Palvelut arjen pelastajina & 70 euron lahjakortin arvonta & alekoodi Offerillaan

Kaupallinen yhteistyö Offerillan kanssa. Kampanjan tarkoituksena oli tutustua sekä testata Offerillan laajaa palveluiden tarjontaa ja kertoa lukijoille Offerillan tarjonnasta sekä hyvistä diileistä omien kokemusten kautta.

Kuluneen vauvavuoden aikana on opinnut arvostamaan omaa aikaa aivan uudella tavalla. Oman henkilökohtaisen ajan lisäksi perheen yhteinen aika on noussut arvoon arvaamattomaan sen jälkeen kun palasin tammikuussa töihin – parisuhdeaikaa yhtään väheksymättä. Mutta perhehän me haluttiin, kun lapsesta aloimme yhdessä haaveilla, joten kyllä se perheen yhteinen aika on minusta näistä kaikista se tärkein juttu juuri nyt. Vaikkakin kaikki tärkeitä aikoja ovatkin.

linnolahti photography

En uskalla edes ajatella mikä show ja rumba on edessä kun päiväkotielämä vuodenvaihteessa alkaa. Silloin ollaan taas aivan uuden edessä koko sakki! Molemmat vanhemmat palaavat ihan oikeasti yhdessä töihin, taapero menee päiväkotiin ja Horatio saa alkaa taas viettää rauhallista laatuaikaa yksin kotona. Heh!

Vielä ei onneksi tarvitse tuota rumbaa liikaa miettiä, nyt nautitaan näistä hetkistä ja pyöritetään arkea mahdollisimman tehokkaasti. Tai ehkä oikeampi tapa olisi sanoa, että arkea pyöritetään niin, että kaikki saavat siitä mahdollisimman paljon irti.

Puhdas Unelma Offerilla

Tässä kaiken uuden keskellä sitä on tajunnut miten kamalan paljon aikaa on käyttänyt kaiken maailman turhaan! Enää ei ole mahdollisuuksia viikata vaatehuoneeseen alusvaatteista asti kaikkea mahdollista värijärjestykseen, muuttaa vaatteiden järjestystä tasaisin väliajoihin uuteen – ihan vain siksi, että ylimääräistä aikaa on (eiku oli). Lisäksi en ehdi enää tutkia reseptilehtiä, leikata kiinnostavimpia reseptejä talteen ja asetella niitä muovitaskuihin paksuihin reseptikansioihin, jotka on tietenkin välilehtien avulla järjestetty ”keitot”, ”suolaiset purtavat”, ”kalaruoat”, ”salaatti”, ”liharuoat”, ”kanaruoat”. ”makkararuoat” yms. järjestykseen. Blogin alkuaikoina tein ihan laatupostauksen reseptikansioista, käy kurkkaa jos kiinnostaa. Vuoden 2011 postauksen jälkeen kansiot on uusittu ja niitä on tällä hetkellä kaksi kappaletta, koska reseptit eivät enää mahtuneet yhteen.

Puhdas Unelma Offerilla

Mihinkäs muuhun turhaan sitä ennen aikaansa käytti.. No ainakin serviettien järjestelyyn värikoodien mukaisesti, kirjahyllyn kirjojen aakkostamiseen, kirjahyllyn kirjojen järjestämistä aiheiden mukaisesti, kynien asettelua ja jaottelua erilaisiin kuppeihin (olisihan se kamalaa jos samassa kipossa olisi sekä kuulakärki- että lyijykyniä), puutarhassa nyhväämistä, rikkaruohojen nyppimistä (sairaalloisen tarkkaa nyppimistä), paperikassien keräilyä sekä niiden järjestelyä kokojen ja eri teemojen mukaisesti, postikorttien järjestelyä teemoittain, kodin yms. paperien kansioittamista sekä tietenkin tontilla nököttävien puiden alaoksien siistimistä oksasaksilla sekä sahalla. Kyllähän on varsin tärkeää, ettei puiden alaoksat osoittele ihan mihin vaan – niiden(kin) pitää olla jämptisti aseteltuina.

Puhdas Unelma Offerilla

Kun jossain vaiheessa pienen ihmeen syntymän jälkeen olin ihan aidosti sisäistänyt sekä hyväksynyt sen, että tässä meni meidän maailma kertaheitolla uusiksi, aloimme miettiä konkreettisia muutoksia siihen mitä voimme tehdä, jotta oma pääni kestää.

Selvisi, että minun täytyy voida olla äitiyden lisäksi välillä ihan vaan se sama vanha Huli. Tehdä niitä juttuja joista välitän ja joita rakastan. En päässyt enää toteuttamaan itseäni, sillä suoritin äitiyttä niin kovin. Siinä sivussa yritin pitää kodin puhtaana, hoitaa (ruoka)ostokset, koiran ja kaiken muun entiseen tapaan. Ei onnistunut vaativan vauvan sekä työmatkailevan miehen kanssa, ja niin oma pää hajosi ja näin pelkkää mustaa vetäytyen yhtä useammin pimeään vessaan itkemään.

Tarvittiin apua. Jota on muuten todella vaikea pyytää kun on tottunut suorittamaan sekä suoriutumaan kaikesta itse (ihan omasta halusta).

Puhdas Unelma Offerilla

Juteltuamme asioista päädyimme siihen, että arkea pitää jotenkin helpottaa. Ettei meidän tarvitse tehdä kaikkea itse. Ensin meillä alkoi käydä siivoojat, se oli niin luksusta. Kirjoittelin tuosta autuaasta ajasta myös blogiin postauksen, sen voi kurkata täältä. Siivoojat piti hyvästellä kun hoitovapaa alkoi, mutta he palaavat vihreään Vihervaaraan heti kun tulot palaavat normaalille tasolle ensi vuoden alussa. Siivoojien lisäksi aloimme loppuvuodesta tilata ruokaostokset suoraan kotiin. Miten upea palvelu! Ja miten monelta hutiostokselta vältyimme. Aivan parasta! Joululahjaksi annoimme toisillemme palveluista koostuvia lahjakortteja. Omaa aikaa kauneushoitolassa sekä tapaamisia ravintoterapeutin kanssa. Toimi!

Viimeisimpänä arjen helpottajana meillä kävi mattojen sekä sohvan pesijä kylässä juuri ennen pienen ihmeen yksivuotissyntymäpäiviä. Aivan mahtava ajoitus!

Puhdas Unelma Offerilla

Lahjakortin Puhdas Unelma -firman palveluun ostin Offerillan kautta. Offerillan kautta voi ostaa hurjan edulliseen hintaan palveluita sekä tuotteita laidasta laitaan. Löytyy tarjouksia kauneushoitolapalveluihin, kodinhoitoon, ravintoloihin, elämyksiin, hyvinvointiin sekä vaikkapa autonpesupalveluihin. Alennusprosentit ovat noin 50-90 prosentin luokkaa – tämähän passaa kaltaiselleni tarjoushaukalle vallan mainiosti! Palveluita on tarjolla Helsingin lähialuiden, Turun, Tampereen, Jyväskylän sekä Oulun seuduilla.

offerilla

Puhdas Unelma Offerilla

Meidän Puhdas Unelma -diilin sai omakseen 55 % alennuksella ja siihen kuului 1-3 maton pesu. Vihreässä Vihervaarassa Jaria odotti kaksi kookasta mattoa – olohuoneen sekä pienen ihmeen huoneen matto. Ja kyllä tuli muuten puhdasta! Pienen ihmeen huoneen matosta lähti niin paljon likaa, karvaa sekä hiekkaa, että ihan alkoi ahdistaa, että vauva on pötkötellyt matolla aivan vastasyntyneestä asti emmekä ole yhtään ajatelleet, että matto saattaisi olla likainen. Jestas!

Puhdas Unelma Offerilla

Jari pesi ja puunasi myös olohuoneen sohvan. Hänen nostettuaan istuintyynyt pois paikoiltaan, piti mun juosta naama punaisena vauva kainalossa makuuhuoneeseen häpeämään, sen verran paljon leivänmurua sun muuta ylimääräistä sohvatyynyjen alta löytyi. Voi apua! Mutta nyt on sohva vimosen päälle puhdas ja päälle on suihkittu suoja-aine, eli nyt voi taapero vaikka kaataa maidot sohvalle – neste valuu kankaalta pois kuin vesi hanhen selästä. Aika jees.

Puhdas Unelma Offerilla

Just tämmöisiä arjen helpottajia me olemme kaivanneet! Aikaa jää palveluiden avulla kaikkeen muuhun yhteiseen kivaan eikä esim. likaisen sohvan takia tarvitse säheltää hiki päässä koko viikonloppua. Nyt homman hoiti ammattilainen muutamassa tunnissa kunnon vehkeillä ja vielä Offerillan ansiosta todella edulliseen hintaan. Pienen ihmeen syntymäpäivänä saivat vieraat tallustaa puhtaiden mattojen päällä ja istahtaa puhtaalle sohvalle!

Puhdas Unelma Offerilla

Seuraavaksi ajattelin hommata Offerillan kautta meille ikkunapesijän kylään. Keväinen, varsin matalalla helottava aurinko on paljastanut karun totuuden ikkunoiden puhtaudesta. Viime kesänä niitä ei vauvan myötä jaksettu pestä ja se kyllä näkyy.. Jos teillä olisi tarvetta esim. ikkunanpesulle, niin koodilla longfield10 saatte nyt 10 % alennuksen koko Offerillan valikoimasta.

Ja sitten blogin kolmanteen perättäiseen arvontaan! Kyllä nyt on arvontaa menossa, aika huisia! Kaikki käynnissä olevat arvonnat löydät blogin oikeasta sivupalkista. Kommentoi tähän postaukseen, mikä Offerillan diileistä auttaisi sinua arjessa juuri nyt kevään ja kesän kynnyksellä. Yli 1300 diilin valikoimaan voit käydä tutustumassa Offerillan nettisivuilla. Kerro kaipaamasi diili minulle kommenttikentässä viimeistään lauantaina 14.4.2018 ja olet mukana 70 euron lahjakortin arvonnassa, jonka voit käyttää Offerillan sivuilla mihin tahansa diiliin. Tilaamalla Offerillan uutiskirjeen, saat tuoreeltaan tiedot uusista diileistä suoraan sähköpostiisi.

Puhdas Unelma Offerilla

Megalistaus: Vauvavuoden turhakkeet ja hyödykkeet & Lapsimessulippujen arvonta

* sisältää mainoslinkkejä

Idean tähän listauspostaukseen sain Mistä on pienet pojat tehty -blogista. Luin vastaavia postauksia useasta eri blogeista ollessani raskaana ja yrittäessäni selvittää mitä kaikkea vauvakamaa olisi pakko hommata etukäteen, mitä voisimme ostaa tarvittaessa ja mitä emme tarvitse ollenkaan.

Niinhän siinä kuitenkin kävi, että meille putkahti ihan omanlaisensa vauva, jonka tavat sekä tarpeet eivät olleet ihan yksi yhteen muiden vauvojen kanssa. Ja näinhän se tietenkin menee, jokainen vauva, jokainen äiti, jokainen isä ja jokainen perhe on erilainen, eikä etukäteen vaan voi liiaksi suunnitella. Tämän asian sisäistäminen ja hyväksyminen vei ainakin allekirjoittaneelta tovin jos toisenkin. Minä kun olen mestari suunnittelemaan kaiken etukäteen, minuutilleen.

Chow chow ja vauva

Meidän suurimmat hyödykkeet sekä turhakkeet liittyivät pääsääntöisesti siihen, että pieni ihme kärsi koliikista sekä allergioista 8 kuukauden ajan, ja lisäksi hän ei huolinut koskaan tuttia taikka tuttipulloa. Niin ja mistään pötköttelystä ei meidän reipas poika ole koskaan piitannut – menoa on riittänyt alusta asti eikä paikoillaan ole viihdytty juuri ollenkaan. Tästä kertoo sekin, että ollessamme ihan alkukuukausien aikana seurakunnan kerhossa, tuli pappi puhumaan minulle kerhon jälkeen. Hän totesi, että näytän väsyneeltä ja kyseli vointiani. Lisäsi vielä lopuksi, että hän haluaisi olla näkemässä minkä urheilulajin poikamme valitsee, hänestä näki kuulemma heti, että hän on voimakas ja urheilullinen. Voiko yksivuotiaan ilmoittaa jo Teemu Selänteen kiekkokouluun? Heheheh!

baby blues

Jotta postaus ei veny kahden romaanin mittaiseksi, niin jätän listalta kaikki vauvanvaatteisiin liittyvät turhakkeet ja hyödykkeet pois. Niistä voisin helposti raapustaa teille vaikka oman postauksen – sen verran paljon vaatteiden kanssa on onnistumisia ja sekoiluja ensimmäisen vuoden aikana tullut tehtyä.


