Lihapullat ylämaankarjan jauhelihasta

Kotikutoiset lihapullat pyöräyttää valmiiksi nopeasti. Kun lihapullat kypsentää paistinpannun sijasta uunissa, saa maittavan kotiruoan aikaan vähällä vaivalla.

lihapullat1

Meillä möllöttää pakastimessa monta kiloa Ratia Ranchin ylämaankarjan luomujauhelihaa. Kävimme Ratia Ranchilla aiemmin kesällä, ja nappasimme siinä samassa mukaamme pari kassia heidän luomulihaansa.

Kesäloman alussa kaivoin pakastimesta 700 g jauhelihaa, ja päätin tehdä siitä lihapullia. Tavoistani poiketen en kaivanut yhtään keittokirjaa avukseni, vaan viskasin jauhelihan kaveriksi summan mutikassa kaapeista löytyviä aineksia. Komboni toimi hyvin. Lihapullat eivät pitäneet sisällään kananmunaa taikka korppujauhoja, joten niiden rakenne oli normaaleja lihapullia murenevampi.

Pullien lisukkeeksi keitin fettucini-pastaa, ja tein myös pikaisesti ruskeaa kastiketta äidin vanhalla reseptillä. Lounas oli pöydässä pian, ja lihapullia napsittiin illan ja seuraavan päivän aikana vielä useasti jääkaapista ihan kylmiltään, hurjan hyviä niinkin.

lihapullat2

Hulin lihapullat

pellillinen lihapullia riittää 4-6 hengelle

  • 700 g ylämaankarjan luomujauhelihaa
  • 2 kevätsipulia varsineen
  • 1-1½ dl Santa Marian Medium Salsa-kastiketta
  • 1 pkt Atrian pekonia silputtuna
  • 1 rkl paprikamaustetta
  • suolaa
  • rouhittua mustapippuria
  • 1-2 tl valkopippuria

1. Silppua sipuli sekä pekoni pieniksi paloiksi.

2. Sekoita käsin kaikki lihapullien ainekset isossa kulhossa sekaisin.

3. Pyörittele taikinasta isohkoja pullia leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

4. Paista lihapullia uunin keskitasolla 225 asteessa noin 20 minuuttia.

5. Tarjoa pastan tai perunoiden ja vaikkapa perinteisen ruskean kastikkeen kera.

lihapullat3

Brunssi: Ravintola Meritorppa, Kalastajatorppa (HKI)

Ravintola Meritorppa on Kalastajatorpan Hilton-hotellin ravintola. Hotelli sijaitsee Munkkiniemessä aivan Suomenlahden rannalla. Meritorpasta avautuu täysin esteetön näkymä merelle. Kesäisin merinäköalasta pääsee nauttimaan vielä astetta enemmän, sillä ravintolan asiakkailla on käytössä terassi, jonne voi istahtaa syömään lempeän merituulen tuivertaessa hiuksissa.

kalastajatorppa_brunssi13

Kalastajatorpan paikalla sijaitsi alun perin ihan oikeasti torppa, jossa toimi kahvila vuodesta 1915 alkaen. Torpan paikalle rakennettiin Fazerin toimesta ravintola vuonna 1936. Tiedä sitten tarjoiltiinko ravintolassa tuohon aikaan vielä brunssia – ei varmaan – mutta nykyäänpä tarjoillaan. Eikä ihan mitä tahansa brunssia.

Meritorpan brunssi on ollut kokeilulistalla jo hurjan monta vuotta. En ymmärrä, miten meillä menikin näin kauan, ennen kuin astuimme sisään valoisaan ja avaraan ruokailusaliin, jossa meitä odotti hymyilevät tarjoilijat, kauniisti katetut pöydät sekä herkulliset brunssiruoat. Niin ja ne merinäköalat!

kalastajatorppa_brunssi1kalastajatorppa_brunssi5

Ravintola Meritorpan yllättävän runsas ja laadukas brunssi koostuu alkuruokapöydästä, pöytiin tarjoillusta pääruoasta ja jälkiruokapöydästä. Alkuruokapöydässä teimme kyllä herra Longfieldin kanssa jälleen sen virheen, että tankkasimme alkupalaherkkuja aivan liian paljon, ja se kostautui tietenkin pääruokien ja jälkkärien kanssa.

Meritorpan brunssimenu vaihtuu kuuden viikon välein, me söimme viimeisen menun ennen sen vaihtumista, mutta kun katsoin uutta menua Meritorpan nettisivuilta, niin kovin paljon menu ei (onneksi) ole muuttunut. Omia suosikkejani olivat ehdottomasti tryffelillä maustettu varhaisperuna-kukkakaalisalaatti, katkarapu-skagen, pienet club sandwichit sekä tajuttoman hyvä ylikypsä possunkylki. Näiden kaveriksi kun lautaselle latoi vielä kasan tuoretta vihersalaattia, niin johan kelpasi.

kalastajatorppa_brunssi2_c_ravintola_kalastajatorppa_brunssi4kalastajatorppa_brunssi3kalastajatorppa_brunssi6

Pääruoat tarjoiltiin pöytiin. Minä tilasin nieriää ja herra paahdettua ankanrintaa. Annokset olivat onneksi pienet! Nieriän sentään jaksoin syödä kokonaan, mutta lisukkeita jäi lautasen pohjalle, sillä mahassa velloi sellainen määrä alkuruokia, että heikompia hirvittää. Pääruoissa ei ollut mitään vikaa, mutta kyllä ne alkupalojen varjoon jäivät – kuten taitaa käydä aina brunsseilla, joissa on panostettu alkupaloihin.

kalastajatorppa_brunssi10kalastajatorppa_brunssi9

Meritorpan brunssiin kuului juomiksi luomu appelsiini- sekä omenamehua, mustikkasmoothieta sekä kahvia ja teetä. Iso plussa näistä! Erityisesti kahvin ja teen kuuluminen brunssin hintaan (36 euroa) oli mukava yllätys, ne kun ei tosiaan aina hintaan kuulu, ainakaan silloin jos kahvi ja tee tuodaan söpöissä hopeisissa kannuissa pöytiin.

