Eniten aviopuolisossa ärsyttää…

Törmäsin Mutsis on -blogissa hauskaan Puolisoni on ärsyttävä, koska… -postaukseen. Meillä on tässä meneillään juuri kuudes hääpäivä, jonka kunniaksi oli pakko ottaa mallia Emilian mainiosta postausideasta ja laatia listat siitä mikä tuossa maailman ihanimmassa aviopuolisossa eniten ärsyttää. Kuudennen hääpäivän (jota kutsutaan myös sopivasti sokerihääpäiväksi) kunniaksi mietimme molemmat omissa oloissamme kuusi toisessa eniten ärsyttävää piirrettä/asiaa.

Rakkauden täyteistä ja unelmat toteuttavaa uutta vuotta 2017 koko lukijakunnallemme!

wedding picture

Herra Longfieldissä ärsyttää eniten..

  1. Ei-asenne. Tämä ärsytyksen aihe on samalla yksi niistä syistä, miksi sovimme niin pirun hyvin yhteen. Minä olen meistä se, joka rakastaa säheltää, suunnitella, miettiä ja toteuttaa. Herra Longfield on taasen järjen ääni (murrr, miten ärsyttävä sana..), joka toppuuttaa ja yrittää ohjailla yli-innokasta vaimoaan taivaita hipovista suunnitelmista edes hieman alaspäin. Mutta jatkuva toppuuttelu käy kyllä hermonkin päälle. Vaikka luulen, että kaksi kaltaistani sekoilijaa ei voisi toimia ikinä hyvin yhdessä – tai ainakaan kovin kauan, sillä konkurssi siinä tulisi vastaan hyvinkin pian.
  2. Herran mielestä pyyhkeitä ei ole syytä pestä koskaan. Ei, vaikka haistan jo metrien päästä oven päällä kuivumassa olevan pyyhkeen. Ja siis haistan! Kyllä kaikki tietää sen hajun kun pyyhettä ei ole pesty yli kuukauteen (hyi hitto) ja siitä leijailee erityisesti kosteana ummehtunut lemu. Yök. Haisevista pyyhkeistä olen huomauttanut 16,5 vuoden yhteiselon aikana varmasti satoja kertoja, vastaukseksi saan usein seuraavan selityksen: Eihän niitä tartte kovin usein pestä, niillähän kuivataan vaan puhdasta ihoa. Just.
  3. Oma-aloitteisuuden puute. Jos jotain pitää tehdä, herra Longfield tekee sen 110 % kotona sekä töissä. Mutta mitään ”turhaa” taikka ”ylimääräistä” on turha odottaa tapahtuvan. Mutta tämä sama taitaa vaivata myös (useita/joitakin) muita miehiä, jotenkin heille riittää paljon vähempi kuin naisille (yleistämättä sen enempää). Sellainen idearikkaus puuttuu lähes kokonaan, mutta onneksi herralla on kovin idearikas vaimo, heh.
  4. Ruoan laittaminen just eikä melkein ohjeiden mukaan. Kun herra kokkaa, reseptit luetaan pilkuntarkasti. Niin tarkasti, että jos ohjeessa sanotaan, että ainekset pitää sekoittaa puuhaarukalla teräskulhossa, niin niitähän ei voi sekoittaa missään tapauksessa muovilusikalla muoviastiassa, ei siis millään.
  5. Säästeleväisyys. Enkä tarkoita tällä rahan säästämistä (sitä ei osata kumpikaan), vaan ihan kaikkea muuta. Pari esimerkkiä. On todella ärsyttävää kun herra ostaa kaupasta talouspaperia, jonka yksi arkki on jaettu kahtia. Ja sitten kotona herra alkaa pestä keittiöntasoja sillä yhdellä talouspaperiarkin puolikkaalla. Hän kääntelee arkin puolikasta säntillisesti niin, että puhdasta pintaa riittää mahdollisimman pitkään. Ei tsiisus, siinä vaiheessa mun on pakko poistua keittiöstä. Toinen paperiin liittyvä ärsytys koskee vessapaperia. Jos herra joskus sattuu näkemään (tai kuulemaan vessanoven läpi) kuinka paljon rullaan vessapaperia pyyhkimishommiin, saan sellaiset arvostelut osakseni ettei totta. Kyllä sanon ihan suoraan, että on aivan eri asia pyyhkäistä joku pieni vuorenhuippu yhdellä arkilla kuin kokonainen kraateri! Siinä ei yhden arkin kanssa pitkälle pötkitä. Kolmas tähän kategoriaan liittyvä ärsytys koskee herran kännykkää. Hän on saanut töiden kautta Lumian (en tajua miten kukaan normaali ihminen ostaa ikinä Lumiaa..), ja se on niin p*ska! Herra kiroaa puhelinta viikoittain, mutta ei suostu sitten millään ostamaan omilla rahoillaan uutta normaalien ihmisten puhelinta. Minä olen viime vuosien aikana jouluna ja merkkipäivien alla kysynyt, josko ostaisin herralle HYVÄN puhelimen lahjaksi, mutta vastaus on aina tiukka EI. Kuulemma tällä p*skalla pärjää ihan hyvin, onhan se sentään ilmainen. En ymmärrä..
  6. Väkivaltaisten videoiden katselu. En voi ymmärtää miksi joku haluaa varta vasten katsella ISIS-videoita sekä muita väkivaltaisia videoita netistä. Siis oikeasti väkivaltaisia. Melkein suutuin kun kuulin, että herra oli katsonut jotain kamalia ISIS-videoita, joissa joukkomurhattiin ihmisiä. Kysyin häneltä, että mitä hemmetin järkeä niitä on toljottaa, maailmassa on ihan tarpeeksi pahaa ilman, että sillä pitää ruokkia aivoja ihan oma-aloitteisesti. Kuulemma sen takia, että tietää oikeasti miten kamalia esim. terroristijärjestöt ovat. Ettei ne ole mitään leikin asioita. Ai jaa, no tiesin sen kyllä jo ihan teurastusvideoita katsomattakin. Ennen ISIS-videoita ollaan juteltu myös väkivaltaisista elokuvista. Herra on niitä ilmeisesti katsellut aika vapaasti pienestä asti, minulla kun taas oli tiukat ehdot, ettei mitään K16-leffoja katsota ennen kuin olen täyttänyt 16. Näiden osalta herra on kyllä kallistunut minun kanssani samoille linjoille siitä, ettei niitä ikärajoja ihan turhaan leffoihin ja videoihin ole laitettu. Muutamista elokuvista on herralla sen verran kovat pelkotilat nuorempana jäänyt.

Hulissa ärsyttää eniten..

