olemme pitäneet muutamia leffailtoja tässä vuoden sisällä heidän luonaan, ja nyt oli aika vallata meidän sohva.

herkkulautanen (1)

Mulla oli viime viikolla vielä päällä totaalinen alkoholi- ja sokerikielto, joten leffaeväiden eteen jouduttiin näkemään normaalia enemmän vaivaa. Normaalisti haen puolen kilon mässypussin Makuunista, mutta nyt piti keksiä jotain muuta. Päädyin lopulta tekemään värikkään lautasen, johon kokosin kaikkia omia ei-sokerisia herkkujani.

Lautaselle päätyi iso kasa porkkanoita, kurkkuviipaleita, tummia sekä vihreitä viinirypäleitä, pikkuisia tomaatteja, naan-leipää sekä uusia, kotimaisia perunoita. Perunat keitettiin, ja niiden päälle lorautettiin oliiviöljyä sekä suolaa, mustapippuria ja hieman chiliä. Lautasen herkkuja dippailtiin neljään eri dippiin. Dippien mausteseokset ostin tylsästi valmiina.

herkkulautanen (2)

Herkkulautasesta tuli hurjan kaunis ja kutsuva. Paljon upeampi kuin 500 gramman irttaripussi! Toki me kaikki neljä söimme lautasen herkkuja yhdessä leffan aikana. Itselleni nostan hattua siitä, etten napsinut toisten karkkipusseista ainuttakaan irtokarkkia (sipsejä saatoin maistaa..).

Leffaksi valikoitui pitkän ja hartaan valintaoperaation jälkeen Tucker and Dale vs. Evil, jossa kauhuleffakonsepti oli käännetty hauskalla tavalla ihan väärinpäin. Herra Longfield ei ole kauhuleffojen ystävä, mutta tämän leffan aikana herrankaan ei tarvinnut kovin paljon pelätä – sen aikana sai lähinnä nauraa!

herkkulautanen (4)

Onko teillä jakaa mitään omia lemppari leffaherkkujanne, jotka olisivat hieman terveellisempiä kuin sipsit, popcornit tai irtokarkit? Kaikki ideat ovat tervetulleita! Instagramin puolella mulle vinkattiin jo valkosuklaadipistä mansikoille. Dippiä varten tulee sulattaa yksi levy Pandan valkosuklaata, ja sekoittaa se purkilliseen kermaviiliä. Dipin annetaan jäähtyä, ja sitten siihen dippaillaan tuoreita mansikoita. Kuulostaa ainakin omaan korvaani aika hyvältä! Kiitokset vinkistä @!

herkkulautanen (3)

Treeniä ja saunajoogaa Oittaalla

Maaliskuussa alkaneen juoksukoulun aikana mua on puraissut jonkin sortin juoksukärpänen. Juoksukoulun ensimmäisellä kerralla jokaisen piti kertoa omat tavoitteet juoksun saralta, ja heitin siinä sitten sen suurempia miettimättä, että olisi siistiä jaksaa juosta 10 kilometriä putkeen. Ajattelin, että jaksan kiskoa kympin hiki hatussa joskus loppukesästä, jos vain treenaan ahkerasti. Mutta sitten kävi niin, että pinkaisin elämäni ensimmäisen kympin jo noin kahden kuukauden päästä juoksukoulun alkamisesta. Fiilis oli törkeän hyvä, ja viimeisen kilometrin hymyilin kuin Naantalin aurinko (olin myös yhtä punainen kuin tulikuuma aurinko).

Tuon ensimmäisen kympin jälkeen, on kymppejä juostu pääsääntöisesti kerran viikossa muiden juoksutreenien ohessa. Sykkeet ovat laskeneet huomattavasti, ja tällä hetkellä pystyn juoksemaan (hölkkäämään) kympin kokonaisuudessaan alle 140 sykkeillä. Se on mulle tosi hyvin. Tällä viikolla testasin ihan huvikseni kuinka kovaa vitonen menee nykyjuoksukunnolla. Maaliskuun alun ajasta on nipistetty 11 minuuttia! Jotain on siis tehty oikein.

oittaa trainers united personal trainer (8)

Trainers Unitedin järjestämä juoksukoulu päättyi toukokuun viimeinen päivä, ja koska olen päässyt niin hyvään alkuun uuden harrastuksen parissa, päätin antaa itselleni valmistujaislahjaksi jotain varsin liikunnallista. Palkkasimme juoksukoulun vetäjän, huikean Elina Koposen, erään toisen juoksukoululaisen kanssa meidän yhteiseksi personal traineriksi ainakin syksyyn asti. Yhteistreenit onnistuvat meiltä loistavasti, sillä kuntomme on suunnilleen samaa tasoa, ja sen lisäksi molemmilla on tavoitteena pudottaa painoa, ja saada kroppaan (erityisesti käsiin) lisää voimaa. Ja ei sitä juoksua tule myöskään unohtaa!

