Aprikoosihillolla ja briellä täytetyt croissantit

Viime torstaina saimme pienen ihmeen kanssa vieraita. Velourasuinen leidi toi luokseni vanhan luokkakaverin, jolle on myöskin syntynyt poika. Tosin hänen poikansa on ennättänyt jo vuoden ikään asti.

täytetyt croissantit

Vieraille piti toki tarjota jotain purtavaa. Miettiessäni nopeaa ja hyvää tarjottavaa, muistin hyvin nopeasti ystäväni luona syömäni herkku-croissantit, joihin rakastuin heti. Croissantit pitivät sisällään ainoastaan brie-juustoa sekä aprikoosihilloa. Tämä combo toimi yhteen todella hyvin, vaikka en oikeastaan brie-juustosta sellaisenaan suuremmin edes perusta, koska se ei minusta maistu oikein millekään.

täytetyt croissantit

Croissantit täytyy ehdottomasti hakea kaupan paistopisteeltä vasta tarjoilupäivänä, tai muuten ne ehtivät pehmentyä ikävästi yön aikana keittiön pöydällä. Niinpä pakkasin vauvan vaunuihin, Horation remmiin ja laitoin vielä rattaisiin roikkumaan kaksi isoa säkkiä tyhjiä pulloja (huom. kivennäisvesi- ja limupulloja, heh) ja sitten lähdettiin lähikauppaan croissantien ostoon. Mukaan tarttui kyllä muutakin tarpeellista, ja olimme varmasti kotimatkalla aikamoinen näky, sillä ruokaostokset roikkuivat vaunuissa, koska kaikki eivät mahtuneet vaunujen alaosaan. Nappasin kaupasta lisäksi oikeesti aika ison postipaketin, joka piti laittaa pystyyn vaunukopan päälle. Melkein henkeä pidätellen kärräsin mahdollisimman nopeasti kotiin, sillä pieni ihme saattaisi herätä vaunuista minä hetkenä hyvänsä ja silloin peli olisi menetetty.

Pieni mies heräsi 200 metriä ennen kotia, ja ehti huudella vaunujen uumenissa vain hetken ennen kuin pääsimme sisään ja sain purettua vauvan vaunuista äidin pehmoiseen syliin.

täytetyt croissantit

Croissantit kokosin viidessä minuutissa vieraille, ja ne maistuivat koko poppoolle oikein hyvin.

Herkku-croissantit

  • tuoreita croissanteja (älä osta croissantteja paistopisteeltä kotiin edellisenä päivänä)
  • brie-juustoa
  • aprikoosihilloa

1. Leikkaa croissanteihin kunnon viilto sen pitkältä sivulta.

2. Levitä aika runsaasti aprikoosihilloa croissantin sisään.

3. Leikkaa brie-juusto ohuehkoiksi viipaleiksi ja laita noin 3-4 viipaletta juustoa jokaisen croissantin sisään. Sitten vain herkuttelemaan.

täytetyt croissantit

Nakkikakku 2-vuotiaalle Horatiolle

Horatio täytti viime perjantaina kaksi vuotta! ♥

idchow chow nakkikakku

Horatio-reppana on ollut niin ihana vauvan tulon jälkeen. Se on jaksanut kiltisti kuunnella koliikkivauvan huutoa ja odottanut omaa rapsutusvuoroa. Huutoa Horatio on kyllä välistä mennyt pakoon vaatehuoneseen sekä suihkuhuoneeseen, mutta ymmärtäähän sen. Ollaanhan me vanhemmatkin laitettu korvien suojaksi Peltorit, ja koiralla on kuitenkin paljon parempi kuulo kuin ihmisillä, eikä koirien vastamelukuulokkeita taida vielä markkinoilla olla.

chow chow nakkikakku

Vaunulenkeillä Horatio on oppinut kävelemään suhteellisen sievästi vaunujen vieressä kun tarpeeksi monta kertaa jäi vaunujen ”alle”. Tuore äitikään ei vispaa rattaita enää tuhatta ja sataa eteenpäin, sillä on ymmärtänyt, ettei pieni ihme herää vaikka vaunut hetkeksi pysähtyvätkin Horation oksien nuuhkuttamishetkillä (niitä on muuten paljon).

Rankat kuukaudet on takana koko perheellä, mutta eiköhän se tästä! Uutta on jouduttu ja saatu opetella hurjasti, eikä oppiminen varmasti pääty tähän.

chow chow nakkikakku

Horation synttäreiden kunniaksi kärräiltiin vaunujen ja Horation kanssa aamulenkillä Alepaan, ostettiin Saarioisten maksalaatikko sekä paketti nakkeja. Kotona vauva jäi nukkumaan ulos vaunuihin, ja me lähdettiin Horation kanssa tekemään nakkikakkua, joka koristeltiin lopuksi koirien kekseillä. Makoisan nakkikakun mamman kultapoika söi kaikessa rauhassa terassilla, ja sai päälle vielä pitkän rapsutustuokion. Vielä kun ehtisi jossain välissä pestä Horation oikein juurta jaksaen.

chow chow nakkikakku

Viime vuoden synttäritunnelmia voi käydä kurkkaamassa Nakkikakku 1-vuotiaalle Horatiolle -postauksesta.

