Tee pliis tätä: Seesami-inkiväärikastike lohelle

Jouluaattona savustimme lohen. Lohen kaveriksi tein hemmetin herkullista kastiketta, jonka reseptin olen arkistoinut vuosia sitten itselleni jostakin ruokalehdestä. Kastikkeen törkkäsin yhteen kymmenistä omistamistani vanhoista hillo- ja valmiskastikepurkeista. Sieltä purkista ihanan majoneesista kastiketta sitten nosteltiin savustetun lohen kaveriksi lautasille. Kantsii kokeilla! Tämä sopii muuten ihan varmasti lähes kaikenmoisten kalojen kaveriksi.

seesami-inkäväärikastike

Kantsii muuten myös alkaa keräillä kaupan hyllyiltä löytyviä erilaisia lasipurkkeja. Niistä vaan irrottaa rumat liimaetiketit kuuman veden alla, pesee purkit sekä niiden kannet oikein kunnolla (astianpesukone riittää vallan mainiosti) ja tadam, käsissäsi on trendikkäitä erinäköisiä ja -kokoisia säilytyspurkkeja kastikkeille, mehuille, smoothieille ja ihan mille muulle vaan. Mulla on näitä jo tosi monta – isoja ja pieniä, matalia sekä korkeita. Ovat käteviä vaikkapa kastikkeille, sillä ne voi nakata nopsaan tarjoilun jälkeen jääkaappiin laittamalla lasipurkin päälle sopivan kannen!

Nättejä purkkeja voi tuunata vielä valmiilla etikettitarroilla, joita niitäkin multa löytyy isot kasat askartelukaapin uumenista! Etikettitarrat lähtee helposti lasisen purkin kyljestä irti, kun sisällä oleva mönjä on saatu käytettyä loppuun.

Ja tässä sitten se erityisen maukkaan, kaloille sopivan kastikkeen resepti – olkaa hyvät!

Seesami-inkiväärikastike
(valmistusaika noin 10 minuuttia)

  • 2 rkl seesaminsiemeniä
  • 1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
  • 2 kpl valkosipulinkynttä
  • 2 tl sinappia
  • 1½ dl majoneesia (me käytimme Hellmann´s Original -majoa)
  • 1 limetin mehu
  • 1 tl seesamiöljyä
  • suolaa
  • valkopippuria

1. Paahda seesaminsiemenet nopeasti pannulla. Varo polttamasta niitä. Laita paahdetut siemenet kulhoon ja anna jäähtyä.

2. Lisää jäähtyneiden siementen joukkoon raastettu inkivääri, hienonnettu valkosipuli sekä sinappi. Sekoita keskenään.

3. Lisään sekaan majoneesi, limetin mehu ja seesamiöljy. Mausta lopuksi maun mukaan suolalla sekä valkopippurilla.

Kuvasatoa Kaunein pipari -kisasta

Meillä on työpaikalla järjestetty jo vuosia joulukalenteri, josta paljastuu erilaisia herkkuja, kisoja, visoja, esityksiä sekä arvontoja aina aatonaattoon asti. Eilisen luukun takana hääri meidän pikkutiimi, ja meidän yllätys muulle työporukalle oli Kaunein pipari -kisa (ette ehkä arvaa kuka oli tämän kuningasidean takana, heh).

Toimme kasan koristeita sekä pipareita erään aulan pöydälle, ja sitten kaikille annettiin vapaat kädet aloittaa koristelu. Aikaansaannokset olivat hurjan upeita! Iltapäivällä pöydällä möllötti mm. koristeellisia kuusia, söpöjä possuja sekä nättejä tyttöpipareita pinkeissä mekoissaan! Muutama hassu poikapiparikin pääsi kyllä mukaan (eräällä oli iso suklaarusina nenänä. Se näytti silti, että joku olisi motannut pojan päähän ison ruskean kiven).

piparien koristelu

piparien koristelu

Omat aikaansaannokseni
Omat aikaansaannokseni
Joosef&Joosef -taideteos edusti törkypiparia
Joosef&Joosef -taideteos edusti törkyosastoa

Kauneinta piparia voi mahtavasti kisailla myös perheen kesken vaikka aattoiltana. Tarvitaan vain pipareita (ihan minkä muotoisia vain) sekä kasa erilaisia nonparelleja, karkkeja ym. sekä muutama tuubi erivärisiä sokerikuorrutteita. Lapsukaisten kanssa tämä on varmasti hauskaa hommaa, mutta kyllä meidän toimistokerroksen käytävällä räkätettiin aikuisten kesken eilen enemmän kuin pari kertaa tyttöjen näteille pipareille sekä kaikille muille yhtä fiksuille jutuille. Mutta hei – nyt on joulu ja jouluun kuuluu iloiset ihmiset ja nauru!

