Aurinkoinen talvipäivä Pirttimäellä

Kevät kävi viime viikolla näyttäytymässä täällä Pohjolassa ensimmäisen kerran pitkän tauon jälkeen. Aurinko paistoi monta päivää putkeen pilvettömältä taivaalta, ja sen seurauksena työhuoneen sälekaihtimia piti alkaa kääntää keskipäivällä tiukemmalle.

Päivä pitenee silmissä, ja olemme saaneet Horation kanssa nauttia metsässä upeista pinkeistä taivaista auringonlaskujen aikaan. Historiaa ovat ne päivät, kun pimeää oli jo ennen neljää.

pirttimäki_chow chow9pirttimäki_chow chow1

Erityisesti viime viikonloppuna lenkkipolut vilisivät talviunilta heränneitä ulkoilijoita, jotka halusivat jokainen saada palansa ihanasta aurinkoenergiasta! Me emme olleet poikkeus, ulos oli päästävä.

Lauantaina päätimme levittää isot kartat olohuoneen lattialle ja alkaa suunnitella päivän retkikohdetta. Päädyimme pienen pohdinnan jälkeen lähteä Pirttimäen ulkoilualueelle, joka on herra Longfieldille sekä minulle kovin tuttu paikka. Siispä grillimakkarat, kuksat, termarit sekä muut kamat reppuun, koko porukka autoon ja nokka kohti Pirttimäkeä. Ja täytyy muistaa myös mainita, että aurinkolasit kaivettiin tuona päivänä ensimmäistä kertaa tänä keväänä (voihan niin jo sanoa?) kaapin perukoilta ja laitettiin lepäämään nenän päälle.

pirttimäki_chow chow8

Pirttimäellä meitä odotti aivan odotetusti jokunen muukin reippailija. Autopaikkaa sai etsiä hetken ennen kuin pääsimme nostamaan Horation auton takakontista. Horatio ei ollut Pirttimäellä ennen käynytkään, joten paikka kuhisi uusia mielenkiintoisia tuoksuja, joita piti välittömästi alkaa nuuskia kovasti.

Suurin osa meidän tietämistä reiteistä oli varattu hiihtäjille, ja vaikka latujen välissä saakin Pirttimäellä kävellä, ei sinne ole koiran kanssa asiaa. Löysimme onneksi kivan metsäpolkureitin, jota pitkin pääsimme köpöttelemään aivan rauhassa grillikatokselle. Siellä pidimme ansaitun tauon 1,5 tunnin metsäsamoilun jälkeen.

pirttimäki_chow chow3pirttimäki_chow chow4pirttimäki_chow chow7pirttimäki_chow chow5

Grillimakkara maistui jälleen taivaallisen hyvältä kuuman teen kanssa. Voi nam! Horatio herätti tietenkin huomiota, ja sai muilta grillikatoksen ihmisiltä neljä kalkkunanakkia. Aika kivasti tehty!

pirttimäki_chow chow6pirttimäki_chow chow11

Tauon jälkeen läksimme tallustamaan samaa reittiä takaisin. Eväspaussi teki tehtävänsä, ja energiaa riitti koko loppumatkalle. Horatiolla ei kunto lopu millään, poika juoksi keppejä kantaen vielä kolmen tunnin samoilunkin jälkeenkin. Pidimme kuitenkin sunnuntaina hieman malttia lenkkien kanssa. Tulee nimittäin muistaa, että Horatio on vielä pentu, vaikka kokoa löytyy jo aikuisen chowin verran. Kasvuvaihe on vielä menossa ja lepoakin tarvitaan.

pirttimäki_chow chow10

pirttimäki_chow chow12

Ehdimme lenkin päätteeksi vielä juuri ja juuri Pirttimäen kahvilaan. Joimme kahvit ja teet pullien kera ulkona terassilla. Horatio keskittyi kahvipaussin aikana vartioimaan viereisessä pöydässä istuvaa pientä narttukoiraa, jolla oli omistajiensa mukaan juoksut. Horatio ei tyttöjen perään vielä ihan täysin tajua – kaikki karvaiset kaverit ovat onneksi vielä pelkkiä hyviä leikkikavereita sukupuolesta piittaamatta. Pitää toivoa, ettei Horatio liiemmin alkaisi isonakaan poikana räyhäämään muille uroksille.. Mutta se jää nähtäväksi!

Postauksen myötä haluan toivottaa kaikille reipasta viikonvaihdetta! Vaikka säät eivät ihan niin upeita ole kuin viime viikonloppuna, niin sehän ei toki ulkoilua estä millään tavalla.

pssst. Ollaan menossa sunnuntaina Horation kanssa mätsäreihin vähän treenaamaan kevään näyttelyitä varten. Pitäkää peukut pystyssä, että poika antaa tutkia hampaat nätisti! Se on meidän isoin kompastuskivi.. Täytyykin hakea lihapullapaketti kaupasta takataskuun mukaan.. Heh!

pirttimäki_chow chow2

Chow chow -treffit Nuuksiossa

chow chow_nuuksio8

Horatiolla oli varsin villi viikonloppu. Lauantaina vietimme koko illan herra Longfieldin sukulaisilla, jossa säheltää hieman Horatiota nuorempi berninpaimenkoira. Kuvan näistä kahdesta söpöläisestä voi kurkata blogin Instagramista.

