Fjällräven selässä kelpaa köpötellä kesässä

Mulla on uusi kesäkaveri. Sen nimi on Fjällräven Rucksack.

fjällräven rucksack (5)

Törmäsin tähän reppuun ensimmäisen kerran viime syksynä. Nappasin repusta kuvan, ja lisäsin sen oitis listaan, jonne kerään ostoslistamaisesti kaikkia kivoja juttuja, joita kaupoissa tulee vastaan. Lista on oikeasti tosi kätevä. Sen voi lähettää viestillä ennen syntymäpäiviä ja joulua herra Longfieldille, ja koska lista on aika pitkä, on listalta lopulta valikoitunut lahja aina iso yllätys myös itselle. Välillä pitää ihan ajatella, että milloin mä tämmöisen kivan jutun olen listalle lisännyt. Listalta voi myös nopeasti ja kätevästi ilmoittaa lahjatoiveita esim. vanhemmille, jos heillä on vaikeuksia keksiä vaikkapa nyt joululahjoja. Lahjoja on ihan yhtä ihana antaa, kuin myös saada. Tästä syystä mulla on myös toinen lista, jonne kerään toisille ihmisille keksimiäni lahjaideoita. Tämäkin lista on lähes korvaamaton. Olen listan avulla auttanut useasti muita henkilöitä keksimään esim. herralle lahjoja. Tämän lisäksi lista toimii hyvin myös omassa käytössä. Vuoden aikana erilaisten lahjojen keksiminen onkin listojen avulla aika simppeliä puuhaa.

Fjällrävenin kettureppu minulta jo löytyy. Pikkuista liilaa reppua olen käyttänyt käsilaukun tapaan. Se on hauska ja hieman erikoinen asuste normaalien (hieman tylsien) toimistovaatteiden kanssa käytettynä. Reppu on aika päheä esim. mustan villakangastakin kanssa. Käytyämme tutustumassa jokunen aika sitten Vanhaan Raumaan, otettiin muhun yhteyttä raumalaisesta retkeilyyn erikoistuneesta kaupasta nimeltään Sissos. Sissoksen verkkokaupasta voi tilata valtavan määrän erivärisiä sekä kokoisia Fjällräven kettureppuja. Mulle suotiin ihana tilaisuus valita Sissoksen valtavasta Fjällrävenin valikoimasta itselleni sopiva kesäreppu. Päätös oli aika nopea, halusin Rucksackin! Rucksackia saa Kånkenin (ketturepun) tapaan todella monessa eri värissä. Pähkäilin pitkään punaisen ja tumman liilan välillä, päätyen lopulta liilaan. Tilauksen jälkeen reppu saapui lähipostiin parissa hassussa päivässä. Todella nopeaa toimintaa!

fjällräven rucksack (4) fjällräven rucksack (1)fjällräven (4)fjällräven (3)

Reppu on ollut käytössä nyt parin kuukauden ajan. Se on kerännyt paljon kehuja söpöllä ulkonäöllään (äitini on erityisen ihastunut siihen). Tämän postauksen kuvat on napattu Turusta sekä Italiasta. Reppu oli molemmilla reissuilla tiiviissä käytössä, ja herra Longfieldinkin suostui tuosta vaan kantamaan reppua selässään – se on hänestäkin aika cool. Hah! Italian reissulla oli ajoittain todella kuuma, joten reppu selässä t-paitojen, toppien sekä mekkojen repun alla oleva osuus oli välillä ihan litimärkä, mutta sehän kuuluu vain kesään! Trekeillä meillä oli mukana ns. kunnon vaellusreppu, jossa on pehmusteet, tuet ja erilaiset remmit käytössä. Tämä söpö Fjällräven kulkee meillä jatkossakin mukana kaupunkireissureppuna, sekä ihan muutenkin arjessa.

fjällräven (2)

Sissos-retkikaupalla on myös oma Instagram-tili (@sissosfi), jonne he toivovat kovasti kuvia teidän kaikkien Fjällräven Kånken -repuista! Lisäksi Sissos arpoo aina 50 seuraajan välein lahjakortteja verkkokauppaansa, joten nyt kannattaa tosiaan kaivaa kettureput kaapeista, napata siitä kuva, tykätä Sissoksen Insta-tilistä ja linkittää vielä kettureppukuva #sissoskånken hashtagilla Instagramiin. Minä olen jo pari kuvaa linkannut. Heh! Aurinkoista kesää kaikille! Kesällä on aikaa retkeillä, joten reput selkään ja tutustumaan mitä jännittävää kulman tai kahden takaa paljastuu!

Postaus toteutettu yhteistytössä Sissoksen kanssa.

fjällräven rucksack (6) fjällräven (1)

Clothing swap – vaatteet vaihtoon

clothing swap
Toisen roska on toisen aarre!

Eilen illalla mun luokse saapui yhdeksän ihanaa leidiä, jotka kantoivat olallaan isoja vaatesäkkejä (yhdellä oli pyörillä kulkeva trolley). Koko homman idea oli Clothing swap -kekkerit, joihin sain idean aiemmin keväällä.