Ollaan nyt tavattu Elinan kanssa kolme kertaa. Ekat kerrat sekoilimme salilla, sillä siellä on kuulemma vähän niin kuin pakko alkaa käydä. Sali ei kyllä kuulu millään mittapuulla tämän jumppapirkon mielipuuhiin, mutta olen siellä nyt kuitenkin tunnollisesti kahdesti viikossa käynyt. Yök.

oittaa trainers united personal trainer (2)oittaa trainers united personal trainer (4)oittaa trainers united personal trainer (7)

Viime sunnuntaina jätimme tunkkaiset salit sikseen, ja teimme treenitreffit Oittaan ulkoilualueelle. Oittaa on mulle kovin tuttu paikka, siellä on tullut mm. soudeltua, lenkkeiltyä, brunssiteltua, suppailtua, saunajoogailtua ja hiihdeltyä Bodom-järven jäällä. Oittaa tarjoaa tosi monipuolisia palveluita kaikille – löytyy rantaa, uimapaikkaa, lenkkimaastoja, nurmikenttää erilaisiin peleihin, Angry Birds -leikkipuistoa, kahvilaa, ravintolaa sekä välinevuokrausta soutuveneistä iglun tekovälineisiin. Kaikille jotain ympäri vuoden.

Meidän kimppatreenit alkoivat pienellä hölkällä ja muilla kevyillä lämmittelyliikkeillä. Varsinaisen lämmittelyn aikana meinasi sitten tulla jo itku – piti nostella polvia, tehdä vatsoja ja punnerruksia sellaista vauhtia, että aloin jo pelätä, mitä lopputreeni tuo tullessaan. Lämmittelyn jälkeen siirryimme uimarannan hiekalle tekemään varsinaista treeniä. Treenin aikana kahvakuulat lensivät pitkin hiekkaa, jonka lisäksi niitä nosteltiin ja kannettiin ympäri rantaa. Hiki siinä tuli, ja hyvä niin. Treenin kivoin osuus oli ihan lopussa, sillä silloin tehtiin juoksuvetoja! En tiedä mikä mun päässä on vikana, mutta kovissa ja räjähtävissä vedoissa on jotain tosi siistiä. Tosin kovin räjähtäviltä lähdöt eivät tuntuneet siinä vaiheessa, kun vedot piti aloittaa maaten selällään maassa. Tunsin oloni enemmän rannalla makaavaksi mursuksi, kuin ketteräksi juoksijaksi. Hah!

oittaa trainers united personal trainer (9)oittaa trainers united personal trainer (1)

Treenin jälkeen totesimme Elinalle, että ensi kerralla meitä saa rääkätä vielä enemmän! Ihanaa kun olen löytänyt seuraa, joka tykkää sekopäisen kovista treeneistä. Niitä ei oikein saa tehtyä itsekseen, koska silloin on liian helppo hellittää sillä hetkellä kun alkaa tuntua tosi pahalta. Tosin harmittelin myös nyt sitä, että miksi himmailin lähes tiedostamatta joissakin liikkeissä. Lupasin itselleni, että ensi kerralla teen kaiken 110 prosentilla alusta loppuun (tai ainakin niin pitkälle kuin mahdollista).

oittaa trainers united personal trainer (5)oittaa trainers united personal trainer (6)

Treenin jälkeen emme lähteneetkään kotia kohti, sillä tiedossa oli vielä ihanan rentouttava saunajooga Oittaan saunatiloissa! Olin järkännyt juoksukoululaisille saunajoogatunnin, jota tuli vetämään tosi mukava Pekka Saunayogasta.

Mehän kävimme viime vuonna herra Longfieldin kanssa Oittaalla järjestetyissä ja Pekan vetämissä saunajoogissa. Päätin ottaa Saunayogaan yhteyttä sen jälkeen, kun meillä oli eräänä sunnuntaina juoksukoulussa käyty läpi juoksijan joogaa. Onneksi saimme lopulta sovittua Pekan ja Oittaan kanssa sopivan päivän saunajoogalle. Oli kivaa, että ainakin osa meidän juoksukouluporukasta pääsi testaamaan tätä rentouttavaa liikuntamuotoa. Pekka kertoi tunnin jälkeen, että elo-syyskuussa he alkavat vetää tunteja Sokos Hotel Presidentin saunatiloissa. Hintaan kuulemma kuuluu myös hotellin uima-altaiden käyttö saunajoogan yhteydessä. Kuulostaisi aika kivalta hemmotteluhetkeltä syksyn pimeinä iltoina.