Sunnuntaina suuntasimme heti aamupäivästä toisille koiratreffeille. Tällä kertaa otimme suunnaksi Nuuksion Haukkalammen, jossa järjestettiin sunnuntaina Etelän Chow Clubin talvitapaaminen. Paikalle saapui lopulta neljä chow chowia, jotka uhmasivat omistajineen rohkeasti sunnuntain lumimyräkkää!

chow chow_nuuksio3chow chow_nuuksio4chow chow_nuuksio9

Kävelimme ensin koiraporukalla Haukkalammen grillikatokselle, jossa olemme herra Longfieldin sekä Kodan kanssa useat makkarat paistaneet viime vuosien aikana. Nyt mukana oli ensimmäistä kertaa meidän tulikettu, eli siis Horatio.

Yhdessä hujauksessa grillikatoksessa rätisi notski ja kun sopiva hiillos oli saatu aikaan, revittiin makkarapaketit auki. Koirat peuhasivat omia juttujaan grillikatoksen edessä, ja leikkivät vuorotellen toistensa kanssa sulassa sovussa. Samalla me ihmiset avasimme termarit, kaadoimme kahvia sekä kaakaota kuksiin ja aloimme herkutella tämän vuoden ekoilla grillimakkaroilla. Voi jestas miten hyviltä ne maistuivatkaan!

Koirat saivat toki myös makkaroista maistiaisia.

chow chow_nuuksio7chow chow_nuuksio5chow chow_nuuksio10chow chow_nuuksio13

Ilma oli aamuisesta lumimyräkästä huolimatta todella kaunis ja sopivan lämmin. Nuuksiossa tuli vastaan paljon muitakin reippailijoita, eikä meidän karvainen porukka jäänyt ilman huomioita. Vietimme grillikatoksen alla pari tuntia höpötellän kaikkea mahdollista. Kun hiillos saatiin sammumaan, pakkasimme kimpsut ja kampsut kokoon ja lähdimme kotia kohti.

Horatio oli illalla aivan tööt. Meille tuli vielä ystäviä syömään illallista ja pelailemaan lautapelejä, ja saimme olla aivan rauhassa, sillä tulikettu kuorsasi koko illan pöydän vieressä kaikessa rauhassa.

Kiitos kaikille treffiseuralaisille – karvaisille ja karvattomille! Otetaanhan pian uudestaan!

chow chow_nuuksio6chow chow_nuuksio1
chow chow_nuuksio11

Aamupalaksi paistettuja sieniä sekä pinaatti-tomaattileipää

Sain eilen kahden viikon sairausloman. Pisimmän millä olen koskaan ollut. Alaselässä oleva välilevyn pullistuma on aiheuttanut nyt jo reilut viisi viikkoa kovaa hermokipua vasempaan jalkaan. Istuminen on noin viiden minuutin jälkeen yhtä h*lvettiä. Olen seissyt sekä maannut työhuoneessa väsyneenä nyt viitisen viikkoa kunnes eilen lääkäri puhalsi pelin poikki. Hän sanoi syvälle silmiini katsoen: Sairausloma alkaa nyt. Tämä selvä, vastasin hieman värisevällä äänellä.

snow3

Soitin työmatkalla olevalle herra Longfieldille lääkärireissun jälkeen. Hän oli helpottuneen kuuloinen uutisesta, sillä herra on ollut hieman huolissaan miten pärjään yksin kotona selkäni kanssa hänen viitisen viikkoa kestävien työreissujen ajan. Minä sen sijaan itkin. Itkin varmaan suurimmaksi osaksi itsekin helpotuksesta. Voin nyt rauhassa kuntouttaa selkääni ilman mitään muuta ekstraa. Lääkäri sanoi, että käy vaikka kahdesti päivässä uimassa, jos se vaan saa kivun tunteen pienemmäksi. Istuminen sekä autolla ajaminen on ”kielletty”. Toki mun pitää käydä kaupassa ja ajaa sinne uimahalliin, mutta istumista tulee nyt välttää kaikilla mahdollisilla tavoilla.

snow4

Töissä hoidin vielä pari pakollista juttua, ja sitten lähdin kaupan kautta sairauslomalle. Kävin ostamassa uuden keittokirjan, josta sitten valitsin heti neljä reseptiä, joiden ainekset kävin ostamassa ruokakaupasta. Nälkään en siis ainakaan kuole seuraavien kahden viikon aikana.

