Suklaajuustokakku mutakakkupohjalla & viimeinen työpäivä

Tää on niin outoa. On maanantai, olen kotona, olen pessyt neljä koneellista pyykkiä, järjestänyt paikkoja kuin sekopää, tiskikone pyörii toistamiseen, Horation kanssa on lenkkeilty ilman mitään kiirettä aamupalan jälkeen täysin hiljaisessa metsässä ja nyt ajattelin kirjoitella blogia seuraavien tuntien ajan. Jossain välissä pyöräytän lounasta.

Äitiysloma on alkanut. Ja se tuntuu niin väärältä.

Mutta jos tuntuu äitiysloma näin alkuun oudolta, niin viimeiset viikot töissäkin olivat ihan hassuja. Kehuja, kiitoksia, halauksia, lahjoja, muistamisia ja herkkuja sateli niin paljon, että välillä pää meni jo aivan pyörälle. Koko syksy ja loppuvuosi oli ehdottomasti raskainta ja kiireisintä aikaa mitä tämänhetkisessä työpaikassani olen viettänyt ( ja työvuosia on kertynyt jo kymmenen!). Töitä paiskittiin tämänkin vuoden puolella niin pitkälle, että vasta viikkoa ennen äitiysloman alkamista aloin vain tuijottaa tietokoneen ruutua ja miettiä, että mitä ihmettä teen nämä viimeiset päivät.

Perjantaina se viimeinen päivä sitten koitti. Olo oli perjantaina (ja on edelleen varmasti vielä jonkin aikaa) täysin absurdi. Pakata nyt koko työhuone muuttolaatikoihin, luovuttaa kulkuluvat, läppärit ja kaikki mahdollinen irtaimisto pois, napsauttaa päivän päätteeksi tyhjän työhuoneen valot pois ajatellen, että tulen tänne takaisin ehkä joskus vuonna 2018.

Ennen kuin päästiin siihen asti, että työhuoneen valot sammutettiin ”viimeisen” kerran, juttelin kymmenien ja taas kymmenien työkaverien kanssa äitiysloman alkamisesta ja kaikesta raskauteen liittyvästä. Lupasin tulla mahdollisimman pian pienen ihmeen kanssa moikkaamaan työkavereita. Pitää vain toivoa, että kaikki menee hienosti loppuun asti, ja toipuminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti. Tai ei sen nopeasti tarvitse tapahtua, omalla painollaan riittää oikein hyvin.

Eikä se viimeinen työpäivä kyynelittä onnistunut. Kahvitauon jälkeen totuus iski vasten kasvoja – mun pitäisi ihan kohta lähteä täältä pois. Pois.. Satun kuulumaan niihin onnekkaisiin, jotka nauttivat työstään ihan aidosti. Tykkään työstäni, tiedän olevani hyvä sekä tarpeellinen siinä mitä teen, ja kun siihen päälle lisätään vielä mahtavat työkaverit, ei töistä voi sen suuremmin valittaa. No okei, en minä joka päivä leiju suuressa hurmoksessa pitkin työpaikan käytäviä, mutta ison osan ajasta olen tyytyväinen.

No, mutta siis sen kahvitauon jälkeen alkoi äkkiä tuntua siltä, että nyt äkkiä vessaan piiloon. Kipitin vessaan, ja siellä ne kyyneleet sitten puskivat ulos. Istuskelin vessassa vartin ja annoin tunteiden tulla, viedä mukanaan. Vessahetken jälkeen kaikki oli taas hyvin ja olin valmis päivän viimeisiin halauksiin!

Viimeinen työpäivä ennen äitiyslomaa ei varmasti unohdu koskaan. Se absurdi, haikea sekä jotenkin luvaton olo ei kyllä hevillä muistojen arkusta lähde karkuun. Tässä pitäisi nyt sitten viitisen viikkoa keksiä itselleen tekemistä. Touhotan varmasti tuttuun tapaani niin pitkälle kuin vain jaksan. To do -lista on aika muhkea – kirjoitin sen eilen illalla valmiiksi. Katsotaan, kuinka paljon siitä saadaan asioita ruksittua yli ennen kuin pikkuinen poika on täällä. Jestas, tämä kaikki tuntuu niin uskomattoman oudolta.

Apua! Unohdin ihan kertoa mikä tämän postauksen pääjuttu oli! Leivoin töihin viimeisen päivän kunniaksi uusimman Maku-lehden ohjeella suklaajuustokakkua mutakakkupohjalla. Lisäksi ostin kasan sinisiä karkkeja ja erilaisia lapsellisia keksejä työkavereita piristämään. Kakku oli taivaallisen hyvää, niin tuhtia ja makeaa, että oksat pois.

Nyt jatkan äityslomaan totuttelua. Mainiota alkuviikkoa kaikille – kotiin tai töihin!

Suklaajuustokakku mutakakkupohjalla

noin 15 annosta

Pohja

  • 200 g tummaa suklaata
  • 150 g voita
  • 2 kpl kananmunaa
  • 2 dl sokeria
  • 1½ dl vehnäjauhoja
  • ½ tl leivinjauhetta

1. Voitele irtopohjavuoan (halkaisija noin 26 cm) reunat. Vuoraa pohja leivinpaperilla.

2. Sulata pohjan suklaa ja voi varovasti kattilassa. Anna hieman jäähtyä.

3. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita suklaa-voiseos varovasti muna-sokerivaahtoon.

4. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi ne taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja paista sitä 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 15 minuuttia. Anna jäähtyä. Huom. Pohja on mutakakkupohja, joten sen kuuluukin jäädä sisältä löysäksi.

Täyte

  • 200 g tummaa suklaata
  • 200 g maitosuklaata
  • 3 kpl liivatelehteä
  • 3 rkl kuumaa, vahvaa kahvia
  • 4 dl kuohukermaa
  • 400 g maustamatonta tuorejuustoa
  • ½ dl tomusokeria
  • ¼ tl vaniljajauhetta

1. Sulata täytteen suklaat varovasti vesihauteessa tai kattilassa. Anna hieman jäähtyä.

2. Upota liivatteet kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Keitä vahvaa kahvia, ja purista liivatteet kahvin sekaan. Sekoita tasaiseksi. Anna hieman jäähtyä.

3. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Notkista tuorejuusto toisessa kulhossa. Lisää tuorejuuston sekaan vatkattu kermavaahto, sokeri sekä vaniljajauhe. Sekoita tasaiseksi. Lisää täytteeseen ensin liivateseos ohuena nauhana, ja sen perään vielä suklaa voimakkaasti sekoittaen.

4. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tunnin ajan (tai seuraavaan päivään).

