Ravintola Wanha Mylly, Helsinki

Moravia, Herra Longfield täällä.

Minä pääsin eräs arki-ilta karkaamaan raskasta kotiäidin arkea helsinkiläiseen Wanha Mylly -ravintolaan, jossa järjestettiin riistaviinien ja siinä sivussa myös parin riista-annoksen koemaistelutilaisuus. Ah, kyllä se teki hyvää heittää puklurätit ja vauvanruokaan kiinni kivettyneet lusikat seinään ja lähteä tukka auki vähän humputtelemaan ja jättää uraohjus-Huli vuorostaan katsomaan pienen lapsemme perään!

Ravintola Wanha Myllykuva lainattu: www.vanhamylly.fi

Wanha Mylly on siitä hauska paikka, että siitä täytyy olla jo jotain 15 vuotta kun saimme Hulin veljen vaimolta vahvan suosituksen mennä sinne syömään maailman parhaat pippuripihvit. Olimme olleet lapsenvahteina heidän esikoispojalleen, ja he olivat Wanhassa Myllyssä käyneet nuo pihvit vetäisemässä jonkun vuosipäivän tai vastaavan merkeissä ja kotiin palattuaan vuolaasti paikkaa ja pihvejä suosittelivat. Tuo vahtimamme esikoispoika on kohta täysi-ikäinen, ja veljelläkin on nykyään eri vaimo jo, mutta niin vain emme ole tähän päivään asti koskaan saaneet aikaiseksi mennä niitä superpippuripihvejä maistamaan. Nyt sentään minä pääsin paikkaa katsastamaan, ja siellä ruokalistallahan se pippuripihvi yhä oli, yhdessä lankkupihvin ja paistetun maksan kaverina paikan klassikkoannoksien joukossa.

Ravintola Wanha MyllyRavintola Wanha Myllykuva lainattu: www.vanhamylly.fi

Wanha Mylly on Herttoniemen kartanon mailla sijaitseva ravintola, jota on vuodesta 2001 asti ohjannut yksi ja sama perhe; nyt siellä on juuri sukupolven vaihdos menossa, mutta meidän maistajaisiltaamme oli vielä tullut nykyisen omistajan vanhemmat eli se 2001 vuodesta asti paikkaa luotsannut pariskunta isännöimään ja emännöimään. Ravintola on tunnettu etenkin kesäajan upeista maisemistaan kartanon mailla sijaitsevien puistojen ja läheisen sorsalammen takia, mutta on myös tavallaan hieman kärsinyt tästä maineesta koska ilmeisen moni – myös minä – on jotenkin mieltänyt että Wanha Mylly olisi vain kesäisin auki, vaikka paikka on todellisuudessa ihan ympärivuotisessa käytössä.

Ravintola sijaitsee vanhassa pehtoorintuvassa, jossa sijaitsi jo lähes sata vuotta sitten kahvitupa, ja joka sai ylennyksen ravintolaksi vuonna 1971. Ravintola on kerännyt mainetta eritoten pihviravintolana, kuten klassikkoannoksistakin voi päätellä, mutta yksi ravintolan suosituimmista annoksista on silti myös päivän kala. Ja kuten illan aikana kävi ilmi, ravintolassa on ilmeisen erinomainen viinitarjonta kiitos asiaan varsin vahvasti vihkiytyneen omistajapariskunnan. Viiniasiantuntijamme tiesi kertoa, että ravintolasta saa tiettyjä huippuviinejä maailman mittakaavassa todella edulliseen hintaan, sillä isossa maailmassa joistain ravintolassa tarjolla olevista viineistä voi joutua maksamaan nelinumeroisia summia – näihin verrattuna Wanhasta Myllystä noita samoja viinejä saa jopa naurettavan halvalla, kiitos pariskunnan, joka on vuosikymmenien ajan pulloja kellariin keräillyt pieteetillä ja hartaasti, ja joista sitten osa on yhtäkkiä lävähtänyt kaikkien viiniveijojen listoissa ihan sinne kärkisijoille asti.

Ravintola Wanha Mylly

Kuuluisien pihviannosten ja päivän kalojen sijaan me söimme viihtyisän kodikkaassa ravintolasalissa riistaa. Riistakin varmaan herättää sanana tiettyjä mielikuvia, vaikka sehän itse asiassa pitää sisällään aika hemmetin monenlaista lihaa – kaikenlaiset vipeltäjät hirvistä ja peuroista jäniksiin ja lintuihin tuupataan kaikki saman riista-nimikkeen alle. Meidän eteemme kiikutettiin alku- ja pääruoaksi hirveä, ja niiden seurana meillä olisi alkutietojen mukaan pitänyt olla neljää erilaista viiniä, mutta jokin oli valitettavasti mennyt vikaan ja viinejä olikin harmillisesti kuutta erilaista. Hammasta purren kestimme tämän kohtalon julman oikun.

