Liitovarjoilua Gardajärvellä

Kesän reissumme ainoana kokonaisena päivänä Gardalla varasimme heti aamusta aamupäivälle liitovarjoilun Monte Baldolta. Tästä uskaliaasta varauksesta kerroinkin teille jo reissun päältä aivan kesäkuun lopussa.

malcesine_paraglide_c_matka_.jpg

Olin katsellut, ja salaa haaveillut liitovarjolennosta jo kotona, mutta koska herra Longfield kieltäytyi hommasta heti alkuun, olin aika varma, etten minäkään sinne uskalla yksin lähteä. Mutta nähtyäni ensimmäisenä päivänä Baldo-vuoren huipulta liiteleviä tandem-hyppääjiä, oli päätös tehty. Menisin sinne vaikka yksin. En tiedä mitä suostuttelusanoja käytin, mutta niin siinä vain kävi, että korkeapaikankammoinen herra Longfield sanoi edeltävänä iltana, että hän lähtee sittenkin mukaani liitelemään! Jes, jaettu kokemus on aina aina astetta parempi juttu.

malcesine_paraglide (12)

Malcesinassa liitovarjolentoja tarjoaa Fly 2 Fun -niminen firma, jonka kautta saimme soitettua aamupalalta paikat kello 12 liitelyyn. Aamupäivä meni hermostuneissa merkeissä. Jolkotimme Malcesinen rantaviivaa aamupalan jälkeen edestakaisin aikaa kuluttaen. Yritimme puhua jostain muusta, mutta katseet kääntyivät jatkuvasti yläilmoihin ja siellä venkoileviin liitovarjoihin. Onkohan toi vaarallista? Miten se lähtö tehdään? Mitä jos me kuollaan? Mitä jos tuulet vaan loppuu kesken ja me paiskaudutaan päin Baldo-vuorta?

Kello 12.00 tapasimme vihdoin Fabion ja Stefanon Malcesinen köysiradalla. Herroilla oli selässään kevyet 33 kiloa painavat reput, jotka pitivät sisällään kaikki liitovarjoiluun tarvittavat välineet. Seurasimme herroja kiltisti naamat valkoisina. Sekä Fabio että Stefano yrittävät rauhoitella meitä, ja sanoivat, että ei paniikkia, se tuntuu samalta kuin istuisitte sohvalla. Niin vissiin!

malcesine_paraglide (13)

Köysiratakyyti kesti noin 20 minuuttia, ja se vei meidät 1700 metriin. Ilma oli tuona aamuna pilvinen, ja ylhäällä vuorella oli hieman viluista, onneksi olimme ottaneet pitkähihaiset mukaan. Siinä me sitten kävelimme jonossa viitisen minuuttia liitovarjoille tarkoitettuun lähtöpisteeseen, joka oli valtavan iso vihreä nurmialue. Mä menin Fabion pariksi ja herra Longfield nuoremman Stefanon kyytiin. Puimme takit päällemme, ja sitten meidän mukavat pilotit alkoivat vetää meille erilaisia liivejä ja mystisiä reppuja ja muita juttuja niskaamme. Fabio kertoi lentäneensä 27 vuotta, eikä ihan hirveästi kertonut mulle mitään ohjeita. Tärkeimmät ohjeet olivat hyvin yksinkertaiset: juostaan yhdessä niin pirusti ekat 5-10 metriä ja sitten vaan istut alas. OK! Vähän siinä ihmeissäni katselin kun samalla aikaa Stefano kertoi herra Longfieldille vaikka mitä ohjeita. Siellä ne jutteli ja kävi lentoa läpi, samalla kun mä seisoin paniikissa kypärä päässä ja oudot narut ja muut jutut selässäni Fabion testaillessa kaikessa rauhassa varjoa.

malcesine_paraglide (1)malcesine_paraglide (2)malcesine_paraglide (3)

Sitten Fabio sanoi ystävällisesti, että nyt on hyvät tuulet, eiköhän lähdetä, oletko valmis? Huusin vaan JOOOO (tai siis YEEEESSS), ja sitten Fabio kiinnitti mut itseensä ja sanoi NOW RUN. Ja sitten me juostiin.