5. Irrota irtopohjavuoan reuna kakun ympäriltä. Nosta kakku tarjoiluvadille, ja koristele haluamallasi tavalla.

Brunssi: Krog Roba 8.1.2017 (HKI)

Suuntasimme sunnuntaina koulukaverien kanssa Krog Robaan. Tiedossa oli valmistujaisbrunssi! Meidän koulukaveriporukan viimeinenkin leidi sai urakan pakettiin, ja tottahan toki sitä piti hieman juhlistaa ennen varsinaisia valmistujaisjuhlia, joita tietenkin odotamme innoissamme. Tällä valmistujaiskierroksella koulun järjestämissä juhlissa sai ensimmäistä kertaa painaa päähänsä oikean valmistujaislakin. Tämän kuullessani olin vähän kade, omissa valmistujaisjuhlissa päälle sai vain sinisen Harry Potter -viitan. Mutta oli se viittakin päheä, se teki koulun juhlasta astetta arvokkaamman ja juhlavamman myös.

Olimme ostaneet vastavalmistuneelle lahjakortin brunssille, ja sen kaveriksi annoimme näin alkuun myös pullon kuplivaa sekä kukkakimpun. Varsinaisten lahjojen aika on sitten kun saamme kutsun juhliin, heh!

Krog Roban brunssista olen lukenut muutamista blogeista. Blogien teksteistä mieleen on jäänyt ennen kaikkea kaunis sisustus. Astuessani sisään Krog Robaan yllättyin silti hurjan positiivisesti – ravintolasali oli silmiä hivelevän kaunis paikka. Kaikki näytti hyvältä, kalusteista kattaukseen ja aina ruoan esillepanoon asti. Niin herkullisen näköistä, minne vain silmänsä kohdistikaan.

Rakennus on toiminut sekä Helsingin energialaitoksena että viimeksi poliisilaitoksena. Krog Roban yhteydessä toimii Hotel Lilla Roberts, jonne tahtoisin kovasti päästä yöpymään. Brunssin testaamisen jälkeen olisi mahtavaa päästä herkuttelemaan myös hotellin aamupalalla, veikkaan senkin olevan aika hyvä. Ehkä me tehdään pieni retki Helsinkiin herran kanssa hääpäivän kunniaksi, kun itse hääpäivänä herra poti sen verran pahaa keuhokuumetta, että jäi kaikki suunnitelmat toteuttamatta.

Krog Roba tarjoilee lauantaisin ja sunnuntaisin omien sanojensa mukaan brunssimaista All Day Breakfastia, joka koostuu buffetpöydän herkuista sekä erikseen tilattavista a la carte annoksista. Brunssin (noutopöydän) hinta on 29 euroa henkilöltä ja siihen päälle tulee sitten erikseen a la carte -annosten hinnat, jos semmoisia haluaa tilata. Meidän vierailun perusteella voin kyllä sanoa, ettei listan annoksia kannata edes vilkaista, noutopöytä on kattava ja sen avulla saa mahtavan ähkyn aikaan (me olimme brunssilla 12.30-15 ja kello on nyt kohta yhdeksän illalla, ja vatsa on vieläkin aivan täynnä). Brunssille voi tulla 12.30-15.00. Pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen, paikalla oli porukkaa reippaasti ja kaikki pöydät olivat varattuina.

Noutopöytiä oli kolme, yhdessä kylmät sapuskat, toisessa lämpimät ja kolmannessa komeilivat jälkiruoat sekä luonnonjogurtti useilla eri lisukkeilla varustettuna. Mehut, vesi, kahvi sekä tee kuuluivat brunssin hintaan. Kahvi ja tee tuodaan pöytään pyynnöstä, muut juomat saa hakea itse.

Ruokapuolesta piti huolta ainakin rapea, itse leivottu maalaispatonki, croissantit, keitetyt luomumunat, tomaatilla maustettu munakokkeli, pekoni, bratwurstit, herkullinen palvikinkku, lämminsavulohi, lohi- ja sienipiirakat, salaatit, marinoitu punasipuli, mummonkurkut, tautisen hyvä ryytisinappimajoneesi, hedelmät, brunssikakku, juustovalikoima, erilaiset Brunbergit suukot, karkit sekä keksit. Että kyllä siellä kaikille oli jotakin!

Olen nyt ollut 4D-ultran jälkeen aika tarkkana sokerin käytön kanssa, koska lääkäri siellä totesi, että vatsani sisällä möyrii aika iso otus. Että jos en halua puskea keväällä itsestäni ulos reipasta 4500 grammaa, niin loppuraskauden ajan sokerin kanssa kannattaa olla tarkkana. Voi kyllä olla, etten voi asiaan paljon itse vaikuttaa. Äitini on ollut molemmissa raskauksissa simpsakassa kunnossa ja vältellyt sokereita, ja silti sieltä putkahti kaksi yli 4500 grammaista tyttöä – ilman mitään kipulääkityksiä. Arvostan! Lääkärin mukaan vauvan koko on yllättävän perinnöllistä erityisesti äidiltä tyttärelle, heh..

Mutta siis Krog Roban jälkkäripöytä näytti sen verran hyvältä, että päätin juhlan kunniaksi nostella lautaselle just sen verran makeita juttuja kuin mieli teki. Ei niitä sitten loppupeleissä mitenkään kamalan paljon lautaselle päätynyt, mutta enemmän kuin pitkään aikaan.

Kokonaisuudessaan brunssi toimi musta upeasti. Kaikki sapuskat olivat herkullisia, palvelu pelasi, miljöö oli enemmän kuin kaunis ja seura hyvää. Melkein kolme tuntia me siellä istuttiin ja joristiin niin kovasti, että muut pöydät oli jo siivottu ja henkilökunta veti melkein ulkovaatteitaan päälle kun me tajuttiin vasta nousta pöydästä. Tänne tarttee tulla herra Longfieldinkin kanssa – aamupalalle tai brunssille.

Joulukalenteri 17: Suklaaleivät

Eilen jäi joulukalenteri väliin. En jaksaisi enää jauhaa työkiireistä, mutta kuukahdin toissapäivänä heti kasin jälkeen sängynpohjalle hektisen työpäivän päätteeksi, vaikka mun oli tarkoitus vain käydä vähän pötköttämässä suihkun jälkeen ja katsoa mitä somen ihmeellisessä maailmassa oli päivän aikana tapahtunut. No niinhän siinä kävi, että nukahdin parissa minuutissa kännykkä kädessä jouluradion soittaessa taustalla suloisia joulusävelmiä. Herra Longfield saapui jossain välissä katsomaan mitä touhuan, ja siinä minä kuulemma nukuin kuin tukki pyyhkeeseen käärittynä, puhelin edelleen tiukasti kädessä.