  1. Huli ei hyväksy sairastelua, ainakaan minussa. Oon kylläkin vähän taipuvainen miesflunssailuun, ja välillä suurentelen vaikkapa pienestä nuhasta johtuvia kestämättömiä tuskiani, ja silloin jotenkin salaa hyväksynkin sen jos Huli tuhahtelee kun oon vaikkapa imuroimisen tai tiskien laiton sijasta maannut himassa 8 tuntia Family Guyta katsoen. Mutta silloin kun oon oikeesti kipeä, kyrsii kun Huli hermostuu siitä etten ole keuhkokuumekoomassa maatessani tajunnut omaehtoisesti ryhtyä etsimään hyviä salaattireseptejä huomiselle päivälle. Kyllä se välillä on oikein hoivaavainenkin kun oon kipeä, mutta silloinkin siitä jotenkin aistii semmosen kevyen roolinvetämisen ja kaiken takana kytevän tukahdutetun raivon kun ei toi vätys oo verhojakaan ees viitsinyt silitysraudalla suoristaa, ota tästä teetä sitten niin, voi voi, muista nyt levätä, lepää oikein perkeleesti nyt sitten, älä missään nimessä tee yhtään mitään hyödyllistä enää ikinä koska sulla on ehkä o,1 astetta kuumetta.
  2. Huli on kova tekemään ja häseltämään kaikenlaista, mutta vaikeampaa on jälkien korjaaminen kun tekemiset on tehty ja häseltämiset häselletty. Tai no, kyllä ne aikanaan korjataan, mutta minua ärsyttää kun tuntuu että yhden voileivän laiton jälkeenkin keittiö on täynnä jauhoja ja granaatinomenan räjähdysjälkiä ja likaisia astioita, kaikkia hemmetin taikinaisia kulhoja ja möhnäisiä kauhoja lojuu tasoilla ja joskus lattioillakin. Niitä sitten joudun minä raukka pois korjailemaan vaikka olisin vasta viime viikolla kerran melkein aivastanut.
  3. Hammastahnatuubien käyttö on Hulille haasteellista. Nykyisin onneksi on keksitty semmosia tuubeja missä se korkki on sillee jännästi kiinni siinä tuubissa, niiden kanssa Huli osaa toimia, mutta niiden semmosten kanssa mistä pitää korkki kiertää auki, niin se korkin kiinni kiertäminen ei onnistunut ikinä, tuubi jäi aina auki ja se korkki pöydälle vielä sillee että se hammastahnainen puoli on pöytää vasten. Ja sitten kun rikospaikalle illalla palasi, auki jätetty tuubi olikin hammastahnan sijaan täynnä betonia, ja kylppärin tasolle oli hammastahnaisesta korkista jäänyt valkonen renkula jonka saa irti ehkä liekinheittimellä. Sille, joka keksi ne semmoset napsukorkkiset hammastahnatuubit, pitäisi myöntää Nobelin kaikki palkinnot kymmenen vuotta putkeen.
  4. Jos ajellaan jonnekin missä ei olla aiemmin oltu, ja ei meinaa osoite syystä tai toisesta löytyä, Huli alkaa jostain syystä ajamaan aina ihan helvetin lujaa. Se on vielä siitä ikävä juttu, että yleensähän siinä loppuvaiheessa ollaan jossain asuinalueella tai muualla pienellä tiellä. Lue siinä nyt sit karttaa kun Huli kaahaa jossain tuntemattomassa risteysviidakossa 80 km/h ja huitelee samalla kädellä oikealle että olikohan se tuolla vasemmalla, ja ihan sama mitä sanot, käännynpä tästä nyt tänne random-tielle missä on näköjään umpikuja ja vauhti kiihtyy 110 km/h. Nykyään yritän aina ite päästä auton rattiin jos ollaan johonkin vähän vieraaseen paikkaan menossa.
  5. Jos Huli mielestään tietää jonkun asian, on suunnilleen kirkonkirouksen ja Jokeri-faniksi julistamisen veroinen loukkaus alkaa sitä asiaa tarkastamaan. No, onhan se myönnettävä että 9 kertaa kymmenestä tämmösissä tilanteissa Huli sitten lopulta on tiennytkin sen asian ihan oikein, mutta ei se tarkastaminen silti mitään haittaisi, ja aina välillä tulee sit se kymmeneskin kerta vastaan ja se huomataankin sitten vasta perillä kun ollaan ajettukin ihan väärään paikkaan, koska varmana oikeaksi tiedetty osoite olikin jotain ihan muuta. En oo vielä ollut niin itsetuhoisella tuulella, että olisin kokeillut, mitä kävisi jos näissä tilanteissa alkaisin ääneen meuhaamaan ”mitäs mä sanoin”, ja toivon terveyteni tähden etten koskaan moista erehdykään tekemään. Huli kyllä tietää näissä tilanteissa jo muutenkin, että mielessäni myhäilen itsetyytyväisenä ja näytän voitto-silmää, ja siis riitahan meillä on jo muutenkin valmiiksi käynnissä koska olen osoitteen tarkastusta julennut mennä ehdottamaan aiemmin.
  6. Hulin mielestä on selvää säästöä ostaa mitä tahansa 100 eurolla, jos sen oikea hinta on joskus ollut 200 euroa. Oon kanssa alkanut tässä epäilemään, että Hulilla saattaa olla tapana näissä tämmösissä ostelujutuissa tehdä sillee, että eka se kertoo että kato, täältä sais tämmösen jutun 5000 eurolla, vaikka se oikeesti maksaa 8000 euroa, eikö kantsuiskin nyt ostaa hei? Sitten kun oon oksentanut järkytyksestä lattialle, Huli myöntyy että joo, onhan se aika paljon, no, on täällä tämmönenkin, maksaa 1500 euroa, oikee hinta ois 3500 euroa, tää nyt ois tosi hyvä jo. Sitäkin kun sitten olen kakistellut aikani, ladataan tämä kolmas vaihtoehto mikä maksaa VAIN 100 euroa ja se on hei 50% alennuksessa nyt, ja aattele miten paljon halvempi tää on ku ne 5000 ja 1500 euron jutut, ja nytkin kun tätä tällee kirjottelen tähän niin huomaan aattelevani että joo, onhan se 100 euroa kyllä aika vähän kun ei oo sentään se 5000 euroa, ja 50% alennus, on se kyllä hyvä, siinähän vähän niinku säästää toisen 100 euroa.. voi hitto. Mua on vedätetty kaikki nämä vuodet.

hääkuva

Westerby Gård, Inkoo

westerby gård24_c_matka_

Vuoden ensimmäisenä päivänä vietimme herra Longfieldin kanssa puuhääpäivää. Se tarkoittaa, että takana on nyt yhteensä viisi auvoista aviovuotta. Hääpäivän viettoon olin varannut meille huoneen Westerby Gårdista. Sanooko paikka teille mitään? Kyseessä ei ole uusin design-hotelli Helsingin keskustassa, vaan tavattoman suloinen kartanohotelli Inkoossa.

westerby gård13

Kertoessani työpaikalla missä aiomme hääpäivää viettää, ilmestyi monen työkaverin naamalle iso kysymysmerkki.