Jälkkärien osalta mulla kävi niin nolosti, etten yksinkertaisesti ähkyni takia saanut edes mustikkamuffiniani syötyä kokoaan. Herralla kävi lähes samoin, hän kehui kyllä kaunista mascarponejälkkäriä, jossa oli mukana basilikaa sekä mansikkaa, mutta paljon muuta hän ei sitten jaksanutkaan syödä. Autoon päästyämme mun oli pakko laskea penkki alas ja pötköttää koko kotimatka, sillä maha oli niin täynnä.

kalastajatorppa_brunssi7kalastajatorppa_brunssi8

Niin hyvä oli Meritorpan brunssi! Brunssia on tarjolla sunnuntaisin kello 11-15, pöytävarausta suositellaan.

Sen verran pitää vielä sanoa, että vaikka brunssi oli astetta hienompi, siellä viihtyi useampi perhe lastensa kanssa. Meritorppa oli selkeästi myös lapsiystävällinen ravintola.

kalastajatorppa_brunssi12

Botanischer Lehrpfad -trekki, Zermatt Sveitsi

Heti ensimmäisenä kokonaisena päivänä Zermatissa suuntasimme harmaasta säästä huolimatta patikoimaan Alpeille. Valitsimme opaskirjasta Botanischer Lehrpfad -nimisen trekin ihan vain siitä syystä, että sille pääsi kätevästi suoraan Zermatin kylästä – hissilippuja ei tarvittu, trekin alkuun pääsi ihan kävelemällä. Ennen patikointia kävimme vuokraamassa äidilleni koko viikoksi vaellussauvat. Minäkin mietin pitkään, olisinko ostanut itselleni yhden hienon kokoontaitettavan sauvan, jonka olisin voinut tuoda kotiin asti, mutta otin lopulta järjen käteen ja jätin sauvan hankkimatta. Normaalisti kotona metsässä kulkee aina mukana Horatio sekä kamera, joten yritä siinä sitten coolisti kävellä sauvan kanssa, kun koira sinkoilee sinne tänne ja kuviakin pitäisi pystyä ottamaan.

zermatt, switzerlandzermatt, switzerland

Sää oli tosiaan harmaa ja osittain jopa sateinen. Lähdimme kuitenkin reippaasti kapealle niittypolulle, joka johdatti meidät ensi kertaa konkreettisesti kauniisiin alppimaisemiin. Trekin alkuosuus oli helppoa ja kevyttä nousua niityllä. Tätä onnea ei kovin kauaa kestänyt. Polku muuttui pikkuhiljaa aina vain jyrkemmäksi ja kivikkoisemmaksi. Jokaista askelta piti miettiä märillä kivillä, ja taukoja pidettiin sitä mukaan kun siltä tuntui.

zermatt, switzerland

Vastaan tuli paljon lampaita, jotka söivät onnellisina niityiltä tuoretta heinää kuin viimeistä päivää. Törmäsimme myös suomalaiseen alppioppaaseen, joka oli trekkaamassa vanhan ulkomaalaisen naisen kanssa. Kyllä siinä kunnioitus kasvoi, kun varmasti yli kasikymppinen mummeli pisti reippaasti tassua toisen eteen tuosta noin vaan, samalla kun itse puuskutti  kolmekymppisenä hiki hatussa rinnettä ylöspäin. Alppiopas kertoi meille hyviä vinkkejä lopputrekille – vanhempani passitettaisiin alas toista reittiä hieman ylempää, sillä trekki kävisi pian todella rankaksi ja ylämäkivoittoiseksi. Me päätimme herra Longfieldin kanssa jatkaa kuitenkin vielä kahdestaan matkaa ylös, aina Edelweiss Alterhaupt -hotellille asti, jossa tankkaisimme paluumatkaa varten.

Kyseinen hotelli/ravintola näkyi Zermatin kylään monesta eri paikasta. Se näytti nököttävän aivan korkean ja jyrkän vuoren rinteellä, ja halusimme ehdottomasti käydä siellä herran kanssa.

zermatt, switzerlandzermatt, switzerlandzermatt, switzerland

Trekin upeimman osuuden sanottiin alkavan itse asiassa vasta Edelweiss Alterhaupt -hotellin jälkeen, mutta me olimme päättäneet, että kipuaminen 1961 metriin riittäisi meille ensimmäisenä päivänä. Tai no, jos ilma olisi ollut parempi, niin ehkä me olisimme vielä jatkaneet matkaamme eteenpäin hotellin ravintolassa vietetyn varikkopysähdyksen jälkeen. Vettä tuli kuitenkin hotellilla olomme aikana niin rankasti, että päätimme lähteä takaisin alas taukomme jälkeen. Saimme jopa todistaa ihan kunnon raekuuroakin, onneksi tosin sieltä hotellin sisätiloista käsin.

zermatt, switzerland

Ennen kuin passitimme vanhempani paluumatkalle, ihastelimme yhdessä suurta vesiputousta, jonka mukana suuret sulamisvesimassat vuorten huipuilta valuivat alaspäin. Vesiputouksia saimme päivitellä useaan otteeseen reissumme aikana. Elettiin aivan kesäkuun loppua, ja ylärinteillä pystyi vielä laskettelemaan, mutta siitäkin huolimatta lunta oli jo sulanut paljon, ja loputkin jatkoivat sulamistaan hurjaa vauhtia mitä pidemmälle kesää päästiin.

zermatt, switzerlandzermatt, switzerlandzermatt, switzerland

Vesiputoukselta alkoikin sitten trekin kovin osuus. Kiemurteleva polku oli jyrkkä ja sitä noustiin askel askeleelta metsässä. Puurajaa ei oltu vielä ylitetty, joten sadekaan ei nousun aikana suuremmin haitannut, sillä suuret puut toimivat toisinaan hyvinä sateensuojina. Puuskutus kävi kovana, ja olihan se upeaa rankan ja pitkän nousun jälkeen astua sisään lämpimään Edelweiss Alterhaupt -hotellin ravintolaan, jossa saimme otettua pahimmin kastuneet vaatteet pois päältä ja kiedottua ympärillemme viltit.

