Spis

Mopsi, Herra Longfield tässä.

Saimme tuossa jokunen aika sitten valmistumisjuhlissamme lahjaksi ihan mahtavia lahjakortteja! Ne kävivät kuulemma ihan minne tahansa! Näitä maagisia kapistuksia kutsuttiin nimellä ”20 euron seteli”, oletteko ennen moisista kuulleet? Supermahtavien lahjakorttien lisäksi saimme myös kehotuksen käyttää ne kahden hengen illalliseen helsinkiläisessä Spis-ravintolassa, ja tokihan me kehotusta kuuntelimme. Niinpä sitten eräs ilta paukkasimme hienojen lahjakorttiemme kanssa Spissiin sisään. Olimme tehneet paikkaan pöytävarauksen, ja se onkin ihan suositeltavaa, koska ravintola on kooltaan melkoisen kompakti: sisään mahtuu vain 18 ruokailijaa kerrallaan.

Ravintola Spis Helsinki

Spississä on semmonen systeemi, että sieltä saa tilata vain menu-kokonaisuuksia, valittavana on pitkää ja lyhyttä versiota. Lyhyessä versiossa on neljä ruokalajia, ja pitkässä kuusi. Me valittiin lyhyt versio, ja on heti alkuun pakko paljastaa, että lupaus 4 ruokalajista oli karmaiseva huijaus. Ruokalajeja ei todellakaan ollut neljää, vaan lopullinen annosten määrä taisi laskujemme mukaan olla yhdeksän. Aivan järkyttävää asiakkaiden huijausta!

Yritimme myös tiedustella, että mitä menut pitävät sisällään, mutta ei sitä kerrottu. Sen verran meiltä kysyttiin että haluaako jompikumpi kasvisvaihtoehdon, ja allergioista myös tahtoivat tietää, mutta muuten eivät suostuneet ruoista mitään kertoimaan. Hauskaa. Heti alkuun pöytään raijattiin annos joka piti sisällään mannapuurokeksin ja lipstikkamajoneesia. Siitä pystyi hyvin päättelemään, että loputkaan annokset ei varmaan tule olemaan tyyliin lehtipihvi ja ranskalaiset. Eikä ne olleetkaan. Mannakeksin jälkeen pöytäämme tuotiin astia jolla lepäsi pieniä jutskia, jotka olivat kuulemma porkkanaa, parsakaalia, retiisiä ja sipulimajoneesia. Kokeneena ravintolakävijänä huomasin, että nyt teki tarjoilija virheen: pöytäämme ei nimittäin tuotu lainkaan ruokailuvälineitä. Päätin tehdä Huliin vaikutuksen, nostin etusormeni pystyyn, ja huomautin asiasta niin kovaan ääneen, että koko ruokasali varmasti kuuli. Tarjoilija käveli viereeni, ja omahyväinen virne kasvoillani kuuntelin, kuinka hän selosti että nämä ovat itse asiassa sormisyötäviä, mutta tässä teille haarukka ja veitsi. Siinä minä sitten tökin pikkuisia palasia haarukalla, kun en iljennyt olla välineitä käyttämättäkään kun sellaisia olin vaatinut. Huli ei vaikuttunut.

Ravintola Spis Helsinki

Kauaa emme haarukalla hankalasti syötävien sormisyötävien jälkeen ehtineet juomiksi tilaamiamme kaura-IPA kaljoja lipitellä, kun pöytään tuotiin keittiön tervehdys. Se ei nimestään huolimatta ollut paperilappu jossa lukee ”Moi! t. Keittiö”, vaan se oli ruoka-annos jossa oli kanttarellia. Se oli todella hyvää, mutta kyllä mä vähän ihmettelen että kuka tervehtii ihmisiä kanttarelliannoksia jakamalla.

Ravintola Spis HelsinkiRavintola Spis Helsinki

Kanttarelli-morotuksen jälkeen saimme vihdoin ja viimein eteemme ensimmäisen varsinaisen ruoka-annoksen, joka piti sisällään perunaa ja purjoa, sekä todella hyvää leipää. Sen jälkeen minulle tuotiin annos joka piti sisällään ainakin kampasimpukkaa, balsamicoa ja laventeliä, ja alussa kasvisvaihtoehdon valinneelle Hulille tuotiin lautanen, jolla lepäsi juurisellerin palanen sekä tilliä ja kaikenlaista muutakin tilpehööriä. Ruoat oli oikein hyviä, minun normaalien ihmisten vaihtoehto oli tietenkin Hulin ruohonsyöjien valintaa parempi, mutta ei Hulinkaan annos huono ollut.