Eilen olinkin sitten varsin pirteä, erittäin hyvin nukutun yön jälkeen. Siispä joulukalenteriinkin jaksoi ruustata uuden postauksen.

SONY DSC

Tänään on vuorossa suklaaleipien resepti. Resepti on peräisin ystäväni äidin äidiltä (jos en nyt ihan väärin muista). Suklaaleipiä leivotaan ystäväni kotona joka joulu, ja niitä tehdään iso satsi kerralla (tästäkin reseptistä suklaaleipiä tekaisee noin 100 kappaletta).

Suklaaleipien tekoon pitää varata pari päivää, sillä voisen taikinan pitää antaa kovettua jääkaapissa yön yli, jotta sitä voi kaulia. Taikina on hurjan rasvaista, ja olin itse aivan varma, että taikinassa meni joku pieleen kun törkkäsin sen ennen leidien joululeivontapäivää jääkaapin perukoille kannelliseen Orthexin muovikulhoon (*saatu blogin kautta). Taikina oli tosiaan hyvin voista ja tuntui, ettei sitä ole mahdollista kaulita. Mutta jääkaappikylmänä taikinan kauliminen kävi kuin tanssi. Ja niinpä joululeivontapäivässä tehtiin iso kasa suklaisia pikkuleipiä, joista ei voita taikka sokeria puutu!

SONY DSC

Suklaaleivät

noin 100 kappaletta

  • 400 g voita tai margariinia
  • 400 g sokeria (n. 4,5 dl)
  • 2 kpl luomu kananmunaa
  • 6 rkl Van Houten -kaakaojauhetta
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 600 g vehnäjauhoja (noin 10 dl)

Pinnalle

  • haarukalla rikottua kananmunaa
  • sokeria

1. Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi.

2. Lisää kananmunat.

3. Sekoita keskenään kaakaojauhe, leivinjauhe, vanilliinisokeri ja osa jauhoista ja lisää taikinaan sekoittaen. Lisää lopuksi loputkin jauhot.

4. Jäähdytä taikina jääkaappikylmäksi yön yli, jotta sitä on helpompi kaulia.

5. Leipoessa taikina kaulitaan ohuehkoksi levyksi, josta leikataan taikinapyörällä vinoneliön muotoisia paloja (koko noin 6 cm * 6 cm). Palat nostetaan leivinpaperille, voidellaan kananmunalla ja päälle ripotellaan sokeria.

6. Paista suklaaleipiä 200 asteessa 12 – 15 minuuttia tai kunnes suklaaleivät ovat reunoilta hiukan rapeita.

SONY DSCSONY DSC

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 17. luukut!

Vuoden 2011 17. luukku: Joulukukat

Vuoden 2012 17. luukku: Perinteinen joulukinkku

Vuoden 2015 17. luukku: Horatio ja tonttupuku

Joulukalenteri 15: Terveellinen dippilautanen jouluun

Kun joulun raskaat mätöt alkaa tulla kurkusta ylös ja ruokatorvessa majailee jatkuva närästys, on aika alkaa kaivaa jääkaapin alaosan vihanneslaatikoita!

Leidien joululeivontapäivässä kokkailtiin myös muutamaa terveellistä herkkua. Hauska joulupukin päätä muistuttava kasvisdippilautanen on helppo ja nopea tehdä. Uskoisin, että lautasen kokoamisesta nauttii myös perheen pienimmät, ja ehkä heille maistuu suklaaövereiden välissä myös muutama kukkakaalin tai paprikan palanenkin, kun niistä on koottu tutun (ja vähän jännittävän) olennon naama.

Ystävieni tekemä dippilautanen onnistui hurjan hienosti kukkakaalin, paprikan, kurkun, minitomaattien ja muutaman mustan oliivin avulla. Meidän pukki muistutti hieman Grinchiä vihertävän naamansa takia, eikö totta?

dippilautanen jouluun

Dippilautasen kaverina tarjottiin Ranch-dippikastiketta. Ihan semmoista valmista dippiseosta, joka sekoitetaan kermaviiliin ja annetaan maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

Arvaatteko mikä joululeivontapäivän herkuista syötiin viimeistä murua myöten loppuun? Kyllä, tämä dippilautanen. Kaikki meni silmiä, nenää ja suuta lukien. Ehkä jouluna voisi panostaa välillä hieman enemmän myös terveellisiin vaihtoehtoihin, niillä voi olla yllättävän kova menekki kaiken mässäilyn ja herkuttelun ohessa.

Tätäkin dippilautasta popsisi tosi mielellään joulun alla sohvalla joululeffoja katsellen!

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 15. luukut!

Vuoden 2011 15. luukku: Papá Noel de fresa & Sombreros de Papá Noel

Vuoden 2012 15. luukku: Salutorgetin brunssilla jouluostosten lomassa

Vuoden 2015 15. luukku: Saagan Lappilainen joulupöytä

Joulukalenteri 14: Glögillä maustettu taatelikakku

Siitä asti kun olemme asuneet vihreässä Vihervaarassa, on talomme lähimpänä olevasta kauppakeskittymästä löytynyt Leipomo Keisarin liike. Kyseinen leipomo oli meille molemmille entuudestaan täysin tuntematon, mutta siitä on tullut viime vuosien aikana meille melkein kantispaikka. Leipomo Keisarista haetaan yllätysvieraille paniikkipullia, viedään herkullisia makeita sekä suolaisia yllätyksiä sukulaisien ja ystävien tykö, sekä ostetaan joulun alla taatelikakkuja.

glögi-taatelikakku

Erityisesti taatelikakut ovat jääneet Leipomo Keisarista mieleen. Ostamme niitä joulun alla useita, syöden itse osan ja vieden osan mukanamme vieraiden luo. Leipomo Keisarin taatelikakut ovat kooltaan juuri sopivia – eivät liian isoja eivätkä liian pieniä. Lisäksi kakun maku on enemmän kuin kohdallaan, kostean makea (kuiva)kakku on ollut jokaisella puraisulla täydellisyyttä hipovaa, ja parasta syömääni taatelikakkua, kunnes..

glögi-taatelikakku

Niin, kunnes tein taatelikakkua itse.

Tai siis kunnes sain maistaa ystävieni tekemää glögillä maustettua taatelikakkua.