Jos jaksat lukea koko postauksen, niin lopussa odottaa yllätys!
Siellä on ohjeet kahden lipun arvontaan Lapsimessuille!


Hyödykkeet

Kaalinlehdet olivat aivan ehdoton imetystaipaleen alkumetreillä. Jääkaapissa piti olla aina valmiiksi revittyjä kaalinlehtiä, joilla pingottuneita rintoja saatiin rauhoitettua. Meidän koko kämppä haisi ekat kuukaudet kaalille – kaalinlehtiä oli jääkaapissa, keittiön tasoilla, yöpöydillä, lakanoiden välissä, roskiksissa ja ties missä.

Kauratyynyn sain joululahjaksi herra Longfieldilta. Ajattelin aluksi, ettei sille olisi käyttöä. Eikä ollutkaan ennen kuin imetys alkoi. Kauratyynyä lämmitettiin kuitenkin jatkuvasti kotiutumisen jälkeen. Se helpotti pingottuneiden rintojen paineen tunnetta, ja auttoi uudemman kerran viime vuoden lopulla kahden päivän rintatulehduksen kanssa suuresti.

Lansinoh-voidetta meni litroittain. Olin aivan shokissa, kun ymmärsin kuinka paljon yksi voidepurkki maksaa, ja kuinka paljon sillä läträsin. Sitä haettiin apteekista joka viikko lisää. Rinnat olivat kovalla imetyksen alkaessa, rikkoutuneet rinnanpäät tekivät imetyksestä todella kivuliasta, mutta sisulla siitä selvittiin ja sain lopulta kokea ihanan sekä onnistuneen imetystaipaleen, josta kirjoittelin jokunen aika sitten myös blogissa.

minisun mama imetys

Jumppapallo* oli pienen ihmeen synnytyksessä isosti mukana. Sairaalaan asti en sitä raahannut, mutta kotona se oli käytössä. Pienen ihmeen synnytyskertomuksen voi lukea täältä, se taitaa olla koko viime vuoden luetuimpien postausten joukossa. Mutta synnytyksen jälkeenkin jumppapallo oli päivittäin käytössä, sillä ei jumpattu, vaan sen päällä kevyesti istualtaan pomppelehtien saatiin koliikkinen vauva rauhoittumaan ja usein myös nukahtamaan huutokonsertin päätteeksi. Jumppapallo on myyty jo eteenpäin, en halunnut säästää sitä, sillä sen päällä itkimme pienen ihmeen kanssa usein kilpaa, enkä halunnut jättää niitä muistoja turhaan nurkkiin pyörimään.

Imetysvaatteet ja -liivit olivat ihan ehdottomat onnistuneeseen ja mukavaan imetykseen. Laitoin imetysvaatteisiin sekä -liiveihin useamman sata euroa, enkä kadu niitä pennosia yhtään. Oli ihanaa lähteä liikkeelle ja olla kotona istuvissa ja mukavissa imetysvaatteissa, joiden takia ei tarvinnut piiloutua muiden katseilta toisiin huoneisiin taikka verhota itseään suuremmin. Lisäksi hyväkuntoiset imetysvaatteet liikkuvat kirppareilla varsin hyvin.

Kestävimmät, mukavimmat ja edelleen käytössä olevat imetysliivit ovat Boobin liivit*. Parhaimmat ne ovat myös siitä syystä, että niissä on ikään kuin vähän suojaa, sillä pieni kangaspala jää rinnan päälle kun liivin ”oven” avaa. Näitä käytin aina kylissä sekä julkisilla paikoilla.

Pakko kyllä tunnustaa, että nyt odotan aika kovasti sitä hetkeä kun saan polttaa roviolla kaikki imetysvaatteet ja tutkia mitä muuta omasta vaatekaapista löytyykään.

Liivinsuojat olivat ihan ehdottomia kaltaiseni suihkutissin kanssa. Aivan ehdottomat. Ja ehdottomasti parhaat (testasin useat) olivat Natusan Baby -liivinsuojat.

imettäminen ulkomailla, espanja

Aventin sähkökäyttöinen rintapumppu oli jokaisen euron arvoinen. Teimme pumpattuun maitoon puuroa ja yritimme juottaa maitoa myös tuttipullolla kun minä olin poissa, mutta sen kanssa meillä oli ongelmia, sillä pullo ei oikein kelvannut. Mutta vaikka varsinaisesti pumpattua maitoa emme saaneet tuttipullolla alas, jouduin käyttämään pumppua ihan vain rintojen tyhjentämiseen, sillä maitoa tuli niin hurjasti.

Ergobaby-kantoreppu ja vastasyntyneen lisäosa oli koliikkivauvan kanssa täysin välttämätön. Pystyasento oli usein ainoa, jossa vauvalla oli hyvä (tai ainakin parempi) olla, joten kantoreppu oli meillä aivan alusta asti käytössä. Onneksi olin ostanut kantoreppuun etukäteen myös vastasyntyneen lisäosan, sen avulla saimme repun heti käyttöön. Toki kantoreppu oli myös koiraperheessä tosi kätevä, varsinkin perheessä jossa tykätään samoilla metsässä. Kantorepun avulla pääsimme metsään koko perheen voimin niin, että Horatiokin pääsi nauttimaan tutuista metsäpoluista vauvan syntymänkin jälkeen.

Alla olevassa kuvassa päällä Vertbaudet-imetysmekko*.

Bouzas_Vigo_Spain

Stokke Steps -syöttötuoli tarjottimella on ollut todella hyvä sijoitus. Vankka, kaunis, laadukas, toimiva, pitkäikäinen sekä helppohoitoinen. Ei se enempää lätinöitä kaipaa.

Teutonian Prestige -vaunut löysimme Tori.fistä. Ne olivat uudet, sillä niiden alkuperäinen omistaja muutti perheineen vanhaan kerrostaloon, jossa oli niin pieni hissi, etteivät isot vaunut mahtuneet siihen. Meillä kävi niin hyvä tuuri! Teutoniat ovat olleet jokaisen kehun arvoiset, todella laadukkaat saksalaiset kärryt. Toimintoja on vaikka kuinka ja pehmeä kantokoppa toimi meillä paremmin kuin kova koppa. Suuret kääntymättömät renkaat olivat meidän ehdottomalla vaatimuslistalla ja tätä vaatimusta emme ole katuneet. Vaunut ovat toimineet joka säässä ja ties missä metsäteillä todella hyvin.

chow chow

Babyzen YoYo Plus -matkarattaat ostin jo raskausaikana heti kun bongasin ne pienessä alessa. Olin lukenut niistä niin paljon hyvää ja suhteellisen paljon matkustelevana meitä kiehtoi se, että matkarattaat saa ottaa lentokoneeseen mukaan käsimatkatavaroina. Autossa ja sisällä kotonakin ne vievät niin vähän tilaa, että hyvä jos niiden olemassaoloa edes huomaa. Matkarattaita on lisäksi helppo sekä mukava työntää, ja ne kääntyvät todella pienessä tilassa hyvin vaivattomasti.

Espanja, Madrid

Sinkkivoide on ollut eniten käyttämämme voide vauvalla ensimmäisen vuoden aikana. Aivan huikea aine vaippaihottumaan sekä reisien ja poikien varusteiden väleihin.

Bebanthen-voide on ollut sinkkivoiteen jälkeen toiseksi käytetyin rasva. Käytän sitä paljon myös itse huuliin sekä vauvavuoden aikana rintoihin kun pienet hampaat alkoivat hinkata imettäessä ikävästi. Pieni ihme ei ole koskaan purrut minua, mutta kun hampaita alkoi rytinällä tulla, ei imuote korjaantunut ihan yhtä nopeasti.

Weleda Calendula Baby Oil* oli ihan mahtava ensimmäisten kuukausien aikana, kun koliikki oli kovimmillaan. Vauvakerhossa oli kerran vauvahieroja paikalla, ja kun hän kuuli tilanteestamme, antoi hän minulle tarkan yksityisopetuksen vauvahierontaa varten. Sillä sai masusta ilmoja paremmin pihalle, ja se toki helpotti pienen vauvan oloa. Weledan Calendula vauvaöljy oli vauvahierontaan todella hyvä, se on öljymäinen, mutta ei kuitenkaan liian märkää taikka liukasta. Vauvan poskiin olen sitä myös välillä levittänyt.

Hoitotaso kodinhoitohuoneessa oli fiksu veto. Mietin pitkään, että haluaisin erillisen kauniin hoitopöydän pienen ihmeen omaan huoneeseen, mutta lopulta kuuntelin kavereita jotka totesivat, että kaikista fiksuinta on asettaa hoitopöytä vesipisteen lähelle – meidän tapauksessa kodinhoitohuoneeseen. Ja onhan se ollut todella kätevä, kaikki tavarat ovat olleet alusta asti lähettyvillä vesipisteen ja vaatteiden lisäksi.

pojan huone

Imetystyyny meillä oli valmiina, mutta koin pitkulaisen tukityynyn sen verran hankalaksi imettäessä, etten käyttänyt sitä enää tyynyn alkuperäisessä tarkoituksessa. Tilalle ostin kehutun Doomoon*, joka oli mahtava. Testasin sitä ensin ystävän luona ja totesin, että vastaava oli saatava. Käytin imetystyynyä muistaakseni nelisen kuukautta, jonka jälkeen myin sen eteenpäin. Neljän kuukauden jälkeen imetys toimi jo kuin itsestään, enkä kaivannut tyynyä enää avuksi.

Pinnasängyn saimme ystävältämme. Jämäkkä, kotimainen pinnasänky on täyttä puuta ja se painaa hurjan paljon. Vielä en osaa arvioida kuinka kauan pinnis tulee olemaan käytössä. Jos joutuisin ostamaan pinnasängyn itse, ostaisin sellaisen josta saisi yhden pitkän päädyn pois, jotta pinnasänky toimisi vanhempien sängyn jatkeena. Pieni ihme siirtyi omaan huoneeseen noin 7-8 kuukauden ikäisenä (jos en täysin väärin muista), hänen nukkumisistaan kirjoittelin blogiin jo aiemmin.

Nuppu print lakanat

Hoitolaukun tilasin Briteistä. Mietin pitkään onko se aivan turha kapistus, mutta kun törmäsin omasta mielestäni maailman kauneimpaan hoitolaukkuun, oli se pakko saada. Onneksi tilasin, karhukuvioinen Mamas&Papas-hoitolaukku on ollut järisyttävän toimiva. Siihen kuuluva taitettava kosteussuojattu hoitoalusta on ollut myös todella kätevä kapistus. Hoitolaukku on saanut myös tosi paljon kehuja!

Tärkeintä hoitolaukussa on mielestäni tilava koko, hyvät kantomahdollisuudet (eli siis kunnon kantohihnat) sekä se, että laukun saa helposti vaunujen aisaan roikkumaan.

Nabby-itkuhälyttimen ostin sen saamien arvostelujen perusteella jo raskausaikana. Pieni, luotettava, hyvän akkukeston omaava, ei turhista äänistä häikkää ottava itkuhälytin kuulosti oikein passelilta. Ja sitä Nabby on ollut. Ei mitään pahaa sanottavaa, iso suositus.

