Vauvavuoden positiiviset

Koti jossa on yksivuotias, omistaa elävän auringonsäteen.
– Wahlgren

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Olen saanut paljon positiivista palautetta siitä, että olen kertonut meidän vauvavuodesta rehellisesti ja ärräpäitä säästelemättä. Haluan tässä kohden kiittää myös teitä. Olen saanut kasan kauniita tsemppiviestejä sekä ihan konkreettista apua meidän ongelmiin blogin avulla. Kireistä huuli- taikka kielijänteistä en ollut esimerkiksi koskaan kuullut mitään, kunnes sain eräältä teistä pitkän sähköpostin jossa kyseltiin että olemmeko selvittäneet voisiko pienen ihmeen itkuisuuden yksi syy olla kireät jänteet suussa. Ja kuinkas kävikään? Pian tämän viestin jälkeen istuimme Töölön Mehiläisessä odottamassa aikaa kieli- sekä huulijänteiden operoimiseen.

Ihan sydämeni pohjasta haluan kiittää teitä kaikkia, että olette roikkuneet mukanamme koko vauvavuoden. Lähettäneet niitä kauniita viestejänne, kommentoineet blogiin sekä jakaneet omia vinkkejä ihan kaikkeen vauvoissa liittyvissä asioissa. Kaunis kiitos teille ihanaiset! ♥

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Meillä menee tällä hetkellä todella hyvin. Pieni ihme on tomera, vauhdikas sekä reipas taapero, joka nukkuu, syö sekä touhuaa kuten taaperoiden kuuluu touhuta. Tästä eteenpäin blogissakin saadaan varmasti lukea positiivisempia juttuja lapsiperhearjesta – ainakin siihen ensimmäiseen uhmaikään asti, heh!

Vaikka vauvavuosi oli rankka, mahtui siihen toki tosi paljon myös positiivisia asioita, hetkiä joita emme vaihtaisi mistään hinnasta pois. Näitä hetkiä ja asioita olen listannut tähän postaukseen. Postausta kuvittaa upeat Linnolahti Photographyn nappaamat yksivuotiskuvat pienestä ihmeestä. Sydän pakahtuu kun näitä kuvia selaa. ♥ Elina Linnolahti nappasi kuvia muuten aikanaan myös 6 päivää vanhasta pienestä ihmeestä, jutun vastasyntyneen valokuvauksesta voi käydä lukemassa täältä.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Synnytys

Synnytys oli upea kokemus. Miten voikaan 16 tunnissa kokea niin paljon varmuutta ja epävarmuutta samaan aikaan. Kasvaa alle vuorokaudessa äidiksi, isäksi ja perheeksi. Saada käsiin maailman arvokkain asia.

Sylipäikkärit

Heittämällä parasta koko vauvavuodessa! Ihan parhaita huilimishetkiä pienen vauvan kanssa. Rinnalle taikka syliin nukahtava vauva on vain jotain niin täydellistä. Siinä yhdistyy lapsi vanhemman kanssa valtavan kauniilla tavalla.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Ryömimään lähteminen

Yhtään en enää muista minkä ikäinen pieni ihme oli kun ryömimisen tajusi. Kovasti sitä yritettiin jo tuossa 4 kuukauden jälkeen, mutta vauhtiin päästiin vähän myöhemmin. Istuskelin olohuoneen lattialla, ja pieni ihme möllötti vatsallaan lattialla ilmaa takajaloillaan potkien. Olin jostain syystä tuonut olohuoneen matolle ison muovialustan miettien minne sen laittaisin jemmaan. Pieni ihme sattui olemaan muovin päällä, ja varmaan liukas alusta sai pikkuisen tajuamaan mitä niillä käsillä pitää tehdä, jotta pääsee eteenpäin. Siinä muovialustan päällä pieni poika ryömi värikkäässä raidallisessa bodyssaan ensimmäiset sentit. Satuin saamaan ihan ensimmäiset sentit jopa videolle. Tekniikka kehittyi nopeasti, ja pian pieni pötkylä meni varsin näppärästi pitkin lattioita vuorovedoin ryömien. Se oli söpöä!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Ensiaskeleet