Leidien joululeivontapäivässä kokkailtiin taatelikakkua Valion reseptillä. Sähelsin joululeivontapäivänä sen verran ahkerasti pitkin vihreää Vihervaaraa, etten juuri itse osallistunut leivontakarkeloihin, mutta katsoin kyllä tarkasti vierestä mm. taatelikakun valmistumista. En voinut uskoa, että niin mystisestä ja oudon värisestä taikinasta saisi aikaan jotain niin hyvää, mitä lopputulos lopulta oli.

glögi-taatelikakku

Ostaessani muutamaa päivää ennen leidien joululeivontapäivää kaupasta aineksia kaikkiin kokattaviin resepteihin, en löytänyt isosta marketista kivettömiä taateleita. Niinpä ostin kivellisiä. Mutta onneksi ostin, kyseiset taatelit olivat niin tuoreita, ettei niihin voinut melkein koskea. Taatelit valehtelematta sulivat suuhun, ja ystäväni saivat puristettua kivet kuin itsestään taateleiden sisältä ennen kakkutaikinan tekoa. Jos siis päädyt (suosittelen isosti) kokkaamaan taatelikakkua, yritä saada käsiisi mahdollisimman tuoreita taateleita. Uskon, että niillä on lopputuloksen pehmeyden ja makeuden kanssa ainakin jotain tekemistä.

glögi-taatelikakku

Meidän komea taatelikakkumme piti joulun hengessä sisällään glögiä. En tiedä, käyttääkö Leipomo Keisari samaa kikkaa omissa taatelikakuissaan, mutta jos eivät käytä, niin kannattaisi alkaa käyttää. Glögillä taatelikakkuun saa helposti oman makuvivahteen riippuen käytetystä glögistä. Minulla olisi ollut iso kasa maustettuja alkoholillisia glögejä kotona, mutta vatsassa kasvava pieni ihme sai minut kuitenkin valitsemaan kakkuun alkoholittoman glögin, ihan vain varmuuden varoiksi. Kakkuun lurahti Blossan alkoholitonta glögiä (*saatu blogin kautta), jota käytin myös glögi-suklaajuomaan saman illan aikana. Tämä runsas sekä täyteläinen glögi maistuu glögiltä, ja se toi kakkuun pienen ripauksen lisää joulun fiilistä. Suosittelen kokeilemaan!

glögi-taatelikakku

Me tuplasimme ystävieni kanssa alla olevan reseptin, jotta taikinaa riitti yhteen isoon ja kahteen pieneen taatelikakkuun. Kuvissa näkyvä Orthexin torvivuoka (*saatu blogin kautta) on kooltaan 1,8 litraa, ja alla olevilla aineksilla syntyy kyseisen vuoan kokoinen taikina.

Taatelikakku

1,8 litran torvivuoan kokoinen taikina

  •  1 pak (250 g) (kivettömiä) taateleita
  • 2 dl Blossan alkoholitonta glögiä
  • 1 dl sokeria
  • 200 g voita
  • 2 kpl luomu kananmunia
  • 1 prk (200 g) kermaviiliä
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 4 dl vehnäjauhoja

Vuokaan

  • korppujauhoja
  • öljyä/voita

1. Aloita kakun valmistaminen keittämällä taateleita miedolla lämmöllä kannen alla glögissä. Mikäli taateleissa on kivet, poista ne ennen keittämistä. Sekoita välillä. Keitä kunnes taatelit soseutuvat, noin 15 minuuttia taateleista riippuen. Hienonna tarvittaessa vielä sauvasekoittimella. Meidän käyttämämme taatelit olivat niin kypsiä ja pehmeitä, ettei sauvasekoittimella tehnyt mitään. Hieman kuivemmat taatelit voi olla hyvä mörssätä sauvasekoittimella tasaiseksi.

2. Lisää sokeri. Sekoita huoneenlämpöinen, pehmeä voi vähän jäähtyneeseen seokseen. Lisää kananmunat, sekoita tasaiseksi esim. puuhaarukalla. Lisää kermaviili sekä viimeisenä kuivat aineet.

3. Kaada kakkutaikina huolella voideltuun ja korppujauhotettuun 1,8 litran torvivuokaan.

4. Paista kakkua uunin alimmalla paistotasolla 175 asteessa noin 60 min. Peitä kakku leivinpaperilla, kun paistoaikaa on jäljellä 15 – 20 min, ettei pinta tummu liikaa.

5. Anna kakun jäähtyä hetken aikaa ennen kumoamista. Ripota halutessasi taatelikakun pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua.

Vinkki!

Kakku kestää hyvin myös pakastamista, joten niitä voi leipoa valmiiksi vaikkapa tusinan verran, ja napata aina yhden mukaan joulun alla sukulaisiin lähtöä varten.

glögi-taatelikakku

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 14. luukut!

Vuoden 2011 14. luukku: Joulukoristeet

Vuoden 2012 14. luukku: Joulukoristeet sekä söde asu

Vuoden 2015 14. luukku: Näin ne granaattiomenat perataan

Joulukalenteri 11: Lucia-pullat

Tiistaina vietetään Lucian päivää. Nyt ehtii vielä hyvin leipoa sahramiset pullat tiistaiksi, joten eiköhän aleta hommiin!

Etsin internetistä hieman tietoa näistä pullista, ja niiden alkuperä kuulostaa erään tarinan mukaan aika hurjalta. Tarinan mukaan Lucia kantaa tarjottimella kahvia ja sahramilla keltaiseksi värjättyjä luciapullia tarjotakseen niitä häntä ahdistelevalle nuorukaiselle. Tosin tarinan mukaan Lucian tarjoamat pullat eivät vain olekaan ihan tavallisia pullia, vaan ne ovat Lucian silmät, jotka hän on repinyt päästään. Luciapulla jäljittelee muodollaan lautasella olevia silmiä.

lussebullar

Tässä siis Lucian silmistä tehtyjen pullien ohje.

Lucia-pullat

noin 40 kpl

  • 200 g voita
  • 5 dl kevytmaitoa
  • ½ g sahramia
  • ½ kuumaa vettä
  • 50 g tuorehiivaa
  • 1½ dl sokeria
  • ½ suolaa
  • 2 kananmunaa
  • n. 16 dl erikoisvehnäjauhoja
  • 1 ½ rusinoita

Lisäksi voiteluun 1 kananmuna ja koristeluun n. ½ dl rusinoita.

1. Sulata rasva mikroaaltouunissa. Sekoita sula rasva maitoon.

2. Sekoita sahrami kuumaan veteen ja lisää seos rasvamaitoon. Kuumenna nestettä tarvittaessa lisää, niin että se on kädenlämpöistä.

3. Murenna hiiva nesteen joukkoon. Lisää myös sokeri, suola, munat, rusinat sekä puolet jauhoista. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa kunnes se irtoaa kulhon reunoista.

