Hääpuvusta juhlapuvuksi

Noin viikko sitten juhlimme porilaisen pariskunnan häitä Porissa. Tarkemmin ajateltuna juhlat eivät kyllä olleet Porissa, sillä vihkiminen tapahtui Noormarkun kirkossa josta matka jatkui juhlatilaan Siikaisiin. Häiden aikana ilma oli aika metka – aina kun olimme ulkona paistoi aurinko ja kun olimme sisällä satoi vettä. Sateesta huolimatta ilma oli lämmin ja välillä siis oikein aurinkoinen. Lämmin syyssää helpotti kovasti juhlakansan pukeutumista, sillä ulkona tarkeni hyvin myös ilman takkia. Juhlakansan pukeutumisesta päästäänkin oivallista aasinsiltaa pitkin mun juhlamekkoon.

Mekkona toimi oma hääpukuni (merkiltään ja malliltaan Justin Alexander 8465), joka oltiin muutettu osaavan ompelijattaren käsissä juhlapuvuksi. Postauksen muutamat kuvat ovat meidän häistämme, ja noiden hääkuvien katselu oli kyllä pitkän tovin jälkeen aika ihanaa puuhaa. Mieleen muistui mm. ihana aamu kaasojen kanssa sekä tuhannet vatsassa lentelevät perhoset, se päivä oli maaginen ja luminen talvipäivä. ♥

Mekkoni olen täällä blogissani esitellyt jo reilu vuosi sitten, mutta palautetaan vielä kaikkien mieleen muutaman kuvan avulla se, miltä mekko näytti hääpäivänämme 1.1.2011.

Mekon ostohetkellä olin jo päättänyt, että jonain päivänä mekko tullaan muuttamaan juhlamekoksi. En olisi hääpuvusta suostunut niin paljon maksamaan, jos olisin ostanut mekon vain yhtä käyttökertaa varten. Valitsin mekon väriksi ihan tarkoituksella valkoisen sijaan haalean beigen, jotta voisin käyttää mekkoa myös häiden jälkeen. Omien häiden jälkeen jäinkin sitten vain odottelemaan kutsua sellaisiin juhliin, joihin voisin mekkoni päälleni laittaa. Kutsu tällaisiin juhliin tipahti postiluukkuun tänä kesänä. En tiedä miten mekon muutostöiden kanssa vetkuttelin niin pitkään, sillä kun lopulta mekon ompelijalle vein, oli häihin aikaa tasan kaksi viikkoa. Lähettelin tarjouksia mekon muutostöistä muutamaankin eri ompelimoon, mutta lopulta ystäväni vinkkasi minulle omasta ystävästään, joka tekee mekkoja ja muita vaatteita ihan tuosta vaan. Parin tekstiviestin jälkeen olimme sopineet Anne Pitkäsen kanssa treffit hänen asunnolleen, jossa oli tarkoitus katsoa mitä mekolleni voisi tehdä.

Reilussa puolessatoista vuodessa olin pudottanut painoani vielä noin 15 kiloa, joten Anne joutui kaventamaan mekkoa noin 10 cm. Alla olevissa kuvissa mekko on päälläni Annen luona ensimmäistä kertaa omien häiden jälkeen.

Päädyimme Annen kanssa poistamaan mekosta tyllikangasta aika monta kerrosta. Kaiken kaikkiaan mekosta on poistettu nyt kaksi kamalan isoa säkillistä tylliä (sitä on oikeesti ihan tajuttoman paljon!). Tämän lisäksi helmassa ollut käsin kudottu pitsi (vai virkataankohan pitsiä?) otettiin pois, joka teki mekkoon suurimman muutoksen. Pitsiä jäi kuitenkin vielä mekon yläosaan reilusti, mutta alaosan pitsi näytti yksinkertaisesti liian morsiuspukumaiselta. Anne ehdotti myös aluksi puvun lyhentämistä, mutta lopulta emme siihen kuitenkaan ryhtyneet, sillä mekon pituus antaa mekolle sellaista 50-luvun ilmettä ja luonnetta. Porissa (tai siis tarkemmin sanottuna Noormarkussa ja Siikaisissa) puku näytti sitten tältä. Eikö oo aika ihana? 🙂