snow2

Aamulla heräsin illalla popsimieni lihasrelaksanttien vuoksi aika myöhään. Join vettä sekä söin appelsiinin, jonka jälkeen lähdimme Horation kanssa metsään lenkille. Kävely on hyväksi selälle, ja olenkin tässä viimeisten viikkojen aikana kävellyt parisen tuntia päivässä.

snow1

Lumisen aamulenkin jälkeen kaivoin ostamani Jamie Oliverin Arjen superruokaa -kirjan esiin ja avasin kirjan sivun 80. Aamupalaksi kokkailin yhdentoista aikaan paistettuja herkkusieniä sekä leivän, joka piti sisällään tomaattia, sauvpekonia, pinaattia sekä raejuustoa. Oli muuten hyvää!

breakfast_bread3

Paistettuja sieniä sekä pinaatti-tomaattileipää

1 annos

  • 5 kpl ruskeaa herkkusientä
  • 4-6 kpl kirsikkatomaattia
  • 1 tl oliiviöljyä
  • 1 tl valkoviinietikkaa
  • Tabasco chipotle -kastiketta
  • 1 viipale täysjyväleipää (mulla oli rapean kaurasämpylän puolikas)
  • 1 siivu savupekonia
  • pari kourallista babypinaattia
  • 2 rkl raejuustoa

1. Leikkaa sienistä jalka ja lakin alareuna pois. Siirrä jäljelle jäänyt osa (ns. lakkiosa) kulhoon.

2. Puolita kirsikkatomaatit kannan kohdalta ja laita sienien kanssa samaan kulhoon.

3. Lisää kulhoon teelusikallinen öljyä sekä valkoviinietikkaa ja muutama tippa Tabascoa. Sekoita hyvin.

4. Kuumenna pannu keskilämmölle. Asettele tomaatinpuolikkaat sekä sienet pannulle. Paista viitisen minuuttia ja lisää pannulle sen jälkeen leipäviipale sekä savupekoni. Kääntele pannulla olevia aineksia silloin tällöin kunnes ne ovat kauniit ruskeita.

5. Siirrä kaikki ainekset lopuksi pannun toiselle puolelle kekoon ja lisää pannulle vielä pinaatti. Anna pinaatin pehmentyä pannulla nopeasti. Sen jälkeen on aika koota komea aamupalaleipä.

6. Nosta leipäviipale lautaselle ja kasaa sen päälle pinaattia. Lisää sitten raejuusto, tomaatti sekä savupekoni. Ravista päälle muutama tippa Tabascoa. Nosta sienet lautasen reunalle ja nauti heti.

breakfast_bread2

Lumi tuli

kannustalo_vihervaara_talvi6

Kirjoittelin kaksi vuotta sitten helmikuun ensimmäisenä päivänä postauksen samasta aiheesta, lumen tulosta. Silloin kuvissa poseerasi Koda sekä keskeneräisellä pihalla varustettu vihreä Vihervaara. Kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Ensinnäkin Koda on nukkunut pois, ja nykyisin meidän kuvissa hengailee nuori ja virkeä Horatio. Toiseksi vihreän Vihervaaran pihaa on laitettu kuntoon sen minkä lompakko ja aika on mahdollistanut. Pihahommat jatkuvat heti kevään korvilla uusilla projekteilla, mutta onneksi pihapiiri näyttää nyt jo paljon valmiimmalta kuin mitä se oli pari vuotta sitten.

Alla olevissa kuvissa ensimmäisenä Vihervaaramme 1.2.2014 ja sen jälkeen 9.1.2016. Perään vielä kuva Kodasta 1.2.2014 ja Horatiosta 9.1.2019. Mamman lumiparrat.

1.2.2014kannustalo_vihervaara_talvi7chow chowkannustalo_vihervaara_talvi3

Lumen tulosta on nautittu meillä paljon. Pidämme luonnossa liikkumisesta ja olenkin köpötellyt viime viikkoina selkävammaisena Horation kanssa parisen tuntia joka päivä metsässä sekä lenkkipoluilla, kun kaikki muu liikunta on oikeastaan ollut kiellettynä. Usko alkaa selän kanssa jo loppua, mutta onneksi fyssarit ja lääkärit vakuuttavat, että saan selän kuntoon – aikaa se ottaa, pitää kuulemma olla kärsivällinen.. Ei kuulu mun vahvuuksiin.

Ollaan me herra Longfieldin sekä Horation kanssa laskettu myös mäkeä, ja viikonloppuna tarttee varmaan vetää sukset ekaa kertaa tällä kaudella jalkaan. Jesh! Toivotaan vaan, että selkä kestää hiihtämistä. Pitäkäähän peukut pystyssä!

kannustalo_vihervaara_talvi8

Blogin Instagram-tilille olen postaillut aika ihqja kuvia Horatiosta lumen keskellä. Jos vaikka kurkkaatte tämän kuvan, niin varmaan aika monella alkaa suupielet kääntyä ylöspäin.. Vai..? Heh!