Onko konsepti teille vielä vieras? Jos on, niin ei ole kauaa. Koko homman idea on yksinkertaisesti vaihtaa vanhoja, itsellesi liian pieniä tai isoja, tylsiä tai vaikka liian kirkkaita vaatteita ja asusteita kavereiden kanssa. Eikö kuulosta aika hyvältä? Mulla ei ollut aikaisempaa kokemusta clothing swapista, mutta siitä huolimatta homma toimi tosi hyvin ja ilta onnistui hienosti.

clothing swapclothing swapclothing swap clothing swapclothing swapclothing swap

Meillä illan säännöt menivät lyhyesti ja ytimekkäästi seuraavasti:

  1. Kaikki osallistujat tuovat mukanaan vaatteita, kenkiä, asusteita ym. Mistään mukanaan tuomasta tavarasta ei saa rahaa, illan aikana on tarkoitus vaihtaa vaatteita keskenään.
  2. Lajittele tarjolla olevat vaatteet, asusteet, korut, kengät ym. näkyville. Meillä yritettiin laittaa paidat yhteen kasaan, housut toiseen, hameet kolmanteen ja mekot ym. pitkät vaatteet henkareille roikkumaan mm. kaappien oviin. Huivit ripustettiin oven päälle, korut, hatut ja muut asusteet asetettiin pöydille ja kengät olivat luonnollisesti lattialla.
  3. Raivaa vaatteiden läheisyyteen peilejä ja tilaa vaatteiden sovittamiselle. Meillä nostettiin iso peili keskelle olkkaria, jonka lisäksi eteisen ja vessan peilit olivat ahkerassa käytössä.
  4. Start swapping! Meillä ei ollut käytössä vuoronumerolappuja tai muuta, aloimme tutkia vaatteita, ja kun sopiva ja mieluisa vaate osui kohdalle, kysyimme onko joku toinen kiinnostunut samasta vaatteesta. Ihmeellistä kyllä, riitaa ei tullut yhdestäkään vaatteesta!
  5. Muista olla positiivinen! Jos näet jonkun vaatteen, ja keksit kenelle se sopisi, vinkkaa siitä kaverillesi. Meillä tämä ehdottelu toimi tosi hyvin.
  6. Tarjoa vieraillesi jotain purtavaa ja juotavaa. Me söimme suolaisia herkkuja ennen illan varsinaisen ohjelman alkamista. Kun suurin osa vaatteista oli saanut uuden kodin, herkuttelimme vielä makeilla kakuilla ja karkeilla. Kannattaa hyödyntää nyyttäriperiaatetta – jos jokainen vieras tuo mukanaan jotain, tulee noutopöydästä nopeasti ja helposti runsas. Clothing swapin ruokapuoleen tutustutaan blogin puolella hieman myöhemmin.
  7. Lahjoita ylijääneet vaatteet hyväntekeväisyyteen! Meillä jäi vaatteita yli kahden pyykkikorillisen verran. Näistä äitini vei suurimman osan illan päätteeksi mukaan, ja vie ne kirkolle, josta loputkin vaatteet löytävät varmasti uuden ja hyvän kodin.

clothing swapclothing swap

Mun piti tänä aamuna tehdä omaan vaatekaappiini lisää tillaa, sillä sain sinne rutkasti uutta täytettä! Illan saldona oli nimittäin farkut, caprit, kaksi hametta, kaksi vyötä, kaksi neuletta, yksi bolero, yksi mekko ja viisi toppia/t-paitaa. Aika hyvin! Vaatteiden ja kahden vyön lisäksi mukaan tarttui hauska pinkki pääkoriste, josta pidän hirmuisesti. En kyllä yhtään tiedä missä sitä voisin käyttää – täytyy varmaan seuraavaksi järjestää teemabileet!

Jos teidän kaapeissa lojuu epäsopivia vaatteita, voin vain suositella Clothing swap -kekkereitä! Niitä voi hyvin pitää myös pienemmällä, tai suuremmalla, porukalla. Meillä oli ainakin tosi hauska ilta!

clothing swap clothing swap

Äitienpäivälahjavinkit

Tasan viiden viikon päästä juhlitaan äitejä, mammoja, mummeja, äitiliinejä sekä mutseja. Nyt on syytä alkaa jo miettiä lahjaa maailman tärkeimmälle ihmiselle! Tässä vinkkejä – olkaapa hyvä!

Etsin ruusua kauneinta,
suloisinta ja puhdasta.
Sen ruusun Äiti sinulle ojennan,
ja onnea äitienpäivänä toivotan.

Ruusun väri on punainen,
väri se on rakkauden.
Se kuvastaa tunnetta syvää,
ja tuottaa mielihyvää.

Ei ruusu kauneinkaan,
riitä kertomaan.
Kuinka sinua Äiti rakastan,
siks` lapses aina olla haluan.

Uniikit lahjat

Vähän erikoisempia lahjaideoita löytyy kasapäin The Lost Lanes -verkkokaupasta. Miten olisi #selfie-paita nuorekkaalle äidille tai pääkalloesiliina rokkimammalle? Itse tykkäisin kamalasti leivinpaahdinkaulakorusta! Tosin mä en ole äiti, joten lahjoja ei tipu 11.5.