zermatt, switzerland

Ruokalistat tuotiin nälkäisille eräjormille pian. Minä päädyin tilaamaan kuumaa minestronekeittoa, sillä vilu oli päässyt yllättämään. Herra Longfield otti röstin paksulla juustokerroksella. Rösti osoittautui todella herkulliseksi, ja niitä popsittiin pitkin lomaa siellä ja täällä erilaisilla täytteillä (makkaroilla, juustoilla, kananmunilla, kinkuilla yms.). Valmiita röstipaketteja ostettiin iso kasa myös kotiin ja tuliaisiksi. Vielä ei olla ehditty kotosalla röstejä maistella, mutta kun kesäloma pian vihdoin alkaa, niin varmasti järkkäämme rösti-illan jonain sateisena iltana kotona.

röstizermatt, switzerlandzermatt, switzerland

Söimme kaikessa rauhassa, ja ihmettelimme ulkona pauhaavia ajoittaisia raekuuroja. Paluumatkan aloitimme vasta sitten, kun suurimmat sateet olivat ohitse. Paluumatkalla palasimme vesiputoukselle samaa reittiä mitä olimme ylös kavunneet, ja siitä eteenpäin lähdimme alppioppaan mainitsemaa toista reittiä alas Zermatin kylään. Sateet olivat siinä vaiheessa ohi, ja viimeiset kilometrit saimme kävellä aivan kahdestaan kukkivilla alppiniityillä vain lampaat seuranamme. Oli aika jees.

zermatt, switzerlandzermatt, switzerland

Scandic Kuopio

Yhteistyössä Scandic Kuopio.

Kevään lappiloman viimeinen yö vietettiin Kuopiossa. Menomatkallahan yövyimme loman ensimmäisen yön Oulun Scandicissa. Oulussa kävimme moikkaamassa Horation kasvattajia ja söimme herkullisen illallisen ravintola Hugossa. Tulomatkalle olimme myös keksineet kivaa ohjelmaa. Emme halunneet ajaa Luostolta yhtä soittoa kotiin, vaan nautimme lomasta vielä yhden yön verran ennen kotiinpaluuta. Viimeiseksi lomakohteeksi valikoitui Kuopio, jossa halusimme maistaa aitoa kalakukkoa, syödä burgerit Ehta-ravintolassa ja käydä ihailemassa maisemia Puijon tornista.

scandic kuopio4

Kuopion majapaikaksi valikoitui Scandic Kuopio, jonka vuonna 2014 täysin uudistetut modernit huoneet ottivat meidät oikein lämpimästi vastaan. Kontrasti hotellin ulkokuoren kanssa oli suuri, hieman tylsähkö keltainen möhkäle kätkikin sisälleen ihanan freesejä harmaalla sisustuksella varustettuja hotellihuoneita, jotka kelpaavat varmasti kaikenlaisille vieraille.

scandic kuopio1scandic kuopio2

Kauniin ja raikkaan sisustuksen lisäksi huoneet kätkevät sisälleen muutakin upeaa. Nimittäin näköalan Kallavedelle. Meidän huoneessa oli terassi, jolta saimme katsella juuri puhjennutta kevättä ja sen mukanaan tuomia ensimmäisiä vihreitä lehtiä kuohujuoman kera. Jestas!

Maisema näytti sen verran ihastuttavalta, että pistin kellon soimaan viideltä seuraavana aamuna, jotta näkisimme auringonnousun terassilta. Kannatti herätä!

scandic kuopio9scandic kuopio3scandic kuopio5_c_matka_scandic kuopio6

Pitkän päivän päätteeksi suuntasimme illalla hotellin saunaosastolle. Tälläkin saralla Scandic Kuopio pääsi yllättämään oikein positiivisesti. Saunat ja allasosasto ovat hotellivieraiden käytössä ilman erillistä maksua. Me satuimme paikalle niin myöhään, ettei saunaosastolla ollut meidän lisäksi ketään muita. Saunoja oli tarjolla kolme erilaista (joskin ne eivät olleet sekasaunoja) ja allasosastolla meitä odotti suuri valaistu uima-allas sekä lämmin poreallas. Kyllä kelpasi täällä huuhdella Lapin trekkien pölyjä kropasta ja rentoutua kunnolla ennen seuraavana päivänä starttaavaa kotimatkaa.

Uima-allasosastoa hallitsi suuret koko seinänkokoiset tummennetut ikkunat, jotka avautuivat Kallaveden suuntaan. Me olimme uimaskelemassa niin myöhään, että ulkona oli jo aivan pimeää, mutta näköalat ovat varmasti päheät valoisaan aikaan.

scandic kuopio13scandic kuopio11scandic kuopio12

Aamulla menimme vielä nukkumaan sen jälkeen kun auringonnousu oli saatu ihasteltua ja ikuistettua muistikortille. Heräsimme virkeinä, mutta nälkäisinä, useita tunteja aamun ensimmäisen herätyksen jälkeen. Oli aika siirtyä aamupalalle.

Scandic Kuopion aamupalatila oli suuri, valoisa sekä viihtyisä. Tarjolla oli kaikkea mitä kunnon hotelliaamupalalta voi toivoa. Plussaa pitää ehdottomasti antaa teekannuista sekä tuoreista hedelmistä, joita riitti vaikka kuinka. Teekannuja toivoisi näkevän muillakin hotelliaamupaloilla. On inhottavaa juoda teetä pienistä kahvimukeista, sillä teemukin pitää olla ISO. Itse juon joka aamu kannullisen (vajaan litran) vihreää teetä, joten alle kahden desin muki tuntuu naurettavan pieneltä teeannokselta. Teen pitää antaa hautua rauhassa ja sitä on ihana hörppiä isot kasat kaikessa rauhassa.

scandic kuopio7scandic kuopio8

Aamupalan jälkeen aloimme laittaa kamoja kasaan. Ihailimme vielä hetken terassilta keväistä Kallavettä ja sitten suhasimme autolla kotiin. Scandic Kuopio tarjoaa asiakkailleen ilmaisen parkkipaikan hotellin pääovien vierestä, joten kamoja ei autosta/autoon tarvitse kovin pitkää matkaa kanniskella.

