Äijä joogaa

Mooiaiaia, herra Longfield tässä. Mun ei kuulemma tarvitsisi enää kertoa tätä joka kerta kun tänne blogiin jotain kirjoitan, koska tuossa jossain yläpuolella jo lukee kumpi meistä – Huli vai minä – on tän tekstin kirjoittanut. Mun on vaan vähän vaikea päästä tämmösistä tavoista eroon.

Oli miten oli, näin on, ja nyt on aika kertoa asiasta, joka vielä pari kuukautta sitten oli itselleni täysin vieras ja pelottava. Tuo asia on jooga.

äijäjooga (4)äijäjooga (2)

Pari kuukautta sitten olin joogannut elämäni aikana kokonaista kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla joogailu tapahtui vielä saunassa, koska Huli oli joskus tämmösen Saunajooga-ylläripyllärin järjestänyt.

Jokunen viikko sitten mentiin Hulin kanssa kouluun, tarkemmin sanottuna juoksukouluun. Kyseessä on Trainers Unitedin järjestämä 10 viikkoa kestävä viikottainen kurssi, jossa on tarkoitus opettaa ihmisille juoksemisen saloja erilaisten harjoitteiden ja kotitehtävien avulla. Juoksukoulun vetäjänä muuten toimii täällä meidän blogissa jo kauan sitten mainittu henkilö: en tiedä muistaako kukaan, mutta joskus seurasin Hulia viikon verran kaikkiin tämmösiin kummallisiin jumppasysteemeihin, ja kirjotin noista kokemuksista tänne blogiin pienien raamattujen pituisia valitusvirsiä. Yksi jumppatunneista piti tuolloin sisällään ilman hakkaamista ja potkimista (BodyCombat on sen touhun nimi ihmisten kielellä), ja tuon tunnin vetäjänä toimi mielipuoleksi perheenäidiksi tituleeraamaani henkilö, joka sai käskyillään lietsottua salillisen jumppaihmisiä massapsykoosia vastaavaan mielentilaan. Nyt tuo sama perheenäiti – joka nykyisin on Trainers Unitedin vetäjä, ja tunnetaan myös nimellä Elina Koponen – pakottaa meitä juoksukoulussa juoksemaan, ja on pistänyt meidät tekemään myös kaikkea muuta ihmeellistä – muunmuassa joogaamaan.

äijäjooga (7)

Elina oli hommannut meille juoksukoululaisille 2 viikon tutustumiskoodit tähän Yoogaia-palveluun, koska joogasta on kuulemma hyötyä juoksulenkille lähdettäessä. Joogalla kun saa hyvin availtua paikkoja, varsinkin tuolta jalka-nivus-selkä-osastolta jotka juoksussa on tärkeitä. Huomattiin että tämä pitää paikkansa, tosin opittiin myös Hulin kanssa keskenämme, että jos otti liian rajun joogatunnin juoksulenkin alkuun vähän niinku alkuverryttelyksi, niin siihen lattialla vääntelyyn meni jo kaikki mehut, eikä juoksusta meinannut tulla yhtään mitään sen jälkeen. Mutta sopivan lyhyellä joogasessiolla ja juoksuun tähdätyillä liikkeillä saa kivasti paikat vetreiksi ja lämpimiksi, eikä tarvitse sitten rautakangen vetreillä jäsenillä lähteä koikkelehtimaan pitkin pururatoja.

Oon nyt saanut uuden 4 viikon tutustumiskoodin tähän Yoogaia-touhuun Blogiringin kampanjan ansiosta, ja tässä nyt on itselleni valjennut että joogaahan on vaikka minkälaista. On semmosta perus hymistely-joogaa jossa lähinnä istuskellaan eri asennoissa, sitten on semmosta venyttelystä käyvää meininkiä, ja ihan tosissaan kunnon päälle ottavia voimistelusessioita. Nimet on Yoogaian tunneilla niin kummalliset, että meen aina sekasin mikä oli mitäkin. Nytkin kun tuota sivuilla olevaa tarjontaa selaan, niin siellä on erilaista Flow- ja Hathajoogaa, sitten on jotain minkä nimi on Yin, Astanga lukee tossa yhdellä rivillä, Kundaliinijooga tuolla, Core, Vinyasa, Pilates.. ja sitten on putkirullausta ja kahvakuulaakin kaikkien noiden vieraskielisten sanojen seassa.