Pakko kertoa vielä sen verran, että herra Longfield saapui sunnuntaina työmatkoilta rapakon takaa, ja tuli saunajoogaan melkein suoraan lentokoneesta. Maanantaiaamuna herra totesi, ettei kroppa ole koskaan ennen tuntunut pitkien lentojen jälkeen niin hyvältä ja rennolta, kuin se oli saunajoogan jälkeisenä aamuna. Jomotus, turvotus sekä kireys olivat poissa, jonka lisäksi herra nukkui aikaerosta huolimatta kuin tukki koko yön (reippaat 12 tuntia). Mulla ei ollut aamulla ihan niin raukea olo – edellisen päivän uimarantatreeni tuntui yläkropassa ja persuksissa.

saunayoga (2) saunayoga (3) saunayoga (1)

Alla oleva saunajoogasta kertova artikkeli on kotoisin Kotilääkäri-lehdestä, kurkkaa artikkelin vinkit, ja kokeile saunajoogaa oman saunan lämmössä (saunassa tulee olla asteita vain noin 50).

saunayoga

Testissä Garmin Vivofit-aktiivisuusranneke

Päätin ottaa koulussa kevään viimeiseksi valinnaiseksi kurssiksi markkinointia, joka erosi täysin kaikista muista käymistäni kursseista. Samasta koulutusohjelmasta kanssani kurssille tuli myös neljä mahtavaa leidiä, joiden kanssa teimme opintojakson ryhmätyön yhdessä. Ryhmätyössä piti ryhmäläisten kanssa valita jokin IoT-yritys, ja tutkia valitun yrityksen markkinointistrategiaa ja yrityksen brändiä. Me valitsimme yritykseksi Garminin, jonka Vivofit-aktiivisuusranneke oli yhdellä ryhmäläisellä käytössä.

juoksukoulu (1)

Aktiivisuusrannekkeet taisivat olla viime joulun hittilahja. Aktiivisuusrannekkeita on tarjolla useilta eri yrityksiltä, ja lähes kaikkien hinnat pyörivät noin sadan euron tietämillä. Minulle Garmin oli yrityksenä täysin tuntematon ennen ryhmätyön tekoa, en ollut edes kuullut siitä koskaan ennen. Aktiivisuusrannekkeet olivat minulle toki tuttuja printti- sekä sosiaalisen median kautta. Tosin taisin tunnistaa ja tietää ennen ryhmätyön tekemistä ainoastaan Polarin Loop-rannekkeen, jota näkee heiluvan useissa ranteissa.

Koska Garmin oli yrityksenä minulle tuntematon, ja aiempaa käyttökokemusta ei aktiivisuusrannekkeista ollut, päätin ottaa kurssin alettua reippaasta yhteyttä Garminiin, ja pyytää heiltä Vivofit-aktiivisuusranneketta testikäyttöön ryhmätyötämme varten. Kävi niin mukavasta, että minulle lähetettiin haluamani värinen Vivofit-aktiivisuusranneke sykevyöllä. Kiinnitin aktiivisuusrannekkeen ranteeseeni kolme kuukautta sitten, ja olen sen jälkeen ottanut sen vain kerran ranteestani pois juhlia varten. Sykevyötä ei ole tullut käytettyä ihan niin paljon.

Garmin vivofit

Kolme kuukautta sitten alkoi myös Trainers Unitedin juoksukoulu, jonka aikana aktiivisuusrannekkeeseen yhdistettävä sykevyö on ollut oikein mahtava kaveri! Juoksu on tällaiselle aloittelijalle sen verran kokonaisvaltaista hommaa, että sykkeet tuppaavat nousemaan huimiin lukemiin heti kun hölkän aloittaa (tai ainakin ensimmäisen ylämäen puolessa välissä). Rannekkeen avulla olen seurannut juoksulenkkien aikana sykettä jatkuvasti, ja oppinut kolmen kuukauden aikana tajuamaan millä sykealueella mun on jokseenkin mukava hölkötellä, ja minkälaisiin lukemiin sykkeiden tulisi nousta (mäki)vetojen aikana.