Ja loppuun vielä kisan voittaja. Eikö olekin hurjan kaunis?

p.s. Minä annoin oman ääneni kiharakarvaiselle possulle (kiharat karvat oli saatu aikaan suklaarusinoilla).

Voittajapipari
Voittajapipari

Amaryllis kurkkupikkelssipurkissa

Tänä vuonnahan blogin oma joulukalenteri jäi kiireiden takia tekemättä. Päätin kuitenkin lisätä blogin sivupalkkiin omasta mielestäni parhaimpia joulukalenterin luukkuja kahdelta viimeiseltä joululta. Lisää jouluisia postauksia löytyy Joulu-kategorian alta. Vaikka joulukalenteri jäikin siis nyt väliin, löytyy blogista mielin määrin jouluisia juttuja!

amaryllis

Jouluun liittyy myös tämänpäiväinen postaus. Mulla on ollut jo monena vuonna tapana boostata esim. Hong Kongista halvalla ostamiani joulukukkia uuteen uskoon. Tänä vuonna nappasin Honkkarista amarylliksia sekä hyasintteja. Hyasintit päättivät alkaa kukkia toissapäivänä, ja voi että miten ihana tuoksu olohuoneen valtasi eilen illalla!

Hyasintit ovat siis jo täydessä kukassa, mutta amaryllis nököttää vielä tiiviissä nupussa keittiön tasolla. Tänä vuonna amaryllis pääsi lasiseen purkkiin. Nappasin nämä isohkot lasipurkit työpaikan ruokalasta (vein anopille vastaavan asetelman itsenäisyyspäivänä). Lasipurkit ovat alun perin kurkkupikkelssipurkkeja, mutta kunnon hankauksen ja kuumassa vedessä lillumisen jälkeen ne ovat erityisen oivia kukkamaljakkoja!

amaryllis

Kurkkupikkelssipurkin pohjalle laitoin mullat, johon istutin amarylliksen sipulin. Mullan päälle laitoin koristeeksi vihertävää kuivaa heinää, jota olen ostanut ison säkin askartelukaupasta. Lasipurkin (tai siis hienon designmaljakon) yläosaan kieritin vielä hieman juuttilankaa, ja sitten erityisen edullinen joulukukka-asetelma oli valmis (kokonaishinta oli 5,95 euroa).

Amaryllishan tuppaa hyvin usein tekemään tajuttoman pitkän varren. Muistakaahan, että amaryllis on sipulikasvi ja tarvitsee näin ollen hirmuisen vähän vettä. Unohtakaa siis heti jokapäiväinen kastelu ja lorauttakaa amaryllikselle 1 rkl vettä viikossa. Mikäli varsi kuitenkin venähtää ylipitkäksi, voi amarylliksen leikata leikkokukaksi. Se kestää leikkokukkana todella hyvin.

Amarylliksen vieressä nököttää pari kuoharipulloa (toinen on kyllä ihka oikeaa samppanjaa!). En yleensä säästele mitään turhaa, mutta nämä kaksi pulloa ovat meille erityisen tärkeitä. Toinen pulloista odotti minua Haikon kartanossa sinä päivänä kun herra Longfield päätti kosia. ♥ Ja tuo toinen pullo on taas muisto hääpäivän jälkeisestä aamusta, jolloin tein herralla ruhtinaallisen brunssin. Tuona aamuna juotiin keltaista leskeä, joka oli meistä erityisen hauskaa.

Pullot odottivat kaapin perukoilla aika kauan, ennen kuin keksin niille käyttöä. Törmäsin tässä jossain välissä Pentikillä kynttiläpidikkeisiin, jotka voi tunkea pullon suusta sisään. Erityisen hyvä idea ja nyt kauniita muistoja herättävät pullot voivat olla aina esillä!

amaryllis

Vihreä Vihervaara

No nyt taidan olla valmis näpyttelemään edes muutaman sanan meidän vastamaalatusta vihreästä Vihervaarasta (maalausurakan aikaisia fiiliksiä kirjoittelin jo aiemmin). Maalausurakkaan tuhraantui tosiaan ihan koko kesäloma, tarkalleen ottaen reilut kolme viikkoa. Isomman terassin kaiteet jätimme kiireen takia maalaamatta, ja niiden pariin on tarkoitus palata vielä ennen syksyn tuloa. Meidän on tosin lähes pakko saada vielä ennen lumentuloa varasto tontille pystyyn, joten jos aikaa ei vain riitä, maalataan kaiteet ensi keväänä.

