Kauniita unia rakas

Ensimmäiset kuusi kuukautta on kulunut pienen ihmeen syntymästä. Alku ei ollut ruusuilla tanssimista, mutta rankoista koliikkikuukausista selvittiin varmasti pitkälti sen takia, että nukuimme yömme hyvin. Pienellä ihmeellä oli heti ensimmäisestä päivästä alkaen päivän ja yön välinen ero selvillä. Nukkumaan on menty aina yhdeksään mennessä, ja aamulla on herätty seitsemään mennessä. Älkää nyt kuitenkaan kuvitelko, että täällä on vedelty yöt ilman herätyksiä! Ehei! Pääsääntöisesti pieni ihme herää yöllä syömään kahdesti, mutta riippuen erinäisistä hulinoista, tiheän imun kausista ja muista epämääräisistä vaiheista, heräämisiä on ollut 2-8 kertaa yön aikana. Onneksi heräämiset ovat yöllä nopeita, pieni ihme nukahtaa rinnalle syötyään ja välillä uudelleen nukahtamiseen riittää pelkkä shhhhh-ääni sekä silittävä käsi.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Vaikka heräämisiä on useampia joka yö, en ole ollut väsynyt viimeisten kuuden kuukauden aikana kuin pari kertaa. Tosin onhan se aika hullua ajatella, että en ole nukkunut kuuteen kuukauteen viittä tuntia putkeen! Mutta kuten jo aiemmin sanoin, yöheräämiset ovat meillä nopeita ja omalla kohdalla ne vastaavat tyyliin vessassa käyntiä. Nukahdan itsekin imettäessäni pientä ihmettä ja nostan hänet takaisin omaan sänkyyn kun seuraavan kerran havahdun hereille. Olemme herra Longfieldin kanssa molemmat hyväunisia, nukahdamme illalla nopeasti ja saamme unen päästä helposti kiinni mihin aikaan yöstä tahansa.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Pieni ihme nukkui ihan ensimmäiset viikot (ehkä kuukaudetkin) meidän välissä unipesän suojissa. Opettelin imettämään unipesän yli, joten vauvaa ei tarvinnut siirtää yöllä mihinkään. Siirtäminen kun oli hurjan hankalaa koliikkikuukausien aikana, pienikin liike/kosketus sai toisinaan vauvan heräämään ja huudon alkamaan.

Meillä oli lisäksi käytössä kehutut Swaddle UP -unipussit ensimmäiset neljä kuukautta. Pieni ihme oli kova vispaamaan käsiään, ja huitoi niillä itseään päiväunien aikaan ja heräsi omiin nyrkin iskuihinsa. Yöllä tätä ei päässyt Swaddle UPin johdosta käymään ja se rauhoitti öitä. Eihän siinä heräämisessä muuta ongelmaa ollut kuin se, että pieni ihme huusi kolme kuukautta lähes kaiken hereilläoloaikansa, eli unia emme olisi halunneet keskeyttää minkään turhan takia.

Meillä oli käytössä kolme Swaddle UPia, yksi S-kokoinen (*saatu blogin kautta) ja kaksi M-kokoista. Lopetin Swaddle UPien käytön sen jälkeen kun vauva oppi kääntymään unissaan.

Katsokaa nyt miten pieni meidän vauva on ollut! En kestä. ♥

swaddle upswaddle up

Swaddle UP olisi riittänyt vauvalle myös peitoksi, mutta pieni vauva näytti kehdossa sekä pinnasängyssä niin orvolta ilman peittoa, että käytimme peittoa Swaddle UPin päällä. Eikä muuten ole pienellä ihmeellä mitkä tahansa peitot! Äitini on omin pikkukätösin tehnyt pienelle ihmeelle villapeiton sekä ostanut Unikulmasta muhkean vauvapeiton. Lisäksi hän on ommellut meille kasan lakanoita, tyynyliinoja sekä aluslakanoita niin kehtoon kuin pinnasänkyynkin. Tyynyliinat pääsevät toki käyttöön vasta hieman myöhemmin, mutta onpahan niitäkin jo valmiina.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Kauneimmat lakanat äiti ompeli Nuppu Printin upeista kankaista. Nuppu Printin ohuet puuvillat sopivat mm. lakanakankaiksi ja niiden lähes satiinista pintaa haluaa silitellä sekä hiplata lakkaamatta. Kankaat ovat niin kauniita, ettei niitä halua jemmata päiväpeiton alle. Näiden kanssa riittää kun petaa vauvan sängyn kauniisti, ja antaa kauniiden lakanakankaiden jäädä näkyviin.

