Joulukuu numeroina

1. joulu pienelle ihmeelle

joulukonserttia pienen ihmeen kanssa ennen jouluaattoa

3-vanainen amaryllis tuo jouluntunnelmaa ruokapöydän päällä

kynttelikköä koristaa vihreää Vihervaaraa

pulloa glögiä juotu tähän mennessä

(siis kuusi) kannetaan sisään huomenna, se kaadetaan omasta pihasta

päivän päästä pääsemme herkuttelemaan koko perheen voimin Klaus K:n joululounaalla

erilaista jouluvaloa valaisee vihreää Vihervaaraa sisällä ja ulkona

joululahjaa vielä hommaamatta (miten tässä näin kävi, mun piti olla ajoissa tänä vuonna!)

10 yötä jouluun

11 aitoa kynttilää lämmittää kotiamme

12 yön jälkeen vihreässä Vihervaarassa keitetään kaksi isoa valurautapannullista riisipuuroa

13 joulukoristetta on ripustettuna vihreässä Vihervaarassa

14. joulu kun vietämme joulua yhdessä herra Longfieldin kanssa

15 kuukautta sitten tiesimme, että vuoden 2016 joulu tulee olemaan viimeinen, jonka vietämme ilman pientä ihmettä

16. joulukuuta alkaa herra Longfieldin 4,5 kk loma yhdistettynä hoitovapaaseen

17 vuotta sitten ostin herra Longfieldille ensimmäisen joululahjan

18 vuoden päästä pieni ihme on täysi-ikäinen ja saa juoda aattona terästettyä glögiä sekä viiniä ruoan kanssa. Meidän pieni poika!

19 asteen pakkasessa talsin jokunen joulu sitten lenkkiä Kodan kanssa. Se taitaa olla muistini mukaan kovin pakkanen, jossa olen koiran kanssa kävellyt. Ei se nyt sinänsä jouluun liity, mutta tuli heti mieleen kun näin numeron 19 ammottavan postauksen luonnoksessa tyhjänä. Silloin oli kylmä, ripset sekä kulmakarvat olivat ihan jäässä lenkin päätteeksi.

20. joulukuuta olen päättänyt harjata sekä pestä Horation ihan vimosen päälle

21 päivää ja vanhempainrahakauteni päättyy!

22. joulukuuta laitamme kinkun uuniin, jotta pääsemme syömään sitä jo aatonaattona. Aattona emme ole kotona, joten joulua fiilistellään kotona jo etukäteen.

23 on aatonaatto. Masussa on perhosia, ja ihana kutkuttava jännitys valtaa mielen sekä koko kropan. Illalla koko perhe menee joulusaunaan, vihta on hommattu.

24. joulukuuta vietämme joulua veljeni luona, heidän kotinsa on kuin tehty joulua varten. Tulee varmasti tunnelmallinen ja lämmin joulu kera ison lapsikatraan!

Helmeilevää joulun odotusta jokaiseen kotiin!

2. adventti: Nakkitähti

Nakkitähden piti päästä mukaan jo viime vuoden blogin joulukalenteriin, mutta onnettomien sattumusten kautta se ei sinne ehtinyt, vaikka tein nakkitähden ihan blogia varten viime joulukuussa kahteen otteeseen.

Tänä vuonna sen täytyi siis ihan ehdottomasti päästä tänne blogiin asti!

nakkitähti

Tosin ei se tänäkään vuonna ihan ensimmäisellä kerralla onnistunut. Kävi nimittäin niin, että tehdessäni nakkitähteä itsenäisyyspäiväksi, jätin nakit liian pitkiksi, ja valmis torttu näytti ihan oikeasti siltä, että siinä olisi nököttänyt pystyssä läjäpäin giggeleitä (kuva taideteoksesta löytyy blogin Instagramista). Ei hyvä (vaikka maku hyvä olikin).

Niinpä tein nakkitähden uudestaan kun äitini ja siskoni tuli meille joululounaalle perjantaina. Ja vihdoin, neljännellä kerralla, sain räpsittyä tästä herkullisesta suolaisesta tarjottavasta valokuvat valoisaan aikaan, ilman että tähti olisi näyttänyt liian törkeältä.

nakkitähti

Tätä samaa nakkitähteä väsään vielä ensi viikolla kahteen otteeseen, kun sekä maanantaina että torstaina vihreän Vihervaaran valtaa ihanat mammakaverit. Tiedossa olisi kahdet herkulliset joulukaffet – kotimammaporukan sekä muskarimammojen kanssa. Eli herkuttelua olisi tiedossa ensi viikolla(kin)!

Nakkitähteen kannattaa käyttää hieman mausteisempia nakkeja, ettei siitä tule liian pliisun makuista. Viime vuonna kaupasta oli kerran loppuneet kaikki maustenakit, ja tarjolla oli vain perusnakkeja. Tällöin viskasin täytteiden sekaan chilirouhetta, jotta sain nakkitähteen vähän potkua. Juustoraasteeksikin voi hyvin valita jonkun vähän tujumman juuston, sekin antaa kivaa makua!

Ja vielä sellainen vinkki, että nakeiksi kannattaa ottaa suoria nakkeja, ei kovin käyriä, sillä suorat istuvat vuokaan paljon paremmin kuin käyrät.

nakkitähti

Nakkitähti

  • 2 pkt lehtitaikinaa
  • sinappia (tavallista taikka Dijonia)
  • 100 g juustoraastetta (valitse juusto oman maun mukaan)
  • 500-600 g nakkeja (meillä on tänä vuonna ollut Atrian Rehti Chorizo-nakkeja, tosi hyviä ja suoria)
  • 1 kpl kananmuna
  • öljyä/voita vuoan voiteluun

1. Sulata lehtitaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Voitele esim. tähden mallinen vuoka _kunnolla_ voilla/öljyllä. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

2. Sivele taikinalevyille ensin sinappia sellainen sopiva kerros, älä jätä kulmia/reunoja sivelemättä, sinappia tulee olla koko taikinalevyn alueella. Ripottele sen jälkeen päälle juustoraastetta maltillinen määrä.

3. Leikkaa nakit tarvittaessa saman pituisiksi kuin lehtitaikinalevyn leveys on (eli levyn lyhyempi reuna). Rullaa nakki taikinalevyyn, ja leikkaa levy pidemmältä sivulta puolesta välistä poikki. Eli siis yhteen taikinalevyyn menee kaksi nakkia. Leikkaa nakkirullat tämän jälkeen vielä puoliksi, ja nosta ne sen jälkeen pystysuunnassa voideltuun vuokaan. Jatka kunnes vuoka on täynnä. Nakkirullia ei ole syytä laittaa liian tiukkaan, taikina turpoaa uunissa aika paljon ja kolot kyllä menevät umpeen.

4. Voitele koko komeus lopuksi rikotulla kananmunalla ja ripottele päälle loput juustoraasteet.

5. Paista uunin keskitasolla noin 30-45 minuuttia. Tarkkaile paistosta, se saa tulla kunnolla rusehtavaksi, jotta myös keskusosa kypsyy kunnolla.