Toki pelkän sykkeen seuraaminen ei riitä superjuoksijoille, mutta tällaiselle hölköttelijälle aktiivisuusrannekkeen kautta saadut tiedot riittävät hyvin. Ja onhan ne askelmäärät aika isoja kun vetää 75 minuutin lenkin! Ei tarvitse niinä päivänä huolehtia otettujen (tai ottamattomien) askelien määristä.

juoksukoulu (3)

garmin vivofit (2)

Aktiivisuusrannekkeiden idea on se, että niiden avulla pyritään saamaan porukkaa liikkeelle. Jos et liiku, alkaa näytöllä vilkkua punaisia viivoja, jotka lähtevät pois vain ottamalla askelia (tai harjaamalla hiuksia ja pesemällä hampaita. Testattu on. Hah!). Punaisten viivojen lisäksi mut herätti näkyvissä olevien poltettujen kalorien määrä. Jos istuin aamusta iltapäivään koneelle tekemässä opinnäytetyötä, ja sen jälkeen kävin autolla kaupassa sujahtaen loppuillaksi sohvalle välittämättä yhtään näytölle ilmestyneistä punaisista viivoista, olivat poltettujen kalorien määrät illalla todella pienet, siis todella pienet!

Vielä kolmen kuukauden käytönkin jälkeen seuraan askelmääriäni tarkasti. Eivät ne joka päivä ylity, mutta usein kuitenkin. Päivän askelmäärätavoite oli rannekkeen käytön alkaessa 7500 askelta, tällä hetkellä se on 10 600 askelta. Keskiarvo nousee sen mukaan, kuinka paljon rannekkeen käyttäjä arjessa askeleita ottaa. On tässä siis talsittu ihan kiitettävästi, vaikka mukaan on mahtunut myös 3000-4000 askeleen ”lepo”päiviä.

juoksukoulu (2)

Askelmäärien, sykkeen sekä kalorien lisäksi Vivofit antaa tietoja unesta sekä askelletusta matkasta kilometreinä. Niin ja näkee siitä myös kellon sekä päivämäärän.

Unen määrää ja laatua en ole suuremmin älypuhelimeen asennettavan sovelluksen kautta seurannut, sillä nukun tosi hyvin ja sikeästi muutenkin. Lisäksi olen aika huono synkronoimaan aktiivisuusranneketta älypuhelimen kanssa, sillä koen saavana kaiken tarvitsemani tiedon pelkästään rannekkeen selkeän ja helppokäyttöisen näytön kautta. Lisäksi synkronoiminen käy aika hitaasti, ainakin oman vanhan iPhone 4S:n kanssa.

Matkan seuraaminen kilometreinä on taasen ollut hauskaa ryhmäliikuntatunneilla. Pumpissa metrejä ei kerry juuri yhtään, kun taas Combatissa jolkotetaan menemään reipas 5 kilsaa 45 minuutin aikana. Spinningissä tungin rannekkeen kerran housuihin, sillä olin huomannut aiemmin ulkona pyöräillessäni, ettei ranneke rekisteröi (tietenkään) askeleita pyörän selässä, vaikka sykkeet olisivatkin korkealla.

Garmin vivofit (3)

Vivofit on ranteessa uskomattoman kevyt ja huomaamaton. Toki mulla on värikäs ranneke, mutta väriä lukuun ottamatta rannekkeen unohtaa helposti, sillä se ei juuri tunnu ranteessa keveyden ja hyvän muotoilun vuoksi. Lisäksi Vivofitin ehdoton kilpailuvaltti on sen patterin kesto. Vivofitiä ei tarvitse latailla koskaan, ja sen patteri kestää yhtäjaksoista käyttöä noin vuoden! Ihan vain tiedoksi, että esim. Loopia saa olla latailemassa jatkuvasti.

Rannekkeen käyttö jatkuu täällä tästäkin eteenpäin. On kiva seurata miten askelmäärät muuttuvat nyt kun palaan takaisin töihin. Ja vielä kiinnostavampaa on seurailla askelmääriä Italian matkan aikana kesä-heinäkuussa. Reissuilla tuntuu usein, että päivän aikana tulee käveltyä TOSI paljon, pian tiedän totuuden!

Garmin vivofit (1)

Yhteistyössä Garmin.

Äijä joogaa

Mooiaiaia, herra Longfield tässä. Mun ei kuulemma tarvitsisi enää kertoa tätä joka kerta kun tänne blogiin jotain kirjoitan, koska tuossa jossain yläpuolella jo lukee kumpi meistä – Huli vai minä – on tän tekstin kirjoittanut. Mun on vaan vähän vaikea päästä tämmösistä tavoista eroon.