4. Kohota taikinaa leivinliinan alla 60 minuuttia.

5. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja nujerra hyvin. Jaa taikina 40 osaan ja muotoile palat sormenpaksuisiksi tangoiksi (noin 20 cm) ja rullaa tangon päät eri suuntiin kierteelle. Kohota pullia pellillä liinan alla vielä noin 30 minuuttia.

6. Voitele pullat munalla ja koristele rusinoilla. Paista 225 asteessa 8–10 minuuttia.

Vinkkki!
Liuota rusinoita hetki vedessä. Tällöin rusinat eivät pala niin helposti uunissa. Yksi luciapulla sisältää noin 150 kaloria.

luciapullat

 

 

lucia

Pullien leipomisen ohessa voit vielä leikata Lucia-paperinuken ja leikkiä sillä.


Valoisaa Lucian päivää!

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 11. luukut!

Vuoden 2011 11. luukku: Joululauluja

Vuoden 2012 11. luukku: Pipari-tiramisulasi

Vuoden 2015 11. luukku: Wanhan ajan joulu Vihervaarassa

Joulukalenteri 10: Lumiukko tuorejuustosta

Yritin etsiä leidien joululeivontapäivään mahdollisimman paljon helppoja ja nopeita reseptejä. Sellaisia joita olisi kiva tehdä yhdessä, ja joiden kanssa kellään ei menisi hermot.

Tuorejuustoisen lumiukon kanssa hermot olisivat voineet mennä, sillä lumiukon kokoamisvaiheessa näytti uhkaavast siltä, ettei löysästä tuorejuustoseoksesta vaan voi pyöritellä suurehkoja palloja, jotka olisivat vielä pysyneet pystyssä. Lisää harmaita hiuksia aiheutti mozzarella, jota piti raastaa mahdollisimman pieneksi. Mozzarella kun sattuu olemaan aika höttöistä juustoa ja sen raastaminen tuntui alkuun ihan mahdottomalta.

lumiukko juustopallolumiukko juustopallo

Mutta niin vain alkoivat reippaat ystäväni säheltää tuorejuustopurkkien, valkosipulin sekä mozzarella-juuston kanssa vihreän Vihervaaran keittiössä. Valkosipulia laitettiin reilusti, yksi kokonainen yksikyntinen valkosipuli. Murskatun valkosipulin sekaan sekoitettiin kaksi purkkia maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa.

Samaan syssyyn ystäväni raastoivat paketillisen mozzarellaa mahdollisimman pieneksi raasteeksi. Olin ostanut kaksi erilaista mozzarellaa ja niistä ystäväni valitsivat kovemman vaihtoehdon. Jos aiot kokkailla söpöjä lumiukkoja kotosalla, hommaa tosiaan mahdollisimman kovaa mozzarellaa, jotta sen raastaminen onnistuu.

lumiukko juustopallolumiukko juustopallo

Lumikon kroppaosien pyörittely onnistui parhaiten käsipelillä. Vaikka tuorejuustoseos oli löysähköä, sai siitä käsissä aikaan komeat pallot joiden päälle viskeltiin mozzarellaraastetta. Hommassa on hyvä olla kaksi henkilöä, yksi pyörittelee palloja ja toinen viskelee samaan aikaan pallon päälle mozzarellaraastetta.

Kun tuorejuustopallot on saatu aseteltua tarjoilulautaselle, alkaa lumiukon viimeistely. Mitään hatuksi sopivaa en keksinyt millään, kertokaa jos teille tulee sen tiimoilta hyviä (syötäviä) vinkkejä! Silmiksi, suuksi sekä napeiksi laitoimme katajanmarjoja. Myös mustapippurit käyvät tähän hommaan oikein hyvin, mulla nyt sattui olemaan maustekaapissa avattu katajanmarjapurkki, joten käytimme niitä.

Porkkanaa ei jääkaapin perukoilta löytynyt, joten tällä kertaa lumiukko sai punaisen nenän, joka leikattiin paprikasta. Ja sitten hauska lumiukko olikin valmis! Sen viereen ja/tai ympärille tulee vielä kasata suolakeksejä, jonka jälkeen koko komeuden (tai siis söpöyden) voi nostaa pöytään.

Sitten pitää enää kiistellä siitä, kuka uskaltaa sivaltaa veitsellä lumiukosta ensimmäisen palan!

We’re walking in the air
We’re floating in the midnight sky
And everyone who sees us greets us as we fly

lumiukko juustopallolumiukko juustopallo

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 10. luukut!

Vuoden 2011 10. luukku: Pieni kuusipuu

Vuoden 2012 10. luukku: Glögi-royal & suklaa-suolapähkinävaahtokarkit

Vuoden 2015 10. luukku: Rosollin kastike

Joulukalenteri 8: Alkoholiton glögi-suklaajuoma kera tiernapoikien


Viime sunnuntaina vihreään Vihervaaraan kokoontui kasa leidejä leipomaan. Viime vuonna järjestin ystäville Tyttöjen joulun, ja tänä vuonna piti keksiä jotain muuta mukavaa jouluista tekemistä. Siispä kehittelin joululeivontapäivän, jonka ideana oli yksinkertaisesti leipoa ystävien kanssa jouluisia herkkuja. Ystävät saivat lähettää mulle etukäteen omia lempijoulureseptejään (suolaisia ja makeita), joista minä sitten mielivaltaisesti valitsin ne, jotka teimme.

glogi-suklaajuoma_alkoholiton3

Joululeivontapäivä koostui yhteensä noin kymmenestä reseptistä sekä muutamasta jouluisesta askartelusta. Karahkakoristeesta tein mallin valmiiksi, ja siitä tuli postauskin blogiin jokunen päivä sitten. Postaus kannattaa kurkata, karahkakoristeesta tuli oikeasti hurjan kaunis!

Karahkakoristeen lisäksi väsäsin muutamat sapuskat jo edellisinä päivinä valmiiksi, jotta sunnuntaina hommat etenisivät mahdollisimman sutjakasti.

ikkunakoriste_joulu3

Koska olen minä, piti joululeivontapäivään saada myös jokin yllätys. Ihan vain siitä syystä, että yllätykset ovat ihania. Tällä kertaa tilasin meille kylään söpöt neljäsluokkalaiset Tiernapojat, jotka toivat vihreän Vihervaaran olohuoneeseen roimasti joulun tunnelmaa sekä joulun sanomaa. Tiernapoikashow oli liikuttava ja sai hymyn varmasti koko porukan huulille.

glogi-suklaajuoma_alkoholiton2glogi-suklaajuoma_alkoholiton1

Tiernapoikien laulelun yhteydessä joimme glögi-suklaajuomaa. Käytin juomaan Blossan alkoholitonta glögiä (*saatu blogin kautta), jota saa ihan perusmarketeista alle neljän euron pullohintaan. Omaan makuun Blossan alkoholiton glögi on lempeää ja mehumaista. Sitä on helppo juoda eikä siinä ole vivahteikkaita sivumakuja, joten ajattelin sen passaavaan glögi-suklaajuomaan mainiosti viemättä juoman pääraaka-aineelta, suklaalta, liikaa makua.

