Kymmenen plus yksi matkakuvaa

Matkablogeissa on vilahdellut useampi 10 Matkakuvaa -postaus. Haaste laitettiin käyntiin Journey Diary -matkablogista. Osallistuin matkakuvatalkoisiin, ja tein oman postaukseni saatuani siihen vinkin Keltaisesta keittiöstä. En taaskaan kyllä totellut ohjeita, ja lisäsin yhden bonuskuvan postauksen loppuun. Mutta ei se varmaan haittaa. Tässä olisi meikälaisen matkakuvia ympäri maailmaa, olkaapa hyvä!

Ainiin, herra Longfield on luvannut myös tehdä oman postauksen kymmenestä matkakuvastaan, jääkäähän kuulolle.

1. Kuva lentokoneen siivestä

Kuvassa näkyy oikeastaan vesitason potkuri, vai miksi sitä kovaa vauhtia pyörivää hökötystä nyt sanotaankaan. Olemme kuvassa matkalla Malediivien Kuredu-saarelle, jossa olimme häämatkalla vuonna 2011. Matka oli ikimuistoinen. Vesitason kyydissä oli hirveä meteli, eikä siellä voinut jutella sen vuoksi juuri yhtään. Lisäksi koneessa oli todella kuuma, ja sinne mahtui vain noin 10 henkeä sisään (ahdasta oli). Ennen kuin pääsimme istumaan ahtaaseen vesitasoon, olimme matkanneet jo monen monta tuntia Suomesta asti. Olotila ei ollut enää kovin pirteä ja raikas, mutta fiilis oli järjetön! Maisemat vesitason kyydistä salpasivat hengen – pienet laguunit keskellä merta olivat jotain, mitä en ollut koskaan ennen nähnyt. Jossain vaiheessa koneen kapteeni huusi meille lopullisen määränpäämme olevan ihan edessämme. Ja siinä se oli, ensimmäinen katsaus Kuredun pienelle saarelle, jossa me viettäisimme seuraavat kaksi viikkoa häämatkan merkeissä.

Tiedoksi muuten, että seuraavan kahden viikon aikana pelastin mieheni hengen kuvan oikeassa reunassa, ja vasemmalla puolella snorklailin ensimmäistä kertaa elämässäni. Aivan pitkän laiturin päässä oli tunnelmallinen ja rauhallinen teeravintola, jossa istuimme monen monituista iltaa ihaillen pimenevää iltaa, merta ja siellä uivia kaloja.

SONY DSC

2. Paras vahingossa onnistunut otos

Häämatkakuvilla jatketaan myös eteenpäin. Olimme lähdössä päiväkävelylle Kuredun hännälle, eli pitkälle hiekkamuodostumalle, joka ilmestyi saaren päähän aina laskuveden aikaan. Häntä oli noin kilometrin mittainen, ja sitä pitkin oli ihana kävellä kaikessa rauhassa välillä kristallinkirkkaaseen veteen pulahtaen. Ai että! No mutta, palataan takaisin valitsemaani kuvaan. Otimme herra Longfieldin kanssa hännän lähtöpäässä kuvia ennen köpöttelyretkeä, kun yhtäkkiä tuuli heitti panamahattuni päästäni. Tulos on alla, aika hauska! Hattu lensi mereen, mutta se ei aitoa panamalaista haitannut.

SONY DSC

3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle

Matka jatkuu seuraavaksi Langkawin saarelle Malesiaan. Olemme reissuilla reippailijoita, meihin ei törmää baareissa tai terasseilla kittaamassa olutta. Me olemme kokemassa, näkemässä ja tekemässä (ja nukkumassa yleensä viimeistään yhdeltätoista). Langkawin saarella hotellimme lähettyvillä ei ollut ihan kamalasti tekemistä, joten parin auringossa maatun päivän jälkeen oli pakko päästä tekemään jotain. Bongasimme eräältä kadulta mainoksen mangrove-jokiseikkailuretkestä, jonne päätimme oitis lähteä mukaan. Retkeen kuului kaahailua jeepeillä, pelottavassa lepakkoluolassa käynti, monen tunnin kajakointi upeissa maisemissa mangrove-joella, lounas laiturin päälle rakennetussa ravintolassa sekä kalojen suojelupaikassa vierailu, jossa sain mm. syöttää pelottavaa ja isoa rauskua.