6. Anna jäähtyä vuoassa kunnolla ennen tarjoilua. Lämmin nakkitähden tulee kuitenkin tarjoiltaessa olla.

nakkitähti

Pehmeän ihon hellä kosketus & kahden tuotepaketin arvonta


Kaupallinen yhteistyö Medisoftin kanssa. Kampanjan tarkoituksena oli tutustua uuteen kotimaiseen ihonhoitosarjaan ja kertoa sen käyttökokemuksista lukijoille.

medisoft

En ole koskaan ollut mikään ihonhoitotuotteiden suurkuluttaja. Erilaisissa ihorasvoissa, öljyissä, kasvovesissä, seerumeissa ja kaikenmoisissa ihon pesuaineissa on omaan makuuni aivan liikaa hommaa. En jaksa olla läträämässä niiden kanssa aamuin illoin.

Harrastin uintia (ihan kisoissa asti) vuosikausia nuorempana, ja silloin äitini törkkäsi käteeni putkilon mallisen rasvapurkin ja kehoitti käyttämään sitä, sillä olin uima-altaassa kuutena päivänä viikossa. Treenien jälkeen kaivoin putkilon sitten esiin ja aloin levittää sitä iholleni. T o d e l l a raivostuttavaa: rasva ei levinnyt millään, ja mitä enemmän sitä levitin, sitä valkoisemmaksi käsivarteni tulivat. Siihen jäi sen ihovoiteen käyttö.

Onneksi omaan varsin hyvän ihon. Se on suhteellisen kimmoisa, elastinen ja luonnostaan varsin kostea. Hyvä iho on antanut minulle ikään kuin luvan olla läträämättä rasvojen kanssa sen kummemmin.

medisoft

Nuoruusvuosien jälkeen olen kyllä tullut riippuvaiseksi kunnon kasvorasvasta sekä käsivoiteista. Levittelen myös iholle rasvaa lähes jokaisen suihkukerran jälkeen – tai siis levittelin ennen pienen ihmeen syntymää.

Vauvan tulon jälkeen itsestäni huolehtiminen on jäänyt ajoittain jonnekin romukopan pohjalle. Alun kuukausien koliikkijakso, kipeä vatsa sekä sen jälkeen varsin paljon äidin sylissä viihtyvä vauva on vienyt minusta ajoittain mehut ihan totaalisesti. Kun on uupunut, ei itsestään vaan jaksa huolehtia kuten ennen.

Ensimmäiset oireet ihossani huomasin, kun pienen ihmeen syntymästä oli jokunen kuukausi. Ensin kämmenet alkoivat kuivua. Jatkuva vaipanvaihto ja niihin kuuluvat pesuoperaatiot saivat ihoni kuivumaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Oli aika kaivaa käsirasvatuubit esiin.

medisoftmedisoft

Kun ilmat alkoivat viilentyä, huomasin seuraavan ongelmakohdan: sääret. Säärien iho alkoi näyttää enemmän krokotiilin kuin ihmisen iholta. Tässä kohden sain kuulla, että pääsisin mukaan Lifien ja Medisoftin kampanjaan. Ei olisi paljon parempaan vaiheeseen voinut tämä kampanja tulla!

Sain kotiini neljä Medisoftin uutuustuotetta, joita minun tuli testailla kaikessa rauhassa.

medisoft

Desinfioivan käsihuuhteen heitin heti jonnekin sivupöydälle. En ole koskaan osannut käsidesejä käyttää, ja jopa esim. ulkomailla vähän katsonut käsidesiä käsiinsä hinkkaavia turisteja oudolla silmällä. Ajattelin, etten keksi käsidesille mitään käyttöä, sillä en sitä useaan viikkoon osannut kotonani lainkaan käyttää.

Mutta sitten kävin kirppiksellä ja ostin sieltä pienelle ihmeelle uusia leluja. Pikkuisella pojalla menee aivan kaikki tällä hetkelle suuhun, ja vaikka annan hänen maistella lähes kaikkea missä vain olemmekaan, niin kotiin kirpparilta tulevien lelujen kohdalla tuli mieleen, että pitäisikö näitä pestä jotenkin.

Hetken päästä olin hinkkaamassa puisia leluja nukkaamattomalla liinalla, johon oli ruiskinut Medisoftin desinfioivaa käsihuudetta. En oikein tiennyt olisiko vauvan hyvä maistella käsidesiä, joten varmuudeksi pyyhin lelujen pinnat vielä lopuksi liinalla, joka oli kasteltu vain vedellä.

medisoft

Muita sarjan tuotteita olen käyttänyt nyt jo pidemmän aikaa vauva-arjen keskellä tuntematta, että joutuisin läträämään purkkien ja purnukoiden kanssa aamuin illoin.

Sarjan hoitava pesuneste nököttää suihkuhuoneessa. Pumppaan siitä aina suihkussa ollessani käteeni jokusen pumppauksen miedolta tuoksuvaa pesunestettä, jolla sitten pesen itseni. Pesuneste tuoksuu raikkaalta ja puhtaalta, levittyy iholle hyvin sekä lähtee suihkun alla iholta mukavan helposti pois.

Pesen pesunesteellä myös kasvoni, mikäli minulla ei kyseisenä päivänä ole meikkiä ollut (eli siis lähes aina, meikkini kuivuvat kaapin perukoilla tällä hetkellä). Jos meikkiä on naamalle aamulla päätynyt, pesen kasvoni kasvopesuaineillani.

Pesunesteen, kuin myös sarjan muiden tuotteiden (paitsi käsidesin) pH-arvo on 5,5, joten niillä voi huoletta läträtä vaikka joka päivä. Sen suuremmin kemiasta mitään ymmärtämättä, osaan kuitenkin sanoa, että jos pesen kasvoni/kroppani vain vedellä, tuntuu iho ihan fyysisesti kuivalta ja kireältä pesun jälkeen.

Tämä johtuu siitä, että veden pH-arvo on 7, ja näin ollen se on ihon luontaista pH-arvoa emäksisempi. Ja koska iholla pH-arvo on normaalisti noin 5, nostaa vesipesu ihon omaa pH-arvoa, ja siksi iho tuntuu kuivalta. Iho ikään kuin menettää sen vastustuskykyä, ja sen luontainen kosteus pääsee haihtumaan kuin tuhka tuuleen.

Kuivalta tuntuva iho kaipaa kosteutusta, ja kun siihen sipaisee Medisoftin hoitavaa vartalovoidetta, katoaa kireä olo rasvauksen jälkeen. Medisoftin vartalovoide levittyy muuten iholle varsin upeasti, ei tarvitse hinkata pitkään ja vaatteetkin voi viskata päälleen heti rasvauksen jälkeen. Ja mikä parasta, krokotiilinnahkasääret ovat historiaa! Enää pitäisi jaksaa sheivata sääriä yhtä tiiviisti kuin ennen, heh!

medisoftmedisoft

Medisoftin ihonhoitosarjan suosikkituotteeni taitaa kuitenkin olla hoitava käsivoide. Sitä kuluu niin paljon joka päivä. Vaikka peppupesut ovat pienen ihmeen kanssa vähentyneet huomattavasti, on tilalle tullut kiinteiden ruokien (ja sormiruokailun) aloittamisen jälkeen jatkuvat pienen pojan käsien ja naamapesut. Vedellä läträtään useita kertoja päivässä, ja jos en heti pesusessioiden jälkeen saa käsiini rasvaa, tuntuvat ne heti karheilta.

medisoft

Käsivoide levittyy vartalovoiteen tavoin tosi kivasti käsiin, jättämättä valkoisia rantuja sinne tänne. Voide imeytyy nopeasti, ja kädet voivat taas tarttua vikkelään vauvaan, joka tuntuu ehtivän nykyään joka paikkaan yllättävän nopeasti.