Horatio nauttii lumesta sekä ulkoilusta. Se ei varmaan tule kenellekkään yllätyksenä. Paksu turkki pitää koiran lämpimänä, joten ulkona jaksetaan olla vaikka kuinka pitkään. Lupaattehan tekin nauttia näistä upeista talvikeleistä! Niiden aika on nyt. Horatio näyttää vähän mallia siitä miten kivaa ulkona on.

kannustalo_vihervaara_talvi2kannustalo_vihervaara_talvi1kannustalo_vihervaara_talvi4 kannustalo_vihervaara_talvi5kannustalo_vihervaara_talvi9

Horatio ja Fenix

red chow chow11

Horatiolla oli varsin jännittävä viikonloppu. Perjantaina veimme pikku prinssin hoitoon vanhemmilleni, sillä me kipitimme herra Longfieldin kanssa puuhääpäivän viettoon Inkooseen. Toki Horatio olisi tullut mukaamme, mutta pikkuiseen inkoolaiseen hotelliin ei saanut eläimiä mukanaan tuoda, joten koira piti viedä hoitoon. Vanhempieni luona Horatio oli päässyt lenkkeilemään oikein tosissaan! Vanhempani lenkittivät pikku prinssiä perjantaina sekä lauantaina useita kertoja, ja päivän pisimmät lenkit olivat reippaasti yli tunnin mittaisia. Kyllä kelpasi Jortsun nuuhkia uusia maastoja.

red chow chow14red chow chow3red chow chow15

Sunnuntaiksi olimme sopineet Horation serkun luokse leikkitreffit. Päivin luona Puistolassa asuu kaksi varsin ihanaa chow chow -herraa, Mahti on 9 vuotta ja Fenix (serkkupoika) 2 vuotta. Fenix on siitä hauska kaveri, että hänessä on energiaa enemmän kuin monessa muussa chowissa yhteensä. Energisyytensä vuoksi Fenix on jäänyt itselleni parhaiten mieleen muutamista näyttelyistä, joissa reipas poika ei oikein malta köpötellä rauhassa kehässä. Fenixin valttikortti onkin söpöt sekopääkohtaukset kehässä. On niin hauskaa katsella kehässä innoissaan liikkuvaa koiraa, joka ei meinaa karvoissaan pysyä kun tekisi mieli vain päästää menemään ihan tosissaan. Päivin mukaan tuomaritkin ovat välillä hymyssä suin katselleet Fenixin menoa ja sanoneet Päiville, että onpa mukavaa nähdä niin innoissaan oleva ja iloinen koira kehässä! Kyllä hyvä luonne on paljon tärkeämpää kuin oikean mallinen pää.

red chow chow5red chow chow10red chow chow1red chow chow12red chow chow13

Horatio on Fenixin tavoin hieman epätavallinen chowi. Horatio on kovin seurallinen, iloinen, innokas ja sellainen kaikkien kaveri. Erityisesti Horation seurallisuus on yllättänyt meidät täysin. Koda kun oli aivan toista maata. Koda oli hyvin perinteinen chow chow – hän tiesi oman arvonsa, turhia Koda ei hötkyillyt, eikä hän oikein välittänyt muista, oli kyse sitten ihmisistä tai muista koirista. Mutta tämä punainen pikku prinssi: häntä kiinnostaa kaikki! Jokaisen koiran kanssa pitäisi päästä leikkimään, kaikki lenkillä vastaantulevat ihmiset pitäisi käydä nuuhkimassa, sisällä leluilla leikitään jatkuvasti, kovat puruluut hupenevat hetkessä ja muutenkin koko ajan jotain on menossa. Horatio on myös siitä outo poika, että hän änkeää syliin. Siis ihan oikeasti syliin. Koda oli aina meidän mukana, seurasi huoneesta toiseen, mutta ei koskaan tullut iholle. Horatio sen sijaan tulee kirjaimellisesti syliin, kiipeää sohvalle viereen, pusuttelee naamaa, nappaa kädestä kiinni jos rapsutukset loppuvat, ja jos erehdyt menemään lattialle makaamaan, voit olla varma, että Horatio on kavunnut vatsasi yli ja rojahtaa keuhkojen päälle koko painollaan.

red chow chow6red chow chow2red chow chow8red chow chow4

No nyt taisin hieman jo poiketa postauksen aiheesta. Palataanpa siis takaisin Fenixin ja Horation treffeihin.

Sunnuntaina puoli kahdelta parkkeerasimme auton Päivin pihalle. Vastassa meitä oli kaksi chowia, ja heti kun Horatio saatiin autosta ulos, alkoi riehuminen. Kävelimme Päivin takapihalle, jossa sitten päästimme iloiset veitikat irti ja annoimme kahden nuoren herran riehua sydämensä kyllyydestä. Vanha herra Mahti katseli touhuja hieman sivusta.