Kannustalon muuttovalmiit talot ovat pohjamaalattuja, joten päädyimme maalaamaan talon yhteen kertaan oikein paksusti. Kyselimme asiasta kymmeniltä ja kymmeniltä ihmisiltä ja saimme sen verran monta omaa mielipidettämme vahvistavaa vastausta, että päädyimme lopulta yhteen maalikerrokseen. Kaikki valkoiset osat maalasimme kuitenkin kahteen kertaan, sillä valkoinen sävy vahvistui ja näytti paljon paremmalta toisen maalikerroksen jälkeen.

vihreä Kannustalovihreä Kannustalovihreä Kannustalovihreä Kannustalo

Juurikin valkoisten osien maalaamiseen meni tuhottoman paljon aikaa. Rajausteipin vetäminen oli hidasta puuhaa, ja vaikka teipillä yritti rajata rajoja kuinka tarkasti tahansa, jouduimme käymään tosi paljon rajoja läpi vielä teippien irrottamisen jälkeen muovisen lastan ja hirmuisen pikkusen pensselin kanssa.

Rajausteippeihin, maaleihin, kunnon pensseleihin ym. tarvikkeisiin meni toki aika paljon rahaa. Ostimme koko K-raudan kalleimmat ja parhaimmat pensselit, ja tätä päätöstä emme katuneet kertaakaan maalaamisen aikana. Hyvien pensselien avulla maalaus kävi sutjakasti, pensseli liukui puun pinnalla hyvin eikä maalia tippunut harjaksista juuri yhtään. Jouduimme myös vuokraamaan kolmeksi viikoksi kuuteen metriin asti ylettyvät telineet (ehdottomasti edullisimmat löysimme Vuokra-Pekoilta) sekä ostamaan sellaiset monitoimitikkaat, joiden avulla saimme maalattua kattolipat kaikista kätevimmin.

Maalaustarvikkeet: pensselit, hanskat ja kasa maalisia vaatteita

Kolmen viikon ajan me siis sudimme, sudimme ja sudimme. Ystäviä kävi auttamassa tosi upeasti, kiitos teille kaikille! ♥ Vaikka emme siis käyneet kesäloman aikana juuri missään, oli meillä yllättävän sosiaalinen loma. Kolmen viikon jälkeen talo oli kuitenkin maalattu ja se näytti juuri niin hyvältä kuin päässämme olimme ajatelleet. Vihreä Vihervaaramme on siis saanut ylleen arvoisensa kaavun, ja ensi keväänä pääsemme tositoimiin pihan kanssa. Tästä tuli ja tulee niin upea!

vihreä Kannustalovihreä Kannustalovihreä Kannustalo

DIY Karhutaulut

Emme ole tietoisesti pitäneet mitään kiirettä taulujen ripustamisen kanssa, sillä olemme halunneet rauhassa tutkailla tyhjiä seiniä odottaen mitkä kohdat alkavat huutaa tyhjyyttään. Näin on kahden kuukauden jälkeen tehnyt mm. olohuoneen television päällä oleva seinä sekä sohvan vieressä oleva seinä.

Tupareita varten halusin kovasti saada tyhjille seinille edes jotain roikkumaan, ja kuin ihmeen kaupalla mun päähän välähti tajuttoman upea idea vain päivää ennen tupareita! Ja nyt on kyseessä ihan ikiomassa pääkopassani kehitelty idea, olen itsestäni kovin ylpeä.

karhutaulu

Pidämme herra Longfieldin kanssa kovasti eläimistä. Eritoten (tai oikeastaan muun muassa) karhut ovat lähellä sydämiämme. Lisäksi olen tällä hetkellä ihastunut kovasti erilaisiin printteihin. Olen tilannut viime aikoina printtejä ympäri maailmaa ja perjantaina törmäsin täysin sattuman kaupalla Jamie Mitchellin nettisivuihin. Ihastuminen tapahtui minuuteissa. Ostoskoriin päätyi kamalan piinallisen pohdiskelun jälkeen yksi printti ja yksi sohvatyyny – kaikkea haluamaani en vain voinut tilata. Ostoskorin ulkopuolelle jääneet printit alkoivat kuitenkin lounastauolla ahdistaa ja silloin se valo syttyi pääni yläpuolella (syynä hyvin toimivaan päähän saattoi olla myös tajuttoman hyvä duuniruokalan ranskalainen sipulikeitto).