Blossan glögi sopikin suklaajuomaan mainiosti. Yksi ystävistäni kyllä totesi glögi-suklaajuoman maistuvan ihan minttukaakaolta, mutta eihän se kyllä toisaalta ole yhtään huono juttu!

glogi-suklaajuoma_alkoholiton7glogi-suklaajuoma_alkoholiton6glogi-suklaajuoma_alkoholiton5

Alkoholiton glögi-suklaajuoma

7 annosta

  • 5 dl Blossan alkoholitonta glögiä
  • 7 dl rasvatonta maitoa
  • 100 g Fazer Premium leivontasuklaa 100g (70 % suklaata)

1. Paloittele suklaa suhteellisen pieniksi kuutioksi.

2. Kuumenna maito ja suklaa kastikekasarissa koko ajan sekoittaen niin kauan kunnes suklaa on sulanut kokonaan ja seos paksuuntuu hieman.

3. Lisää sekaan glögi ja jatka sekoittamista taukoamatta kunnes juoma kuplii.

4. Annostele glögi-suklaajuoma laseihin ja nauti lämpimänä.

glogi-suklaajuoma_alkoholiton4

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 8. luukut!

Vuoden 2011 8. luukku: Karvakuonojen joulu

Vuoden 2012 8. luukku: Koristekolvaten

Vuoden 2015 8. luukku: SicaPelle Vanhassa Porvoossa

Joulukalenteri 7: Gluteenittomat browniejoulukuuset & arvonta


Postaus on toteutettu yhteistyössä Helsingin Myllyn kanssa. Kampanjan ideana oli tutustua Myllärin kotimaisiin, gluteenittomiin kauratuotteisiin ja suunnitella tuotteista resepti. Postaus sisältää myös arvonnan, josta tarkemmin postauksen loppupäässä!

gluteeniton-brownie

Joku saattaa vielä muistaa, kun kirjoittelin vuonna 2015 mystisestä mahastani. Mystisen mahani kanssa olen vuosien saatossa oppinut elämään, ja vaikka mitään lääketieteellistä selitystä oudoille vatsaväänteilleni ei ole löytynyt, olen oppinut tunnistamaan tilanteita sekä ruoka-aineita, jotka eivät yksinkertaisesti sovi minulle. Jotkin epämiellyttävät sosiaaliset tilanteet täytyy tosin hoitaa, oli maha siitä mitä mieltä tahansa. Mutta vatsaa ärsyttäviä ruoka-aineita voi sentään välttää hyvin helposti.

Listasin vuonna 2015 ylös kalenterin takasivuille erityisesti töissä vatsaani ärsyttäviä ruoka-aineita. Huomasin nimittäin jossain vaiheessa, että töissä mystinen vatsa oireili eniten – lääkäri osasi selittää miksi. Töissä koneen ääressä istuessa suolisto nököttää paikoillaan, ja silloin ruokamassat eivät pääse liikkumaan suoliston uumenissa kovinkaan tehokkaasti, ja se edesauttaa mystisen mahan oireilua.

Kaivoin kirjaamani listan tätä postausta varten esiin. Mukaan mahtuu hyvin selkeitä vatsaa ärsyttäviä ruoka-aineita, jonka lisäksi monia yhdistää eräs tietty asia. Gluteeni.

  • pasta, nuudelit
  • sipuli ja valkosipuli, raakana sekä kypsennettynä
  • tuc-keksit
  • vaalea vehnäleipä
  • tulinen ruoka
  • kaali (keitossa, kääryleissä sekä salaatissa)

Tämän tajutessani olen tietoisesti vähentänyt hurjasti viljatuotteiden syömistä, erityisesti töissä. Juttelen asiasta kuin asiasta avoimesti lähes joka paikassa, ja myös mystisestä mahastani on juteltu töissä niin lounas- kuin kahvipöydässäkin. Eräs työkaveri osasi kertoa minulle, että kaura on vatsalle kovin ystävällistä, ja hän ei voi oikeastaan syödä muuta leipää kuin täyskauraa, sillä vehnä sekä ruis saa vatsan turpoamaan suureksi palloksi. Otin neuvosta vaarin, ja etsin seuraavalla kauppareissulla leipähyllystä 100 % kauraleipää. Sen jälkeen kotona on puputettu lähes poikkeuksetta täyskauraleipää jälkiuunileivän lisäksi (oma mystinen mahani ei ole moksiskaan ruisleivästä).

gluteeniton-brownie

Gluteenittomien tuotteiden kirjo on lisääntynyt kaupan hyllyillä viime vuosina valtavasti. Hinnat ovat siinä sivussa myös laskeneet, ja nämä syyt ovat varmasti olleet yhteydessä siihen, että Kela lakkautti (isomman tahon käskystä) tämän vuoden alusta ruokavaliokorvauksen, jolla tuettiin keliakiaa sairastavien gluteenittoman ruokavalion korkeampia kustannuksia reilulla 20 eurolla kuukaudessa.

Oman mystisen mahani selitys ei ollut keliakia, mutta selkeä yhteys inhottavan pistäviin vatsakipuihin gluteenilla kuitenkin on. Gluteenitonta ruokavaliota en ole edes kokeillut, sillä mm. tietoinen vehnätuotteiden vähentäminen on jo auttanut omaa tilannettani aivan riittävästi. Tosin, jos totta puhutaan, niin nyt raskausaikana tuntuu siltä, että voisin syödä vaikka yhtä aikaa kaikkia ruoka-aineita joille olen allerginen (niitä on pitkä lista), eikä niillä olisi mitään vaikutusta mihinkään. Vatsa on voinut paremmin kuin vuosiin raskausaikana, ja ihan mielenkiinnosta kokeilin jokunen kuukausi sitten omenan syömistä. Ennen pala raakaa tai kypsennettyä omenaa sai vatsan turpoamaan palloksi, huulet kutisemaan vimmatusti ja kurkkukin tuntui karhealta syömisen päätteeksi. Mutta nytpä ei tule mitään oireita! Syön pari omenaa päivässä ja missään ei tunnu mitään. Todella mystistä, laitetaan vaikka sitten niiden kuuluisien hormonien piikkiin.