Vaikka oma ihoni ei ihan yhtä pehmeä ole kuin pikkuisen vauvan superpehmeä iho, on se kuitenkin uupumuksesta ja ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta terveen näköinen, ja niin pehmeä kuin kotiäidillä voi olla. Kyllä näillä käsillä kelpaa pikkuista vauvaa silitellä poskista ja nenänpäästä.

medisoft

Medisoftin tuotteita on saatavana varsin kohtuulliseen hintaan ihan päivittäistavarakaupoista. Ne passaavat hyvin koko perheelle, ja pumppupullojen seesteiset värit ja simppeli ulkonäkö sopivat varmasti useamman kodin suihku- ja pesutiloihin.

Mikäli mun höpötyksistä heräsi edes pieni mielenkiinto Medisoftin tuotteita kohtaan, niin nyt kannattaa jättää kommentti tämän postauksen alle viimeistään keskiviikkona 13.12. Kerro minulle vaikka mikä Medisoftin neljästä tuotteesta sopisi sinun arkeesi kaikista parhaiten. Kaikkien kommentoijien kesken arvontaan kaksi Medisoftin tuotepakettia. Kurkkaa arvonnan säännöt tarvittaessa linkin takaa.

medisoft

Sitten vain helliä ja pehmeitä kosketuksia jakamaan rakkaimpien ihmisten kesken!

1. adventti: Nutella-taatelikuusi

Neljä viikkoa jouluun (edit. eiku KOLME)!

nutella-taatelikuusi

Eilen kävi ihan mahtava juttu. Olin ensimmäistä kertaa 8,5 kuukauteen yksin kotona monta tuntia! Herra Longfield otti ja lähti äitinsä luokse, ja nappasi vielä pienen ihmeenkin mukaan. Tässä on oma jaksaminen ollut vähän kortilla, ja ihan asiantuntijoiden mukaan mulle pitää nyt järkätä omaa aikaa. Siispä sitä alettiin järkätä.

Siellä ruutujen toisella puolella varmaan useampi ajattelee, että miten voi olla edes mahdollista, etten ole omaa aikaa yksin kotona tätä aiemmin järjestänyt. En osaa kysymykseen edes vastata. Olen niin kiintynyt pieneen ihmeeseen, ja koska hän tissittelee vielä yli 10 kertaa päivässä, eikä pullo kelpaa, olen vähän niin kuin päättänyt etten voi olla vauvasta erossa kovin pitkää aikaa. Tottahan se toisaalta on, mutta kuten mulle on nyt vakuuteltu, ei vauva kuivu pois muutaman hassun tunnin aikana.

nutella-taatelikuusi

Heidi, kun hoidat itseäsi, hoidat vauvaasi.

Tuo lause sai kyynelkanavani auki jokunen viikko sitten. Kuinka totta se voikaan olla.

Joten täälläpäs hoidettiin lauantaina itseä ja omaa mieltä oikein urakalla! Toki piti pienet itkut tirauttaa kun mies ja poika oven takanaan sulkivat, mutta kun sain anopin vinkkien jälkeen skumppalasin käteen niin johan alkoi hymyilyttää!

nutella-taatelikuusi

Lauantaina pääsin leipomaan vähän joulujuttuja. Meille on tulossa kivoja vieraita pitkin joulukuuta, ja halusin testata ensimmäisenä Yhteishyvä-lehdestä löytämääni nutella-taatelikuusen reseptiä. Kuusen väkerrän näillä näkymin vielä kaksille eri mammakahveille joulukuun aikana, sen verran maukas tästä makeasta kuusesta tuli. Kuusi näyttääkin vielä niin hienolta, että sen kehtaa nostaa pöytään esille!

nutella-taatelikuusi

Nutella-taatelikuusi

  • 1 paketti (600 g) pakastelehtitaikinaa
  • 1 kananmuna voiteluun
  • 0,5 dl tomusokeria

Täyte

  • 15 taatelia
  • 1 dl vettä
  • 1 dl Nutellaa
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl jauhettua inkivääriä

1. Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Poista taateleista kivet. Keitä taateleita vedessä 3 minuuttia. Soseuta taatelit ja vesi sauvasekoittimella. Sekoita pähkinälevite ja mausteet joukkoon.

3. Yhdistä 4 taikinalevyä ja vaivaa ne käsin yhdeksi taikinapalloksi (en ollut ihan varma pitääkö tämä tehdä näin vai käyttää vain kahta levyä, mutta kahdesta levystä olisi tullut niin pieni kuusi, että päädyin yhdistämään taikinan. Ihan niin ilmava ja lehtävä taikinasta ei näin tullut, mutta oikein siedettävä kuitenkin). Jaa taikina kahteen osaan. Kauli palat jauhotetulla alustalla samankokoisiksi ½ cm paksuiksi levyiksi. Leikkaa palat joulukuusen muotoisiksi kolmioiksi ja muotoile alaosaan kuusen jalka.

4. Laita yksi pala leivinpaperin päälle uunipellille. Levitä reilusti täytettä taikinalle. Paina toinen pala päälle. Leikkaa kuuselle oksat eli viillot 1 cm:n välein ikään kuin puun rungosta oksankärkeen. Pyöritä oksat kierteelle (minä pyörittelin alaoksia muutamaan kertaa ja yläoksia vain kertaalleen).

5. Leikkaa ylijääneistä taikinapaloista kuuselle tähti ja tee tähtitorttuja taatelitäytteellä.

6. Voitele taikina kevyesti kananmunalla. Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä noin 15-30 minuuttia. Koristele tomusokerilla.

nutella-taatelikuusi

Psssst.. Katso herkkukuusen teko-ohjeet myös alla olevasta Yhteishyvän videolta, jos ohjeet oli muuten hieman sekavat!