äitienpäivä

Lounas Nygårdsissa

Me lounastelimme viime äitienpäivänä tunnelmallisessa Nygårdsissa Sotungin maaseudulla koko perheen voimin. Äitienpäivälounas on tarjolla myös tänä vuonna! Menun voi kurkata News Cateringin nettisivuilta jo etukäteen, ja sieltä löytyy ohjeet myös pöytävarauksen tekoon, joka on varmasti fiksua tehdä.

Me suuntaamme Nygårdsiin uudestaan tänä äitienpäivänä äidin, isän, siskon ja herra Longfieldin kanssa. Pian siis herkutellaan! Nam.

kuva: http://newscatering.fi/nygards.html
kuva: http://newscatering.fi/nygards.html

Nygårds

Kotibrunssi

Jos ei jaksa lähteä kotoa mihinkään, voi äidille järkätä herkullisen brunssin myös kotona. Me järkkäsimme siskoni kanssa meidän äiti-kullalle kotibrunssin vuonna 2012. Tarjolla oli mm. skumppaa, vaahtokarkkeja, suklaisia croissantteja, piirakoita, salaattia, cocktail-paloja, hedelmiä sekä suloisia kuppikakkuja.

äitienpäivä äitienpäivä

Kukat

En usko, että maailmasta löytyy kovin montaa äitiä, jotka eivät pitäisi kukista. Jos aika on tiukalla ja ideat vähissä, voi äitienpäiväaamuna karauttaa kukkakaupan pihalle ja napata sieltä mukaansa muhkean ja värikkään kukkakimpun!

Ehkä siihen kylkeen kannattaa ostaa myös suklaata. Liisankadun Chjokosta saa upeita suklaaherkkuja!

kukkakimppu kukkaKukkachjoko

Kakku

Rakkaudella leivottu makea kakku ei jätä ketään äitiä kylmäksi.

Mun suosikkeja omista leipomuksistani on appelsiini-suklaakakku, appelsiinimutakakku, New Yorkin -juustokakku, tiramisu-rahkakakku sekä kostea persikkasuklaakakku.

mutakakku tiramisu-rahkakakku New Yorkin juustokakku appelsiinimutakakku

Saunayoga äidin kanssa

Oittaan kartanossa voi huhtikuusta alkaen saunayogailla aina toukokuun loppuun asti! Eikös olisi aika mahtia mennä äidin kanssa kahdestaan saunayogailemaan? Ja mikä parasta, saunayoga sopii kaikille, siinä ei tarvita isoja muskeleita tai huippukuntoa.

Saunayogaan kannattaa tehdä varaukset etukäteen, sillä 30 minuutin sessioon mahtuu mukaan 10 henkeä per kerta (hinta on 17 euroa kerralta).

Saunayoga on noin 50-asteisen saunan lämmössä lauteilla istuen tehtävä harjoitus. Kehoa ja mieltä hellivä kokemus syntyy saunan hiljaisuudesta ja joogaan pohjautuvista helpoista liikkeistä. Saunan mieto lämpö ja lempeät joogaliikkeet purkavat yhdessä kehon jännitystiloja ja rauhoittavat mieltä.

kuva: http://www.oittaankartano.fi/
kuva: http://www.oittaankartano.fi/

Tuparitunnelmia perjantailta

Hups, tässähän on mennyt luvattoman monta päivää ilman blogia! Meillä on rytmit vielä(kin) niin sekaisin, että ei oo totta.. Unta ollaan saatu järjestään vasta kolmen aikaan yöllä ja herätty on sitten joskus iltapäivällä. Ai ai ai, ihan pelottaa huominen töihinpaluu. Keskiviikkona saavuttiin tosiaan illan suussa kotiin, torstaina haettiin harmaa karvainen kaveri kotiin ja leivottiin perjantain tupareita varten yömyöhään. Perjantaina juhlittiin sitten tupareita ja mun synttäreitä sukulaisten kera. Oli oikein ihana ilta! Unta saatiin kuitenkin taas vasta joskus aamuyöstä ja eilinen meni sitten sohvan uumenissa. Peruin jopa Blogiringin iltamat, sillä olin vielä neljältä aivan rättiväsynyt. Katsottiin eilen koko The Wiren viides tuotantokausi putkeen, joka tarkoitti sitä, että viime yö nähtiin taas semmoisia unia, että oksat pois! Mua jahtasi ties mitkä gansterit (välillä ne kyllä muuttuivat hirviksi ja kirahveiksi) samalla kun yritin päästä pakoon harmaan karvaisen kaverin kanssa autolla, johon mulla ei ollut avaimia. Tänään oli pakko laittaa kello soimaan kymmeneltä, sillä lähden tästä pikapuoliin ystävän kanssa brunssille. Jei! Hereillä on pakko pysytellä iltaan asti, jospa se uni tulisi tänään normaaliin aikaan..