Vinkit värikkääseen ja herkulliseen pääsiäiseen

pajunkissa

Mahtavaa palmusunnuntaita jokaiseen kotiin! Täällä ei ihan vielä päästä pienen ihmeen kanssa koristelemaan pajunkissoja, mutta sekin aika koittaa kyllä vielä jonkun vuoden päästä. Kokosin teille näin pääsiäisen alla kasan blogiin kertyneitä pääsiäisvinkkejä yhden ja saman postauksen alle. Näiden värikkäiden vinkkien myötä toivottelen kaikille aurinkoista, herkullista ja mukavaa pääsiäisen aikaa!

Ikkunalaudalla kukkien kelta,
rairuoho versoo jo lautaselta.
Pajujen oksissa silmut uudet,
suklaamunissa salaisuudet.


Täytetyt suklaamunat

Täytettyjä ja värikkäitä suklaamunia ihasteltiin blogissa vuonna 2013. Kauniita ja herkullisia ne kyllä olivat. Suosittelen kokeilemaan, resepti ja ohjeet löytyvät linkin takaa.

Kukkaleipä

Kaunis ja herkullinen kukkaleipä kruunaa aivan varmasti minkä tahansa kahvipöydän pääsiäisen aikaan.

Täytetty kukkaleipä muistuttaa krysanteemia, tuota värikästä ja sinnikästä kukkaa, joka jaksaa oikein hoidettuna ilahduttaa vaikka läpi kesän. Chrysanthemum pastries on alunperin kotoisin Georgiasta. Tai no tavallaan Venäjältä, koska Georgia oli muinoin osa Neuvostoliittoa.

Krysanteemileipää voidaan tehdä makeana tai suolaisena versiona. Täytteenä voi oikeastaan olla ihan mitä tahansa, vain mielikuvitus on rajana. Kurkkaa resepti seuraavan linkin takaa ja sitten vain leipomaan!

Pääsiäiskuppikakut

Värikkäitä pääsiäiskuppikakkuja leivoin uusille naapureillemme vuonna 2013 (ajatella, että olemme asuneet vihreässä Vihervaarassa jo 4 vuotta). Olihan näissä aikamoinen väsääminen ja koristelu, mutta kauniita sekä herkullisia niistä onneksi tuli. Pikkuisilla suklaamunilla koristetut pääsiäiskuppikakut maistuvat uusien naapurien lisäksi varmasti ihan omankin talon väelle.

Aurinkoinen aprikoositorttu

Värikästä aprikoositorttua tein ensimmäisen kerran melkein 10 vuotta sitten, ja olen aina pitänyt siitä todella paljon. Eniten torttua on väännetty (heheheh) pääsiäisen aikaan, mutta toki raikas ja kauniin oranssi torttu sopii mihin tahansa kevään taikka kesän juhlaan. Kananmunakakuksikin ristitty torttu on kerännyt vuosien saatossa paljon kehuja. Kurkkaa aurinkoisen tortun resepti tämän linkin takaa.

Da Capo -banaanikakku

Tämä tuhti kakku menee kahvipöydässä mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta näin kevään korvilla sen voi koristella pienillä värikkäillä suklaamunilla ja nostaa värikkäälle tarjoilualustalle, jolloin se on oikein passeli myös pääsiäiseen. Da Capo -banaanikakun reseptin löydät linkin takaa.

Rahkapullat

Ripeät rahkapullat maistuvat hyviltä. Makean pullan ja kinuskikastikkeen, maitorahkan sekä mandariinin liitto toimi erinomaisesti. Lisäksi tämän makean herkun pyöräyttää valmiiksi nopeasti.

Illallinen Puijon Tornissa 1.3.2017, Kuopio

Kaupallinen yhteistyö Puijon Torniravintolan kanssa.

Olemme vuoden sisällä käyneet Puijon Tornissa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla, melkeinpä tasan vuosi sitten, söimme pyörivässä ravintolasalissa lounasta ennen kuin jatkoimme silloisen kotimatkamme viimeiselle etapille. Olimme tuolloin olleet viikon Luostolla hiihtelemässä, ja pysähdyimme kotimatkalla yhdeksi yöksi Kuopioon. Nyt toisella kerralla vietimme Kuopiossa kokonaisen viikon, ja söimme tällä kertaa Puijon Torniravintolassa oikein kolmen ruokalajin illallisen.

Otetaan tähän alkuun tornin strategiset mitat. Puijon Torni on valmistunut vuonna 1963 (rakennusmateriaalina on betoni). Torni on 75 metriä korkea, ja sen sisällä oleva pyörivä ravintola sijaitsee 224 metriä Kallaveden pinnan yläpuolella. Puijon torni sijaitsee noin 2 kilometrin päässä Kuopion torilta. Torni nököttää korkealla mäen harjalla, jonne olisi aivan kaameaa juosta taikka ajaa pyörällä! Tornin näköalatasanteella piipahtaa vuosittain jopa 80 000 ihmistä ihailemassa varsin komeita ja laajoja näkymiä Kuopion yli ties kuinka kauas. Puijon mäellä oleva torni ei suinkaan ole ensimmäinen tällä paikalla nököttänyt torni. Ehei, tämä on jo kolmas laatuaan. Ensimmäinen 16 metriä korkea torni rakennettiin jo vuonna 1856 puusta, ja toinen 24-metrinen torni tehtiin vuonna 1906 punatiilestä.

Puijon Tornissa toimii näköalatasanteen sekä matkamuistomyymälän lisäksi myös ravintola. Tämä Puijon Torniravintola oli avautuessaan pohjoismaiden ensimmäinen näköalatornissa sijaitseva pyörivä ravintola. Torniravintolan lattia pyörähtää ympäri kerran tunnissa, joten maisemia ehtii ihailla jokaiseen suuntaan jo lounaankin aikana.