gluteeniton-browniegluteeniton-brownie

Helsingin Myllyn kampanjassa päätin lopulta kokeilla Myllärin gluteenittomista tuotteista kotimaisia, gluteenittomia kaurajauhoja (muita vaihtoehtoja olisi ollut kaurarouhe taikka kauralese). Reseptiä pyörittelin hetken mielessäni, kunnes törmäsin Pinterestissä söpöihin joulukuusibrownieihin. Niitä piti ehdottomasti päästä kokeilemaan! Reseptin pohjana toimii äidiltäni saatu brownietaikinaohje, johon vaihdoin vain vehnäjauhojen tilalle Myllärin gluteenittomat kaurajauhot. Voiko gluteenittoman leivonnaisen tekeminen enää helpommin onnistua? Ei minusta, ihan turhaan panikoin sitä miten mystiseltä kuulostavia kaurajauhoja voisi käyttää, sen kun vain vaihtoi reseptin jauhot kauraiseen vaihtoehtoon.

Koristeluidea on kotoisin suoraan Pinterestistä. Kolmionmallisiin brownieihin suditaan päälle vihreää sokerikuorrutetta, latvaan laitetaan pieni keltainen sokeritähti ja joulukuusen koristeina toimivat värikkäät nonparellit. Niin söpöä ja helppoa!

Onko sinun tuttavapiirissäsi gluteenitonta ruokavaliota noudattavia henkilöitä? Lisää inspiraatiota herkullisiin resepteihin löytyy mm. Myllärin FB-sivuilta, joista kannattaa käydä tykkäämässä.

gluteeniton-browniegluteeniton-brownie

Gluteenittomat brownie-joulukuuset

Browniet
(isolle pellille, puolita annos jos käytössäsi on kapeampi uuni)

  • 400 g voita
  • 6 kpl kananmunia
  • 3 dl sokeria
  • 6 dl Myllärin gluteenitonta kaurajauhoa
  • 2 dl Van Houten kaakaojauhetta
  • 4 tl leivinjauhetta
  • 4 tl vaniljasokeria
  • 2 dl vahvaa kahvia (suodatinkahvin sekaan on hyvä heittää espressokahvin muruja)

1. Sulata voi mikrossa.

2. Vaahdota kananmunat ja sokeri.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää jauhoseokseen sen jälkeen vuorotellen sulanut voi sekä kahvi.

4. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Tarkista, että leivinpaperia on riittävästi ja kaikki pellin reunat on suojattu leivinpaperilla. Tasoita taikina pellille esim. nuolijan avulla.

5. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa noin 15-20 min.

6. Anna valmiin browniepohjan jäähtyä kaikessa rauhassa ennen kuin alat leikata siitä kuusenmuotoisia kolmioita.

Koristeluun

  • vihreää sokerikuorrutetta
  • keltaisia tähdenmallisia sokerikoristeita
  • värikkäitä nonparelleja

1. Kun browniepohja on täysin jäähtynyt, voit alkaa leikata siitä kolmioita. Me käytimme apuna pitkiä puisia grillitikkuja, jotta saimme kolmioista samankokoisia. Tai mitä mä valehtelen, tässä välissä minä hipsin pakoon ja herra Longfield teki laskelmia ja suunnitteli miten kaikista kolmioista saisi saman kokoisia. Alla on yksi havainnekuva siitä miten herra sai hienot kolmiot aikaan.

2. Aloita kuusien koristelu vihreällä sokerikuorrutteella, sen jälkeen kuusen latvaan voi laittaa tähden ja lopuksi viskellä värikkäät nonparellit kuusen ylle.

gluteeniton-browniegluteeniton-brownie

Loppuun vielä se arvonta, josta alussa mainitsin! Arvonnan voittanut lukija saa palkinnoksi Myllärin gluteenittomat -tuotepaketin, jossa on yksi kappale jokaista Myllärin gluteenitonta tuotetta (Kauramysli, Kaurarouhe, Kauralese, Iso Kaurahiutale, Kaurajauho sekä Tropical Mysli). Osallistuaksesi arvontaan, tulisi sinun kertoa tämän postauksen kommenttiboksissa oletko huomannut, että vatsasi alkaisi oikuttelemaan esim. vehnä- tai ruisleivästä, vai onko vatsasi tehty teräksestä, eikä sitä pienet (taikka suuret) vehnäsämpylämäärät paljon hetkauta.

Kommentointiaikaa on 13.12. asti. Otan voittajaan yhteyttä keskiviikkona 14.12., ilmoitathan ystävällisesti myös sähköpostiosoitteesi kommentin yhteydessä, jotta voin ottaa voittajaan yhteyttä. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät täältä.

Kurkkaa vielä lopuksi blogin aiempien joulukalenterien 7. luukut!

Vuoden 2011 7. luukku: Furoshiki

Vuoden 2015 7. luukku: Ystävien koristelema piparkakkutalo

gluteeniton-brownie

Yhteistyössä Helsingin Mylly

Joulukalenteri 6: Toscaninin joululounas


Moerinco 2016, Herra Longfield Frutti di Mare – ESPOO tässä.

Itsenäisyyspäivän aatto eli eilinen oli jännä päivä. Helsinki nimittäin vastaanotti silloin suuria mediajulkkiksia, eli minut ja Hulin. Meillä sattui olemaan molemmilla vapaapäivä, ja moista ihmettä juhlistaaksemme suunnistimme Helsingin Toscaniniin joululounasta syömään. Ilolla panimme merkille, että kaupunkiin saapumisemme takia kaupungissa pyöri ties mitä Ylen rekkaa ja uutistiimiä, en vaan ymmärrä miksei ne tulleet kuvaamaan meitä siihen Toscaninin edustalle, vaan menivät sen sijaan kaikki Senaatintorin suuntaan. Varmaan olivat saaneet väärän uutisvinkin meidän liikkeistämme.