Kuvasin poikien touhuista pienen videopätkän, laitetaan se tähän väliin näkyville. Horatio on se, jolla on valjaat, ja joka ei pompi yhtä komeasti, tai juokse yhtä kovaa kuin Fenix-serkku.

Pojat jaksoivat temmeltää reippaat pari tuntia melkein putkeen. Huhuh! Kävimme välissä juomassa kahvit ja tutustumassa Fenixin ja Mahdin leluihin sisätiloissa. Pienen tauon jälkeen poikien piti päästä jatkamaan temmellystä pihalle, jossa oli paremmin tilaa päästää höyryjä kuin sisällä.

Illan pimetessä lähdimme kotia kohti. Kotona Horatio tyhjensi ruokakipponsa viimeistä papanaa myöten ja kävi sen jälkeen nukkumaan. Me hipsimme herran kanssa vielä illalla leffaan katsomaan Star Warsia. Aiemmat kuusi leffaa saimme sopivasti hieman aiemmin katsottua, ja sunnuntaina kävimme sitten tsekkaamassa saagan uusimmankin osan. Kun tulimme kotiin, tuli ovelle vastaan juuri herännyt uninen pikku prinssi. ♥

red chow chow9red chow chow7

Paketoidaan joulu

Vihreässä Vihervaarassa vietettiin joulua kolmatta vuotta peräkkäin. Tänä vuonna emme saaneet valkoista joulua, joten aaton lenkille ei voitu ottaa isoja liukureita mukaan. Lenkki tehtiin tänä vuonna Horation kanssa, ja vauhtia oli kyllä hurjasti paljon enemmän kuin edellisinä vuosina Kodan kanssa ilman mäenlaskuvälineitäkin.

jouluaatto20156

Kävi nimittäin niin, että päästimme Horation metsässä vapaaksi. Ollaan harjoiteltu pikku prinssin kanssa vapaana oloa, ja se menee aika ajoin oikein hyvin. Mukana on kyllä oltava iso kasa herkkuja, joita sitten heilutellaan ja samalla huudetaan TÄNNE, ja aika usein Horatio tulee luokse. Aaton lenkillä Horatio sai kuitenkin vainun, jota se lähti seuraamaan aivan tohinoissaan. Tohinoissaan pikku prinssiä on aivan turha huudella, silloin koiran korvat menevät lukkoon ja se haistaa vain pupun tai peuran jäljet.

jouluaatto20158

Pitkän matkaa näimme Horation pois juoksevan peräpään, mutta lopulta oranssi karvakasa häipyi näkyvistä. Juoksimme koiran perässä huutaen Horation nimeä sekä TÄNNE-käskyä vaikka kuinka, mutta aivan turhaan. Erkaannuimme herra Longfieldin kanssa eri suuntiin, ja sen jälkeen herran ääni kuului koko ajan vain kauempaa ja kauempaa. Reippaan vartin ajan ehdin jolkotella umpimetsässä ajatellen, että aattohan lähti hyvin liikkeelle, kunnes yhtäkkiä Horatio tupsahtikin jostain eteeni ihan sattumalta. Pikkuprinssi ei kyllä varmaan edes ymmärtänyt, että olin siinä, niin kovasti nenu meni maassa ja koko kroppa oli jännittynyt vainun vuoksi. Nappasin kaverin kiinni, ja hetki siinä sitten juteltiin silmiin katsoen että mitä oltiin just tehty.

jouluaatto20157

Lopulta löysimme Horation kanssa myös herran toiselta puolelta metsää huutelemasta, ja sitten ihmeteltiin, että miten ihmeessä saamme reippaalle pojalle opetettua vapaana kulkemisen salat. Koda oppi homman ilman sen suurempia opetushetkiä, se tuli aina luokse kun sitä huusi. Ehkä uroksilla on sitten vain kovemmat metsästysvietit.. Niin ja onhan sitten vielä ne tyttöjenkin tuoksut edessä siinä vaiheessa kun Horatio tulee sukukypsäksi. Niihin ei taida parhaatkaan herkkutikut auttaa!

Loppulenkin Horatio olikin sitten remmissä. Ilma oli kaunis ja aurinkoinen. Perinteinen reilun tunnin aattolenkki oli lumettomuudesta ja Horation karkailusta huolimatta ihana. Raikas ilma tekee aina hyvää, ja tykkään niin kovasti olla metsässä. Sieltä saa energiaa hirmuisesti!

jouluaatto20159

Lenkin jälkeen suunnistimme saunaan, jossa meitä odotti herra Longfieldin ostama eukalyptus-vihta. Saunoimme pitkään ja hartaasti hakaten toisiamme aina sopivissa väleissä vihdalla. Urheiluhengessä kisasimme siitä kuinka kovia iskuja voimme ottaa toisiltamme vastaan. Aika kovia. Saunan jälkeen ihoa vähän kihelmöi suihkussa. Me ollaan pikkasen sekopäitä.