Parituntisen illallisen aikana ehdimme herra Longfieldin kanssa ihmetellä maisemia oikein tosissaan – alkuillasta auringonvaloakin vielä riitti, ja loppuillasta sitten kaupungin valot valaisivat muuten täysin pimeää maisemaa.

Valitsimme ravintolan listalta Puijo- sekä Savomenun. Herra Longfield pisti vielä ihan ranttaliksi ja otti oman Savomenunsa kylkeen viinipaketin. Minulle ja vatsassa potkivalle pienelle ihmeelle riitti tavallinen vesi ruoan kaveriksi.

Heti keittiön tervehdyksistä aina jälkiruokaan asti saimme ihailla valtavan kauniista annoksista. Annokset olivat poikkeuksetta myös hurjan hyviä, mutta erityisesti illalliselta jäi mieleen kauniit ja tasapainoiset annokset. Menujen (kolme erilaista) hinnat ovat 43-51 euroa, ja viinipaketti kustantaa siihen päälle vain 20 euroa menusta riippumatta. Tähän hintaan Kuopiossa kannattaa melkein piipahtaa ihan vain illallisen takia, heh!

Keittiön tervehdys oli merikrotti-ceviche, johon lisäpotkua antoi chili ja punasipuli. Oikein raikas aloitus illalliselle.

Varsinaisilla alkuruoilla illallinen kuitenkin törkättiin totisesti vauhtiin. Minun metsäjänispateeni toimi kaikilla lisukkeilla tosi hyvin. Pateen kaverina lautasella oli mm. jäkälää, piparjuurikreemiä ja puolukkaa. Jänispatee oli yllättävän pehmeän makuista. Olen Tallinnassa joskus vuosia sitten syönyt jänistä, ja siellä jänöjussin liha maistui vahvalle, omaan makuuni liian vahvalle, mutta patee meni alas ihan itsestään. Karpalotkin poksuivat siinä sivussa suussa hauskasti.

Herran perunakeitto sai ylistystä osakseen. Keiton seassa olevia gnoccheja herra jaksoi kehua varmasti kolmeen eri otteeseen. Perunakeiton kanssa tarjoiltu ranskalainen valkkari (Pinot Gris Nature, Julien Schaal) oli herran mielestä hyvää, hän sanoi sen maistuvan vähän jälkiruokaviinille.

Pääruokina oli kuhaa sekä kotimaista härän fileetä. Arvaatte varmaan kummalla oli kumpaa? Molemmat annokset olivat isoja! Kalaa olen nyt raskausaikana yrittänyt syödä mahdollisimman paljon, ja oikein mieluusti tämänkin paistetun järvikuhan pistelin sinisimpukkakastikkeineen kurkusta alas. Samoin teki myös herra Longfield oman härkäannoksensa kanssa. Pääruokaviininä oli jälleen ranskalainen viini, punaista tällä kertaa (Côtes du Rhône Mon Coeur, Jean-Louis Chave), ja siitä herra piti suuresti, kunhan sen ensin oli antanut kunnolla ilmaantua.

Omasta annoksesta on pakko sanoa vielä sen verran, että en ollut jälleen aivan varma olisiko kuhan nahan saanut syödä vai ei. Mutta kun se niin pehmeältä vaikutti, niin kyllä sekin vatsaan asti meni. Mistä ihan totta tietää, voiko/saako kalan nahan syödä ravintoloissa vai ei? Kun välillä tuntuu, että ajattelevatkohan tarjoilijat, että mikä ihmeen ahmatti olen kun syön kalan nahkoineen päivineen..

Ennen jälkiruokaa pöytään tuotiin suloiset kylmät lasipurkit, jotka pitivät sisällään sitruunaista sorbettia, joka neutralisoi suun tuhdeilta mauilta ennen jälkiruokaa. Raikas sorbetti olisi ollut ihan itsessäänkin herkullinen jälkiruoka! Toki sitä olisi saanut olla vaikka 5 desiä, muutaman ruokalusikallisen sijasta.

Jälkiruokien osalta minä vein kyllä voiton. Kukilla koristeltu sitruunatorttu lakritsaisen sorbetin sekä marengin kanssa oli aivan taivaallista. Herra ei oikein osaa syödä mitään kirpeää, joten hänen karpalojäädykkeensä oli herralle hieman liian kirpsakka. Onneksi jälkiruokaviini (Muscat Beaumes de Venice, Perrin, France) oli kuulemma tosi hyvää. Sen verran on kyllä pakko herran jälkiruokaa puolustaa, että herrasta ihan perus omenakin on liian kirpeää, ei se karpalojäädyke normaalien ihmisten kuten minun makuuni mitään liian kirpeää ollut.

Parituntinen illallinen Puijon Torniravintolassa oli oikein onnistunut. Paikalla oli vain muutama pöytäseurue keskiviikkoiltana, joten tunnelma oli ihanan rauhallinen. Taustalla soi mukava musiikki ja erityisesti herra Longfield rentoutui illallisen aikana pitkän työpäivänsä päätteeksi. Itsehän olin Kuopiossa mukana työmatkaseuralaisena, äitiyslomalla kun ei tarvitse enää töitä tehdä. Herran työmatkalla oli oikein nastaa olla mukana, ja varmasti lähdemme jatkossakin sitten koko perheen voimin matkaan kunhan pieni ihme putkahtaa maailmaan ja arki alkaa rullata.

Aurinkoista kevään alkua kaikille!