äijäjooga (1)

Vakaa aikomukseni oli ottaa kampanjan tarjoamasta tilaisuudesta kaikki irti, ja kokeilla kaikkia noita kummallisen nimisiä juttuja. Oonkin noiden juoksukoulun takia tutuksi tulleiden juoksijan joogan ja venyttelytuntien lisäksi kokeillut nyt semmosiakin asioita ku Kundaliinijooga, ”Yin”-nimistä juttua, Dynaamista Hatha-joogaa, jotain minkä nimi on Sivananda, ja miekkosille erikseen suunnattua Brogaa.

Täytyy kyllä tunnustaa, että välillä tunneilla alkaa naurattaa kun huomaa ajattelevansa että mitä hittoa mä oikein teen. Esim. tuossa Kundaliinijooga-tunnilla tuntui hiukkasen vieraalta istuskella keskellä olohuonetta ja yrittää toistella jotain käsittämättömiä kilimbikalimbiomomomomo-mantroja, tuossa kundaliini-touhussa kun pitää jotenkin ääneen huudella asioita aina sopivissa väleissä. Sitten siinä oli semmosta tulihengitystä, eli piti hengittää semmosia tosi nopeita ja lyhyitä nenän kautta hengitettäviä henkosia nopeella sarjatulella. Alkoi oikein päässä heittää kun innostuin sitä touhua tosissaan harrastamaan, mä jotenkin luulen että siinä haettiin vähän toisenlaista efektiä.

Sivanandassakin yritin aluksi pokkana huudella ohjaajan kanssa Ommmmia, ja sitten oli kaikenlaista hengitysharjoittelua. Oli tommosta tulihengityksen kaltaista meininkiä, jossa tosin enemmän keskityttiin pallean käyttöön niissä nopeissa hengityksissä. Happi siinäkin meinas loppua. Ja jossei meinannut, niin sitten varmuuden varuiks välillä vielä oikein väkisin pidäteltiin sitä hengitystä. Ero kundaliinihommaan oli siinä, että Sivanandassa alettiinkin hengittelyjen jälkeen salakavalasti kaikenlaista ihme kynttiläseisontaa sun muuta tekemään, eli semmosta missä niskallaan ollaan ja käsillä kannatellaan koko loppukroppaa, ja yritetään jalat saada mahdollisimman suoraksi kattoa kohti. Se oli jo aika hankalaa, mutta varsinainen paniikki tuli kun ohjaaja alkoi puhumaan päällään seisonnasta – onneksi sitä ei kuitenkaan lähdetty tekemään, vaan ne liikkeet joihin seuraavaksi itsemme väännettiin, oli semmosia mitä pitäis tehdä ennen päällänsäseisontaa jos moista joskus meinaisi lähteä hetken mielijohteesta harrastamaan.

äijäjooga (6)äijäjooga (3)

Yin-niminen touhu tuntui aluksi aika vässykältä, aluksi vaan vähän istuttiin lattialla ja hengiteltiin, mutta sitten jossain vaiheessa pitikin alkaa vääntelemään itseään semmosiin asentoihin että itketti. Jos on sen verran epävetreä, että ei saa jalat suorina seistessä sormia lattiaan, niin sitten on aika turha haaveilla jostain jalan niskan taakse vääntämisestä. No, se oli kyllä erikseen semmosille tosi edistyneille ja vetreille tyypeille se liike, mutta vähän alkoi alahuuli väpättämään kun itse ei saanut pidettyä sitä koipea edes tossa rinnan päällä, ja siellä ruudulla joogailijatäti kehotti että vedä ittes tällee umpisolmuun jos vaan tuntuu että vois mennä. Ei tuntunut.

äijäjooga (9)

Dynaaminen Hatha-jooga ja eritoten Broga taas olivat ihan tosissaan rankkoja tunteja, olin molempien kanssa aika piipussa jo kun tunti oli vasta puolivälissä. Kaikkia hemmetin erilaisia lankutuksia ja punnerruksia joutuu tekemään ärsyttävän pitkiä aikoja, välillä täytyi pitää yksi jalka tai käsi tai molemmat ilmassa, ei semmosta ilman tutisemista kovinkaan kauaa ihminen jaksa.