Parin ekan askeleen jälkeen tuli täysi stoppi sillä varjo lähti ilmaan ja veti meitä taaksepäin. Parin naisellisen rääkäisyn jälkeen jalat kuitenkin jatkoivat juoksua ja sitten ne vain irtosivat maasta. Taisin siinä vielä jotain kirkua (lähinnä onnesta), sillä fiilis oli aivan tajuton. Fabio tiedusteli heti lähdön jälkeen onko mulla kaikki okei, ja käski mut istumaan taaksepäin ja nojaamaan rohkeasti häneen (olin edessä ja komea italialainen herrasmies takana). Tein työtä käskettyä ja sainkin todella mukavan asennon oudosta repputuolista. Ja sitten vain haukoin henkeä!

malcesine_paraglide (4)malcesine_paraglide (10)

Fiiliksiä on tosi vaikea kuvailla (vaikka kirjoitan tätä lennon jälkeisenä päivänä, ja kokemus on vielä tuoreessa muistissa). Maisemat olivat henkeäsalpaavat ja se tunne kun varjo liiteli kallionkielekkeiden yli kohti kaunista Gardajärveä, oli jotain aivan käsittämätöntä. Olimme 1700 metrissä ja kuulin vain tuulenvireen korvissani (niin ja Fabion jatkuvat tiedustelut onko kaikki ok). Fabio puhui mulle aika paljon ensimmäisten 10 minuutin aikana. Luulen, että sen avulla mies varmisti, että en saa sydäriä tai ole pyörtymisen partaalla. Herra Longfield sanoi, että samoin kävi hänen ja Stefanon kanssa – ensimmäiset hetket lennolla juteltiin ahkerasti ja koko ajan tiedusteltiin fiiliksiä.

malcesine_paraglide (8)malcesine_paraglide (11)malcesine_paraglide (9)

Fabio oli tosi kokenut liitovarjoilija, ja me menimme hänen kanssaan hurjan lähelle kallioseinämiä, puiden latvoja sekä jopa herra Longfieldin varjoa. Saatoimme jutella herran kanssa muutaman minuutin ajan lennon aikana. Se oli hauskaa – taisimme vain huutaa, että Eikö oo siistiä? Johon toinen vastasi Aivan tajuttoman siistiä!

Fabio alkoi myös huudella kesken lennon Pedroa, ja kun hetken aikaa liitelimme pienen maatalon yllä, tuli talosta ulos tosi vanha valkotukkainen mies. Huutelin papalle innoissani CIAO ja heiluttelin kaikkia mahdollisia ruumin osiani. Fabio jutteli vanhuksen kanssa pari lausetta ja kertoi minulle, että pappa on hänen hyvä ystävänsä.

malcesine_paraglide (5)malcesine_paraglide (6)malcesine_paraglide (14)

Liitovarjoilu ei ole vain hetken huumaa, sillä lento kestää tuuliolosuhteista riippuen 20-40 minuuttia ja sen aikana lennetään noin 45 kilometriä. Hintaan kuului ainakin Malcesinessa GoProlla kuvattu video, jonka sai mukaansa SD-kortilla. Herra Longfieldillä oli kädessään tikku ja mun GoPro oli kiinnitetty pääni yläpuolelle varjoon. Videoiden avulla saimme tosi mahtavat muistot lennosta! Teen teillekkin lennosta jossain välissä koosteen saamistamme videoista. Ihan koko lentoa ette varmasti jaksaisi katsoa. Esimakua voi kurkata jo reissun päällä postaamastani videosta, johon jouduin juttelemaan puheet uusiksi hotellihuoneesta käsin videolla pauhaavaan järisyttävän kovan tuulen takia. Videon äänet ovat siis aika hassut, mutta ihan samat jutut pölötin videolle lennon aikana.