Nyt mä kyllä vähän huijasin, ei me suoraan hotellilta kotiin ajettu. Käytiin matkan varrella vielä siellä Puijon tornissa lounaalla, siitä kuitenkin enemmän toisella kerralla.

scandic kuopio10

Välimeren salaatti

välimeren salaatti3

Postaustahti on hiljentynyt hurjasti. Kesä pukkaa yksinkertaisesti päälle. Lisäksi painan tällä hetkellä töitä kuin viimeistä päivää ennen ensi lauantaista deadlinea isossa projektissa. Kesälomaankin on vielä kaksi viikkoa, ja voi pojat, taidan olla ensi viikon loppurutistuksen jälkeen töiden osalta aika naatti. Onneksi aikaa on löytynyt työmatkapyöräilylle, Leppävaaran maauimalassa polskuttelulle, ystäville, perheelle ja salillakin olen päässyt käymään kaiken häsän keskellä. Niin ja vähän aleostoksilla, heh.

välimeren salaatti4välimeren salaatti5

Tänään vanhempani tulivat meille kyläilemään. Grillailtiin, syötiin hyvin, istuttiin iltaa terassilla ja isä antoi kädestä pitäen neuvoja miten terassin alaosan rimoitus tehdään. Huomenna mennään rautakauppaan puutavaraostoksille, ja toivottavasti rimoitus saadaan valmiiksi ennen kesäloman alkua. Lisäksi toivon, että avioliittomme ei lopu rimoitusurakan tiimellyksessä. Olemme kyllä näissä hommissa herran kanssa niiiiiin tavattoman erilaisia, että kärhämää on ainakin aivan varmasti luvassa. Luulen, että meidän tarvitsee tehdä jälleen kerran hyvin tarkka työnjako, jotta saamme säheltää omaan tyyliimme omien askareidemme parissa astumatta liikaa toisen tontille. Onneksi isä sanoi, että soittakaa heti jos tulee ongelmia vastaan, hän on lomalla joten pääsee auttamaan nopeasti.

välimeren salaatti1välimeren salaatti2

Grillissä kuumeni tänään broileria ja makkaraa. Lihan kaveriksi herra Longfield kokkasi meille tosi herkullista välimeren salaattia, johon makua antoi grillattu halloumi sekä mukavan makuinen öljykastike. Reseptin herra nappasi vanhasta Yhteishyvä-lehdestä. Nam nam nam.

Välimeren salaatti

4 annosta

  • 1 kpl pieni kesäkurpitsa
  • 1 paketti (200 g) halloumia
  • 1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja
  • 1 ruukku rucolasalaattia
  • nippu hienonnettua tuoretta basilikaa
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl punaviinietikkaa
  • ripaus rouhittua mustapippuria

1. Huuhtele kesäkurpitsa ja leikkaa vinottain ohuiksi viipaleiksi. Huuhtele halloumi kylmällä vedellä ja kuivaa se. Viipaloi annospaloiksi.

2. Grillaa kesäkurpitsat ja halloumiviipaleet kuumassa grillissä molemmin puolin.

3. Halkaise kirsikkatomaatit. Siirrä salaatinainekset tarjoiluvadille.

4. Sekoita öljystä, viinietikasta ja pippurista kastike. Pirskota salaatin pinnalle. Tarjoile esim. grillatun kanan kaverina.

välimeren salaatti6

Nakkikakku 1-vuotiaalle Horatiolle

Horatio täytti yksi vuotta 9.6.2016.

Hienolle synttärisankaripojalle piti toki tehdä kakku. Ihan perus leivontahommiin ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, kyseessä kun oli synttärikakun teko koiralle. Siispä skippasin ruokakaupassa jauhohyllyt, ja suunnistin oikopäätä nakkien sekä valmisruokien ihmeelliseen maailmaan.

Horation yksi suurista herkuista on maksalaatikko. Pikkuinen jässikkä sekoaa aika totaalisti kun maksalaatikon lätkäisee kuumalle pannulle ja sen huumaava tuoksu tavoittaa Horation kirsun. Kakun pohja oli näin nopeasti päätetty, Atrian valmis maksalaatikko sai ajaa kakkupohjan virkaa.

Horatio 1 vuotta_chow chow1

Seuraavaksi ostoslistalla luki ”kynttilä”. Horation hienoa punaista turkkia olisi ikävä kärventää tulella, joten kynttiläksi piti keksiä jotain muuta kuin palava synttärikynttilä. Siispä tutkimaan nakkeja. Etsin nakkihyllystä pisimmät nakit, ja lopulta ostoskoriin päätyi Atrian Hiillos-sarjan kuorettomat nakit.

Enää puuttui kakun koristeet, niitä varten piti suunnistaa Mustiin ja Mirriin, joka sattui onneksi olemaan kaupan ulkopuolella. Mustissa ja Mirrissa tultiin jälleen kerran palvelemaan melkein heti kun sisään astuin. Tällä kertaa päädyin normaalin ”mä vaan kattelen ja pyydän apua jos tarviin” -kommentin sijaan pyytämään heti apua. Pitäisi löytää luunmallisia koirankeksejä synttärikakkuun – mahdollisimman isoja. Sitten siinä naureskeltiin, että kyllähän koiralle pitää synttärit järjestää, ja saatoin myös vilauttaa maksalaatikkoa ja nakkipakettia myyjälle. Epäilen että näinköhän ne häntä kauheasti kiinnostivat, mutta näytin silti.

Horatio 1 vuotta_chow chow2

No juuri sopivat keksit löytyivätkin, ja sitten karautin Horation kanssa ystäväni luokse leivontahommiin. Paikalla oli myös ystäväni tytär, jonka kanssa yhdessä koristelimme Horation kakun, tungimme nakin kynttiläksi ja lauloimme synttärisankarille onnittelulaulun. Laulun ja nakkikakkua syövän Horation voitte nähdä alla olevalla videolla. Kyllä osaa nätisti pikku prinssi kakkuaan syödä! Ja jätti vielä herkkupalan, ison nakin, viimeiseksi.

Onnea mamman ja papan tuliketulle! ♥

New York: Ensikertalaisen TOP 5 -nähtävyydet

Onko sinulla tänä kesänä tiedossa ihka ensimmäinen reissu New Yorkin miljoonakaupunkiin, jossa pilvenpiirtäjien huiput yltävät pilviäkin korkeammalle? Jos tämä sykkivä suurkaupunki on vielä kokematta, nappaa tästä viisi pakollista nähtävyyttä ensimmäiselle matkallesi. Näiden lisäksi New York tarjoaa tuhottomasti kaikkea muutakin: to do -lista olisi oikeasti aivan loputon. Tästäkin listasta puuttuu sekä Central Park että Times Square.. Central Park siitä syystä, että sen näkee Top of the Rockista ja Times Square siitä syystä, että se ei vain minua vakuuttanut, odotin aukiolta hurjan paljon enemmän. Jos ihan totta puhutaan, emme edes tienneet kävelevämme siellä, kun aukiolle ensimmäistä kertaa tupsahdimme. Hups..