Mutta nyt kurkitaan kirpsakan aurinkoisen sunnuntain kunniaksi perjantaisiin tupareihin!

tuparit

kaali-aurajuustosalaatti

meetvursti-paprikapiirakka

tomaatti-vuohenjuustopiirakka

vanilja-suklaakakku

Paikalle saapui 14 henkeä ja ruokaa olimme väsänneet juuri sopivasti. Ainoastaan meetvursti-paprikapiirakka loppui kesken, mutta se ei ollut mikään ihme, piirakka oli hirmuisen hyvää! Meetvursti-paprikapiirakan lisäksi suolaisella puolella oli tarjolla tomaatti-vuohenjuustopiirakkaa, maalaiskanasalaattia (sekin loppui muuten kesken), porkkana-, paprika- sekä kurkkuviipaleita kahden dipin kera, patonkia ja tapenadea sekä kaali-aurajuustosalaattia.

Makeaakin syötävää löytyi tietenkin! Tuunasin iki-ihanan New Yorkin juustokakun limetillä, jonka lisäksi tein kuivakakun, jonka nimi oli kostea vanilja-suklaakakku. Kyseistä kuivakakkua on tullut vuosia sitten tehtyä useasti, joten oli pitkästä aikaa kiva ottaa sekin työn alle. Kakkujen kaveriksi olimme ostaneet suklaahippukeksejä sekä reissulta irtokarkkeja. Karkitkin muuten loppuivat kesken.

Näillä eväillä meillä siis herkuteltiin perjantai-iltana (ja uudestaan sitten herra Longfieldin kanssa kahdestaan lauantaina). Reseptejä tulee tässä lähiaikoina tuttuun tapaan vielä erikseen, mutta kurkataan nyt vielä parin kuvan kera miltä meillä näytti perjantaisissa tupareissa (ennen vieraiden saapumista). Kuvien myötä toivottelen kaikille ihanan rentouttavaa sunnuntaita! Eiköhän täälläkin olla taas täydessä vauhdissa ensi viikolla.

olohuone

tuparit

Uusi kameralakkuni <3
Uusi kameralakkuni ♥

chow chow

Mekko ja korut ovat reissuostoksia
Mekko ja korut ovat reissuostoksia

tuparit

Söpöimmät vetimet ikinä
Söpöimmät vetimet ikinä



«Vuosi sitten: Takka»
«Kaksi vuotta sitten: Matkamuistohylly»

Touhukkaana kettureppu selässä

Eilisen illan ohjelma muuttui alkuperäissuunnitelmista aika paljon. Suuntasimme neljäksi Kiasman eteen, josta meidän piti päräyttää erääseen tapahtumaan Arla Ingmanin tehtaille Sipooseen. Tapahtuma jouduttiin kuitenkin peruuttamaan, sillä niin moni osallistuja ei päässytkään paikalle. Harmi sinänsä, sillä olin odottanut Ingmanin tehdasvierailua ja illan mukavalta kuulostavaa ohjelmaa paljon.

Suunnitelmiin tehtiin siis pikamuutos, sillä auton parkkimaksu oli maksettu jo koko illaksi ja nälkäkin kurni mahojemme pohjassa. Herra Longfield ehdotti, että menisimme viimeinkin syömään Hard Rock Cafeesen, jonne annoin herralle joululahjaksi omatekemän lahjakortin. Idea kuulosti kivalta, joten köpöttelimme ihanan lämpimässä säässä Manskua pitkin kova kivi kahvilaan. Avajaisten aikaiset jättimäiset jonot olivat historiaa, ja meidän lisäksemme ravintolassa istui neljän jälkeen muutama hassu pöytäseurue. Ruoka saapui nopeasti ja pian nälkä oli historiaa – oma kanapastani sekä herran pulled pork -sämpylä olivat herkullisia ja tuttua Hard rock cafeen tyyliä.

Hard Rock Cafe Helsinki

Hard Rock Cafe Helsinki

Hard Rock Cafe Helsinki

Ruoan jälkeen tapasimme pari ystävää ravintolan ulkopuolella – vaihdoimme kuulumiset ja nappasimme toisen ystävistä vielä mukaan Magnum Pleasure Storeen Vanhalle ylioppilastalolle (siis ihan siihen Hard Rock Cafen viereen). Magnumin pop-up ravintola on jo varmasti kaikille blogeja seuraaville enemmän kuin tuttu, joten todettakoot vain, että jonot olivat törkeät (n. 30 min), mutta jätski onneksi jonottamisen arvoinen! Olin tosin odottanut, että jätski rapsahtaisi suussa samalla tavalla kuin jäätelölaarista ostettu Magnum, mutta näin ei valitettavasti käynyt.

Meidän jätskeissä oli mm. valkosuklaa- ja maitosuklaakuorrutetta, kuivattuja mustikoita, chilirouhetta, tuoretta inkivääriä, vohvelia sekä marenkia. 😛

Magnum Pleasure Store

Magnum Pleasure Store

Magnum Pleasure Store

Magnum Pleasure Store

Herkutteluhetken jälkeen suuntasimme ystävämme kanssa seuraamaan Helsingin kaupunginvaltuuston kokousta. Uskokaa vaan, minä (erityisen ison sivistysaukon omaava leidi) istuin lehtereillä muistiinpanovälineet kädessä melkein tunnin! No, me mentiin sinne oikesti ihan vaan siksi, että siellä kokouksessa istui yksi toinen ystävä. 🙂

Illan sivistyksellisen osuuden jälkeen shoppailimme vielä hetken, jonka jälkeen suuntasimme herra Longfieldin kanssa alppiruusupuiston kautta kotiin. Harmiksemme olimme taas viikon pari myöhässä upeimmasta kukkimisajasta, mutta ehkä me vihdoin ensi vuonna mennään puutarhaan heti kesäkuun alussa. Paikka oli kyllä kaikesta huolimatta yhtä lumoava kuin viime vuonnakin.