Yhteistyössä Puijon Torniravintola

 

Suklaajuustokakku mutakakkupohjalla & viimeinen työpäivä

Tää on niin outoa. On maanantai, olen kotona, olen pessyt neljä koneellista pyykkiä, järjestänyt paikkoja kuin sekopää, tiskikone pyörii toistamiseen, Horation kanssa on lenkkeilty ilman mitään kiirettä aamupalan jälkeen täysin hiljaisessa metsässä ja nyt ajattelin kirjoitella blogia seuraavien tuntien ajan. Jossain välissä pyöräytän lounasta.

Äitiysloma on alkanut. Ja se tuntuu niin väärältä.

Mutta jos tuntuu äitiysloma näin alkuun oudolta, niin viimeiset viikot töissäkin olivat ihan hassuja. Kehuja, kiitoksia, halauksia, lahjoja, muistamisia ja herkkuja sateli niin paljon, että välillä pää meni jo aivan pyörälle. Koko syksy ja loppuvuosi oli ehdottomasti raskainta ja kiireisintä aikaa mitä tämänhetkisessä työpaikassani olen viettänyt ( ja työvuosia on kertynyt jo kymmenen!). Töitä paiskittiin tämänkin vuoden puolella niin pitkälle, että vasta viikkoa ennen äitiysloman alkamista aloin vain tuijottaa tietokoneen ruutua ja miettiä, että mitä ihmettä teen nämä viimeiset päivät.

Perjantaina se viimeinen päivä sitten koitti. Olo oli perjantaina (ja on edelleen varmasti vielä jonkin aikaa) täysin absurdi. Pakata nyt koko työhuone muuttolaatikoihin, luovuttaa kulkuluvat, läppärit ja kaikki mahdollinen irtaimisto pois, napsauttaa päivän päätteeksi tyhjän työhuoneen valot pois ajatellen, että tulen tänne takaisin ehkä joskus vuonna 2018.

Ennen kuin päästiin siihen asti, että työhuoneen valot sammutettiin ”viimeisen” kerran, juttelin kymmenien ja taas kymmenien työkaverien kanssa äitiysloman alkamisesta ja kaikesta raskauteen liittyvästä. Lupasin tulla mahdollisimman pian pienen ihmeen kanssa moikkaamaan työkavereita. Pitää vain toivoa, että kaikki menee hienosti loppuun asti, ja toipuminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti. Tai ei sen nopeasti tarvitse tapahtua, omalla painollaan riittää oikein hyvin.

Eikä se viimeinen työpäivä kyynelittä onnistunut. Kahvitauon jälkeen totuus iski vasten kasvoja – mun pitäisi ihan kohta lähteä täältä pois. Pois.. Satun kuulumaan niihin onnekkaisiin, jotka nauttivat työstään ihan aidosti. Tykkään työstäni, tiedän olevani hyvä sekä tarpeellinen siinä mitä teen, ja kun siihen päälle lisätään vielä mahtavat työkaverit, ei töistä voi sen suuremmin valittaa. No okei, en minä joka päivä leiju suuressa hurmoksessa pitkin työpaikan käytäviä, mutta ison osan ajasta olen tyytyväinen.

No, mutta siis sen kahvitauon jälkeen alkoi äkkiä tuntua siltä, että nyt äkkiä vessaan piiloon. Kipitin vessaan, ja siellä ne kyyneleet sitten puskivat ulos. Istuskelin vessassa vartin ja annoin tunteiden tulla, viedä mukanaan. Vessahetken jälkeen kaikki oli taas hyvin ja olin valmis päivän viimeisiin halauksiin!

Viimeinen työpäivä ennen äitiyslomaa ei varmasti unohdu koskaan. Se absurdi, haikea sekä jotenkin luvaton olo ei kyllä hevillä muistojen arkusta lähde karkuun. Tässä pitäisi nyt sitten viitisen viikkoa keksiä itselleen tekemistä. Touhotan varmasti tuttuun tapaani niin pitkälle kuin vain jaksan. To do -lista on aika muhkea – kirjoitin sen eilen illalla valmiiksi. Katsotaan, kuinka paljon siitä saadaan asioita ruksittua yli ennen kuin pikkuinen poika on täällä. Jestas, tämä kaikki tuntuu niin uskomattoman oudolta.

Apua! Unohdin ihan kertoa mikä tämän postauksen pääjuttu oli! Leivoin töihin viimeisen päivän kunniaksi uusimman Maku-lehden ohjeella suklaajuustokakkua mutakakkupohjalla. Lisäksi ostin kasan sinisiä karkkeja ja erilaisia lapsellisia keksejä työkavereita piristämään. Kakku oli taivaallisen hyvää, niin tuhtia ja makeaa, että oksat pois.

Nyt jatkan äityslomaan totuttelua. Mainiota alkuviikkoa kaikille – kotiin tai töihin!

Suklaajuustokakku mutakakkupohjalla

noin 15 annosta

Pohja

  • 200 g tummaa suklaata
  • 150 g voita
  • 2 kpl kananmunaa
  • 2 dl sokeria
  • 1½ dl vehnäjauhoja
  • ½ tl leivinjauhetta

1. Voitele irtopohjavuoan (halkaisija noin 26 cm) reunat. Vuoraa pohja leivinpaperilla.

2. Sulata pohjan suklaa ja voi varovasti kattilassa. Anna hieman jäähtyä.

3. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita suklaa-voiseos varovasti muna-sokerivaahtoon.

4. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi ne taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja paista sitä 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 15 minuuttia. Anna jäähtyä. Huom. Pohja on mutakakkupohja, joten sen kuuluukin jäädä sisältä löysäksi.