Joulu saapui vihreään Vihervaaraan

Niin se vuoden herttaisin aika on vaan taas täällä. Joulu, jestas mä tykkään susta!

joulu

Tänä jouluna ei tonttuilla ja sekoilla ihan yhtä hurjasti kuin edellisinä jouluina, sillä vihreässä Vihervaarassa asustaa nykyään meidän ja Horation lisäksi yksi pienen pieni tonttu, joka määrää tahdin myös jouluna. Tänä jouluna tulemme viettämään enemmän aikaa kotona, jotta vauvan rytmit saadaan pidettyä koossa. Jouluviikolla meillä piipahtaa myös neuvolan kautta perhetyöntekijä, joka tulee kädestä pitäen opastamaan meille unikoulun salat, jotta pienen ihmeen unet nukahtamisineen saataisiin rauhoitettua – mielellään lopullisesti.

joulu

Varsin erityinen joulu tästä on tulossa. Toki pieni ihme ei tule ensimmäisestä joulustaan muistamaan yhtikäs mitään, mutta äiti sekä isä kyllä muistaa. Jo näin ennen joulukuun alkua olen tallentanut muutamia ihastuttavia muistoja talteen. Pieni ihme on esimerkiksi ihmetellyt valtavasti kotiimme ilmestyneitä jouluvaloja. Lucia-kynttelikkö sekä sohvan yläpuolella möllöttävä suuri tähti ovat suosikkeja – niitä voisi toljotella sekä osoitella vaikka kuinka pitkään. Niin ja pitää niille myös ähistä – kovasti toinen yrittää minulle hienoista koristeista jutella, mutta tähän mennessä suusta tulee vain ”ähh”, tiedä sitten mitä se tarkoittaa.

joulu

Joulukoristeet tosiaan valtasivat vihreän Vihervaaran jo hieman ennen 1. adventtia. Ihan jokaista punaista tonttu-ukkoa en koristeiden joukosta tänä jouluna esiin kaivanut. Ajattelin, että on loppiaisena sitten hieman pienempi homma kerätä koristeet pois. Mutta kaikki rakkaimmat koristeet pääsivät tutuille paikoilleen. Kun ilta pimenee, pääsevät kynttilät sekä jouluvalot luomaan kotiin aivan ihanan tunnelman. Tekee mieli vain laittaa glögi tulille ja hypätä sohvan uumeniin (heti kun pieni ihme on saatu nukkumaan). Tätä reseptiä olemme tällä viikolla aika pitkälti iltaisin herra Longfieldin kanssa noudattaneetkin. Ihan parasta. Vielä kun maahan sataisi valkoinen lumi, olisi tuloillaan oleva joulukuu enemmän kuin paras kuukausi koko vuodesta.

joulu

Joulukuusikin on oman pihan kuusista jo valittu. Aito kuusi on pakko saada, vaikka onhan se vähän riski tuon pikkuisen pojan kanssa, joka haluaa kiivetä ihan jokaiseen paikkaan ja napata käteensä ihan kaiken – ja maistaa vielä siihen päälle ihan kaikkea, mutta aito kuusi tekee joulun, ei siitä vain yli pääse. Olen suunnitellut laittavani kuusen korkeaan rottinkikoriin, jonka ansiosta kuusi ja sen alaoksat saavat ehkä olla rauhassa. Katsotaan miten käy! Tosin kyllä täällä semmoista vauhtia nytkin kaikki päivät pikkuisen perässä kipitetään, ettei olohuoneen lattialla oleva kuusi tilannetta varmasti kovin paljon muuta. Ja toisaalta ihmettelen sitä kuusta pienen ihmeen kanssa mieluummin kuin pesukoneen rumpua taikka astiapesukoneen koreja, hehheh!

joulu

Nyt täytyy kipittää kuuman glögin kanssa sinne sohvalle! Toivon teille kaikille hurjan tunnelmallista joulukuun alkua. Ripustelkaa koristeita, juokaa glögiä, tehkää ensimmäiset joulutortut, syökää pipareita sekä vihreitä kuulia, sytyttäkää muutamia kynttilöitä ja hoitakaa joululahjaostokset hyvissä ajoin, ettei tarvitse sitten aattoviikolla säheltää ihan niin paljon!

 

Pieni ihme 8 kuukautta

Varmaan pitäisi kirjoittaa, että jestas kun aika rientää, meidän vauva on jo 8 kuukauden ikäinen! Mutta ennemmin haluan sanoa, ettei aika ole koko aikaa rientänyt. Päivät ja viikot ovat tuntuneet välillä hurjan pitkiltä, arki on ollut rankkaa ja sitä on vain toivonut, että aika kuluisi nopeammin.

Mutta vaikka kuinka uupunut olenkaan, kuinka vähän omaa aikaa minulla onkaan, kuinka paljon kuulosuojaimet korvilla vauvaa yritän nukuttaa, kuinka monta suklaalevyä ja karkkipussia olenkin syönyt piristääkseni itseäni tai kuinka monta automatkaa olen istunut takapenkillä sormet korvien suojina, on pieni ihme niiden kaikkien arvoinen – aivan heittämällä!

Chow chow ja vauva

Se ilo, onni sekä rakkaus mitä voi toista kohtaan tuntea on jotain aivan käsittämätöntä. Se on aivan erilaista rakkautta mitä koen ystäviäni, miestäni, koiraamme taikka muuta perhettäni kohtaan. Se on jollain tavalla syvempää, tunnollisempaa ja pysäyttävämpää kuin mikään muu tunne mitä olen elämäni aikana kokenut.

Parasta tässä kaikessa on tähän asti ollut se, että näkee oman lapsen kehityksen niin läheltä kuin se vain on mahdollista. Toista ei halua päästää silmistään hetkeksikään, ettei vain missaa mitään tärkeää. Mahdollisimman hyvän ja vakaan kiintymyssuhteen vuoksi olen päättänyt heittäytyä täysin pienen ihmeen pauloihin ja olla häntä lähellä just niin paljon kuin hän vain sitä haluaa.

Herra Longfield saa punoa pian omaa kiintymyssuhdettaan pieneen ihmeeseen ihan tosissaan hänen jäädessään helmikuusta alkaen vauvan kanssa kahdestaan kotiin. Katsotaan miten monet kyyneleet minä omassa työhuoneessani rintapumppua pumpaten tulen vielä helmikuusta alkaen vuodattamaan.. Onneksi kesän alusta on taas minun vuoro jäädä taaperomme kanssa kotiin sekoilemaan.

Chow chow ja vauva

Mutta siis tänään meidän oma pieni rakas poikavauva on 8 kuukautta vanha!

Viimeinen kuukausi on ollut kehityksen kannalta kaikista hurjin. Hampaita on tullut kaksi lisää ja yksi puskee läpi häiriten unia oikein tosissaan. On opittu istumaan, nousemaan tukea vastan seisomaan ja tänä aamuna pieni herra päätti alkaa kontata! Hoitopöydällä otettiin ensikonttaukset ja treenejä jatkettiin pitkin päivää. Kovin hataraa meno vielä on, mutta sen verran rohkea jässikkä täällä on, ettei varmaan kovin kauaa mene, kun vauhtia on enemmän kuin äiti kestää.

Totisesti pieni ihme on rohkea. Rohkea, tarkkaavainen ja temperamenttinen. Hän mennä metkottaa muskareissa, värikylvyissä ja kerhoissa ihan itsekseen pitkin huoneita tutustuen kaikkeen mahdolliseen uuteen. Äidin perään ei paljon jakseta katsella. Itku tulee vasta siinä vaiheessa, jos joku vieras aikuinen sattuu menemään liian lähelle. Vauvauinnissa ei ole itku tullut kertaakaan, siellä tehdään jo reippaasti yli metrin lähettisukelluksia ja tullaan pää edellä liukumäestä alas.

Kyllä meillä on menoa sekä melskettä tässä seuraavien kuukausien ja vuosien aikana tiedossa! Mutta jestas me odotamme sitä – yhteisiä seikkailuja, menemisiä, tulemisia, kaikkea uutta ja ihmeellistä mitä saamme perheenä yhdessä kokea! Ja tottahan toki menossa on mukana myös maailman paras karvainen isoveli.