Vauvavakuutus otettiin jo raskauden aikana. Itselläni ei vakuutusta lapsena ollut, ja muistan ne kymmenet ja taas kymmenet kerrat kun jonotimme äitini kanssa keskellä yötä reilut kolme tuntia Peijaksen päivystyksessä korvatulehdusten takia kännikalojen seassa. Ei kiva. Vakuutusta on tullut ensimmäisen vuoden aikana käytettyä – kävimme koliikin, masuvaivojen, kireiden huuli- ja kielijänteiden sekä allergioiden takia useamman kerran lääkärissä.

imettäminen ulkomailla, espanja

Cybex Sirona Plus -turvaistuin hommattiin tosi aikaisessa vaiheessa. Pieni ihme huusi kuin riivattu kaikki automatkat turvakaukalossa, ja ajattelimme kokeilla jos turvaistuimeen vaihto auttaisi asiaa. Kyllä se vähän taisi jopa auttaa, tilavampi ja paremmilla säätömahdollisuuksilla varustettu istuin tuntui hieman miellyttävän pientä ihmettä. Kokonaan autossa huutaminen saatiin loppumaan vasta sen jälkeen kun piipahdimme allergialääkärin luona saaden sieltä lääkkeet ja ohjeet minun sekä vauvan ruokavalioon. Allergisten vauvojen autoraivot olivat lääkärin mukaan yleisiä – tiukka istuma-asento kiristää vatsan seutua ja saa aikaan todella ikäviä kouristuksia vatsassa. Vatsavaivat on tällä erää selätetty ja Cybexin istuin on edelleen loistava, sen myös pitäisi pysyä käytössä vielä pitkään. Plus-kankaista kannattaa maksaa jokunen kymppi lisää, ovat paljon laadukkaammat ja vähemmän hiostavat kuin peruskankaat.

Knitworksin villapeitto lähti mukaan Gumbostrandin brunssilta jo ennen kuin raskauden ensimmäinen kolmannes oli selätetty! Ihastuin villapeittoon heti ja se oli aivan pakko saada. Villapeitto on palvellut hurjan hyvin. Sen pehmeä pinta ei kutita ja pienen käärön voi kietoa siihen heti syntymän jälkeen. Meillä oli peitto mukana jo synnärillä ja kätilö sekä kaksi hoitajaa kehuivat sitä kilpaa. Useita kehuja se on kerännyt myös kotiutumisen jälkeen. Villapeitto on käytössä edelleen ja keväällä sitä tullaan varmasti käyttämään rattaissa lämmikkeenä kun lämpöpussit on aika heittää mäkeen. Iso peukku suomalaisen käsityön puolesta!

Babynest-unipesän suojissa pieni ihme nukkui perhepedissä ensimmäiset kuukaudet. Pinnis raahattiin makkariin vähän myöhemmin kun alkoi tuntua siltä, että vauvaa olisi hyvä alkaa opettaa nukkumaan omassa sängyssä.

Saimme unipesän veljeltäni, jonka kuopus oli juuri kasvanut pesästä ulos. Siis unipesästä, pienen ihmeen serkku on 6 kuukautta meidän poikaa vanhempi, joten kotipesästä hän saa lentää vasta vuosien ja vuosien jälkeen! Unipesä oli aivan huippu. Sitä siirreltiin joustavasti rattaiden, matkarattaiden, pinniksen sekä kehdon välillä aina kun tarve vaati. Imetin öisin unipesän yli, joten vauvaa ei tarvinnut öisin edes siirtää, ja koko perhe sai jatkaa unia kun tissi oli saatu suuhun.

swaddle up

Peltorit olivat välttämättömät koliikkiperheessä. Välttämättömät. Ei muuta lisättävää.

Untuvapussiksi hommasin Stokken untuvapussin enkä katunut. Tätä olisi voinut käyttää jo vastasyntyneellä, mutta eka kevät mentiin äitiyspakkauksen makuupussilla. Nyt untuvapussi on pakattu jo kirppiskamoihin ja käytössä on vielä tämän lopputalven kevyempi lämpöpussi. Untuvapussin kanssa ei tarvinnut koskaan miettiä voiko ulos lähteä ja mitä vauvalle pitää pukea ulos päälle. Untuvapussi passasi myös matkarattaisiin, joten tarpeen vaatiessa se heivattiin toisiin vaunuihin. Ehkä ainoa miinus Stokken pussissa oli fleecesuikale vauvan pään ja selän alla. Fleece hiostaa, ja välistä pienen ihmeen niska sekä pää olivat päiväunien jälkeen litimärät.

Fleecepussi toimi toisena lämpöpussina vaunuissa untuvapussin rinnalla. Ostin kevyemmän lämpöpussin tajutessani, että untuvapussi on todella lämmin, eikä sen kanssa sovi ihan miinus viiteen asteeseen lähteä. Kevyempi pussi löytyi tosi hyvässä alessa eikä sille jäänyt hintaa kuin 20 euroa. Tätä pussia käytämme nyt rattaissa, pituus alkaa olla jo liian pieni, mutta juuri ja juuri vetskarit saa vielä kiinni.

Aventin höyrysterilointilaitteen tarpeellisuutta mietin tovin ostohetkellä, mutta päätin sen kuitenkin ostaa koska hintaa ei kovin montaa kymppiä ollut. Mutta vaikka pieni ihme ei tutteja taikka tuttipulloja koskaan oikein huolinut, steriloin laitteen avulla rintapumpun osia, puruleluja sekä satunnaisia kertoja tutteja ja pulloja. Laite oli tosi näppärä ja ensimmäisten kuukausien aikana se pyöri useamman kerran päivässä mikrossa. Miten paljon se olisi siellä pyörinytkään mikäli pullot ja tutit olisivat kunnolla vauvalle kelvanneet!

Mies on ehdottomasti tärkein kaikesta. Ilman herra Longfieldia en olisi vauvavuodesta selvinnyt. Kiitos rakas!

isä hoitovapaa

Turhakkeet

Muumi leikkimattoa emme olleet hommanneet valmiiksi ja sen hommaamisen olisi voinut jättää kokonaan väliin. Pieni ihme ei ole koskaan viihtynyt pötkötysasennossa pidempään kuin ehkä minuutin. Sylissä hän sen sijaan viihtyi varsin tiiviisti. Melkein 80 euroa maksanut leikkimatto oli täten täysin turha, Horatio siellä kyllä jokusen kerran nukkui, mutta muuten sillä ei juuri mitään tehty. Onneksi sain leikkimaton myytyä varsin kohtuulliseen hintaan eteenpäin kirpputorilla, toivottavasti se ilostuttaa seuraavaa omistajaansa enemmän kuin meidän vauvaa.

muumi_martinex

Rintakumit viskasin hormonipäissäni roskiin. Kerroin jo aiemmin eräässä imetyspostauksessa siitä kuinka en voinut rintakumeja käyttää. En pysty tätä mitenkään järjellä selittämään, mutta rintakumien käyttö tuntui väärältä. Syytän hormoneita. Olin hommanut muutamat rintakumit valmiiksi, mutta ne lensivät roskiin kyynelten virratessa silmistä, koska tunsin itseni jotenkin täysin epäkelvoksi äidiksi mikäli vauvani joutuisi imemään maitoa rintakumien läpi. En ymmärrä itseäni vieläkään.

Stokke Steps Bouncer sitteri. Sitteri itsessään oli toki todella tarpeellinen. Mutta ei siitä meidän tapauksessa olisi kannattanut reipasta 150 euroa maksaa. Kuten jo alussa kerroin, pieni ihme ei oikein viihtynyt selällään koliikin ja vatsavaivojen takia, joten sitteriä meillä ei loppupeleissä kovin paljon käytetty. Syöttötuolina se toimi ennen kuin vauva oppi itse istumaan, ja jokuset päiväunet siinä nukkui, mutta muuten jäi varsin vähälle käytölle. Sylissä oltiinkin sitten hurjasti. Mutta sehän on vain hyvä asia. ♥

Tosin sain myytyä sitterin yli 100 euron hinnalla eteenpäin, joten eipä siitä kuitenkaan montaa kymppiä meille maksettavaa jäänyt.

idnewborn

Tutit eivät meidän pojalle kelvanneet, eivät koskaan. Aivan turhaan ostin varmasti 10 erilaista tuttia testiin. Yksikään ei kelvannut.

Tuttipulloihin käytin valehtelematta useamman sata euroa rahaa. Kyllä kaduttaa. Ne eivät vain kelvanneet ja se siitä. Jälkiviisaana olisin ostanut valmiiksi yhden pullon (en kuutta(toista)) ja luovuttanut erilaisten pullojen testaamisen jo aikaisemmassa vaiheessa. Lähes käyttämättömistä pulloista annoin osan eteenpäin Tasty Travelissimo -blogin Martinalle, loput vein neuvolan vaatepisteeseen, josta perheet voivat ottaa vaatteita ja muita tarvikkeita ilmaiseksi itselleen.

Kehto oli ihana. Isälläni on ollut tapana antaa jokaiselle lapsenlapselleen kehto, eikä pieni ihme ollut poikkeus. Rakastuin kehtoon heti kun sen näin ja ajattelin heijaavani siinä vauvaa syntymän jälkeen kaikessa rauhassa. No ei se ihan niin mennyt, kun tosiaan tämä meidän pikkuinen ei ollut mikään pötköttelijä, kehdossa ei hereillä viihdytty juuri lainkaan vaikka kuinka heijasi. Kehdossa nukuttiin kyllä päiväunia ja myös osa yöunista, sillä emme raahanneet pinnasänkyä heti meidän makkariin, mutta suurimman osan alkukuukausien unista vauva nukkui minun kainalossa rinnalle nukahtaen. Se oli meidän perheelle paras ratkaisu, saimme kaikki levättyä näin eniten, ja se jos mikä oli alkukuukausina tärkeää. Mutta jäähän kehto upeaksi sisustuselementiksi meille, joten ei se tavallaan turha ollut – ei vain päässyt niin paljon nukkumiskäyttöön kun olimme alunperin ajatelleet.

Nuppu print lakanat

Talkki. En vieläkään ymmärrä mitä sillä pitää tehdä. Kaksi avaamatonta purkkia meiltä löytyy, enkä totisesti tiedä mihin niitä voisi käyttää.

Vauvan kylpyvaahto, pesuaine sekä ihorasva kiikutettiin meille oikein Puolasta asti. Olen kahdella Prahan reissulla ihastunut suunnattomasti paikallisen Manufactura-sarjan tuotteisiin ja raahannut niitä kotiin aika monta purnukkaa (heidän miesten sarjan tuotteet ovat herra Longfieldista täydellisiä). Vauvalle piti toki tilata omat purnukat törkeillä postikuluilla varustettuina. No eipä ole näitä purkkeja paljon käytetty. Pienen ihmeen iho on niin hyvä, ettei sitä ole tarvinnut rasvata eikä pesujen yhteydessä ole saippuoita juuri käytetty.

Unipussia kohtaan meillä oli suuret odotukset. Ja olihan se toisaalta ihan kätevä, mutten osaa sanoa miten se olisi eronnut tavallisista yöpuvuista. Meillä oli Swaddle Up -pusseja käytössä yhteensä neljä kappaletta, ja kovassa käytössä ne olivat. Jossain vaiheessa koin, että vauvaa oli hieman hankala liikutella/kantaa kun hän oli tiukasti pussin sisällä. Asento oli varmasti vauvalle turvallinen ja tiukka, eikä vauva päässyt lätkimään/raapimaan itseään päähän pussin sisällä, mutta en silti osaa sanoa oliko pussit vajaan 40 euron arvoisia vai olisiko normaalit yöpuvut ajaneet saman asian.

swaddle up

Mobilet pinnasängyn sekä hoitotason päällä olivat täysin turhia! Ja mikä homma niiden kiinnittämisessä ja paikkojen suunnittelussa nähtiinkään. Hoitotason päällä oleva Muumi-mobile tarttui hiuksiini ehkä 50 kertaa kunnes viimein revin sen alas ja heitin roskiin. Pinnasängyn päällä hilluva mobile oli yhtä tyhjän kanssa, pieni ihme ei varmasti koskaan edes tajunnut, että hänen päänsä päällä oli jotain ”kiinnostavaa”.

Turvakaukaloa ilman emme olisi toki mitenkään päässeet esim. synnäriltä kotiin, mutta silti sijoitan sen tänne turhakkeiden sekaan. Pieni ihme huusi kaukalossa aina niin valtavasti, ettei sitä voi edes uskoa. Sydämeen sattuu kun katson videoita huutavasta vauvasta kaukalossa.. Otin itkuvideoita lääkäriä varten talteen, enkä ole niitä voinut puhelimen uumenista poistaa, vaikka niiden katsominen sattuu paljon.

Kaukolossa vauva ei siis viihtynyt, joten häntä ei siinä pidetty yhtään ylimääräistä sekuntia ja jo aikaisin kesällä ostimme turvaistuimen, jossa oli parempi istuma-asento, enemmän säätömahdollisuuksia sekä tilaa.