Täyte

  • 200 g tummaa suklaata
  • 200 g maitosuklaata
  • 3 kpl liivatelehteä
  • 3 rkl kuumaa, vahvaa kahvia
  • 4 dl kuohukermaa
  • 400 g maustamatonta tuorejuustoa
  • ½ dl tomusokeria
  • ¼ tl vaniljajauhetta

1. Sulata täytteen suklaat varovasti vesihauteessa tai kattilassa. Anna hieman jäähtyä.

2. Upota liivatteet kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Keitä vahvaa kahvia, ja purista liivatteet kahvin sekaan. Sekoita tasaiseksi. Anna hieman jäähtyä.

3. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Notkista tuorejuusto toisessa kulhossa. Lisää tuorejuuston sekaan vatkattu kermavaahto, sokeri sekä vaniljajauhe. Sekoita tasaiseksi. Lisää täytteeseen ensin liivateseos ohuena nauhana, ja sen perään vielä suklaa voimakkaasti sekoittaen.

4. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tunnin ajan (tai seuraavaan päivään).

5. Irrota irtopohjavuoan reuna kakun ympäriltä. Nosta kakku tarjoiluvadille, ja koristele haluamallasi tavalla.

Brunssi: Krog Roba 8.1.2017 (HKI)

Suuntasimme sunnuntaina koulukaverien kanssa Krog Robaan. Tiedossa oli valmistujaisbrunssi! Meidän koulukaveriporukan viimeinenkin leidi sai urakan pakettiin, ja tottahan toki sitä piti hieman juhlistaa ennen varsinaisia valmistujaisjuhlia, joita tietenkin odotamme innoissamme. Tällä valmistujaiskierroksella koulun järjestämissä juhlissa sai ensimmäistä kertaa painaa päähänsä oikean valmistujaislakin. Tämän kuullessani olin vähän kade, omissa valmistujaisjuhlissa päälle sai vain sinisen Harry Potter -viitan. Mutta oli se viittakin päheä, se teki koulun juhlasta astetta arvokkaamman ja juhlavamman myös.

Olimme ostaneet vastavalmistuneelle lahjakortin brunssille, ja sen kaveriksi annoimme näin alkuun myös pullon kuplivaa sekä kukkakimpun. Varsinaisten lahjojen aika on sitten kun saamme kutsun juhliin, heh!

Krog Roban brunssista olen lukenut muutamista blogeista. Blogien teksteistä mieleen on jäänyt ennen kaikkea kaunis sisustus. Astuessani sisään Krog Robaan yllättyin silti hurjan positiivisesti – ravintolasali oli silmiä hivelevän kaunis paikka. Kaikki näytti hyvältä, kalusteista kattaukseen ja aina ruoan esillepanoon asti. Niin herkullisen näköistä, minne vain silmänsä kohdistikaan.

Rakennus on toiminut sekä Helsingin energialaitoksena että viimeksi poliisilaitoksena. Krog Roban yhteydessä toimii Hotel Lilla Roberts, jonne tahtoisin kovasti päästä yöpymään. Brunssin testaamisen jälkeen olisi mahtavaa päästä herkuttelemaan myös hotellin aamupalalla, veikkaan senkin olevan aika hyvä. Ehkä me tehdään pieni retki Helsinkiin herran kanssa hääpäivän kunniaksi, kun itse hääpäivänä herra poti sen verran pahaa keuhokuumetta, että jäi kaikki suunnitelmat toteuttamatta.

Krog Roba tarjoilee lauantaisin ja sunnuntaisin omien sanojensa mukaan brunssimaista All Day Breakfastia, joka koostuu buffetpöydän herkuista sekä erikseen tilattavista a la carte annoksista. Brunssin (noutopöydän) hinta on 29 euroa henkilöltä ja siihen päälle tulee sitten erikseen a la carte -annosten hinnat, jos semmoisia haluaa tilata. Meidän vierailun perusteella voin kyllä sanoa, ettei listan annoksia kannata edes vilkaista, noutopöytä on kattava ja sen avulla saa mahtavan ähkyn aikaan (me olimme brunssilla 12.30-15 ja kello on nyt kohta yhdeksän illalla, ja vatsa on vieläkin aivan täynnä). Brunssille voi tulla 12.30-15.00. Pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen, paikalla oli porukkaa reippaasti ja kaikki pöydät olivat varattuina.

Noutopöytiä oli kolme, yhdessä kylmät sapuskat, toisessa lämpimät ja kolmannessa komeilivat jälkiruoat sekä luonnonjogurtti useilla eri lisukkeilla varustettuna. Mehut, vesi, kahvi sekä tee kuuluivat brunssin hintaan. Kahvi ja tee tuodaan pöytään pyynnöstä, muut juomat saa hakea itse.

Ruokapuolesta piti huolta ainakin rapea, itse leivottu maalaispatonki, croissantit, keitetyt luomumunat, tomaatilla maustettu munakokkeli, pekoni, bratwurstit, herkullinen palvikinkku, lämminsavulohi, lohi- ja sienipiirakat, salaatit, marinoitu punasipuli, mummonkurkut, tautisen hyvä ryytisinappimajoneesi, hedelmät, brunssikakku, juustovalikoima, erilaiset Brunbergit suukot, karkit sekä keksit. Että kyllä siellä kaikille oli jotakin!