Sanattoman onnellinen olen minä tästä kaikesta. ♥

Pssst.. Muistathan, että 45 euron Minisun-tuotepaketin arvontaan voi osallistua lauantaihin asti. Ohjeet tämän postauksen takaa!

Chow chow ja vauva

Meidän imetystaival & 45 euron tuotepaketin arvonta


Kaupallinen yhteistyö Vermanin kanssa. Kampanjan tarkoituksena oli tutustua Minisun Mama -monivitamiiniin ja kertoa lukijoille omia kokemuksia raskaus- ja imetysajasta.

minisun mama imetys

Meille tulee ensi viikolla pienen ihmeen kanssa 8 kuukautta onnistunutta imetystaivalta täyteen! Enpä olisi kaiken alkusähläyksen jälkeen uskonut, että näinkin pitkälle päästään – saati, että toivoisin, ettei imetyksen lopettaminen olisi vielä pitkään aikaan ajankohtaista.

Mutta ennen kuin pääsin edes aloittamaan imetyksen, piti toki ensin tulla raskaaksi. Muistan kertoneeni töissä muutamalle lähimmälle työkaverille, että vauva saattaa olla lähitulevaisuudessa tulossa. Sain heiltä toiselta joululahjaksi paketin, jonka hän pyysi avaamaan hieman salassa. Ajattelin paketin sisältävän jotain pikkutuhmaa ja avasin sen muiden joulupakettien seassa hissukseen. Paketti piti sisällään mm. raskaustestejä sekä jotain pillereitä. Hihitin raskaustesteille ja ihmettelin, että mitä hiton pillereitä ystäväni oli minulle antanut.

minisun mama imetys

Palasin paketin sisältöön seuraavana päivänä, kun jouluvieraat olivat kotiutuneet ja pahin jouluähky oli nukuttu pois. Pilleripurkin kyljessä luki foolihappo. En ollut moisesta koskaan edes kuullutkaan, joten oli pakko googlettaa. Kävi ilmi, että foolihappoa olisi hyvä alkaa popsia sisuksiinsa jo siinä vaiheessa, kun raskautta aletaan suunnitella, ja jatkaa sen päivittäistä käyttöä aina ensimmäisen raskauskolmanneksen loppuun asti.

Seuraavien kuuden kuukauden aikana popsin säännöllisesti foolihappoa ja käytin joulupaketissa olleet raskaustestit. Testejä piti ostaa lisääkin, sillä pieni ihme antoi odottaa itseään aina kesään asti. Lopulta syntymäpäivänäni lokakuussa pääsin hehkuttamaan positiivista raskaustestiä myös blogin puolella.

Raskausaika oli ja meni, ja maaliskuun 22. päivänä koin ensi-imetyksen.

minisun mama imetyssynnytyskertomus

Pieni ihme ei tarttunut heti synnytyksen jälkeen rintaan kunnolla. Se tuntui tuoreesta äidistä vähän pahalta. Kysyin kätilöltä miten rintaa tulee tarjota, teenkö jotain väärin, onko kaikki kunnossa vai mistä johtuu, ettei rinta kelpaa. Kätilö selitti, että pieni poika on reilun 2 tunnin ponnistusvaiheesta niin puhki, että hänen pitää kerätä hetki voimia ennen kuin alkaa jaksaa imeä.

Niinpä en kokenut ensi-imetystä synnytyssalissa, vaan vasta osastolla. Hoitaja tuli luokseni, asetti vauvan viereeni ja sitten se tapahtui! Pieni ihme tarttui rintaani niin kovin, että säpsähdin ja päästin jonkin ”jösses” äänen. Sanoin hoitajalle, että näinkö voimakkaasti vauvat imevät, ja sain vastaukseksi kauniin hymyn ja pään nyökäytyksen. Siitä meidän imetystaival sitten lähti liikkeelle.

Jos en koskaan unohda synnytystä, niin en kyllä unohda tuota onnistunutta ensi-imetystäkään osaston vuoteessa. Olin huoneessa yksin – tai siis vastasyntyneen vauvani kanssa, ja sisälläni myllersi niin kovin. Ihmettelin, että tässä sitä nyt ollaan imettämässä vauvaa, joka vain hetki sitten putkahti sisältäni maailmaan. Miten ihmeellistä ja upeaa!

synnytyskertomus

Kotiuduimme muutaman yön jälkeen, ja kotona meitä oli vastassa aivan uudenlainen arki. Imetyksen ihanuudesta ja tärkeydestä oli hölötetty etukäteen neuvolassa sekä perhevalmennuksissa. Kaikista infoista oli jäänyt mieleeni kovin kaunis kuva imetyksestä. Mutta ei siinä ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana mitään kovin kaunista ollut.

Ensinnäkin imetys oli kovin kivuliasta, rinnanpäät vuotivat verta, kivikovat rinnat painoivat ja olivat hyvin arat. Pelkäsin rintatulehdusta, joten peittelin rintoja villaliinoilla sisällä ja ulkona. Kaalinlehtiä sekä apteekin törkeän kallista lanoliinivoidetta kului. Purin hammasta yhteen, itkin ja imetin ties missä oudoissa asennoissa, jotta saisin maitoa tasaisesti rinnoista ulos.

minisun mama imetys

Herra Longfield oli ensimmäiset reilut kolme viikkoa kotona, ja huolehti mm. minun ruokavaliostani aika pitkälti. Söimme terveellisesti, sillä olin lukenut, että onnistuneen imetyksen kannalta on tärkeää syödä hyvin ja riittävästi. Aamupalan yhteydessä söin tuttuun tapaan vitamiinit, ja pitkin päivää litkin vettä litratolkulla ihan vain hikoillakseni juuri vaihdetut petivaatteet litimäriksi taas seuraavana yönä.

Herra Longfield palasi töihin, vauvan koliikki jatkui ja kuin varkain itsestä huolehtiminen alkoi jäädä väsymyksen keskellä. Yritin syödä hyvin, jotta maidontuotanto olisi turvattu. Ruoan laatu alkoi kuitenkin heiketä, ja sokeri maistua enemmän kuin hyvin.

minisun mama imetys

Tässä tilanteessa ollaan oikeastaan edelleen. Toki koliikki on ollut jo pidempään historiaa, mutta meidän vaativa vauvamme tosiaan vaatii huomiota osakseen lähes jatkuvasti, joten omaa aikaa mm. itsensä huolehtimiseen on aika vähän. Niinpä täällä kasvaa kulmakarvat yhteen, naama ei saa ylleen meikkiä lähes koskaan, suihkussa käydään kun muistetaan, päälle viskataan aamuisin leggarit ja imetystoppi, hiukset laitetaan pään päälle mystiselle nutturalle ja hampaat pestään ties koska.

Omistaudun tällä hetkellä täysillä pienelle ihmeelle. Hän tarvitsee minua nyt. Ensimmäinen vuosi on niin kovin tärkeä kaiken lapsen kehityksen kannalta, että voimme herran kanssa uhrata omasta elämästämme aikamoisen siivun vain tämän pienen ihmisen hyväksi.

minisun mama imetys

Mutta kuten olen tässä viime aikoina kuullut useammasta eri lähteestä: ”Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin”, joten ei omaa itseä voi kuitenkaan kokonaan unohtaa. Itsestään täytyy pitää huolta, äidin varsinkin.