Äitiyspakkaus. Jestas tuntuu pahalta laittaa äitiyspakkaus tänne turhakkeiden sekaan. Niin upea asia kuin äitiyspakkaus onkin, niin kaltaiselleni suunnittelijalle ja himoshoppaajalle se oli kuitenkin loppupeleissä enemmän turhake kuin hyödyke. Vauvan- ja lastenvaatteet ovat vieneet sydämeni ja hamstrasin niitä jo raskausaikana vinot pinot kaappeihin. Lisäksi äitini halusi ostaa vauvalle ”paremman” peiton ja hän on ommellut lapsenlapselleen kaikki lakanat, joten nekin olivat meille turhia. Mitäs muuta siellä pakkauksessa olikaan..? No toki se itse laatikko on tosi hyvä, meillä se toimii muistojen arkkuna ja mahtuu oikein passelisti pinnasängyn alle jemmaan.

Koliikkikeinu ostettiin vähän paniikissa Tori.fistä kovimpien huutojaksojen aikaan. Eihän se koliikkia parantanut, mutta antoi minulle välillä pariksi minuutiksi lepohetken kun jätin vauvan keinuun ja juoksin talon toiseen päähän puhaltelemaan pahimmat puuskat ulos. Jokusen kuukauden keinu meillä majaili, sitten hökötys myytiin samaan hintaan eteenpäin, eli kuluja tästä ei toisaalta aiheutunut meille yhtään. Uusille omistajille toivotin sydämeni pohjasta jaksamista rankkaan koliikkijaksoon.

Stokken kylpyamme ja kylvetystuki ovat osoittautuneet meille aivan turhiksi. Kodinhoitohuoneessaamme on isompi allas kuin amme on, joten kylvetys onnistuu siinä tosi näppärästi samalla kun oma selkä saa olla suorana. Kylvetystukea käytimme kolme kertaa.. Aivan turha! Ihan vauvana (ja vieläkin) pieni ihme suihkuttelee isänsä kanssa joka ilta, joten ammetta ei siitäkään näkövinkkelistä tarvittu oikeastaan kuin saunassa. Saunassa käymme vauvauinnin yhteydessä joka sunnuntai, joten kotona olemme saunoneet tosi vähän – ehkä viitisen kertaa.

Kaukaloadapterit vaunuihin maksoivat 80 euroa ja olivat kyllä turhimmat 80 euroa koskaan. Tästähän jo lätisin, pieni ihme ei kaukalossa viihtynyt, ihan sama missä tai mihin kaukalo oli kiinnitetty. Yhden kerran onnistuimme käydä Helsingissä niin, että pieni ihme nukkui meno- ja tulomatkan autossa ja vielä lounashetken kaukalossa, joka oli kiinnitetty adaptereilla vaunuihin. Mutta vain sen yhden kerran tämä onnistui. Muuten reissut tehtiin pitkälti kantorepussa.

Hyppykiikku oli kirppislöytö. Mammakaveri löysi sen ja osti meille. Hintaa oli viitisen euroa. Olin varma, että hyppykiikku olisi kova hitti, toisin kävi. Kiikkua käytettiin keinuna ja se oli jokusen hetken ihan lystikästä pienestä ihmeestä, mutta hyppimistä hän ei tajunnut. Kiukku vaan meinasi tulla kun ei päässyt liikkumaan kiikun kyydissä, hah!

Babyzen YoYo Plus -matkarattaiden makuuosa ostettiin ihan siitä syystä, että pääsisimme kesällä reissuun vauvan kanssa. Sehän meillä oli suurena haaveena. Että matkustaisimme äitiyslomani aikana vaikka minne vauvan kanssa ja reissuissa olisi tosi kätevä olla mukana kevyet matkarattaat, jotka saisi vielä ottaa lentokoneeseen mukaan.

No mutta sitten tuli koliikit, masuvaivat sekä allergiat, joten matkasuunnitelmat menivät uusiksi. Makuuasento ei miellyttänyt, joten matkarattaiden makuuosaa ei päästy käyttämään niin paljon kuin oli suunniteltu. Toki se oli valtavan kätevä niinä kertoina kun uskaltauduimme reissuun ja kaikki meni hyvin. Pieni ihme mötkötti vaunuissa esim. lähes koko Muumimaailma-reissun ajan viime juhannuksena ja kyllä matkarattailla tehtiin myös kahvilareissuja sekä muita lyhyitä matkoja. Onneksi makuuosan sai myytyä tosi hyvään hintaan eteenpäin, eli loppupeleissä sille ei kovasti hintaa jäänyt.

isä hoitovapaa

Siinä se oli! Aikamoinen lista! Vieläkö joku jäi uupumaan? Kerro kommenteissa teidän vauvavuoden turhakkeet sekä hyödykkeet ja olet mukana kahden Lapsimessulipun arvonnassa. Liput ovat omani, mutta me emme pääsekään osallistumaan Lapsimessuille, joten laitetaan liput jollekin onnekkaalle eteenpäin. Lapsimessut järjestetään Messukeskuksessa 20.-22.4.2018. Kommentointiaikaa on torstaille 12.4. asti! Otan voittajaan heti seuraavana perjantaina yhteyttä, ja laitan liput postiin. Niiden pitäisi ehtiä hyvin perille ennen Lapsimessuja.

Malja yksivuotiaalle & kuohuva-arvonta

Yhteistyössä Henkell & Co Suomi Oy.

En oikein käsitä, että vauvavuosi on takana. En jää kaipaamaan tuota vuotta mitenkään suuremmin – se oli rankka vuosi. Tai vuoden ensimmäiset 8 kuukautta olivat rankkoja, sen jälkeen elo alkoi olla vauvan kanssa varsin mutkatonta ja leppoisaa.

alkoholiton kuohuviini

Puolen vuoden kohdalla pidimme ystävillemme juhlat, sillä tuntui lähes uskomattomalta, että olimme selvinneet pienen ihmeen kanssa ensimmäiset kuusi kuukautta. Se oli meille vanhemmille varsinainen virstanpylväs. Ystäviä emme lisäksi olleet ensimmäisten kuukausien aikana yksinkertaisesti vain jaksaneet juuri nähdä, joten oli kiva saada porukka kasaan lämpimänä elokuisena päivänä.

Puolen vuoden kekkerien jälkeen edessä oli joulu, ja pian sen jälkeen tajusimme, että kohta meidän vauva täyttää vuoden. Oli aika alkaa suunnitella yksivuotissynttäreitä.

yksivuotissynttärit

Ystävät jätimme tällä kertaa rannalle ruikuttamaan, sillä yksivuotispippaloihin kutsuimme vain sukulaisia sekä pienen ihmeen kummit. Vihreä Vihervaara ei vetäisi sukulaisia sekä ystäviä sisäänsä talviaikaan, kun terassille ja pihalle ei voi levittäytyä viettämään aikaa. Mietimme kyllä jos olisimme pitäneet ystävillemme omat juhlat, mutta oikeasti kuinka montaa kaveria kiinnostaisi ihan aidosti tulla yksivuotissynttäreille..? Veikkaan, ettei kovin montaa. Nähdään kavereita sitten ihan omissa riennoissa.

Vaikka olivathan pienen ihmeen synttäritkin aikamoiset riennot! Tupa täynnä väkeä, tarjolla suolaista sekä makeaa purtavaa, komea syntymäpäiväkakku, laulua, musiikkiesityksiä, lahjoja, kasapäin suklaamunia sekä tietenkin kuohuvaa. Ja tietenkin alkoholitonta kuohuvaa, koska kyseessä oli lastenjuhlat.

yksivuotisjuhlatalkoholiton kuohuviini

En halua kuulostaa nipolta, mutta teimme jo raskausaikana lupauksen pienelle ihmeelle. Hän ei joutuisi kokemaan oloaan epämukavaksi juhlissa joissa äiti ja/tai isä alkavat käyttäytyä omituisesti, haisemaan oudolta taikka puhumaan oudosti alkoholin takia. Holillista juhlakuohuvaa taikka ruoan kanssa nautittua viinilasia (tai paria) emme ole jättämässä toki väliin, mutta siihen se saa jäädä – silloin kuin lapsi on mukana. Aikuisten riennot sitten erikseen.

Pienen ihmeen yksivuotissynttäreille halusin ehdottomasti tarjolle kuohuvaa. Meillä on herra Longfieldin kanssa monta syytä kilistellä sille, että selvisimme kahdestaan vauvavuodesta. Siihen päälle kun lisää vielä onnenkilistelyt pikkuisesta 1-vuotiaasta taaperosta, hänen kehityksestään sekä ihan vain siitä, että meillä on hänet, niin kyllä se on totisesti kuohuvan paikka.

alkoholiton kuohuviini

Juhlissa meillä oli tarjolla raikkaan keväistä Henkell Sparkling Roseeta, jossa maistuu omasta mielestäni kesän ensimmäiset vanhempieni pihalta poimitut omenat. Pirskahteleva kuohuva ei häpeile yhtään holillisille sukulaisilleen. Tästä tuli heittämällä meidän tämän kesän juhlajuoma. Ainakin niiden juhlien, joissa pieni ihme häärää mukana.

Hennon vaaleanpunainen kuohuva oli omiaan näin kevään kynnyksellä. Koti oli koristeltu pajunkissoilla sekä tulppaaneilla ja kevään saattoi aistia sisälläkin. Ulkona lumi suli auringon voimasta ja keväinen sulamisvesien tiputteluääni kuului jos korviaan tunki yhtään ulko-ovien ulkopuolelle.

Yksivuotiaan maljat kohotettiin pienen puheen päätteeksi. Toki minä unohdin puheen päälle koko maljat, mutta onneksi pienen ihmeen kummisetä vinkkasi vierestäni, että eiköhän ne maljatkin pitäisi kohottaa! Äitiaivot on äitiaivot.

alkoholiton kuohuviinialkoholiton kuohuviini

Maljojen jälkeen koettiin ehkä koko synttärien ihanin hetki. Pienen ihmeen kummitäti on musiikkivirtuoosi, eikä herra Longfieldkään mikään rytmitajuton olento ole. Kummitäti oli tehnyt pienelle ihmeelle lahjaksi ihan ikioman biisin, jonka he sitten herra Longfieldin kanssa esittivät. Heittämällä paras lahja koskaan! Samainen duo esitti pienen pojan ristiäisissä Mestaripiirros biisin. Ristiäisissä en kyyneliä voinut esityksen aikana pidättää, mutta synttäreillä kyyneleet pysyivät kuin pysyivätkin kurissa jammaillessamme biisin tahdissa pienen ihmeen kanssa.

…Toisen vuoden matka kohta alussa
Tarinoita, turinoita luvassa
Tunnetulvan sanoiksi kun muodostaa
Pieni poika maailmaa kun innolla ahmia saa

Poistaa en maailman tyhmyyksiä voi, mutta auttaa ja opastaa voin

Aina kun tarvitset
Paikalla oon, paikalle tuun
Käyn mörköjen kanssa myös taisteluun
Paikalla oon, paikelle tuun
Yksin et joudu taisteluun…

Maljojen ja tunnelmallisen musiikkiesityksen jälkeen juhlat jatkuivat synttärikakun sekä kahvien merkeissä. Lahjatkin avattiin, ja pienen taaperon kädet pääsivät innosta soikeina pyörittelemään uusien kuormurien sekä rekka-autojen isoja pyöriä. Äiti tutki muita lahjoja yhtä innoissaan varsin kiitollisena ja onnellisena onnistuneista yksivuotissynttäreistä. Tätä lisää sitten taas vuoden päästä!

say it with a cake

Osa saattaa muistaa, että teimme Henkellin alkoholittomien kuohuvien kanssa yhteistyötä jo viime kesänä. Juhannus oli viime vuonna tuoreena perheenä aiempia vuosia erikoisempi, ja keskikesän hulinoiden keskellä skoolattiin muutamaan otteeseen Henkell Alkoholfrei Sparkling Blanc -kuohuvalla. Viime juhannuksen fiiliksiä voi kurkata seuraavan postauksen takaa.