Olen nyt ollut 4D-ultran jälkeen aika tarkkana sokerin käytön kanssa, koska lääkäri siellä totesi, että vatsani sisällä möyrii aika iso otus. Että jos en halua puskea keväällä itsestäni ulos reipasta 4500 grammaa, niin loppuraskauden ajan sokerin kanssa kannattaa olla tarkkana. Voi kyllä olla, etten voi asiaan paljon itse vaikuttaa. Äitini on ollut molemmissa raskauksissa simpsakassa kunnossa ja vältellyt sokereita, ja silti sieltä putkahti kaksi yli 4500 grammaista tyttöä – ilman mitään kipulääkityksiä. Arvostan! Lääkärin mukaan vauvan koko on yllättävän perinnöllistä erityisesti äidiltä tyttärelle, heh..

Mutta siis Krog Roban jälkkäripöytä näytti sen verran hyvältä, että päätin juhlan kunniaksi nostella lautaselle just sen verran makeita juttuja kuin mieli teki. Ei niitä sitten loppupeleissä mitenkään kamalan paljon lautaselle päätynyt, mutta enemmän kuin pitkään aikaan.

Kokonaisuudessaan brunssi toimi musta upeasti. Kaikki sapuskat olivat herkullisia, palvelu pelasi, miljöö oli enemmän kuin kaunis ja seura hyvää. Melkein kolme tuntia me siellä istuttiin ja joristiin niin kovasti, että muut pöydät oli jo siivottu ja henkilökunta veti melkein ulkovaatteitaan päälle kun me tajuttiin vasta nousta pöydästä. Tänne tarttee tulla herra Longfieldinkin kanssa – aamupalalle tai brunssille.

Joulukalenteri 17: Suklaaleivät

Eilen jäi joulukalenteri väliin. En jaksaisi enää jauhaa työkiireistä, mutta kuukahdin toissapäivänä heti kasin jälkeen sängynpohjalle hektisen työpäivän päätteeksi, vaikka mun oli tarkoitus vain käydä vähän pötköttämässä suihkun jälkeen ja katsoa mitä somen ihmeellisessä maailmassa oli päivän aikana tapahtunut. No niinhän siinä kävi, että nukahdin parissa minuutissa kännykkä kädessä jouluradion soittaessa taustalla suloisia joulusävelmiä. Herra Longfield saapui jossain välissä katsomaan mitä touhuan, ja siinä minä kuulemma nukuin kuin tukki pyyhkeeseen käärittynä, puhelin edelleen tiukasti kädessä.

Eilen olinkin sitten varsin pirteä, erittäin hyvin nukutun yön jälkeen. Siispä joulukalenteriinkin jaksoi ruustata uuden postauksen.

SONY DSC

Tänään on vuorossa suklaaleipien resepti. Resepti on peräisin ystäväni äidin äidiltä (jos en nyt ihan väärin muista). Suklaaleipiä leivotaan ystäväni kotona joka joulu, ja niitä tehdään iso satsi kerralla (tästäkin reseptistä suklaaleipiä tekaisee noin 100 kappaletta).

Suklaaleipien tekoon pitää varata pari päivää, sillä voisen taikinan pitää antaa kovettua jääkaapissa yön yli, jotta sitä voi kaulia. Taikina on hurjan rasvaista, ja olin itse aivan varma, että taikinassa meni joku pieleen kun törkkäsin sen ennen leidien joululeivontapäivää jääkaapin perukoille kannelliseen Orthexin muovikulhoon (*saatu blogin kautta). Taikina oli tosiaan hyvin voista ja tuntui, ettei sitä ole mahdollista kaulita. Mutta jääkaappikylmänä taikinan kauliminen kävi kuin tanssi. Ja niinpä joululeivontapäivässä tehtiin iso kasa suklaisia pikkuleipiä, joista ei voita taikka sokeria puutu!

SONY DSC

Suklaaleivät

noin 100 kappaletta

  • 400 g voita tai margariinia
  • 400 g sokeria (n. 4,5 dl)
  • 2 kpl luomu kananmunaa
  • 6 rkl Van Houten -kaakaojauhetta
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 600 g vehnäjauhoja (noin 10 dl)

Pinnalle

  • haarukalla rikottua kananmunaa
  • sokeria

1. Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi.

2. Lisää kananmunat.

3. Sekoita keskenään kaakaojauhe, leivinjauhe, vanilliinisokeri ja osa jauhoista ja lisää taikinaan sekoittaen. Lisää lopuksi loputkin jauhot.

4. Jäähdytä taikina jääkaappikylmäksi yön yli, jotta sitä on helpompi kaulia.

5. Leipoessa taikina kaulitaan ohuehkoksi levyksi, josta leikataan taikinapyörällä vinoneliön muotoisia paloja (koko noin 6 cm * 6 cm). Palat nostetaan leivinpaperille, voidellaan kananmunalla ja päälle ripotellaan sokeria.

6. Paista suklaaleipiä 200 asteessa 12 – 15 minuuttia tai kunnes suklaaleivät ovat reunoilta hiukan rapeita.

SONY DSCSONY DSC

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 17. luukut!

Vuoden 2011 17. luukku: Joulukukat

Vuoden 2012 17. luukku: Perinteinen joulukinkku

Vuoden 2015 17. luukku: Horatio ja tonttupuku

Joulukalenteri 15: Terveellinen dippilautanen jouluun

Kun joulun raskaat mätöt alkaa tulla kurkusta ylös ja ruokatorvessa majailee jatkuva närästys, on aika alkaa kaivaa jääkaapin alaosan vihanneslaatikoita!