Nuppu printNuppu print

Äiti ompeli Lumipallo-kankaasta lakanan sekä tyynyliinan kehtoon. Kehdon pienempää peittoa voi toki käyttää myös rattaissa ja pinnasängyssä, me olemme peitelleet pienemmällä peitolla pienen ihmeen myös sohvalle, jossa uni joskus yllättää. Yöunille pieni ihme siirtyi kehtoon meidän välistä muutaman kuukauden ikäisenä. Kauniin antiikkisen kehdon uumenissa vauva nukkui tyytyväisenä reilun 5 kk ikään asti, jonka jälkeen makkariin oli pakko kantaa pinnasänky. Kehtoon pieni ihme mahtuu edelleen nukkumaan päiväunia, mutta öisin vauva haluaa kieriä ja kääntyillä niin paljon, että kehdossa tulee vain kiukku, kun kesken unien ei pääsekään kääntymään masulleen tai kääntymään sivuttain 180 astetta.

Nuppu print lakanatNuppu print lakanat

Turkoosista Sydäntalvesta pyysin äitiä tekemään lakanat pinnasänkyyn. Sydäntalvi taitaa olla Nuppu Printin suosituimpia kankaita, eikä se mikään ihme ole. Onhan se todella kaunis, ja värivaihtoehtojakin löytyy muutamia. Turkoosi Sydäntalvi passaa myös pojille! Äitini kertoi muuten, että hänen ompelupiirissä naiset ovat leikanneet Sydäntalvi-kankaasta suuria kukkia irti ja aplikoineet ne kiinni tekemiinsä yöpaitoihin. En nyt kyllä ole ihan varma onko aplikointi ihan oikea sana, mutta siis ommelleet leikkaamansa kukkaset toiseen kankaaseen kiinni. Käsityöjutuissa olen aika uuno.. Myin juuri tällä viikolla jokunen vuosi sitten ostamani ompelukoneen eteenpäin. Siellä se lojui kaapissa täysin käyttämättömänä, joten oli aika laittaa se eteenpäin.

Nuppu print lakanat

Pinnasänky sijaitsee tällä hetkellä makuuhuoneessamme sängyn vieressä. Sieltä pikkuisen saa helpoiten syömään yöllä ja silittäminenkin käy ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään muuta kuin liikuttaa kättä ja alkaa suhista. Shhhh-ääntely kyllä loppuu usein aika nopeasti, sillä sitä on ihmeen rankkaa tehdä unenpöpperössä! Pinnasänky siirretään pienen ihmeen omaan huoneeseen siinä vaiheessa, kun yöllä ei herätä kuin maks. yhden kerran. En jaksa keskellä yötä ravata talon toisesta päästä toiseen useampaa kertaa. Nähtäväksi jää, missä vaiheessa siirto tapahtuu. Kiirettä ei ole, mutta kunhan kiinteät ruoat saadaan täydellä teholla käyntiin, pitää katsoa mitä yösyöttöjen kanssa pitäisi tehdä. Onko edessä kenties unikoulu vai olisiko jotain hieman lempeämpää keinoa saada tissiposki luopumaan yöllisistä läheisyyshetkistä. Nähtäväksi jää!

Nuppu print lakanat

Tekemistä täällä vielä on nukkumisten ja erityisesti nukahtamisen kanssa. Eteenpäin mennään kuitenkin hitaasti ja varmasti, esikoisen kanssa olemme varmasti tehneet hölmöjäkin valintoja, mutta näissä asioissa ei kuitenkaan voi mitään peruuttamatonta tehdä, korjataan väärät valinnat sitten ajan kanssa, jos sellaiseen tulee tarvetta.

Viime päivät meillä ollaan oltu ensimmäisen flunssan kourissa. Pienen ihmeen uni on ollut katkonaista tukkoisen nenän ja yskän takia. Rinta on maistunut viime öinä tiuhaan tahtiin ja olen sitä antanut aina kun pinnasängystä on alkanut itkua kuulua. Horatio onkin sitten viime aikoina ollut meistä ainoa, joka on nukkunut öisin ja päivisin just niin paljon kuin haluaa. Isoveljen oikeuksia!