Henkell haluaa tarjota teille lukijoille mahdollisuuden päästä kohottamaan maljaa alkoholittomalla rosee kuohuvalla tämän kevään ja kesän hulinoissa! Kertokaahan tämän postauksen kommenttiosuudessa mihin juhliin taikka tilaisuuteen alkoholiton rosee teistä sopisi parhaiten! Tässähän on vaput, koulunpäättäjäiset sekä juhannukset jo ihan kulman takana, joten juhlia ei varmasti kenenkään keväästä sekä kesästä tule puuttumaan. Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvotaan yksi laatikko (pitää sisällään kuusi isoa pulloa á 75cl) alkoholitonta Henkell Sparkling Roseeta. Ei huono! Kommentit tulee jättää viimeistään tämän viikon sunnuntaina, eli 8.4. mennessä – ehtii palkinto sitten varmasti vapuksi voittajalle!

alkoholiton kuohuviini

Yhteistyössä Henkell & Co Suomi Oy

Kolmen aineksen mämmimutakakku

Pääsiäinen sekä ihanasti lämmittävä aurinko ovat vihdoin täällä! Kevät on varmasti jo aivan nurkan takana, vaikka mystiset lumimyräkät ovat yrittäneet masentaa kevättä odottavia kansalaisia tällä viikolla.

mämmimutakakku

Yritimme muistella aamulla herra Longfieldin kanssa viime pääsiäistä, mutta emme ihan aidosti muista siitä mitään. Emme mitään. Tuolloin pieni ihme oli noin 3 viikkoa vanha ja tuoreet vanhemmat olivat päästään aivan sekaisin kaiken uuden ja ihmeellisen edessä. Emme siis yhtään tiedä olimmeko viime pääsiäisenä sukulaisilla kylässä, söimmekö mämmiä, rötkötimme koko perheen voimin sohvalla, paistoiko aurinko vai oliko maassa yli metri lunta.

mämmimutakakku

Vuoden 2018 pääsiäinen muistetaan toivottavasti vielä ensi vuonnakin. Tänä vuonna pieni ihme on saavuttanut maagisen yhden vuoden rajapyykin, olemme menossa vanhemmilleni syömään, katsomaan Sampo Nukketeatteriin pienen ihmeen kummivanhempien kanssa MIAU!-pääsiäisesitystä, syömään kreikkalaiseen El Greco –ravintolaan, moikkaamaan karvaisia otuksia sekä pääsiäisnoitia Rehndahlin pääsiäisriehaan sekä olemaan rennosti kotona. Blogia toivon ehtiväni kirjoittaa tosissaan, olen ollut töiden jälkeen iltaisin niin väsynyt, että olen mennyt pienen ihmeen kanssa samoihin aikoihin nukkumaan, jotta jaksan tohottaa päivät töissä ja riehua illat pikkuisen taaperon kanssa.

Pitkäperjantaina suuntaamme vanhempieni luokse syömään ja noutamaan papan syntymäpäivälahjaa, joka ei ehtinyt edellisen viikonlopun synttäreille.

mämmimutakakkumämmimutakakku

Leivoin vanhemmilleni valtavan yksinkertaisen kolmen aineksen mämmimutakakun, jonka reseptiin törmäsin uusimmassa Yhteishyvä-lehdessä. Simppelit ja nopeat leivonnaiset ovat kovin kova juttu meillä nykyään, joten jos kakun voi tehdä kolmesta aineksesta, se on just meitä varten!

mämmimutakakku

Kolmen aineksen mämmimutakakku

  • 100 g tummaa suklaata
  • 0,5 rasiaa (à 700 g) mämmiä
  • 5 kpl luomu kananmunaa

Koristeluun esim. suklaamunia ja tomusokeria.

1. Säädä uuni 175 asteeseen.

2. Voitele irtopohjavuoan (halk. 20 cm) pohja ja reunat kevyesti voilla. Korppujauhota vuoan pohja ja reunat.

3. Sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa, välillä sekoitellen. Sekoita mämmi suklaasulaan.

4. Erottele kananmunien valkuaiset ja keltuaiset. Sekoita keltuaiset mämmi-suklaaseokseen.

5. Vatkaa valkuaiset puhtaassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Nostele vaahto hellästi käännellen mämmiseokseen.

6. Levitä kakkutaikina vuokaan ja kypsennä uunissa noin 30 minuuttia (meillä meni 40 minuuttia). Anna jäähtyä ennen koristelua.

7. Tarjoa kakun kanssa vaniljajäätelöä tai -kastiketta.

mämmimutakakku

Isän hoitovapaan puoliväli

Moitovapaa, Herra Longfield täällä.

On aika koti-isän kotiäitiyselämän tilannekatsauksen, jee, kaikki äkkiä lopettakaa kaikki tekeminen nyt ja tulkaa lukemaan!

mies hoitovapaalla

Nyt on ohitettu puolimatkan krouvi tässä minun kotiäitiurallani, ja tähän asti touhu on kyllä ollut oikein mukavaa. Ekoina päivinä kyllä vähän tylsistytti laitella neljättäkymmenettä kertaa palikoita riveihin ja kasoihin jotka pieni ihme sitten kaatoi, tai toljottaa aina uudestaan samaa rahisevaa ankkasivua pienen ihmeen suosikkikirjasta ”Arvaa kuka?”. Mutta sitten sitä jotenkin kelasi että eihän tämmöstä pönttöilyä nyt varmaan pääse enää elämän aikana koskaan luvan kanssa tämän jälkeen tekemään, ja että onhan tämä nyt aika mukavaa kun ei tarvitse yhtään mitään työjuttuja mietiskellä. Sen kun vaan yrittää ehtiä kasaamaan palikoista semmoset tornit mitkä yhdistyy kaaripalikalla toisiinsa, ja arvuuttelee että mitähän ankkasivulta löytyvä tuhatjalkainen tai perhonen mahtaa sanoa (niillä kun ei ole samanlaisia vinkkejä kuin ankalla, koiralla ja sammakolla). Ehkä eläkkeellä voi sitten taas alkaa turata aikaa johonkin vastaavanlaiseen turhuuteen, niinku vaikka johonkin perhokalastukseen tai rautatiepienoismallien kasaamiseen tai johonkin mitä eläkeläiset ajautuu tylsyyksissään.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Pieni ihme myös ryhtyi kävelemään tuossa reilu kuukausi sitten (varmasti vain sen takia että olen niin hyvä ja kannustava kotiäiti), ja sehän muutti melko tavalla asetelmaa koska nyt pieni ihme vaeltelee toisinaan omin päinkin taloa pitkin ja uppoutuu välillä ihan itsekseen leikkimään norsulla jonka kärsä sylkee palloja tai tutkimaan pienen ihmeen uutta suosikkikirjaa, ”Maalla” kuvasanakirjaa. Ensi alkuun oli jotenkin ihan friikkiä kun pieni ihme taapersi yhtäkkiä jostain kulman takaa esille, että miten hitossa se tolla lailla nyt on oppinut yhtäkkiä menemään. Vastahan se äsken just kiukutteli mahallaan matolla kun ei päässyt siitä mihinkään, ja nyt se jo tuossa talsii silmät teevadin kokoisina menemään ja itsekin selvästi ihmettelee mitä tässä tapahtuu.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Mukavaa touhusta on varmasti tehnyt myös se että pienen ihmeen ongelmat on tällä hetkellä saatu hyvin selätettyä. Mahavaivoista johtuvia muutaman tunnin huutoitkukonsertteja ei ole ollut enää aikoihin, nokkamukipullosta on opittu juomaan maitoa oikein mainiosti ja syöminen ja nukkuminen ja eritoten se ennen niin haastava nukahtaminen sujuu myös erinomaisesti nykyään. Autolla ja kärryllä kulkeminenkin on tässä ihan viime aikoina opittu suorittamaan ilman isompia huutoja. Voi lähinnä keskittyä vaan ihmettelemään kaverin päivittäin tapahtuvaa kehitystä ja välillä pukea hänet muovikassiin.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Kotona hengailun lisäksi olen pitänyt lupaukseni mennä ukkelin kanssa kaikkiin niihin samoihin musiikkileikkikouluihin ja värikylpyihin ja vauvasirkuksiin ja vauvauinteihin kuin missä Hulikin pienen ihmeen kanssa meni (vauvauintiin toki mennään aina koko poppoo yhdessä). Ensimmäiset kerrat vaikkapa muskarissa ja värikylvyssä oli kyllä vähän hirvittäviä kun oli vähän ulapalla vielä kaikista ihan perushommistakin, niinku vaikka että missä järjestyksessä pienelle ihmeelle kantsuikaan ulkovaatteet pukea ja joudummeko lastensuojelun piiriin jos pieni ihme alkaa huutamaan julkisilla paikoilla enkä saa sitä rauhoittumaan. Mutta vauvanhoidon kanssakin tuntuu olevan vähän sama kuin minkä tahansa muun homman kanssa, eniten oppii kun vaan menee heikoille jäille soheltamaan ja kantapään kautta huomaa mikä homma missäkin vaiheessa toimii. Ja täytyy kyllä tunnustaa että enhän minä oikeasti missään heikoilla jäillä ole ollut, Huli on varustanut minut semmosilla jäänaskaleilla ja kelluntaliiveillä eli neuvoilla ja vinkeillä ja järkännyt meidän kämpän sillä tavalla että kaikki vaatteet ja varusteet ja systeemit on millintarkassa järjestyksessä, että helppohan se sieltä on aina käydä ohjeiden mukaiset rensselit ja vermeet hakemassa.

mies hoitovapaallamies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Paikallisten kotimammojen kanssa olen myös jonkun verran asioinut, kuten uhosin. Yksillä kaverisynttäreillä käytiin pienen ihmeen kanssa, ja erinäisissä riennoissa (eli just näissä muskareissa ja värikylvyissä) on myös tullut paikallisia mammoja tavattua ja kuulumisia vaihdeltua. Ja vielä se WhatsApp-ryhmä mihin minut hyväksyttiin kotiäitiyteni alkumetreillä on ihan aktiivinen ja elinvoimainen, eli ei kai ne mitään varjoryhmää ole siihen sivuun perustaneet johon minut on unohdettu kutsua. Vakaa aikomukseni on vielä ennen työelämään paluuta järjestää jonkunnäköiset pullakahvisysteemit täällä meillä kotimammoille, kerran jo elvistelin pullanleipomisillani WhatsAppiin ja sain vastaukseksi kehotuksen jättää moiset ilmoittelut tekemättä jos en ole pullia muille tarjoamassa tai muuten sängyn päädystä voi joku kaunis aamu löytyä irtileikattu kumiankan pää.

mies hoitovapaallamies hoitovapaalla

Alkuperäisistä uhoamisistani olen siis kotiäitiyteni aikana leiponut pullaa ja tehnyt pataruokaa, makaronilaatikkoa piti myös tehdä karmea satsi ja siihenkin minulla on jo resepti katsottuna, joku päivä tarvitsisi vaan kaupassa käydä jotta pääsisi asiassa ajatusta pidemmälle. Ja nyt tosiaan tuo paikallisten mammojen pullakahvit täytyy myös järjestää. Sitten voin hyvillä mielin sanoa että minä olen kotiäidin poika, lähes kotiäiti siis itsekin.

mies hoitovapaalla

Alla olevan linkin takaa voitte käydä vielä lukemassa fiiliskiä ennen kotiäitiurani alkua.

Kun mies jää hoitovapaalle

Ravintola Wanha Mylly, Helsinki

Moravia, Herra Longfield täällä.

Minä pääsin eräs arki-ilta karkaamaan raskasta kotiäidin arkea helsinkiläiseen Wanha Mylly -ravintolaan, jossa järjestettiin riistaviinien ja siinä sivussa myös parin riista-annoksen koemaistelutilaisuus. Ah, kyllä se teki hyvää heittää puklurätit ja vauvanruokaan kiinni kivettyneet lusikat seinään ja lähteä tukka auki vähän humputtelemaan ja jättää uraohjus-Huli vuorostaan katsomaan pienen lapsemme perään!

Ravintola Wanha Myllykuva lainattu: www.vanhamylly.fi

Wanha Mylly on siitä hauska paikka, että siitä täytyy olla jo jotain 15 vuotta kun saimme Hulin veljen vaimolta vahvan suosituksen mennä sinne syömään maailman parhaat pippuripihvit. Olimme olleet lapsenvahteina heidän esikoispojalleen, ja he olivat Wanhassa Myllyssä käyneet nuo pihvit vetäisemässä jonkun vuosipäivän tai vastaavan merkeissä ja kotiin palattuaan vuolaasti paikkaa ja pihvejä suosittelivat. Tuo vahtimamme esikoispoika on kohta täysi-ikäinen, ja veljelläkin on nykyään eri vaimo jo, mutta niin vain emme ole tähän päivään asti koskaan saaneet aikaiseksi mennä niitä superpippuripihvejä maistamaan. Nyt sentään minä pääsin paikkaa katsastamaan, ja siellä ruokalistallahan se pippuripihvi yhä oli, yhdessä lankkupihvin ja paistetun maksan kaverina paikan klassikkoannoksien joukossa.

