Joulukalenteri 20: Herkkulakko on O-H-I

Syyskuun 6. päivä se alkoi. Tänään, neljäntenä adventtina sitä on takana tasan 15 viikkoa. Tänään herkkulakko on ohi.

herkkulakko (2)

Olen sokerihiiri. Ja nyt tarkoitan, että mä ihan oikeasti olen sokerihiiri. En sellainen sokerihiiri, joka laittaa Instaan tai mihin tahansa muuhun some-kanavaan kuvan isosta karkkipussista ja alle tekstin ”tänään mässätään”. Vaikka todellisuudessa kyseisestä karkkipussista on vielä viikon jälkeen jäljellä puolet. En myöskään ole sellainen sokerihiiri, joka ottaa kylässä puolen sentin kakkupalan ja voivottelee sen seurauksena seuraavana päivänä töissä, että eilen tuli vähän mässäiltyä.

Olen sellainen sokerihiiri, joka syö yhdeltä istumalta 500 g Makuunin irttaripussin, tai yhden levyn suklaata, tai kokonaisen keksipaketin, tai puolet suklaakakusta tuntematta minkäänlaista pahaa oloa. Syyskuun alussa päätin, että tähän on tultava loppu.

herkkulakko (3)

Suomen Kuvalehden kannessa oli marraskuun lopussa ihanan värikäs kuva, ja sen päällä otsikko ”Suomalainen syö vuodessa 14 kiloa karkkia”. Laskeskelin nopeasti päässäni, että ylitän tämän rajan varmasti, sillä sehän vastaa noin 28 Makuunin irttaripussia, ja eihän se mun karkin popsiminen ainoastaan niihin Makuunin irttareihin lopu. Tuli vähän paha olo pelkästä ajatuksesta..

Syyskuun alussa tein itseni kanssa diilin. Herkkulakko kestää 20.12. asti, mutta lakon aikana saan silti herkutella mielin määrin juhlapäivinä. En nimittäin halunnut olla se tympeä vieras, joka tulee kylään ja ilmoittaa, ettei voi syödä isäntäperheen leipomuksia herkkulakon takia. Itse kokisin sellaisen hieman ärsyttävänä, jos ihan suoraan saan sanoa. Asian olisi toki voinut ilmoittaa (suurellisesti) etukäteen, mutta kun nämä mun päätökset ovat aina vähän sellaisia, ettei niiden kestosta aina voi olla ihan varma.

herkkulakko (5)

herkkulakko (7)

Syyskuun 9. päivänä se sitten alkoi. Ensimmäiset viikot olivat ihan totta kamalia. Sokerihimo kasvoi kasvamistaan, ja melkein itkua väänsin työpaikan ruokalassa niinä päivinä kun jälkkäriksi oli jäätelöä suklaakastikkeen kera ja kahvipullana tarjoiltiin donitseja tai voisilmäpullia. Teki pahaa. Meidän työpaikan ruokala on siitä paha paikka, että siellä on JOKA PÄIVÄ jälkiruoka ja kahvipaussilla vielä pullaa. Auts.

Alkuviikkojen aikana aloin sitten raahata kaupasta erilaisia suolaisia herkkuja makean tilalle. Parin viikon jälkeen huomasin, että olin koukussa kaikenmoisiin maustettuihin pähkinöihin, vaikka tiesin niiden aiheuttavan mulla kovia vatsakipuja. Pähkinät menivät siinä vaiheessa herkkujen kanssa ei sallittujen -listalle.

herkkulakko (8)

Pikkuhiljaa homma alkoi kuitenkin helpottaa. Huomasin, ettei mun yksinkertaisesti tehnyt enää mieli sokeria. Työpaikan pullat oli ihan iisiä jättää välistä, ja Makuunin ohi ajettaessa ei edes käynyt mielessä ajaa pihaan ja käydä hakemassa ihan pientä pussia kotimatkalle. Juhlapäivinä kyllä herkuttelin, mutta silloinkin herkkujen määrä pieneni pienemistään viikkojen kuluessa. Se saattoi kyllä johtua lakosta – takaraivossa oli kuitenkin koko ajan tunne siitä, että tämä on vähän kiellettyä.

Olin jo herkkulakon ensimmäisestä päivästä asti päättänyt kerätä isoon pussiin kaikki herkut joista kieltäydyn. Ajattelin, että olisi hauska seurata miten isoksi se kieltäytymistäni herkuista koottu kasa lakkoni aikana kasvaa, ja miettiä miten monta kaloria on lakon takia jäänyt syömättä. Toki en voinut tunkea pussiin pullia, suklaarahkoja taikka jäätelöä, mutta karkit, konvehdit, suklaapatukat ja keksit otin yleensä aina vastaan ja jemmasin ne joko työpaikan pöytälaatikossa tai kotona olevaan säkkiin odottamaan herkkulakon loppumista.