Puistossa oli myös hyvä ottaa hieman asukuvia – aurinko oli sopivan alhaalla luoden kauniin oranssisen sävyn kuviin. Erityisen hyvin oranssi sävy sopi uuteen kettureppuuni, joka oli ihan pakko napata mukaan alkuviikon alennusmyyntikierroksella (josta tarttui mukaan myös päälläni oleva oranssi mekko). Reppu on kuin tehty mulle ja olen sitä jo useana päivänä kantanut ylpeänä selässä. Lapsellisuus ja hullunkurisuus kuuluu musta ehdottomasti myös aikuisuuteen. 😉

kettureppu
reppu: Accessorize, mekko: Stockmann Noom, villaneule: Cubus, aurinkolasit: Jean Paul Gaultier, ballerinat: Ellos

Alppiruusupuutarhasta suuntasimme sitten suorinta reittiä Makuunin kautta kotiin (hups). Kotona istahdin karkkipussin kanssa sohvalle ja nukahdin siihen ehkä minuutissa. Herra Longfield tuli herättelemään mua parin tunnin päästä, kun oli ensin koonnut taas hieman kirjahyllyjä (enää puuttuu kahdet ovet!). Raahasin itseni sohvalta sänkyyn, jonne sinnekin nukahdin heti.

Onneksi huomenna voimme taas unohtaa muuttamisen hetkeksi! Oxygenol-pariskunta saapuu meille grillaamaan, joten juhannusta vietetään hyvän ruoan ja ystävien seurassa. Viikonloppuna on tarkoitus sitten saada loputkin kamat paikoilleen, jotta jaksamme painaa töissä vielä kolme viikkoa ennen varsinaista kesälomaa. Mutta nyt toivottelen teille kaikille ihanaa, makeaa, herkullista, aurinkoista ja rentouttavaa juhannusta!


«Vuosi sitten: {aamupala}»
«Kaksi vuotta sitten: Brunssi: Coronita (HKI)»

Lomapäivä (oli eilen)

Viikko aloitettiin tällä viikolla ylityövapaalla, joka tarkoitti siis sitä, että lomailin eilen. Luksusta! Herra Longfield lomaili myös, joten tiedossa oli aika mukava päivä. Mähän en siis osaa ”lomailla”, joten tälle yhdellekin vapaapäivälle oli tietenkin kehitetty paljon ohjelmaa ja tekemistä.

Pääsimme ylös kasin aikaan, joka on meiltä todella hyvin, saa antaa aplodeja! Aamupalaksi tein meille juustoista pinaattikaurapuuroa, joka saattaa kuulostaa oudolta, mutta maistui todella hyvältä. Nappasin reseptin Girl makes food -blogista ja muokkasin sitä jonkin verran – cheddarjuuston kaveriksi raastoin mukaan myös parmesaania ja vaihdoin salaatinlehdet pinaatiksi, sillä niitä oli jäänyt viikonlopun kokkailusta yli.

puuro

Aamupalan jälkeen oli aika siivota varastot. Olen pakkaillut tulevaa muuttoa varten jo aika paljon, ja kaksi varastokoppiamme rupesi jo pursuilemaan sinne ängetyistä laatikoista. Reilun parin tunnin ahkeroinnin jälkeen molemmat varastokopit oli siivottu, ja tilaa tuli esim. lämpimään varastoon tuplasti lisää. Tosin kirpparille lähti yksi iso Ikea-kassillinen roinaa ja roskiin kaksi vielä isompaa kassia, niin ja yksi matto.

Pari varastoista löytynyttä mattoa veimme saman tien mattopesulaan, jotta ne ovat sitten muuttoa varten puhtaina. Sisällä olevien mattojen pesu on vielä edessä, en tahdo nimittäin viedä mitään likaista uuteen ihanaan kotiin.

varasto

Varastoissa ahkeroinnin jälkeen otimme reilun tunnin tirsat. Semmosia voi ottaa lomapäivinä. 🙂 Kahden aikaan nousimme ylös, ja tilasimme laatat pikkuvessan takaseinälle Pukkilasta. Laatta-asioista kirjoittelin oman postauksen jo helmikuussa, ja vihdoin eilen saimme aikaiseksi tilata vaivaiset kolme neliötä kuviollista laattaa. Sähköpostiin ilmestyi samassa rytäkässä uusin versio sähköpiirustuksesta, josta kerroin tarkemmin eilen. Tarkistimme uusimman piirroksen, ja nyt olisi meidän asunnon sähköhommat sitten lyöty lukkoon.

