Laskettu aika

28.3.2017

Päivämäärä, jota olen makustellut jo pitkään.

Päivämäärä, jota hoin itselleni sekä kaikille tutuille onnesta sekaisin raskauden ensimmäisellä ja toisella kolmanneksella.

Päivämäärä, jonka olen yrittänyt unohtaa raskauden viimeisellä kolmanneksella.

Pienen ihmeen laskettu aika.

raskauden viimeinen kolmannes

Näin raskauden viimeisinä hetkinä sitä toivoisi, ettei olisi tietoinen koko lasketusta ajasta. Äitiyskorttiin kirjattua päivämäärää pitää tietynlaisena maaliviivana – vaikka maaliin voidaan päästä jo aiemmin, taikka vastaavasti viikkoja myöhemmin tuota maagista päivämäärää.

Totuushan on se, että laskettu ajankohta on lasketusta ajasta plus/miinus 14 vuorokautta. Eli laskettu aika on yhden maagisen päivämäärän sijasta neljä kokonaista viikkoa. Ja näillä neljällä viimeisellä viikolla me nyt mennään.

idraskauden viimeinen kolmannes

Aika on mennyt hurjan nopeasti, jonka lisäksi raskauteni on ollut todella helppo. Liian helppo ollakseen totta. En tiedä johtuuko kaikki tämä iisistä viimeisestä 9 kuukaudesta, mutta jos ihan totta puhutaan, en käsitä vieläkään mihin olemme herra Longfieldin kanssa ryhtymässä.

Olemme hoitaneet kaiken kuntoon pientä ihmettä varten varmoin ottein, yhdessä. Meitä ei pelota taikka jännitä tuleva, mutta silti tuntuu, että kaikki on muuttumassa. Ja samalla tuntuu, ettei mikään ole muuttumassa. Tai enemmänkin ehkä siltä, että miksi muutoksen pitäisi tuntua joltakin erikoiselta ja ihmeelliseltä.

raskauden viimeinen kolmannes

Pieni ihme tuntuu aivan raskauden viime metreillä niin kovin luonnolliselta asialta. Ei elämää mullistavalta, jännittävältä taikka kaiken muuttavalta asialta, vaikka varmasti hän tuleekin näitä kaikkia meille olemaan. Mutta juuri nyt olo on todella rauhallinen, levollinen ja ennen kaikkea normaali. Olen jännittänyt ja stressannut molempia yhdessä hankkimiamme koiranpentuja enemmän kuin vatsassa kasvavaa lastamme, se on aika hassua.

Kun yritän ajatella itseäni äitinä, menen solmuun. En pysty suunnittelemaan äitiyttä etukäteen. En osaa ajatella miltä tuntuu olla äiti tai miltä äidinvaisto tuntuu – syttyykö se heti vai meneekö siihen pieni tovi. Minulle on myöskin täysin mahdotonta miettiä kuinka suurelta rakkaus lasta kohtaan voikaan tuntua.

raskauden viimeinen kolmannes

Uneni ovat olleet aika villejä lähes koko raskauden ajan. Nyt viimeisellä kolmanneksella ne ovat hieman rauhoittuneet, ja pieni ihmekin vierailee niissä entistä useammin. Olen leikkinyt, pidellyt pientä ihmettä tiukasti sylissä, imettänyt sekä katsellut pienen ihmeen touhuja unissa näkemättä koskaan hänen kasvojaan. Vasta ihan vähän aikaa sitten näin pienen ihmeen kasvot unessa täysin selvästi ensimmäistä kertaa. Muistan, että tuijotin ryppyistä, juuri syntynyttä punaista naamaa herkeämättä, haluten painaa jokaisen sentin siitä tarkasti mieleeni. Pienellä ihmeellä oli unessani ihan hassu tumma tukka, ruskeat silmät sekä tiukan kiukkuinen ilme naamallaan (selkeästi äitiinsä tullut).