Olen muutokseen todella tyytyväinen ja puku päällä tunsin itseni vähän prinsessamaiseksi. Huomiota ja kehuja puku sai valtavasti, ehkä jopa vähän liikaa. Juhlapaikan tarjoilivat sanoivat, että näytän ”ihan” Marilyn Monroelta, mutta tuohon kommenttiin en kyllä itse yhdy (mä haluun olla prinsessa, enkä mikään helmat korvissa oleva Marilyn). Mutta kyllähän mekko toki pituutensa, värinsä, materiaalinsa sekä noiden upeiden pitsien takia erottuu muiden mekkojen joukosta, vastaavaa mekkoa ei varmasti kovin useissa juhlissa tule vastaan.

Tässä mekossa tulen varmasti vielä monet juhlat juhlimaan, toivottavasti mekon päälle laittaminen saa myös jatkossa sellaisen ”juhlavan” fiiliksen aikaan.

Kiitos Anne vielä upeasta muutoksesta!

Vinkki!

  • Anne tekee vaatteita (mekkoja, hääpukuja ym.) sekä vaatteiden muutostöitä kotonaan Helsingissä. Mikäli teillä muillakin on tarvetta vaikka vain korjauttaa vaatteittanne, voi Anneen olla yhteydessä! Mukavampaa ja iloisempaa ompelijatarta saatte muuten etsiä. 🙂 Annen sposti-osoite on: anne_pitkanen82@hotmail.com.



«Vuosi sitten: Terrorivauvaa odotellessa..»

(Melkein) valmiina juhlaan!

Pian suuntaamme ystäviemme häihin! ♥

Kävin aamutuimaan meikattavana ja päähäni taiottiin samalla kiharallinen nuttura. Herra Longfield on ajanut partansa ja heiluu tuossa takanani ruskeassa puvussaan. Mä istuskelen vielä alusvaatteisillani tässä koneella ja yritän saada tämän postauksen pikaisesti valmiiksi, jotta mäkin ennätän vielä laittaa juhlavaatteet päälleni.

Laitan päälleni omissa häissäni olleen hääpuvun, jonka ystäväni kaveri muutti juhlapuvuksi. Onhan se mekko vieläkin aika krumeluuri, mutta herra vakuutti mulle, että mekko on juuri sopiva häihin, enkä kuulemma näytä siinä morsiamelta. Varsin hassulta mekko tuntuu pukea päälle myös sen takia, että samaisessa mekossa olen itsekin alttarille kävellyt. Teen jossain välissä mekon muodonmuutoksesta oman postauksen, mutta nyt mun olisi varmaan syytä lähteä valmistautumaan juhlaan!

Ja täällä muuten paistaa aurinko – mikä tuuri! 🙂


«Vuosi sitten: Äidin tekemiä hampurilaisia»

Lasikupu + kihlajaiskimppu

Eräässä joulukalenteripostauksessa vilahti lasinen kupu, jonka sisälle olin tehnyt jouluna 2010 piparkakkukuusen.

Tänä jouluna kuvun alle ei päätynyt piparista kuusta ajanpuutteen takia. Mietin ja pohdin pitkään mitä muuta lasikuvun alla voisi pitää. Kupu on sen verran iso ja näyttävä, että sitä olisi mukava pitää esille ympäri vuoden.

Eräänä siivouspäivänä sitten taas välähti. Lasikuvun alla voisin hyvin säilyttää kihlajaiskimppuamme, jonka isosiskoni lähetti meille kotiin kun ilmoitimme sukulaisille, että olimme menneet vihdoin ja viimein kihloihin.

Lasikuvun alla kimppu säilyy hyvin pölyltä piilossa ja se pääsee vihdoin kunnolla oikeuksiinsa. Sijoitin kimpun kupuineen eteisen senkin päälle, joten jokainen sisääntulija huomaa sen varmasti. Seinällä kimpun yläpuolella on myös hääkuvamme, joka tietenkin sopii teemaan enemmän kuin hyvin.