Ravintola Wanha Mylly

Oli todella jännä kokemus maistella viinejä ensin ihan sellaisenaan, ja sitten taas uudestaan ensin pöytään tuodun karpalokastikkeen kanssa tarjoillun hirvifileen ja lopuksi vielä fileeseen verrattuna hyvin erilaisen, tomaattisen ja yrttisen hirvi osso bucco –annoksen kanssa. Ne viinit, jotka olivat sellaisenaan olleet hyviä, eivät hirvifileen kanssa enää ollutkaan niitä parhaita, vaan sieltä nousi joku yksin vähän vaisuksi jäänyt viini selkeästi muita parempana esiin. Ja sitten kun taas syötiin sitä tomaattista osso buccoa, mielipide parhaasta viinistä vaihtui jälleen. Minä olen viininjuonnissa vielä sen verran noviisitasolla että taisi olla ensi kerta kun näin selkeästi itse koin miten paljon ruoka ja viini toisiinsa vaikuttavat. No, nyt olikin kyllä sen verran kovat kanuunat tarjoilemassa helmiä sioille että kunnia kyllä kuuluu sinne, eikä minun yhtäkkisesti kehittyneille makunystyröilleni. Kuten todettua, Wanhan Myllyn pariskunta nimittäin harrastaa viinejä suurella vimmalla ja kokemuksella, ja heillä on jopa oma pieni (pieni ja pieni, oliko se nyt vajaa 3 hehtaaria ja vuosituotto semmonen liki 10000 pulloa) viinitilansa Tsekkien Määrin alueella.

Ravintola Wanha MyllyRavintola Wanha Mylly

Valitettavasti meille ei ollut nyt tarjolla Wanhan Myllyn omista viineistä kumpaakaan – valkoviini Cuvee Bambi ja punaviini Cuvee Muflon – mutta melko tujakkaa ja mainiota kamaa saimme silti laseihimme. Itse tykkäsin pelkkiä viinejä maistellessamme eniten sellaisesta mönjästä kuin Ville Di Antane Valpolicella Ripasso Doc Villa Ca’Vendri – ja nimitystä mönjä käytti myös meille viineistä kertonut asiantuntija, tosin hän kertoi että Ripasso-viinien valmistuksessa käytetään Amarone-viinien valmistuksessa ylijääneet pohjamönjät, joissa on valtavasti makua, mutta minä unohdin kaiken muun kuin sanan mönjä ja mönjäviiniksi tämä juoma sitten tampion suussa kääntyi. Mutta sitten kun saimme eteemme aivan tajuttoman herkullisen hirvifileen, sen kanssa parhaiten omasta mielestäni sopi AOC Chateauneuf-du-Pape nimellä kulkeva tavara, joka on kuulemma ollut Alkon valikoimissa iät ja ajat sellaisena vähän parempana punaviininä. Viinihirmut tiesivät kertoa, että syy tähän on se että tämä viini on aikoinaan ollut Venäjän ylimystön suosiossa, ja sieltä sen maine on sitten Suomen maaorjienkin pariin aikojen saatossa kulkeutunut. Tämä viini oli kyllä ollut sellaisenaankin ihan hyvää, ja asiantuntijaraatimme mielestä sekä tämä että se mönjäviini sopivat hirvifileen kanssa parhaiten, ja molemmat saivat kyllä ihan hyvät arvosanat sellaisenaan juotuinakin. Mutta kun siirryimme tomaattisen osso buccon kimppuun, olikin nämä suosikkiviinit aika kökön oloisia, ja parhaiksi viineiksi nousi 2004 vuodelta kotoisin ollut Cornas Renaissance – joka oli viiniasiantuntijan listalle pakottama vaihtoehto ja sellaisenaankin hyvä viini – mutta melkeinpä senkin edelle kiiri yksinään ja hirvifileen kanssa juotuna muihin tarjottaviin verrattuna melko öklö Augusta Barbera D’Asti DOCG Superiore Nizza (vuodelta 2012). Kuten jo tuolla jossain sanoin niin itselleni oli ihan ajukopan avaava kokemus huomata tällaisella hauskalla makutestillä miten suuri vaikutus viinillä ja sen kanssa tarjottavalla ruoalla toisiinsa on.

Ravintola Wanha MyllyRavintola Wanha Mylly

Jälkkäriksi saimme vielä todella raikkaan ja maukkaan tyrnivanukkaan marinoitujen lakkojen kanssa – sen kanssa punaviinit ei oikein iskeneet enää – ja sitten olikin aika lähteä takaisin kohti kotiäidin arkea, vaippoja ja uusia hampaita ja vauvanruokien maistelua joita ei varmaan millään superviinilläkään saa mielekkääksi.

Wanhasta Myllystä jäi oikein hyvä kuva – niin miljöön, tarjottujen herkkujen kuin eritoten tilaisuuttamme isännöivien ja emännöivien mahtavan pariskunnan takia – ja sinne on nyt aikuisten oikeasti vaan mentävä Hulin ja pienen ihmeen kanssa kesällä kokeilemaan se pippuripihvikin ja katsastamaan ne paljon kehutut kartanomaisemat. Ravintola, kartano ja kaikki puistot ja lammet sijaitsevat näppärästi keskellä Helsinkiä hyvien kulkuyhteyksien päässä eikä missään kahden tunnin automatkan päässä. Ja vaikka paikasta saakin maailmankuuluja viinejä, ei se silti todellakaan ole mikään pelottava viinihifistelijöiden kappeli jossa katsotaan kieroon jos ei asiakas osaa pitää lasista oikein kiinni tai lausuu väärin ranskankielisiä sanoja. Päinvastoin, paikka oikein huokui sellaista rauhallista ja kodikasta meininkiä, ja jopa minun kaltaistani törppöä kohdeltiin siellä ihan ihmisenä ihmisten joukossa. Todella iso suositus, ja älkää nyt hyvät ihmiset venatko tänne menemistä 15 vuotta, kuten jotkut pölvästit ovat tehneet.

Ravintola Wanha Myllykuva lainattu: www.vanhamylly.fi

Suositellut

Vastaa