Nuppu print lakanatNuppu print

nuppu print

Yhteistyössä Nuppu Print

DIY Pitsiliina

Tein ennen äitiysloman alkua piiitkän to do -listan kaikista niistä asioista, jotka olisi mahtavaa saada tehtyä ennen pienen ihmeen syntymää. Listalla on tällä hetkellä 38 asiaa, joista 13 olisi vielä tekemättä tai kesken. Missään nimessä kaikkia listan asioita ei saada tehtyä, lista kun pitää sisällään semmoisia ikuisuusprojekteja kuin esim. hääkuva-albumin teko. Häistähän ei ole kulunut kuin reippaat 6 vuotta, joten ihme olisi jos kuvat tässä muutamassa hassussa viikossa albumiin asti päätyisivät.

pitsiliina_diy

Mutta olen minä listalta tosiaan saanut ruksittuakin jo vaikka mitä! Olen esimerkiksi pessyt vauvan kehdon, hionut kehdon jalakset, öljynnyt ja poraillut erästä puupenkkiä, suunnitellut Horation aitauksen pihalle, tilannut pihalle pylväsvalaisimet (vielä kun saataisiin ne ennen syksyä paikoilleen..), pakannut sairaalakassin, höyryttänyt laattalattiat, pessyt seinät, pessyt uunin, pessyt keittiön kaapit sekä tehnyt kotiin noin yleisesti aika kattavan suursiivouksen. Herra Longfield on myös osallistunut to do -talkoisiin. Hän on vienyt autollisen roinaa kierrätyskeskukseen, korjannut vessan ylälistan ja vienyt matot pesuun.

Eli ei tässä tosiaan toimettomina olla äitiysloman ensimmäisiä neljää viikkoa oltu (joista yksi kokonainen viikko vietettiin lisäksi Kuopiossa).

pitsiliina_diy pitsiliina_diy

Yksi to do -listan asioita oli myös pitsiliinan tekeminen loppuun. Tämä(kin) urakka on ollut kesken varmasti reippaan vuoden. Mikään kovin suuri homma kyseessä ei edes ollut. Piti vain ommella yhteen kasa pitsiliinoja, jotta niistä saatiin yksi yhtenäinen pöytäliina ruokapöydälle.

Idean pitsiliinan sain joskus jostakin (siitä on jo liian kauan aikaa, että muistaisin tarkemmin..). Kerroin ideasta äidilleni, ja hän alkoi heti kaivella varastojaan ja löysi minulle kasan erikokoisia ja -värisiä pitsiliinoja, joista sitten suunnittelin ja sommittelin meidän ruokapöytään sopivan kokonaisuuden. Tämän jälkeen äiti antoi minulle myös oikean ompelulangan sekä neulan, joiden avulla pitsiliinat tuli kiinnittää toisiinsa. Niin ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin äiti myös näytti minkälaisilla pistoilla liinat pitää toisiinsa kiinnittää.

pitsiliina_diy pitsiliina_diy

Viimeiset pitsiliinat ommeltiin toisiinsa kiinni viikonlopun aikana. Homma kävi kaikista helpoiten puhtaalla ja tyhjällä ruokapöydällä, jossa pöytäliina oli koko ajan esillä ja pitsiliinojen paikkoja saattoi mallailla kätevästi.

Ennen kuin hommaan alunperin ryhdyin, suunnittelin mikä liina tulee mihinkin, ja otin kokonaisuudesta kuvan, jonka jälkeen ei tarvinnut muistaa mihin mikäkin pitsinpala oli tulossa. Keskeneräinen työ kun piti totta kai aina aika ajoin nostaa pöydältä sivuun.

pitsiliina_diy

Pitsiliinojen ompelun yhteydessä kuuntelin viikonloppuna äänikirjaa (menossa on tällä hetkellä Jens Lapiduksen Stockholm Noir -trilogian vika osa), ja aika meni kirjaa kuunnellessa ihan siivillä. Istuminen onnistuu vähän hassuissakin asennoissa möhömahani kanssa vielä oikein hyvin, joten jaksoin näpertää pitsien kanssa monta tuntia putkeen.

Kun vihoviimeinen pitsinpala oli saatu ommeltua kiinni, piti koko komeus vielä silittää ennen kuin sen saattoi lopultakin asemoida ruokapöydän päälle valmiina pöytäliinana. Lopputulos on minusta hurjan kaunis! Kyllä tämän päältä kelpaa tarjoilla kaffetta ja pullaa kaikille jotka tulevat pientä ihmettä jossakin välissä meille ihmettelemään.

pitsiliina_diy

Joulukalenteri 13: Jääpallolyhty

Jääpallolyhdyn postaus on muutaman vuoden takaa, mutta se tuo ihanasti valoa näin Lucian päivänä, joten kaivetaan vanha postaus esiin blogin arkistoista ja julkaistaan se uudestaan.

