Rekiajelulla

Isäni on kova poika kiertämään huutokauppoja. Pienenä tyttönä kiersin isäni kanssa huutokauppoja mielelläni – niissä oli jotain jännittävää ja ilmapiiri oli mukavan leppoisa. Joskus pääsin itsekin nostamaan käteni jonkin pienen kipon ollessa huudon kohteena. Eräästä konkurssipesästä huusin itselleni laatikkollisen krääsää, ja penkoessani 20 markan laatikkoani, löysin sieltä selkeästi hieman piilotetun esineen. Kävi ilmi, että se oli norsunluusta veistetty koriste-esine. Kilttinä tyttönä kävin näyttämässä esinettä huutokaupan pitäjälle, ja hän nappasi sen minulta hieman nolostuneena eikä selkeästi tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä, jotain puhui laittomasta tavarasta ja ettei sitä olisi saanut myydä. Sinne meni minun hurjin huutokauppalöytöni!

rekiajelu

Isäni on tehnyt valtavasti upeita löytöjä huutokaupoista, ja jokunen niistä majailee myös vihreässä Vihervaarassa. Yksi niistä on kuvissakin näkyvä lasten reki. Reki on peräisin 1800-luvulta, ja siinä oleva samettinen istuinosa on alkuperäinen ja uskomattoman hyvässä kunnossa sen ikäiseksi. Reki on ollut alunperin musta, se on maalattu 1950-luvulla. Maali alkaa jo hieman hapertua, mutta toisaalta se tuo rekeen aika kauniin ja eläväisen pinnan. Isäni osti reen mieheltä, jonka perhe oli saanut sen lahjaksi vuonna 1918 Kankaisten kartanosta.

rekiajelurekiajelu

Reessä on tässä vuosien saatossa työnnelty Kodaa, ja sen lisäksi useampi kaverin lapsi on halunnut istua siinä meillä kyläillessään. Eilen reki pääsi ensimmäistä kertaa ihan tositoimiin! Nappasimme pienen ihmeen untuvapussin sisään ja istutimme pienen pojan reen kyytiin. Olimme lähes varmoja, ettei takorautainen reki kulje mihinkään, mutta sehän luisti kuin unelma!

rekiajelurekiajelu

Viipotimme pitkin Espoon keskuspuistoa ja kyllä siinä oli hymy herkässä kun ajattelimme miltä meidän kokoonpano näyttää! Horatio sekoili reen vieressä ja me lykimme pientä ihmettä antiikkireessäämme ylä- ja alamäissä hurjaakin vauhtia. Pieni ihme nautti menosta niin paljon, että otti ja nukahti reen kyytiin! Aamupäikkärit nukuttiin sitten pitkän metsälenkin aikana ihanan kirpsakassa talvisäässä.

rekiajelurekiajelu

Hieman jo lenkillä juttelimme, että voisiko rekeä kunnostaa ensi talvea varten jollakulla alan asiantuntijalla. Olisi upea saada se alkuperäiseen loistokuntoon (mustaa emme kyllä reestä haluaisi). Tosin en yhtään tiedä suostuuko pieni ihme siinä enää ensi talvena rauhassa istumaan. Mutta jos reen kunnostaisi, olisi se entistä upeampi sisustuselementti. Tällä hetkellä reellä ei kyllä oikein ole sellaista asiallista paikkaa vihreässä Vihervaarassa. Mutta eiköhän sekin järjesty kun pienen ihmeen huone saadaan joskus valmiiksi, ja sen myötä talon muutkin nyt hieman epämääräisissä paikoissa olevat huonekalut löytävät omille paikoilleen.

rekiajelu

Nyt pitää vain kovasti toivoa, että nämä upeat talvikelit kestäisivät etelässäkin edes hetken aikaa! Rekiajelulle haluamme ehdottomasti uudestaan – vielä monta kertaa!

Lunta tulvillaan on raikas talvisää, ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää. Sen kohta valjastan reen pienen etehen, ja sitten joutuin matkahan me käymme riemuiten.

Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee. Rekehen, rekehen nouse matkaamaan! Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan.

On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa. Nyt liinakkomme kiitää ja valkoinen on maa.

rekiajelu

Suositellut

Vastaa