Te siis aiotte viettää hääpäivän Inkoon maaseudulla, keskellä ei mitään? Kyllä.

Kartanohotellissa, jonka kehuttu ravintola on vierailunne aikana kiinni? Kyllä.

Hotellissa, jossa ei ole kyseisinä päivinä ketään muita asiakkaita? Kyllä, eikö se ole aika täydellistä?

Ja sitä se oli. Täydellistä!

westerby gård27

Tilan yksi omistajista, Gunilla, oli meitä vastassa vuoden ensimmäisenä päivänä Westerby Gårdin tilan päärakennuksessa. Tänä päivänä tiluksilla seisova punainen päärakennus on valmistunut vuonna 1857. Päärakennus on kolmikerroksinen, ja siinä toimii nykyisin mm. hotellin respa sekä ravintola, joka on kerännyt kehuja kovasti. Meidän vierailumme aikana ravintola ei tosiaan ollut auki, mutta minä olin onneksi jo päässyt maistelemaan ravintolan herkkuja syyskuisella Länsi-Uudenmaan ruokakierroksella muutaman muun bloggarin kanssa.

Gunilla toivotti meidät tervetulleiksi, ja ohjasi meidät päärakennuksen vieressä olevaan hotellisiipeen, joka on päärakennuksesta täysin erillinen punainen rakennus. Tilan hotelliosuus valmistui vuonna 2008, ja se pitää sisällään 10 persoonallisesti sisustettua kahden hengen huonetta. Meille oli varattu kustavilainen huone, joka oli kompakti ja jossa oli ihana sänky tavattoman pehmeillä ja hyvälaatuisilla lakanoilla varustettuna. Niissä nukkuisimme hyvin.

Gunilla toivotti meille mukavia hetkiä, ja sanoi että hänet tavoittaa tarvittaessa puhelimitse. Ja sitten me jäimme herran kanssa Westerby Gårdiin ihan kahdestaan.

westerby gård3westerby gård2westerby gård19

Ihan ensiksi lähdimme patikoimaan. Vaihdoimme ulkoiluvaatteet päälle, pakkasimme reput ja läksimme karttojen kanssa metsään. Kyllä oli puuhääpäivä hyvä viettää metsässä puiden ympäröimänä kuuma kaakao toisessa ja ruisleipä toisessa kädessä. Talsimme kaikessa rauhassa noin kolmen tunnin ajan, pysähdyimme syömään eväitä, ihastelimme jäätynyttä merta ja juttelimme niitä näitä.

westerby gård4westerby gård12westerby gård16

Hotellille palatessamme Gunilla oli lämmittänyt meille saunan ennen pois lähtöään. Kävelimme hotellin käytävää pitkin vain pyyhkeet päällämme kohti lämmintä saunaosastoa – olimmehan paikan ainoat asiakkaat, joten sama se missä asussa siellä köpötteli.

Saunaosastolla meitä odotti myös poreamme, jonka olin vähän niin kuin yllätykseksi varannut käyttöömme. Kuuma sauna ja poreileva vesi tuntui hyvältä pitkän patikkaretken päätteeksi. Aika kului kaikessa rauhassa, saunoimme todella kauan. Mihinkään ei ollut kiire. Se tuntui hyvältä.

westerby gård31

Iltaa päädyimme viettämään hotellin päädyssä olevaan tilaan. Tilasimme inkoolaisesta pitseriasta sapuskaa, ja pelasimme monta erää Carcassonnea kynttilöiden loisteessa. Yhdeksältä marssimme takaisin huoneeseemme, jossa uppouduimme valtavan ihanien lakanoiden väliin katsomaan elokuvaa. Puolen tunnin päästä minä olin jo unessa, herra oli katsonut leffan loppuun asti.

Vaikka hotellin ravintola oli kiinni, oli meille silti toki tarjolla aamupala. Sitä tarjoiltiin itsepalveluperiaatteella hotellirakennuksen päädyssä. Meille oli katettu pöytä kahdelle, ja jääkaapista löysimme kaikki tarvittavat aamupala-ainekset. Oli jotenkin aika absurdia olla kauniissa maalaisromanttisessa hotellissa ihan vain kahdestaan. Pihalla pureva pakkanen teki tuloaan samalla kun me popsimme herkullista aamupalaa yökkärit päällä. Emme viitsineet turhaan vaihtaa edes vaatteita, kun emme kehenkään kuitenkaan olisi törmänneet.

westerby gård42

Aamupalan jälkeen saimme viettää aamupäivää vielä kaikessa rauhassa. Gunilla oli kertonut meille, ettei meillä ollut mikään kiire poistua. Meidän tuli vain pirauttaa hänelle kun haluamme lähteä kotiin. Jossain välissä soitimme Gunillalle ja sanoimme heipat ihastuttavalle puuhääpäivälle Inkoossa, keskellä ei mitään. Täydellistä.

Westerby Gård
Västerbyvägen 95
10210 Inkoo

westerby gård49

4. hääpäivä ♥

Keramiikkahäät, kaarnahäät, kukkahäät tai hedelmähäät. Ihan sama miksi tätä päivää kutsutaan, meille se on vuoden kaunein päivä.

wedding picture

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.

Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.

– Anna-Mari Kaskinen

Puutarhahäät ♥

Elokuussa vietettiin serkkuni häitä. Serkun häät olivat tämän kesän ainoat hääkekkerit, joten odotin juhlia kovasti. Ja koska olen nainen, piti ennen juhlia stressata tietenkin vaatteista. Mulla on vaatehuoneessa pari luottomekkoa hienoja tilaisuuksia varten, mutta niistä kumpikaan ei ollut ykkösvalinta näihin juhliin, sillä serkkuni häät vietettiin heidän omassa isossa puutarhassaan. Eikö kuulosta (ja näytä) upealta?

puutarhahäätpuutarhahäät

Serkkuni ja hänen tuleva miehensä olivat  jo kutsujen yhteydessä sanoneet, että korkokengät ja liian prameat vaatteet kannattaa jättää kotiin. Juhlissa talsittaisiin nurmikolla, ja välissä saattaisi myös sataa, joten juhlavermeet kannattaisi valita sen mukaan.

Pienoinen puutarhahäävaatekriisini saatiin selätettyä ihan vahingossa. Kävi nimittäin niin onnekkaasti, että satuin käymään keskustan Stockmannin naistenvaateosastolla eräänä päivänä ennen yhden bloggaajatapahtuman alkua. Kävelin naistenkerroksessa vailla mitään ostohaluja tai edes tarkoitusta ostaa yhtään mitään, kun silmiini osui alerekissä yksinäinen ihanan värikäs mekko harmaiden paitojen välissä.