Leidien joululeivontapäivässä kokkailtiin myös muutamaa terveellistä herkkua. Hauska joulupukin päätä muistuttava kasvisdippilautanen on helppo ja nopea tehdä. Uskoisin, että lautasen kokoamisesta nauttii myös perheen pienimmät, ja ehkä heille maistuu suklaaövereiden välissä myös muutama kukkakaalin tai paprikan palanenkin, kun niistä on koottu tutun (ja vähän jännittävän) olennon naama.

Ystävieni tekemä dippilautanen onnistui hurjan hienosti kukkakaalin, paprikan, kurkun, minitomaattien ja muutaman mustan oliivin avulla. Meidän pukki muistutti hieman Grinchiä vihertävän naamansa takia, eikö totta?

dippilautanen jouluun

Dippilautasen kaverina tarjottiin Ranch-dippikastiketta. Ihan semmoista valmista dippiseosta, joka sekoitetaan kermaviiliin ja annetaan maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

Arvaatteko mikä joululeivontapäivän herkuista syötiin viimeistä murua myöten loppuun? Kyllä, tämä dippilautanen. Kaikki meni silmiä, nenää ja suuta lukien. Ehkä jouluna voisi panostaa välillä hieman enemmän myös terveellisiin vaihtoehtoihin, niillä voi olla yllättävän kova menekki kaiken mässäilyn ja herkuttelun ohessa.

Tätäkin dippilautasta popsisi tosi mielellään joulun alla sohvalla joululeffoja katsellen!

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 15. luukut!

Vuoden 2011 15. luukku: Papá Noel de fresa & Sombreros de Papá Noel

Vuoden 2012 15. luukku: Salutorgetin brunssilla jouluostosten lomassa

Vuoden 2015 15. luukku: Saagan Lappilainen joulupöytä

Joulukalenteri 14: Glögillä maustettu taatelikakku

Siitä asti kun olemme asuneet vihreässä Vihervaarassa, on talomme lähimpänä olevasta kauppakeskittymästä löytynyt Leipomo Keisarin liike. Kyseinen leipomo oli meille molemmille entuudestaan täysin tuntematon, mutta siitä on tullut viime vuosien aikana meille melkein kantispaikka. Leipomo Keisarista haetaan yllätysvieraille paniikkipullia, viedään herkullisia makeita sekä suolaisia yllätyksiä sukulaisien ja ystävien tykö, sekä ostetaan joulun alla taatelikakkuja.

glögi-taatelikakku

Erityisesti taatelikakut ovat jääneet Leipomo Keisarista mieleen. Ostamme niitä joulun alla useita, syöden itse osan ja vieden osan mukanamme vieraiden luo. Leipomo Keisarin taatelikakut ovat kooltaan juuri sopivia – eivät liian isoja eivätkä liian pieniä. Lisäksi kakun maku on enemmän kuin kohdallaan, kostean makea (kuiva)kakku on ollut jokaisella puraisulla täydellisyyttä hipovaa, ja parasta syömääni taatelikakkua, kunnes..

glögi-taatelikakku

Niin, kunnes tein taatelikakkua itse.

Tai siis kunnes sain maistaa ystävieni tekemää glögillä maustettua taatelikakkua.

Leidien joululeivontapäivässä kokkailtiin taatelikakkua Valion reseptillä. Sähelsin joululeivontapäivänä sen verran ahkerasti pitkin vihreää Vihervaaraa, etten juuri itse osallistunut leivontakarkeloihin, mutta katsoin kyllä tarkasti vierestä mm. taatelikakun valmistumista. En voinut uskoa, että niin mystisestä ja oudon värisestä taikinasta saisi aikaan jotain niin hyvää, mitä lopputulos lopulta oli.

glögi-taatelikakku

Ostaessani muutamaa päivää ennen leidien joululeivontapäivää kaupasta aineksia kaikkiin kokattaviin resepteihin, en löytänyt isosta marketista kivettömiä taateleita. Niinpä ostin kivellisiä. Mutta onneksi ostin, kyseiset taatelit olivat niin tuoreita, ettei niihin voinut melkein koskea. Taatelit valehtelematta sulivat suuhun, ja ystäväni saivat puristettua kivet kuin itsestään taateleiden sisältä ennen kakkutaikinan tekoa. Jos siis päädyt (suosittelen isosti) kokkaamaan taatelikakkua, yritä saada käsiisi mahdollisimman tuoreita taateleita. Uskon, että niillä on lopputuloksen pehmeyden ja makeuden kanssa ainakin jotain tekemistä.

glögi-taatelikakku

Meidän komea taatelikakkumme piti joulun hengessä sisällään glögiä. En tiedä, käyttääkö Leipomo Keisari samaa kikkaa omissa taatelikakuissaan, mutta jos eivät käytä, niin kannattaisi alkaa käyttää. Glögillä taatelikakkuun saa helposti oman makuvivahteen riippuen käytetystä glögistä. Minulla olisi ollut iso kasa maustettuja alkoholillisia glögejä kotona, mutta vatsassa kasvava pieni ihme sai minut kuitenkin valitsemaan kakkuun alkoholittoman glögin, ihan vain varmuuden varoiksi. Kakkuun lurahti Blossan alkoholitonta glögiä (*saatu blogin kautta), jota käytin myös glögi-suklaajuomaan saman illan aikana. Tämä runsas sekä täyteläinen glögi maistuu glögiltä, ja se toi kakkuun pienen ripauksen lisää joulun fiilistä. Suosittelen kokeilemaan!

glögi-taatelikakku

Me tuplasimme ystävieni kanssa alla olevan reseptin, jotta taikinaa riitti yhteen isoon ja kahteen pieneen taatelikakkuun. Kuvissa näkyvä Orthexin torvivuoka (*saatu blogin kautta) on kooltaan 1,8 litraa, ja alla olevilla aineksilla syntyy kyseisen vuoan kokoinen taikina.