jouluaatto20152

Neljän aikaan vihreän Vihervaaran ovikello alkoi sitten soida kun jouluporukkaa tupsahti eteiseen isojen säkkien kanssa. Aattoiltaa vietimme tutulla porukalla tosiaan jo kolmatta vuotta peräkkäin. Pöydän olimme kattaneet jo edellisenä iltana valmiiksi, ja koska vieraat toivat mukanaan jouluherkkuja, kävi joulupöydän kokoaminen yllättävän nopeasti. Pian joulu saatiinkin ihan toden teolla käyntiin.

jouluaatto20154jouluaatto201514

Söimme, joimme, juttelimme, nauroimme, vaihdoimme kuulumisia ja olimme yhdessä. Sehän joulun perimmäinen tarkoitus on. Niin ja ne lahjat tietenkin. Voi että miten mukavia yllätyksiä lahjakääröistä paljastuikaan! Iloa niistä riittää aivan saletisti koko ensi vuodeksi. Ensi vuonna pääsemme herran kanssa lahjakorttien siivittämänä ainakin maistelemaan ja oppimaan kahveista, herkuttelemaan Brasserie Kämpin iltapäiväteelle sekä brunssille, syömään Savotta-ravintolaan ja nauttimaan intialaisesta päähieronnasta. Kevään aikana toteutamme lisäksi yhden pitkäaikaisen haaveemme – kuumailmapallolennon! Suuret kiitokset tästä jännittävästä lahjasta menevät herra Longfieldille, joka kyllä yllätti mut aika totaalisesti ostamalla meille paikat kuumailmapallolennolta. Huisia! Näiden lisäksi tiedossa on myös kulttuuria, heti tammikuussa on vuorossa balettia minun perheeni kanssa ja myöhemmin keväällä menen kuuntelemaan ihastuttavaa Suomen Kansallisoopperan kuoroa hyvän ystäväni kanssa. Lahjakortit ovat aika pop idea lahjoiksi!

Aattoilta jatkui sohvan uumenissa. Vieraat lähtivät illansuussa kotia kohti ja me jäimme herran kanssa ihan kahdestaan. Eiku kolmisteen, Horatiokin jäi kotiin.

jouluaatto20155jouluaatto201511jouluaatto201512jouluaatto201513

Joulupäivä saapui hyvin nukutun yön jälkeen. Joulupäivä on meidän molempien suosikki. Silloin olemme aina ihan kahdestaan ja tutkimme tarkemmin lahjoja, syömme toisen joulusetin yhdessä ja illalla katsotaan yleensä jokin leffa (tänä vuonna se oli Lumikuningatar-baletti, jota sain kyllä katsella pitkälti yksikseni herran naputtaessa samalla tietokonetta sohvalla). Tänä joulupäivänä istuin tosin minäkin uuden tietokoneeni parissa pitkään (elämäni ensimmäinen Mac on saapunut vihreään Vihervaaraan, katsotaan miten opin tätä uutta höskää käyttämään), ja herra Longfield pelasi samalla veljensä kanssa netin välityksellä jotain uutta tietokonepeliä. Horatio nukkui kuin tukki koko joulupäivän, aatto oli selkeästi ollut pikku prinssille uusi ja väsyttävä kokemus.

jouluaatto20151

jouluaatto201510

Nyt täällä palaillaan joulun jälkeen arkeen. Selkä on tosin vaivannut minua viimeiset päivät (tai no kuukaudet) niin paljon, että maanantai alkoi lääkärireissulla. Kökin lääkärissä kaksi tuntia ja sain pakaraan kolme komeaa pistosta kaiken maailman kipulääkkeitä. Muutaman päivän saikun lisäksi popsin pari viikkoa kahta kolmiolääkettä ja yhtä lihasrelaksanttia. Olo on lääkkeiden takia aika väsynyt, mutta tänään pystyin jo istumaan, seisomaan ja kävelemään! Jeee! Eiköhän selkä ala tästä paranemaan sali- ja jumppalevolla. Uusi vuosi sekä hääpäivä meneekin lääkekuurien vuoksi sitten ilman skumppaa. Apteekissa farmaseutti ihan neljään kertaan sanoi, että näiden lääkkeiden kanssa ei sitten alkoholia juoda eikä autoa ajeta. Selvä, eiköhän me jotain kivaa keksitä ilman skumppaakin.

