Joulukalenteri 8: SicaPelle Vanhassa Porvoossa

Mordor, Herra Longfield tässä.

Mepäs käytiinkin tuossa jokunen päivä sitten Porvoossa. Miksi sinne mentiin, no, siksi koska siellä on se semmonen vanha kirkko, jonka katon joku torspo joskus monta vuotta sitten sytytti tuleen. Katto on onneksi jo korjattu, ja nyt sinne kirkkoon oli Johanna Kurkela menossa laulamaan joululauluja. Ja me kovasti haluttiin mennä Johanna Kurkelan laulua kuuntelemaan. Seuraksi piti alun perin tulla appivanhemmat eli Hulin äiti ja isä, mutta ei ne sitten päässeetkään tulemaan. Eipä hätää, saimme kuitenkin Oxygenol-pariskunnan heitä stunttaamaan!

sicapelle (4)sicapelle_c_joulu_.jpg

Porvoossa ollaan oltu montakin kertaa aiemmin, mutta koskaan ei oltu vielä saatu itsejämme Porvoon kehuja keränneeseen SicaPelleen syömään, ei vaikka yksi vuosipäivä vietettiin yökin samassa rakennuksessa missä SicaPelle sijaitsee. Silloin kyllä päästiin aamupalaa ravintolaan syömään, mutta eihän se oo ihan sama kuin varsinainen ravintolakäynti. Mutta nytpä sitten avautui hieno tekosyy mennä SicaPelle testaamaan, laskeskeltiin kellosta että hyvin ehdittäisiin sinne syömään ennen kuin Johanna alkaa poltetussa kirkossa laulamaan. Huli reippaana naikkosena sai kun saikin sieltä pöydän varattua, ja sovittiin sitten Oxygenol-pariskunnan kanssa että nähdään siellä.

sicapelle (2)sicapelle (3)

No ei me sitten nähty toisiamme siellä ravintolassa, vaan ravintolan edessä kun oltiin melkeinpä samoihin aikoihin paikalla. Suunnistettiin sisälle, ja meidät talutettiin ravintolan yläkerrassa sijainneeseen pöytäämme. Siinä sitten ihmeteltiin että mitäs me nyt oikein tilataan, glögiä otettiin alkujuomaksi ja lopulta saatiin ruokavalinnatkin tehtyä. Rajallisen ajan takia otettiin kolmen ruokalajin menu, Oxygenol-pariskunta ja Huli otti kaikki ihan samanlaisen kombon, minä olin erilainen nuori ja otin ihan omat annokseni, paitsi että jälkkäriksi tosin otin saman kuin muutkin. Varsinaista ruokaa odotellessamme meille tuotiin ihan ekaksi pöytään keittiön tervehdys. Ei se vieläkään ollut semmonen lappu missä lukisi että ”Moikka! t. Keittiö”, vaan se oli ilmaista ruokaa niinku aina tähänkin asti nämä keittiön morjenstukset ovat olleet. SicaPellen keittiön tervehdys piti sisällään kanannahkaan käärittyjä mustajuuren palasia, joita sai majoneesiin dippailla. Ne oli todella hyviä! Kiva keittiö kun meitä muisti moikata!

sicapelle (6)

Saatiin myös leipää syödäksemme, ja nepä olikin ihan tajuttoman hyviä leipiä ne! Tarjolle tuotiin hemmetin hyvää saaristolaisleipää, ja vielä sitäkin parempaa vaaleeta leipää. Tarjoilija ylpeästi mainosti, että se vaalea leipä on 100 vuotta vanhaa: käskin tietysti tarjoilijaa viemään moisen homemöykyn heti pois silmistäni! Mutta sitten tarjoilija selvensi että leivän taikinajuuresta hän puhuikin, ja ei ihme että sitä juurta on jossain maan alla niin kauan jemmattu, leipä oli sen verran hyvää suolatun voin kanssa nautittuna että ruinattiin lopulta vielä uusikin leipäannos pöytäämme.

Tarjoilija myös kertoi meille, että ravintolan kummallinen nimi juontaa juurensa porvoolaisesta kuvanveistäjähemmosta nimeltään Carl Wilhelm Vallgren. Tämä jamppa tuli myöhemmin tutuksi Pariisin Villenä, koska hän opiskeli veistelytouhujaan Pariisissa, ja hänen mukaansa nimetyssä hotellissakin olemme yhden yön joskus viettäneet. Näiden kieltämättä hienojen saavutusten lisäksi Carl on veistänyt mm. sen patsaan Helsingissä, minkä haalaripukuiset huligaanit menevät aina vappuisin lakittamaan, Havis Amanda on sen nimi jos satutte patsaan tietämään. SicaPelle taas oli Pariisin Villen lemmikkipossun nimi. Tämä possu koki lopulta ikävän kohtalon, kun Akseli Gallen-Kallela -niminen hulttio tuli kerran koirineen Villeä tapaamaan, ja tämän Aleksin koirat sitten meni SicaPellen raatelemaan hengiltä. Ihme spede koko Asko, kukaan ei onneksi hänen nimeään nykyään enää muista, mutta SicaPelle-raukan mukaan on sentään nimetty ravintola Porvoossa.