Tällä viikolla meidän täytyy vielä käydä Domuksella valitsemassa kaikkiin kalusteisiin vetimet, sillä ensi viikolla Domukselta lähtee iso paketti kohti Kannusta. Rupeaa nämä taloasiat ihan tosissaan etenemään, hui. Vetimien jälkeen alkaa kaikki talon sisähommat olla meidän osalta valittuina, ja seuraavaksi alkaakin sitten maatyöt tontilla.

Olimme myös päättäneet mennä maanantaina testaamaan jälleen yhtä Eat Helsinki 2013 -kirjan ravintolaa, ja sinnehän me sitten joskus iltapäivällä lampsimme (tai siis ajoimme järjettömässä lumipyryssä keskustaan). Viime kerralla testasimme venäläisen Bellevuen ja nyt vuorossa oli Albertinkadun Rivoli.

Ennen ravintolaan lähtöä napsimme kuitenkin muutaman asukuvan, joiden päätähtenä on uusi musta mekkoni. Olen etsinyt tällaista hihallista mustaa mekkoa jo pitkään, ja lopulta se löytyi ihan sattumalta Lindexiltä. Malliltaan mekko ei ole tiukka pikkumusta, jonka takia sitä on erityisen mukava pitää päällä mm. töissä tai ravintoloissa, joissa kireä pikkumusta olisi ahdistava ja estäisi syömästä vielä sitä yhtä haarukallista. 🙂

mekko

Jaloissani voitte nähdä sitten uudet nilkkurini. Olen metsästänyt juuri oikean värisiä ruskeita nilkkureita viime syksystä asti ja tässä ne nyt ovat. Nämä Kennel + Schmenger -merkkiset nahkanilkkurit ovat täydelliset. Suhteellisen paksun kumipohjan ansiosta voin kävellä korkeilla koroilla vaikka kuinka paljon (kumipohja pehmentää askelta huomattavasti), jonka lisäksi kengät istuvat jalkaani kuin nakutettu. Ja tuo liukuvärjätty konjakkinen väri on niin ihana.. Väri sopii trenssini sekä Massimo Duttin laukkuni kanssa yhteen enemmän kuin hyvin, ja kuinka hyvin nämä sopivatkaan tummansinisten farkkujen kanssa!

Olen niin tyytyväinen itseeni kun jaksoin metsästää kenkiä kaikeassa rauhassa enkä vain napannut ensimmäisiä ”melkein” täydellisiä mukaani. Kannatti odottaa, nämä ovat täydelliset.

Kennel + Schmenger

Suhteellisen uudessa mekossani sekä nilkkureissani suuntasimme siis sinne Rivoliin. Rivolin jättimäinen Plateau Royal ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa, mutta ehkä voinen yhdellä kuvalla paljastaa hieman minkälaisia meren antimia me eilen popsimme.. Jälkkärit jätimme Rivolissa väliin, sillä kotona odotti viikonlopun jäminä suklaafondanttia jäätelöllä ja tuoreilla marjoilla, vapaapäivät ovat parhautta!

Rivoli

fondant


«Vuosi sitten: Makkarankuori jättimäisillä puuhelmillä»

Joululahjakirjat

kirjat

Joululahjojen esittely on jäänyt aika vähälle.. Tosin mitä niitä nyt kauheasti esittelemään, pompahtelevat sitten postausten yhteydessä kun sen aika on. Ja nyt voisi olla hyvä aika pompauttaa esiin joululahjakääreistä ilmestyneet kirjat.

Herra Longfield on meidän talouden lukutoukka. Mäkin tykkään kyllä lukea, mutta suoraan sanottuna mulla on tosi vähän siihen aikaa. Ainoa otollinen aika olisi juuri ennen nukkumaanmenoa sängyssä, mutta koska satun omaamaan tajuttoman hyvät unenlahjat, olen unessa järjestään parin sivun lukemisen jälkeen. Tosin olen viimeisen reilun kuukauden aikana kuunnellut kaksi äänikirjaa. Löysin Elisa kirja -palvelun ihan sattumalta ja hyvin nopeasti totesin äänikirjojen olevan mulle todella sopiva tapa ”lukea” kirjoja. Nykyään automatkat ja kävelyreissut menevät leppoisasti äänikirjoja kuunnellen (olen ladannut palvelun iPhoneeni), vaikka en kyllä tiedä onko kamalan leppoista kuunnella Jarkko Sipilän Muru-kirjan viimeistä lukua..

Kuvissa näkyvistä kirjoista vain kaksi ja puoli on mun – Fifty Shades ja Syötäväksi kasvatetut ovat kokonaan mun, ja tuo pieni vihreä kirja on sitten herra Longfieldin ja mun puoliksi (palataan siihen kirjaan hieman myöhemmin). Fifty Shadesin luin joululomalla ja Syötäväksi kasvatut -kirjaa luen tällä hetkellä. Etenemistahti on kuitenkin max. pari sivua illassa (kiitos unenlahjojeni). Kirjan edetessä muutun koko ajan lihavastaisemmaksi, ja pelkään todella muuttuvani kasvissyöjäksi tai ainakin vain luomutuotteiden ostajaksi kirjan loppuun mennessä. Tuotantoeläimien jalostus on sairasta.