Oikein mahtavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

Erikseen on vielä toivotettava Heidi-kälylle valtavasti voimia suureen leikkaukseen! Halauksia ja rutkasti enkeleitä viereesi. ♥

jouluaatto20153

Joulukalenteri 17: Horatio ja tonttupuku

Julistin jo heti aamusta blogin Facebook-sivuilla, että tämän päivän joulukalenteri jää kiireiden vuoksi tänään välistä. Mutta sitten tulin lounaalta takaisin, ja mun työhuoneen penkillä odotti pieni punainen nuttu. Tarkemmin sanottuna tonttupuku, joka oli tarkoitettu koirille. Ja siitä se ajatus sitten lähti..

chow chow horatio (18)

Kiitin heti lounaalta tulon jälkeen viestillä Päiviä, joka toimitti puvun mulle samassa työpaikassa kanssani työskentelevän ystävänsä kautta. Päivi oli ostanut tonttupuvun alunperin Fenixille, Horation komealle koiraserkulle, mutta puku osoittautui kookkaalle Fenixille liian pieneksi. Hymy oli töissä herkässä kun ajattelin miten taiteilisin punaisen nutun villin Horation päälle illalla.

Illalla tutkittiin sitten Horation kanssa hassulta tuoksuvaa punaista nuttua. Siinä samassa herra Longfield viritti videokameran valmiiksi ja sitten alkoi haastava yritys saada tonttupuku Horation päälle. Videoita Horatioista on toivottu, joten saamanne pitää!

Hauskaa iltaa!

 

Joulukalenteri 7: Ystävien koristelema piparkakkutalo

Luukusta seitsemän paljastuu pieni video. Pääsette kurkistamaan kaunista piparkakkutaloamme, jonka ystäväni koristelivat Tyttöjen joulussa. Videolla vierailee myös Horatio, joka täyttää huomenna jo 6 kuukautta. ♥

Videosta piti tulla lyhyt ja tiivis, mutta sitten siitä tulikin yli kolme minuuttia kestävä pätkä. Hups! Yrittäkää jaksaa katsoa loppuun asti. Oikein kaunista itsenäisyyspäivän jälkeistä viikkoa teille kaikille!

p.s. Huomisesta luukusta pärähtää ilmoille sitten taas ruokajuttuja, luvassa olisi Wanhan ajan joulumenu resepteineen. Nam!

Mitä Horatiolle kuuluu?

Nyt voisi olla hyvä aika kertoa uudemman kerran mitä Horatiolle kuuluu. Viimeeksi terkkuja kerrottiin syyskuun alussa, ja paljon on tuostakin ajasta meidän pienen prinssin elämässä tapahtunut.

chow chow puppy

chow chow puppy

Ensinnäkin Horatiosta on kuoriutunut varsinainen vartiokoira! Pöhinää, puhinaa, murinaa ja hassuja ensimmäisiä haukkumisia on saatu kuunnella viime aikoina aika paljon. Inhottavinta on herätä keskellä yötä siihen kun Horatio murisee ja haukkuu terassin lasiovien edessä. Siinä alkaa tuskanhiki valua kun yrittää sängystä varovasti kurkkia olohuoneen puolelle, että onko siellä terassilla joku kutsumaton vieras vai ei. Tähän asti ei ole ollut, mutta eivät ne herätykset siltikään mukavia ole.

Murinaa saa kuunnella myös aamu- ja iltalenkkien aikana kun pihalla on pimeää. Jokaista liikkuvaa juttua pitää vartioida, oli se sitten tuulen mukana lentelevä lehti, yöperhonen taikka ihminen. Tosin mikäli ihmisellä on koira mukana, on vartioinnit Horatiosta ihan turhia, sillä KAIKKI koirat ovat niin jees-juttuja.

Pihalla pyöriville lapsille mulla on usein mukana herkkupaloja, joita he voivat antaa Horatiolle, jotta pikku prinssi tottuisi lapsiin. Eräällä lenkillä kolme tyttöä harjoittelivat Horation kanssa istumista ja tassun antamista. Oli siinä meidän poika vähän ihmeissään kun kolme tyttöä huusi kilpaa ”ISTU” ja ”ANNA TASSU”. Mutta hienosti Horatio istui ja antoi tytöille tassua alkuhämmästyksen jälkeen.

chow chow horatio9

chow chow puppy horatio (1)

Yksi juttu on vartioinnista vielä kerrottava. Äiti oli hoitamassa Horatiota viime torstaina, kun minä olin juhlimassa työkaverin eläkkeelle lähtöä. Horatio on kyllä äitini nähnyt ja ollut myös vanhemmillani hoidossa, mutta eipä ollut poika päästänyt äitiäni eteisestä eteenpäin kun hän tuli sisään! Horatio oli asettautunut keskelle eteistä ja murisi ja haukkui siinä äidin mukaan todella vakuuttavasti ja pelottavasti. Äiti oli laskenut laukkunsa ja odottanut rauhassa, että Horatio tuli lopulta nuuhkimaan laukkua ja sen jälkeen myös äitiäni. Loppuilta oli mennyt kuitenkin onneksi hyvin. Tässä vielä äidin sanoin mitä viime torstaina tapahtui (kopsattu äitini facebook-sivuilta).