Siinä se täydellinen puutarhahäiden mekko oli. Tarjoushaukka oli jälleen tehnyt löydön! Normaalisti 90 euroa maksavalle mekolle jäi hintaa alennuksien jälkeen huimat 35 euroa. Värikäs maksimekko oli (ja on edelleen) hurjan kaunis, ja päivettyneellä iholla se näytti vielä paremmalta. Jalkaan pistin mekkoon sopivat varvassandaalit ja hiukset kiedoin silmänräpäyksessä nutturalle. Ja niin rento, mutta silti juhlava puutarhalook oli valmis. Pakko vielä mainostaa, että sekä mekko että hiukset saivat juhlissa kehuja. Kiitokset niistä!

puutarhahäät

Serkkuni häät eivät olleet perinteiset, niissä ei tanssittu valsseja, ei oltu kirkossa kuuntelemassa pappia eikä leikattu juhlallisesti hääkakkua. Näissä häissä oltiin rennosti, syötiin pirun hyvin, pelattin mölkkyä ja vaihdettiin sukulaisten sekä uusien tuttavuuksien kanssa kuulumisia.

Häiden ruokapuolellakaan ei menty tuttujen ja turvallisten kaavojen mukaan. Ruokailua ei suinkaan aloitettu perinteisesti alkupaloista, vaan voileipäkakuista, erilaisista makeista kakuista sekä karkkibuffetista! Tämä sopi minulle!

puutarhahäätpuutarhahäätpuutarhahäät

Huikean upeat ja komeat voileipäkakut olivat serkkuni ystävän käsialaa. Sulhanen on kova voileipäkakkufani, ja tästä syystä voileipäkakkuja oli tarjolla kolmea eri sorttia. Maistoin jokaista, ja pyysin juhlien jälkeen voileipäkakkujen takana olevan henkilön yhteystiedot, jotta voin tilata niitä joskus omiinkin juhliin (yksi tilaus on varmaan tässä syksyllä jo tulossa). Aivan taivaallisen kauniita ja ennen kaikkea maukkaita (ja sopivan kosteita)!

Vieraita ei laitettu istumaan ruokailun ajaksi tiukkojen istumajärjestysten mukaan, vaan jokainen sai etsiä oman paikan puutarhasta tai sisältä. Puutarhaan oli pystytetty suuri valkoinen katettu teltta, jonka lisäksi istumapaikkoja oli ripoteltu pitkin puutarhaa, joten jokaiselle löytyi varmasti paikka.

Kun voileipäkakut oli syöty, kävimme makeiden kakkujen kimppuun. Makeat kakut olivat voileipäkakkujen tapaan morsiamen ystävien tekemiä. Serkullani on lähipiirissään aikamoiset leivontahiiret – katsotaa nyt noita kakkuja! Olisittepa päässeet myös maistamaan niitä.. Iso nam!

puutarhahäätpuutarhahäät

puutarhahäät
Karkkibuffet on irttarifanin mieleen!

Herkuttelun jälkeen lähdimme isäni, siskoni sekä herra Longfieldin kanssa kiertämään puutarhaa. Äitini jäi suustaan kiinni sukulaisten kanssa, juoruja oli vaikka kuinka ja ne kaikki piti kuunnella ja kertoa omat jutut siihen päälle.

Löysimme puutarhasta pinkin mölkyn, ja päätimme pelata yhden erän. Laskimme pisteitä päässä, ja en ole vieläkään ihan varma muistinko omat pisteeni oikein vain väärin. No sama se, hauskaa meillä ainakin oli!

puutarhahäät puutarhahäät

Mölkkyilyn jälkeen puutarhassa alkoi soida musiikki. Serkkuni (morsiamen isoveljen) vaimo alkoi soittaa perheensä kanssa suuren puun juuressa kauniita kesäisiä kappaleita. Yritin yllyttää herraa kanssani tanssimaan, mutta ei hän suostunut vaikka kuinka heiluin hänen edessään. Tylsää. Lopulta heiluin yksikseni epämääräisesti helmojani hulmutellen, ennen kuin tajusin, että kukaan muu ei edelleenkään yhtynyt tanssiin. Lopulta me päädyimme vain kuuntelemaan kauniita kappaleita.

Ilta jatkui ja ihmiset pölöttelivät. Kirjoitettiin vieraskirjaan, otettiin ryhmäkuvia ja päivitettiin Instagramia ja Facebookia. Isot grillit laitettiin päälle ja grillin läheisyyteen alettiin kantaa valtavia määriä ruokaa.

Jossain vaiheessa juhlien seremoniamestari huusi kaikki syömään. Lähes juoksimme grillin viereen, ja voi mitä herkkuja sinne olikaan taiottu! Pöytä notkui erilaisia lihoja, kastikkeita, kasviksia ja salaatteja. Ideana oli, että jokainen vieras sai koota itselleen muhkeita täytettyjä grillileipiä (lapsille tehtiin erikseen hampurilaisia).

puutarhahäät puutarhahäät puutarhahäät

Tungin oman leipäni väliin vaikka mitä, siellä oli ainakin ihanan tulisesti marinoitua flank steakia, fetaa, tomaattia, sipulia sekä tosi hyvää majoneesia. En millään pystynyt syömään kahta muhkeaa leipää, joten toisella hakukerralla kippasin täytteitä ja salaatteja lautaselle ja söin ne ilman leipää. Maistui niinkin!

Lähellämme istuvat vieraat kehuivat kilpaa grillipöydän herkkuja, yhdyin niihin lähinnä nyökkäämällä. En voinut puhua koska suu oli koko ajan niin täynnä. Hah!

Ruoan jälkeen ilta jatkui leppoisissa tunnelmissa. Jossain vaiheessa kiitimme hääparia upeista ja tunnelmallisista juhlista ja lähdimme kotia kohti. Juuri ennen lähtöä tutkin vielä lahjapöytää, ja löysin sieltä söpöimmän häälahjan ikinä! Vai mitä mieltä olette kahdesta Rakkaus-vessapaperirullasta nätissä paketissa? Ihana idea! ♥

puutarhahäät

Hääillallinen ravintola G.W. Sundmansissa

hääpari Puotilan kappeli

kuva: http://weheartit.com/
kuva: http://weheartit.com/

Tasan viikko sitten vietettiin tunnelmallisia, pieniä ja hyvällä ruoalla sekä viinillä höystettyjä häitä. Isoveljeni sai 8.2.14 oman prinsessansa. ♥

Vihkiminen tapahtui suloisessa ja kodikkaassa Puotilan kappelissa, jonne kokoontui tiivis ja pieni joukko hääparin sukua ja perhettä. Morsian oli upea pitkässä pitsisessä mekossaan, ja isoveljeni oli komea kuin mikä tummassa frakissaan.