Valoa päiväänne!

jääpallolyhty

Itsenäisyyspäivän aamuna ryntäsin pihalle katsomaan takapihalla möllöttäviä vesi-ilmapallojani, joita esittelin myös blogin naamakirjan sivuilla. Ilmapallot olivat kökkineet lumessa maanantai-illasta asti. Ensimmäisen kerran ryntäsin katsomaan niitä tiistaina työpäivän jälkeen, mutta lumi oli toiminut sen verran hyvänä eristeenä, että vesi-ilmapallot olivat jäätyneet vain yläpuolelta. Käänsin siis palloni reippaana leidinä ympäri ja annoin niiden värjötellä kylmässä vielä yhden päivän.

jääpallolyhty

Täytin yhteensä 30-40 vesi-ilmapalloa, ja täytyy sanoa, että niiden kiinnisolmiminen onnistui viimeisten kohdalla jo tosi näppärästi. Kun pallot olivat täysin jäätyneet, nostin ne lumesta ylös ja kiikutin etupihalle, jossa aloin koota ihan ensimmäistä jääpallolyhtyäni.

Homma lähti ihan kivasti käyntiin – ilmapallon kuoret lähtivät vihannesveitsen avulla tosi helposti irti, ja lyhdyn ensimmäinen kerros oli valmis alta aikayksikön. Mutta sitten tuli aikamoinen tenkkapoo. En ollut yhtään varautunut/ajatellut sitä, että eiväthän ne jäiset pallot pysy millään toisissaan kiinni! Muutaman hieman raivokkaan huudahduksen jälkeen aloin miettiä ihan tosissaan miten saan enemmän kuin yhden kerroksen hienoon lyhtyyni. Lopulta hain keittiöstä astiallisen lämmintä vettä sekä kastikekauhan.

Näiden oivallusteni avulla sain lyhtyyni yhden kerroksen lisää, mutta sitten koko roska romahti taas saaden mut ärähtelemään hyvin leidimäisesti. Sormet jäässä ja jäiset pallot pitkin poikin levinneenä sain lopulta ihan kuningasajatuksen! Ja loppu kävikin kuin tanssi (tai ainakin aika helposti). Koko homman salaisuus oli se, että jääpallo piti dipata lämpimään veteen, nostaa se sieltä kastikekauhalla ja viskata sen jälkeen lumeen. Hyvin tärkeää oli, että kastikekauhassa oli lumeen viskaamisen aikana myös vähän vettä. Lumihangesta nostin jääpallon sormin ja arvatkaas mitä? Jääpallon pintaan jäi tällä tavoin aika paljon lunta kiinni, ja sen lumen avulla sain jääpallon kiinnitettyä suhteellisen helposti lyhtyyn. Jee!

jääpallolyhty

jääpallolyhty

Lyhdyn taakse jätin kolon kynttilää varten, ja ihan viimeiseksi kaadoin koko komeuden päälle vielä vettä, joka kivetti lyhdyn jäätyessään. Illalla oli sitten aika laittaa lyhdyn sisään kynttilä ja ihailla kauniisti välkkyvää lyhtyä. Tulihan siitä kyllä kaunis, eli eivät menneet ärähtelyt ihan hukkaan. 🙂

jääpallolyhty

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 13. luukut!

Vuoden 2012 13. luukku: Lanttu- ja bataattilaatikko

Vuoden 2015 13. luukku: Jouluinen bulgursalaatti

Joulukalenteri 11: Lucia-pullat

Tiistaina vietetään Lucian päivää. Nyt ehtii vielä hyvin leipoa sahramiset pullat tiistaiksi, joten eiköhän aleta hommiin!

Etsin internetistä hieman tietoa näistä pullista, ja niiden alkuperä kuulostaa erään tarinan mukaan aika hurjalta. Tarinan mukaan Lucia kantaa tarjottimella kahvia ja sahramilla keltaiseksi värjättyjä luciapullia tarjotakseen niitä häntä ahdistelevalle nuorukaiselle. Tosin tarinan mukaan Lucian tarjoamat pullat eivät vain olekaan ihan tavallisia pullia, vaan ne ovat Lucian silmät, jotka hän on repinyt päästään. Luciapulla jäljittelee muodollaan lautasella olevia silmiä.

lussebullar

Tässä siis Lucian silmistä tehtyjen pullien ohje.