Oli miten oli, näin on, ja nyt on aika kertoa asiasta, joka vielä pari kuukautta sitten oli itselleni täysin vieras ja pelottava. Tuo asia on jooga.

äijäjooga (4)äijäjooga (2)

Pari kuukautta sitten olin joogannut elämäni aikana kokonaista kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla joogailu tapahtui vielä saunassa, koska Huli oli joskus tämmösen Saunajooga-ylläripyllärin järjestänyt.

Jokunen viikko sitten mentiin Hulin kanssa kouluun, tarkemmin sanottuna juoksukouluun. Kyseessä on Trainers Unitedin järjestämä 10 viikkoa kestävä viikottainen kurssi, jossa on tarkoitus opettaa ihmisille juoksemisen saloja erilaisten harjoitteiden ja kotitehtävien avulla. Juoksukoulun vetäjänä muuten toimii täällä meidän blogissa jo kauan sitten mainittu henkilö: en tiedä muistaako kukaan, mutta joskus seurasin Hulia viikon verran kaikkiin tämmösiin kummallisiin jumppasysteemeihin, ja kirjotin noista kokemuksista tänne blogiin pienien raamattujen pituisia valitusvirsiä. Yksi jumppatunneista piti tuolloin sisällään ilman hakkaamista ja potkimista (BodyCombat on sen touhun nimi ihmisten kielellä), ja tuon tunnin vetäjänä toimi mielipuoleksi perheenäidiksi tituleeraamaani henkilö, joka sai käskyillään lietsottua salillisen jumppaihmisiä massapsykoosia vastaavaan mielentilaan. Nyt tuo sama perheenäiti – joka nykyisin on Trainers Unitedin vetäjä, ja tunnetaan myös nimellä Elina Koponen – pakottaa meitä juoksukoulussa juoksemaan, ja on pistänyt meidät tekemään myös kaikkea muuta ihmeellistä – muunmuassa joogaamaan.

äijäjooga (7)

Elina oli hommannut meille juoksukoululaisille 2 viikon tutustumiskoodit tähän Yoogaia-palveluun, koska joogasta on kuulemma hyötyä juoksulenkille lähdettäessä. Joogalla kun saa hyvin availtua paikkoja, varsinkin tuolta jalka-nivus-selkä-osastolta jotka juoksussa on tärkeitä. Huomattiin että tämä pitää paikkansa, tosin opittiin myös Hulin kanssa keskenämme, että jos otti liian rajun joogatunnin juoksulenkin alkuun vähän niinku alkuverryttelyksi, niin siihen lattialla vääntelyyn meni jo kaikki mehut, eikä juoksusta meinannut tulla yhtään mitään sen jälkeen. Mutta sopivan lyhyellä joogasessiolla ja juoksuun tähdätyillä liikkeillä saa kivasti paikat vetreiksi ja lämpimiksi, eikä tarvitse sitten rautakangen vetreillä jäsenillä lähteä koikkelehtimaan pitkin pururatoja.

Oon nyt saanut uuden 4 viikon tutustumiskoodin tähän Yoogaia-touhuun Blogiringin kampanjan ansiosta, ja tässä nyt on itselleni valjennut että joogaahan on vaikka minkälaista. On semmosta perus hymistely-joogaa jossa lähinnä istuskellaan eri asennoissa, sitten on semmosta venyttelystä käyvää meininkiä, ja ihan tosissaan kunnon päälle ottavia voimistelusessioita. Nimet on Yoogaian tunneilla niin kummalliset, että meen aina sekasin mikä oli mitäkin. Nytkin kun tuota sivuilla olevaa tarjontaa selaan, niin siellä on erilaista Flow- ja Hathajoogaa, sitten on jotain minkä nimi on Yin, Astanga lukee tossa yhdellä rivillä, Kundaliinijooga tuolla, Core, Vinyasa, Pilates.. ja sitten on putkirullausta ja kahvakuulaakin kaikkien noiden vieraskielisten sanojen seassa.

äijäjooga (1)

Vakaa aikomukseni oli ottaa kampanjan tarjoamasta tilaisuudesta kaikki irti, ja kokeilla kaikkia noita kummallisen nimisiä juttuja. Oonkin noiden juoksukoulun takia tutuksi tulleiden juoksijan joogan ja venyttelytuntien lisäksi kokeillut nyt semmosiakin asioita ku Kundaliinijooga, ”Yin”-nimistä juttua, Dynaamista Hatha-joogaa, jotain minkä nimi on Sivananda, ja miekkosille erikseen suunnattua Brogaa.