Lounaan jälkeen kipitin työhuoneeseeni ja aloin googlailla. Googlailin Jamie Mitchellin kuvia laittamalla hakutekijäksi vain kaikista isoimmat kuvat. Ja niinhän siinä kävi, että satuin löytämään googlen kuvahaulla isokokoiset kuvat juuri niistä kahdesta printistä jotka jouduin aamulla jättämään tilaamatta. Tässä vaiheessa olin jo aika täpinöissä. Edessä oli kuitenkin vielä koko homman jännin osuus – tulostaminen. Avasin kuvat Photoshoppiin ja valitsin tulostusasetuksiksi kaikista parhaan laadun ym. Ja sitten painoin PRINT.

Lähes tulkoon juoksin (ei, kyllä mä juoksin) kerroskirjoittimelle katsomaan mitä lasertulostin syöksi sisuksistaan. Ja sieltähän tuli hiton hyvää jälkeä! Kohti kävelevä karhu (joka oli eräästä tuparivieraasta aika pelottava) tulostui upeasti A3:lle ja silmää vinkkaava karhukin tulostui tarkasti A4:lle (pandan tulostin myös, vaikka se lähti aamulla tilaukseen. Vaihdan tulostetun pandan aitoon printtiin kunhan tilaus vaan saapuu). Olin niin happy!

karhutaulu

Töiden jälkeen suuntasin Ikeaan hakemaan ilmaisia printtejäni varten kehyksiä sekä tauluhyllyjä. Kuvassa näkyvät tauluhyllyt maksoivat yhteensä noin 15 euroa ja kehykset yhteensä jotain 20 euroa, eli kyseessä on törkeän halpa setti. Tauluhyllyjen avulla voin vaihtaa mielen mukaan kehyksiin uusia kuvia, ja mikä parasta, vanhat kuvat voi huoletta viskata vaikka takkaan! Tosin olemme ihastuneet karhukollaasiin sen verran syvästi, että ihan heti nämä kaverukset eivät telkkarin päältä häviä.

karhutaulu

karhutaulu


«Vuosi sitten: Asuja reissulta»
«Kaksi vuotta sitten: Łódź»

DIY pyörillä liikkuva omenalaatikko

Pyörillä liikkuvaan omenalaatikkoon törmäsin ensimmäisen kerran sisustuslehdessä, joten tätä DIY-juttua en ole kehitellyt itse. Olen vastuussa ainoastaan toteutuksesta. Sisustuslehden sivuilla omppulaatikosssa säilytettiin takkapuita, ja idea oli minusta niin kiva, että leikkasin kuvan leikekirjaani. Kuva möllötti leikekirjan (kutsun sitä silloin tällöin myös ideapankiksi) sisässä tosi monta vuotta ennen kuin vihdoin tänä kesänä pääsin toteuttamaan ideaa!

omenalaatikko

Kuten varmaan osaatte arvata, tähän DIY-juttuun tarvitaan omppulaatikko, neljä pyörää, ruuveja sekä porakone. Omat omppulaatikkoni olen ostanut parisen vuotta sitten Variston Kodin1:stä parinkympin kappalehintaan. Omppulaatikkoni ovat vanhat ja rähjäiset, eivät siis usein kaupoissa nähtäviä uusvanhoja laatikoita. Ostaessani laatikot, sain pestä niistä kotona mm. hämähäkinseittiä sekä kuivuneita puiden lehtiä.

Laatikon alle tulevat pyörät ostin Clas Ohlsonilta. Olen törmännyt ns. kalustepyöriin myös Hong Kongissa, jossa hinnat olivat lähes samat kuin Clasulla (noin 2,5-3 euroa per pyörä). Omppulaatikoihin kannattaa ostaa pienet pyörät, jotka liikkuvat ihan joka suuntaan, jolloin laatikon liikuttelu onnistuu lattialla kaikista parhaiten.