Alla oleva kuva on retken kajakointiosuudelta. Näytämme hurjan onnellisilta uusien kokemusten äärellä (olimme juuri päässeet katsomaan kahdestaan retken vetäjän kanssa puuhun kietoutunutta myrkyllistä käärmettä, joka sattui hengailemaan puun oksalla). Kokemukset, vähän pelottavatkin, saavat meidät hurjan onnellisiksi.

matkakuva

4. Luontokuva

Luontokuvia olisi ollut tarjolla vaikka kuinka paljon. Lopulta päädyin valitsemaan luontokuvaksi kuvan Niagaran putouksilta. ’Luonto’-sanasta mulle tulee ensimmäisenä mieleen metsät, ja siellä patikointi. Niagaran putoukset eivät edusta ihan tätä rauhallista metsäfiilistä, mutta niissä pauhaava luonnonvoima oli jotain todella erityistä.

Niagaran putousten alueella kävely on jäänyt lähtemättömästi mieleeni, pientä tihkua satoi melkein joka paikassa, ja putouksista lähtevä melu oli hurja! Raivokkaasti pauhaavaa vettä olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka pitkään, ja olikin onni, että olimme liikkeellä vuokra-autolla, eikä kiirettä ollut mihinkään.

matkakuva

5. Kuva yläilmoista

Luontokuvien tapaan, korkeista paikoista otettuja kuvia olisi ollut tarjolla myös montaa eri sorttista. Hauskin olisi ollut Brysselin Atomiumin päältä otettu kuva, juuri ennen kuin laskeuduimme hurjaa vauhtia sen ylimmän pallon päältä vaijeria pitkin alas. Mutta ei sellaista kuvaa ole olemassakaan. Laskeuduttiin kyllä vaijerilla Atomiumin päältä alas, mutta ei siellä pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, että pääsee alas hengissä.

Rockefeller Centerin katolla ei onneksi tarvinnut pelätä, vaikka sieltä olisi kyllä ollut aika siistiä tulla vaijerilla alas. Hui! Hissi vei meidät yläilmoihin 29-vuotissyntymäpäiväiltanani. Olimme juuri nähneet vaikuttavan Leijonakuningas-musikaalin, eikä nukkumaan vielä tehnyt mieli mennä (vaikka kello oli jo yli yksitoista illalla!). Niinpä kipitimme hurjaa vauhtia Rockefeller Centeriin, jonka eteen tulimme varttia ennen sulkemisaikaa. Pääsimme ihailemaan öistä New Yorkia muutaman hassun ihmisen kanssa ilman jonoja ja ryysistä. Ylhäällä sai olla ihan rauhassa, sulkemisaika koski vain ylöstulevia tyyppejä. Siellä me toljotimme mm. Empire State Buildingiä, jonka huippu oli valaistu tuona iltana pinkiksi – vähän niin kuin mun synttäreiden kunniaksi. Hah!

matkakuva New York

6. Postikorttimaisema

Museoiden, eläintarhojen sekä erilaisten luontokohteiden lisäksi meidän reissujen kohokohtia ovat aika usein huvipuistot. Kööpenhaminan Tivoli on ollut tunnelmaltaan ehdottomasti ihanin. Hauskinta meillä on ollut Wienin Praterin huvipuistossa, jossa nauroimme herran kanssa katketaksemme. Kuvassa näkyy Praterin huvipuiston Prater Turm -keinukaruselli, joka kohoaa 117 metriin. Voin kertoa, että pyöriminen kovaa vauhtia tavallisissa keinukarusellin istuimissa reippaan 100 metrin korkeudessa on aika hauskaa ja jännää! Herra Longfield oli lähestulkoon paniikissa, itse en voinut käsittää miten ylös niissä kiikkerissä penkeissä voidaankaan mennä. Kun me istahdimme laitteeseen, oli aurinko painunut jo ihan kokonaan piiloon, ja näimme ylhäältä vain tuhannet ja tuhannet Praterin ja Wienin valot. Ihana ilta!

matkakuva

7. Kuva matkaseurasta

Matkaseurakuvaan olisi ollut luonnollista laittaa herran pärstä, mutta enpäs laittanutkaan! Laitoin äidin kuvan. Olimme äitini kanssa Turkin Alanyassa seniorimatkalla parisen vuotta sitten. Matka oli onnistunut, ja koimme sekä näimme ryhmällemme räätälöityjen retkien avulla paljon Alanyaa ja sen lähialueita. Reissun lopussa mulle tarjottiin jopa matkaoppaan paikkaa Alanyasta. Heh! Alla olevassa kuvassa olemme lounaalla hauskassa joen päälle rakennetussa ravintolassa. Sain reissulla (vain) pari raivokohtausta, mutta muuten osasin käyttäytyä hyvin. Saa nähdä miten äidille ja mulle käy syksyisellä Serbian matkallamme! Sekin on seniorimatka, joten tiedossa on varmasti ainakin kymmenen retkeä, jee!