Liitovarjon kyydissä oli mahdollista kuvailla myös omalla kameralla, järkkäri voi olla hieman liian hankala ja iso kyytiin, mutta mun pikkuinen Sony DSC-RX100 II kulki mukana tosi kätevästi.

Lennon loppupuolella saavuimme liitelemään Gadajärven päälle. Jossain välissä Fabio tiedusteli minulta haluanko jatkaa matkaa rauhallisesti alas asti, vai haluaisinko laskeutua alaspäin hieman hurjemmin spiraalin avulla. En tiennyt yhtään mitä spiraali tarkoittaa, mutta huusin kuin viimeistä päivää ”Let’s do the spiral!”.

Sitten mentiin! Fabio käänsi varjoa ja yhtäkkiä vauhti kasvoi hurjasti ja huomasin huutavani vaakatasossa. Pyörimme monen monta kierrosta spiraalin muodossa alaspäin, ja voi vitsit se oli siistiä! Herra Longfield katseli menoamme ja sanoi laskeutumisen jälkeen, että miten sä uskalsit! Stefano oli sanonut herralle, ettei hän osaa tehdä spiraalia, joten he laskeutuivat rauhallisempaan tahtiin. Herra kyllä sanoi myös, että spiraali näytti todella hienolta ja hurjalta. Siltä se kyllä tuntuikin!

malcesine_paraglide (15)malcesine_paraglide (17)malcesine_paraglide (16)

Moni on kysynyt meiltä reissun jälkeen miten liitovarjon kanssa laskeuduttiin. Laskeutuminen tapahtui paljon helpommin kuin olimme kummatkaan osanneet odottaa. Liitovarjoille oli varattu rannasta oma laskeutumisviheriö, jonne taitavat kuskit ohjasivat varjot. Kun maa alkoi lähestyä, käski Fabio minua nousemaan ylös penkistä jolla istuin. Piti siis vain törkätä peppu ylös ja seistä ikään kuin suorana. Fabio teki takanani temppujaan ja pian jalat koskivat nurmikkoon. Laskeutuminen oli meillä molemmilla todella pehmeä. Kun jalat ottivat maahan, piti alkaa köpötellä rauhassa ja sitten vauhti vain pysähtyi.

malcesine_paraglide (19)malcesine_paraglide (20)malcesine_paraglide (21)malcesine_paraglide (22)

Juttelimme vielä tovin Fabion ja Stefanon kanssa liitovarjoilun jälkeen. Meidän molempien naamat paistoivat onnea kuin Naantalin aurinko. Ehkä herra Longfieldin astetta enemmän, sillä hän totisesti voitti pelkonsa kun lähti hurjaan seikkailuun mukaan! Oli upeaa kokea tämä yhdessä. Kiitos herra Longfield, oot aika jeees!

p.s. Muistathan käydä peukuttamassa Pakkasukkoani Lux Helsingin -facebook-sivuilla! Kiitos! Peukuttaminen onnistuu suoraan tästä linkistä. Voit käydä myös lukemassa Pakkasukon tarinan tämän viikon postauksesta. Kiitos kaikille peukuttajille, nyt on käynnissä kova kisa!

malcesine_paraglide (7)

Suositellut

48 Comment

  1. Vautsi vau, miten upeissa maisemissa olet saanut liidellä! En ole koskaan mitää vastaavaa kokeillut, mutta mieluummin lähtisin kyllä liitovarjoilemaan kuin hyppäisin laskuvarjohypyn. Ehkä myös mieluummin kuin benjihypyn. Jotenkin se vapaapudotus pelottaa! :-p

    1. Kyllä liitovarjoilusta on helpoin aloittaa hurjapääseikkailut. 🙂 Se oli niin iisiä ja ei oikeastaan yhtään pelottavaa (jos ensimmäisiä juoksuaskeleita ei lasketa mukaan). Benjihyppyä en ihan heti lähtisi tekemään, mutta laskovarjopomppua olisi siisti päästä joskus kokeilemaan.