Täytyy kyllä tunnustaa, että välillä tunneilla alkaa naurattaa kun huomaa ajattelevansa että mitä hittoa mä oikein teen. Esim. tuossa Kundaliinijooga-tunnilla tuntui hiukkasen vieraalta istuskella keskellä olohuonetta ja yrittää toistella jotain käsittämättömiä kilimbikalimbiomomomomo-mantroja, tuossa kundaliini-touhussa kun pitää jotenkin ääneen huudella asioita aina sopivissa väleissä. Sitten siinä oli semmosta tulihengitystä, eli piti hengittää semmosia tosi nopeita ja lyhyitä nenän kautta hengitettäviä henkosia nopeella sarjatulella. Alkoi oikein päässä heittää kun innostuin sitä touhua tosissaan harrastamaan, mä jotenkin luulen että siinä haettiin vähän toisenlaista efektiä.

Sivanandassakin yritin aluksi pokkana huudella ohjaajan kanssa Ommmmia, ja sitten oli kaikenlaista hengitysharjoittelua. Oli tommosta tulihengityksen kaltaista meininkiä, jossa tosin enemmän keskityttiin pallean käyttöön niissä nopeissa hengityksissä. Happi siinäkin meinas loppua. Ja jossei meinannut, niin sitten varmuuden varuiks välillä vielä oikein väkisin pidäteltiin sitä hengitystä. Ero kundaliinihommaan oli siinä, että Sivanandassa alettiinkin hengittelyjen jälkeen salakavalasti kaikenlaista ihme kynttiläseisontaa sun muuta tekemään, eli semmosta missä niskallaan ollaan ja käsillä kannatellaan koko loppukroppaa, ja yritetään jalat saada mahdollisimman suoraksi kattoa kohti. Se oli jo aika hankalaa, mutta varsinainen paniikki tuli kun ohjaaja alkoi puhumaan päällään seisonnasta – onneksi sitä ei kuitenkaan lähdetty tekemään, vaan ne liikkeet joihin seuraavaksi itsemme väännettiin, oli semmosia mitä pitäis tehdä ennen päällänsäseisontaa jos moista joskus meinaisi lähteä hetken mielijohteesta harrastamaan.

äijäjooga (6)äijäjooga (3)

Yin-niminen touhu tuntui aluksi aika vässykältä, aluksi vaan vähän istuttiin lattialla ja hengiteltiin, mutta sitten jossain vaiheessa pitikin alkaa vääntelemään itseään semmosiin asentoihin että itketti. Jos on sen verran epävetreä, että ei saa jalat suorina seistessä sormia lattiaan, niin sitten on aika turha haaveilla jostain jalan niskan taakse vääntämisestä. No, se oli kyllä erikseen semmosille tosi edistyneille ja vetreille tyypeille se liike, mutta vähän alkoi alahuuli väpättämään kun itse ei saanut pidettyä sitä koipea edes tossa rinnan päällä, ja siellä ruudulla joogailijatäti kehotti että vedä ittes tällee umpisolmuun jos vaan tuntuu että vois mennä. Ei tuntunut.

äijäjooga (9)

Dynaaminen Hatha-jooga ja eritoten Broga taas olivat ihan tosissaan rankkoja tunteja, olin molempien kanssa aika piipussa jo kun tunti oli vasta puolivälissä. Kaikkia hemmetin erilaisia lankutuksia ja punnerruksia joutuu tekemään ärsyttävän pitkiä aikoja, välillä täytyi pitää yksi jalka tai käsi tai molemmat ilmassa, ei semmosta ilman tutisemista kovinkaan kauaa ihminen jaksa.

Teknisesti Yoogaian sivut toimivat erinomaisesti, kirjautuminen on helppoa, ja sivuilta saa valita joko live-tunteja, tai sitten käydä napsimassa kattavasta tallennevalikoimasta haluamansa tunnin. Sitten alkaa ruudulla joogatunti pyörimään, ohjaaja siinä aina kertoo ja näyttää mitä pitää tehdä, ei tarvii muuta ku yrittää itse päästä samannäköseen sykkyrään kotioloissaan. Tallenteet pyörii moitteettomasti ja pätkimättä, eikä tarvii lähteä kotoota minnekään kun voi olohuoneessakin kaikessa rauhassa yrittää saada itseään johonkin eläinasentoon (niitä oli paljon erilaisia, oli ainakin eri suuntiin katselevia koiria, sitten delfiini oli yks, ja oliko joku käärmekin siellä) tai joku ihme huivi jalkojen ympärillä vääntelehtiä linkkuveitsiasennossa. Eihän tommosta touhua normaali mies kehtaisi missään julkisella paikalla harrastaa, mutta himassahan sitä voi tehdä mitä huvittaa, ainakin jos on verhot ikkunassa ja valot pois päältä. Tuolla on olemassa noita live-tuntejakin, joiden aikana ohjaajat voi videoyhteydellä katsella että tehdäänkö siellä kotona asiat oikein, mutta minä en oo semmosta vielä uskaltanut kokeilla.