Ravintola Spis HelsinkiRavintola Spis HelsinkiRavintola Spis Helsinki

Näiden annoksien jälkeen meille tuotiin eteemme jätskipalloilta näyttäneet jutut. Ne olivat kuulemma kuusenkerkkäsorbettia, ja sen kaveriksi lautaselle oli ripoteltu jotain nimeltä pihasauniopulveri, ja niiden oli tarkoitus raikastaa suu seuraavaa ruoka-annosta varten. No, vähän saippualta annos kieltämättä maistuikin, ei ehkä ollut maultaan ihan sellainen että tilaisin ensi kesänä jätksikiskalta aina kuusenkerkkäsorbettia pihasauniopulverilla, kyllä mä salmiakkijätskiä vaikkapa mieluummin ottaisin. Mutta raikastuihan se suu siitä, minulta varsinkin koska horin myös valtaosan Hulin kuusenkerkkäsorbetista, ja imuroin niin paljon sitä pihasauniopulveriakin kun vain pystyin. Lautaset pitää syödä tyhjiksi, koska Afrikassa nähdään nälkää.

Ravintola Spis Helsinki

Kuusensauniopulivarin ja pihakerkkäsorbuksen jälkeen minulle kiikutettiin annos jossa oli broileria, fenkolia ja jotain sipuleita. Se oli todella hyvää! Hulin lehtienpureskelijoiden vaihtoehto piti sisällään lanttua ja omenaa, koska ei tietenkään oltu sanottu mitään Hulin omena-allergiasta vaikka niistä allergioista ihan erikseen kysyttiin. Huli kuitenkin popsi annoksen, ja kehui sitä vielä erikseen tarjoilijalle. Allergioista viis.

Ravintola Spis Helsinki

Sitten jäimmekin odottamaan jälkiruokaa, ja sitä odotellessamme meille tuotiin esijälkiruoka. Siinä oli vadelmaa ja auringonkukansiemeniä. Esijälkiruokaa syödessä aika kuluikin kuin siivillä, ja pian pöytään kiikutettiin varsinainen jälkiruokakin. Se piti sisällään suklaata, mallasta ja herukkaa, maut oli aika jänniä, mallas toi hässäkkään semmosta kotikalja-fiilistä, mutta oikein hyvin toimi kun kaikkia juttuja tunki yhtä aikaa suuhunsa.

Ravintola Spis Helsinki

Lopulta sitten ravintolalle taisi käydä pieni kämmi, heiltä nimittäin ilmeisesti loppui lautaset kesken (niitä olikin ollut jos jonkinlaista ruokien alustana, Huli taisi niistä jokaista ihastella). Viimeinen annos nimittäin tarjottiin meille ylisuuren lego-palikan päältä, jollaisia varmaan oli sattumalta lojunut keittiön nurkassa jostain syystä, ja neuvokkaat kanttarelli-morjenstaja-kokit olivat sitten keksineet laittaa jälki-jälkiruokaan kuuluneet porkkanatyrnin, perunaleivoksen ja pikkuiset lakupötköt legon päälle. Tämä jälki-jälkiruoka oli meistä jälkiruoista paras, ehkä se johtui osaksi siitä hauskasta lego-palikastakin. Harvoin sitä tommosilta tulee syötyä.

Ravintola Spis Helsinki

Kaikkineen Spis oli oikein kiva paikka, ruoat oli jännittäviä ja oikein maistuvia! Tai no, ehkä se kuusenkenkäservietti ja pihasaunapultsari ei maultaan hurmannut, mutta jännyyttä se kyllä toi menuun sitäkin enemmän. Käykää Spississä jos ette ole jo käyneet, ja jos olette, niin käykää uudestaan! Ja muistakaa pyytää ruokailuvälineet sormisyötäviin!

Pssst.. Myös Herneetkin rokkaa -blogi on käynyt Spisissä.

Suositellut

5 Replies to “Spis”

  1. Spis on ehdottomasti yksi lempiravintoloistani Helsingissä. Tykkään ruuasta, viineistä, tunnelmasta, sisustuksesta…kaikesta!

    1. Tunnelma oli kyllä todella jees. 🙂 Paikka on pieni, mutta tällä kertaa lähekkäin olevat pöydät eivät häirinneet. Aloin jopa jutella vieressä istuvan pariskunnan kanssa ravintolan kauniista astioista. 😀

      Ihana Spis! <3

  2. Oi! Tuli niin hyvin maut mieleen kuvia katsoessa 🙂 Ja ihan parasta lukea tää herran kuvaamana, haha! Ja voi kiitos kun linkkasit!

    1. Eipä mitään. Teidän kuvat olivat jälleen niin upeita, että pakkohan linkki oli lisätä. 😉

  3. […] sitä voitte kyllä käydä kurkkaamassa mitä herra Longfield kirjoitti meidän ensimmäisestä Spisin vierailusta blogiin. Herralla oli muistiinpanovälineet mukana, sen saattaa kyllä postauksesta myös […]

Vastaa