Horatiolla oli tosi kovaääninen haukku ja kun niiden väliin tulee se chow chowimainen urahdus ja olemus hyvin itsetietoinen, ei auttanut muu kuin seisoa oven sisäpuolella ja odottaa että hyväksyy tulijan. Enkä varmasti katsonut suoraan silmiin. Kosketin ulkoiluremmiä ja juttelin, lopulta ilmeni pari mitätöntä hännän liikahdusta ja Horatio hivuttautui makaamaan jalkojeni viereen ja aloitti varovaisen nuuhkimisen. Lopulta ojensin käteni nuuhkittavaksi, seuraavaksi taputukset ja remmi kaulaan ja ulos. Takaisin tullessa oltiin jo tutumpia.

chow chow puppy horatio (10)

chow chow puppy horatio (2)

No mitäs muuta. Ollaan menossa Horation kanssa joulukuun alussa Messukeskukseen isoon pentunäyttelyyn, jonne tulee mukaan myös Horation sisaruksia. Olemme yrittäneet aina välillä harjoitella paikallaan seisomista, mutta ei me olla vielä kovin hyviä. Mutta ihan sama miten meillä kehässä menee, on tosi kiva nähdä Leijonaharjan jengiä ja päästä rapsuttelemaan Horation sisaruksia!

Kaksissa mätsäreissä (harjoitusnäyttelyissä) ollaan kyllä käyty Horation kanssa ihan kahdestaan. Molemmista saimme punaisen nauhan, mutta emme sijoittuneet sen kummemmin. Mätsäreidenkin parasta antia oli kyllä ehdottomasti toisten koirien tapaaminen sekä se, että Horatiota käsittelee ja koskee muutkin ihmiset kuin ihan vaan Horation parhaat ihmiskaverit.

chow chow puppy horatio (12)chow chow puppy horatio (11)

Horatio on toki myös kasvanut. Perjantaisella rokotuskäynnillä poika painoi 20 kiloa. Tiedossa on jo nyt, että Horatiosta tulee hyvin todennäköisesti aika kookas kaveri. Tassut sekä pää ovat tällä hetkellä melkein luonnottoman kokoiset, ja irtonaista nahkaa on paljon. Pulskaa Horatiosta ei saa mitenkään (tarkistin asian lääkäriltäkin), mutta kasvuvaraa on vielä aika rutkasti. Kuulin tässä eräänä päivänä, että yksi narttu chowi painaa nyt yksivuotiaana saman verran kuin Horatio 4,5-kuisena. Heh!

Hieman harmillista on, että Horatio on alkanut aristaa ihmisiä. Ihan pentuna tällaista käytöstä ei ollut havaittavissa, mutta viime aikoina olen lenkkien yhteydessä huomannut, että useammat aikuiset ihmiset eivät Horatiota enää pääse silittämään. Tämähän on kyllä osittain hyvin chowimaista käytöstä – kyseessä on hyvin itsenäinen ja perhekeskeinen rotu – mutta hyvähän se olisi, jos Horatiosta tulisi mahdollisimman ihmisrakas kaveri. Jatkossa kannamme poikaa edelleen aina mukanamme ja yritämme totuttaa sen mahdollisimman mukaviin ihmisiin. Täytyy muuten alkaa antaa myös aikuisille herkkunappuloita ulkona! Lasten kanssa tämä jekku on ainakin toiminut tosi hyvin.

chow chow puppy horatio (4)chow chow puppy horatio (13)

Meillä menee siis oikein kivasti! Herra Longfield on nyt todella paljon poissa, mutta hyvin me ollaan Horation kanssa pärjätty ihan kahdestaan. Pureminen on myös vähentynyt hurjasti, mikä on todella mukavaa! Lisäksi Horatio on alkanut mötkötellä sohvalla ja tykkää suuresti kiivetä syliin. Se on aika lutuista.

Sisäsiistiksi en pentua uskalla vielä sanoa, mutta tosiasia on se, ettei Horatio ole tehnyt sisälle mitään muutamaan kuukauteen. Työpäivien aikana ei myöskään kotia ole tuhottu yhtään, vastaan mua tulee aina iltapäivisin unenpöpperöinen kaveri. Katsotaan muuttuuko touhu siinä vaiheessa, kun murrosikä alkaa noin 8 kuukauden iässä. Muutaman tarinan olen kuullut, joiden mukaan urosten murrosiässä saattaa kaikki siihen mennessä opitut asiat unohtua kokonaan muutaman kuukauden ajaksi. Mutta siihen asti meillä jatketaan uusiin asioihin tutustumista ihan rauhallisesti. Palataan Horation terkkuihin taas jonkin ajan päästä!

Horatio seikkailee muuten nykyään videoiden merkeissä Snapchatissa. Meidät löytää nimimerkillä @huli_longfield, tervetuloa mukaan. Pörröistä ja lämmintä ensi viikkoa kaikille!

chow chow puppy

chow chow puppy