Baby bluesin täyteiset viikot

On niin mukavaa kun ystäviä ja sukulaisia on käynyt kylässä moikkaamassa pientä ihmettä. Vieraita on ravannut tasaiseen tahtiin nyt nelisen viikkoa, ja on ihan pakko kiittää kaikkia kyläilijöitä! Ette usko miten voimaannuttava ja hyvä olo mulla vierailujen jälkeen on aina ollut. Jokaisella vierailulla on ollut ihan aidosti todella suuri merkitys.

baby blues

Ensimmäiset kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen podin nimittäin ns. baby bluesia, turha sitä on kiistää. Vaaleansinisestä vauvakuplasta ei ollut tietoakaan, kyyneleitä valui valtoimenaan pitkin päiviä ja olotila heitteli hormonien vuoksi laidasta laitaan. Herra Longfield ymmärsi mistä on kyse, antoi mulle tilaa, omaa aikaa, tukea, helliä sanoja sekä myös naurua niissä kohdin jossa sitä kipeimmin tarvittiin. Muistan miten herra nauroi ja minä yhdyin lopulta nauruun, kun itkeä pillitin sitä, ettemme pääse enää koskaan herran kanssa kahdestaan saunaan! Tai kun tirautin jokusen kyyneleen harmitellen sitä, etten halua/jaksa tutustua pienten vauvojen äiteihin, vaan haluan, että kaikki mun nykyiset ihanat ystävät saavat samanikäisen vauvan mun kanssa.

baby blues

Baby bluesin niska taitettiin katki parin viikon jälkeen pienen ihmeen syntymästä. Juttelin asiasta neuvolassa, perheelle sekä ystäville. Tiesin mistä on kyse ja en pelännyt pitkiä itkukohtauksia, mielialan vaihteluja taikka omituisia ajatuksia itsenäisyyden ja elämän menettämisestä. Annoin tunteiden tulla, mietin niitä ja kerroin niistä heti herralle ja monesti myös ystäville sekä perheelle viestien ja puheluiden muodossa. Päivä päivältä kaikki näytti positiivisemmalta ja sitten piti vain odottaa, että homma saatiin painaa lopullisesti villaisella.

baby blues

Ystävät sekä perhe olivat eniten tukenani. Moni kertoi muistaneensa, että suuret muutokset ovat aina olleet mulle kova paikka. Sisko kertoi, että muistaa miten soitin hänelle kun Horatio tuli meille. Kerroin siskolle, etten osaa/voi rakastaa Horatiota, koska se tuntuu väärältä edesmenneen Kodan takia. Eräs ystävä kertoi, että olin tosi allapäin muutettuamme vihreään Vihervaaraan, koska pihatyöt olivat tekemättä ja piha oli pelkkää mutaa. Herra Longfield muisteli miten jouduin palaamaan ekoiksi öiksi takaisin vanhempien luokse kun muutimme herran kanssa ensimmäiseen yhteisiin kotiimme. Itkin kuulemma niin lohduttomasti opiskelijakämpässä, että lopulta äiti ja isä soitettiin hakemaan mut takaisin kotiin. Herra myös kertoi, että olin aivan shokissa kun hän kosi minua. Hoin monta päivää kosinnan (ja totta kai myöntävän vastauksen) jälkeen, että mua pelottaa jos meidän täytyy nyt muuttua tylsiksi aikuisiksi kun menemme naimisiin. Epäilin kovasti, ettemme voisi enää olla hölmöjä ja sekoilla yhdessä kuten kosintaan asti olimme tehneet. Niin ja sitten oli vielä sellainen juttu, että kun jätimme Kodan ensimmäisen kerran pidemmäksi aikaa hoitoon Tahkovuoren reissun ajaksi, tuli mulle niin kamalan huono omatunto nähdessäni Kodan valokuvan kirjan välissä reissussa, että oksensin koko aamun.

baby blues

Mutta enkös mä sanonut vain joitain päiviä ennen pienen ihmeen syntymää, että hänen tulonsa tuntuu just nyt tavattoman luonnolliselta asialta..? Taidan olla luonteeltani vähän sellainen tyyppi, etten osaa stressata asioita kovin kattavasti etukäteen. Intoilen vaan onnesta soikeana kaikkea uutta, mutta en ajattele etukäteen kuin kaikkea sitä ihanaa ja positiivista, ja lakaisen kaiken muun jonnekin syvälle mattojen alle. Ja ainahan se sotku sieltä mattojen alta jossain välissä esiin tulee.

baby blues

Baby blues ei ole mikään harvinainen juttu, jopa 70-80 % uusista äideistä kokee sitä ensimmäisten päivien, viikkojen sekä kuukausien aikana. Osalla se menee ohi tosi nopsaan ja osan se pitää otteessaan hieman pidempään. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta aletaan puhua sitten siinä vaiheessa, jos olotila ei ota parantuakseen. Omista fiiliksistä ja tuntemuksista kannattaa puhua avoimesti synnytyksen jälkeen. Neuvolassa, puolisolle, ystäville, perheelle tai vaikka nimettömänä netissä. Toisten kokemuksista ja tsemppaavista sanoista saa voimaa ja uskoa omaan jaksamiseen uuden ja ihmeellisen edessä!

