Videopäiväkirja liitovarjon kyydistä Gardajärveltä

Tupsahdimme herra Longfieldin kanssa Cinque Terrestä Gardajärvelle, jossa meidän oli tarkoitus alkaa rauhoittaa reissun tahtia ennen perjantaista kotiinlähtöä. Olimme kuitenkin varanneet hotellin ihan vain varmuudeksi Malcesinesta, joka sijaitsee aivan Baldo-vuoren juurella, jos sattuisimme vielä haikailemaan seikkailuja ja uusia vaellusreissuja.

Kotoa käsin olin jo selvittänyt, että Baldo-vuorelta on mahdollisuus tehdä tandemliitoja liitovarjoilla. Herra Longfield sanoutui hommasta heti irti, mutta lupasi tulla kannustamaan ja videoimaan mun lentoa, jos vain uskallan sinne yksikseni lähteä.

Malcesineen tulimme sunnuntaina, ja vaellusjalkaa alkoi kyllä heti vipattaa kun näimme komean Baldo-vuoren hotellimme takapihalla. Päivän käytimme kuitenkin Malcesinen kujiin tutustuen, ja kävimme toki myös lounaalla. Alkuillasta päätimme käydä tekemässä retken Baldo-vuorelle köysiradan avulla. Siinä samassa ajattelimme kysyä vinkkejä hyvistä trekkipoluista. Mutta köysirata ei ollutkaan iltaan asti auki, viimeinen vuoro ylös lähti jo kuudelta, joten homma jäi sunnuntaina väliin. Suuntasimme köysiradalta sitten rannalle, jossa aloimme kuunnella Hemingwayn Vanhus ja meri -äänikirjaa nukahtaen jossain välissä laineiden liplatukseen ihan totaalisesti. Teki aika hyvää. Heräsimme siinä vaiheessa, kun aurinko alkoi laskea vastarannalla olevien vuorten taakse. Mikäs siinä oli kaunista auringonlaskua ihaillessa lämpimässä illassa.

Seuraavana aamuna sain herra Longfieldin puhuttua ympäri aiemmin mainitsemastani liitovarjoilusta. En ihan totta tiedä miten sen tein, mutta aamupalan jälkeen herra varasi meille molemmille liitovarjoilut kello 12.00. Aamupäivän kävelimme Malcesinen rantaviivaa edestakaisin aika hermostuneena. Katsoimme yläilmoihin, jossa hemmetin korkealla olevia liitovarjoilijoita näkyi vähän väliä. Lopulta suuntasimme köysiradalle, ja tapasimme siellä kahdentoista aikaan Fabion sekä Stefanon, jotka olivat meidät liitovarjopilottimme. Ja köysiratamatkan jälkeen sitten oltiinkin yhtäkkiä molemmat yläilmoissa, juostuamme pilottiemme kanssa 1700 metrin korkuiselta vuorelta alas!

Itse lennosta on aivan pakko kirjoittaa ihan oma postaus, mutta tässä nyt alkuun videopäiväkirjaterveiset yläilmoista! Ääni kuulostaa videolla tosi hassulta ja teennäiseltä, mutta se johtuu siitä, että puhe on nauhoitettu videon päälle illalla hotellihuoneessa. Jorisen kyllä sanasta sanaan samat jutut kuin oikeasti yläilmoissa kameralle puhuin! Videolla vaan kuului niin kamala tuulenvire, ettei kukaan olisi halunnut sitä katsella. Siksi nyt tehtiin näin – eläytyminen jälkikäteen johonkin tosi siistiin juttuun on muuten aika hankalaa. Se saattaa myös kuulua videolta läpi. Heh! Mutta ihan sama, kokemus oli aivan mieletön!

Suositellut

Vastaa