10 matkakuvaa, vol 2

Muistatteko vielä 10 matkakuvaa -haasteen, joka pyöri matkablogeissa viime keväänä? Minäkin osallistuin tuolloin matkakuvahaasteen ensimmäiseen osaan, ja ilokseni olen viime aikoina törmännyt haasteen toiseen osaan.

Journey Diary -matkablogista lähti myös tämä uusi kuvahaaste liikkeelle, ja pakkohan minunkin oli haaste ottaa vastaan. Vanhoja matkakuvia kun on niin hurjan mukava selailla, muistot heräävät henkiin ja pienessä hetkessä on matkannut tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä ihan vain työhuoneessa istuskellessa.

Matkakuvahaasteen toisesssa osassa piti taas etsiä omista reissukuvista otsikoihin parhaiten sopivat kuvat. Päätin etukäteen, että tällä kertaa saan valita yhdeltä matkalta vain yhden kuvan. Hieman joutui valintoja tekemään, muutamilta reissuilta kun on kertynyt niin valtavasti ihania kuvia sekä upeita muistoja, että niistä voisi valita kuvat haasteen jokaisen otsikon alle. Yhden iltapäivän muistelin vanhoja reissuja Facebookin kuvista, ja aika moneen otsikkoon löysinkin tuona iltapäivänä juuri sopivat kuvat. Loppuja piti miettiä sitten hieman pidempään, mutta kyllä nekin lopulta löytyivät.

Tässä olisi Meanwhile in Longfield.. -blogin vastine 10 matkakuvaa, vol 2 -haasteeseen. Olkaapa hyvät!

1. Kuva täydellisestä hetkestä

Ei se vaan auta. Häämatka Malediiveille oli alusta loppuun täydellinen. No okei, kyllä siellä pari riitaa saatiin aikaan (toinen riidoista alkoi kun herra Longfield voitti mut jättishakissa..), mutta sanaharkat kuuluu meillä kyllä ihan normaaliin arkeen, joten vaikea niiltä on välttyä reissuillakaan.

Häämatka piti sisällään muutamasta pikkuriidasta huolimatta useammankin täydellisen hetken. Näin jälkikäteen kun reissua mietin, tulee mulle päällimmäisenä aina mieleen Kuredeu-saaren tyhjät rannat, rauhallinen ilmapiiri, ihanan vilpoinen tuuli sekä lämmin turkoosi vesi. Kävelimme tyhjillä rannoilla päivittäin. Oli niin lämmin, mutta tuulen ansioista ei lainkaan tukahduttavan kuuma. Mekon helmat heiluivat ja Panamasta ostamani panamahattu lähti lentoon useammankin kerran rantakävelyidemme aikana.

Se rauha sekä onni jota tunsin, ei katoa muistoistani koskaan. Onnea ei ole tarvinnut paljon edes muistella, sillä se ei ole kadonnut mihinkään.

2. Perinteinen turistikuva

No näitähän riittäisi. Valitsin pitkän pohdinnan jälkeen kuvan Pariisista, sillä siellä käy ihan pirusti turisteja joka vuosi. Me vietimme Pariisissa Oxygenol-pariskunnan kanssa uutta vuotta 2010. Söin Pariisissa kuin sika, sillä heti reissun jälkeen 11.1.2010 alkoi häädieetti, jonka aikana kropastani lähti vuodessa 35 kiloa, ja siitä sitten vielä 12 kiloa seuraavan puolen vuoden aikana. Kymmenen kiloa tuli tosin takaisinkin jossakin välissä, ja niiden kanssa tässä on nyt taisteltu jokunen hetki. Ja se taistelu jatkuu edelleen. Heh.

Ei varmaan tarvitse kertoa mistä tämä kuva on otettu?

matkakuvat1

3. Kuva mahdollisimman kaukaa

Ennen kuin ryhdyin miettimään tähän sopivaa kuvaa, piti selvittää, mikä on kaukaisin paikka jossa olen ollut. Vaihtoehtoja oli kaksi, Panama tai Balin Nusa Lembongan. Arvaatteko kumpi voitti 869,19 kilometrillä? Kuvassa on vastaus. Vinkkinä voin kertoa, että kuvan ottopaikka ei ole lännessä.

bali nusa lembongan devils tears (6)

Blogista löytyy muuten seuraavat postaukset Nusa Lembonganilta:

4. Suurkaupungin sykettä

Pariisista ei saa kuvaa enää laittaa, joten New York tai Lontoo pitää valita, ja New York saakoon kunnian. Olihan se Iso Omena iso, aivan valtavan iso. En tiedä kuinka kauan aikaa pitäisi olla, että ehtisi koluta Nykin oikeasti kunnolla läpi kiinnostavista museoista, ravintoloista, kahviloista, nähtävyyksistä sekä ostospaikosta lähtien. Viikko siihen ei riitä, sen voin kokemuksesta kertoa!