Syötäväksi kasvatetut

Herra Longfield on kolunnut kaikki omat joululahjakirjansa jo kokonaan lukuunottamatta viime vuoden Finlandia-voittajaa nimeltään Jää. Lisäksi hän lopetti juuri jonkun ihmeellisen fantasiakirjasarjan viimeisen osan. Kirja oli tuhatsivuinen ja herra luki sen parissa päivässä, sairasta sanon minä. Tällä hetkellä hän odottaa kuumeisesti Game of Thrones -sarjan toisen tuotantokauden dvd:itä. Sarjan toinen kausi starttasi Yleltä torstaina, ja arvatkaa kuka katsoi kaikki viisi ensimmäistä jaksoa melkein putkeen? Ja toki kyseisen sarjan kirjat on luettu meillä varmaan pariin kertaan.

Itse en ymmärrä Game of Thronesia ollenkaan, ainakin näkemäni jaksot ovat aivan liian täynnä tissejä, peppuja, seksiä, tappeluita ja viinaa. Yök. Mutta kyllä mua vaan huvitti tilata herralle joululahjaksi sarjan karttakirja-eepos (kirjapinon alin kirja). Kolmekymppinen aikuinen mieheni tutki jättimäisä karttoja keksitystä maasta jouluaattona aivan into piukeana, se oli söpöä kuin mikä. ♥ Itse ihailin samalla uusia Jeffrey Campbellin Elegant Sp -niittikenkiäni, jotka näyttävät keväällä farkkujen kanssa enemmän kuin hyviltä.

joululahja

joululahja

Lopuksi voisin vielä mainita ihan vain pari sanaa tuosta kuvissa näkyvästä pienestä vihreästä kirjasta. Tiedättekö mikä se on? Saimme kirjan Oxygenol-pariskunnalta ja meillä meni pieni tovi ennen kuin ymmärsimme mitä pidimme käsissämme. Kirjan nimi on EatHelsinki 2013 ja se pitää sisällään 12 kutsua Helsingin huippuravintoloihin (esim. Aito, Lyon ja A21 Dining)! Kirjaa näyttämällä ravintoloissa saa yhden ilmaisen pääruoan, joten tänä vuonna edessä on 12 uuteen ravintolaan tutustumista, joka on kyllä ihanaa vaihtelua monen vuoden brunssitestailujen jälkeen. Ei me kyllä brunsseilua lopeteta, mutta saadaan rinnalle jotain kivaa vaihtelua. Kiitos ihana Oxygenol-pariskunta! ♥

p.s. Kirjaa on vielä myytävänä, joten tässä voisi olla aika pähee ystävänpäivälahjaidea rakkaimmillenne!

kirjat

Kristallinalle, virtahepoviini ja alevaatteet

Tähän väliin voisin kirjoitella jotain muuta kuin ruokajuttuja. Ruoka-aiheisia postauksia on luonnoksissakin vielä aika paljon, joten ehkä pieni vaihtelu virkistää tässä välissä. 🙂

Olen tainnut jossain aikaisemmassakin postauksessa joskus sanoa, että herra Longfieldin työmatkoissa on vain yksi hyvä puoli – tuliaiset. Yleensä tuliaiskassista paljastuu erilaisia mömmöjä ja meikkejä, joita olen herralta tilannut. Viimeisellä Puolan reissullaan herra joutui kuitenkin käyttämään omia aivojaan, sillä en tarvinnut mitään mömmöjä, ripsarit ja kasvovedet oli nimittäin saatu herran viime reissulta (eiku ripsarin ostinkin Tukholman reissultamme). Mömmöjen sijaan olin kyllä toivonut kuohuvaa juomaa blini-iltaa varten. No, kuohuvan juoman lisäksi tuliaiskassista paljastui kaksi viinipulloa (punkkua ja valkkaria), Pawelek-suklaapatukka (herran omaa herkkua, jota saa vain Puolasta) sekä aika ihana sininen korupussukka!

Leveä hymyhän siinä nousi kun tuliaisia katselin! En kyllä tiedä oliko valkkaripullo kovin mairitteleva.. Mutta toisaalta, jos viinin nimi on Fat bastard ja etiketissä möllöttää yksi mun lempparieläimistä (virtahepo), ei tämä leidi suutu lainkaan vaan halaa ja pussaa kiitokseksi! ♥

No mennään nyt siihen ihanaan siniseen korupussukkaan. Pussukan päällä luki Swarovski ja sisältä paljastui kristallinen nallekaulakoru – oih, kuin tehty mulle! Koru pääsi kaulaan heti samana iltana suunnistaessamme Yumeen Oxygenol-pariskunnan kanssa. Koru välkehti kaulassani myös isäni synttäreillä, jossa äitini kehui sitä kovin paljon (se kimaltelee kuulemma kuin timantti).

swarovski koru
nallekoru: Swarovski

Yumessa sekä isäni synttäreillä päälläni oli samat koltut – musta kynähame sekä tuollainen hieman heppamainen paita. Kaikki vaatteet olivat tuttuun tapaan hommattu alerekeistä, hame on kotoisin Seppälästä, paita Tukholman reissulta ja vyö KappAhlista. Vyötä lukuunottamatta kaikki on tämän talven alelöytöjä.