Vihkimisen jälkeen seurueemme jatkoi matkaansa häiden jatkopaikkaan. Tällä kertaa jatkopaikka on kyllä hieman väärä sana, sillä nämä häät eivät sisältäneet leikkejä, kummempia puheita tai tansseja  – näissä häissä syötiin taivaallisen hyvin ja maisteltiin jokaiselle ruokalajille erikseen valittuja viinejä. Tyylikästä sanon minä!

Juhlavieraille ja hääparille tarjottiin makunystyröitä hivelevä neljän ruokalajin menu – ei enempää eikä vähempää – kuin ravintola G.W. Sundmansin yksityisessä kabinetissa.

Alkupala: Punajuuri & vuohenjuusto

Illallinen käynnistettiin kuohujuomalla ravintolan aulassa, joka täyttyi onnitteluilla, halauksilla sekä samppanjalasien kilinällä. Alkumaljan jälkeen suunnistimme idylliseen kabinettiin, jonne oli katettu kolme soikeaa pöytää. Nopeiden tervetulopuheiden jälkeen alkupaloja alettiin kantaa jo pöytään. Pääsimme ensimmäiseksi maistelemaan punajuurta sekä vuohenjuustoa, joka on klassinen ja ah niin ihana yhdistelmä.

Isäni ei ole mikään gourmet-ruokien harrastaja, ja hän maistoi tästä alkupalasta vain palan punajuurta. Ajatelkaa miten kummallinen hän on? Isäni tokaisi erään tauon aikana, että olisi mieluummin syönyt lasten annokset, joita tuotiin juhlissa mukana oleville pienokaisille. Eikö ole hullua? Heheh!

G.W. Sundmans

Pääruoka: Lohi & kukkakaali

Ensimmäinen alkuruoka sisälsi lohta, katkarapuja sekä kukkakaalia. En millään pysty muistamaan ruokien kanssa maisteltuja viinejä, mutta kala-annoksen kanssa juotu valkoviini oli todella hyvää. Itse olin kuitenkin kuskina, joten pääsin vain maistelemaan taidokkaasti valittuja viinejä. Herra Longfield sekä toisella puolella istuva siskoni kyllä joivat minunkin viinejä, joten eivät ne hukkaan menneet. Herra kyllä tokaisi kotimatkalla ettei edelleenkään täysin ymmärrä viinihehkuttajia, mä komppaan häntä.

Lohi oli kärtsätty nopeasti vain toiselta puolelta, ja kylmän ja raa’an sekä kuuman ja kypsän lohen sekoitus oli suussa varsin hauska yhdistelmä. On varmaan sanomattakin selvää, että koko pöytäseurueemme kehui tätä(kin) annosta maasta taivaisiin.

G.W. Sundmans

Pääruoka: Liha & kampasimpukka

Varsinainen pääruoka räjäytti koko potin! Älyttömän murea liha, salottisipulit, perunamuusi sekä tuo lautasen oikeassa yläkulmassa oleva liha veivät varmasti myös nirson isäni kielen mennessään. Mulle tuli tätä kirjoittaessa nälkä, annos oli niin maukas..

G.W. Sundmansissa olemme herran kanssa olleet syömässä kerran aiemmin, mutta nyt hienoissa vaatteissa sekä häävieraana olijana olo oli todella erityinen ja juhlava. Tunnelma oli tavattoman rento, ja ihana nauru sekä puheensorina leijui kabinetin katossa. Meidän pöydässä juteltiin mm. blogeista, valokuvauksesta sekä yrttien kasvattamisesta kotikeittiössä. Niin ja matkustelusta, siitä voi puhua aina ja ihan kenen kanssa vaan.

G.W. Sundmans

Jälkiruoka: Kermakakku

Jälkiruoan osalta koimme yllätyksen. Kaikki odottivat, että söpö pieni jälkkäriannos kannetaan pöytään, mutta kabinettiin tuotiinkin upea iso kermakakku. Hääpari leikkasi kakun onnellisina ja menivät syömään sitä omaan pöytäänsä. Sulhasen nuorin poika (5 vee) otti kakkua yhtään valehtelematta 17*17 sentin palan! Vieraat nauroivat pojalle, mutta hän oli meistä viisain. Kakku oli nimittäin niin hyvää, että se meni viimeistä murua myöten loppuun. Kuinka monelle on käynyt hääkakun kanssa samoin?

Itse en ole kermakakkujen suuren suuri ystävä (suklaata sen olla pitää), mutta tätä kakkua olisin hakenut toisenkin palan, mutta en ollut tarpeeksi nopea. Olisi pitäny tehdä niin kuin veljenpoika – ottaa kerralla kunnon pala! Jälkkärin kanssa tarjottiin tietenkin vielä jälkkäriviinit, kahvit sekä konjakit.

G.W. Sundmans

Juhlat jatkuivat ravintolassa herkuttelun jälkeen hääparin kotona, jonne mekin herran kanssa suuntasimme. Tarjolla oli vielä myöhään illalla samppanjaa, viiniä, karkkeja, sipsejä sekä nakkia ja ranskalaisia. Nam.

Isot kiitokset veljelleni sekä hänen kauniille vaimolleen.

Kaunis olkoon yhteinen aika,
jatkukoon aina rakkauden taika!

häät G.W. Sundmans

Äitienpäivälounaalla Sotungin Nygårdsissa

Nygårds ei varmaan sano teille monellekaan yhtään mitään, mutta mulle se on ollut tuttu jo ihan pienestä tytöstä asti. Olen fillaroinut ravintolan ohi noin 15 vuoden ajan matkalla huippukorkealle Högbergetille, jonne teimme lapsuudessa ihan tuhottoman usein retkiä (olen rakastanut metsässä samoilua aina). Tosin Nygårdsin kohdalle en ole koskaan pysähtynyt, vaan fillaroinut aina ohi.

Tähän oli korkea aika tehdä muutos äitienpäivänä. Äitini oli varannut meille pöydän äitienpäivälounaalle Nygårdsiin, ja niinpä minä, herra Longfield, siskoni miehineen sekä vanhempani astuivat vihdoin ja viimein sisään Nygårdsin suloiseen keltaiseen puutaloon.