Ravintola Wanha MyllyRavintola Wanha Myllykuva lainattu: www.vanhamylly.fi

Wanha Mylly on Herttoniemen kartanon mailla sijaitseva ravintola, jota on vuodesta 2001 asti ohjannut yksi ja sama perhe; nyt siellä on juuri sukupolven vaihdos menossa, mutta meidän maistajaisiltaamme oli vielä tullut nykyisen omistajan vanhemmat eli se 2001 vuodesta asti paikkaa luotsannut pariskunta isännöimään ja emännöimään. Ravintola on tunnettu etenkin kesäajan upeista maisemistaan kartanon mailla sijaitsevien puistojen ja läheisen sorsalammen takia, mutta on myös tavallaan hieman kärsinyt tästä maineesta koska ilmeisen moni – myös minä – on jotenkin mieltänyt että Wanha Mylly olisi vain kesäisin auki, vaikka paikka on todellisuudessa ihan ympärivuotisessa käytössä.

Ravintola sijaitsee vanhassa pehtoorintuvassa, jossa sijaitsi jo lähes sata vuotta sitten kahvitupa, ja joka sai ylennyksen ravintolaksi vuonna 1971. Ravintola on kerännyt mainetta eritoten pihviravintolana, kuten klassikkoannoksistakin voi päätellä, mutta yksi ravintolan suosituimmista annoksista on silti myös päivän kala. Ja kuten illan aikana kävi ilmi, ravintolassa on ilmeisen erinomainen viinitarjonta kiitos asiaan varsin vahvasti vihkiytyneen omistajapariskunnan. Viiniasiantuntijamme tiesi kertoa, että ravintolasta saa tiettyjä huippuviinejä maailman mittakaavassa todella edulliseen hintaan, sillä isossa maailmassa joistain ravintolassa tarjolla olevista viineistä voi joutua maksamaan nelinumeroisia summia – näihin verrattuna Wanhasta Myllystä noita samoja viinejä saa jopa naurettavan halvalla, kiitos pariskunnan, joka on vuosikymmenien ajan pulloja kellariin keräillyt pieteetillä ja hartaasti, ja joista sitten osa on yhtäkkiä lävähtänyt kaikkien viiniveijojen listoissa ihan sinne kärkisijoille asti.

Ravintola Wanha Mylly

Kuuluisien pihviannosten ja päivän kalojen sijaan me söimme viihtyisän kodikkaassa ravintolasalissa riistaa. Riistakin varmaan herättää sanana tiettyjä mielikuvia, vaikka sehän itse asiassa pitää sisällään aika hemmetin monenlaista lihaa – kaikenlaiset vipeltäjät hirvistä ja peuroista jäniksiin ja lintuihin tuupataan kaikki saman riista-nimikkeen alle. Meidän eteemme kiikutettiin alku- ja pääruoaksi hirveä, ja niiden seurana meillä olisi alkutietojen mukaan pitänyt olla neljää erilaista viiniä, mutta jokin oli valitettavasti mennyt vikaan ja viinejä olikin harmillisesti kuutta erilaista. Hammasta purren kestimme tämän kohtalon julman oikun.

Ravintola Wanha Mylly

Oli todella jännä kokemus maistella viinejä ensin ihan sellaisenaan, ja sitten taas uudestaan ensin pöytään tuodun karpalokastikkeen kanssa tarjoillun hirvifileen ja lopuksi vielä fileeseen verrattuna hyvin erilaisen, tomaattisen ja yrttisen hirvi osso bucco –annoksen kanssa. Ne viinit, jotka olivat sellaisenaan olleet hyviä, eivät hirvifileen kanssa enää ollutkaan niitä parhaita, vaan sieltä nousi joku yksin vähän vaisuksi jäänyt viini selkeästi muita parempana esiin. Ja sitten kun taas syötiin sitä tomaattista osso buccoa, mielipide parhaasta viinistä vaihtui jälleen. Minä olen viininjuonnissa vielä sen verran noviisitasolla että taisi olla ensi kerta kun näin selkeästi itse koin miten paljon ruoka ja viini toisiinsa vaikuttavat. No, nyt olikin kyllä sen verran kovat kanuunat tarjoilemassa helmiä sioille että kunnia kyllä kuuluu sinne, eikä minun yhtäkkisesti kehittyneille makunystyröilleni. Kuten todettua, Wanhan Myllyn pariskunta nimittäin harrastaa viinejä suurella vimmalla ja kokemuksella, ja heillä on jopa oma pieni (pieni ja pieni, oliko se nyt vajaa 3 hehtaaria ja vuosituotto semmonen liki 10000 pulloa) viinitilansa Tsekkien Määrin alueella.

Ravintola Wanha MyllyRavintola Wanha Mylly

Valitettavasti meille ei ollut nyt tarjolla Wanhan Myllyn omista viineistä kumpaakaan – valkoviini Cuvee Bambi ja punaviini Cuvee Muflon – mutta melko tujakkaa ja mainiota kamaa saimme silti laseihimme. Itse tykkäsin pelkkiä viinejä maistellessamme eniten sellaisesta mönjästä kuin Ville Di Antane Valpolicella Ripasso Doc Villa Ca’Vendri – ja nimitystä mönjä käytti myös meille viineistä kertonut asiantuntija, tosin hän kertoi että Ripasso-viinien valmistuksessa käytetään Amarone-viinien valmistuksessa ylijääneet pohjamönjät, joissa on valtavasti makua, mutta minä unohdin kaiken muun kuin sanan mönjä ja mönjäviiniksi tämä juoma sitten tampion suussa kääntyi. Mutta sitten kun saimme eteemme aivan tajuttoman herkullisen hirvifileen, sen kanssa parhaiten omasta mielestäni sopi AOC Chateauneuf-du-Pape nimellä kulkeva tavara, joka on kuulemma ollut Alkon valikoimissa iät ja ajat sellaisena vähän parempana punaviininä. Viinihirmut tiesivät kertoa, että syy tähän on se että tämä viini on aikoinaan ollut Venäjän ylimystön suosiossa, ja sieltä sen maine on sitten Suomen maaorjienkin pariin aikojen saatossa kulkeutunut. Tämä viini oli kyllä ollut sellaisenaankin ihan hyvää, ja asiantuntijaraatimme mielestä sekä tämä että se mönjäviini sopivat hirvifileen kanssa parhaiten, ja molemmat saivat kyllä ihan hyvät arvosanat sellaisenaan juotuinakin. Mutta kun siirryimme tomaattisen osso buccon kimppuun, olikin nämä suosikkiviinit aika kökön oloisia, ja parhaiksi viineiksi nousi 2004 vuodelta kotoisin ollut Cornas Renaissance – joka oli viiniasiantuntijan listalle pakottama vaihtoehto ja sellaisenaankin hyvä viini – mutta melkeinpä senkin edelle kiiri yksinään ja hirvifileen kanssa juotuna muihin tarjottaviin verrattuna melko öklö Augusta Barbera D’Asti DOCG Superiore Nizza (vuodelta 2012). Kuten jo tuolla jossain sanoin niin itselleni oli ihan ajukopan avaava kokemus huomata tällaisella hauskalla makutestillä miten suuri vaikutus viinillä ja sen kanssa tarjottavalla ruoalla toisiinsa on.

Ravintola Wanha MyllyRavintola Wanha Mylly

Jälkkäriksi saimme vielä todella raikkaan ja maukkaan tyrnivanukkaan marinoitujen lakkojen kanssa – sen kanssa punaviinit ei oikein iskeneet enää – ja sitten olikin aika lähteä takaisin kohti kotiäidin arkea, vaippoja ja uusia hampaita ja vauvanruokien maistelua joita ei varmaan millään superviinilläkään saa mielekkääksi.

Wanhasta Myllystä jäi oikein hyvä kuva – niin miljöön, tarjottujen herkkujen kuin eritoten tilaisuuttamme isännöivien ja emännöivien mahtavan pariskunnan takia – ja sinne on nyt aikuisten oikeasti vaan mentävä Hulin ja pienen ihmeen kanssa kesällä kokeilemaan se pippuripihvikin ja katsastamaan ne paljon kehutut kartanomaisemat. Ravintola, kartano ja kaikki puistot ja lammet sijaitsevat näppärästi keskellä Helsinkiä hyvien kulkuyhteyksien päässä eikä missään kahden tunnin automatkan päässä. Ja vaikka paikasta saakin maailmankuuluja viinejä, ei se silti todellakaan ole mikään pelottava viinihifistelijöiden kappeli jossa katsotaan kieroon jos ei asiakas osaa pitää lasista oikein kiinni tai lausuu väärin ranskankielisiä sanoja. Päinvastoin, paikka oikein huokui sellaista rauhallista ja kodikasta meininkiä, ja jopa minun kaltaistani törppöä kohdeltiin siellä ihan ihmisenä ihmisten joukossa. Todella iso suositus, ja älkää nyt hyvät ihmiset venatko tänne menemistä 15 vuotta, kuten jotkut pölvästit ovat tehneet.

Ravintola Wanha Myllykuva lainattu: www.vanhamylly.fi

Korealainen kassler – maukasta pataruokaa iisisti

Herra Longfield häärää tällä hetkellä kotona pienen ihmeen kanssa. Tehtiin vanhempainvapaan loputtua läpsystä vaihto, ja niin mies jäi 10,5 kuukautta vanhan vauvan kanssa hoitovapaalle minun suunnatessa takaisin töihin alle vuoden tauon jälkeen. Herra Longfield kirjoitteli blogiin fiiliksiä juuri ennen hoitovapaansa alkamista, mutta taisi jättää tuossa postauksessa kertomatta hänen kolmesta päämäärästään hoitovapaan aikana.

korealainen kassler

Ensimmäiseksi herra haluisi tehdä kotona pullaa, koska kaikki kotiäidit kuulemma tuoksuvat (minua lukuunottamatta) tuoreelta pullalta. Toiseksi hän halusi kokata ison määrän makaronilaatikkoa, koska makaronilaatikkoa kuuluu kuulemma tehdä ja syödä lapsiperheissä. Kolmanneksi herra halusi tehdä pitkään haudutettua pataruokaa, joka valmistuu kuin itsestään uunin hellässä syleilyssä.

korealainen kassler

Pullat sekä pataruoka on tehty ja hoitovapaata on vielä puolet jäljellä! Tämä lupaa hyvää.

Pataruoaksi herra valitsi Yhteishyvä-lehdestä löytämänsä korealaisen kasslerin reseptin. Tämä pataruoka on ollut meistä niin hyvää, että herra on kokannut sitä jo kahdesti. Viimeksi hän teki sitä tupla-annoksen, jotta ruoasta riittäisi edes muutamaksi päiväksi kunnon annokset koko porukalle. Myös pieni ihme tykkää tästä pataruoasta hurjasti, eikä Horatiolle lennä lattialle juurikaan meheviä ja mureita lihanpaloja, ainoastaan riisiä, joista nirso koiramme yrittää saada kaiken mehevän liemen maun irti.

korealainen kassler

Korealainen kassler

4 annosta

  • 800 g porsaan kassleria
  • 2 kpl sipuli
  • 6 kpl valkosipulinkynttä
  • 2 rkl tomaattipyreetä
  • 1 – 2 rkl voimakasta chilikastiketta
  • 3 rkl soijakastiketta
  • 2 rkl silputtua inkivääriä
  • 2 rkl fariinisokeria
  • ½ tl mustapippuria
  • 2 dl vettä tai mietoa lihalientä

1. Leikkaa liha isoiksi kuutioiksi, sipulit lohkoiksi ja valkosipulinkynnet viipaleiksi. Pane ainekset uunivuokaan.

2. Lisää tomaattisose, chilikastike, soijakastike, mausteet ja sen verran vettä, että lihapalat miltei peittyvät. Sekoita.