Toki kuvun alle olisi ollut hienoa laittaa myös hääkimppu, mutta se on sen verran iso, ettei se mahdu lasikuvun sisään mitenkään.

Chez Dominique – silmää hivelevien annosten tyyssija

Uudenvuodenaatto alkoi viime vuonna hienoissa tunnelmissa. Suuntasimme herra Longfieldin kanssa Chez Dominique -ravintolaan, jonne olimme ostaneet lahjakortin CityDealin kautta. Olimme ajatelleet joka tapauksessa mennä viettämään ravintolaan paperihääpäivää, joten meillä kävi todella hyvä tuuri kun saimme ostettua sinne CityDealin kautta lahjakortin. Säästimme nimittäin sievoisan summan.

Jotta postauksesta ei tule ihan kamalan pitkä, aloitetaan 12 annoksen läpikäynti heti. Tarjolla oli siis kuuden ruokalajin illallinen, joka venyi kaikkien keittiön tervehdysten sekä yllärijälkkärin ansiosta 12 ruokalajiin.

Löysin/osasin yhdistää ravintolan nettisivuilta löytyvän menun ruokalajeista vain muutaman meidän syömiimme annoksiin, joten jotkin annokset ovat nimetty ihan mielivaltaisesti itse.

ROOTS IN A BAG, DIFFERENT MAYO

Ihan ennen yhtään alkupalaa meille tuotiin pöytään pienen pieni sipsipussi, jossa oli niin ohuita viipaleita punajuurta, perunaa ja sipulia, että niistä näki lävitse. Suosikkini oli paahdettu ja ilmeisesti myös jotenkin karamellisoitu peruna. Olisin voinut syödä niitä sellaisen normaalin kaupasta löytyvän sipsipussillisen verran. Majoneesien makuina oli ainakin piparjuurta sekä avokadoa.

NÄKKÄRIÄ, PORSAAN SEKÄ ANKAN NAHKAA & TRYFFELIPITSAA

Ensimmäisenä keittiön tervehdyksenä eteemme tuotiin kiviä, jonka päälle oli aseteltu kuvassa olevia herkkuja. Herra Longfield piti kovasti ankannahkasta.

”BEEF TARTAR”

Kaikista pienin ravintolassa syömäni annos on tässä. Pienen pieni tötterö, joka sisälsi mm. härkää sekä kaviaaria.

KEKSIÄ JA SIPULIA

Kahden seuraavan keittiön yllätyksen sisältöä en kovin tarkasti osaa selittää. Tuosta mustasta keksistä en muista mitään, ja valkoisella lautasella oli sipulia eri muodoissa.

JUUREKSIA JA VIHREÄÄ PANNACOTTAA PURKISSA

Ensimmäinen varsinainen alkupala on kaunein koskaan missään syömäni/näkemäni annos. Tätä ihailtiin ja ihmeteltiin tovi ennen kuin sen raaski syödä. Täytyy myöntää, että vaikka tarjoilija kuinka ystävällisesti kertoi meille purkin sisällöstä, en muista siitä mitään. Ihailin purkkia niin kovasti, että kaikki tarjoilijan puheet menivät toisesta korvasta sisään ja tulivat samantien toisesta ulos.

PAHAA ORANSSIA MÖMMÖÄ

Tämän annoksen oranssi mömmö oli pahaa. Jätin sen syömättä ja ojensin sen ystävällisesti herra Longfieldille joka söi mömmön mukisematta. Nuo pienet valkoiset pallerot ovat muuten jogurttiin törkättyjä lakanpalloja. Kuka jaksaa nähdä vaivaa irrottaakseen lakasta ne pienen pienet pallot ja sen jälkeen vielä upottaa ne jogurttiin?