Nygårds

Ennen muinoin ravintola Nygårdsissa toimi oma keittiö, mutta äitienpäivälounaan tarjoiluista piti huolta News catering. News catering hoitaa kuulemani mukaan useimmat Nygårdsin catering-tilaukset, mutta paikalle saa nykyään tuoda myös ihan minkä tahansa catering-firman. Tässä on muuten ihan tuhannen taalan vinkki häiden viettopaikaksi! Vastaavia paikkoja ei Vantaalta (tai pääkaupunkiseudulta) montaa löydy, ja oman ravintolatoiminnan lopettamisen myötä Nygårdsiin saa tuoda myös omat juomat.

Nygårds sijaitsee kauniilla maaseutumaisella paikalla keskellä Sotunkia. Kesällä automatkan varrella saattaa törmätä lammaslaumoihin, kauniisti kukkiviin niityihin ja peltoihin. Nygårdsin suurelta ulkoterassilta pääsee myös ihailemaan upeita Sotungin maisemia. Kuvia paikasta voi kurkata Nygårdsin omilta nettisivuilta, joilta löytyy myös reilusta historiaa alueen rakennuksista.

Me siis suuntasimme Nygårdsiin äitienpäivälounaalle sunnuntaina. Lounas kustansi 39 euroa henkilöltä sisältäen alku-, pää- ja jälkiruoan buffetpöydästä. Ruokien lisäksi hintaan kuului alkoholiton alkudrinkki sekä kahvit ja teet.

Nygårds

Ennen kuin säntäsimme masut muristen ruokien kimppuun, kilistimme tietenkin äidille, mutta myös meidän talolle, siskoni ja hänen miehensä uudella asunnolle sekä heidän koiralleen, joka sai hienon palkinnon viime viikolla. Ja pitihän sitä toki kilistellä myös sille, että olimme perjantaina allekirjoittaneet kauppakirjat meidän nykyisestä asunnosta. Huh helpotusta, että päästiin kämpästä enemmän kuin sopivasti eroon!

Alkupalapöydässä meitä odotti toinen toistaan herkullisempia ruokia. Caesar-salaatti oli tuttuun tapaan ihanaa, jonka lisäksi inkivääripaahdettu lohi sekä varhaisperuna-kevätsipulisalaatti olivat taivaallisia. En ole suuri mozzarellan ystävä, joten mozzarellasalaattia en juuri syönyt, myös jonkinmoinen patee jäi maistamatta, sillä se näytti rumalta.

Nygårds

Nygårds

Nygårds

Alkupalojen jälkeen siirryttiin luontevasti pääruokien kimppuun. Kukaan ei käynyt santsaamassa alkuruokia, vaikkakin niitä kyllä nosteltiin sujuvasti pääruokien viereen. Omalle lautaselleni oli ainakin aivan pakko saada lisää varhaisperuna-kevätsipulisalaattia pääruokapöydästä löytyneiden paahdettujen juuresten kaveriksi. Odotin pääruoista eniten chimichurri härkää, jota teimme viime kesänä kotonakin. Harmiksi äitienpäivälounaalla tarjottu chimichurri härkä oli kylmää (siis aivan tarkoituksella kylmää), ja koska en oikein pidä kylmistä lihoista, jäi lautaselleni ruoan päätteeksi keko kylmää härkää..

Onneksi tarjolla oli härän lisäksi myös muita pääruokia. Riistapyörykät jätin kokonaan väliin, mutta ahdoin kyllä kookos-mango kanaa masuun ihan urakalla. Kana oli uskomattoman mureaa ja alan pikkuhiljaa lämmetä kookokselle, josta en siitäkään ole ennen pitänyt sitten yhtään. Joihinkin ruokiin kookos tuo kuitenkin ihanan pehmeän maun ja jotkin ruoat se taas pilaa minusta täysin, esim. kookos ja lohi on vastenmielinen yhdistelmä (ja ne haisevat myös yhdessä vähän ällölle).

Mutta siis kana, kauden juurekset sekä alkupalapöydän peruna-kevätsipulisalaatti sekä inkiväärinen lohi takasivat sen, että pääruoasta jäi tosi positiivinen fiilis.

Nygårds

Jälkkäripöydän antimiin tutustuin ensin pöydässä olevan menun kautta. Hihkaisin onnesta bongatessani listalta italialaisen kaakaokakun sekä sitruunaisen cheesecaken! Kaakaokakun oletin olevan joku ihanan muhkea ja täyteläinen suklaakakku, mutta tiramisuksihan se sitten osoittautui. Olin vähän pettynyt.. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, pidin tiramisusta hurjasti, mutta kyllä se muhkea sacherkakku kuitenkin olisi ollut vielä parempi.

Sitruunaista juustokakkua taisi kehua kaikki pöytäseurueemme jäsenet. Ja olihan se hyvää ja ihanan kepeän raikasta! Vastaavaa kun osaisi tehdä itsekin. Kakkujen kaverina jälkkäripöydästä löytyi myös tuulihattuja, jotka maistuivat tuulihatuilta. En ymmärrä oikeastaan tuulihattujen(kaan) perään, ne ovat mun suuhun jotenkin liian höttöisiä.

Nygårds

Maittavan ja rauhallisen äitienpäivälounaan jälkeen napsimme pari kuvaa ravintolan edessä ja siitä sitten jatkoimme matkaa vanhempieni luokse, jossa juotiin vielä kahvit ja vaihdettiin lisää kuulumisia. Me jatkoimme kyläilyjä vielä illansuussa herra Longfieldin äidin luona, jossa hörpimme taas kahvia ja herkuttelimme suolaisella piiraalla sekä makealla suklaakakulla (hah, sainhan sittenkin sitä tuhtia suklaakakkua!)

Loppuun päräytän vielä pitkästä aikaa päivän asukuvan. Päälle valikoitui kamalassa kiireessä (noin kymmenessä minuutissa) uusi Giorgio Armanin kashmirjakku sekä Asokselta tilaamani valkoinen ”pitsi”hame. Olen metsästänyt tietynlaista valkoista pitsimekkoa ihan luvattoman kauan, ja mekkoetsintöjen ohella vaatekaappiin on eksynyt yksi jos toinenkin pitsimäinen vaatekappale. Sitä täydellistä pitsimekkoa en ole löytänyt vieläkään, mutta metsästys jatkuu – ikinä ei saa luovuttaa!

Jalassa on tämän kevään Stockan outlet-löytö. Nahkaiset Billi Bin kiilakorkokengät ovat hirmuisen hyvät jalassa, ja niillä on tullut köpöteltyä tosi paljon sekä vapaa-ajalla että töissä. Popot tullaan varmasti näkemään jaloissani pitkin kesää, toivottavasti pian ekaa kertaa ilman sukkiksia!

Päivän asu


«Vuosi sitten: {aamupala}»

Häät Wanhassa Bäckbyssä

Lauantaina suuntasimme herra Longfieldin lapsuuden ystävän häihin Vantaalle. Häitä tanssittiin tunnelmallisessa Wanhassa Bäckbyssä, joka tarjoaa kyllä upean ja lämpimän ympäristön hääjuhliin. Rakennus on toiminut ennen kaakelitehtaana ja on nyttemmin rempattu persoonallisen pelkistetysti.

