Herra Longfield työmatkailee: Vuoden yöt numeroina

Moxcel, Herra Longfield tässä.

Jos olette siellä ruudun toisessa päässä näitä blogin juttuja lueskelleet, olette ehkä saattaneet rivien välistä bongata ajoittaisia huomioita minun viimeaikaisten työmatkojen lukumäärästä. Niitä on nimittäin tuntunut sekä minun että Hulinkin mielestä olevan tässä viime aikoina vähän normaalia enemmän, suoraan sanottuna vähän liikaakin.

qatar7

Koska tilastot on kivoja, tein vuoden ajalta exceliin oikein listan että missä maissa ja kaupungeissa olen öitäni viettänytkään. Työmatkojen lisäksi setvin ja muistelin myös ihan omakivamatkojenkin takia muualla kuin kotona vietettyjä öitä, koska aloin miettimään että olenkohan ollut kokonaisuudessa enemmän öitä poissa kuin kotona. Aikaväliksi oli pakko ottaa 19.6.2015 – 19.6.2016, koska tuolloin sain listaukseen mukaan viime kesän Italian omakivareissun kaikki jännät kohteet, ja vielä pari yötä tämänvuotisesta Sveitsi-reissustakin.

italy firenze (18)

Muualla kuin kotona vietetyiden öiden maalistasta tuli tämmönen:

Matkayöt

Yli puolet vuoden 365 yöstä olen siis sentään ihan kotona kuitenkin viettänyt. Tuosta 166 muualla vietetyn yön kokonaissaldosta 35 kpl on ollut omakivamatkailua, joten työmatkaöiden määräksi tuosta jää 131. Siinä on kyllä mielestäni jo pikkasen liikaa, yli kolmasosan koko vuodesta oon herännyt jostain kummasta mestasta työmatkailun takia. Siihen kun vielä laittaa tuon rapean kuukauden omakivamatkailuöitä, niin ei paljoa jää puuttumaan siitä että olisi puolet vuodesta herännyt himasta, ja puolet jossain muualla. Mutta koti kuitenkin niukasti voitti muun maailman.

Kaupungeittain matkayöt jakaantuivat seuraavasti. Punaisella merkatut paikat on olleet työmatkakohteita, vihreällä taas omakivamatkojen jutskia:

Matkapaikat

Kaupunkien top5-listan muodostavat Qatarin Doha (28 yötä), Pakistanin Kasur (24), Suomen Varkaus (17) ja Espanjan Vigo (13) sekä Pontevedra (10). Omakivamatkojen ajan eniten öitä vietin Luostolla (7) ja Italian Bucinessa (6), muuten omakivamatkayöt oli yhden tai kahden yön visiittejä. Kuusi yötä vietin myös jossain päin maapalloa liikkuen, neljä lentokoneen kyydissä koomaillen ja kaksi Helsingin ja Tukholman väliä seilaavassa laivassa.

pakistan16

Ikimuistoisempien öiden joukkoon pääsee parin viikon pakistanilaisessa kontissa vietetyn rupeaman jälkeinen kotimatka, jonka aikana vietin ensimmäisen yön puoliksi Lahoressa ja puoliksi Lahoren lentokentällä seisoskelevassa lentokoneessa, ja sen jälkeisen yön vielä Qatarin Dohan lentokentällä nuokkuen. Tuon parin vuorokauden mittaisen kohtalaisen rasittavan matkan jälkeen lähdin vielä suoraan ruotsinlaivalle pariksi melko vähäunisiksi jääneeksi yöksi, ja sieltä kotiin päästyäni lähdin yhden kotona vietetyn yön jälkeen Espanjaan. Siinä kohtaa vähän mietitytti että onko missään mitään järkeä.

pakistan17

Lentokoneissa ja pakistanilaisissa konteissa vietettyjen öiden vastapainoksi on toki ollut sitten öitä oikein tasokkaissakin paikoissa, Qatarin Dohan luksuspilvenpiirtäjähotellit oli näistä varmaan hulppeimmat. Englannin Chesterissäkin oli melko päheä hotelli, ja oikeastaan Pakistania ja lentokoneita ja -kenttiä lukuun ottamatta kaikki nuo muutkin työmatkayösijat ovat olleet oikein hyviä ja inhimillisiä paikkoja kaikki.