äijäjooga (8)

Täytyy sekin sanoa, että vaikka tunneilla on tullut vaikeitakin juttuja vastaan, pääosa liikkeistä on kuitenkin semmosia ihan normitahvonkin osaamisen rajoilla olevia. Ja niille mahdottoman tuntuisillekin asennoille ohjaajilta kyllä tuli mukavasti tämmösiä vähän eri vaikeustasoja liikkeisiin, eli jos nyt ei vaikkapa pysty vääntämään kantapäätä korvan taakse samalla kun seisoo käsillään pelkkien etusormien varassa ja pyörittää toista jalkaa niinku tuulimyllyä, niin aina on olemassa joku vähemmän vaativa vaihtoehto kaltaisilleni änkyröillekin. Nyt kun oon pokkana noita tommosia mantroja ja tulihengityksiä ja umpisolmuasentoja kokeillut, niin ei oo jooga enää niin pelottavan tuntuista touhua – kummallista se kyllä kieltämättä toisinaan on, mutta kyllä noista hengityshommistakin huomaa että jotain hyödyllistä niissäkin tapahtuu, jotenkin parempi olo tuntien jälkeen aina on.

Mutta nytpä sitten onkin kaikkien onnenpäivä: minä nimittäin henkilökohtaisesti lupaan tarjota teille kaikille 2 viikon ilmaisen tunnuksen tuonne Yoogaia-palveluun, uskokaa tai älkää, totta se on! Ei tarvitse tehdä muuta, kun napsauttaa tästä näin linkkiä, ja sitten menette kirjautumaan sisälle, ja laitatte kirjautumislomakkeen kampanjakoodi-kohtaan tunnuksen HULI2015, ja pam! Nyt saat sinäkin kokeilla kahden viikon ajan kaikessa rauhassa omassa kotonasi vaikka mitä joogasysteemejä! Ei muuta ku lootusasentoon lattialle, ja sitten vaan vaikka arvalla klikkaat sieltä Yoogaian tallennevalikoimasta jonkun Vinyasa-joogan ja yrität pysyä ohjaajan perässä. Välillä menee ihan helposti, välillä ei tuu mistään yhtään mitään. Laita verhot kiinni jos ahdistaa että joku näkee kun siellä matolla vänkyröit, tai jos ei ahdista niin mene sitten vaikka talonyhtiön matontamppaustelineen eteen live-tunnille taitojasi esittämään.

Mitä sinä siinä vielä toljotat, mene jo joogaamaan siitä, minä tarjoan! Namaste!

äijäjooga (5)

Yhteistyössä Yoogaia
Yhteistyössä Yoogaia

Treeniä Rash Guard -paidassa – VOITA oma treenipaita!

Mondroloni, Herra Longfield tässä. Nytpä olisi aika liikunta-aiheisen postauksen. Hip hip, hurraa! Kaikki yhtä aikaa pomppimaan tasajalkaa, yks kaks koli neli, askelkyykky ja krusifiksi!

hiihto

Saimme jo jokin aika sitten testattavaksi kaverilta tämmöset hienot Tommi Diven Rash Guard -treenipaidat. Rash guard -paidat on synteettisistä materiaaleista valmistettuja, tiukkoja urheilupaitoja. Ne on ymmärtääkseni alunperin kehitetty surffaukseen, suojaamaan laudan päällä menevää ihmistä hankaumilta ja haavoilta. Kun siinä surffilaudan päällä kauheasti itseään lautaa vastaan hinkataan, niin siinä helposti hiertyy iho rikki – varsinkin jos laudalla on vielä vähän hiekkaa. Ja sitten kun pulikoi suolavedessä haavojensa kanssa niin eihän se ole kivaa yhtään. Pahimmassa tapauksessa saa vielä hai vainun ja sitten se tulee surffarin syömään. Rash guard -paidalla saa kätevästi kirvelevät haavat ja kiusalliset, raajoja irti purevat hait eliminoitua.