Kun oma aika on kortilla, voi edes ruokavalioon kiinnittää huomiota. Oma ruokavalioni vaikuttaa erityisesti rintamaidon vesiliukoisten vitamiinien (B- ja C-vitamiinien) määrään sekä rasvan laatuun. Ruokavaliota parantamalla vitamiinien määrä rintamaidossa lisääntyy. Jos (ja kun) se ruokavalio ei seuraa kaikkia mahdollisia oppeja joka päivä, niin meillä ainakin popsistaan ihan ympäri vuoden vitamiineja purkeista. Tällä hetkellä syön päivittäin yhden söpön vaaleanpunaisen tabletin, joka on suunnattu erityisesti raskaana oleville sekä imettäville äideille. Minisunin Monivitamiini Mama sisältää jopa 17 vitamiinia sekä hivenainetta. Söpön pinkin tabletin lisäksi syön päivittäin D-vitamiinia pillerien muodossa.

minisun mama imetys

En ole kovin hyvä kertomaan lääketieteellisen hienosti, mitä kaikkia vitamiineja meidän imettävien äitien tulisi päivittäin saada. Pyrin syömään kaiken vauvakiireen keskellä laadukasta kotiruokaa (ja pyrin pääsemään eroon tästä hervottomasta sokerihimosta), juomaan hurjan paljon vettä ja nappaamaan aamupalan yhteydessä pari pilleriä, joilla täytän aukkoja omasta ruokavaliostani ja saan samalla pari bonarivitskua kaupan päälle.

Lepoa, rentoutumista ja omaa aikaa ei tule myöskään vauvavuoden aikana (tai sen jälkeen) unohtaa. Niiden kanssa minun tulee kuitenkin tehdä vielä (paljon) töitä, mutta ei aleta käsitellä sitä aihetta tässä postauksessa. Haluan vain muistutella miten kovin tärkeää on pitää itsestään huolta, tehdä itselleen tärkeitä juttuja ja olla välillä muutakin kuin kotiäiti, vaikka se maailman paras ammatti ainakin minusta on.

minisun mama imetys

Ja sitten siihen arvontaan!

Minisun arpoo kaikkein tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken noin 45 euron arvoisen äidille ja vauvalle sopivan Minisun-tuotepaketin. Kommentointiaikaa on lauantaihin 25.11.2107 asti. Kilpailun sääntöihin voi tutustua täällä.

Kommentissa haluaisin kuulla kiinnititkö sinä huomiota raskauden taikka imetyksen aikana ruokavalioosi? Ja jos täällä on muitakin jäätävän sokerihimon omaavia imettäviä äitejä, niin ilmiantakaa itsenne! Vertaistuki on paras tuki, heh!

minisun mama imetys

Brunssi: Kaupungintalon ravintola 21.11.2017 (HKI)

Pieni ihme oli ensimmäisellä brunssillaan vajaan kuukauden ikäisenä. Tuolloin testasimme sattumien kautta Ison Omenan La Torrefazionen brunssin. Torren brunssin aikoihin elettiin aikamoisia koliikkiaikoja, joten Torrea lukuunottamatta brunssit jätettiin suosiolla pois viikonlopuista, ja lukittauduimme vauvan kanssa neljän seinän sisälle odottamaan rauhallisempia aikoja. Ristiäisten aikaan kotoa oli pakko lähteä liikkeelle. Ristiäisiä vietettiin aurinkoisessa kevätsäässä Kaisankodissa Espoossa, ja tunnelmallisen tilaisuuden päätteeksi koko juhlaporukka nautti Kaisankodin brunssia. Koliikkiajat jatkuivat vielä ristiäisten jälkeen, ja vaikka nuo ajat ovatkin jo takanapäin, emme ole koko perheen voimin brunsseille vielä lähteneet. Suurimpana syynä on ollut se, ettei pieni ihme ole voinut istuskella syöttötuolissa. Voisihan vauvaa rattaissakin syömisen ajan pitää, mutta kun meidän jässikkä ei paikoillaan olevissa rattaissa viihdy, ja rauhallisen brunssin idea kärsii aika paljon kun kaikesta varsin kiinnostunutta vauvaa joutuu pitämään jatkuvasti sylissä. Niinpä brunssien kanssa on odoteltu rauhassa sitä päivää kun pikkuisen voi nakata istumaan syöttötuoliin. Ja se päivä tuli kuin tulikin vihdoin vastaan!

kaupungintalon ravintola_brunssi

Kävi vielä niin mukavasti, että minulla oli lokakuussa synttärit, ja sain pienen ihmeen kummivanhemmilta lahjaksi brunssin uudistetussa ja vastikään kaikelle kansalle avatussa Kaupungintalon ravintolassa.

Älkää antako hieman pelottavan ravintolan nimen hämätä! Kuulimme ystäväpariskunnalta, että ravintolan avautuessa kaikelle kansalle, käynnistettiin sen nimestä kilpailu. Tiedä sitten saiko kilpailuun osallistua vain Kaupungintalon virkamiehet, mutta nimeksi valikoitui niinkin villi aivomyrskyn tuotos kuin Kaupungintalon ravintola. Heh.

Mutta jos totta puhutaan, niin kyllä nimi ainakin minua hieman ihmetyttää. Tai siis jos en tietäisi, että ravintolaan saisi astua kuka tahansa kaduntallaaja, niin varmana en uskaltaisi nenääni ovista sisään tunkea, sillä kuvittelisin ravintolan olevan tarkoitettu vain Kaupungintalon työntekijöille.

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

Mutta kuka vaan saa kyllä astua ravintolaan sisään! Kaupungintalon työntekijät ravintolassa kyllä lounastavat edelleen, mutta muukin kansa on enemmän kuin tervetullutta. Meidän brunssimme aikaan lähellä olevaan pöytään muuten istahti ihan uusi ja tuore Helsingin pormestari! Ettei vain olisi herra Vapaavuori ollut tekemässä ylitöitä lauantaina.

No me emme sentään olleet ylitöissä, vaan testaamassa Kaupungintalon ravintolan brunssia. Jestas minkälainen brunssi se olikaan! Tähän alkuun pitää heti todeta, että hinta-laatusuhde oli brunssilla erinomainen! Vaivaisella 24 eurolla sai syödäkseen valtavat määrät herkullisia ja tuoreita sapuskoita. Kaiken kukkuraksi brunssilla on aina jokin teema, meidän visiitin aikaan herkuteltiin Oktoberfest-brunssilla. Tuolloin tuloillaan oli ainakin Halloween-brunssi lokakuun lopussa.

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

Tarjolla oli toinen toistaan raikkaampia ruokaisia salaatteja, tuoreita leipiä, lapsille oma buffet-pöytä (josta me aikuiset löysimme kyllä monen monta herkkua myös omille lautasillemme), mehuja, smoothieita, jogurttia lisukkeineen, hyvää kaffetta sekä lisäksi vielä tuhdit lämpimät vaihtoehdot. Oktoberfest-teemaan sopien tarjolla oli hurjan pehmeää possunposkea, chorizomakkaraa sekä sinappista perunamuusia.