Mikäli aikaa on noin viikon verran, pidä huoli, että pääset nauttimaan laadukkaista ja henkeäsalpaavista musikaaleista, syömään aitoa diner-hampparia pirtelön kanssa ja shoppailemaan luottokorttisi puhki sadoissa ja taas sadoissa putiikeissa, jotka kutsuvat nimeäsi seireenien tavoin. Vastaa kutsuun ja anna New Yorkin näyttää sinulle parhaat puolensa!

New York

1. Empire State Building, New York

Empire State Buildingin tilalla oli joskus kauan sitten ensimmäinen Waldorf-Astoria -hotelli. Hotelli purettiin vuonna 1930 General Motorsin toimesta, ja ensimmäinen loistohotelli sai väistyä ensimmäisen yli 100-kerroksisen rakennuksen tieltä. Rakentamisessa käytettiin uusia tekniikoita, joiden ansiosta tämä 436-metrinen rakennus kohosi paikoilleen vain 14 kuukaudessa.

Valmistuttuaan ESB:stä tuli maailman korkein rakennus. World Trade Centerin kaksoistornit menivät taas aikanaan ESB:n ohi, mutta kaikkihan tietää miten niille kävi, joten 9/11 jälkeen ESB oli taas Ison Omenan korkein rakennus. Nykyisin kaksoistornien kohdalle noussut Freedom tower on jälleen napannut Nykin korkeimman rakennuksen tittelin Empire State Buildingiltä.

Ylhäältä avautuu odotetusti upeat 360 asteen näkymät New Yorkin ylitse. Saatatte myös arvata, että Empire State Building on kohtuullisen suosittu nähtävyys, joten jonottelua saattaa olla tiedossa. Kannattaa siis ostaa liput liput etukäteen ja mennä paikalle heti aamusta.

Tiesittekö muuten, että ESB:n huippua suunniteltiin aluksi käytettävän ilmalaivojen parkkipaikkana. Tämä osoittautui kuitenkin aivan liian vaaralliseksi, joten ideasta luovuttiin.

Lue lisää The Empire State Buildingin nettisivuilta. Empire state building Empire state building

2. High Line, New York

1930-50-luvuilla Länsi-Manhattanilla kulki ilmajunarata nimeltään High Line. Radalla kulki tavarajuna, joka kuljetti rahtia Etelä-Manhattanin tehtaista sataman laivoihin. Tavarajunan kiskot kulkivat yläilmoissa, toisen ja kolmannen kerroksen korkeudessa.

50-luvulla tavarasatama muutti Manhattanilta kaupungin ulkopuolelle, ja samalla High Line hiljeni tavarajunistaan. Yläilmoissa olevat raiteet odottivat vuosia purkamista, mutta kesällä 2009 ne saivatkin täysin uuden elämä, ja purkuaikeet lopetettiin.

High Linesta tuli kaupunkilaisten oma puistopromenadi, jossa rehottavat ihanan vapaasti vuosikymmenien ajan raiteilla kukkineet kasvit. High Linelta voi ihailla kauniita maisemia Hudsonjoelle ja karata kaupungin sykettä reippaan parin kilometrin puutarhalenkille. High Line on myös mitä mainioin piknikpaikka – siellä on penkkejä, aurinkotuoleja, pöytiä sekä salaisia polkuja, joiden avulla jokainen löytää varmasti itselleen sopivan piknikpaikan.

Lue lisää The High Linen nettisivuilta.

High Line New YorkHigh Line New York

3. Top of the Rock, New York

Top of the Rock on näköalatasanne GE Buildingin huipulla. GE Building on pilvenpiirtäjä, joka nököttää keskellä Rockefeller centeriä. Näköalatasanteelta on sanottu olevan upeimmat näkymät New Yorkin yli – sieltä näkee mm. Empire State Buildingin sekä keskuspuiston. Puistoa ei näe kunnolla ESB:n näköalatasanteelta, eikä sieltä tietenkään voi nähdä itse ESB:tä.

Top of the Rock on auki vielä myöhään illallakin, joten tämän nähtävyyden kanssa ei tarvitse kiirehtiä päivällä. Kaupunki näyttää komealta iltavalaistuksessaan, joten tänne voi olla hyvä idea mennä auringonlaskun aikaan/jälkeen, jolloin me ainakin vältimme ruuhkat todella hyvin.

Lue lisää Top of the Rockin nettisivuilta.

New YorkTop of the rock Top of the rock

4. Chrysler Building, New York

Walter Chrysler johti Yhdysvaltain kolmanneksi suurinta autotehdasta (arvaatte varmaan kertomattakin mitä autotehdasta). Walter oli siis rikas mies, ja hän osti omilla rahoillaan Midtown Eastiltä kahdella miljoonalla dollarilla tontin tulevaa pilvenpiirtäjäänsä varten, josta piti tulla satumaisempi kuin koskaan missään oli nähty.

Walter Chrysler palkkasi arkkitehdiksi William Van Alenin, joka suunnitteli Walterille art deco -tyylisen, silloisen maailman korkeimman rakennuksen (320 metriä). Chrysler Buildingin tornin huippu nostettiin paikoilleen tiettävästi 24.10.1929 (homma pidettiin tosi salassa, sillä huipun nostaminen on sen verran uskalias yritys). Hurjan kaunis Chrysler Building piti korkeimman rakennuksen titteliä vain vähän aikaa, sillä 1.5.1931 avattiin Empire State Building.

Tätä kaunista pilvenpiirtäjää kannattaa ihailla päivällä sekä illalla kun aurinko on mennyt nukkumaan.

Empire state buildingChrysler building

5. Bronx Zoo, New York

Bronx Zoo on jokaisen lapsiperheen ehdoton vierailukohde New Yorkissa. Aikaa kannattaa varata koko päivä, sillä alue on valtava (kaiken kaikkiaan 107 hehtaaria).