COD…

Nyt näette kuvan taivaallisen hyvästä turskasta. Varsinkin merileväsimpukkaliemi vei kielen mennessään. Ihan tuolla lautasen pohjalla oli vielä pieniä papuja, jotka värjäsivät liemen vaaleanvihreäksi kun tarjoilia kaatoi sen annoksen päälle edessämme.

SUUNRAIKASTAJA

Ennen pääruokaa saimme eteemme jälleen hauskan purkin. Tämän annoksen tarkoituksena oli raikastaa suu pääruokaa varten. Purkissa oli ainakin kahvinmakuista suklaamoussea sekä anisvaahtoa.

KYYHKYNEN

Tuttavallisemmin Domppana tunnetun ravintolan tunnetuin annos on kyyhky. Ravintolassa tarjottava kyyhkyt ovat Loiren laaksossa tarhattua Anjoun-kyyhkyä. Kuvassa oleva annos oli taivallisen hyvää. Kaikki maut sopivat keskenään enemmän kuin hyvin yhteen. Emme tainneet vaihtaa annoksen aikana montakaan sanaa, olimme niin keskittyneitä tutkiskelemaan makujen harmoniaa suumme sisällä. Musta kasa lautasella on muuten tryffeliä, joka on muutaman kokeilukerran jälkeen noussut miellyttävimpien makujen listani kärkeen. Miksi sitä ei voisi löytyä myös työpaikan ruokalasta ja kotoa vaikka joka viikko?

PRE-DESSERT

Ennen varsinaista jälkiruokaa söimme alku-jälkiruoan. Annos sisälsi ainakin suklaata sekä jonkin sortin jäätelöä, jonka tarkempi koostumus ei nyt vain muistu enää mieleen. Taisimme olla tässä vaiheessa vielä kyyhkysen lumoissa..

FROZEN YOGHURT

Illallisen viimeinen annos aiheutti jälleen ”oooo”-reaktiot. Katsokaa nyt miten upealta tämä jäädytettu jogurttikippo kukkien terälehtineen näyttää? Kun makukin oli kohdallaan, ei ravintolasta voinut lähteä kuin hymy huulilla uudenvuoden viettoon.

Loppuun voisi vielä kertoa, että luin jostakin, että ravintolan tehtävänä on yllättää ja tarjota asiakkailleen sellaisia elämyksiä, joita ei varmasti saa kotona tai välttämättä edes muissa ravintoloissa. Itse yhdyn tähän täysin, illallinen Dompassa ei unohdu koskaan.

Jos joku muuten ihmettelee, kuinka olen kehdannut kuvata kaikki annokset, niin ihmettelyt kannattaa unohtaa heti. En ollut nimittäin ainoa joka kaivoi kameran esiin jokaisen annoksen kohdalla. Ehkä paikalla oli muutama muukin bloggari tai sitten annosten kauneus yllätti muutkin.

Kartell Bourgie – rakkauden lamppu

Tämän upean valaisimen takana on suunnittelija Ferruccio Laviani.

Valaisin edustaa tyylillisesti barokkia, mutta minusta se sopii moneen hyvinkin erilaiseen sisustukseen. Omaa sisustustyyliäni voisi kuvailla vaikka näin: lämmin, kodikas ja käytännöllinen. Näiden lisäksi pidän siitä, että sisustuksessa on ripaus maalaisromanttisuutta sekä muutamia moderneja yksityiskohtia. Kuulostaa aika mahdottomalta yhtälöltä. 🙂

Meillä Bourgie-valaisin edustaa yhtä modernia yksityiskohtaa, muuten hyvin lämminsävyisessä olohuoneessa.

Valaisin on valmistettu polykarbonaatista. Kun valaisinta pitää päällä, se luo ympärilleen lukuisia heijastumia, joiden voimakkuutta voi säätää valaisimen himmentimellä.

Valaisin on minulle hyvin tärkeä. Unelmoin siitä vuosien ajan, ja lopulta sain sen omakseni herra Longfieldiltä, joka kosi minua kyseisellä lampulla. <3

Paperihääpäivä <3

kuva: http://weheartit.com/

Meillä vietetään tänään ensimmäistä hääpäiväämme, eli paperihääpäivää. Tasan vuosi sitten päälläni oli valkoista ja ulkonakin oli kovin paljon valkoisempaa kuin siellä tällä hetkellä on.