Ryömimisen jälkeen alettiin myös jossain kohtaa kontata, mutta sitä merkkipaalua en suuremmin muista. Mutta ensiaskeleita en unohda koskaan! Pieni ihme lähti kävelemään 4 päivää ennen 11 kuukauden ikää. Mielestämme meno on ollut alusta asti varsin vakaata, ja pahimmilta kaatumisilta on vältytty. Mikään täysin aivoton menijä pieni ihme ei ole ollut, vaikka vauhtia on riittänyt.

Mutta ne ensiaskeleet. Millä vimmalla niitä harjoiteltiin. En ikinä unohda niitä hetkiä pienen ihmeen huoneessa, kun istuimme herra Longfieldin kanssa metrin päässä toisistamme ja pieni ihme vaan otti niin rohkeasti ensin yhden askeleen ja heittäytyi sen jälkeen meistä toisen syliin ja sitten taas toiseen suuntaan. Pian askeleita saatiin otettua kaksi, sitten kolme ja siitä se sitten lähti! Naurettiin kaikki ihan kippurassa. Upeita hetkiä!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Leppäkertut

On niin söpöä kun pieni ihme etsii kaikista kirjoistaan leppäkerttuja. Ja mikä ilo ja onni kun hän leppäkertun kirjojen sivuilta löytää (oletteko muuten huomanneet, että leppäkerttuja on ihan jokaisessa lastenkirjassa?). Yhdessä kirjassa leppäkerttu on piilotettu jokaiselle sivulle, ja joka päivä tätä kirjaa selataan suurella vimmalla, joka sivulta vauhdilla osoitetaan leppäkerttua ja sen jälkeen sivu vaihtuu nopeasti toiseen ja uuden leppäkertun metsästys alkaa. Tämän kyseisen kirjan leppäkertut pieni ihme osaa jo ulkoa, joten kirjanen selataan nykyään läpi noin 15 sekunnissa sivujen vaan vaihtuessa ja pienen sormen osoittaessa jokaisen aukeaman leppäkerttua erikseen.

Vastaanottokomitea kotiin tullessa

Heti kun pieni ihme lähti liikkeelle, alkoi hän valua ovelle kun isä taikka äiti saapui kotiin. Parhaimmalta pojan vastaanottokomitea on tuntunut sen jälkeen kun palasin töihin. Sitä ihan oikeasti juoksee kotiovelle, että pääsee näkemään iloisen hymyn ja syliin kurottavat kädet, sekä kuulemaan kauneimman sanan ”äiti”.. Se on maailman välittömintä sekä aidointa rakkautta – molemminpuolista sellaista.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Hiusten silittely

Tarkemmin sanottuna äidin hiusten silittely. Mun hiukset ja niiden harominen sekä silittely rauhoittaa pientä ihmettä suuresti. Hän saa niiden avulla unen päästä uudestaan kiinni ja rauhoittuu päikkäreille kuin itsestään jos vaan saa upottaa pienet kätensä äitinsä hiuksiin. Kuinka suloista!

Ylpeä onnistumisista

On mahtavaa, kun pieni ihme onnistuu jossain ja ymmärtää itsekin, että nyt tuli tehtyä jotain hienoa! Onnistumisen päätteeksi poika hymyilee ja hihkaisee niin onnellisena, ettei siinä voi kuin onnitella pikkuista. Näkisitte miten onnellinen hän on esimerkiksi silloin kun saa kasattua puupalikoita päällekkäin, tai onnistuu löytämään aiemmin mainitun leppäkertun kirjojen sivuilta, tai löytää isän tai äidin navan, Horation nenän taikka onnistuu laittamaan pesukoneen päälle äidin pyynnöstä ihan itse. Voi sitä riemua ja onnea!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Tiukka sormella osoittelu