Teknisesti Yoogaian sivut toimivat erinomaisesti, kirjautuminen on helppoa, ja sivuilta saa valita joko live-tunteja, tai sitten käydä napsimassa kattavasta tallennevalikoimasta haluamansa tunnin. Sitten alkaa ruudulla joogatunti pyörimään, ohjaaja siinä aina kertoo ja näyttää mitä pitää tehdä, ei tarvii muuta ku yrittää itse päästä samannäköseen sykkyrään kotioloissaan. Tallenteet pyörii moitteettomasti ja pätkimättä, eikä tarvii lähteä kotoota minnekään kun voi olohuoneessakin kaikessa rauhassa yrittää saada itseään johonkin eläinasentoon (niitä oli paljon erilaisia, oli ainakin eri suuntiin katselevia koiria, sitten delfiini oli yks, ja oliko joku käärmekin siellä) tai joku ihme huivi jalkojen ympärillä vääntelehtiä linkkuveitsiasennossa. Eihän tommosta touhua normaali mies kehtaisi missään julkisella paikalla harrastaa, mutta himassahan sitä voi tehdä mitä huvittaa, ainakin jos on verhot ikkunassa ja valot pois päältä. Tuolla on olemassa noita live-tuntejakin, joiden aikana ohjaajat voi videoyhteydellä katsella että tehdäänkö siellä kotona asiat oikein, mutta minä en oo semmosta vielä uskaltanut kokeilla.

äijäjooga (8)

Täytyy sekin sanoa, että vaikka tunneilla on tullut vaikeitakin juttuja vastaan, pääosa liikkeistä on kuitenkin semmosia ihan normitahvonkin osaamisen rajoilla olevia. Ja niille mahdottoman tuntuisillekin asennoille ohjaajilta kyllä tuli mukavasti tämmösiä vähän eri vaikeustasoja liikkeisiin, eli jos nyt ei vaikkapa pysty vääntämään kantapäätä korvan taakse samalla kun seisoo käsillään pelkkien etusormien varassa ja pyörittää toista jalkaa niinku tuulimyllyä, niin aina on olemassa joku vähemmän vaativa vaihtoehto kaltaisilleni änkyröillekin. Nyt kun oon pokkana noita tommosia mantroja ja tulihengityksiä ja umpisolmuasentoja kokeillut, niin ei oo jooga enää niin pelottavan tuntuista touhua – kummallista se kyllä kieltämättä toisinaan on, mutta kyllä noista hengityshommistakin huomaa että jotain hyödyllistä niissäkin tapahtuu, jotenkin parempi olo tuntien jälkeen aina on.

Mutta nytpä sitten onkin kaikkien onnenpäivä: minä nimittäin henkilökohtaisesti lupaan tarjota teille kaikille 2 viikon ilmaisen tunnuksen tuonne Yoogaia-palveluun, uskokaa tai älkää, totta se on! Ei tarvitse tehdä muuta, kun napsauttaa tästä näin linkkiä, ja sitten menette kirjautumaan sisälle, ja laitatte kirjautumislomakkeen kampanjakoodi-kohtaan tunnuksen HULI2015, ja pam! Nyt saat sinäkin kokeilla kahden viikon ajan kaikessa rauhassa omassa kotonasi vaikka mitä joogasysteemejä! Ei muuta ku lootusasentoon lattialle, ja sitten vaan vaikka arvalla klikkaat sieltä Yoogaian tallennevalikoimasta jonkun Vinyasa-joogan ja yrität pysyä ohjaajan perässä. Välillä menee ihan helposti, välillä ei tuu mistään yhtään mitään. Laita verhot kiinni jos ahdistaa että joku näkee kun siellä matolla vänkyröit, tai jos ei ahdista niin mene sitten vaikka talonyhtiön matontamppaustelineen eteen live-tunnille taitojasi esittämään.

Mitä sinä siinä vielä toljotat, mene jo joogaamaan siitä, minä tarjoan! Namaste!

äijäjooga (5)

Yhteistyössä Yoogaia
Yhteistyössä Yoogaia
Suositellut

6 Replies to “Äijä joogaa”

  1. No NAMASTE! Täältä lähti ainakin kokeilujakso tilaukseen! Mahtava kirjoitus 🙂

    1. Hyvä Anne! Nyt vaan joogat niin täysillä kun ikinä vaan jaksat!

    1. Kiva kuulla 🙂 onko niitä muitakin muuten, vai onko tää eka koko maailmassa?

  2. Hahah, mahtavaa! Namaste vaan, täälläkin ollaan koukussa ja solmussa.

    1. Kuulostaa vakavalta, toivottavasti joku on jo vapauttanut sinut!

Vastaa