Olemme juhlistaneet paperista hääpäiväämme koko viikonlopun ajan. Perjantaina suuntasimme Kirkkonummelle Långvikin kylpylähotelliin, jossa rentouduimme ja söimme oikein kunnolla. Uudenvuoden aattoilta aloitettiin upealla illallisella Chez Dominique -ravintolassa ihan kahdestaan, josta jatkoimme uudenvuoden bileisiin ystävien luokse.

Tänään, 1.1.2012, on jälleen aika levätä ja rentoutua nauttien herra Longfieldin seurasta. Tiedossa olisi käpertyminen sohvalle filttien ja peittojen alle. Siinä sivussa voi hyvin napostella joulun viimeisiä jäljellä olevia herkkuja sekä katsella viimeisiä Lostin jaksoja.

Rakkaudella höystettyä sunnuntaita kaikille! <3

The Double Bubble lamp

Lamppufetissin lamppukertomukset jatkuisivat nyt Eero Aarnion klassikolla, Tupla Kupla -valaisimella.

kuva: www.designeeroaarnio.com/

Tupla Kupla – tunnetaan myös nimellä Double Bubble – on Eero Aarnion vuonna 2001 suunnittelema valaisin. Valaisinta saa kaikkiaan kolmessa eri koossa, S, M ja XL-kokoisena. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan valaisin piti tehdä lasista, mutta loppujen lopuksi valaisin päädyttiin tekemään muovivalutekniikalla, sillä kestävyys oli näin aivan eri luokkaa. Muovin läpi myös valo saatiin suodatettua kauniimmin läpi.

Oma M-kokoinen valaisimeni saapui meille häälahjan muodossa. Ja voi kuinka onnellinen olin kun näin ystäväni kantavan sen jättimäistä laatikkoa juhlapaikalle! Menin onnesta sekaisin kertomaan tästä lahjasta myös kaasojen pöytään, ja samalla sain kuulla, että valaisimen takana olikin hieman suurempi ystäväkatras! Myöhemmin selvisi, että olin polttareissa – pienessä tuiskeessa – tehnyt selväksi, että haluan jonain päivänä itselleni Tupla Kupla -valaisimen. 🙂

Niin ja muistakaa, että valaisin on Made in Finland!

p.s. Valaisin toimii hyvin myös hattutelineenä. 🙂

My jewellery: Rings

Korusarja saisi nyt jatkoa. Tosin sormuksia koskeva postaus on aika lyhyt ja ytimekäs, sillä minä käytän vain kahta sormusta. Toinen niistä on kihlasormus ja toinen vihkisormus. Kuvassa näkyy myös mieheni keltakultainen valtasormus, joksi hän on sen nimittänyt.

Kihlasormukseni on Sandbergin Aamukaste-mallistoa. Kihlasormuksen malli oli minulla aika tarkkaan mielessä jo ennen kauppaan menoa, joten sormus löytyi aika helpolla. Ajattelin myös ostohetkellä, että tähän sormukseen on reilun vuoden päästä aika helppo löytää rinnalle upea vihkisormus.

Ja jos joku nyt ihmettelee miten olen ollut valitsemassa omaa kihlasormustani, johtuu se siitä, että minua kosittiin pöytälampulla. Eikä millä tahansa pöytälampulla, vaan kauan haaveissa olleella yksilöllä. Mieheni tuntee minut sen verran hyvin, että ei uskaltanut ottaa riskiä ja hommata sormusta minulle etäkäteen. Hän pelasi siis varman päälle, ja hommasi lamppufriikille kauan haaveilemani lampun! 🙂 Tosin vastaus hänen esittämäänsä kysymykseen olisi ollut joka tapauksessa sama, olisi kosinta sitten tehty vaikka tuohisormuksella.

