Helsinkiläistä aurinkosähköä – kohta sitä taas saa!

Morppis, Herra Longfield tässä.

Jokunen viikko sitten pääsin paasaamaan aurinkovoimasta ja yleisesti sähköntuotannosta. Postaukseen tuli tosi hyviä kommentteja, ja se aiheutti mölinää myös somen ihmeellisessä maailmassa, kiitos vielä kaikille kommentoineille ja mölisijöille! Viime postauksen saaneen mukavan vastaanoton sekä Helenin kampanjan innoittamana paasaan nyt vielä vähän lisää aiheesta. Te jotka viime kerralla juoksitte kainosta pyynnöstäni huolimatta karkuun, niin jääkääpä.. äh, sinne ne taas meni. On se kumma, ettei näin jännä aihe ku energiantuotanto jaksa ihmisiä kiinnostaa. Sitten ne kuitenkin pyörii Facebookissa ja lukee jotain Ilta-Sanomien viihdeuutisia, Game of Thrones -sarjan keskustelupalstoja tai Jatkoaikaa tai… Eiku hetkinen, minähän se noitakin juttuja teen. No, kumma juttu se silti on ettei kaikkia tämä aurinkoenergia-aihe kiinnosta. Tosi kumma.

Oon nyt kaivellut tästä aurinkosähköstä vähän lisää tietoa, ja se olikin hyvä juttu se, koska en ollut aikaisemmin täysin tajunnut yhtä kohtalaisen merkittävää asiaa aurinkosähköstä: aurinkopaneeleilla tehdyn energian tuotanto nimittäin perustuu pelkästään Auringosta saatavan valon määrään, eikä millään tavalla Auringosta saatavaan lämpöön. Jotenkin olen itse varmaan niin juurtunut miettimään näitä sähköntuotantoasioita noiden tommosten voimalaitosten kantilta, joissa aina jollain ilveellä tehdään lämpöä, ja sillä lämmöllä sitten muutellaan vettä höyryksi ja höyryllä pyöritellään turbiineita. Mitä korkeampi lämpötila (ja paine), sitä enemmän tulee sähköä ja sitä kivempaa kaikilla on. Mutta aurinkopaneeleitapa ei kiinnosta lämpötila tuon taivaallista, ainoa millä on niille merkitystä, on valon määrä.

Ja sepäs selittää sellaisenkin asian, miksi täällä meidän kylmässä Suomessammekin on itseasiassa ihan yhtä hyvät olosuhteet aurinkosähkön tuotantoon kuin vaikkapa Pohjois-Saksassa – vuosikeskiarvolla mitattuna. Suomen pitkät ja valoisat kesät nimittäin tietävät sitä, että sähköä tulee kesällä niin maan penteleesti! Juhannuksena varsinkin paneelit vaan säkenöi ja kipinöi melkein, kun valoa on päivät ja yöt läpeensä, Aurinko käy vaan vähän kääntymässä horisontin takana ennen ku se taas tulee taivaalle seutuja valaisemaan. Sähköverkko siinä touhussa vaan ihmettelee, että mitä hittoa minä näillä kaikilla wateilla oikein teen edes, niitä vaan tulee ja tulee ja tulee, laittakaa ihmiset hyvät nyt vaikka sauna päälle tai uunit täyteen pizzoja jotta saadaan kaikki tämä sähkö kulumaan. Kissanraatoja ei todellakaan polteta missään, maailma pelastuu, kaikilla on kivaa.

Opin sellaisen uuden sanan kuin insolaatio tässä tietoja kaivellessani. Se tarkoittaa Auringon Maan pinnalle tekemää energiamäärää. Päiväntasaajalla, missä päivät ja yöt on kohtalaisen yhtä pitkiä vuodenajasta riippumatta, tämä tämmönen päivän insolaatiomäärä pyörii arvojen 3200-3600 välissä läpi vuoden. (Noiden numeroiden yksikkö on muuten J/cm²/päivä, eli montako Joulea energiaa Aurinko yhdelle neliösentille päivässä tuuttaa. Eli mitä isompi numero, sitä enemmän Auringosta lävähtää päivän aikana energiaa). Helsingin leveysasteilla tuo insolaatio huitelee kesällä parhaimmillaan jossain 4300 hujakoilla, eli kesäisin Suomessa pystytään itse asiassa tuottamaan tehokkaammin aurinkoenergiaa kuin vaikkapa siellä viime postauksessa mainitussa Saharassa, jossa sijaitsevalla aurinkopaneelikasalla voisi teoreettisesti tuottaa koko maapallon tarvitseman sähkön – jos vaan sähkön häviötön siirto ja varastointi olisi mahdollista.