3. Kypsennä lihaa ensin 200-asteisessa uunissa ilman kantta 30 minuuttia. Laske lämpö 160 asteeseen, peitä kannella ja anna kypsyä 3 tuntia tai kunnes liha on aivan pehmeää. Tarjoa riisin ja vokattujen porkkanasuikaleiden (tai wokki-kasvisten) kanssa.

korealainen kassler

Pienen pojan huone

*sisältää mainoslinkkejä

Pienen ihmeen huone on muuttanut muotoaan siitä asti kun tein positiivisen raskaustestin kesällä 2016. Aloin kerätä vimmatusti inspiraatiota raskausaikana lastenhuonetta varten, ymmärtämättä yhtään mikä toimisi pienen pojan huoneessa. Tässä yksivuotisjuhlien kynnyksellä halusimme (tai mitä tässä nyt selittelemään, ei herra Longfieldia kiinnosta yhtään miltä huone näyttää, heh) laittaa huoneen kuntoon. Tätä halua lisäsi vielä se, että olohuoneemme lattialle ilmestyi viikko toisensa jälkeen uusia lelukoreja, joihin yritin parhaani mukaan saada kasvavan lelumäärän uppoamaan mahdollisimman nätisti. Lelumäärä ei varmaan tule lähivuosina ainakaan vähenemään, joten lelujen säilytystilaa piti saada lisää.

pojan huone

On selvää, että pieni ihme leikkii olohuoneen lattialla raahaten sinne kaikki mahdolliset lelut. Tämä on täysin jees, mutta lelut on kiva saada päivän päätteeksi omiin koreihinsa, josta ne voi sitten taas seuraavana aamuna kaivaa esiin. Yöllä jos joutuu hipsimään pienen ihmeen huoneeseen rauhoittelemaan vauvaa, ei ole kiva kävellä pienten ja terävien puupalikoiden päältä. Sen jälkeen on vauvaa turha enää rauhoitella, hän on aivan varmasti täysin hereillä, kun jompikumpi vanhempi karjaisee kivusta oikein kunnolla.

pojan huone

Säilytystilaa ei varsinaisesti pienen ihmeen huoneesta alun perinkään puuttunut. Neljä isoa kiintokalustekaappia riittäisivät varmasti piilottamaan sisäänsä myös lelut, mutta suurien ovien avaaminen on pienelle lapselle kovin hankalaa. Pienet sormet jäävät niiden väliin helposti, eikä lelut ole mielestäni kaapin sisällä tarpeeksi helposti saatavilla.

Pohdin ja tutkin erilaisia hyllyjä sekä kaappeja pienen ihmeen huoneeseen jokusen tovin. Toiveena oli saada huoneeseen kaluste, jonka korkeus olisi sellainen, että pieni ihme yltää (ainakin vähän kasvettuaan) sen ylätasolle helposti. Lisäksi hyllyssä tulisi olla edes osa avointa tilaa, jotta leluihin pääsee mahdollisimman kätevästi käsiksi. Siro ja kauniskin hylly saisi olla, niin ja totta kai myös edullinen.

pojan huone

Olen ollut varmaan vuosikymmeniä Elloksen kuuliaisena asiakkaana, eikä heidän valikoima pettänyt tälläkään kertaa. Päädyin lopulta tilaamaan Ellos Homen 2*2-hyllyköitä* kaksi kappaletta. Kävi vielä niin hyvä tsägä, että tilauksen teon aikaan kaikista huonekaluista sai 20 % alennuksen, joten hyllyille ei paljon hintaa jäänyt. Toimituskulutkin sai tarjouksen yhteydessä ilmaiseksi, joten tilasin hyllyt suoraan lisämaksullisella kotiinkuljetuksella, josta maksoin 9,50 euroa lisähintaa.

pojan huonepojan huone

Hyllyjen kokoaminen kävi varsin näppärästi pienen ihmeen ihmetellessä kovasti mitä äiti ja isi oikein puuhaavat. Kun hyllyt oli saatu kootuksi, piti ne vain kantaa pojan huoneeseen ja alkaa täyttää niitä leluilla!

Meillä kävi hyllyjen kanssa myös toinen tosi hyvä tsägä. Nimittäin meidän vanhat Ikean korit passasivat Elloksen 2*2-hyllyköiden* avonaisiin koloihin ihan täydellisesti. Korien avulla hyllyistä saa entistä siistimmät, sillä iso kasa pallomeripalloja, Brion junarataosat sekä puupalikat saa kauniisti korien uumeniin piiloon. Yksi kori on vielä täysin tyhjä, sinne on suunniteltu pikkuautojen varastoa – niitä kun alkaa varmaan jossain vaiheessa olla aikamoiset määrät.

pojan huone

Korit ovat varsin passelit hyllyjen alaosassa, sillä näin pieni ihme saa itse vedettyä ne esiin, ilman että meidän vanhempien pitää panikoida koska suhteellisen raskas kori mäsähtää pienen ihmeen päälle jos (ja kun) hän alkaisi niitä vedellä alas hyllyjen toiselta tasolta.

Korit on myös helppo nostaa olohuoneen puolelle leikkejä varten ja kantaa sieltä takaisin pojan omaan huoneeseen. Tosin tähän asti korit ovat pysyneet pojan huoneessa, sillä olohuoneen lattialla on edelleen ihan tarpeeksi lelukoreja! Jossain välissä täytyy kyllä käydä lelut läpi ja viskata vauvalelut isojen poikien lelujen alta pois.

pojan huone

Jossain vaiheessa pienen ihmeen huoneeseen tulee hommata pöytä tuoleineen mm. piirtämistä varten, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Pinnasänkykin vaihtunee jossain välissä isojen poikien sänkyyn – niitäkin olen jo ihastellut ja valinnanvaraa näyttää olevan vaikka kuinka.

Pienen ihmeen vaatteetkin siirtynee hänen omaan huoneeseen joskus. Vielä ne ovat hoitopöydän vieressä olevassa kaapissa kodinhoitohuoneessa. En yhtään tiedä milloin hoitopöydästä voisi/kannattaisi luopua. Vielä se on varsin kätevä, vaikka poika ei siinä suostu pötköttämään hetkeäkään. Mutta hoitotoimenpiteet on kuitenkin mukavampi tehdä selkä suorana pöydän päällä ja hoitopöydän ympärille on kertynyt kaikki tarpeelliset tarvikkeet ja asioille on löytynyt oma paikka.

pojan huone

Mutta kivahan se on, että huone muuttaa edelleen muotoaan pojan kasvaessa. Tarpeet tuntuvat muuttuvan juuri nyt niin hurjaa vauhtia, ettei mitään lopullisia ratkaisuja kannata kovin pitkälle miettiä. Elloksen 2*2-hyllyköt* vaikuttavat kyllä sen verran käteviltä, ettei niistä tarvitse ihan heti luopua. Tässä juuri muistin, että omassa huoneessakin oli lapsuudessani hyvin samankaltaiset hyllyt, ja ne taisivat olla käytössä ihan teini-ikään asti – saattoivat olla huoneessa jopa siihen asti, kun muutimme herra Longfieldin kanssa yhteiseen kotiimme. Ajatella, että siitäkin on jo yli 15 vuotta!

Loppuun on vielä todettava, ettei pieni ihme saa koskaan muuttaa kotoa pois. Ei koskaan. ♥

pojan huone

Rieskarullat, savulohiset sekä poroiset

Pienen ihmeen ensimmäiset synttärit tekevät kovasti tuloaan, ja juhlajärkkäilyjä ollaan pohdittu viime aikoina aika paljon. Mitään megabileitä meille ei ole tulossa, juhliin on kutsuttu kummit, isovanhemmat sekä sisarukset. Pientä ohjelmanumeroa olisi luvassa, mutta muuten juhlien pääteemana ovat herkuttelu sekä rento yhdessäolo.

rieskarullat

Olemme käyneet viime elo-syyskuusta lähtien pienen ihmeen kanssa värikylvyssä, ja se on noussut vauvauinnin lisäksi ihan lemppariharrastuksiimme. Jokunen viikko sitten kokoonnuimme värikylpyporukan kanssa kirjastoon, jonne värikylvyn vetäjä oli koonnut näyttelyn vauvojen värikylvystä. Näyttely piti sisällään viime syksyn teosten lisäksi infoa sekä valokuvia siitä mitä kaikkea vauvojen värikylvyssä tehdään sekä touhutaan.

rieskarullat

Pienen ihmeenkin työ pääsi mukaan näyttelyyn. Työ oli mustavalkoinen taideteos ja se oli lasivitriinissä. Meillä on kotona seinällä pienen ihmeen ensimmäinen värikylpyteos oikein raameissa, ja se on saanut osakseen ihastusta. Kävi tuuri, että värikylvyn ensimmäisellä kerralla käytetyt värit passasivat meidän kodin värimaailmaan just eikä melkein. Näyttelyssä esillä ollut mustavalkoinen työ ei esimerkiksi sopisi vihreän Vihervaaran seinille mitenkään.

Tein näyttelyyn pientä suolaista purtavaa. Ajattelin testata muutamaa eri rieskarullaa pienen ihmeen syntymäpäiviä varten – tietäisin sitten ovatko ne sen verran hyviä, että samoja kannattaa väsätä myös omiin juhliin.

Kyllä kannattaa! Savulohi- sekä porotäytteisiä rieskarullia maistellaan hyvin todennäköisesti myös pienen ihmeen synttäreillä maaliskuun lopussa. Menua pitää vielä hieman hioa, joten ihan varmasti en uskalla sanoa, että rullat juhlapöytään päätyvät. Makunsa puolesta niiden pitäisi ehdottomasti päästä mukaan, mutta kun kaikkea muutakin olisi jo tyrkyllä!

rieskarullat

Päätyivät nämä suolaiset suupalat juhlapöytään tai ei, oli hyvä, että testasin ne ennakkoon. Opin nimittäin muutaman jutun, jotka kannattaa ottaa huomioon. Ensinnäkin tuorejuuston määrässä ei kannata hintsailla, sitä saa olla reilusti jotta rullat eivät jää kuivahkoiksi. Toiseksi rieskarullat kannattaa tehdä valmiiksi juuri ennen tarjoilua, rieskan pinta kun alkaa kuivua yllättävän nopeasti rullaamisen jälkeen.

Rieskarullien ohje on napattu Kinuskikissan-blogista.

Pororieskarullat

noin 25 kappaletta

  • Fazerin rullarieskaa (3 rieskaa)
  • 1 pkt chili-paprikatuorejuustoa
  • 1 pkt poron kylmäsavupaistia (ohuen ohut)

1. Levitä koko rieskan pinnalle reilusti tuorejuustoa. Laita päälle porosiivuja, jättäen noin 2 cm levyinen suikale pitkästä yläreunasta ilman leikkeleitä. Rullaus onnistuu näin paremmin, rullasta saa napakamman sekä se ”sulkeutuu” paremmin.

2. Kääri tiukalle rullalle. Leikkaa rullat sopiviksi annospaloiksi (noin 1,5 cm). Tarjoile heti.

rieskarullat

Lohirieskarullat

noin 20 kappaletta

  • Fazerin rullarieskaa (2 rieskaa)
  • 1 pkt ruohosipulituorejuustoa
  • tuoretta tilliä
  • noin 150 g kylmäsavulohta

1. Levitä rieskan pinnalle reilusti tuorejuustoa. Silppua tuorejuuston päälle tilliä ja lado sen jälkeen lohisiivut tillin päälle. Jätä noin 2 cm levyinen kaistale pitkästä yläreunasta ilman lohisiivuja. Rullaus onnistuu näin paremmin, rullasta saa napakamman sekä se ”sulkeutuu” paremmin.

2. Kääri rullalle. Leikkaa rullat sopiviksi annospaloiksi (n. 1,5 cm). Tarjoile heti.

rieskarullat

Lapsihoroskooppi: Oinaslapsi täytti 11 kuukautta

Muistan kun kerroin töissä pienen ihmeen lasketun ajan. Muutama nainen sanoi naureskellen, että tsemppiä, teille on tulossa oinaslapsi. Uudemmat tsempit sain osakseni samoilta naisilta kertoessani hieman myöhemmin, että meille on tulossa poika.

mimi design

Itse en tiedä horoskoopeista mitään, eivätkä ne minua edes suuremmin kiinnosta, mutta joskus niitä on hauska lueskella naureskellen sitä, miten jokainen kappale noin pääpiirteissään sopii jokaiselle ihmiselle.

