Koiraystävällinen terassi: Haukilahden paviljonki

Viime perjantaina herra Longfieldin saavuttua kotiin työmatkaltaan, karautti pihaamme harmaa Toyota, jonka kyydistä putkahti ulos herran pikkuveli, hänen tyttöystävänsä sekä musta mittelspitz nimeltään Kuro. Kuro on muuten japania, ja tarkoittaa mustaa. Mustalle koiralle Kuro on siis oikein oivallinen nimi.

haukilahden paviljonki (5)haukilahden paviljonki (4)

Illan ideana oli tutustuttaa Horatio Kuroon, jotta heistä saataisiin hyvät kaverukset vuosiksi eteenpäin. Ensimmäinen tapaaminen menikin oikein hyvin. Kaverukset juoksivat hurjina ympäri alapihaamme ja pian Horation pää oli aivan kuolassa ja pieni sininen kieli roikkui puoliksi ulkona suusta. Todellisuudessa Horatio teki kaikkensa jotta olisi pysynyt edes jotenkin vikkeläjalkaisen Kuron perässä, mutta eihän siitä mitään tullut. Yritys oli kuitenkin hyvä, ja molemmat koirat näyttivät leikin ohessa enemmän kuin onnellisilta!

Kun kovin leikki-into alkoi muuttua väsymykseksi, pakkasimme koko konkkaronkkamme koirineen autoon, ja lähdimme kohti Haukilahtea. Alkuperäisenä ideana oli hakea safkat Peshawarista, mutta upea aurinkoinen sää pakotti meidät lähtemään nauttimaan kauniista kesäillasta terassille. Lisäksi terassilla istuminen muiden ihmisten seassa olisi Horatiolle oikein hyvää treeniä – kaikkeen kun pitää tottua.

haukilahden paviljonki (10)haukilahden paviljonki (3)

Haukilahti otti meidät upeasti vastaan. Venesatama kylpi auringossa ja Haukilahden paviljongin terassi pursusi porukkaa. Satuimme kuitenkin löytämään loistavan neljän hengen pöydän aivan terassin reunasta, jonne saimme parkkeerattua kahden koiran kanssa enemmän kuin hyvin. Pakko on kyllä myöntää, että kahden nuoren koiran kanssa terassilla istumisessa oli välillä vähän säätämistä. Vesikippo kaadettiin pari kertaa, remmit olivat solmussa kymmeniä kertoja, hyviltä tuoksuvia ruokia kerjättiin aika ajoin, ja välillä karvainen kaksikko olisi halunnut kovasti alkaa leikkimään keskenään. Oman mausteensa soppaan toi myös terassilla olevat muut koirat, joita vilisi tuttun tapaan Haukilahden paviljongin koiraystävällisellä terassilla. Niin ja sitten oli vielä ne kymmenet ihmiset jotka ihastelivat Horatiota ja tulivat rapsuttamaan häntä. Mutta kaikki se oli vain ja ainoastaan positiivista, Horatio sai mukavan ja arvokkaan kokemuksen, ja vielä jonain päivänä meidän Iso-H osaa käyttäytyä terasseilla yhtä upeasti kuin edesmennyt Koda.

haukilahden paviljonki (2)haukilahden paviljonki (9)haukilahden paviljonki (6)

Me ihmiset saimme myös syödäksemme kaiken säätämisen keskellä. Herra Longfield tilasi sushia, herran pikkuveli ja tyttöystävä ottivat hampurilaiset ja minä vuohenjuustosalaatin. Olen popsinut samaa salaattia ravintolan terassilla ensimmäisen kerran vuonna 2012, kun järjestin herralle pienen kesäyllätyksen Haukilahden paviljongissa. Salaatti maistui edelleen kolmen vuoden jälkeen hyvältä! Toistamiseen kävimme Haukilahden paviljongissa viime vuoden heinäkuussa. Sillä kertaa mukana oli vielä ihastuttava harmaa karvainen kaveri, joka osasi totisesti olla hienosti ihan missä paikassa vaan.

haukilahden paviljonki (7)haukilahden paviljonki (8)haukilahden paviljonki (12)haukilahden paviljonki_c_ravintola_.jpg

Ruoan jälkeen lähdimme vielä jätskeille. Kävelimme venesataman läpi Haukilahden uimarannan puolelle, jossa sijaitsee meille tuttu jätskikiska. Koirien kanssa ei rannalle saa mennä, joten lähdimme tyttöjen ja koirien kanssa odottamaan herrasväkeä laiturille. Jätskien syöminen oli kahden innokkaan karvapallon kanssa välillä hieman haastavaa, mutta hyvin siitäkin selviydyttiin. Naurua ainakin piisasi!