Toscaninissa on jouluaatonaattoon eli 23.12. asti tarjolla joululounasmenu. Olemme ravintolassa muutamia kertoja aiemminkin käyneet syömässä, paikka on tunnelmaltaan mukava, henkilökunta on aina ollut asiantuntevaa ja ystävällistä, ja ruoka todella hyvää. Lisäksi siellä on maailman hienoin katto!

toscanini-helsinki5

Tällä kertaa minä ryhdyin syömisen lomassa oikein juopottelemaan, sillä otin lounasmenun ruoille suunnitellun viinipaketin. Huli ei sitä jostain syystä tahtonut ottaa (no siis ku se on raskaana), mutta Toscaninin ystävällinen väki toi Hulillekin kuitenkin alkoholitonta Zero-skumppaa. Se oli oikein hyvää, kyselin tarjoilijalta että mahtaisikohan sitä saada ihan Alkostakin, mutta ei kuulemma saa. Käytiin loppukesästä muutamia kertoja Hulin kanssa Alkoista etsimässä alkoholittomia huijausviinejä erinäisiin tapahtumiin, joita lipittämällä Huli pystyi silloin vielä salassa pidettyä raskauttaan piilottelemaan. Kovin laajaa alkoholittomien viinien valikoimaa ei Alkoista löytynyt, ei kai niitä sitten kauheesti ihmiset tuppaa juoda.

toscanini-helsinki6

Alkuruokana joululounasmenussa tarjoiltiin hernekeittoa, mutta sepä ei ollutkaan ihan normitorstain hernesoppaa, vaan rosmariinilla maustettua kikhernekeittoa, jonka sekaan oli vielä viskelty mustekalaa, tiikerirapuja ja valkosipulikrutonkeja. Tai no, ei niitä tosiaankaan oltu lautaselle viskelty, vaan kaikki oli millilleen oikeassa kohdassa, lautasille oli jopa aseteltu niistä kikherneistä hieno kaarimainen muodostelma. Ajatuksena hernekeitto, johon on sotkettu mereneläviä, kuulosti melko oudolta, mutta oikein hyvin ne keskenään toimivat, tiikeriravut varsinkin maistuivat kikhernekeiton kanssa todella hyviltä. Keiton kaverina tarjoiltu valkoviini ei ollut minun makuuni, se oli hyvin kuivaa ja minä en kuivia viinejä useinkaan ymmärrä. Viini oli semmosta ku ”Campo Maccione 2015, Rocca delle Macie Vermentino – TOSCANA”. (Hirveesti sanoja yhden viinin nimessä, luulen että noista toi 2015 on vuosikerta, ja capslock päällä kirjoitettu Toscana paikka mistä viini oli kotoisin. Muiden sanojen epäilen olevan italian kieltä.)

toscanini-helsinki4

Pääruokaa odotellessa minulle tuotiin lasillinen punaviiniä, Hulille tuotiin lisää Zeroa, ei kokista vaan sitä alkoholitonta kuoharia. Muistelin kesäistä viininmaistelukoulutustamme, ja huljuttelin punaviiniä kuin mikäkin ammattilainen ennen kuin nuuhkaisin sitä ja hörppäsin pienen kulauksen. Viini maistui ihan märälle villakankaalle, mutta en vaipunut epätoivoon, sillä muistin myös sen seikan että punaviinin on syytä antaa tehdä tuttavuutta ilman kanssa ennen kuin sitä alkaa ihan toden teolla tuomitsemaan, joten annoin punaviinille vähän lisäaikaa.

Pääruokana oli karitsanniskaa polentalla ja luumu-punaviinikastikkeella, ja huhhuh miten hyvää karitsa oli! Lihaa oli pitkään ja hartaasti kypsytelty, ja se oli niin mureaa että sen olisi melkein voinut saada rikki puhaltamalla. Annos oli myös melkoisen iso, Huli ei jaksanut ihan kaikkea omalta annokseltaan syödä, minä sitten vedin itseni väkisin lähes ähkyyn koska se liha oli niin hyvää että sitä ei sopinut jättää yhtään syömättä. Myös se aluksi villatakilta maistunut punaviinikin muuntui ilmaannuttuaan hemmetin hyväksi, helpoksi punkuksi, joka sopi murean karitsan kanssa messevästi yhteen. Punaviinin kutsumanimi oli ”Barbaresco DOCG 2013, Carlo Boffa Nebbiolo – PIEMONTE”, ja uskoakseni numerosarja oli taas vuosikerta ja viimeinen capslock-teksti paikka mistä viini oli. Tuo DOCG lienee jotain nuorisokieltä, näitä tämmösiä YOLO ja LOL ja mitä niitä on, ja sitten ehkä tuo Carlo oli jonkun viiniveijarin etunimi.

toscanini-helsinki3

Jälkkärikin lounasmenuun toki kuului, sen seuraksi minulle tuotiin jälkkäriviiniä, ja koska Huli ei sitä voinut juoda, mukava tarjoilijasetä kaatoi minun lasiini kaksinkertaisen annoksen ihan vahingossa, hassusti se vielä sanoi oho ennen kuin oli lopettanut kaatamistaan. Jälkiruokana pöytään tuotiin oikein nätti lautanen, johon oli ripoteltu Castagnaccio-kakun palasia, valkosuklaamoussea sekä marjoja. Paahdetuilla pinjansiemenillä varustettu kakku ei ollut niin kuivaa miltä se näytti, ja kakku-mousse-yhdistelmä oli oikein hyvää, ruoka-aineita kannatti sotkea toisiinsa, erikseen syötyinä kumpikaan ei ollut oikein mainittavaa mutta kun ne yhdisti ja vielä haarukoi jonkun mustikan siihen kaveriksi niin aijai! Jälkiruokaviini haisi ihan marmeladille, eikä se makeudeltaankaan sille paljoa hävinnyt. Ihan kun olisi jotain nestemäistä karkkia juonut! Oikein mukava jälkkäriviini siis oli sellainen asia kuin ”Dindarello 2014, Maculan Moscato – VENETO”. Nyt varmaan osaatte jo itsekin tulkita tuosta rimpsusta kaiken oleellisen kun olen aikaisempien viinien kanssa antanut jo niin hyvää tulkkausapua.

toscanini-helsinki1

Toscaniniin muuten tuli muitakin mediajulkkiksia meidän lisäksemme, Risto Siilasmaa asteli sinne meidän tapaamme lounasta popsimaan, ja lisäksi ikkunamme ohi meni Mira Kasslin ja Minttu Mustakallio. Kyllä niitä Ylen rekkoja ja Maikkarin uutistiimejä varmaan harmittaa nyt kun eivät tulleet siihen Toscaninin edustalle, meidän lisäksemme olisivat saaneet bonuksena videokuvaa muistakin julkimoista. Nyt joutuivat sitten vaan kuvaamaan brittiläisen mediakoneiston kanssa Senaatintorille sattumalta ilmestynyttä Saara Aaltoa ja monituhatpäistä ihmismerta.

toscanini-helsinki2

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 6. luukut!

Vuoden 2011 6. luukku: Itsenäisyyspäivä

Vuoden 2012 6. luukku: Kotikutoinen Itsenäisyyspäivä

Vuoden 2015 6. luukku: Itsenäinen Suomi