Töissä saamieni tsemppitoivotusten jälkeen oli kyllä pakko kaivaa tietoa oinaksesta. Olin ihan unohtanut koko jutun, kunnes pienen ihmeen kummitäti alkoi lueskella meille oinaksen lapsihoroskooppia muutama viikko sitten. Kumman moni juttu sieltä meidän vahvatahtoiseen vauvaan sopi, joten katsotaanpas hieman tarkemmin minkälainen oinaslapsen tulisi olla, ja minkälainen veitikka meidän 11-kuukautisesta pojasta on kuoriutunut.

mimi design

Sinullako on elämää varten valmisteltavana Oinaslapsi? Oinas on alkavan kevään merkki ja siksi Oinas-lapsesi on tunnistettavissa samasta periksiantamattomuudesta kuin luonnon ensimmäiset kasvit niiden työntyessä esiin kylmästä ja osin vielä jäisestä maasta. Ihanan vilkas ja omatoiminen lapsi, sanovat vieraat nähdessään hänet ensimmäistä kertaa. Älä turhaan ala selittää asian nurjempaa puolta, sillä he tulevat sen kyllä huomaamaan viivyttyään luonanne hiukan pidempään. Kukaan Oinaslapsen lähellä elävä ei voi välttyä hänen intohimoltaan kokeilla kaikkia uusia asioita ja metkuja, etenkin kun on vieraita talossa.

Periksiantamattomuus on vain hyvä juttu! Ja sen pieni ihme on perinyt äidiltään. Tai ehkä myös isältään, mutta herra Longfieldillä tämä piirre on kovin piilossa. Se kytee pinnan alla, mutta hän ei tuo sitä esiin kuten minä. Periksiantamattomuus näkyy tällä hetkellä enemmänkin raivopuuskina, jos kaikki ei mene niin kuin pieni ihme haluaa (gröhöm miten tutulta kuulostaakin). Pieni ihme on vielä niin pieni, etten osaa sanoa onko hän vilkas taikka omatoiminen. Se on kuitenkin selvää, että hän ei ole mikään pötköttelijä – koko ajan pitää olla menossa.

Heti synnyttyään tämä terhakka vauveli tervehtii maailmaa tavallista kovemmalla äänellä. Eikä äänen hiljenemiselle kannata asettaa liian suuria odotuksia jatkossakaan. Tämä lapsi tulee ilmaisemaan omat mielitekonsa ja halunsa hyvin selkeästi läpi koko elämänsä. Ei tarvitse huolehtia ruoka-ajoista; kuulet varmasti milloin hänellä on nälkä. Sama pätee siihen asti, kun hän päättää lentää pois kotipesästä, mikä sekin tapahtuu tavallista kovemmalla rytinällä. Älä kuvittelekaan voivasi varjella tarmonpesääsi elämän kovilta kolhuilta hänen lapsuudessaan. Lukuisista kuhmuista ja haavoista huolimatta hän tulee selviämään muita merkkejä paremmin ja jopa paranee sairauksistaan tavallista nopeammin. Pahin, mitä voit tehdä, on holhota häntä liikaa. Älä säikähdä hänen törmäilyjään, sillä vain niiden avulla hän voi oppia hengissä pysymisen jalon taidon ja on myös aikuisena aina ensimmäisenä toteuttamassa uusia, ennen kokemattomia ideoita. Sinun on hyvä tietää muutamia syvempiäkin totuuksia tästä pioneriteetin merkistä.

Tässä kohden repesin! Kun pieni ihme putkahti maailmaan, sanoi kätilö oitis, että ”sinullahan on isot ja vahvat keuhkot”. Karjaisu oli valtaisa. Olemme monesti herran kanssa ihmetelleet miten pientä ääntä toiset vauvat pitävät! Meidän pikkuinen nimittäin pitää kovaa ääntä: huutaa, itkee, nauraa, kiljuu, hölöttää ja pölisee aina suurilla desibeleillä. Jestas meillä on Peltoreita tarvittu, ensimmäiset kahdeksan kuukautta kun olivat enemmän ja vähemmän jatkuvaa itkemistä ja huutamista. Automatkoilla mittasin voimakkuutta oikein desibelimittarilla, viisari heilahti hetkessä yli 100 desibelin. Niitä aikoja ei ole ikävä..

mimi design

Pahimmilta kolhuilta ja kaatumisilta olemme (vielä) välttyneet. Vaikka jässikkä lähti kävelemään suhteellisen aikaisin (juuri ennen kuin täytti 11 kk), on hän pysynyt yllättävän hyvin pystyssä. Menohaluja on ollut aivan alusta asti. Pieni ihme kiljui kovasti lattialla, kun oppi kierähtämään ympäri, sillä harmitushan siinä alkoi kun eteenpäin ei päässyt sitten millään.

Oma tahto hänellä on kova. Se on täysin selvää. Jotenkin olen hirmu iloinen ja otettu, kun meille on suotu tämmöinen tarmonpesä. Toivon niin, ettei tämä ominaisuus katoa mihinkään. Voimakkaalla tahdolla pääsee elämässä yllättävän pitkälle, saavuttaa asioita, joita jotkut eivät tohdi edes yrittää ja vastoinkäymiset on helpompi käsitellä kun mukana on hieman sellaista suomalaista sisua.

Mutta että ei saisi holholta liikaa.. Apua, haluaisin vain kietoa pienen poikani kiinni minuun, enkä koskaan ikinä päästää häntä luoltani pois!

Oinaslapsi syntyy maailmaan tullakseen mahdollisimman riippumattomaksi ja voidakseen toteuttaa itseään vapaasti ja impulsiivisesti. Ilman näitä peruselementtejä hän ei koskaan tule tuntemaan oloaan onnelliseksi. Varttuessaan hän tarvitsee esimerkkiä näille Oinaan piirteilleen. Palataanpa tuohon esimerkin etsimiseen ja keinoihin, joilla lapsi pyrkii saamaan sen esille. Koko asetelma pohjautuu siihen elämäntilanteeseen, jonka vallitessa Oinaslapsi syntyy. Sinulla on menossa voimakas itsenäistymisen ja riippumattomuuden etsimisen jakso. Lapsesi seuraa kuin haukka jokaista liikettäsi nähdäkseen kuinka saavutat näitä päämääriä, voidakseen myöhemmin toimia itse samalla tavalla. Ei ole väliä oletko isä vai äiti, hän ei halua mitään niin paljon kuin nähdä sinut toteuttamassa itseäsi vapaasti ja riippumattomasti. Lapsi ei 15 ikävuoteen saakka tee mitään pahaa tahallaan. Hän vain seuraa alitajuntansa täysin ehdottomia käskyjä saadakseen oikean mallin oinasmaiselle persoonallisuudelleen. Sinulla aikuisena on valinnan mahdollisuus, josta lapsi ei voi nauttia. Siksi Oinaslapsen kannalta on tärkeintä, mitä sinä teet, miten sinä uskallat nauttia elämästä, miten sinä pystyt ottamaan vastaan uusia vaativia haasteita. Oinaslapsi on herkempi kuin osaat ikinä kuvitella. Peräänantamattomasta taistelutahdostaan huolimatta hän kokee jokaisen moittivan sanan viiltävänä tuskana sydämessään.

Miten ihanaa olisikaan jos pieni ihme löytäisi ammatin ja harrastuksia, joissa saisi toteuttaa itseään. Olemme herra Longfieldin kanssa luvanneet tarjota hänelle mahdollisuuden tehdä ja harrastaa juuri niitä asioita mitä hän itse haluaa. Vaihtoehtoja tullaan tarjoamaan, ja olemme varmasti tukemassa häntä kaikessa mitä vastaan tulee.

mimi design

Olen itse varsin herkkä, ja en koskaan ikinä halua tuottaa pojalleni moittivien sanojen vuoksi pahaa mieltä. Niitä olen itse saanut kokea ihan tarpeeksi niin sukulaisilta kuin koulu- ja harrastuselämässä. Voin vieläkin kuulla edesmenneen mummoni sanat, kun hän totesi minulle, ettei tuommoinen pullukka varmasti osaa kuperkeikkaa tehdä, samalla kun hoikka ja urheilullinen serkkuni teki melkein voltteja mummoni sängyllä. Se tuntui kovin pahalta – että joku niinkin läheinen ihminen voi sanoa pienelle lapselle niin rumasti. Siinä tilanteessa olisin toivonut, että äitini olisi tullut tilanteeseen, ottanut syliin ja sanonut mummolleni, ettei noin saa sanoa, teepä itse se kuperkeikka jos se on niin kovin helppoa. Toivon sydämeni pohjasta, etteivät pienen ihmeen isovanhemmat koskaan tule pahoittamaan hänen mieltään – se jättää ikuiset arvet.

mimi design

Herkkä saa olla. Näin pojan äitinä sitä toki vähän jännittää miten saisi kasvatettua pojan, joka uskaltaa näyttää tunteitaan. Onneksi kotona häärää myös herra Longfield, joka on täysin vapaa kaikista miehisistä machoiluista ja antaa omalla terveellä itsetunnollaan pienelle ihmeelle valtavan upeaa esimerkkiä miehenä olemisesta.

Meillä on kotona myös uusi sääntö. Lapsen kuullen ei saa koskaan itseään (taikka muita ihmisiä) haukkua. Ei lihavaksi, rumaksi, näppylänaamaksi, möhömahaksi, isopeppuiseksi, selluliittireisiseksi tai miksikään vastaavaksi. Uskon vahvasti siihen, että aikuisen omalla käyttäytymisellä ja itsensä arvostamisella lapsi saa hyvän pohjan terveen itsetunnon kehittymiselle. Helppoa tämän säännön noudattaminen ei tule olemaan, mutta teemme sen eteen töitä.

Selviä sääntöjä ja rajoituksia tämä lapsi kaipaa ja niitä hän käyttäytymisellään etsii. Uskalla asettaa nuo rajat omien tarpeittesi pohjalta ja pysy niissä rakkaudella lastasi kasvattaen. Lapsellesi on tärkeämpää nähdä sinut vahvana, kuin saada kulloisetkin vaatimuksensa läpi. Vain sinulla on mahdollisuus ymmärtää tämä ja antaa sama ymmärrys lahjana lapsellesi. Haluatko, että hänestä kehittyy valoisa, innokas, rohkea ja huomaavainen uusien mahdollisuuksien toteuttaja? Ole sitten itse sellainen!

Rajojen asettamisessa ja niiden kiinni pitämisessä en ole kovin hyvä. Tämän asian kanssa joudumme varmasti vielä jossain vaiheessa istumaan herra Longfieldin kanssa alas, ja miettimään missä asioissa voimme antaa periksi ja minkä asioiden kanssa ei pelleillä, vaikka mikä tulisi. Emme olisi kumpikaan uskoneet ennen vauvan syntymää, että minusta kuoriutuisi perheen hyvä poliisi herra Longfieldin ollessa paha kyttä. Olimme varmoja, että roolit olisivat menneet automaattisesti toisinpäin.

Ensimmäiset 11 kuukautta ovat nyt takana. Pienestä ihmeestä on kehittymässä varsin reipas, touhukas ja kovatahtoinen taapero, jonka kanssa olemme varmasti vielä monesti helisemässä. Mutta ihan yhtä varmasti olemme hänen kanssaan paljon useammin onnesta ja rakkaudesta sekaisin. Miten me saatoimmekaan saada aikaan jotain näin upeaa! ♥

mimi design

Psssst.. Jos joku siellä ihailee pienen ihmeen vaatteita, niin tiedoksi, että päheäkuvioiset body sekä haaremihousut ovat virolaisen Mimi Disainin käsialaa. Suunnittelu- sekä valmistustyö tehdään kokonaan Virossa, ja näitä ihanuuksia saa käsiinsä kotimaisen Lily & Noa -verkkokaupan kautta. Mimi Disainin tuotteet ovat tehty mahdollisimman luonnonystävällisistä materiaaleista, mutta silti niiden hinta ei päätä huimaa! Pienen ihmeen päällä oleva setti kustantaa yhteensä esimerkiksi 35 euroa (*minä satuin voittamaan Lily & Noan järjestemässä kilpailussa vapaavalintaisen tuotteen heidän verkkokaupastaan, ja sain suureksi iloksi vielä voiton lisäksi setin toisen osan blogin kautta).