Ruuvien kanssa ei kannata liioitella, pikkuiset ruuvit riittävät vallan hyvin! Omppulaatikot ovat tosi kuivaa ja haurasta puuta, joten liian järeä ruuvi rikkoo puuta. Itselle kävi juuri näin – ensimmäinen ruuvi oli liian iso ja sitten kuului riks ja rakas kun puu meni vähän halki. Onneksi vain vähän. Lopuiksi ruuveiksi valitsin paljon alkuperäistä suunnitelmaa pienemmät ruuvit.

Takan vieressä möllöttävän takkapuulaatikon lisäksi ruuvailin pikkuiset renkaat toiseenkin omppulaatikkoon. Toinen laatikko kököttää keittiön tason alla kätkien sisäänsä tällä hetkellä paperipussit sekä roskapostia, jota käytetään takan sytytyksen apuna.

omenalaatikko

omenalaatikko


«Vuosi sitten: Karlovy Vary»
«Kaksi vuotta sitten: Luksusta tarjoaa G. W. Sundmans»

Joulukalenteri 20: Letitettyä lakua

lakuletti

Kerrankin keksin jotain ihan itse! Oon vähän sellainen, että tuppaan keräämään esim. juuri blogeista kamalasti inspiraatioita, mutta kun mun pitäisi keksiä joku kiva idea itse, mieleen ei tule yhtään mitään. Muiden ideoista kehittelen kyllä omia variaatioita mielin määrin, mutta alkusysäystä kivoille ideoille mun on itse hirmuisen vaikea keksiä. Olin tällainen jo koulussa, matkin sujuvasti muiden maalaus-, savi- ja virkkaustöitä lisäämällä niihin sitten omia juttujani kunhan vain alkuun ensin pääsin.

Kaikille teille, jotka pystytte päänne sisällä suunnittelemaan ruokareseptejä, nostan hattua. Mun on noudatettava reseptejä pilkun tarkasti ja hermostun suunnattomasti jos multa puuttuu jokin ainesosa, en nimittäin tiedä yhtään millä puutoksia voisi korvata. Olen siis omalla tavallani kamalan idearikas mutta toisaalta taas ihan ideaköyhä.

lakuletti

Mutta seuraava idea on mun keksimä! Ja olen siitä ylpeä. Letitetty laku – voiko omaperäisempää ja herkullisempaa ideaa edes saada? Käytin letittämääni lakua viikonloppuna serviettikoristeena. Yhdistin lakulettiin punaista ja mustaa Snören lakunarua ja letitin niitä ihan samalla tavalla kuin hiuksia letitetään. Tein aluksi muutaman ohuemman letin kolmella lakulla, mutta kauneimmat lakuletit sain aikaan kuudella lakunarulla.

lakuletti

Kiedoin yhden lakuletin myös horseradish-kastikepurkin ympäri, ja uskokaa kun sanon, että lakuletti koristaa purkkia vieläkin! Serviettikoristeille ei käynyt yhtä hyvin, ne popsittiin nimittäin suihin jouluaterian päätteeksi. 😛 Parhaalta lakuletti maistui niin, että siihen teki kamalan paljon solmuja. Näin suuhun saattoi puraista isoja ja muhkeita solmuja. Nam!

Jos päätätte ruveta letityshommiin ja törkkäätte lakulettejä joulupöytään, voin vannoa, että riemuhan siitä repeää kun ilmoitatte ruokailun päätteksi, että serviettikoristeet saa syödä. Lapset (ja lapsenmieliset) ainakin ilahtuvat!

lakuletti

Joulukalenteri 16: Lahjapaketit

joulupaketti

Ensi vuonna häämöttävä muutto on saanut mut aloittamaan varsinaisen kaappien tyhjennyksen/siivouksen. Meillä on viime ajat yritetty tyhjentää ruokavarastoja (kuinka monta erilaista jauhoa voi kaksi ihmistä tarvita?!), siivota kaappeja ja heittää niistä kaikki ylimääräinen pois. Operaation seurauksena Ikean sinisiä kasseja on raahattu roskiin, kirppikselle kuin myös kirkolle jo aika monta kappaletta. Olen myös reippaana tyttönä aloittanut pakkaamisen – ainakin verhot, keräilemäni lastenvaatteet sekä joitakin työhuoneen juttuja on pakattu jo yhteensä kuuteen pahvilaatikkoon.

