Mitä Horatiolle kuuluu?

Moni on tiedustellut miten pikkuisen Horation arki on lähtenyt luonamme rullaamaan. Tässä välissä voisi olla hyvä kertoa teille ihan yhteisesti, mitä Horatiolle kuuluu.

chow chow horatio (15)chow chow horatio (8)

Horatio saapui meille keskiviikkona 29.7. Tästä ikimuistoisesta päivästä Ouluun ja takaisin on nyt kulunut päivää vaille viisi viikkoa. Tänään pikkuinen poika täytti 12 viikkoa, ja sen kunniaksi käymme illalla rokottamassa Horation ensimmäistä kertaa tutulla eläinlääkärillä. Nyt voimme alkaa vielä vapaammin tutustua maailmaan, ja ennen kaikkea uusiin eläinkavereihin.

Ensimmäiset päivät ja viikot menivät Horation kanssa aika sumussa. Kaikki oli taas puolen vuoden koirattomana olon jälkeen uutta. Heräsimme jatkuvasti yöllä heti kun Horatio liikkui vähänkin, seurasimme pennun liikkeitä melkein 24/7 ja olimme koko ajan väsyneitä. Väsymys alkoi painaa erityiseti minua sillä viikolla, kun herra Longfield pakeni viikoksi työmatkalle. Olin tuon viikon lomalla, ja kiertelimme Horation kanssa ahkerasti uusia paikkoja yhdessä. Kun herra sitten perjantaina saapui kotiin, nukuin minä seuraavana aamuna melkein kahteentoista, jonka jälkeen olo alkoi taas olla normaalin pirteä.

Ensimmäisten viikkojen aikana itkin myös aika paljon edesmennyttä Kodaa.. Horation läsnäolo toi Kodan muistot pintaan, ja hieman surumielistä olotilaa vahvisti myös se, etten vielä tuntenut Horatiota, eikä se meitä. Kun sitten lopulta Horation häntä alkoi heilua kun juttelin sille, alkoi surumielikin väistyä. Nyt mieli on iloinen sekä onnellinen, ja alkaa tuntua, että meidän välille on rakentumassa yhtä hyvä side, kuin mitä meillä Kodan kanssa oli. Yhteiseloa meillä on toivottavasti hurjan paljon edessä, ja varmasti jonain päivänä Horatiostakin kasvaa ihan yhtä upea ja reipas koira, kuin mitä Koda oli.

chow chow horatio (2)chow chow horatio (3)chow chow horatio (4)chow chow horatio (14)

Mitäs muuta? No ainakin semmoista, että Horatio on sata kertaa uteliaampi, rohkeampi ja jästipäisempi mitä Koda oli. Tämä herra ei pelkää (melkein) mitään, tutustuu kaikkeen uuteen mielenkiinnolla eikä anna periksi sitten millään. Onkohan se ihan hyvä juttu? Hah!

Reipas poika on seikkaillut kanssamme jo vaikka missä. Olemme kokeilleet autolla matkustamista (ei mitään ongelmia), olleet piknikillä ystäväni kanssa (oli aika mahdotonta säätämistä), istuneet muutamalla terassilla syömässä ystävien kanssa (remmit olivat sekaisin Haukilahden paviljongissa kahden koiran kanssa), käyneet moikkaamassa ihania Blogiringin leidejä Helsingissä (Horatio nukkui koko vierailun ajan), juhlineet valmistujaisiamme 50 ihmisen kanssa (Horatio oli kuin kotonaan), käyneet hoitamassa veljenpoikia Vantaalla (Horatio leikki villisti ison saksanpaimenkoiran kanssa), tutustuneet muutamaan leikkisään koirakaveriin (valkoinen Otto-villakoira sekä musta Kuro ovat tällä hetkellä lempparit) ja käyneet vierailulla anoppini luona (Horatio pissasi kahdelle eri matolle). Tämän lisäksi Horatio oli edellisellä viikolla yksin kotona ensimmäiset kokonaiset työpäivät. Työpäiviemme aikana pikkuinen poika on tehnyt kahdet pissat sisälle paperien päälle, ja siinä se. Voitteko kuvitella? Karvapallo ei ole tuhonnut (vielä) mitään! Niin ja olihan Horatio jo hoidossakin kun juhlimme herra Longfieldin serkun häitä reipas viikko sitten. Hoitopaikkana toimi vanhempieni koti, jossa äitini sekä isäni saivat kuuleman mukaan todistaa erittäin villiä ja purevaa pentua.

chow chow horatio (1)chow chow horatio (13)chow chow horatio (17)chow chow horatio (6)chow chow horatio (10)chow chow horatio (12)

Kaikki on siis mennyt oikeastaan todella hyvin. Ainoa mikä ketuttaa, on pureminen. Meidän molempien nilkat sekä varpaat ovat vuotaneet verta ja kädet ovat naarmuilla. EI-sanaa on huudettu ja paljon, mutta ei siitä ole suuremmin hyötyä ollut. Onneksi varpaiden ja jalkojen pureminen on vähentynyt, mutta edelleen kovimpien villiintymiskohtausten aikana meidän jalkoihin on vaan ihan pakko tarttua terävillä naskaleilla. Ja se sattuu ihan h*lvetisti. Mutta toki pureminen loppuu, kun ikää tulee lisää.

Horation suloisuuskerroin on kuitenkin sen verran iso, ettei vertavuotavien jalkojenkaan kanssa voi kovin kauaa vihainen olla. Kun silmiin toljottaa pieni pyöreä naama ja kippuralla oleva häntä vismuttaa viimeistä päivää, niin sydänhän siinä sulaa.