Eläinkirjo on laaja, ja vastaan tulee vaikka minkälaista hännän heiluttajaa. Eläintarha sai alkuns, kun Fordhamin yliopisto myi eläintarhan maa-alueen New Yorkin kaupungille 1000 dollarilla sillä ehdolla, että alueelle perustettaisiin eläintarha ja puutarha. Eläintarha avattiin yleisölle 8. marraskuuta 1899, ja sen kokoelmiin kuului tuolloin 843 eläintä. Nykyään eläintarhassa tallustaa yhteensä jopa 4500 eläintä.

Meistä puiston parhaimmistoa olivat suuret gorillat sekä leikkisät karhut (enemmän kuvia löytyy vanhasta postauksesta). Mukaan kannattaa ottaa hyvät jalkineet sekä kamera, jossa on piiiitkä zoomi.

Lue lisää Bronx Zoon nettisivuilta.

bronx zooBronx zoo Bronx zoo Bronx zoo

Extra

Iso omena on tunnettu tuhdista juustokakustaan. Jos matkaa ei ole ihan heti New Yorkiin tiedossa, mutta makeahammasta kolottaa, suosittelen leipomaan vaikkapa mökkikeittiössä New Yorkin juustokakkua. Sen avulla pääsee ainakin askeleen lähemmäksi kaupunkia joka ei koskaan nuku.

New Yorkin juustokakku

Vuohenjuusto-pinjansiemenpasta iisisti Luostolla

Jäljellä olisi vielä kaksi reseptiä Luoston keväiseltä matkaltamme. Tällä kertaa vuorossa on iisi vuohenjuusto-pinjansiemenpasta, joka taltutti meiltä nälän varsin aktiivisena ulkoilupäivänä.

luosto7

Rauhallisen aamun jälkeen lähdimme valloittamaan Ukko-Luostoa. Ukko-Luoston näköalapaikalta kuulemma piti avautua lumisen kauniit maisemat Luoston alueelle, ja lisäksi siellä piti olla valkoinen, isohko sääpallo. Maarit, Pää Pilvissä -blogista, on valloittanut miehensä kanssa Ukko-Luoston kesäaikaan, ja voi taivas miten erilaiselta paikka Maaritin blogissa näyttää – käy vaikka kurkkaamassa. Piiitkistä puisista portaista ei meidän alkukeväisellä reissulla ollut tietoakaan, saati että olisimme onnistuneet kammeta itsemme nelinkontin lumituiskussa aina sinne sääpallon luokse asti. Homma tyssähti hieman ennen tunturin lakea yksinkertaisesti siihen, että jalat upposivat jatkuvasti lähes reiteen asti, joka teki konttaamisesta aika raskasta. Raskasta saa toki olla, mutta kun lumen alla oli jemmassa Maaritin kuvissa näkyvät kivilohkareet, päätimme pysähtyä, hörpätä eväskahvit melkein tunturin laella ja lähteä sen jälkeen alaspäin. Nilkka olisi ollut ikävä taittaa keskellä lumipyryistä tunturia.

luosto2

Koska lumi tosiaan upotti ylempänä niin paljon, keksin fiksumman tavan alastuloon kuin kävelyn. Ensin liu’uimme pyllymäkeä ja sen jälkeen pyörimme peräkkäin tunturia alas niin kovasti, että pää meni sekaisin. Olimme alhaalla tuota pikaa.

luosto3luosto4_c_matka_

Hikisen kiipeilyn ja patikoinnin aikana nälkä oli päässyt yllättämään. Kipitimme kelomökkimme lämpöön, jossa valmistui muutamassa silmänräpäyksessä herkullinen vuohenjuusto-pinjansiemenpasta.

Lounaan jälkeen makoilimme hetken sängyllä, ennen kuin päivän toinen reippailuhetki pääsi alkamaan. Kävimme vuokraamassa meille loppupäiväksi lumikengät! Emme olleet kumpikaan kokeilleet lumikenkiä aiemmin, vaikka olen niiden ostosta jopa haavaillut useamman vuoden. Karautimme autolla semmoisen metsän viereen, jossa emme olleet reissun aikana vielä käyneet. Kiskoimme lumikengät jalkaan ja lähdimme umpimetsään.

luosto9luosto8luosto10

Lumikenkäily oli mahtavaa hommaa metsässä, jossa ei ollut meidän lisäksi ketään muita. Olimme melko väsyneitä ja juttujen taso oli normaaliakin huonompaa. Nauroimme ratketaksemme tyhmille jutuillemme tyhjässä metsässä. Lisäksi meidän piti tietenkin kokeilla lumikengillä juoksemista sekä sitä kuinka hyvin kengät kannattelevat koskemattomalla hangella – hyvin ja hyvin huonosti. Itse onnistuin myös kaatumaan lumikengillä aivan suorilta jaloilta kahdesti, ja se sitten olikin hauskaa.

Kun vihdoin pääsimme illansuussa mökin ja saunan lämpöön, oli olo just niin ihanan vetämätön kun vaan voi olla. Uni tuli sekunnissa, ja reisilihakset kertoivat olemassa olostaan seuraavana aamuna.

luosto5

Mutta nyt sen reseptin pariin. Tässä olisi tosi iisin, nopean ja lihattoman pinjansiemen-vuohenjuustopastan resepti. Nam!

Vuohenjuusto-pinjansiemenpasta

2 reilua annosta

  • spaghettia kahdelle
  • ¾ dl pinjansiemeniä
  • 1 ruukku tuoretta basilikaa
  • 1 kpl sitruuna
  • 2-3 kpl valkosipulinkynttä
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 2 dl ruoka- tai kuohukermaa
  • rouhittua mustapippuria
  • 200 g vuohenjuustoa (paksusta tangosta)

1. Keitä spaghetti paketin ohjeiden mukaisesti. Tee kastike spaghettin kiehuessa.

2. Paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla kullanruskeiksi. Siirrä ne lautaselle jäähtymään.

3. Hienonna basilika, raasta sitruunan kuori ja purista mehu lasiin. Kuori ja hienonna valkosipuli.

4. Kuullota valkosipulia pannulla öljyssä keskilämmöllä kypsäksi. Lisää kerma ja anna sen lämmetä. Lisää sen jälkeen mukaan basilika, sitruunan mehu ja kuoriraaste. Mausta mustapippurilla maun mukaan.

