Miehen kotiäitiys on ohi

Morrelioosi, Herra Longfield tässä.

Lupasin tuolla joskus, että kun kotiäitiysperiodini loppuu ja lähden takaisin työelämään, niin kirjoittelen vielä kerran siitä mimmosta oli olla kotiäiti sitten kun koko urakka on saatu onnellisesti tai onnettomasti loppuun. Kävikin sitten näin että tähän loppuraportin kirjoittamiseen tuli melkoinen väli, minähän olen nyt ollut jo muutaman kuukauden töissä, mutta parempi ei milloinkaan kuin myöhään vai miten se meni.

yksivuotias

yksivuotias

Palasin siis tosiaan kotiäitiyden supersankariutta huokuvasta glamoor-elämästä tavallisten kuolevaisten joukkoon tuossa toukokuussa, ja Huli tuli takaisin huushollia ja lapsenkasvatusta pyörittämään. Kyllä se vaan on niin, että työelämässä on leppoisampaa. Ei tarvitse ihan koko ajan olla kärppänä ja valppaana että mitä nyt on tapahtumassa ja mitä potentiaalisia vaaratilanteita saattaa seuraavan minuutin aikana tulla eteen ja missä vaiheessa pitää valmistautua seuraavaa syöttöä tai nukuttamista tai vaipanvaihtoa varten jottei rytmit mene sekaisin tai väsymys mene yli tai vaipan sisältö on saanut tarpeeksi muhimisaikaa kehittääkseen itselleen oman tahdon.

yksivuotias

yksivuotias

Kotiäitiys kyllä jätti sellaiset jäljet työelämäänkin, että en osaa enää oikein pitää samanlaisia luovia taukoja tai miettiä jotain ei-niin-tähdellistä kuin ennen, vaan jotenkin on pakko koko ajan olla enempi vähempi tekemässä jotain hyödyllistä. Kai se johtuu siitä että lasta hoitaessa piti moiset humpuukitauot jättää pois, ja se moodi on nyt sitten jäänyt päälle. Se ei välttämättä ole yhtään huono juttu.

yksivuotias

yksivuotias

Puolivälikrouvin postauksessani kerroin, että itse itselleni sälyttämistäni kotiäitiystavoitteistani oli jäljellä vielä jäljellä karmean ison makaronilaatikkosatsin tekeminen, sekä pullakahvien järkkääminen muille kotimammoille. Kävi niin, että sain kyllä makaronilaatikkovuoren tehtyä Kari Aihisen varsin mainion reseptin avulla, mutta ne kotimammakahvit sitten jäi kuin jäikin pitämättä enkä täten pysty nyt tituleeraamaan itseäni täydelliseksi kotiäidiksi. En oikein edes tiedä miten en saanut niitä aikaiseksi, viimeisillä viikoilla tein vielä toistamiseen pullaakin ihan vaan sen takia että niitä voisi sitten mammoille tarjoilla, mutta jotenkin pullakahvikutsu vaan jäi sitten tekemättä, en enää oikein edes muista miksi. Siinä taisi olla sen verran kaikkea muuta puuhaa että moinen humpuuki sai väistyä.

yksivuotias

Kotimammakahveja lukuun ottamatta sain kuitenkin muut tavoitteet tehtyä, ja urhoollisesti kävin pienen ihmeen kanssa kaikki värikylvyt ja muskarit ja muut systeemit läpi katkeraan loppuun asti. Ja oon kyllä edelleen sitä mieltä että kokonaisuudessaan kotiäitiyden kokeileminen oli loistopäätös. Pienen ihmeen kanssa kahdestaan hengatessa meille syntyi ihan uudenlainen yhteys joka minun mielestäni on pitänyt nytkin kun Huli taas pitelee supersankariviitassaan ohjaksia kotona ja minä raavin pöytään leipää tavallisten ihmisten maailmassa. Selviän ihan itse kaikista perus lapsenhoitoon liittyvistä jutuista ilman että täytyy koko ajan kädestä pitäen selvittää ihan kaikkea, osaan olla paremmin avuksi lapsen kanssa eikä yhtään pelota vaikkapa lähteä pienen ihmeen kanssa kahdestaan jonnekin. Tiedän että selviämme kyllä hengissä.