Kyseisestä lampusta on muotoutunut kaikkien muistojen takia ehkä tärkein esine kodissamme, aina kun lamppua katsoo tai sen laittaa päälle, hyvät ja lämpimät muistot vierivät mieleeni.

Vihkisormukseni on Annette Tillanderin käsialaa. Sormus on uniikki, ja olemme sen Annetten kanssa yhdessä suunnitelleet. Tosin suunnitteluvaiheessa minä vain nyökkäilin, sillä kun olin kuullut, että voisin saada sormukseeni pinkkejä kiviä, olin myyty. Onneksi mieheni ei vain nyökkäillyt, sillä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti toteutettu sormus olisi tullut maksamaan reilusti enemmäin kuin meidän budjetti antoi myöten.

Sanomattakin on varmasti selvää, että rakastan molempia sormuksiani. Molempiin sormuksiin liittyy niin paljon rakkaita ja ihania muistoja, että kannan niitä päivittäin ylpeänä ja onnellisena mukanani!

Spirit Blocks – Tunnelmalliset puupalat

Kun kerran häiden pariin päästiin, niin jatketaan vielä hieman häiden tunnelmissa!

Tällä kertaa voisin käsitellä hieman hääkuvia, lähinnä potrettikuvia, jotka pääsivät komistamaan niin omaa kuin vahempiemmekin koteja. Olin päättänyt jo ennen häitä, että haluan seinällemme hieman erilaisen hääkuvan. En siis tyytynyt perinteiseen kehystettyyn potrettikuvaan, vaan halusin jotain erikoisempaa. Googlettamalla en löytänyt aluksi mieleistä vaihtoehtoa, joten asia jätettiin muhimaan aivojen sopukoihin.

Eräänä päivänä häiden jälkeen suuntasimme ihan muissa asioissa naapurimme luokse, ja iloiseksi yllätykseksi kyseisen vierailun aikana potrettikuvaongelma saatiin päätökseen. Naapurimme kirjahyllyssä nimittäin kökötti muutama ihanan näköinen puupala, joihin oli painettu naapurimme lasten kuvat. Puupaloja hetken ihailtuani pyysin naapuriltani koordinaatit kyseisen idean toteuttajaan ja muutaman päivän päästä spostiini oli ilmestynyt  tekijän nimi, Ulla Sundholm.

Muutama sposti ja viikko myöhemmin seisoin matkahuollon jonossa odottamassa malttamattomani omaa vuoroani. Painava paketti revittiin tuttuun tyyliini auki jo autossa ja taisi siinä muutama ilon kyynelkin päästä, niin ihanat nämä puupalat – tarkemmin sanottuna Spirit Blocksit – olivat!

Kaiken kaikkiaan tilasin Ullalta kolme erilaista Spirit Blocksia. Kaksi yhden palan teosta ja yhden neljän palan teoksen. Yksi teoksista matkasi mieheni äidin luokse ja kaksi muuta jäivät koristamaan meidän kotia. Omille vanhemmilleni hankin potrettikuvan muualta, sillä Spirit Blockseja ei valitettavasti saa värillisinä, ja vanhempani halusivat kuvan ehdottomasti värillisenä.

Neljän palan teos möllöttää tällä hetkellä eteisen senkin päällä ja on lunastunut paikkansa mainiosti. Yhden palan teos taas köllöttää olohuoneen kaapiston päällä vierellään mm. kuivatettu hääkimppuni.

Ihaninta näissä Spirit Blockeissa on se, että niitä ei tarvitse ripustaa seinälle, vaan ne voi laittaa esim. kirjahyllyyn pystyasennossa ja vaihtaa paikkaa aina kun siltä tuntuu. Ja paikansiirto ei muuten aiheuta ylimääräisiä reikiä seiniin. Spirit Blocksit ovat noin 4cm paksuisia, joten ne pysyvät tukevasti pystyssä.

Jos sinä haluat tehdä tärkeimmistä valokuvistasi jotain erikoista ja tunnelmallista, kannattaa kääntyä Ullan puoleen!