  2. Hurjaa!!! Mua olisi pelottanut ihan kamalasti, jos mulle ei olisi kerrottu juuri mitään ohjeita etukäteen ja toiselle olisi vieressä kerrottu vaikka mitä 😀 Todella mukaansatempaavasti kirjoitettu, kävi jopa mielessä että eihän tuo niin pelottavaa taidakaan olla… Mutta tuskin siltikään uskaltaisin!

    1. Kiitos Terhi kommentista! Olihan se vähän hassu fiilis kun miehelle selitetään kamalat ohjeet ja kädet vaan heiluu, samalla kun itse seisoo mystisiin piuhoihin kiinnitettynä. 🙂 Kyllä sä uskaltaisit, ei se ollut oikeasti pelottavaa (jos lähtöä ei lasketa). Ja mikäs siinä oli ollessa komean italialaisen miehen sylissä. 😉

  3. Iso respect, mua ei kyllä saisi tuonne vaikka miten upealta näyttää 😀 Sen verran eloisa oli kyllä sun kertomus, että sehän tuntui kun itsekin olisi siellä liidellyt 🙂 Tuntuiko missään vaiheessa mahanpohjassa tuo vai olitko aivan coolina koko ajan? Mä olisin varmaan kirkunut ja käskenyt viedä mut heti takasin maanpinnalle 🙂 Mutta tuosta Gardasta saitte kyllä kuvia jollaisia ei joka turistilla olekaan.

    1. No ei se oikeastaan mahanpohjassa tuntunut, siis siten kuin tuntuu vaikkapa Lintsillä Viikinkiveneessä. Eli naisellisia huutoja lukuunottamatta taisin olla aika coolina ja fiiliksissä koko lennon ajan! 😉

  4. Aivan huippuhurjaa!! Tuo on kyllä bucket-listalla jos joskus vaan uskaltaisin 😀 Nähtiin viime talvena Pallaksella lautailijoita, joilla oli liitovarjot matkassa. Oltiin niiin kateellisia, kun ne tekivät laudoillaan monen kymmenen metrin liitäviä hyppyjä ja me oltiin vain patikoimassa. Tuo olis ihan mieletöntä… Oliko muuten kallista lystiä?

    1. Uskallat kyllä! Erityisesti siitä syystä, että mun mies uskalsi, hän pelkää korkeita paikkoja ihan tosissaan! Mietin hintaa jo postausta kirjoittaessa, mutta tarkkaa summa en kyllä muista. Sanoisin, että meidän molempien lennot oli yhteensä jotain 250-300 euron väliltä, eli siis reippaan 100 euroa per nassu jos en ihan väärin muista. Sen kyllä muistan, että lennon kestoon nähden hinta ei meistä ollut ollenkaan paha.

  5. Varjoliitely on niin hauskaa! Me käytiin kokeilemassa samaa Pokharassa, Nepalissa reilu kolme vuotta sitten. Mutta mikä noita miehiä vaivaa, kun aluksi munkaan mies ei meinannut uskaltaa lähteä mukaan. Lopulta se sitten uskaltautui ja puristi niitä valjaita koko lennon ajan rystyset valkoisena sillä välin kun me tehtiin mun ohjaajan kanssa vaikka mitä temppuja, käännöksiä ja spiraaleja siellä ilmassa 😀

    1. Hahaa, joku muukin on tehnyt spiraaleja! Se oli kyllä hurjan hauskaa! Oltiin niin fiiliksissä lennon jälkeen, että oltaisiin voitu lähteä heti uudelle lennolle. Eka kerta meni kuitenkin niin täpinöissä, että puolet maisemista ja koko lennosta meni täysin ohi. 🙂 Mutta aivan upea kokemus, kivaa, että säkin olet päässyt kokemaan sen!