Blogista löytyy seuraavanlaisia postauksia New Yorkista, jossa täytin 29 vuotta ja jossa herra Longfield on piipahtanyt myös työmatkalla:

5. Zzz-matkustaminen väsyttää

Harvoin matkustaminen kamalasti väsyttää, varsinkin jos menee aikaisin nukkumaan! Omaan oikein hyvät unenlahjat, ja lentokoneessa olen usein unessa hetki sen jälkeen kun moottorit laitetaan päälle. En mä toki koko lentoa pysty nukkumaan, mutta torkun aika kiitettävästi jos juttuseuraa ei ole, tai jos se juttuseura kuorsaa.

Kunnolla väsymys pääsi kuitenkin yllättämään Kuala Lumpurin ja Singaporen välisellä junamatkalla. Matka kesti kahdeksan tuntia ja meillä oli paikat 1. luokkaan. 1. luokka ei kyllä ollut mikään luksusvaunu – ihan tavalliset junanpenkit siellä oli. Ilmastointi ei toiminut kuin osan matkasta ja vaunussa tuli jossain välissä matkaa tukahduttavan kuuma. Kuumuus oli sen verran ahdistava, että jätimme paikkamme ja läksimme etsimään toisista vaunuista viileämpiä paikkoja. Tupsahdimme jossain välissä sattumalta makuuvaunuosastolle, jossa kävimme muina miehinä tyhjille makuupaikoille pötköttämään. Nukahdin viileässä vaunussa kaulaliinan alle muutamassa minuutissa ja nukuin melkein koko loppumatkan.

matkakuvat4

Singapore kuuluu omiin suosikkeihini, siitäkin on muutama postaus vuosien saatossa tullut blogiin kirjoitettua:

6. Auringonlasku

Monen monituista kaunista auringonlaskua olemme herra Longfieldin kanssa saaneet reissuillamme ihastella. Viime kesänä näimme yhden kauneimmista Firenzessä. Tuo ilta oli lomamme ensimmäinen ja satuimme kuuluisalle Ponte Vecchio -sillalle hieman sattumalta. Katusoittaja soitti auringonlaskun aikaan takanamme söpöjä biisejä ja kruunasi upeasti hunajaisilla soinnuillaan reissumme alkutaipaleen.

italy firenze (16)

7. Herkuttelu olennaisena osana reissuja

Tähän kohtaan herra Longfield saa vastata puolestani.

Jaa. No vastataan sitten! Tässä on kyse puolalaisesta pikkukylästä nimeltä Chelmno. Tuossa paikassa olin aikanani ihan ensimmäistä kertaa täysin itsekseni työmatkalla, ja sittemmin vietin Chelmnon kylässä monta viikkoa. Asuin siellä useimmiten pienessä Karczma Chelminskaya nimisessä majatalossa, ja monet kerrat istuskelin iltaisin majatalon ravintolassa syömässä – siellä kun oli lähiseudun paras ruoka mielestäni – ja ihmettelin että miten hemmetissä mä oon tänne joutunut, työmatkailu oli vielä kovin uutta ja ihmeellistä ja Puolakin tuntui tuolloin hyvin eksoottiselta ja kaukaiselta paikalta. Kun sitten vuosia myöhemmin tultiin Hulin kanssa Puolaan turisteeraamaan, halusin ehdottomasti käydä Hulin kanssa syömässä tässä itselleni aikanaan tutuksi tulleessa majataloravintolassa, ja siellähän me sitten automatkallamme Gdanskista Lodziin käytiin varikkopysäys tekemässä. Tuntui todella kummalliselta astella Hulin kanssa sinne tutun pikkukylän tuttuun pikkuravintolaan, piti oikein ottaa Hulista kuvakin kun se noiden paikan kummallisten puu-ukkojen ja akkojen välissä poseerasi. Ruoka oli edelleen oikein hyvää, muistakaa ihmiset Karczma Chelminskaya tai jotain hyvin lähelle sinne päin, kun seuraavan kerran ajatte Puolan Chelmnon lähettyvillä ja nälkä tai väsy yllättää! Voimme suositella, 10/10!

8. Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys

Näitä olisi oikeastaan kolme. Ensimmäinen on Eiffel-torni, mutta Pariisista tuli tähän postaukseen jo kuva (ja lisäksi herra Longfield on tästä hyvin paljon eri mieltä). Toinen on New Yorkin Times Square. Emme edes tajunneet olevamme tällä kuuluisalla valotauluaukiolla ennen kuin tarkistimme asian kartasta. Odotin Times Squaren olevan jotain paljon isompaa ja ihmeellisempää. Ei vakuuttanut. Mutta koska Isosta Omenastakin on jo kuva, niin tähän kohtaan pitää kaivaa kortti numero kolme. Ja sehän on Prahan Kaarlensilta.