Sormella osoittelu nauratti meitä tosi usein – ja naurattaa edelleen. Tomera ja tiukka etusormi on mahtava! Pieni ihme alkoi osoitella ensin ruokapöydän päällä olevaa lamppua, hän oppi lamppu-sanan merkityksen joulukuussa ja sillä brassailimme mammakahveilla ja muissa riennoissa. Lisäksi saimme huijattua pienen ihmeen suuhun monen monta puurolusikkaa kun iltapalalla kysyttiin kymmeniä kertoja ”missä lamppu”, ”missa Horatio” ja ”missä takka”. Aina pieni ihme osasi vastauksen ja osoitti kysymäämme kohdetta varsin tömäkästi söpöllä etusormellaan.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Urahtelu

Teidän pitäisi kuulla mikä urahtelija meillä on kotona. Siis niin mahtava ääni! Emme ole ihan varmoja onko murahtelun takana Horatio vai mistä ihmeestä pieni ihme on oppinut murisemaan niin hurjasti. Kaikki uudet ja ihmeelliset jutut osoitetaan aina ensin tiukasti sormella, ja sitten liikettä säestetään valtavan kovalla urahtelulla. Tästä pitää nauttia nyt, sillä jossakin välissä ihan oikeat sanat tulevat korvaamaan murahtelun.

Tanssimuuvsit

Voi tämä saa mut nauramaan vaikka vain kirjoitan tästä! Meillä tanssiminen on yleensä sellaista söpöä tepsuttelua sekä ympyrää kävelemistä. Jos radio pauhaa ihan naaman edessä ja pieni ihme pitää pöydän reunasta kiinni, niin silloin heiluu koko kroppa. Aivan ylisöpöä. Tanssitaan olohuoneessa koko perhe yhdessä tosi usein, ja sekös vasta hauskaa onkin kun voi yrittää matkia äidin ja isän hassuja liikkeitä – tai ainakin alkaa käkättää niille!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Nukahtaminen omaan sänkyyn

Tämä oli kahdeksan kuukauden unitaistelujen jälkeen parasta maailmassa! Jokainen vanhempi, jolla on ollut vauvan kanssa univaikeuksia ja saa lapsen lopulta nukahtamaan omaan sänkyyn ilman huutoa, voi varmasti yhtyä tähän.

”Äiti” ja ”Isi”

Pienen ihmeen ensimmäiset sanat. Ensin niitä hoilotettiin putkessa ”äitiisiäitiisiäitiisi”, sen jälkeen yritettiin pelkkää äitiä, mutta se oli sen verran vaikea, että ”isi” sanottiin selkeästi ensin 7.12.2017. Seuraavana päivänä suusta putkahti puhdas ”äiti”.

Tällä hetkellä sanavarasto on neljän sanan mittainen, äidin ja isän rinnalle on tulleet sanat ”anna” ja ”puu”. Horatiota yritetään myös sanoa päivittäin, mutta onhan se ihan mahdottoman vaikea ja pitkä sana, vielä.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Vaunulenkit

Luonto on ollut meille tosi tärkeä elementti ja osa arkea niin kauan kuin muistan. Kävelin viime kesänä pururadoilla aivan hurjasti, onnea on valtavat lenkkimaastot takapihalla. Muistan elävästi parin tunnin vaunulenkit viime keväänä ja kesänä mammakavereiden kanssa. Huolet, itkuisuus ja kaikki muukin saatiin unohdettua hetkeksi metsän siimeksessä. Lämmin aurinkokin yllätti viime kesänä jokusen kerran ja siivitti askellusta vieläkin enemmän. Ulkoilman vaikutusta omaan hyvinvointiin ei pidä koskaan väheksyä!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Hippaleikit