joulupaketti

Tänä viikonloppuna oli aika käydä käsiksi joululahjapaperihyllyn kimppuun. Olin päättänyt, etten osta yhtään uutta lahjapaperirullaa ennen kuin kaikki entiset ovat käytetty. Sama sääntö koski myös lahjanaruja sekä muita pakettien koristeluun tarvittavia välineitä. Kuvaillessani paketteja lauantaina huomasin, että niistä tuli suhteellisen kirjavia eikä mitään yhdennäköisyyttä ole pakettien kesken juurikaan havaittavissa. Mutta eihän sillä mitään väliä ole, paketit menevät niin moneen eri osoitteeseen, ettei kukaan muu (paitsi te ja me) näe niitä tällä lailla yhdessä kasassa.

Joten tässäpä olisi sekalainen kuvasato tämän vuoden paketeistamme (herra Longfield ei ole vielä minun paketteja pakannut, sillä en kuulemma voi pitää niistä näppejäni erossa vaikka kuinka yritän sitä joka vuosi luvata.. hups.).

joulupaketti

joulupaketti

joulupaketti

joulupaketti

joulupaketti


«Vuosi sitten: Joulukalenteri 16: DIY pakettikortit»

Joulukalenteri 12: Huopapallokuusi

Mulla taitaa olla menossa joku pallokausi, sillä niin koti kuin blogikin on viime aikoina täyttynyt erilaisilla palloilla, on ollut jääpalloja jäälyhdyssä, juustopalloja itsenäisyyspäivänä ja nyt vuorossa olisi huopapalloja huopapallokuusessa!

huopapallokuusi

Huopapallokuusen idea lähti yli vuosi sitten eräästä blogista – yllätys yllätys. Blogin nimestä mulla ei ole mitään muistikuvaa, mutta se taisi olla espanjalainen tai sitten jenkkiläinen sivusto (niistä mä yleensä ihanimmat ideat nappaan). No oli miten oli, värikäs huopapallokuusi jäi kummittelemaan päähäni hyvinkin tiukasti. Mulla on oudon intensiivinen suhde huopapalloihin, satunhan pitämään huopapallokoruista kuten myös maailman söpöimmästä matosta, joka on tietenkin tehty huopapalloista. Uhosin kovaan ääneen jossain välissä, että Pinocchio huopapallomatto tulee asettumaan meille joskus ihan pysyvästi, ja nyt se päätös on sitten tehty – matto tullaan näkemään Huli-Villan lattioilla (vaikka maton paikasta ei ole vielä mitään ajatusta).

Mutta ennen kuin pääsen asettelemaan huopapalloista tehtyä mattoa uuteen kotiimme, on aika tutkailla tarkemmin meidän nykyisen kodin seinällä roikkuvaa värikästä huopapallokuusta. Aloin jo viime talvena miettiä mistä saan käsiini aika kasan isoja huopapalloja. Ajattelin jossain välissä tekeväni ne itse, ja olin jo kysellyt eräältä käsityöihmeeltä miten huopapallon huovutus onnistuu. Homma kuulosti kuitenkin sen verran isolta urakalta, että oli pakko alkaa miettimään muita vaihtoehtoja. Kyllähän mä nyt yhden kaulakorun verran olisin niitä palloja huovuttanut, mutten ikimaailmassa 170 kappaletta!

huopapallot

Pyöriskelin eräänä loppukesän päivänä netin ihmeellisessä maailmassa ja löysin muutaman suomalaisen nettikaupan, jotka myivät huopapalloja yksittäin ja isommissa ryhmissä. Mielessäni oli kuitenkin ISO huopapallokuusi, enkä millään ollut valmis maksamaan yhdestä pallosta melkein euroa.. Nettisurffailu siis jatkui, ja lopulta eksyin eBayn sivuille. Kirjoitin reippaasti hakukenttään felt balls ja siihen ne sitten ilmestyivät, ja puolen tunnin päästä olin tilannut ISON kasan ISOJA huopapalloja (aidosta villasta tehtyjä) suoraan Puolasta. Hintaa värikkäille palloilleni tuli postikuluineen vain noin 50 dollaria!