sicapelle (5)

Leivät ja keittiön morjenstukset syötyämme ja huonoa koiranomistaja-Arvia aikamme haukuttuamme tuotiin eteemme alkuruoka-annokset. Vähän mua siinä vaiheessa harmitti että aloin sooloilemaan annoksia valitessamme, Oxygenol-pariskunnan ja Hulin naaman eteen nimittäin roudattiin isot lautaselliset hemmetin hyvän näköistä vuohenjuusto-tomaatti-risottoa, mulle taas tuotiin lautanen missä joidenkin ruohonkorsien alla oli jemmassa pari kuivaa leivänkannikkaa, maksamakkaranokare ja jotain turvonneita puolukoita. Tarjoilija kyllä sitten oikaisi, että siinä on ankanmaksapateeta, briossi-leipää ja karviaisia, ja lisäksi lautasella oli jotain fluidi-nimistä kastiketta, en muistanut kirjoittaa ylös mistä se fluidi oli tehty mutta ”fluidi” luki puhelimessa joten sitä se ainakin oli nimeltään. Ihan hyvältä se munkin annos lopulta maistui, ei siinä mitään valittamista ollut, mutta kyllä se risotto oli parempi valinta kun sitä sain armollisesti Hulin lautaselta vähän maistaa. Se oli ihan älyttömän hyvää, olin kirjoittanut tonne puhelimeen että se oli pehmeää ja hellänmakuista suussa, en muista kuka niin sanoi mutta ei sillä väliä!

sicapelle (7)

Pääruokien kohdalla sitten sainkin tuuletella voitonriemuisena, sillä minun peuran ulkofilettä ja paistia, perunamuussia, artisokkaa ja greippigeeliä sisältänyt annos pesi ihan 6-0 toistensa matkijoiden ruijanpallas-annoksen, jossa oli kalan lisukkeena fregola-pastaa, paprikapyrettä ja kiusaksi vielä piilotettu helmisimpukan kuoret sinne ruoan sekaan. Tarjoilijalle kävi vielä pieni stiplu, hän nimittäin erehdyksessä esitteli kalan ensin turskaksi, ennen kuin korjasi sen ruijanpallakseksi, ja paprikapyreen tomaatiksi. Tiedä mitä ne helmisimpukan kuoretkaan oikeasti olivat, pastakin oli varmaan nuudelipaketista kotoisin ja sitten vaan laitettu siihen nimen eteen joku italialaiselta kuulostava sana. En edes halunnut tuota annosta maistaa, oma peura-annokseni oli niin hemmetin hyvää että se riitti minulle. Annoin vastavuoroisesti Hulin maistaa peuraa koska olin saanut häneltä sitä risottoa, ja varsinkin ulkofile oli hänenkin mielestä todella hyvää. Kovasti Huli ja Oxygenol-pariskunta yrittivät uskotella että se niiden tomaattiturska nuudeleilla oli hyvää sekin, mutta en uskonut sanaakaan niistä selityksistä!

sicapelle (9)sicapelle (8)

Jälkiruoaksi saatiin kaikki sama annos, niin ei tarvinnut sitten siitä tapella että kellä on paras. Jälkkärinä oli fenkolitoffeen ja valkosuklaavaahdon päälle aseteltu fenkolisorbetti ja päärynäliemi – tai päärynäsorbetti ja fenkoliliemi, en oo ihan varma kumpi, mutta fenkoli ja päärynä sekä sorbetti ja liemi oli jotenkin kaikki edustettuna. Ja ai että, sekin oli kyllä ihan tajuttoman hyvä kokonaisuus! Sorbetin raikkaus, toffeen makeus ja valkosuklaavaahdon valkosuklaavaahtomaisuus yhdessä saivat aikaan semmosen makuelämyksen että melkein meinasi itkettää.

sicapelle (11)

Ruoan jälkeen tilattiin vielä kahvit, ja sen verran kauan hölötettiin siellä ravintolassa omiamme että muistettiin vasta ihan viime tinkaan että ai niin, piti sitä Johanna Kurkelaakin mennä sinne poltettuun kirkkoon kuuntelemaan. Tultiin kirkkoon lopulta sen verran myöhässä, että ei saatu kovin hyviä istumapaikkoja, Johannaa ja apumusikantteja emme päässeet näkemään kuin ihan vähän vain, mutta musiikkihan se olikin esityksen pääasia, se onneksi kuului kirkkoon ihan joka penkille. Ja vaikkei olisikaan, niin SicaPellen ruoat oli kyllä niin hyviä että niiden takia olisin voinut olla siellä kirkossa vaikka toljottamassa seinää ja kuuntelemassa kuinka se huono koirien omistaja Aapeli soittaa sahaa.

sicapelle (12)sicapelle (1)

Suositellut

1 Comment

  1. Ooh, nam! Sicapelle on ollut listalla jo hyvän aikaa, mutta niin vain on Porvoon-reissu jäänyt.

Vastaa