Herra Longfield muisti hippaleikit. Hänestä ne ovat tosi hauskoja. Pieni ihme pitää minua turvakeskuksena, ja juoksee luokseni naama hassussa virneessä samalla kun isä ottaa häntä kiinni. Ennen kuin pieni ihme osasi kävellä ilman tukea, hän juoksi syliini sohvan reunoja pitkin. Leikkiä jatkettiin vaikka kuinka kauan, ja riemukas nauru täytti hippaleikkien aikana vihreän Vihervaaran. Parasta!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Espanjan matka

Viime elokuun matkan aikaan pieni ihme oli 5 kuukautta vanha. Jännitimme matkaa todella paljon, ja vaikka vietin päivät yksin pikkuisessa Vigon kaupungissa hyvin huonosti vaunuissa viihtyvän vauvan kanssa, loi matka uskoa tulevaan ja siihen, että pääsemme kyllä jatkamaan reissailua koko perheen voimin myös vauvan syntymän jälkeen. Miten ihanaa on antaa lapselle muistoja, kokemuksia sekä ymmärrystä maailmasta matkailun avulla. Meillä on suuri haave päästä matkustelemaan perheenä mahdollisimman paljon. Eikä sen tarvitse olla edes mikään haave, sen kuin vain lähdetään reippaasti ja rohkeasti reissuun! Nythän sen pitäisi olla iisiä kun kaikki ongelmat on selätetty ja matkalla ei tarvitse pelätä jatkuvasti milloin kivuliaat itkukohtaukset alkavat.

Hiljaiset automatkat

Voi nämä ovat niin luksusta! Olemme vasta alkaneet harjoitella sitä että pieni ihme on takapenkillä yksin. Automatkat olivat niin hurjia vauvavuotena, ettei tullut edes mieleen jättää huutavaa vauvaa yksin takapenkille – siellä tehtiin ihan kaikki sen eteen, että toisella olisi edes hetki parempi olla. Mutta tosiaan nyt matkat menevät jo niin paljon paremmin!

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Muistot

Tärkeimpänä kaikista ovat nämä sekä lukuisat muut muistot. Niitä on saatu tallennettua omaan sekä tietokoneen muistiin valokuvien ja videoiden avulla vaikka kuinka. Muistojen avulla näihin hellyyttäviin hetkiin voi palata vuosien saatossa vielä useita satoja kertoja.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Minulle sanottiin vauvavuoden aikana usein, että rankat jaksot unohtuvat nopeasti, ja mieli täyttyy kaikella sillä ihanalla mitä pieni ihme toi mukanaan. Tätä oli vaikea uskoa, mutta nyt kun touhuamme valloittavan taaperomme kanssa, minun on pakko yhtyä tähän. Olen niin onnellinen sekä rakastunut pieneen poikaamme, etten aidosti enää muista miltä ne viikot yksin koliikkisen vauvan kanssa tuntuivat. Miltä tuntui nukuttaa viikko (eiku kuukausi) toisensa jälkeen tunteja itkevää vauvaa, miltä tuntui kun tunsi itsensä täysin hyödyttömäksi kun ei voinut auttaa vauvan oloa, miltä tuntui kun apua ei ollut oikein saatavilla ja oma pää alkoi hajota..

Ikävät muistot ovat totisesti kadonneet! Mitä kaikkea me saamme vielä pojan kanssa kokea, sitä ei malttaisi edes odottaa.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Katsellessani vastasyntyneen pienen ihmeen valokuvia, hymyilen. Miten kauniisti Linnolahti Photography sai ikuistettua pienen käärömme. Samalla hymyilen sille miten paniikissa olimme kuvaussessiossa. Meidän pieni perhe, vanhemmat päästään aivan sekaisin vastasyntyneen kanssa ja vauva niin autuaan tietämätön kaikesta häsästä mitä me vanhemmat hänen ympärillään häsäsimme. Kuvat ovat rauhoittavia, ja pieni vauva näyttää niissä valtavan kauniilta – täydelliseltä. Miten upeita muistoja vuoden takaiset kuvat saivatkaan aikaan.

