Joulukalenteri 4: Mieleenpainuvimmat joululahjat

Mou mou mou, Herra Longfield täällä.

Minulle napsahti nyt kirjoitusnakki, koska on tää tämmönen joulukalenterijuttu, ja koska Hulilla ei oo mitään postausta just nyt valmiina. Sen pitää lisäksi mennä nyt pesemään ja harjailemaan Horatiota viikonloppua varten, niin se ei ehdi nyt laittaa mitään postausta tiptop-kuntoon. Niin nyt minun sitten täytyy keksiä jotain jouluista kirjoiteltavaa, muuten Huli pääsisi tänä iltana vasta joskus aamukolmelta nukkumaan. Ja tokihan minä aina jotain hölötän!

Yhdestä jännittävästä paikasta luin tänään ihmisten kirjoituksia mieleenpainuvimmista joululahjoista, ja aloin tuota omalta kohdaltanikin jo päivällä mietiskelemään. Lahjathan voi jäädä mieleen monestakin syystä, jotkut koska ne on niin kivoja, jotkut koska ne on niin käsittämättömän outoja ja jotkut ties mistä syystä. Minäpä nyt sitten kirjoitan niistä lahjoista mitä itselleni tuli lyhyellä mietinnällä mieleen!

joulupaketti

Yksi parhaista lahjoista mitä lapsena sain oli Commodore 64 pelikone, ja noin kahdeksan tuhatta miljoonaa semmosta kummallista lerppulevyä, joista löytyi viisisataa miljardia erilaista peliä. Nyt kun tässä tarkemmin muistelin, saattaa olla että sain tuon joulun sijaan synttärilahjaksi, mutta oli päivä mikä hyvänsä, joululta se pienestä pojasta tuntui. Kiltti naapurin setä oli vieläpä kirjoittanut ruutupaperille ohjeet, miten sen ihme surisevan laitteen sai toimimaan, ja miten niitä pelejä sai käyntiin. Joku niistä lerpukkeista piti aina tunkea semmoseen sivuttain olevan leivänpaahtimen näköiseen laitteeseen, ja sitten kaikenlaista käsittämätöntä piti ruudulle näppäimistöllä kirjoittaa, jotain LOAD ”$” ja RUN ja kaikkia kummia sanoja. Jos tietokone sanoi ”SYNTAX ERROR” niin se ei ollut hyvä, silloin oli jotain kirjotettu väärin. Mutta tarpeeksi kun yritti niin kyllä ne pelit lopulta käynnistyi, ja sitten sai pelata Giana Sisterssiä tai Detectiveä tai Maniac Mansionia tai Boulder Dashia tai jotain muita miljardeista peleistä joita lerppukokoelma piti sisällään!

Olen varma että Commodore 64:n takia opin englannin kielen koulussa melko helposti, koska aina niitä pelien aikana ruudulle ilmestyneitä sanoja piti sanakirjan kanssa kääntää, jotta jotenkin pääsi peleissä eteenpäin ja ymmärsi mitä oli tapahtumassa. Ekoilla englannin tunneilla muistan, että oli tehtävä mihin sai kirjoittaa sellasia englannin kielen sanoja joita jo osaa. Useimmat kirjotti jotain ”hello” ja ”dog” -tyylistä, mä kirjottelin siihen varmaan 40 sanaa, joukossa semmosia kuin ”shotgun” ja ”staircase” ja ”grenade launcher” ja ”bowl of wax fruits”, koska ne oli pitänyt jonkun pelin tiimellyksessä suomeksi kääntää. Pelit on hyödyllisiä!

joulupakettijoulupaketti

Commodore 64 myös opetti itsehillintää, koska pelien lataamisessa meni ihan tajuttomasti aikaa, eikä ne aina onnistunut pitkänkään odotuksen jälkeen käynnistymään. Ja voi sitä onnea kun joku peli tilttasi juuri kun oli ihan uusille leveleille päässyt! Commodoren kanssa ei ollut mitään mahdollisuutta tallentaa niitä pelejä, joten aina kun pelin lopetti, niin sitten ens kerralla piti alottaa taas ihan alusta. Kerran tosin muistan, että mulla ja yhdellä kaverilla petti itsehillintä: oltiin monta tuntia hakattu jotain ihme Mikki Hiiri-peliä, oltiin ihan varmoja että kohta päästään peli läpi, ja sitten se peli meni ja tilttasi. Silloin leikkasi 9-vuotiailla gangstereilla kiinni. Raivostuneena kostettiin sille hemmetin levykkeelle koska kaikki oli tietysti sen syytä. Leikattiin lerpukkeen muovikuori auki, revittiin sieltä sisältä kaikki ulos ja leikeltiin ne saksilla ihan silpuksi. Sitten kun raivo oli laantunut, tungin pelin jäännökset roskikseen ja vietiin ihan paniikissa roskis roskalaatikkoon, ihan pohjalle, jottei vaan iskä ja äiti löytäisi silputun pelin jäännöksiä.

joulu

Viime jouluna sain kokea melkein samanlaista riemua kuin aikoinaan Commodore 64:n kanssa, kun Huli osti minulle Playstation 4 -nimisen systeemin. Pelikoneista minulla oli Commodore 64:n jälkeen ollut pienenä 8-bittinen Nintendo, mutta siihen ne jäi, joten harppaus seuraavaan koneeseen oli melkoisen suuri, ja Nintendon hommaamisesta ehti kulua semmonen 20 vuotta aikaa ennen kuin sain kolmannen pelilaitteen. Kovastihan pleikkarillakin on mukava pelailla, enää ei tarvii kirjotella LOAD ja RUN, eikä pelit pahemmin tilttaile. Vähän on ehkä grafiikatkin kehittyneet sitten Duck Huntin.