Tällä kertaa häät eivät sisältäneet kirkko-osuutta, vaan vihkiminen tapahtui suoraan juhlapaikalla. Tämä oli oikeastaan tosi kiva, sillä siirtymisiin ei mennyt yhtään aikaa. Vihkimisen jälkeen istuimme kaikki valmiiksi omilla paikoillamme odottaen sen tärkeimmän – eli ruokailun – alkua. No, ehkei ne notkuvat buffetpöydät ole ihan tärkein osuus häissä, mutta odottamisen arvoinen juttu kuitenkin. 😉

Wanha Bäckby häät

Hääpari oli keksinyt hauskan tavan istumajärjestyksen tekemiseen. Nimilapuissa luki vieraiden lempinimiä, ja niinpä esim. mun paikalla nökötti nimilappu jossa luki Huli. Nimilappujen lisäksi pöytiä koristivat upeat muratti-hortensia-orkidea-kukka-asetelmat sekä kaunis ja ajaton vaalea kattaus.

Wanha Bäckby häät

Notkuvia buffetpöydän herkkuja ei tosiaan tarvinnut vihkimisen jälkeen kauaa odotella. Pian onnittelumaljan jälkeen alkoivat vieraat valua kohti tarjoiluja ja meidän hääparin kavereista koostuva pöytä alkoi malttamattomasti odottaa omaa vuoroaan (oltiin tietenkin ihan viimeisten joukossa).

Wanhan Bäckbyn parhaita puolia ovat kauniin miljöön lisäksi catering-palvelu. Olemme tanssineet paikassa nyt kahdet häät ja ruokaan ei ole kummallakaan kerralla tarvinnut pettyä! Loistavan catering-palvelun lisäksi Bäckbyhyn saa tuoda omat juomat, ja ainakin omaa hääpaikkaa etsiessämme oli omien juomien tuominen ihan ehdoton juttu. Pyysimme tarjouksen parista eri paikasta, jonne juomia ei saanut tuoda, ja näiden paikkojen halvin viinipullo kustansi komeat 30 euroa. Huhuh. Virosta hakee juomat aika paljon edullisemmin.

Wanha Bäckby häät

Pienen odottelun jälkeen pääsi meidänkin pöytä käsiksi buffetin herkkuihin. Alkupalojen kanssa pöydälle oli nostettu leipäpöytä, jonka tarjottavat jätin viisaana väliin. Kaikkihan sen tietää, että buffetissa ei kannata tankata leipää vaan täyttää masunsa erilaisilla lihoilla, kaloilla ja muilla herkuilla.

Omasta mielestäni alkupalapöydän parasta antia olivat punajuuri-vuohenjuustosalaatti, marinoidut puolikuivatut tomaatit, tuoresuolattu lohi sekä serranokinkku, jonka sisään oli kiedottu taivaallista manchego-juustoa. Nam! Myös herra Longfield ylisti manchego-juustoa pitkin iltaa (kuten teki myös moni muukin pöydässämme istunut).

Wanha Bäckby häät

Wanha Bäckby häät

Wanha Bäckby häät

Wanha Bäckby häät

Näissä häissä ei alkuruoan jälkeen leikitty (typeriä) leikkejä vaan aika käytettiin seurusteluun sekä yhdessäoloon. Itselleni häissä oli monen monta uutta tuttua, joiden kanssa oli kiva jutella ilman keskeytyksiä. Saimme myös vaihtaa sanan jos toisenkin hääparin kanssa sekä ihailla morsiamen upeaa sormusta! Ja taidettiin me muuten yllättäen jutella aika paljon rakenteilla olevasta talostammekin. 🙂

Jossain vaiheessa kaaso kuulutti, että pääruoka on katettu. Menua selatessani silmiini osui heti pääruokien kohdalla mainittu bataattiterriini. Bataatti on hirmuisen hyvää ja oli tosi kiva päästä maistamaan sitä uudella tavalla. Terriini oli odotetusti hyvää ja se upposi masuun paahdetun häränfileen kanssa pommin varmasti. Makea sherrykastike oli vain piste iin päällä – pääruoka oli törkeen hyvää!

Wanha Bäckby häät

Pääruoan jälkeen saimme kuunnella muutamia herkkiä puheita ja näinpä vieraiden poskilla suloisia onnenkyyneleitäkin! Eräs lapsi huudahti äidilleen erään puheen jälkeen suunnilleen näin: ”Äiti, näähän on ilonjuhlat eikä mitkään surujuhlat!”. Äiti vastasi nauraen, että nämä ovatkin sellaisia onnenkyyneleitä. 🙂 Aika suloista!

Ilta venyi pidemmälle ja pian oli hääkakun leikkuun aika. Tarjoilijat olivat kantaneet upeat valkoiset kakut esille, ja niitä ihaili varmasti ihan jokainen vieras. Hääkakun leikkaamiskisan taisi voittaa morsian, joka on kyllä aina hyvä juttu! Itse kakku oli herkullinen, valkosuklainen kuorrute kätki sisälleen raikkaan liilan sisuksen ja makean ja hieman kirpeänkin maun yhdistelmä toimi loistavasti. Kakun kaverina toimi mulla kahvi, sillä avecien perään en vielä ymmärrä. Kahvin aikana häävieraille jaettiin myös uunituore iltapäivälehti joka oli täynnä hauskoja kuvia ja kertomuksia hääparista.

Wanha Bäckby häät

Wanha Bäckby häät

Herkuttelun jälkeen ilta jatkui häävalssin ja tanssin merkeissä! Bändi oli ihan loistava ja he vetivät törkeen hyvin covereita aina Lady Gagasta Museen asti. Meidän tanssijalka vipatti noin 23.30 asti, jonka jälkeen oli aika suunnata kotiin lepäämään. Viime viikot ovat olleet enemmän kuin kiireisiä, joten pilkkuun asti ei vain yksinkertaisesti jaksanut juhlia.. Ja olihan sunnuntaina edessä vielä äitienpäivä – varsinaista juhlaa koko viikonloppu!