snorkeling bali amed (10)snorkeling bali amed (11)snorkeling bali amed (12)

Mutta mutta, surffauksen lisäksi rash guardit soveltuu erinomaisesti kaikenlaiseen muuhunkin liikuntaan. Kamppailulajeja harrastaville nämä on erinomaisia, paidat on tiukkoja niin niistä ei pääse repimään, ja samalla tavalla kuin surffilautaa vasten, rash guard paita suojaa myös kamppailualustasta mahdollisesti tulevia hankaumia vastaan – puhumattakaan vaikkapa vastapuolen kynsistä.

Jostain muistan lukeneeni että myös jääkiekossa rash guardit on mahtavia, paidat paitsi suojaavat taas ihoa erinäköisten suojien aiheuttamilta hankaumilta, ne myös pitävät kaikki oman elämänsä teemuselänteet ja jarkkoruudut lämpiminä koska paidat on suunniteltu eristämään ruumiinlämpöä.

Me ei surffata, tapella tai pelata jääkiekkoa, mutta ollaan silti huomattu rash guardien soveltuvan meidänkin epämääräisen satunnaisesti harrastamiin lajeihin oikein mainiosti. Snorklauksessa paidat on ihan tykkejä, ne suojaavaat selkää auringolta ja tuntuvat järjettömän mukavilta päällä niin vedessä kuin snorklauksien väleissä veneessä istuessakin. Joskus ollaan ihan perus t-paitoja käytetty snorklatessa kun selkä on jo ollut semmonen ravunpunainen, mutta niiden kanssa vedessä lillumisesta tulee aika epämukavaa, ja märkä t-paita päällä veneessä on nihkeä olla ja siinä tulee äkkiä kylmä. Rash guardeja päästiin Balin reissun aikana testaamaan snorklauksessa, ja tästä lähin kyllä mennään aina niiden kanssa. Tai minä ainakin menen, voi olla että Huli saattaa toisinaan ottaa mieluummin aurinkoa.

tommidive (2)tommidive (5)tommidive (3)

Ollaan nyt tässä syksyn ja talven aikana testailtu paitoja myös juoksussa, hiihdossa, kuntosalilla sekä tämmösissä ryhmäliikuntajutuissa. Juoksussa ja hiihdossa paita on molemmissa tosi kiva, vaikka se on tiukka, se jotenkin mystisesti kuitenkin hengittää ja tuntuu että pysyy kuivana, vaikka todellisuudessa on ihan tuskanhiessä koko ihminen. Kuntosalilla ja näissä ryhmäliikuntajutuissa minua itseäni vähän aristaa paitaa käyttää, se kun on sen verran napakka niin vähän ahdistaa tykitellä pelkässä rash guardissa kun en nyt kuitenkaan oo mikään Vin Diesel. Kuntosalilla käydessä en paidasta niin hirveästi itse perustanut, siellä soveltuu mielestäni paremmin semmonen löysempi paita, mutta ryhmäliikunnoissa (BodyPump, BodyCombat, kahvakuulailu, mitä näitä nyt on) joissa hiki lentää, rash guard oli helvetin hyvä, kun vaan pääsin yli siitä että näytän paita päälläni vähän aliravitulta Teräsmieheltä. Paita tekee jotain ihan mystistä, se päällä jaksaa paremmin kun se jostain syystä viilentää oloa, ja tunnin jälkeenkin on kuiva fiilis, vaikka ruumiinpainosta on tunnin aikana valunut kaksi kiloa lätäköksi lattialle.

tommidive (1)

Nyt teillä kaikilla liikuntahirmuilla on mahdollisuus voittaa omaksenne Tommi Diven Rash Guard -paita. Arvonnan voittaja saa ihan itse valita Tommi Diven valikoimasta itselleen sopivimman paidan, me maksetaan kaikki kulut!

Arvontaan osallistutaan tuttuun tapaan tähän postaukseen kommentoimalla. Kommentissa tulisi kertoa missä urheilulajissa sinä tulisit käyttämään Rash Guard -treenipaitaa (vinkkejä voi katsoa alla olevasta videosta). Vastausaikaa on sunnuntaihin 12.4.2015 asti. Ilmoitathan kommentin yhteydessä myös sähköpostiosoitteesi (näkyy vain meille), jotta voimme olla voittajaan yhteydessä.

Onnea arvontaan ja iloisen liikunnallista kevättä kaikille!

tommidive (7)