Lucia-pullat

noin 40 kpl

  • 200 g voita
  • 5 dl kevytmaitoa
  • ½ g sahramia
  • ½ kuumaa vettä
  • 50 g tuorehiivaa
  • 1½ dl sokeria
  • ½ suolaa
  • 2 kananmunaa
  • n. 16 dl erikoisvehnäjauhoja
  • 1 ½ rusinoita

Lisäksi voiteluun 1 kananmuna ja koristeluun n. ½ dl rusinoita.

1. Sulata rasva mikroaaltouunissa. Sekoita sula rasva maitoon.

2. Sekoita sahrami kuumaan veteen ja lisää seos rasvamaitoon. Kuumenna nestettä tarvittaessa lisää, niin että se on kädenlämpöistä.

3. Murenna hiiva nesteen joukkoon. Lisää myös sokeri, suola, munat, rusinat sekä puolet jauhoista. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa kunnes se irtoaa kulhon reunoista.

4. Kohota taikinaa leivinliinan alla 60 minuuttia.

5. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja nujerra hyvin. Jaa taikina 40 osaan ja muotoile palat sormenpaksuisiksi tangoiksi (noin 20 cm) ja rullaa tangon päät eri suuntiin kierteelle. Kohota pullia pellillä liinan alla vielä noin 30 minuuttia.

6. Voitele pullat munalla ja koristele rusinoilla. Paista 225 asteessa 8–10 minuuttia.

Vinkkki!
Liuota rusinoita hetki vedessä. Tällöin rusinat eivät pala niin helposti uunissa. Yksi luciapulla sisältää noin 150 kaloria.

luciapullat

 

 

lucia

Pullien leipomisen ohessa voit vielä leikata Lucia-paperinuken ja leikkiä sillä.


Valoisaa Lucian päivää!

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 11. luukut!

Vuoden 2011 11. luukku: Joululauluja

Vuoden 2012 11. luukku: Pipari-tiramisulasi

Vuoden 2015 11. luukku: Wanhan ajan joulu Vihervaarassa

Joulukalenteri 3: Ikkunakoriste kävyistä sekä pipareista


Jos ihan suoraan sanon, niin en ole kovin idearikas ihminen, vaikka moni tuttu niin musta ihan varmasti ajattelee. Totuus on kuitenkin se, että ideat ja mielikuvitus pelaa mulla vasta sen jälkeen, kun näen jossakin jonkun mahtavan idean, jota alan sitten jalostaa omassa päässä eteenpäin.

ikkunakoriste_joulu6

Näin kävi myös karahkakoristeen osalta. Olin bongannut vastaavan Pinterestin ihanassa maailmassa jo hyvän tovin ennen joulua, ja päättänyt väkertaa sellaisen vihreään Vihervaaraan joulun ajaksi. Pinterestissä silmiini osui vain karahka, jossa roikkui koristeltuja pipareita. Sitten kävi niin hauskasti, että työpaikallani koottiin tuttuun tapaan ns. jouluseinä/-aula, jonka koristelee vuorollaan työhyvinvointiryhmään kuuluvat ihmiset.

Tänä vuonna yksi jouluseinän upeimmista koristeista oli työhyvinvointiporukan tekemä karahkakoriste. Eikä siinä karahkassa roikkunut ollenkaan pipareita, ainoastaan käpyjä. Ja siitä se ajatus sitten lähti…

ikkunakoriste_joulu4

Vihreän Vihervaaran joulukarahkaa varten haettiin herra Longfieldin ja Horation kanssa eräänä iltana metsästä karahkoita. Mulla oli otsalamppu ja Fiskarsin kirves mukana, ja siellä umpimetsässä mä sitten möyrin kymmenen jälkeen illalla etsimässä sopivia karahkoita. Herra Longfield nauroi läheisellä metsäpolulla vedet silmissä kun minä tutkin pimeässä metsikössä sieltä löytyneitä karahkoita kirves kädessä vain otsalampun säälittävä valo apunani, niin ja maha tietenkin pystyssä.

No, sopivat karahkat löytyivät, ja pienen kirvessiistimisen jälkeen ne vietiin pariksi päiväksi kodinhoitohuoneen lattialle kuivumaan. Horatio tosin löysi karahkat kodinhoitohuoneesta yhtenä yönä, ja aamulla yksi karahkoista oli pureskeltu komeasti. Onneksi vain yksi.

ikkunakoriste_joulu1

Kuivan karahkan lisäksi tähän joulukoristeeseen tarvitaan koristeltuja pipareita, joissa on pieni reikä, ja josta voi pujottaa (juutti)narun läpi. Tein yhden satsin pipareita itse, mutta päädyin lopulta käyttämään omassa karahkassani valmiiksi ostettuja (ja rei’itettyjä) pipareita, jotka koristelin yksinkertaisesti valkoisella sokerikuorrutteella.