Lähdimme Prahan reissulla kuvaamaan oppaissa kehuttua siltaa pimeässä illassa kameroiden sekä jalustojen kanssa. Tupsahdimme hotelliltamme sillan lähettyville ja olin ihan, että missä se hieno ja massiivinen silta on. Siinä se oli ihan edessä. Ei vakuuttanut.

Suuntaan Prahaan uudestaan muuten huomenna! Sitä ennen voitte lukaista näitä vanhoja Prahan postauksia, uusia tulee viikonlopun reissun jälkeen.

9. ”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen”-kuva

Tämä oli ehkä helpoin! Kuva siitä, kun alitan aitaa päästäkseni ystäväni kanssa salaa Berliinin hylättyyn ja kiellettyyn Spreepark-huvipuistoon kuuluu ihan ehdottomasti tähän kohtaan. Spreepark oli todella jännittävä kokemus, onko paikka teille tuttu?

spreepark berlin

10. Kuva roadtripiltä

Laitan tähän kuvan sijasta videon. Vuokraamme reissuilla usein auton, sillä haluamme nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Pidämme molemmat ajamisesta, joten pitkät matkat taittuvat mukavasti kun kuskeja on kaksi, eikä vain toinen joudu kökkimään jatkuvasti ratin takana.

Herra Longfield meuhkasi aikoinaan innoissaan, kun oli päässyt Saksan autobahnilla ajamaan tosi kovaa, jopa 200 km/h tunnissa. Minä en meuhkauksesta innostunut, vaan jäkätin että et sinä saa niin kovaa ajaa. Jäkätyksen perimmäinen syy oli toki pelko siitä, että herralle käy jotain työmatkoillaan. Kun eihän täällä Suomessa olla opittu ajamaan 200 kilsaa tunnissa, niin mitä jos siinä vauhdissa käykin sitten jotain yllättävää, siinähän voi reagoida ihan liian aggressiivisesti ja sitten jos jotain sattuu..

Mutta mitenkäs sitten kävi jäkättäjälle, joka pääsi itse ensimmäisen kerran elämässään Saksan autobahnille pikkaisen paremman auton rattiin? Heti oli se 200 nopeusmittarissa ja syke varmaan samoissa lukemissa. Lisää voitte lukea kaahailupostauksesta ja/tai katsomalla alla olevan videoklipin. Tämän jälkeen jäkätykset loppuivat kuin seinään.

Autobahn from Huli on Vimeo.

Tartu sinäkin tähän hauskaan haasteeseen! Tässä vielä ohjeet:

  1. Haasteeseen saa tarttua vapaasti, kunhan mainitsee haasteen alkuperän eli Journey Diary -matkablogin (linkki tähän postaukseen).
  2. Linkitä vastauksesi Journey Diary -matkablogin alkuperäiseen haastepostaukseen kommenttikenttään, jotta kaikki haasteeseen osallistuneet postaukset saadaan koottua yhteen linkiksi/vinkiksi.
  3. Voit halutessasi haastaa useammankin bloggaajan tai vaihtoehtoisesti olla haastamatta ketään.
  4. Haasteeseen saa osallistua aivan vapaasti, ei tarvitse jäädä odottelemaan, että joku sinut haastaisi.
Suositellut

9 Comment

  1. Huikeita matkakuvia sullakin, kiva kun osallistuit haasteeseen! 🙂 Lisäsin linkin sun postaukseen koosteeseen, jossa listasin kaikki osallistuneet. Auringonlasku -kuva on upea, samoin tykkään erityisesti mahdollisimman kaukaa otetusta kuvasta 🙂

    1. Kiitos Jenna vaan sulle kivasta haasteesta. 🙂

  2. Upeita kuvia! Yksi asia mikä vähän huvittaa mua on se, että sulla on aika monissa matkakuvissa kädet tolleen ylhäällä 😀

    1. Se on mun Eva Peron -asento! 🙂 Kädet sojossa kuvia on meillä TOSI paljon. Niistä voisi tehdä vaikka oman postauksen. 😉

  3. Tää tuli just sopivasti. Just ostettiin New Yorkin lennot + hoidettiin majoitus. Nyt voi siis ruveta suunnittelen :). Teidän NYC-postaukset oli siis juuri hyvä aloitus suunnittelulle. Tack

    1. Olepps hyvä! 🙂 Voi että miten ihanaa, että lähdette Nykiin. Se on ihana!

  4. Vähän aiheen sivusta… mutta olisi ihanaa, jos jaksaisit joskus kertoa tuosta hurjan upeasta dieetistäsi. Miten siinä onnistuit? Ja varsinkin, miten sait painon pysymään!! Wow…

    1. Kiitos Anna kommentista! Blogin alkumetreillä olen asiasta jonkin verran kertonut, ainakin seuraavasta linkistä voi lukea muodonmuutoksestani: https://meanwhileinlongfield.wordpress.com/2012/04/19/voittajat-ovat-selvilla/

Vastaa