Ikävä puoli Suomessa on tietysti se, että talvisin tuo insolaatio-numero tipahtaa rajusti – laskennallinen arvo tammikuussa menee nollille, jossain Lapin hujakoilla insolaatioarvo menee jopa negatiiviseksi. Se nyt ei toki tarkoita, etteikö tammikuussa voisi Helsingissä tuottaa aurinkosähköä ollenkaan, tai että Lapissa paneelit alkaisivatkin kuluttaa sähköä. Tuohon laskennalliseen insolaatioarvoon lasketaan nimittäin mukaan Maasta pois lähtevä säteily, ja koska talvella Suomi säteilee paikoin enemmän lämpöä avaruuteen kuin mitä sitä tänne Auringosta saadaan, menee tuo laskennallinen arvo nolliin tai jopa miinukselle. Maasta lähtevä säteily ei kuitenkaan toki vaikuta aurinkopaneeleiden tuotantoon millään tavalla, joten kyllä ne paneelit tammikuussakin sitä sähköä aina tekevät, silloin kun Aurinko sattuu pilvien välistä naamaansa näyttämään. Mutta joka tapauksessa, hyvin vähän sitä aurinkosähköä talvella silti Suomessa saadaan – ikävä juttu myös sen takia, että talvisin sähkökulutus on Suomessa suurimmillaan, kun täytyy kauheella vimmalla yrittää pitää näitä meidän pimeyteen ja pakkaseen rakennettuja tönöjä lämpiminä.

Ja on tuo insolaatio-numero sitten mitä tahansa, ei sillä ole sähköntuotannon kannalta yhtään mitään merkitystä, ellei juuri sillä neliösentillä, jolta insolaatio-arvoa mitataan, satu tönöttämään aurinkopaneelia. Helenin ensimmäisessä aurinkovoimalassa Suvilahdessa noita paneeleita on yhteensä 1194 kappaletta. Siellä ne kaikki nyt jo iloisesti jonkun talon katolla sojottavat avaruuteen, ja odottavat että koska niiden neliösenteille osuu auringonsäteitä. Jokaisena aurinkoisena sekuntina ne siellä sitten riemusta hihkuen vääntävät valosta sähköä jollain kummallisella kommervenkillä. Tähän vuodenaikaan niitä aurinkoisia sekunteja alkaa olemaan päivän aikana jo aika monta, eli siellä alkaa olemaan kunnon sähköntekotalkoot käynnissä!

Koska kysyntää oli tuota Suvilahden voimalaa enemmän, tekee Helen nyt jo lupauksensa mukaisesti koko ajan toista – Suvilahtea isompaa – aurinkovoimalaa Kivikkoon. Noistakin paneeleista on jo 1700 kappaletta ennakkovarattu, ja nekin tulevat siis valmistuttuaan tekemään jokaisesta paneeliin osuvasta auringonvalosäteestä pikkasen sähköä, ja paneelin tuottaman sähkön määrän perusteella hyvitetään sen onnellisen ihmisen sähkölaskua, joka paneelin on itselleen ostanut.

Alkoiko nyt harmittamaan, että miksei minulla ole tuollaista ihmelaitetta? Ei hätää! Kivikon paneeleita on vielä varattavissa Helenin sivuilta vaikka kuinka ja paljon, taisi olla viimeksi joku 1300 kappaletta vielä jäljellä, joten jos vaan äkkiä menet sieltä itsellesi paneelin tai kaksi (tai vaikka viisi) varaamaan, sinäkin saat voimalan valmistumisen jälkeen hyvitystä sähkölaskuusi, ja samalla omalla toiminnallasi suoraan kasvatat Suomessa tehdyn aurinkosähkön määrää. Paneelit tulevat myyntiin 6.6. ennakkovarauksen tehneille, ja 8.6. ne pälähtävät yleiseen myyntiin – jos niitä on enää tämän minun postaukseni aiheuttaman ennakkovarauksien tsunamin jälkeen yhtään vapaana.

Ja vaikkei olisikaan, niin Helenhän on luvannut tehdä paneeleita niin paljon kuin kysyntää riittää. Eli siinä vaiheessa, kun viimeinenkin noista Kivikon 3000 aurinkopaneelista on myyty, ja tulee se 3001. aurinkopaneelin haluaja, joutuu Helen laittamaan taas uuden aurinkovoimalan tulille. Hähä, siitäs saavat! Toki se 3001. aurinkopaneeli-ihminen joutuu odottamaan omaa aurinkosähkötuottajaansa niitä 3000 ensimmäistä kauemmin, sillä kestää taas oman aikansa, ennen kuin Helenin kolmaskin aurinkovoimala jonkun talon katolla on valmiina sähköä tuottamaan. Siinä voi mennä yksi tai kaksikin hyvää juhannusta parempiin paneeleihin! Eli äkkiä nyt niitä paneeleita varaamaan, niin saat ensimmäisten joukossa hyötyä revittyä siitä Suomen juhannuksen ja kesän aikaisesta törkeen kovasta insolaatio-numerosta! Ja samalla kissanraatojen poltto sen kun vähenee! Maailma pelastuu! Aseet heitetään roskiin! Jee! Jippii!

aurinko helen (2)

Yhteistyössä Yoogaia
Yhteistyössä Helen
Suositellut

Vastaa