Lisäksi tarvitaan kuivia käpyjä. Märätkin toki käyvät, mutta jos käpy ei ole kuiva, niin se aukeaa kuivuessaan. Tämä nyt vain tiedoksi sen takia, että varaa märille kävyille tilaa karahkalla vähän enemmän, sillä aukinainen käpy on noin kaksinkertaisen kokoinen märkään käpyyn verrattuna.

ikkunakoriste_joulu3ikkunakoriste_joulu5

Minä liimasin käpyjen yläosaan juuttinarun kuumaliimalla kiinni. Homma kävi helposti, ja koska kuumaliima on sen verran tuhtia tavaraa, pysyvät kävyt varmasti paikoillaan loppiaiseen asti.

Kun koristeet ovat valmiit, pitää karahkalle etsiä sopiva paikka. Meillä karahka päätyi keittiön ikkunoiden eteen. Porasimme kattoon kaksi pientä koukkua, josta laitoin roikkumaan paksua juuttinarua ja karahka aseteltiin sitten lepäämään näiden narujen varaan.

Kun karahka roikkuu sopivalla korkeudella, pitää enää sitoa koristeet karahkaan kiinni, ja sitten ihanan rosoinen ja maalaisromanttinen joulukoriste on valmis.

Jos tykkää kovasti jouluvaloista, voi karahkaan kietoa vielä pattereilla toimivat jouluvalot kiinni. Työpaikan jouluseinällä olevassa karahkassa jouluvalot ovat, itse jätin ne nyt ainakin aluksi pois. Voihan ne sitten jälkikäteen lisätä jos siltä tuntuu.

ikkunakoriste_joulu2

Kurkkaa vielä perään blogin aiempien joulukalenterien 3. luukut!

Vuoden 2011 3. luukku: Suuri tonttukirja

Vuoden 2012 3. luukku: Perhe

Vuoden 2015 3. luukku: Maitosuklaa-pistaasitaatelit

Joulukalenteri 14: Näin ne granaattiomenat perataan

Eilen oli ihan pakko kuvata teille video joulukalenteria varten. Viime viikolla selitin nimittäin työpaikan lounaalla kahdesti suu vaahdossa, miten granaattiomenat tulee perata. Osa kertoi ihan hassuja kikkoja, ja yritin siinä sivussa kovasti demonstroida, miten homma pitää oikeasti tehdä. Tai saahan sen tehdä just niin kuin haluaa, itse olen kuitenkin sitä mieltä, että mun kikka on helpoin, nopein ja siten myös luonnollisesti paras.

Työpaikalla selittelyn lisäksi äitini laittoi viime viikolla kuvan Facebookiin, jossa hän oli ensimmäistä kertaa elämässään syönyt granaattiomenaa. Granaattiomena oli varmasti äidilleni uusi tuttavuus, sillä hän oli järsinyt siemenet suoraan granaattiomenasta, ja se oli kuulemma ollut aika hankalaa. No varmasti oli. Heh!

Granaattiomenoitahan kannattaa ostaa juuri nyt, sillä ne ovat edullisimmillaan sekä parhaimmillaan näin joulun alla. Itse vetelen siemeniä mieluiten ihan sellaisenaan, tai ripottelen ison kasan aamulla jogurtin päälle. Varmasti jokainen teistä jo tietää erikseen kertomattakin, että granaattiomena on törkeän terveellistä. Kaikenmoisia terveysvaikutuksia on löydetty useissa eri tutkimuksissa. Granaattiomenan sanotaan hidastavan ikääntymistä, alentavan kolesterolia, vähentävän verisuonten seinämissä olevaa plakkia ja heikentävän bakteerien ja virusten kasvua kehossamme. Erään uskomuksen mukaan granaattiomena olisi ollut myös Paratiisin kielletty hedelmä, joten ei tässä todellakaan ole kyse mistään pilipalihedelmästä.

Töiden jälkeen sitten vain ruokakaupan hevi-osaston kautta kotiin. Videon jälkeen tiedätte lisäksi miten granaattiomenat kannattaa oikeasti perata.