Eikä siinä todellakaan ollut vielä kaikki! Lisäksi oli tietenkin myös jälkkäreitä. Jestas mitä herkkuja olivatkaan Kaupungintalon ravintolan kokit brunssikansalle loihtineet. Oli ainakin tiramisua, muffineita, suklaaleivoksia, tuoreita hedelmiä sekä semmoista pinkkiä marjapuuron väristä jälkkäriä. Tiramisu sekä suklaaleivokset nousivat ehdottomasti omaksi suosikeikseni!

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

Pieni ihme nautti brunssin syöttötuolissa istuen ja lasten buffet-pöydän hedelmävartaita syöden. Kyllähän siitä aika sotku saatiin aikaan, kun tuollainen 7-kuinen poika sormiruokailee, mutta jälkemme totta kai siivosimme ja sotkujen ansiosta me vanhemmat saimme varsin tervetulleen paussin visusti sylissä viihtyvältä pieneltä ihmeeltä.

kaupungintalon ravintola_brunssi

Vähän harmiksi täytyy todeta, että kovin moni muu ei meidän ja Jan Vapaavuoren lisäksi ollut brunssia löytänyt.. Suuri ravintosali oli hiljainen, ja tyhjiä pöytiä oli valmistettuun ruokamäärään nähden aivan liikaa tyhjinä. Tosi harmi! Tänä viikonloppuna tarjolla on kuitenkin isänpäiväbrunssi, kattauksia löytyy sekä lauantaille että sunnuntaille – toivon hurjasti, että paikalle eksyy useampikin herkkusuu! Onko teillä vielä isänpäivän ohjelma epäselvä? Jos on, niin tänne vaan herkuttelemaan!

kaupungintalon ravintola_brunssikaupungintalon ravintola_brunssi

En nyt sitten tiedä jatkuuko brunssi vielä isänpäivän jälkeen, sillä Kaupungintalon ravintolan nettisivuilla kerrottiin, että 18.11. alkaen ravintolassa aletaan tarjoilla lauantailounasta. Hurjan harmillista jos brunssi ei jatku! Toivotaan nyt kuitenkin, että ainakin isänpäivän kaltaiset juhla-/teemabrunssit pysyisivät valikoimassa. Sen verran laadukas kokonaisuus oli kuitenkin kyseessä!

Ehkä se on se nimi, kukaan ei uskalla sisään kun pelkää, että vastaan tulee vaan kaikenmoisia pormestareita, kunnanvaltuutettuja, ministereitä ja muita pelottavia virkamiehiä! Mutta vaikka tuleekin niin kyllä sinne sekaan mahtuu!

kaupungintalon ravintola_brunssi

Kanttarellikastike keitetyillä perunoilla

Pakastimen perukoilta löytyi ihan yllättäen isohko rasia viime syksyn kanttarelleja. En oikein voi ymmärtää, miten voin unohtaa kanttarellit pakastimeen, sen verran hyvä herkku on kuitenkin kyseessä. No sieltä se rasia kuitenkin löytyi ja heti alkoi tehdä mieli kanttarellikastiketta.

kanttarellikastike

Muistan kun vielä ihan sienestys”urani” alussa töissä muutama nainen vouhotti kanttarellikastikkeesta. Sanoivat suu vaahdoten, ettei tarvita kuin kasa kanttarelleja, voita, kermaa, sipulia ja pippuria. Niin ja totta kai keitettyjä perunoita.

Täytyy tunnustaa, että vaikka tuosta vouhotuksesta on aikaa jo vuosia, en ole ennen tätä syksyä kanttarellikastiketta tehnyt. Oli siis aika lähteä kauppaan ostoksille, ostoslistalle kertyi vain kaksi raaka-ainetta, kerma ja purjo. Muut ainekset löytyivät kotoa.

kanttarellikastike

Vaikka olin saanut työtovereilta vuosia sitten ohjeet kastikkeen tekoon, olivat ne sen verran epämääräiset (paljon sitä kermaa pitää olla, entä voita, onko kolme sipulia liikaa?), että piti vähän googletella.

Päädyin valitsemaan Valion reseptin, sillä niihin on voinut aina luottaa. Niin myös tällä kertaa. Kanttarellikastike oli todella herkullista. Löytyykö sinun pakastimesta yllärirasia kanttarelleja? Jos löytyy, niin tätä kannattaa kokeilla.

kanttarellikastike

Kanttarellikastike

4 annosta

  • vajaa litra kantarelleja
  • 1 kpl sipuli
  • 1 dl purjosipulia hienonnettuna
  • 3 rkl voita
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 3 dl maitoa (meillä oli rasvatonta)
  • ripaus mustapippuria
  • 2 dl kermaa
  • suolaa
  • 1 dl hienonnettua ruohosipulia

1. Puhdista ja hienonna sienet. Hienonna myös sipuli ja purjosipuli.

2. Paista pannulla voissa (1 rkl) sieniä ja sipuleita, kunnes sienistä irronnut neste on haihtunut.

3. Lisää pannulle voita (2 rkl) voita, sulata voi ja kiehauta siinä jauhot koko ajan sekoittaen.

4. Lisää maito vähitellen joukkoon samalla sekoittaen. Anna kiehua muutama minuutti. Mausta mustapippurilla.

5. Lisää joukkoon vielä kerma. Mausta suolalla. Viimeistele kastike tuoreella ruohosipulilla.

6. Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

kanttarellikastike

Puhdas koti tuo mielenrauhaa

Ne jotka tuntee mut yhtään paremmin tietää, että pidän siististä kodista, jossa tavarat ovat omilla paikoillaan. Joskus vähän liiankin jämptisti omilla paikoillaan tarkkaan mietityssä järjestyksessä. En voi kutsua itseäni varsinaisesti siivousfriikiksi, sillä en pidä sitten yhtään pölyjen pyyhinnästä, imuroinnista taikka lattioiden pesusta. Niin tai ikkunoiden pesemisestä, se on kamalinta ikinä. Mutta järjestysfriikki olen, siitä ei ole epäilystäkään.

siivous eliitti

Meillä onkin herra Longfieldin kanssa kotitöissä lyömätön jako, sillä herra taasen oikein odottaa kevättä ja ikkunoiden pesua (tänä keväänä niitä ei eräästä pienestä kääröstä johtuen ehditty pestä). Sen lisäksi herra on kova pyyhkimään pölyjä ja hoitaa meillä imuroinnin. Minä taasen pidän huolen siitä, että kaikilla tavaroilla on oma paikka, kaapit ovat järjestyksessä, vaatteet on viikattu, lakanat on taiteltu liinavaatekaappiin ja kengät on pesty sekä huollettu aina kauden vaihtuessa.

Keväällä vihreään Vihervaaraan tupsahti kuitenkin vauva ja pakkahan siinä meni aivan sekaisin, vaikka niin oltiin ajateltu, ettei se paljon mitään muuta. Tulee siihen meidän elämään messiin.. Jeps, niinhän siinä just kävi.

siivous eliitti

Tässä kuluneen 7 kk aikana olen kasvanut ihmisenä aivan hurjasti. Tunteet ovat heitelleet, olen itkenyt paljon, olen ollut onnellisempi kuin koskaan, olen rauhoittunut, olen ollut aivan hukassa, olen löytänyt aivan uudenlaisen rakkaudentunteen sisältäni, olen oppinut menemään sieltä mistä aita on matalin ja välillä kävellyt ihan ronskisti päin aitaa, olen oppinut antamaan periksi ja ennen kaikkea hankalan ja raskaan alun jälkeen näen tulevaisuuden äitinä kirkkaana edessä, lähes malttamattomana sitä odottaen, kuitenkin vangiten mahdollisimman paljon pienen ihmeen vauva-aikaa muistojen lokeroon syvälle sydämeen.