Tuohon paitaan olen ihastunut suuresti, se ei ryppäänny millään ja on minusta hirmuisen tyylikäs ja siisti. Hameen takana oleva kullattu vetoketju on myös kiva lisä muuten ihan perinteiseen vaatekappaleeseen.

päivän asu
paita: RoseBud, hame: Seppälä, vyö: KappAhl, sukkikset: Lindex

Massimo Duttin laukkunikin on päässyt jälleen käyttöön! Laukku kävi suutarin hellässä hoivassa, ja on jälleen täydessä käyttökunnossa. Laukussa roikkuu muuten hilpeä Angry birds -heijastin, jonka on tähän mennessä huomannut vain viisivuotias veljenpoikani, joka esitteli omaa vastaavaa heijastintaan mulle kovin innoissaan. Pitäisiköhän vaihtaa toi johonkin aikuismaisenpaan? No ei todellakaan!

Hiusten latvoissa on vielä noin 20 senttiä permiksen jämiä, mutta saan nykyään hiukset suoriksi joululahjaksi saamallani Rowentan ilmakihartimella (kannatti tehdä muhkea joululahjalista). Pyörivän harjasosan kanssa meni hetki ennen kuin homma alkoi sujua, mutta nykyään saan pehkon suhteellisen suoraksi alle vartissa. Hieno laite – kiitos äiti (eiku joulupukki)!

päivän asu

Ja loppuun vielä sitä oikeaa ja aitoa Hulia! Wihiii!

päivän asu


«Vuosi sitten: Lasikupu + kihlajaiskimppu»

Päivän asu harmaan karvaisen kaverin kera

Yritin ottaa eilen aamulla asukuvia mun uudesta ruskeasta villamekosta, jonka bongasin Stockalta sunnuntaina. Mekko on InWearin ja ihastuin sen hieman pörröiseen ja superpehmeään materiaaliin hirmuisesti. Mekko on ihanan syksyinen ja ah niin lämmin. Selässä oleva reikä (joka on siellä ihan tarkoituksella) on lisäksi hauska yksityiskohta, ja tuo muuten aika tavalliseen villamekkoon vähän jotain ekstraa.

Sinappiset sukkikset näin ensimmäisen kerran eräällä työkaverilla, jolta tiedustelin heti hänet nähdessään sukkisten alkuperää. Alkuperä oli Gina Tricot, josta kävin hakemassa itselleni samaisia sukkiksia muutaman parin (muutamassa eri värissä) vielä samana päivänä. Sukkisten vyötäröosa on mukavan joustava eikä yhtään sellainen ahdistava ja kuristava.

Laukku on kotoisin Andorrasta. Ensimmäisen kerran näin laukun Roomassa, mutta tuolloin isäni kielsi minua ostamasta sitä (ja jotenkin mä uskoin sitä!). Andorran reissulla isä tai äiti eivät sitten olleet lähimaillakaan, joten laukku lähti mukaani, eikä sen suurempia mietintöjä tarvinnut sen ostoksen kanssa enää tehdä. Laukun merkki on George Gina & Lucy, kyseistä merkkiä ei vielä Andorran matkani aikana Suomesta saanut, joten pari vuotta sitten sitä oli aika mukava kanniskella olalla. Nyttemmin kyseistä merkkiä saa ainakin Stockalta. Laukku on mulla tällä hetkellä käytössä siitä syystä, että ehdoton lempparilaukkuni pitäisi viedä suutarille.

Kaulassani killuva hopeinen teddykarhu on Tousin.  Tousiin ihastuin ensimmäistä kertaa Barcelonassa, josta olen raahannut muutamalta eri reissulta kyseisen merkin laukkuja, lompakoita, koruja sekä mm. vauvanvaatteita Suomeen ihan kohtuullisen paljon. Tousia ei saa (vielä) Suomesta, mutta Tukholman liikkeestä on mukaani tarttunut muistaakseni pari eri veskaa. Kaulakoru on kotoisin Pariisista, josta herra Longfield osti sen mulle vuosipäivälahjaksi.

Saa nähdä jatkuuko Tous-fanitukseni myös sen jälkeen kun liike joskus saadaan tänne Suomeenkin. Jos tunnen itseäni yhtään, saattaa kiinnostukseni lopahtaa kun merkin laukkuja alkaa vilahdella katukuvassa liian paljon.

Ja hopeisesta teddystä päästään karvaiseen teddyyn. 🙂 Harmaa karvainen kaveri oli eilen aamulla tosi hyvällä tuulella, ja se (lue: hän) seurasi mua ihan joka paikkaan. Kuviinkin se änkesi väkisin, ja niinä sekunteina kun en sille puhunut hölmöllä lässytysäänellä alkoi tassut nousta niin villisti, että pakkohan reppanalle oli antaa huomioita. Jos oikein muistan, karvainen kaveri ei ollut saanut kuvaushetkellä vielä aamuruokaa, joka selittäisi kyllä huomiota vaativan käytöksen aika hyvin..




«Vuosi sitten: 1. adventti»