Joulukalenteri 9: Trattikynttilänjalat

Tiedän, että lupasin teille jo eiliseksi postauksen Wanhan ajan joulun ruokamenusta, mutta erinäisten esteiden takia kyseinen postaus on näillä näkymin tulossa julki vasta perjantaina. Trattikynttilänjalat sopivat kuitenkin hyvin Wanhan ajan joulutunnelmaan, joten kurkistetaan seuraavaksi miten helppo nämä kauniit kynttilänjalat on toteuttaa kotioloissa.

isänpäivä_c_perhejuhlat_.jpg

Törmäsin trattikynttilänjalkoihin jo jokunen vuosi sitten Meillä on joulu -kirjan sivulla 19. Korvamerkitsin kirjan sivun, ja tänä jouluna sain vihdoin trattikynttilät toteutuksen alle.

Trattikynttilänjalkoihin tarvitaan vain kolme juttua – lasisia pulloja, tratteja (eli siis suppiloita) ja kynttilöitä. Meiltä löytyi kotoa valmiiksi erikokoisia lasipulloja sekä kynttilöitä, mutta trateista ei ollut tietoakaan. Jos nyt ei sitten lasketa Ikeasta hommattuja sinisiä muovisuppiloita. Ei, niitä ei lasketa. Lähdin metsästämään kauniita emalisia tratteja tori.fin sekä huuto.netin kautta, heti sen jälkeen kun olin varmistanut, ettei äidilläni ollut kaapin perukoilla jemmassa vanhoja tratteja. Tori.fi tuotti tulosta, ja pian olinkin hypännyt auton kyytiin, ja olin matkalla hakemaan kolmea vanhaa trattia.

kannustalo joulu (4)

Tratit hommattuani etsin kaapeista kolme sopivaa lasipulloa ja muutaman kynttilän. Asetin tratin pullonsuuhun, ja ikään kuin ruuvasin kynttilän trattiin kiinni. Aika helppoa!

Trattikynttilänjalat ovat paloturvallisia ja keräävät valuneen steariinin kätevästi suppilon sisään. Näistä mä tykkään – saa matkia!

tratti_c_joulu_.jpgtratti (1)

 

Joulukalenteri 7: Ystävien koristelema piparkakkutalo

Luukusta seitsemän paljastuu pieni video. Pääsette kurkistamaan kaunista piparkakkutaloamme, jonka ystäväni koristelivat Tyttöjen joulussa. Videolla vierailee myös Horatio, joka täyttää huomenna jo 6 kuukautta. ♥

Videosta piti tulla lyhyt ja tiivis, mutta sitten siitä tulikin yli kolme minuuttia kestävä pätkä. Hups! Yrittäkää jaksaa katsoa loppuun asti. Oikein kaunista itsenäisyyspäivän jälkeistä viikkoa teille kaikille!

p.s. Huomisesta luukusta pärähtää ilmoille sitten taas ruokajuttuja, luvassa olisi Wanhan ajan joulumenu resepteineen. Nam!

Makkaramix ja itse tehdyt sinapit

Herra Longfieldin ikinuori äiti täytti heinäkuussa vuosia. Olimme kutsuneet anoppini, herran siskon ja veljen avokkeineen meille iltakahveille. Tarjolla piti olla kahvin kanssa jotain pientä makeaa purtavaa, mutta sainkin paria päivää ennen h-hetkeä hauskan idean, sen nimi oli makkaramix. Ja siihen jäi pientä makeaa purtavaa.

makkaramix Hermanni Hengi Hermanni Hengi Hermanni Hengi

Ennen kuin tartuimme makkaroihin, kilistelimme vuosia täyttäneelle anopille kotimaisella skumpalla. En tiennyt, että kotimaista skumppaa on edes tarjolla, mutta niin vain on. Hermannin viinitilan Hengi-kuohuviini maistui ihanalta, marjaisan makeahkolta. Nami! Tuotetta saa myös Alkon hyllyltä, suosittelen maistamaan.

Jos ruokittavana on isompi määrä suita, on makkaramix (saa kutsua myös makkarakimaraksi) tosi kätevä ja edullinen vaihtoehto. Ostat vain kasan erilaisia makkaroita, joista jokainen vieras saa koota oman makkaravartaansa grilliin. Jos pelkän makkaran tarjoaminen vieraille tuntuu liian tylsältä, voit hyvin tehdä sinapit itse. Me teimme vieraillemme omin kätösin kolmea eri sinappia. Niiden teko kävi yllättävän helposti ja herkullinen maku yllätti ainakin minut. Makkaran kanssa samalle lautaselle sopii myös raikas salaatti (meillä oli tarjolla halloumisalaattia).

makkaramix makkaramix halloumisalaatti makkaramix

Sinapeista suosikiksini nousi vihreä rucolasinappi. Olen syönyt sitä synttäreiden jälkeen myös salaatin kanssa, sillä sen löysähkö koostumus muistuttaa enemmän kastiketta kuin perinteistä sinappia. Isäni piti hurjasti pähkinäsinapista, joka oli myös herra Longfieldin suosikki. Punainen punaherukkasinappi sopisi parhaiten mustan makkaran kaveriksi, mutta kyllä sitäkin on syöty ei-niin-mustien makkaroiden kanssa pitkin kesälomaa.