5. Valuta pasta ja sekoita se kastikkeeseen. Murustele juusto pastan joukkoon ja ripottele päälle pinjansiemeniä. Tarjoa ja nauti heti.

luosto6

Gornergrat-Winkelmatten patikoiden, Zermatt Sveitsi

Zermatt_sveitsi42

Zermatt tarjoaa kaikentasoisille eräjormille henkeäsalpaavia maisemia, treeniä alavartalon lihaksille sekä unohtumattomia hetkiä luonnon helmassa.

Aloitetaan meidän Zermatin trekkien läpikäynti patikoinnilla Gornergratista Winkelmatteniin. Matkaa kertyi reipas 10 kilometriä, ja se taitettiin 95 % alamäkeen, ajoittain hyvin jyrkkää ja kivikkoista alamäkeä.

zermatt_matterhorn_swissalps

Jotta pääsimme laskeutumaan vuorelta alas, piti ensin päästä ylös. Ylös Gornergratin asemalle matkasimme ratasjunalla. Matka kesti reippaat puoli tuntia, ja junamatkan jälkeen olimme päätepysäkillä 3089 metrin korkeudessa pilvien yläpuolella. Junan ikkunoista avautui jo hulppeat maisemat. Jos joskus eksytte Gornergratiin vievään junaan, kannattaa napata paikat menomatkalla junan oikealta puolelta, niin pääsette ihailemaan Matterhornia useaan kertaan matkan aikana.

zermatt_matterhorn_swissalpszermatt_matterhorn_swissalps

Ylhäällä Gornergratissa kannattaa ihan ensin ihailla maisemia näköalatasanteella ja napsia hitosti kuvia. Ylhäältä näkee kirkkaalla säällä 29 kappaletta yli 4000-metristä vuorenhuippua. En tiedä mihin asti Gornergratissa on lunta, mutta vielä kesäkuun 22. päivä siellä pääsi viskelemään lumipalloja, maistamaan alppilunta (kyllä, maistoimme sitä koko poppoo) ja kävelemään hangilla. Kesäkuun lopussa sää oli kuitenkin aurinkoinen ja niin lämmin, että t-paita ja shortsit olisivat riittäneet vaatetukseksi.

zermatt_matterhorn_swissalps

Maisemien ihailun sekä Euroopan korkeimmalla sijaitsevassa ostoskeskuksessa suoritetun pienen shoppailukierroksen jälkeen oli aika aloittaa patikointi alaspäin. Olimme tosiaan noin 3100 metrissä, ja maali siinsi 1620 metrissä. Taivallettavaa riitti, mutta jestas me nautimme jokaisesta askeleesta, sillä näistä maisemista ei pääse nauttimaan muualla.

Aloitetaanpa matka alaspäin..

zermatt_matterhorn_swissalps

Gornergrat – Riffelberg

Gornergratista lähtee useampikin eritasoinen reitti kohti Riffelbergin kaunista vuoristojärveä. Me valitsimme kaikista helppokulkuisimman (taso 1), sillä tälle trekkiosuudelle lähti mukaan myös vanhempani.

Sitten kävi vain niin ikävästi, että trekin ensimmäinen osa oli vielä suljettu. Tämän osuuden polut olivat vielä täysin lumen peitossa, vaikka elettiin kesäkuun loppua. Äääh! No hätä ei ollut kovin iso, saimme ohjeeksi ajaa junalla yhden pysäkin alemmas Rotenbodeniin, josta pääsisimme jatkamaan matkaa jalan. No ei siinä sitten muu auttanut kuin nousta takaisin junaan, ajaa Rotenbodenin pysäkille ja aloittaa patikointi sieltä. Trekin pituus lyheni junaosuuden vuoksi noin 1,5 kilometrillä.

zermatt_matterhorn_swissalps

Ensimmäisen osuuden reitiksi valitsimme numeron 21. Tämä reitin nimi on Riffelseeweg. Reitti oli merkitty luontoon yllättävän huonosti. Saimme olla koko porukka tarkkana, että pysyimme valitsemallamme tason 1 reitillä, emmekä harhautuneet tason 3 reitille. Ei sillä olisi ollut niin paljon väliä jos olisimme olleet trekillä kahdestaan, mutta nyt mukana oli tosiaan vanhempani, joiden kanssa emme halunneet turhaan eksyä tasolle kolme.

zermatt_matterhorn_swissalps

Maisemat olivat trekkimme ensimmäisellä osuudella unohtumattoman upeat. Henkeäsalpaavat jopa. Polku oli pääosin helppokulkuista, joskin jokunen lumikinos häiritsi menoa ja jouduimmekin kiertämään lumiset kinokset, sillä märkää lunta oli paikoittain jopa polveen asti ja jalassa allekirjoittaneella oli vain kesäisille vaelluksille sopivat kengät.

Reitin kuvatuin paikka on ehdottomasti Riffelsee-järven alue. Tältä kohdin pystyy näkemään myös ne aiemmin mainitsemani 29 yli 4000-metristä vuoren huippua päätään kääntämällä. Aika upeaa. Lisäksi tyynellä säällä järven pintaan piirtyy horisontissa kohoavan Matterhornin peilikuva.

zermatt_matterhorn_swissalps

Reitti päättyy kätevästi Riffelbergin juna-asemalle, josta voi jatkaa matkaa alas junalla, mikäli jalat sanovat tässä vaiheessa itsensä irti. Reitti jatkuu tästä alaspäinkin ykköstasoisena, mutta meidän on kyllä sanottava, ettei seuraava etappi ollut ihan iisein.

zermatt_matterhorn_swissalps

Riffelberg – Riffelalp

Riffelbergistä (2582 m.) Riffelalpiin (2211 m.) johtaa kaksi eritasoista etappia. Me valitsimme reitin numero 18, joka kulkee nimellä Mark Twain Weg. Vanhempani hyppäsivät tässä kohden junaan, ja jatkoimme herra Longfieldin kanssa matkaa kahden. Mietimme pitkään, valitsemmeko rankemman ja lyhyemmän vai iisimmän ja pidemmän reitin, ja päädyimme lopulta iisimpään ja pidempään. Tämä ihan siitä syystä, että halusimme saada kilometrejä alle ja nauttia reissusta ja maisemista mahdollisimman paljon.