yksivuotias

Lisäksi jotenkin minulle heräsi kaikessa tässä hösöttämisessä ja jokapäiväisessä vääntämisessä semmonen ihme me vastaan maailma -henki, että minä ja Huli ja pieni ihme (ja Horatio myös, vaikkei paljoa avuksi lapsen kanssa olekaan) muodostamme yhdessä semmoisen kokonaisuuden ettei meitä mikään estä tai pysäytä, ja vaikka mitä paskaa tulisi niskaan niin kaikesta kyllä selvitään. Välillä sitä toki vähän katkeroituu kun katselee mimmosia tukiverkkoja muilla vanhemmilla on ympärillään, toisaalla käy sukulaiset viikottain lapsia hoitamassa ja vanhemmat käyvät kahdestaan ties millä usean päivän lomamatkoilla jättäen lapset muitta mutkitta isovanhemmilleen hoitoon. Toivon kovasti, että ne keillä tämmöset temput onnistuu, ymmärtävät arvostaa tilannettaan.

yksivuotias

Me ollaan nyt tämän lähes puolitoistavuotisen vanhemmuusrupeamamme aikana käyneet vissiin 4 kertaa kahdestaan jossain, onkohan 3 tuntia ollut ennätysaika joka ollaan oltu pienestä ihmeestä erossa. Näistäkin suurin osa on onnistunut koska satuttiin puolivahingossa löytämään meitä lähellä asuva 16-vuotias tyttö joka etsi lapsenhoitopaikkaa ja joka jostain käsittämättömästä syystä uskaltaa ja kykenee pientä ihmettä tosi hienosti hoitaa. Kyllähän meiltäkin löytyy isovanhemmilta, sukulaisilta ja kavereilta vaihtelevissa määrin halua ja kykyä auttaa, mutta alkuvaiheissa pieni ihme oli mahavaivoineen sun muine epäreiluine ongelmineen ja melkoisen vahvoine vierastamisineen sen verran vaativa hoidettava että se taisi pelottaa kaikki – myös minut ja Hulin – edes yrittämästä mitään kun mikään ei kuitenkaan onnistu, joskus sitä tuntuu että vaikka mitä yritettäisiin tehdä niin tuloksena on vain tärykalvot rikkova hysteerinen huutokonsertti joka loppuu vain jos minä tai Huli otetaan pieni ihme takaisin hellään huomaamme pelottavilta muukalaisilta kuten isovanhemmiltamme.

yksivuotias

Nukuttamaan ei pientä ihmettä ole vielä kukaan muu kuin minä tai Huli edes uskaltanut yrittää, vaippoja on muutaman kerran tainnut joku muu vaihtaa ja vähän on syötetty ruokaa ja pullosta annettu maitoa mutta taitaa nekin kerrat olla yhdellä käsiparilla laskettavissa.

Mutta usko ja toivo on, että ajan myötä mekin löydetään vielä hoitopaikkoja jonne voidaan joskus vielä jättää hieno lapsemme hoitoon ilman pelkoa, ja kaikkineen tilanne voisi olla paljon, paljon paskempikin, joten ihan hirveästi ei tämmösistä oikein kehtaa valittaa. Tärkeintä on että minä ja Huli jaksetaan jeesiä toisiamme silloin kun toisella alkaa voimat ja jaksamiset loppua, ja että pieni ihme on niin hemmetin mahtava otus että sen eteen tekee mitä vain.

Näine hölötyksieni myötä tämä koti-isä kiittää ja kumartaa ja jatkaa pienen täydellisen perheensä kanssa kesälomasta nauttimista. Tehkää te samoin!

yksivuotias

Suositellut

2 Replies to “Miehen kotiäitiys on ohi”

  1. Ihana perhe ootte <3!

    1. Kiitos! <3 Hyvältä tämä myös tuntuu!

Vastaa