Muutaman heikon hetken herkkulakon aikana kuitenkin koin. Yhdeksännen viikon kohdalla kajosin ensimmäistä kertaa kotona olevaan herkkusäkkiin ja napsin sieltä 4 karkkia. Tuona iltana mulle iski ihan silmitön sokerihimo! Sitä on oikeastaan aika vaikea kuvailla, mutta niin vahvaa vetoa karkkiin en ole ikinä kokenut. Se saatiin kuitenkin kuriin neljällä irtokarkilla.

Kävin tuon jälkeenkin vielä herkkusäkillä joitakin kertoja (laskettavissa yhden käden sormilla), sitä en voi kieltää. Mutta kertaakaan homma ei lähtenyt käsistä, vaan napsin säkin pohjalta 1-4 herkkua pahimpaan himoon ja se riitti. Lakkoni aikana en syönyt yhtäkään jälkiruokaa työpaikalla, enkä kajonnut herkullisilta tuoksuviin tuoreisiin pulliin kahvipöydässä. Herkut herkuteltiin juhlapäivinä, joita oli toki loppuvuoden aikana jokunen.. Pikkujouluja, glögi-iltamia, lahjanvaihtoiltoja, synttärijuhlia, isänpäivää, kotimaanreissuja, tupareita, eläkeläistymisjuhlia, sukulaistapaamisia, brunsseja, tyttöjen joulua, kotiinpalaamisia jne jne.. Kyllähän noita juhlapäivä mahtuu vuoteen aika paljon!

herkkulakko (4)

Mutta tänään herkkulakko on siis virallisesti ohi. Aito sokerihiiri vetäisi varmaan tällä hetkellä kaksin käsin herkkuja, mutta arvaattekos mitä? Mun ei tee niitä mieli. Keittiön tasolla odottaa iso kasa herkkuja – ne joista olen viimeisen kolmen kuukauden aikana kieltäytynyt. Aika massiiviinen määrä! Mutta just nyt mä en halua niitä. Iso osa herkuista meni jo roskiin, sillä keksit ja irtokarkit olivat menneet kolmen kuukauden aikana aika koviksi ja pahoiksi. Konvehdeista tein jouluyllärin aatoksi, ja herra Longfield nappasi osan herkuista itselleen. Itse valikoin tarkkaan mitkä herkuista haluan säästää. Syön ne sitten joskus kun niitä tekee oikeasti mieli.

Nyt tämä reippaat kolme kiloa kevyempi ex-sokerihiiri jatkaa joulufiilistelyä ilman massiivista määrää konvehteja. Kivaa tämä on näinkin! Kohta koristellaan joulukuusi!

herkkulakko (6)

Suositellut

6 Comment

  1. Mä oon kateellinen. Itsehän se tuohon pysty, useiden yritysten jälkeen oon huomannut että viimeistään viikon kohdalla iskee se masennus-itsesääli-kurjuus joka lähtee vaan sillä irtokarkkisäkillä tai suklaalevyllä. Myös työvuorot (24h valmiuden ylläpitoa) vaatii myös omansa. Ja oikeestaan myös lasten karkkipäivinä on kai kohtuullista että äitikin saa vetää sokeriöverit? Ja hyvän ruuan päälle.. Ja leffailtoihin.. Ja.. Ja.. Pms:stä puhumattakaan.

    Nostan sulle hattua!

    1. Hattua saa nostaa, olen itseeni kyllä kovin tyytyväinen! Helppoa se ei alussa ollut, mutta sen jälkeen kyllä helpotti huomattavasti. Toivotaan nyt vain ettei vanhoihin tapoihin palata takaisin. Ja tsemppiä sinulle!! Ymmärrän täysin mistä puhut.. <3

  2. Olen tehnyt tuon monena vuonna, eli jättänyt herkut syksyllä ja odottanut joulua ja lakon päättymistä. Tänä vuonna en sitä tehnyt, sokeriongelmani on ollut kutakuinkin hanskassa… Mutta siis, lakon jälkeen on minulle aina käynyt niin, että herkkuhimo katoaa täysin joksikin aikaa, herkkuja on helppo vastustaa ja sitä ihmettelee, miten on koskaan syönytkään niin paljon karkkia. Mutta pikkuhiljaa sitä luisuu vanhoihin tapoihin, ja pian huomaa taas olevansa karkkilakon tarpeessa – tai sitten vastustaa koko ajatusta, koska ei PYSTY olemaan ilman karkkia.

    Hieno suoritus sinulta, toivottavasti itsekurisi pysyy kivikovana!

    1. Samaa olen Riikka kuullut myös muilta! Sokerihimo iskee kuulemma hyvin nopeasti takaisin kun sille antaa vähänkin periksi.. Saa nähdä miten nyt joulunaikaan käy! Pidän peukkuja meille molemmille. 🙂

  3. Wau, todellakin hienoa. Päätös syödä herkkuja vain juhlapäivinä olisi kyllä hyvä minullekin. En kuitenkaan vielä lupaa mitään 😉

    1. Ei tarvitse luvata! 🙂 Mutta hyvä perussääntöhä se kyllä on. Tosin joskus kun arki painaa tosissaan päälle, tarvitsee karkkisäkkiä enemmän kuin yhdissäkään juhlissa!

Vastaa