  6. Itse kehitin benji-hypyn jälkeen korkean paikan kammon, mutta kun Turkkia kiertämään läksin, olin päättänyt sanoa ”kyllä” jokaiseen haasteeseen. Joista yksi oli juurikin liitovarjoilu. Itku oli tulla jyrkänteeltä alas juoksessa mutta olen niiiiin iloinen että sain sen tehtyä – huikea tunne!

    1. Voi miten upeaa kuulla – jo toinen liitovarjoilija! 🙂 Oli kyllä todella huikea kokemus, onneksi mies suostui lopulta lähteä mukaan matkaan! Benji-hyppy on vielä kokematta, ihan niin suurella innolla en sitä odota, mutta kyllähän sen voisi joskus käydä kokeilemassa. 😉

  7. Ooh mäkin haluan tuommoiselle! Tandemlaskuvarjohypyn olen tehnyt ja olihan sekin todella upea kokemus mutta se menee vaan niin nopeasti ohi. Tässähän ehtis kunnolla katsella maisemia ja nauttia kyydistä. Tää menee kyllä nyt bucket-listalle 😀

    1. Laita ihmeessä listalle! Mulla on jo omalla listalla toi tandemlaskuvarjohyppy. 😉 Elämässä pitää kokea!

  8. Hui, ensin ajattelin, että ei ikinä, mutta kun luin juttusi ja katsoin videon, niin tuntui, että ei se ehkä sittenkään ole niin pelottavaa kuin ensin ajattelin. Ehkä…. tai sitten ei… Varmasti ikimuistoinen kokemus!

    1. Mene ihmeessä kokeilemaan jos joskus tulee mahdollisuus! Se ei todellakaan ole pelottavaa, jos lähtöjuoksua ei lasketa mukaan. Sen jälkeen saa vain nauttia ja ihailla maisemia – huikea kokemus!

  9. Hui kauheeta! 😀 Mä oon niin maat jalassa tyyppi, etten ehkä ikinä uskaltaisi tehdä tuollaista. Vaikka upeaa ja mahtavaa se varmasti olis! Ehkä pitää joskus tehdä herra Longfieldit ja vain voittaa pelkonsa! 😀

    1. Jalat maassa siis! Elin niin mukana tuossa liitovarjoilun tunnelmassa että meni sanat sekaisin. 😀

      1. Molempi parempi. 😉

    2. Lähdet reissuun jonkun huimapään kanssa, joka puhuu sut sitten ympäri. Liitovarjolennossa ei tosiaan ollut sinänsä mitään pelottavaa – vauhti on rauhallinen eikä siinä tiputa monia metrejä tuosta vaan alaspäin. Olisi pitänyt uskoa Fabiota ja Stefanoa heti alkuun, se oli vähän kuin sohvalla istumista. 🙂

  10. Näyttää hitsin mahtavalle ja varsinkin tuollasissa maisemissa. Talvella Åressa näin kun uskaliaat lähtivät huipulta juoksien ja liitivät hienosti kylän ja järven yllä, ja pitkään…Minullakin on korkeanpaikan pelätystä, mutta jospa joskus rohkaistun…

    1. Talvella maisemia olisi myös upea tutkia! Tosin liitovarjon kyydissä voisi olla aika kylmä, pitäisi olla kunnon toppahaalarit päällä. 🙂 Mutta kyllä lähtisin uudestaan vaikka keskellä talvea, niin oli upea kokemus!

  11. Huh huh, en uskaltaisi. Onneksi kaikki meni hyvin ja tekstistä kyllä huomaa, että oli ihan mahtava kokemus! Mä kanssa ihmettelin miten tuolta pääsee alas, mutta selvisi se sitten tässäkin. 🙂

    1. Kyllä uskaltaisit! 🙂 Lähtö ja alastulo meitäkin jännitti eniten, mutta hyvin meni kaikki! Uudestaan lähtisin milloin vain.