Loppuun täytyy laittaa vielä meidän photobooth-kuva. Kuvien ideana oli ikuistaa jokainen vieras kameran muistikortille. Tarjolla oli kaikkea hauskaa rekvisiittaa (hattuja, laseja ym.) ja sydämenmuotoinen vieraskirja, jonne sai kirjoittaa terkut hääparille. Rekvisiitta ei tässä meidän kuvassa nyt näy, mutta otettiin me sellainen hauskempikin kuva, siinä vaan näkyy meidän naamoja ihan liikaa. Mutta eipä sitten muuta, juhlat olivat ihanat ja onnellinen pariskunta möllöttää tällä hetkellä eräässä tosi lämpimässä paikassa. Huoh!

photobooth


«Vuosi sitten: Äitienpäivänä ♥»

Uudenvuoden brunssi kotosalla

Uudenvuodenaattona oli mun vuoro hemmotella herra Longfieldiä. Järkkäsin herralle yllätysbrunssin uudenvuoden sekä hääpäivän kunniaksi. Tai ei se sinänsä mikään yllätys ollut, sillä olimme mm. yhdessä miettineet mitä tälle ”yllätys”brunssille valmistan. Mutta eiköhän siinä ole ihan tarpeeksi yllätystä ja hemmottelua, kun herra sai nukkua mua pari tuntia pidempään ja kömpiä suoraan valmiiseen aamupalapöytään.

brunssi

brunssi

Olin hommannut brunssia varten ruokakaupasta mm. kasan appelsiineja, kanamunia, lanttusosetta, jogurttia, ilmakuivattua kinkkua, melonia, tomaattia sekä ottanut pakastimesta sulamaan sieniä, mustikoita sekä silputtua persiljaa. Brunssia varten jouduin aamulla sekä leipomis- että paistamishommiin. Valmistin aamulla lantturieskoja, sienimunakasta sekä rahkaräiskäleitä. Varsinkin syrnikkien (eli venäläisten rahkalettujen) tekeminen jännitti hieman, sillä päätin kokeilla korvata reseptin sokerin stevialla. Räiskäleiden resepti tulee blogiin hieman myöhemmin, mutta voitte tästä varmaan jo päätellä, että ne onnistuivat pirun hyvin. 😛

Hieman enemmän aikaa vievien ruokien lisäksi tarjolla oli ihan perusbrunssijuttuja – appelsiinimehua, Pentikin isännänkahvia (parempaa kahvia ei ole), jogurttia marjoilla, paistettua ilmakuivattua kinkkua (tykätään siitä enemmän kuin pekonista), melonin paloja, luumutomaatteja sekä muutama hillo- ja levitepurkki syrnikkejä (luoja mikä sana) varten.

brunssi

brunssi

Lantturieskat

  • 500 g valmista lanttusosetta
  • n. 4 dl ohrajauhoja (myös esim. ruisjauhot käyvät)
  • n. 1-2 dl vehnäjauhoja
  • 1 rkl tummaa siirappia
  • ½ tl suolaa

1. Sekoita taikinan ainekset keskenään.

2. Nosta kahdella ruokalusikalla taikinanokareita hyvin jauhotetulle leivinpöydälle. Painele nokareet jauhotetuilla käsillä pieniksi rieskoiksi (halkaisija n. 10 cm).

3. Paista rieskat heti uunin yläosassa 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

4. Tarjoa rieskat lämpiminä tai kylminä (meistä ne maistui yhtä hyviltä myös seuraavana päivänä)

lantturieskat

lantturieskat

Sienimunakkaan reseptin olen ottanut talteen vuonna 2011 Olivia-lehdestä. Artikkelissa ravintola Alian kokki Pauli Martikainen antaa munakkaan tekemiseen pro-vinkkejä, jotka sisältävät myös viinisuosituksen! Eipä olisi itselle tullut heti mieleen nauttia munakkaan kanssa viiniä. Eikä me sitä kyllä uudenvuoden brunssilla nautittukaan (vinkattu viini oli muuten kuiva Woodhaven Chardonnay -valkkari Kaliforniasta).

Munakkaan valmistuksen pro-vinkit a la Pauli Martikainen

  • Valmista munakas lähituottajan luomumunista. Niiden maku on kohdallaan. Luomumunista tulee munakkaaseen myös kuohkeampi rakenne.
  • Käytä paistamiseen emaloitua valurautapannua. Siinä lämpötila pysyy tasaisena. Lisää munakasmassa lämmitetylle pannulle.
  • Älä vatkaa munakasmassaa. Riittää, että kananmunien rakenne sekoittuu. Jos munakasmassan vatkaa liian kuohkeaksi, munakkaan pintaan muodostuu paistamisen aikana irtonainen kuori.
  • Käytä munakkaaseen huoneenlämpöisiä raaka-aineia, jotta kypsyminen alkaa nopeasti ja tasaisesti. Jos valmistat munakkaan kylmistä munista, se muuttuu paistinpannulla helposti kuivaksi.
  • Mausta valmis munakas suolalla. Kananmunien rakenne vettyy suolasta. Jos lisäät suolan jo munakasmassaan, se ei hyydy toivotulla tavalla.

Itse en totellut yhtäkään yllä olevista vinkeistä, ja silti sienimunakas onnistui todella hyvin. Kuinkakohan hyvää tästä voisi tulla jos vielä tottelisin noita vinkkejä? 🙂

sienimunakas

Sienimunakas
(kahdelle)

  • 5 kpl kananmunia
  • 2 rkl (rasvatonta) maitoa
  • ripaus mustapippuria sekä suolaa

Täyte

  • pari desiä pakastettuja sieniä (meillä oli suppilovahveroita sekä kanttarelleja)
  • 2 kpl salottisipulia
  • 2 tl voita tai öljyä
  • n. 5 rkl raastettua parmesaanijuustoa
  • n. ½ dl hienonnettua persiljaa

Lisäksi munakkaan paistamiseen tarvitaan voita tai öljyä.

1. Valmista ensin täyte. Kuori ja hienonna sipuli, ja paista pannulla sienet sekä sipuli (niin kauan, että sipuli on pehmennyt).

2. Sekoita kananmunat kulhossa niin, että niiden rakenne juuri ja juuri rikkoutuu. Sekoita maito varovasti joukkoon.

3. Kuumenna voi pannulla ja lisää munakasmassa pannulle. Vähennä lieden lämpöä keskilämmölle. Siirtele munakasmassaa puuhaarukalla pannussa reunoilta keskelle mutkittelevin liikkein kunnes seos alkaa jähmettyä (n. 30 – 60 sekuntia). Mausta suolalla ja mustapippurilla.

4. Lisää munakkaan päälle (toiselle puolikkaalle) sienitäytettä, parmesaaniraastetta sekä hienonnettua persiljaa. Jatka paistamista vielä noin minuutin verran, kunnes munakasmassa on hyytynyt kunnolla.

5. Käännä munakas kaksin kerroin niin, että täytteet jäävät sisälle ja munakkaasta tulee puolikuun muotoinen.

6. Siirrä munakas varovasti lautaselle ja ripottele pinnalle vielä hieman suolaa. Tarjoile ja syö heti (munakas sitkistyy jäähtyessään).

brunssi


«Vuosi sitten: Tupsupipo»