Hulilta oon kaikenlaista hienoa ja mahtavaa jouluisin aina saanut, mutta mieleen on jäänyt myös yksi lahja, jonka sain Hulilta opiskeluaikoina. Meillä oli vähän tiukkaa rahan kanssa, mutta osteltiin silti jouluna toisillemme kaikenlaista kamaa koska lahjoja piti olla. Yhdestä Hulin mulle ostamasta paketista paljastui tuolloin jatkojohto. Se oli kyllä ihan tarpeellinen kapistus, ei siinä, mutta kyllä mua vähän nauratti että mistä sä tiesit, tämmöstä mä oon aina halunnut! Sittemmin aina arvelen lahjoja availlessani että aijai kun jännittää, oiskohan täällä taas jatkojohto! Hulin mielestä se ei oo yhtään hauskaa jostain syystä.

joulu

Pikkusiskon kanssa meille tuli jossain teini-ikäisinä kotona vielä asuessamme tavaksi ostaa toisillemme jotain ihan järjetöntä ja turhaa tavaraa joululahjaksi. Muistan itse ostaneeni Martsulle joskus kalapiikin, eli sellasen vajaaälyisen haarukan näköisen laitteen jonka voi tökätä kalaan, ja sitten kala pysyy paremmin paikallaan perkauksen ajan. Kerran hain joululahjanhakureissullani Martsulle koirille tarkoitettuja possun korvia. Kassalla ollut tyttö alkoi silloin kyselemään että mimmonen koira teillä on, ei se oikein tajunnut kun selvitin että ei meillä oo koiraa, ostan nää pikkusiskolle joululahjaksi. Martsun antamista kummallisista lahjoista muistan koiranruokakupin, joka eräs joulu paketista suureksi riemukseni paljastui. Taisin joskus juoda siitä kupista kaljaa, ellen ihan väärin muista, joten ei se hukkaan mennyt!

joulu

Mä en oikeastaan tiedä miksi, mutta eniten mut on jouluna saanut herkistymään Hulilta aikoinaan saamani iPad. Sain sen vuoden 2010 jouluna, jolloin oltiin just menossa naimisiin viikon päästä. En tiedä johtuiko se siitä, mutta jotenkin olin ihan otettu kun Huli oli mulle niin hienon härpäkkeen mennyt ostamaan, ja siinä oli vielä semmonen kivasti kirjotettu kortti mukana, että vähän taisin itkeä siinä sitten. Tai saattoi kyllä olla että just siinä samalla leikkasin sipuleita ja lensi roska silmään ja haukottelin ja aurinko paisto tosi kirkkaasti, kaikki yhtä aikaa, ja siks saatto näyttää että silmäkulmaan ehkä oli just ja just muodostumassa kyynel.

Semmoset joululahjat mulle tuli nopealla pöyhinnällä kirkkaimpina mieleen. Varmasti jotain hienoja ja myös todella kummallisia jäi vielä muistamatta. Olisi hauska lukea muidenkin muisteloita syystä tai toisesta mieleen jääneistä joululahjoista, joten jos sulla ei oo ihan tajuton kiire jonkun piparkakkutalon rakentamisessa tai joulukinkun syömisessä, niin kirjoitapa nopeasti omia lahjamuisteloitasi tuohon kommenttiosioon!

joulupaketti

 

Suositellut

2 Comment

  1. Mulla on jännästi sattumalta vähän samanlaisia muistoja lapsuudesta. 😀 Mieleen on jäänyt muutama isoveljeltä saatu lahja, kuten kalapiikki (sille on ollut myöhemmin käyttöä!) ja erilaiset huolella valitut kortit, joissa luki ”isoisälle”, ”osanottoni” tai ”70-vuotispäivänäsi”. Siankorviakaan en ole voinut unohtaa. Taisin ostaa sulle seuraavana vuonna koirankakkapusseja kiitokseksi. Mutta hei, oli meillä joskus ihan järkeväkin lahjaperinne: Ostettiin toisillemme kiskalta joko viiden tai kymmenen euron irtokarkkipussi. Sovittiin tietysti etukäteen kumman arvoinen pussi ostetaan. Olipa se sitten iso yllätys kun paketista paljastui karkkia!

    Vähän järkevämpiä mieleenpainuvia lahjoja ovat olleet ainakin iso koirapehmolelu nimeltä Karvaturri (tai no en nyt tiedä kuinka järkevä tämä oli..), sähkökitara ja viime vuonna pienestä paketista paljastunut avain uuteen kotiin. On niitä varmasti muitakin, nämä tulivat vaan ensimmäisenä mieleen.

    1. Ai niin joo, aiheeseen sopivat joulukortit oli myös tärkeitä 🙂 niin ja joo, karkkia kuitenkin tuli aina sen järjettömän esineen lisäksi, ni oli jotain tolkkuakin lahjoissa 🙂

      t. Herra Longfield

Vastaa