Ja on muuten sulanut monen muunkin sydän. Horation kanssa on mahdotonta olla missään ilman, että läheltä alkaa kuulua lässytystä. Vieraiden ihmisten suupielet kaartuvat ihan itsestään hymyyn ja päät kääntyilevät vauvasta vaariin. Kaikkien on myös lähes poikkeuksetta ihmeteltävä pikkuisen karvapallon sinistä kieltä. Onhan se ihan ymmärrettävääkin, sinertävä kieli näyttää aika hassulta.

chow chow horatio (11)chow chow horatio (16)

Elämä ja arki 12-viikkoisen karvapallon kanssa jatkuu täällä meillä – päivittäin opitaan ja tutustutaan uusiin asioihin, ja päivä päivältä opimme tuntemaan toisemme paremmin. Tärkeää sidettä rakennetaan yhdessäolemisen ja -tekemisen kautta. Meistä tulee vielä tiivis ja vahva kolmikko. Koda ei katoa sydämestä koskaan, mutta sinne on tehty tilaa myös uudelle perheenjäsenellemme.

Pssst.. Blogin Instagramiin tulvii Horation kuvia lähes päivittäin. Klikkaa itsesi siis tykkääjiemme joukkoon, jos suloiset karvapallokuvat ovat mieleesi.

chow chow horatio (5)chow chow horatio (7)chow chow horatio (9)

 

Suositellut

16 Comment

  1. Horation ensi hetket uudessa kodissa ja luonnekuvaukset muistuttavat kovasti serkkupoika Fenixin vastaavia -kasvamassa on ihana vekkuli, joka ei mitään pelkää! Onnea vielä 🙂

    1. Ihana vekkuli kuulostaa vähän pelottavalta. 🙂 Kovasti odotetaan, että poika kasvaa, ja voidaan ottaa Horatio mukaan kunnon metsäpatikoinneille. Mutta toki tästä ihanasta pentuajastakin pitää nyt nauttia. <3

  2. Voi Horatio <3 Ihana mörrimöykky jässikkä!

    1. Onhan se aika ihana. Ja onneksi pureminen on vähentynyt! Eilen sydän taas suli, kun pitkän työpävän päätteksi Horatio halusi rapsutuksia melkein 20 minuutin ajan. Oli sillä varmaan ollut mua vähän ikävä. <3

  3. Suloinen Horatio! Hänellä on hyvin määrätietoisen (jääräpäisen?) näköinen nasu!

    1. Useampi on sanonut, että Horatio näyttää siltä, että hän olisi aina vähän tympääntynyt. 😀 Menee varmaan juuri tuohon jääräpäisyys-kategoriaan. 🙂

  4. Ihana, maailman söpöin otus <3 sydän suli!

    1. Kiitos. <3 Horatio on varsinainen naistenmies. 🙂

  5. Meillä chow chow pennun kanssa apuna puremisen oli puhaltaminen. Pieni puhallus nenän päähän, niin pureminen loppui välittömästi. Toinen vaan järkyttyneenä katsoi, että mitä sinä oikein teit. Muutamia kertoja tätä, niin sinne jäi pureminen kokonaan. Ei varmasti kaikilla toimi, mutta meillä onneksi näin yksinkertaisesta ja kevyestä jutusta löyty apu. Onnea teille ihanasta pienestä pallerosta! Ei ne kauaa pysy puremisiässä.

    1. Kiitos vinkistä! Otetaan kikka heti kokeiluun. 🙂 Ja onneksi tosiaan puremisikä on aika lyhyt ja ytimekäs.. Hah!

  6. Oi, miten hän on soma! Pieni pentu on on yhtä naskalihammasta. Kyllä se pureminen siitä laantuu, usko pois! Minua lohdutettiin aikanaan, että vuoden ikäisenä pentu on aikuistunut ja järki jo päässä… Mitä vielä – meidän terrieri ei ole aikuinen vieläkään, vaikka täytti keväällä 11 vuotta. Onnea Horatiolle ja teille!

    1. Hahah! Terrierrit taitavat chowien tapaan olla aika omalaatuisia kavereita. Ja juuri se luonnehan tekee niistä vielä ripauksen ihanempia. 🙂 Odotellaan täällä kovasti miehen kanssa sitä päivää kun pureminen vihdoin loppuu, onneksi se on tosiaan kyllä jo vähentynyt!

      Ihana kuulla, että teillä on jo varsin iäkäs kaveri täysissä voimissaan! <3

  7. Rapsutuksia naskalihampaalle!

    1. Toimitettu eteenpäin. 🙂

  8. Minua tuli eilen vastaan tässä kotini lähistöllä 5kk vanha chow chow, samanvärinen kuin Horatio. Kun olin lukenut teidän blogista tästä rodusta, niin oli pakko pysähtyä ja jutella omistajan kanssa hetkinen – ennenkuin pentu veti hänet hihnasta taas liikkeelle 🙂
    On kuulemma erittäin itsepäinen tapaus, ja voimia tuntui riittävän tuolla 18kg kaverilla!

    1. Voi apua! 🙂 Itsepäisyys on kyllä tällä rodulla ihan selvä juttu. Se on vähän niin kuin koko rodun juju. Koulutus on kuitenkin tosi tärkeää, sen kanssa me painitaan seuraavat kuukaudet (ja vuodet?!). 😀

Vastaa