Sillä uutta ja ihmeellistä tämä kaikki totisesti on! Itse ainakin koen, että tässä meni yhdessä hetkessä koko elämä tavallaan uusiksi, tuntui tämä kaikki sitten etukäteen kuinka luonnolliselta tahansa. Arki tulee saada toimimaan ja rullaamaan uudestaan, siihen pitää saada ynnättyä entisen ja uuden elämän parhaat jutut, niin että meillä kaikilla on hyvä olla. Uutta arkea ei rakenneta hetkessä, ei viikoissa eikä edes ehkä kuukausissakaan. Mutta se työ on saatu nyt vauhtiin kun aivot alkavat toimia normaalisti ja hormonit ovat tasoittuneet.

baby blues

Nyt – noin neljä viikkoa synnytyksen jälkeen – naputtelen tätä tekstiä kännykälläni sydän pakahtuen. Itkeä tirautan edelleen melkein päivittäin, mutta itken siitä käsittämättömästä tunteesta, että olen jollekulle äiti. Tuohon nelikirjaimiseen sanaan mahtuu niin paljon, että kyllä sitä saa vähän herkistellä aika ajoin!

Juuri nyt pieni ihme nukkuu olkapäälläni tuhisten ihan överisöpösti. Tuntuu oikealta olla juuri tässä ja nyt. Sain piipahtaa aiemmin päivällä Sellossa shoppailemassa ja parin tunnin oma aika teki taas hurjan hyvää. Nyt jaksan taas painaa pepun sohvalle ja nököttää tässä niin kauan kun pieni ihme minua vain tarvitsee.

idbaby blues

 

Suositellut

8 Replies to “Baby bluesin täyteiset viikot”

  1. Hieno kirjoitus!
    Itse myös mietin tuota, että tuleeko meidän perheessä paha baby blues ja kuinka siitä pääsee yli 🙂
    https://faijahommia.fi/

    1. Ei sitä kannata liikaa etukäteen miettiä! Kunhan vain tiedostaa, että negatiivisetkin tunteet on normaaleja eikä niitä kannata liikaa pelästyä. Lisäksi toisten tuki on korvaamatonta, puolison, ystävien yms. Tunteista kannattaa puhua avoimesti, usein murheet kasvavat omassa päässä liian suuriin mittakaavoihin ja silloin jonkun toisen mielipide on kultaakin arvokkaampaa! Tsemppiä ensihetkiin vauvan kanssa! <3

  2. Hyvä kirjoitus, niin avoin ja rehellinen. Oot kyllä niin mahtavan reipas ja rohkea 🙂 Pieni ihme on valtavan onnekas, kun sillä on noin ihanat vanhemmat <3

    1. No voi mikä kommentti Rikke! Kiitos! <3 Katsotaan nyt mitä tästä oikein tulee. Pienin askelin ja liikaa stressaamatta yritetään mennä eteenpäin.

  3. Mulla ei ole baby blues – kokemuksia kun ei ole babyakaan, mutta samaistun niin tohon muutoksien paineen alla sortamiseen! 😀 Siis kaikki meidän muutot (kaksi kertaa viimeisen vuoden sisällä), kesällä meille tuleva koira, jne jne on saanut mut jahkailemaan ja tirauttelemaan kyyneliä KOSKA MITÄ JOS SE SITTENKÄÄN EI OO HYVÄ VAIHTOEHTO JA KOKO MEIDÄN ELÄMÄ MENEE PILALLE?!

    Ja mies on sitten enemmän sitä ”hyvin se menee” -tyyppiä ja välillä sillä kyllä menee hermo mun jahkailuihin ja voivotteluihin. Itselläkin menee hermo! 😀 Ja loppujen lopuksi kaikki isot päätökset on aina osoittautuneet hyviksi.

    1. Tunnistan täysin itseni!

      Meillä kanssa mies on tommoinen ”tylsä” järjen ääni, aina sanomassa, että hyvin kaikki menee, miksi ei menisi, samalla kun omasta mielestäni kaikki on kaatumassa niskaan ja tehdyt päätökset oli täysin vääriä. 😀 Ja totisesti, kaikki isot (ja vähän pienemmätkin) päätökset jotka ollaan yhdessä tehty, ovat järjestäen olleet täysin oikeita ja mahtavia ratkaisuja – ainakin sitten loppujen lopuksi.

      p.s. Koiran hankinta on AINA oikea ratkaisu! Ihanaa karvaista kesää teille! <3

  4. Hyvä, että kirjoitat tästä ja että olet saanut apua, tärkeä aihe. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen olin jotenkin ihan jumissa, ihmettelin, miksi se rakkaus ei hyökynutkään kerralla päälle, kun vauvan sai syliin. Nyt toisen lapsen syntymän jälkeen tajuan, että minulla oli baby blues silloin neljä vuotta sitten. Mutta nytkin tietyllä tapaa se ”oman itsen” menettäminen mietityttää, rakastan olla äiti näille kahdelle ihanuudelle, mutta haluan olla edelleen myös minä, Working on it. Nyt mössötän tämän kolmiviikkoisen tuhisijan ja nelivuotiaan touhutätin kanssa vauvakuplassa ja päätän vain nauttia joka hetkestä (ja ansaitusta lomasta). Ihanaa kevättä teille ja päivä kerrallaan, vauva on niin pieni niin lyhyen hetken, nauttikaa parhaanne mukaan ❤

    1. Upea päätös nauttia vain hetkestä! Sitä minä työstän edelleen. Kaikki mesoaa vieressä, että nauti nyt, vauva-aika on niin nopeasti ohi! Kyllähän minä nautin, mutta pakko sanoa, että odotan myös sitä aikaa kun pääsen touhuamaan lapsemme kanssa yhdessä erilaisia juttuja. Ihanaa aikaa ja kevättä teille Satu! <3

Vastaa