Jätksien jälkeen lähdimme vielä kiertelemään kaunista Haukilahden rantaviivaa ennen kuin pakkasimme itsemme takaisin autoon ja ajoimme vihreän Vihervaaran pihaan. Vieraat tulivat vielä sisälle, jotta koirat pystyivät sekoilemaan vielä hetken aikaa kahdestaan ilman remmejä. Ja voi sitä vauhtia ja onnen määrää, kun kaksi koiraa pisti juoksuksi sisällä sekä terassilla! Katselimme villiä touhua sohvan uumenista ja olimme yhtä mieltä siitä, että ensi yönä molemmat karvapallot nukkuisivat kuin tukit. Ja niinhän siinä kävi. Horatio sammui heti kun vieraat lähtivät ovesta ulos ja nukkui pitkälle aamuun.

Kuvia leikkihetkistä on turha toivoa, niitä oli täysin toivotonta yrittää ottaa kahdesta jatkuvasti vimmaisessa liikkeessä olevasta otuksesta. Hah!

haukilahden paviljonki (13)haukilahden paviljonki (1)

Suositellut

8 Comment

  1. Tuo Horatio on aivan ihana, niin halittavan näköinen nallekarhu! Hienoa että pääsee jo nuorena mukaan menoon, juuri noinhan niitä hyvinkäyttäytyviä koiria tehdään.

    Omasta lapsuudesta muistan yhden chow chow:n tuttujeni luota, mutta sen koiran luo ei saanut koirankopille (!) mennä, ”koska se voi olla vihainen”. Maaseudulla 90-luvulla kun koiria ei paljon sosiaalistettu, ne vain olivat… Tai varmasti monessa paikassa toimitaan edelleen näin, koiraparat.

    Meni vähän off topicikiksi, mutta sainpas kerrankin kommentoitua, seuraan uskollisesti ihanaa blogia vaikkei minusta aina kuulukaan!

    1. Kaikkialle poikaa nyt roudataan mukana, jotta tottuu mahdollisimman paljon kaikkeen uuteen. Sama juttu tehtiin edellisenkin chowimme kanssa, ja oikein mallikelpoinen koira meillä olikin. 🙂

      Kiitos kommentista! Kiva kuulla, että olet mukana seuraamassa meidän elämää blogin kautta. 🙂

  2. Horatiolla ollut tapahtuman täyteinen päivä! Paljon uusi asioita, ihanaa! <3

    1. Pyritään nyt raahaamaan Horatio ihan joka paikkaan mukaan, että poika tottuu kaikkeen! 🙂

  3. Horatio <3 <3 ja sattuipa tämä postaus sopivasti, kun juuri eilen istuin samalla terassilla. Jaettiin ystävän kanssa burgeri ja rapusalaatti, hillittömän isot annokset ja kaikki tosi hyvää 🙂

    1. Rapusalaatinkin olen testannut! Vuohenjuustosalaatti on kyllä vähän parempi. 😛 Terassi on kyllä kiva paikka hyvällä kesäsäällä. Hyvä Espoo ja Haukilahti! 🙂

  4. Tämän kirjoituksen perusteella suunnattiin eilen aurinkoiselle Paviljongin terassille. Lounas oli maistuvaa ja paikka aivan ihana, siellähän olisi voinut istua vaikka koko iltapäivän 🙂
    Pois lähtiessä yksi koiranomistaja istui jätskikioskilla spanielinsa kassa, he kuulemma jakavat pikkujätskin siellä aina keskenään 🙂

    1. Voi olipa ihana kommentti, kiitos Sari! Haukilahden paviljonki on tosiaan upea paikka, ihan kuin ulkomailla olisi. Edesmenneelle Kodalle ostimme usein Haukilahdesta ihan oman jäätelön, Horatio on vielä niin pieni, että sai vain maistiaisia meidän tötteröistä. 🙂

      Aurinkoista ja mukavaa loppukesää sinulle!

Vastaa