huopapallokuusi

huopapallokuusi

Tositoimiin huopapallojen kanssa päästiin viikonloppuna. Pujottelin vaaleaan juuttinaruun isolla neulalla lähes kaikki huopallot, ja lopputuloksena oli reilut 6 metriä pitkä naru, jossa nökötti aika paljon erivärisiä palloja. Mulla ei vielä viikonloppuna ollut hienolle joulukoristeelle paikkaa selvillä, mutta tiistaina se varmistui, ja nyt meidän tietokonehuoneen seinällä majailee aika pähee huopapalloinen kuusi! 🙂

huopapallokuusi

Joulukalenteri 8: Koristekolvaten

Kerroin jo hieman Leidit Karistossa –postauksessa koristekolvauksesta, ja nyt olisi tarkoitus keskittyä asiaan hieman tarkemmin. Samalla on aika laittaa joulukalenteripostausten ensimmäinen (ja ehkä myös viimeinen) arvonta käyntiin. Arvonnasta lisää postauksen loppupäässä.

kolvi

kolvi

Olen sellainen leidi jolla pysyy kädessä niin pora-, kuin hiomakoneet, sahat ja kaiken muunlaisetkin miehiset vekottimet. Auton renkaankin (huom. yksikkö) olen vaihtanut ihan itse kuten myös lisännyt pissapoikanestettä vaikka kuinka monta kertaa. Vekottimet kiinnostavat tätä leidiä aika paljon, ja satunkin olemaan meidän perheessä se, joka innostuu enemmän autoista, tietokoneista, telkkareista sekä kännyköistä ja muista elektronisista härpäkkeistä. Herra Longfieldille riittäisi auto jolla pääsee paikasta A paikkaan B, ja puhelin jolla voisi soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Näin siis meillä.

Kolvauksen saloihin pääsin siis tutustumaan ystäväni luona Karistossa, ja kotona tositoimiin päästiin joulukuun alussa. Kolvasin kotona kasan pyykkipoikia joulupaketteihin sekä muutaman myös itselleni. Kolvaus on hankkimallani koristekolvauslaitteella hirmuisen helppoa. Kolviin valitaan haluttu ”kynänkärki” tai ”leimasin”, ja sitten vain törkätään sähköjohto pistorasiaan ja jäädään odottamaan kolvin kuumenemista. Kun kolvi on tarpeeksi kuuma, voidaan aloittaa minkä tahansa puisen pinnan (en tiedä voiko kolvia käyttää muillekin pinnoille) koristelu.

kolvi

Minä kirjoitin pyykkipoikiin ystävien ja sukulaisten nimiä sekä osaan esim. ”kasvot”, ”kädet”, ”vieraat” ja ”varasto” –sanoja. Pyykkipojat voi halutessaan kiinnittää esim. pyyhekoukkuihin tai kiinnittää varaston avaimiin. Porasin ”varasto”-pyykkipoikiin poralla reiän ja pujotin niihin avainrenkaan jotta pyykkipojan saa helposti liitettyä avainnippuun.

kolvaus

Kolvaus oli hauskaa puuhaa, mutta on hirmuisen tärkeää muistaa, että kolvista saa pitää kiinni vain muovisista osista! Itse poltin sormeni aika kauniille rakoille tarttuessani tulikuumaan kolviin ihan kärjestä. Auts. Karistossa kolvatessani poltin sydämen kuvan keskisormeeni yrittäessäni vaihtaa kolviin toista kärkeä. Eli muistakaa myös se, että kolvin kärjen vaihtamiseen tulee ehdottomasti käyttää esim. pihtejä (vaikka olihan se keskarissa muutaman päivän helottava sydän aika pähee).

kolvi

Ja nyt mennään siihen arvontaan. Arvottavana olisi samanlainen kolvaussetti mikä minulla on! Koristekolvauspaketti (oikea nimi taitaa olla juotos-/polttopiirustussarja) on hankittu Clas Ohlsonilta, ja jos tahdot sen itsellesi, pitää sinun vain tykätä blogini facebook-sivuilla olevasta kuvasta, jossa hieno palkinto möllöttää (kuvan ohessa on myös tarkemmat ohjeet). Tykkäämisaikaa (lue: arvontaan osallistumisaikaa) on sunnuntai-iltaan asti ja maanantaina arvon voittajan kaikkien kuvasta tykkääjien kesken.

Eli nyt vaan tykkäämään blogini facebook-sivuilla olevasta kolvikuvasta, jos sinäkin tahdot tehdä yhtä hienoja ja omaleimaisia joululahjoja! 🙂


«Vuosi sitten: Joulukalenteri 8: Karvakuonojen joulu»