Qatar, Doha

Euroopan ulkopuolisia matkoja oli vuoden aikana yhteensä 8 kpl, Qatarissa kävin 4 kertaa, Pakistanissa kahdesti ja USA:ssakin kahdesti. USA:n kahdella matkalla onnistuin jotenkin ripottelemaan yöni viiteen eri osavaltioon, Etelä-Carolinan Hartsvillessä tuli tuolla puolen Atlanttia vietettyä eniten öitä. Siellä myös ekan kerran oikein tosissani sairastuin kesken työmatkailun, kun sain jonkun ihme kuumetaudin itseeni iskostettua, se ei ollut kauhean mukavaa. Kuten ei ollut sitten se toinenkaan kerta, joka tuli melko pian sen ensimmäisen kerran jälkeen; Pakistanin kontissa vietetty oksenteluvuorokausi ei ollut sekään kaikkein hohdokkain hetki elämässä.

pakistan2työmatka usa new york (7)

Omakivamatkailun takia muualla vietetyt yöt ovat kaikki olleet pelkästään mukavia, Italiassa kaikki käydyt kohteet oli huikeita mestoja, ja ihan mukavasti on vuoden aikana näköjään tullut piipahdeltua ympäri koti-Suomeakin. Kahta laiva- ja yhtä Tampere-yötä lukuunottamatta Huli on ollut kaikilla näillä omakivamatkoilla mukana, which is nice.

venetsia14_c_matka_

Semmonen tilastokatsaus tällä kertaa. Matkailu avartaa, sanotaan jossain, ja kyllähän se sitä tekee, mutta toisinaan oon huomannut että sellainenkin jostain bongaamani mietelause kuin ”Matkailu v*tuttaa” pitää kyllä sekin joskus aika hyvin paikkansa – ainakin jos tuon ajatelman ekaan sanaan lisäisi vielä etuliitteen ”Työ”. Mutta onneksi ei kuitenkaan ihan aina!

bali nusa lembongan devils tears (7)

Suositellut

8 Comment

  1. maaritjohanna says: Vastaa

    Täytyy kyllä nostaa jo hattua tälle työmatkailumäärälle! Oon haaveillut, että joku kaunis päivä saisin työn, jossa saisi vähän matkustaa. Nyt ehkä mietin, etten IHAN niin paljon tykkäisi kuitenkaan matkustaa. Varsinkaan ehkä Pakistaniin. Koti on sen verran kiva paikka.

    1. Herra Longfield says: Vastaa

      Vähän matkustaminen onkin ihan kivaa, välillä on kiva päästä vähän muualle. Sekin on varmaan aika yksilöllistä että mikä on kenellekin sitten liikaa, joillekin on varmaan yksikin matkustuspäivä ja jotkut menee ihan tyytyväisenä vaikka koko vuoden päivät jossain. 🙂

  2. Huh! On siinä ollut reissaamista kerrakseen!

    1. Herra Longfield says: Vastaa

      Olihan siinä 🙂

  3. Huhheijaa! Siinäpä matkapäiviä kerrakseen!

    Olin joskus menneisyydessä sellaisessa hommassa missä joutui matkustelemaan aika paljon. Päätin siinä vaiheessa vaihtaa duunia kun heräsin 8 päivän sisään viidennestä maasta, enkä enää herätessä tiennyt missä olen ja mitä olen siellä tekemässä.

    Monet jotenkin kuvittelevat että työmatkailu on parasta koskaan, mutta ihan kuten sanoit, joskus sitä mielekkyyttä vähän epäilee. Meillä on tässä kevään aikana ollut myös ihan hullua rumbaa; välillä on oltu takaisin kymmeneltä illalla edelliseltä matkalta ja seuraavana aamuna uusien kamojen kanssa yhdeksältä seuraavalla lennolla.

    Sopivassa määrin työmatkailukin on ihan kivaa. Kuten kaikessa. Elämä balanssissa on hyvä olla. 🙂

    1. Herra Longfield says: Vastaa

      Näinhän se just on, sopiva määrä ja sopivat kohteet niin työmatkailu on ihan mukavaa, mutta liika on liikaa. Ja oikeestaan mihin tahansa tekemiseen sopii tuo ajatus, joka päivä kun söisi vaikkapa sisäfilepihvin niin kyllä sekin jossain vaiheessa alkaisi tökkimään 🙂

  4. Hapan Korppu says: Vastaa

    Ihmeen paljon jaksat vielä omallakin ajalla matkustaa? Minulla homma on kääntynyt niin, että kun vapaa-aikaa siunaantuu, niin silloin olisin mieluiten kotona. Puoliso ja nuorempi tyttäreni painostavat lomille, joten tulee sitäkin myös omalla ajalla harrastettua, vaikken lomailua (kuten se normaalisti ymmärretään) edes kaipaa.