zermatt_matterhorn_swissalps

Maisemista saimme totisesti tällä etapilla nauttia. Matterhorn oli mukana koko ajan, mutta sen lisäksi reitin varrelta avautui mahtavat maisemat alas Zermatin kylään. Kesäkuun lopussa lumet sulivat vuorien yläosista kovaa vauhtia ja tämä johti siihen, että saimme ihailla pitkin matkaa useista pienemmistä ja isommista vesiputouksista. Osa putouksista oli niin korkealla, ettei katse edes erottanut putouksen alkua. Veden solina oli isojen putousten lähettyvillä kova, ja pienempien putousten ääni solahteli vain kauniisti taustalla. Kun putouksia ei ollut näköetäisyydellä, ympäröi meidät täysi hiljaisuus. Ketään ei ollut missään – vain me ja Sveitsin alpit. Niin täydellistä.

zermatt_matterhorn_swissalps

Mark Twain Weg oli vuoristovaellustasoinen trekki, ja vaikka sen taso oli 1, oli reitti ajoittain vaativa. Vaikka patikoimme reitin ylhäältä alas, oli kivikkoinen, jyrkkä ja kapea polku vaikeakulkuinen. Hiki nousi pintaan, mutta hymy oli herkässä kaikkien niiden ympärillä olevien maisemien takia.

Juuri ennen kuin saavuimme Riffelalpiin, törmäsimme mieheen, joka oli kävellyt trekkiä meidän edellä. Hänkin oli hiestä märkänä ja naureskeli meille, että ei ollut ihan sunnuntaikävely. No ei ollut, mutta ehdottomasti jokaisen hikipisaran arvoinen.

zermatt_matterhorn_swissalps

Riffelalp – Winkelmatten

Riffelalpista matkamme jatkui tämän trekin tylsimmän osuuden merkeissä. Saavuimme puurajaan, joka tarkoitti sitä, että loppumatka kierrettiin mutkaista polkua syvällä metsässä. Näkymät rajoittuivat puihin, joita oli sen verran paljon, ettei maisemista päässyt enää nauttimaan. Tai no olihan ne männyt ja lehtikuusetkin komeita, mutta ei ne trekin alkuosan maisemille vertoja vetäneet.

zermatt_matterhorn_swissalps

Reitiksi Winkelmatteniin valitsimme Arvenwegin (numero 14), joka tupsahti kätevästi lähes meidän majoituspaikkamme pihaan. Kämpillä meitä odottivat vanhempani, jotka halusivat kovasti kuulla loppumatkastamme. Kerroimme trekin kohokohdat, näytimme valokuvia ja sen jälkeen kipitimme vuoronperään tutisivien jalkojemme kanssa lämpimään suihkuun. Sen jälkeen maistui ruoka, sitten EM-futispeli ja sitten uni, jota ei tarvinnut touhurikkaan päivän jälkeen kovin kauaa odotella.

zermatt_matterhorn_swissalps

Orinoron rotko, Leppävirta Savo

Orinoro, Pohjois-savo15

Ilma on kostea. Hyttysiä vilisee siellä täällä. Kaikkialla on hurjan vihreää. Taustalla solisee niin kauniisti, että voisi luulla olevansa kaukana ulkomailla – vaikkapa aidossa japanilaisessa puutarhassa. Mutta ei. Nyt ollaan Pohjois-Savossa upean Orinoron rotkon pohjalla Leppävirralla.

Orinoro, Pohjois-savo7Orinoro, Pohjois-savo11

Olemme köpötelleet kumisaappaat jalassa herra Longfieldin sekä Horation kanssa reilun kilometrin, pienen hiekkaisen Hanhiahontien vieressä olevalta parkkipaikalta hyvin merkittyä luontopolkua pitkin. Olemme juuri saapuneet noin 200 metriä pitkän Orinoron rotkon pohjalle. Rotkon pohja on ajoittain vain 5 metriä leveä, ja pystyseinäinen kallio kohoaa ympärillämme lähes 20 metriin. Näky on hyvin vaikuttava.

Rotkon pohjalla pulppuaa lähde, jalkojemme alla on liukkaat ja märät pitkospuut sekä osittain hyvin kivikkoista maastoa. Horatio hakee tassuilleen sopivia askelmia ja me tasapainoilemme koiran perässä. Minä yritän vielä siinä sivussa napsia rotkosta kuvia. Ihme, että pysymme pystyssä.

Orinoro, Pohjois-savo12Orinoro, Pohjois-savo8Orinoro, Pohjois-savo2Orinoro, Pohjois-savo3

Soisalon saaressa Mustinmäessä Leppävirralla sijaitseva Orinoron rotko on suosittu luontoretkikohde, jonka sanotaan olevan yksi Savon seitsemästä ihmeestä. Kukaan ei tunnu tietävän niitä kuutta muuta ihmettä, mutta samapa tuo. Orinoro on ihmeellinen.

Orinoron rotko on vanha, hyvin vanha. Sen alkuperäistä ikää on vaikea määrittää, mutta nykyisen muotonsa rotko on saanut viimeisen jääkauden sulamisvesien virtaamisen myötä. Luoteesta kaakkoon virrannut sulamisvesivirta on mannerjään vetäytyessä huuhtonut Orinoron puhtaaksi irtaimesta maa-aineksesta noin 10 000 vuotta sitten.

Orinoro, Pohjois-savo14Orinoro, Pohjois-savo4Orinoro, Pohjois-savo6_c_matka_

Satumainen valo, rauhallinen soliseva vesi ja metsän upea vihreä väri sekä ympäröivä rauhallisuus ovat totisesti kokemisen arvoiset.

Pohjois-Savoon voisi tulla hyvin visiitille ihan vain Orinoron takia (ja sammen ja kaviaarin, mutta siitä lisää myöhemmin). Mukaan kannattaa ehdottomasti pakata kumisaappaat, monessa paikassa on nimittäin pitkospuiden ympärillä suota, jonne ei ole kiva pludata lenkkareilla. Koirakin on syytä pitää remmissä jos sillä on tapana poukkoilla pitkospuilta sinne tänne.

Lisätietoja Orinorosta sekä selkeän vaelluskartan löydtä tämän linkin takaa.

Orinoro, Pohjois-savo9 Orinoro, Pohjois-savo10 Orinoro, Pohjois-savo13