Jonkin sortin muutosprosessi on toki vielä käynnissä, mutta tuntuu todella hyvältä, että minulla ei ole enää tarvetta pakonomaisesti yrittää tehdä elämästä sellaista kuin se oli ennen vauvaa, vaan haluan tämän elämän sellaisena kuin se on. Ja jos suoraan saan sanoa, tämä nykyinen elämä on parempaa ja ihmeellisempää kuin mikään mitä olen ennen kokenut. Ei se aina kivaa ja helppoa ole, mutta rikkaampaa kuin koskaan ennen.

siivous eliitti

Tässä vaiheessa te varmaan ihmettelette, että mitenköhän tämä kaikki hölötys liittyy postaukseen, jonka otsikko on ”Puhdas koti tuo mielenrauhaa”.

Liittyypä hyvinkin. Nyt kun täällä kotona on vauvan kanssa, ei sitä aikaa vain yksinkertaisesti ole kaikkeen siihen mihin ennen oli. Tai ainakaan minulla ei ole. Mulla iskee johonkin yllättävän arkaan paikkaan kuullessani tai lukiessani äideistä, jotka ehtivät tehdä vaikka ja mitä kotona vauvan kanssa ollessaan. Näin ensikertalaisena voisin jopa tunnustaa, että muiden hehkutukset lukemistaan kirjoista, ottamistaan päiväunista, leipomistaan kakuista, tekemistään soseista, vauvan kanssa tehdyistä matkoista ja ravintolavierailuista sekä kodin jatkuva siivous, pyykkien- ja astioidenpesu on saanut mut tuntemaan itseni huonommaksi äidiksi kuin muut. Olen miettinyt mitä ihmettä olen tehnyt väärin, kun pieni ihme ei nuku päivässä 2-4 tunnin päiväunia, viihdy tuntitolkulla yksin lattialla/sitterissä/leikkimatolla, tykkää olla autossa taikka nököttää vaunuissa pitkiä lenkkejä.

siivous eliitti

Huomasin murehtivani näitä asioita aivan liikaa. Itkeskelin lattialla katsoessani kaikkea sitä hiekan, koirankarvan, Horation touhutippojen ja pölyn määrää mikä peitti lattiat matalan syysauringon paistaessa suoraan olohuoneen ikkunoista sisään. Tuntui pahalta ajatella, että pian pieni ihme lähtee ryömimään ja joutuu möngertämään kaiken sen lian keskellä. Keittiössä itkeskelin kasvavaa tiskipinoa, likaisia keittiönkaappeja (ette voi uskoa miten paljon roiskeita yhdestä Horatiosta lähtee!) ja kodinhoitohuoneessa odotti pyykkipinot. Lisäksi kaikki tasot olivat pölyssä, ikkunat likaisemmat kuin koskaan ja tahmeat läiskät alkoivat viedä aina vain suuremman osan keittiön tasoista sekä ruokapöydästä.

siivous eliitti

Päivisin minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa tehdä kotitöitä. Hyvä, että sain lounaan syödyksi pienen ihmeen powernapien aikaan. Illat taasen menivät niin nopeasti herran kotiintulon jälkeen, ettei siinä mitään siivoiluja ehtinyt ajatella. Sitten kun vauva oli vihdoin saatu untenmaille, alkoi siivousrumba, jonka jälkeen koira vietiin ulos ja sen jälkeen kaaduimme molemmat sänkyyn odottaen kuinkakohan monta kertaa tänä yönä pitää herätä.

Ei hyvä. Ei yhtään hyvä. Jotain piti tehdä.

siivous eliitti

Ensin pyysin herralta synttärilahjaksi robotti-imuria. Onneksi ennen synttäreitä tajusin pyytää lahjaksi jotain paljon parempaa – siivoojan.

Muutaman viestin jälkeen saimme sovittua kivasta yhteistyöstä Siivous Eliitin kanssa ja niin olin saanut heidän sekä herra Longfieldin avustuksella itselleni maailman parhaimman synttärilahjan, lahjan josta saan nauttia tämän vuoden loppuun asti (hoitovapaalla voi unohtaa kaikki vähänkään ylimääräiset menot).

siivous eliitti

Meillä käy nykyisin 2-3 viikon välein kaksi siivoojaa, jotka kuuraavat vihreän Vihervaaran sellaiseen kuntoon, ettei paremmasta väliksi! Imuroida täällä täytyy kyllä itse lähes päivittäin koiran ja märkien kelien vuoksi, jonka lisäksi pyykit ja tiskit pitää hoitaa useimmiten useamman kerran päivässä. Mutta siinä se melkein on! Ihan uskomatonta.

Illatkin ovat nykyään taas varsin mukavia, kun ei tarvitse enää aloittaa siivousrumbaa vauvan nukkumaanmenon jälkeen, senkus vaan rojahtaa toisen kainaloon sohvalle. Parasta.

Koti tuoksuu siivoojien lähdön jälkeen muutaman päivän kuin ruusulta. Niin puhtaalta kuin vain voi. Suihkut ja niiden telineet kiiltävät, liesitaso on kuin uusi, keittiön alakaapit sekä eteisen ovet ovat valkoiset, eikä niissä näy Horation roiskeita, aurinko saa paistaa sisään täydellä teholla, sillä pölyjä ei näy missään, ruokapöydän tahmeat jäljet ovat tipotiessään ja lattiat – ah! Niin puhtaat! Sohvatyynyt on aseteltu kauniisti ja pienen ihmeen kanssa voi römytä ja ryömiä pitkin lattioita ilman, että molempien vaatteet ovat hiekassa, pölyssä ja niissä Horation touhutipoissa.

siivous eliitti

Tästä pitää nyt totisesti nauttia, sillä tehdessämme ensi vuodelle hieman laskelmia, huomasimme (toki ei se mikään yllätys ollut), että menoja pitää karsia, mikäli kotosalla vauvan kanssa tahtoo jompikumpi yhtään pidempään olla. Ja tahdotaanhan me, tämä on niin ainutkertainen kokemus!

Lisäksi uskomme vahvasti, että arki alkaa tästä muutenkin rullata iisimmin kun pieni ihme lähtee enemmän liikkeelle, saa itse avarrettua maailmankuvaansa ja käsitys koko maailmasta kasvaa. Päiviin on jo nyt saatu (tai siis vihdoin) rytmiä, joka helpottaa arkea suuresti.

Enkä minä ole yhtään huonompi äiti kuin kukaan muukaan. Olen paras äiti maailman parhaalle pienelle ihmeelle, ja teen kaikkeni hänen eteensä. Omaa mielenrauhaa unohtamatta. ♥

siivous eliitti

siivous eliitti

Yhteistyössä Siivous Eliitti