Loppuun vielä herkullisten itse tehtyjen sinappien reseptit (alkuperäiset napattu Glorian Ruoka&Viini -lehdestä). Sinappeja syntyy reseptien avulla pienehkön lasipurkin verran.

itse tehty sinappi

Rucolasinappi

  • 1½ dl hienonnettua rucolaa
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • ½ tl suolaa
  • 1 tl balsamicoa
  • 1dl valmista dijonsinappia (esim. Maille)

Soseuta karkeaksi hienonnettu rucola, öljy, kuorittu valkosipulinkynsi, suola ja balsamico tasaiseksi tahnaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa öljyä. Sekoita tahna ja dijonsinappi. Sinappi on heti valmista tarjottavaksi. Säilytä viileässä.

Pähkinäsinappi

  • 1dl sinappijauhetta
  • 1 dl sokeria
  • 1 dl kermaa
  • 1 kananmunan keltuainen
  • 1 tl valkoista balsamicoa
  • ½ tl suolaa
  • 3 rkl pähkinäöljyä

Mittaa sinappijauhe, sokeri, kerma, keltuainen, balsamico ja suola kattilaan. Sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua matalalla lämmöllä 3 min. Sekoita pähkinäöljy kuumaan sinappiseokseen. Kaada sinappi (kuumennettuun) lasipurkkiin ja sulje kansi. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja sen jälkeen yön yli jääkaapissa. Säilytä viileässä.

Punaherukkasinappi

  • 2 dl punaherukoita
  • 2 dl sokeria
  • ½ dl rypsiöljyä
  • 1 tl suolaa
  • ½ dl sinappijauhetta

Soseuta marjat sauvasekoittimella tai blenderissä. Kaada sose kattilaan sokerin kanssa. Sekoita ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Lisää öljy ja suola. Anna poreilla hiljaisella lämmöllä 3-5 min. Nosta kattila levyltä ja sekoita sinappijauhe hyvin joukkoon. Kaada (kuumennettuun) lasipurkkiin ja sulje kansi. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä jääkaappiin. Sinappi on valmista heti jäähdyttyään mutta maku paranee, jos annat sinapin tasaantua yön yli. Säilytä viileässä.

itse tehty sinappi

DIY Pitsikoriste kakun pintaan

Eilen juhlittiin äitini sekä siskoni syntymäpäiviä vanhempieni luona. Minä olin omasta tahdostani jälkkärivastaava. Leivoin tuhdin ja ihanan suklaisen mutakakun, jonka resepti ilmestyi blogiin vain muutama päivä sitten.

mudcake pitsikoriste

Laittaessani kakkua tarjoilukuntoon mietin miten koristelisin sen. Ensin ajattelin ripottelevani kakun päälle tomusokeria, ja sillä samalla hetkellä mulla välähti. Kysyin äidiltäni olisiko hänellä valkoisia kakkualustoja, jotka olisi kuvioitu. Niitä ei löytynyt, mutta äiti sanoi, että hänellä on kasapäin pitsiliinoja.

Hetken päästä kaivoin pitsiliinavarastoa ja löysin sieltä pyöreän liinan, jonka reiät olivat suhteellisen isot. Liian tiukoilla ja pienillä rei’illä varustetusta pitsiliinasta ei saa kakun pintaan selkeää kuvioita.

mudcake pitsikoristemudcake pitsikoristemudcake pitsikoriste

Homma toimii hyvin simppelisti. Asetat pitsiliinan kakun päälle, jonka jälkeen siivilöit tomusokeria sopivan paksun ja tasaisen kerroksen pitsiliinan päälle. Pitsiliina tulee poistaa kakun päältä varovasti. Me nostimme sen sivuun yhdessä Herra Longfieldin kanssa, jottei liinan päällä oleva tomusokeri valuisi reikien läpi liinan siirtämisen yhteydessä kakun päälle. Lopputulos on varsin kaunis! Näin hienoja kuvioita ei ilman sapluunaa voisi mitenkään saada aikaan.

Kakkua syötiin vaniljakermajäätelön kanssa. Oli kaunista ja herkullista jälkkäriä!

mudcake pitsikoriste mudcake pitsikoriste