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Ja sitten nämä uunituoreet yksivuotiaan kuvat, jälleen taitavan Elina Linnolahden ottamia. Kuvaussessio oli vuoden takaiseen verrattuna meille vanhemmille paljon rennompi, olemme kasvaneet vanhemmiksi ja pieni vauva kasvanut reippaaksi taaperoksi. Eihän tässä ole enää mitään hätää.

Tätä matkaa on upea jatkaa yhdessä eteenpäin – uusia unohtumattomia muistoja keräten!

Kerro meille omat parhaat hetkesi vauvavuodesta, niitä olisi ihana lukea. ♥

linnolahti photograpgy yksivuotiskuvaus

Yhteistyössä Linnolahti Photography

Suositellut

6 Replies to “Vauvavuoden positiiviset”

  1. Kaunis kirjoitus! Teitä on todella koeteltu ensimmäisen vuoden aikana. Meidän esikoisen syntymä ja sitä seuranneet viikot ja kuukaudet melkein 8 vuotta sitten olivat niin järisyttävän onnellista aikaa, että voi jos ne voisikin jollain aikakoneella kokea uudelleen. Pienen pieni peikkotukkainen tyttölapsi oli jotain niin ihanaa, ettei todeksi voitu melkein uskoa. Onneksemme kaikki oli myös todella helppoa ja luonnollista, ja ne harvat pienetkin iltaitkut tai epävarmuuden hetket ovat jo unohtuneet kauan sitten. Pikkusiskon syntymä 5 vuotta sitten oli kaaoottisempaa, vaikka kaikki ihan hyvin menikin. Meidän perheellä meni enemmän aikaa tottua uuteen tilanteeseen ja lapsimäärän tuplautumiseen. Nyt kun molemmat tytöt ovat jo ”isompia”, voi että me nautitaan ja elämä tuntuu helpommalta! Hetkeäkään en vaihtaisi pois, mutta kieltämättä tämä vaihe on aika mahtavaa. Kun voi hetkeksi kellahtaa sohvalle ilman pelkoa katastrofista lastenhuoneessa 😉

    1. Kiitos Anna kauniista kommentista ja nauttikaahan nyt todella uudesta elämäntilanteesta! Näitä vaiheita taitaa totisesti seuraavien vuosien aikana olla edessä. Otetaan niistä siis kaikki hyvä irti tässä ja nyt! <3

  2. Mahdottoman hienoja kuvia ja KIITOS kun kirjoitat sydän auki! Mulle vauvavuoden parasta on varmasti se kun maataan yhdessä lattialla. Pieni päästää niin omituisia onnellisuuden ääniä päästessään härppimään äidin naamaa, samanlaisia hihuja ei kuulu missään muussa tilanteessa. Kun katsotaan toisiamme ihan senttien päästä ja hykerrellään, ja ne ihanan ällöttävät märät pusut. Tätä onnea mä en unohda koskaan.

    1. Kiitos sinulle Heli, että olet mukana. <3 Kyllä ihan sydämessä tuntui kommenttisi - just noita hetkiä ei vaihtaisi mistään hinnasta pois. Eikä niitä totisesti tule koskaan unohtamaan!

  3. Ihana kirjoitus 🙂 täällä on vasta puolet (nyyyh!) vauvavuodesta takana, mutta paljon ihania hetkiä kuitenkin ollut ♥♥ synnytys, sisarusten koko ajan muodostuva ihana suhde, iloinen vauvanpallero ♥

    1. Lurre nyt vaan nautit vielä siitä toisesta puolikkaasta! <3 Ihania hetkiä on senkin jälkeen tiedossa varmasti meillä molemmilla vielä useiksi vuosiksi eteenpäin!

Vastaa