Taatelikakku

1,8 litran torvivuoan kokoinen taikina

  •  1 pak (250 g) (kivettömiä) taateleita
  • 2 dl Blossan alkoholitonta glögiä
  • 1 dl sokeria
  • 200 g voita
  • 2 kpl luomu kananmunia
  • 1 prk (200 g) kermaviiliä
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 4 dl vehnäjauhoja

Vuokaan

  • korppujauhoja
  • öljyä/voita

1. Aloita kakun valmistaminen keittämällä taateleita miedolla lämmöllä kannen alla glögissä. Mikäli taateleissa on kivet, poista ne ennen keittämistä. Sekoita välillä. Keitä kunnes taatelit soseutuvat, noin 15 minuuttia taateleista riippuen. Hienonna tarvittaessa vielä sauvasekoittimella. Meidän käyttämämme taatelit olivat niin kypsiä ja pehmeitä, ettei sauvasekoittimella tehnyt mitään. Hieman kuivemmat taatelit voi olla hyvä mörssätä sauvasekoittimella tasaiseksi.

2. Lisää sokeri. Sekoita huoneenlämpöinen, pehmeä voi vähän jäähtyneeseen seokseen. Lisää kananmunat, sekoita tasaiseksi esim. puuhaarukalla. Lisää kermaviili sekä viimeisenä kuivat aineet.

3. Kaada kakkutaikina huolella voideltuun ja korppujauhotettuun 1,8 litran torvivuokaan.

4. Paista kakkua uunin alimmalla paistotasolla 175 asteessa noin 60 min. Peitä kakku leivinpaperilla, kun paistoaikaa on jäljellä 15 – 20 min, ettei pinta tummu liikaa.

5. Anna kakun jäähtyä hetken aikaa ennen kumoamista. Ripota halutessasi taatelikakun pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua.

Vinkki!

Kakku kestää hyvin myös pakastamista, joten niitä voi leipoa valmiiksi vaikkapa tusinan verran, ja napata aina yhden mukaan joulun alla sukulaisiin lähtöä varten.

glögi-taatelikakku

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 14. luukut!

Vuoden 2011 14. luukku: Joulukoristeet

Vuoden 2012 14. luukku: Joulukoristeet sekä söde asu

Vuoden 2015 14. luukku: Näin ne granaattiomenat perataan

Joulukalenteri 11: Lucia-pullat

Tiistaina vietetään Lucian päivää. Nyt ehtii vielä hyvin leipoa sahramiset pullat tiistaiksi, joten eiköhän aleta hommiin!

Etsin internetistä hieman tietoa näistä pullista, ja niiden alkuperä kuulostaa erään tarinan mukaan aika hurjalta. Tarinan mukaan Lucia kantaa tarjottimella kahvia ja sahramilla keltaiseksi värjättyjä luciapullia tarjotakseen niitä häntä ahdistelevalle nuorukaiselle. Tosin tarinan mukaan Lucian tarjoamat pullat eivät vain olekaan ihan tavallisia pullia, vaan ne ovat Lucian silmät, jotka hän on repinyt päästään. Luciapulla jäljittelee muodollaan lautasella olevia silmiä.

lussebullar

Tässä siis Lucian silmistä tehtyjen pullien ohje.

Lucia-pullat

noin 40 kpl

  • 200 g voita
  • 5 dl kevytmaitoa
  • ½ g sahramia
  • ½ kuumaa vettä
  • 50 g tuorehiivaa
  • 1½ dl sokeria
  • ½ suolaa
  • 2 kananmunaa
  • n. 16 dl erikoisvehnäjauhoja
  • 1 ½ rusinoita

Lisäksi voiteluun 1 kananmuna ja koristeluun n. ½ dl rusinoita.

1. Sulata rasva mikroaaltouunissa. Sekoita sula rasva maitoon.

2. Sekoita sahrami kuumaan veteen ja lisää seos rasvamaitoon. Kuumenna nestettä tarvittaessa lisää, niin että se on kädenlämpöistä.

3. Murenna hiiva nesteen joukkoon. Lisää myös sokeri, suola, munat, rusinat sekä puolet jauhoista. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa kunnes se irtoaa kulhon reunoista.

4. Kohota taikinaa leivinliinan alla 60 minuuttia.

5. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja nujerra hyvin. Jaa taikina 40 osaan ja muotoile palat sormenpaksuisiksi tangoiksi (noin 20 cm) ja rullaa tangon päät eri suuntiin kierteelle. Kohota pullia pellillä liinan alla vielä noin 30 minuuttia.

6. Voitele pullat munalla ja koristele rusinoilla. Paista 225 asteessa 8–10 minuuttia.

Vinkkki!
Liuota rusinoita hetki vedessä. Tällöin rusinat eivät pala niin helposti uunissa. Yksi luciapulla sisältää noin 150 kaloria.

luciapullat

 

 

lucia

Pullien leipomisen ohessa voit vielä leikata Lucia-paperinuken ja leikkiä sillä.


Valoisaa Lucian päivää!

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 11. luukut!

Vuoden 2011 11. luukku: Joululauluja

Vuoden 2012 11. luukku: Pipari-tiramisulasi

Vuoden 2015 11. luukku: Wanhan ajan joulu Vihervaarassa