SONY DSC

8. Fiilistelykuva palmun alla

Palmujen väliin viritetyssä keinussa tuli vietettyä häämatkalla monta mukavaa hetkeä. Siinä odoteltiin drinksujen kanssa auringonlaskua, levähdettiin snorkailujen välissä ja kiikuttiin oikeastaan aina kun keinun ohi käveltiin. Kerran siinä keinuessamme herra Longfield katsahti ylös palmuihin, ja sanoi mulle hyvin rauhallisesti, että älä nyt panikoidu, mutta meidän päällä on järjettömän kokoinen karvainen lepakko. Totta hitossa mä panikoiduin, mutta sain pinkaistua itseni keinusta pois ilman ääntä! Se oli uskomatonta. Ja uskomatonta oli myös se lepakko. Se oli iso ja karvainen!! Mentiin keinusta ja palmuista hieman poispäin, ja alettiin zoomata kameralla lepakkoa, hetken päästä se alkoi näyttää jo vähän söpöltä. Keinuun en kuitenkaan enää sinä päivänä mennyt.

Pakko vielä kertoa lepakoista sen verran, että Panamassa lepakko lensi päin päätäni, kun kuvasimme illalla salamavalon kanssa erään ison puun juurella. Opin silloin että on huono idea kuvata salaman kanssa puuta joka vilisee pieniä lepakkoja. Silloin mä huusin.

SONY DSC

9. Hyvää huomenta -kuva

Seuraavassa kuvassa olemme aamupalalla Thaimaan pienen pienellä Koh Lipen saarella. Koh Lipe vilisi koiria, niitä oli siellä jo vähän liikaakin. Tämä suloinen koira kerjäsi meiltä ruokaa tosi nätisti aamupalalla, ja toki me sille pari pekonia annoimme. Tiedetään, että se on tosi väärin, mutta eläinrakkaiden sydämet ovat sulaa vahaa karvaturrien lähettyvillä..

Herra Longfield paijasi koiraa, ja sitten jatkoimme aamupalan syömistä. Aina ei herran koirien paijailut ole ihan näin hyvin menneet. Viimeisenä iltana Langkawilla herraa puraisi kädestä eräs suloisen näköinen karvapallo, joka lepäili ravintolan pihalla. Onneksi siinä ei käynyt kuinkaan! Edelleen söpöjen koirien lähettyvillä jaksan muistuttaa herraa siitä, että kannattaako nyt ihan varmasti rapsuttaa ja leikkiä hengellään (kyllä kuulemma kannattaa).

SONY DSC

10. Lempikaupunkini

Tähän asti käydyistä kaupungeista se on Singapore, isolla S:llä. ♥

singapore marina bay sands infinity pool (11)

Bonuskuva: Eläinkuva

Bonuskuva on ihan pakko laittaa! Eläimet ovat niin ihania. Kierrämme matkoillamme aika paljon museoita (tai no, tosi paljon), ja tässä viimeisessä kuvassa olen ihan pähkinöinä tavattuani täytetyn villisian Wienin luonnonhistoriallisessa museossa. En tiedä muistatteko vielä, kun herra vei mut viime kesänä yllätysreissulle Hennolan kotieläinpihalle katsomaan Viktoria-villisikaa? No muistitte tai ette, villisioissa on musta jotain tavattoman coolia. Tutkin täytettyä villisikaa museon vitriinin takaa pitkään ja hartaasti, kuvassa sähisen ja ääntelen sille villisikamaisesti. Seko mikä seko.

matkakuva

Suositellut

4 Comment

  1. Jee, kivoja kuvia! Toi vahingossa onnistunut on hauska ja häämatkan snorklailut.. Sen matkatarinan muistan aina. Hiton kilpikonna. Onneksi sä osaat uida niin hyvin ja pelastaa tarvittaessa toisen hengen! 🙂

    1. Häämatka oli kyllä monella tavalla ikimuistoinen! Mutta niinhän sen tuleekin olla. <3

  2. Oi mitä reissuja ja kuvia! Tuo vahingossa onnistunut kuva oli kyllä huippu 🙂

    1. Kiitos Sari! Vahinkokuva on kyllä aika hieno. 🙂 Ota sinäkin haaste vastaan!!

Vastaa