    Laskin uteliaisuudesta (matkalaskuista, heh), että minulla oli kuluneen vuoden aikana 13 ulkomaan työmatkaa ja 16 maata tuli vuoden aikana läpikäytyä siten, että tsekkasin itseni immigrationista/tullista ulos. Pisin työreissu oli ajallisesti 18 päivää (sisälsi useamman maan/kohteen) ja sen päälle yksi 10 päivän ja yksi viikon työreissu. Loput sellaisia 2-4 päivän pyrähdyksiä. Siihen päälle maan sisäiset duunimatkat, niin päästään aika lähelle sataa vuodessa työmatkojen osalta (+/- 4 päivää… en jaksa ihan niin tarkkaan laskemaan..). Kaksi kokonaan uutta maata tuli vuoden aikana listaan ja sen suhteen kokonaismäärä on lonkalta heitettynä noin 87 tai 88 maata tällä hetkellä.

    Ommoo lommoo oli kuluneen vuoden aikana ainoastaan kolme ulkomaan reissua ja kaksi kotimaan lomaa. Ajallisesti näihin paloi aikaa hyvinkin tarkalleen kuukausi, joka oli samalla myös kuluneen vuoden lomasaldo. Ei ihan nappiin siltä osin mennyt…

    Eli noin 130 matkapäivää on allekirjoittaneen vuoden saldo reissun päällä. Se on noin 20-50 päivää vähemmän, mikä on ollut tahti viimeiset vuodet, joten hyvään suuntaan ollaan menossa. Ideaalisti saisin pidettyä kokonaissaldon lähempänä sataa, mutta se ei tule onnistumaan tässä nykyisessä työssäni. Duuni, joka ei sisältäisi ollenkaan matkustamista tuntuisi todella weird, mutta ehkä siitäkin oppisi nauttimaan?

    Lentokoneessa yövyin kutakuinkin saman verran kuin sinäkin.. tarkalleen ottaen viisi yötä vierähti lentokoneessa (ja ehkä loput yöstä loungessa nuokkuessa koneen vaihtoa odotellessa). Sitä vihaan eniten työmatkailussa.. ja lähes yhtä paljon inhoan aamuyön tuntien varhaisia herätyksiä jotta ehtii kello 5-6 väliin osuvalle lennolle. Listan kolmosen, eli krapulassa lentämisen lopetin jo joitakin vuosia sitten.. tarkalleen ottaen silloin, kun kotiuduin Japanista elämää suuremman sake-krapulan saattelemana…

    Jos itse saisin päättää, niin suurin osa muualla kuin kotona vietetyistä öistä viettäisin purjehduksen ja vaeltamisen muodossa, eli veneessä tai teltassa. Niitä öitä ei kuluneen vuoden aikana kertynyt kuin säälittävät 4 kappaletta. Seuraava vuosi tullee olemaan siltä osin paljon parempi.

    Tämänkin viestin väsäsin lentoa odotellessa…

    1. Herra Longfield says: Vastaa

      Tuota aika moni kyllä on kommentoinut, että miten jaksaa vielä työmatkojen päälle omakivamatkailua harrastaa. Minusta oma matkailu on jotenkin ihan erilaista toimintaa kuin työmatkat, ei silloin ärsytä oikein mikään kun on lomalla ja enemmän sitä saa paikoista irtikin kun ei yksinään tarvitse asioita ihmetellä. Melkoinen määrä sinullakin on matkoja ollut, ja käytyjen maiden lista on todella kunnioitettava! Meillähän on ajatus että joskus saataisiin 100 valtiota kasaan, siihen on vielä matkaa, ei oo taidettu vielä 40 saada kasaan.

      Nuo aamuherätykset ja muutenkin yötä myöten matkustelu ja valvominen on kyllä ehkä ärsyttävintä tässä touhussa minustakin. Oon kanssa huomannut, että kotimatkoilla mulla palaa käpy todella helposti jos tulee jotain viivästystä tai hankaluutta, monet kerrat joutunut nolona ihmettelemään jälkikäteen että mikä hitto muhun meni kun jotain typerää kiukkuilen. Tuossa Pakistanin hässäkässä huusin ja kirosin suomeksi siellä lentokentällä, kerran Amerikasta kotiin tultaessa heittäydyin totaalisen rasittavaksi Lufthansan henkilökunnalle ja nälvin ja olin typerän hankala koko lennon ajan kaikille, ja muutaman kerran oon ihan kanssamatkustajienkin kanssa alkanut haastamaan riitaa. En tiedä mistä tuo johtuu, normaalisti oon aika rauhallinen mutta jotenkin kotiin palatessa menee välillä ihan ihme vaihde päälle. Varmaan on jostain väsymyksestä ja koti-ikävästä ja näiden yhdistelmästä kyse. Menomatkoilla en muistaakseni oo koskaan urpoutunut ainakaan kovin pahasti.

Vastaa