My wedding dress by Justin Alexander

Häitämme vietetiin keskitalvella, eli vielä silloin kuin maassa oli etelässäkin monta metriä lunta ja pakkanen paukkui. Hääpäivämme muistaminen onnistunee jatkossa myös mieheltäni, sillä meidän rakkauden juhlaa vietettiin 1.1.11.

Puvun olin löytänyt Häät-lehdestä jo paljon ennen kuin hääpäivää oli edes päätetty. Oikeastaan hääpuku oli tiedossa jo ennen kuin ainuttakaan sormusta oli vasemmassa nimettömässäni. Pukuun rakastuin heti kun sen ensi kertaa lehden sivulla näin. Puku oli Justin Alexanderin mallistosta, ja sen mallinumero piirtyi mieleeni hyvin selkeästi, 8464. Eihän numerossa tosin mitään selkeää ole, mutta kyllä tähänkin päähän numerosarjat saadaan upotettua kunhan asia on vain tarpeeksi tärkeä.

Eniten puvussa minua viehätti sen pituus. Puku on pituudeltaan tea, joka tarkoittaa siis sitä, että puvun helma päättyy polven ja pohkeen välimaastoon. Talvihäissä puvun pituus toimi erityisen hyvin, sillä puvun helma ei missään tilanteessa raahautunut pitkin maata, ja näin ollen se pysyi myös puhtaana. Tea-mittaisessa puvussa on myös se etu, että hääkengät näkyvät koko ajan! Itselläni juuri kengät aiheuttivat varmaan eniten harmaita hiuksia koko hääjärjestelyistä, mutta onneksi siitäkin selvittiin kunnialla ja oikeat kengät tupsahtivat postiluukkuun vain viikkoa ennen häitä.

Kengistä voisi puhua vielä hieman enemmän ennen kuin päästään itse hääpukuun. Olin jo hyvissä ajoin ennen häitä tajunnut, että korkokengissä en voi koko päivää viettää, sillä ulkona saattaa ilma olla mitä vain lumisateen ja armottoman räntäsateen välistä. Näppäränä leidinä sain eräänä päivänä loistoidean, tilaan itselleni valkoiset huopikkaat! Valkoisten huopikkaiden etsiminen olikin sitten ihan oma tarinansa, niitä kun ei Suomessa valmisteta. Eli muutamien tuntien googlettamisen jälkeen olin tilannut itselleni valkoiset huopikkaat Venäjältä! Kaikki toimi hyvin ja suloiset huopikkaat saapuivat Suomeen ja saivat jälleen tämän leidin suupielet kääntymään pohjoiseen 🙂

Itse hääkenkinä toimivat sitten Brandokselta tilaamani valkoiset Menburin korkokengät. Tosin häävalssin ajaksi minulla oli vielä yhdet kengät, jotka olin värjäyttänyt tummanpunaiseksi häiden teeman mukaisesti. Valitettavasi näistä satiinisista kengistä minulla ei ole kuvaa. Huopikkaiden kuva löytyy alempaa.

Mutta palataanpa takaisin siihen häämekkoon. Pieniä korjauksia mekkoon jouduttiin toki tekemään. Mekosta poistettiin jokunen kerros tylliä, sillä kaikilla tylleillä mekko oli kuin ballerinan mekko. Mekkoa myös kavennettiin jonkin verran, sillä kevenin vielä ennen häitä jokusen kilon. Puvun vyötärönauha oli vaaleanbeigeä raakasilkkiä ja sen etumusta ja takaosaa koristivat kauniit valkoiset kukat, jotka muistuttivat monen häävieraan mielestä kuurankukkia. Mitkä kukat paremmin voisivatkaan talvihäihin sopia? 🙂

Pukuni väri oli Natural/Coffee, ja toiveissa olisi viedä puku ompelijalle hieman muuneltavaksi. Koska puku ei ole kokonaan valkoinen, voisi sitä etiketin mukaan käyttää vielä esim. ystäviemme hääjuhlissa, ja toki myös muissa hienoissa tilaisuuksissa!