  12. Varmasti makea kokemus ja kivasti kuvailtu kyllä koko hyppykokemus! Liitovarjoilua ei vielä olekaan tullut koitettua, mutta laskuvarjohyppy samoin kuin benji ovat olleet sen verran siistejä kokemuksia, että eiköhän tuokin vielä tule koettua joskus.

    1. No sulla on kolmen suora pian tehtynä! 🙂 Mulla on vielä benjit ja laskovarjot kokeilematta, niidenkin aika on kyllä varmasti joskus (ainakin laskovarjohypyn, benji ei innosta ihan niin paljon).

  13. Tuo olisi niiiiiin siistiä! Mua ei kiinnosta yhtään laskuvarjohyppy tai benji, mutta tämä kyllä kiinnostaisi. Olisi ihan huippua katsella maisemia tuolla tavalla liidellen. Uskoisin, että tämän uskaltaisin jopa tehdä, vaikka varmaan se pelottaisi vähintään jonninverran. 🙂

    1. Liidellen on tosi hyvä sana! Sellaista se juuri oli, rauhallisesti liitelyä linnun lailla. Todella huikea kokemus, suosittelen koko sydämestäni kokeilemaan!

  14. Oi näitä Gardan upeita maisemia, ihan tuli ikävä takaisin sinne!

    Meille maisemat ovat tuttuja vain tylsän turvallisesti maankamaralta, mutta oli huippua päästä lennolle mukaan videon myötä. Kertomusta lukiessa ajattelin, etten ikinä uskaltaisi lähteä tätä kokeilemaan, mutta videolla meno vaikutti ihanan rauhalliselta liitelyltä. Josko vielä rohkaistuisi ja toteuttaisi nuoruuden haaveen? 🙂

    1. Rentoa liitelyä se tosiaankin oli, ei mitään hurjaa ja sekopäistä menoa (jos sitä vikaa spiraalia ei lasketa). 🙂 Suosittelemme mieheni kanssa molemmat kokeilemaan jos vain tulee mahdollisuus!

  15. Tuollaisessa paikassa liitovarjoilu on varmasti todella upea kokemus! Itselle tuttuja maisemia ja toissakesänä siellä poikani kanssa kävin patikoimassa Monte Baldon huipulta eteenpäin kohti lähistöllä olevia korkeampia nyppylöitä.

    1. Meillä jäi aikapulan vuoksi patikoinnit Baldolla väliin, maastot sekä maisemat olisivat varmasti olleet aivan huikeat! Ehkä me vielä joskus palataan takaisin ja sitten trekataan oikein kunnolla!

  16. Makedoniassa Ohrid-järven rannoilla näimme noita paljon, mutta eipä ole tullut mieleen lähteä kokeilemaan 🙂

    1. Kiva kuulla, että liitovarjoilua pääsee kokeilemaan vaikka missä! Kyllä lähdetään miehen kanssa uudestaan heti kun törmätään uuteen mahdollisuuteen. 🙂 Sinä kanssa ensi kerralla vaan rohkeasti kokeilemaan. 🙂

  17. Mahtavaa! Tästä tekstistä paistaa niin läpi kaikenlainen onnellisuus ja innostuneisuus että liikutuin väkisinkin tätä lukiessani 🙂

    Kokeilin itse riippuliitoa muutamia vuosia sitten Rio de Janeirossa, joten pystyn hyvin samaistumaan noihin fiiliksiin. Etenkin se alku, kun käsketään vaan juosta, ja samalla tietää että siellä on kuitenkin muutaman askelen päässä melkoinen pystysuora pudotus…