Pienen ihmeen näkeminen ensimmäistä kertaa on meistä molemmista koko synnytyksen odotetuin hetki. Itse synnytystä en osaa pelätä. Olen tankannut synnytyksestä valtavasti tietoa ja tiedän mitä missäkin vaiheessa pitäisi tapahtua. Taito vaan puuttuu, eikä sitä paljon kuivaharjoitellakaan voi, joten mitäpä sitä sen enempää miettimään etukäteen. Minulle on luvattu, että tiedän kyllä kun homma käynnistyy ja sen jälkeen katsotaan mitä tuleman pitää. Ainoa vieno toive minulla on synnytyksen osalta se, että kaikki saataisiin vietyä läpi alusta loppuun mahdollisimman luonnollisesti.

raskauden viimeinen kolmannes

Laskettu aika lähestyy – tai oikeastaan laskettu ajankohta on koko ajan läsnä. Koko tämä upea raskauskokemus saadaan päätökseen alle kuukaudessa, se taitaa olla ainoa varma asia tällä hetkellä. Lupaan nauttia tästä kaikesta viimeiseen asti täysin rinnoin (heheh, kylläpäs olikin osuvasti sanottu) ja toivoen edelleen koko sydämestäni, että kaikki menee hyvin. Tulevaisuutta pienen ihmeen kanssa emme osaa ennustaa, voimme vain toivoa, että rahkeemme riittävät ja hoidamme homman kotiin yhdessä perheenä.

raskauden viimeinen kolmannes

Suositellut

9 Comment

  1. Kaunis kirjoitus! Elät maagisia hetkiä, ja niin ainutlaatuisia. Ensimmäisen lapsen syntymää ei koskaan pääse kokemaan uudelleen. Muistan sen omalla kohdallani sellaisena pehmoisena rakkaudentäyteisenä kuplana. Miten se oma lapsi voikaan olla kaunein, ja ihmeellisin. Sitä vaan tuijoteltiin päivät läpeensä, ja usein yötkin 😉

    1. Kiitos Anna! 🙂 Vaikea näitä fiiliksiä on sanoiksi edes pukea. Kun ei vaan tiedä mistään mitään. Mutta jestas miten paljon sitä juuri sen takia odottaakin!

  2. Suuri ja ihana muutos teillä edessä,ja kauniisti kirjoitettu. Toivotan sinulle helppoa loppuraskautta sekä synnytystä. Minä muistan sen ihmettelyn kun vauva laskettiin syliini,ja sitten onnen tunteen.

    1. Kyllä on varmasti synnytys jotain niin ihmeellistä! Ja kohta pääsen kokemaan sen ihan itse. Ihan uskomatonta! <3

  3. Iso ja ainutlaatuinen asia edessä ja selvää, että se laittaa pohdiskelemaan. <3 Lastenhuone näyttää muuten aivan ihanalta, kivan seesteinen. 🙂

    1. Kiitos Jonnah.! Lastenhuoneesta teen postauksen kunhan se saadaan jokaiselta seinustalta valmiiksi. Toisella pitkällä seinällä on senkki, mutta se on juuri nyt puusepän käsittelyssä. Ei varmaan ehdi kotiutua ennen vauvaa, mutta ei sillä kiire ole. Kaikki aikanaan!

  4. Niin ihania ja jänniä aikoja <3 Tsemppiä loppumetreille! Niitä ensihetkiä oman vauvan kanssa ei voi unohtaa ikinä. Paras kokemus ikinä!

    1. Jänniä aikoja kyllä elellään! En oikein edes tiedä haluaisinko, että synnytys käynnistyisi nyt, vai vasta parin viikon päästä. Jotenkin ei malttaisi enää yhtään odottaa, mutta toisaalta tämä vapaus ja odottaminen on myös tosi maagista ja ihanaa. 🙂

  5. […] enkös mä sanonut vain joitain päiviä ennen pienen ihmeen syntymää, että hänen tulonsa tuntuu just nyt tavattoman luonnolliselta […]

Vastaa