    – Miika <3

    1. Kiitos Miika kommentista! 🙂 Riossa liitely oli varmasti myös ikimuistoinen kokemus!

  18. Pystyn niin samastumaan kaikkiin fiiliksiisi, paitsi spiraalina kieppumiseen, koska tulen helposti huonovointiseksi. Liitovarjoilin itse viime kesänä ekan kerran Réunionilla (http://www.travelloverblogi.fi/hei-ma-oikeasti-lennan-liitovarjolla-reunionin-ylla/), ja se oli minusta ehkä siisteintä ikinä. Mukava tietää, että Gardallakin on mahdollista. En ole Gardalle vielä lukuisista Italian-reissuista huolimatta päätynyt, mutta nyt tiedän yhden syyn lisää, miksi sinne kannattaisi mennä.

    1. Komppaan – tää oli ehkä siisteintä ikinä! 🙂 Tosi kiva kuulla, että meitä liitovarjoilijoita on aika paljon täällä. Mahtavaa, että muutkin ovat uskaltaneet kokeilla!

  19. No nyt on ollut huikea kokemus teillä, wau! Gardajärvi on mahtava paikka, mutta enpäs sitä tuosta perspektiivistä ole ennen nähnytkään 😉

    1. Kiitos Sanna! 🙂 Kuvakulma oli tosiaan aika hyvä. Ei oo joka turistilla Gardalta tämmösiä kuvia kotikoneella. 😉

  20. Toi olis niin siistiä. Mun reissukaveri tykkäis tästä. Tarvii pistää muistiin, jos ja kun mennään tuonne päin! 🙂

    1. Kannattaa pistää muistiin! Moni kommentoi tähänkin postaukseen, että ovat liidelleet ympäri maailmaa, eli tarkkana seuraavilla reissuilla. 🙂

  21. Jenni / Globe Called Home says: Vastaa

    Mä luulen että liitovarjoilu voisi olla just mun juttu. Olen kerran hypännyt laskuvarjolla neljästä kilometristä, ja vapaapudotus oli niin järkyttävää etten ikinä halua sitä toistaa, mutta sitten kun varjo aukesi ja vain liideltiin niin oikeasti tykkäsin tosi paljon. Etenkin tuollaisissa maisemissa kyllä kelpaisi!

    1. Suosittelen! Tossa ei mitään kovaa vauhtia ole spiraalia lukuunottamatta, siinä vaan liidellään ja ihaillaan maisemia. Ehdottomasti kokeilun arvoinen kokemus!

  22. Tää olisi ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu! Mä olen mielestäni avoin tosi monelle extrememmälle jutulle, mutta jostain syystä liitovarjoilu vähän arveluttaa. Toki fiilis siitä, ettei ole itse ”puikoissa” vaan saa olla varjoilemassa ammattilaisen kanssa auttaa asiaa. Bilbaossa oli liitovarjoilijoita liikkeellä ihan älyttömästi kalliorannoilla, ja aika hurjaltahan se näytti niiden kallioiden lomassa… 🙂 Maisemat ovat kyllä upeat, ihan eri Italia mihin olen itse tottunut. PItäisi käydä joskus katsomassa, liian usein tulee ”jäätyä” anopin luo, mikä nyt sekin on ok tietysti.

    1. Pelottavinta oli just se lähtö kun piti vuorenrinnettä alkaa juosta alaspäin, sen jälkeen oli vaan siistiä liitelyä ja maisemien ihailua! Suosittelen tosissaan testaamaan. 🙂

  23. Tuollainen ammattilaisen kanssa liitovarjoilu olis mahtava kokemus! Ja vielä noin upeissa maisemissa. Oon kyllä vähän korkeanpaikankammoinen, mutta ehdottomasti tarttuisin tilanteeseen, jos sellainen tulis 🙂

    1. Kiva kuulla! Mun mieskin tuli mukaan, vaikka korkeanpaikankammoinen vähän onkin. Eli kyllä siitä selviää ihan kuka vaan. Kannattaa kokeilla! 🙂

Vastaa