Bali: Pura Lempuyang ja 1700 porrasta

Moe Szyslak, Herra Longfield tässä. Jokunen aika sitten käytiin Singaporessa ja Balissa lomailemassa, tästä matkasta on tommosia matkapäiväkirjapostailuja ollut täällä, ja yhdessä niistä Huli meni uhkaamaan että mä kirjoitan paikasta nimeltä Pura Lempuyang oman postauksensa. Tässä se nyt sit on. Sanoja on monta, olen siitä hyvin pahoillani mutta nyt kävi näin.

bali Pura Lempuyang temple (14)

Balin reissua suunnitellessamme kävi ilmi, että Balilla on n. viisisataa tuhatta miljardia hindu-temppeliä, joista monissa suositeltiin käymään. Me ei ihan niitä kaikkia meinattu käydä kattelemassa, mutta muistan että tämä Pura Lempuyang -niminen temppeli jäi jo suunnitteluvaiheessa mieleen. Sitten kävi vielä niin mukavasti, että Pura Lempuyang oli melko lähellä majapaikkaamme Amedissa, ja Pura Lempuyangin lähellä oli vielä toinen kivalta kuulostava paikka eli Tirta Gangga vesipalatsi, joten sovittiin että joku päivä Amedissa oleillessamme mennään näitä paikkoja kattelemaan.

Pura Lempuyang on yksi Balin yhdeksästä päähindutemppeleistä. Mikä siitä tekee niin erikoisen, on se että temppeli itse asiassa koostuu 7 eri temppelistä, jotka on ripoteltu pitkin vuoren rinteessä kasvavaa viidakkoa, ja päästäkseen viimeisen temppelin huipulle, pitää matkalla kivuta 1700 porrasta. Se on aika monta porrasta. Esimerkiksi Stadionin tornissa on 353 porrasta, eli niitä kun ois viisi päällekkäin niin sitten olisi yhtä monta rappusta kuin Pura Lempuyangilla. Eduskuntatalon portaissa taas on 46 rappusta, niitä portaita kun kasaisi 37 samanlaista päällekkäin, niin siinä olisi yhtä monta askelmaaa kuin Pura Lempuyangilla. Ei varmana Timo Soini tykkäis jos ois semmoset portaat aina aamuisin kivuttava jotta pääsee töihin. Vois ehkä jotain Stubbiakin alkaa jossain vaiheessa tökkimään.

Mekin vähän mietittiin että onko meistä tommosia rappusia kapuamaan, mutta ajateltiin että lähdetään nyt vaan niitä tarpomaan, ja jos alkaa liikaa rappuset ärsyttämään niin sitten tullaan kesken alas.

bali Pura Lempuyang temple (11)

Temppelin sisäänmenolla päivysti joukkio oppaita ja saronkimyyjiä. Hindutemppeleihin ei saa ilman saronkia mennä, joten niitä aina sopivasti sitten vuokraillaan sisäänmenojen yhteydessä. Vähän siinä on rahastuksen maku, mutta toisaalta ne saronkivuokrat on niin olemattomia että ei niistä oikein osaa harmistuakaan. Saronkivuokran lisäksi me annettiin temppelille pieni lahjoitus, ja otettiin turistiopas matkallemme mukaan. Temppelille saa kyllä mennä ilmankin opasta, mutta alueella asuu apinoita, jotka on viime aikoina ryhtyneet aggressiiviksi ja purreet temppelillä vierailijoita. Oppaat osaa pitää apinat loitolla bambukeppiensä avulla, ja lisäksi temppeliin on pestattu asemiehiä jotka tarpeen vaatiessa jopa ampuvat liian aggressiivisina käyvät apinat. Temppelin huipun lähellä asuu eräs iso ja aggressiivinen apina, joka on ilmeisesti apinalauman päällikkö. Sitä ei ole asemiehet saaneet napattua, ja siitä on tullut jo paikallinen julkkis, eräs amedilainen vitsiniekkakin pyysi meitä viemään tälle temppelin huipun apinalle terveisensä jos sattuisimme sen näkemään, apina kun kuulemma oli tämän hassuttelijajampan velipoika.

Meidän oppaaksi valikoitui 22-vuotias Gede, ja hänen kanssaan lähdettiin sitten huippua kohti vaeltamaan. Gede oli mukava ja varsin puhelias kaveri, ja vaikka hän pyyteli huonoa englannin kielen taitoaan anteeksi moneen otteeseen, puhui hän meidän mielestämme oikein hyvää englantia. Ehkä jotkut britit tai jenkit olisivat siitä jotain nipotettavaa keksineet, mutta me ymmärsimme omalla Mika Häkkis -englannillamme oikein hyvin toisiamme. Geden tarinoita itsestään ja hindulaisuudesta ja vähän mistä tahansa oli oikein hauska kuunnella. Geden isä oli hindupappi, jonka takia yhden hänen pojistaan tulisi myös seurata isäpappansa jalanjäljillä papiksi. Gedeä ei pappeilu yhtään napannut, hän haluaisi mieluummin olla ”normal person”, ja hän toivoikin että hänen 1-vuotias pikkuveljensä olisi se jolla pappinakki lopulta napsahtaisi. Geden isäkin toimi temppelissä oppaana aina kun pappeilultaan ehti, se oli kuulemma hyvä keino tienata vähän lisäelantoa.

Ensimmäinen Pura Lempuyangin temppeleistä tuli vastaan melko pian sisäänkäynnin jälkeen, sinne ei montaa porrasta tarvinnut kavuta. Ensimmäinen temppeleistä onkin alueen temppeleistä kaikista isoin ja myös hienoin, eli jos ei portaiden tarpominen nappaa, kannattaa alueella silti käydä vaikka sitten vain sitä ekaa temppeliä ihmettelemässä. Tähän temppeliin kuului kolme eri tasoa. Tasoista alin oli pyhitetty ihmisten ja luonnon väliselle yhteydelle, keskimmäisin taso oli ihmisten keskinäiselle yhteydelle ja ylin taso ihmisten ja jumalien väliselle yhteydelle. Alimman ja keskitason välillä oli temppelin isoin portti, The Door, joka oli ylhäältä auki. Gede selitti, että näitä tämmösiä portteja on vähän joka hindutemppelissä, ja ennen siitä astumista kaikki negatiiviset asiat ja ajatukset pitää jättää taakseen, ja ottaa vain positiiviset asiat mukaansa. Keski- ja ylätason välillä oli kolme vähän pienempää porttia, jotka oli ylhäältä kiinni. Näille porteille johti hienot, kivilohikäärmeiden suojelemat portaat, joista vasemmanpuolisia portaita kuljettiin ylös, ja oikeanpuolisia tullaan alas. Keskimmäiset portaat oli varattu papeille ja muulle VIP-jengille. Sitten kun siitä ylhäältä kiinni olevasta portista kuljettiin, tarkoitus oli sulkea ne alaportilla mukaan otetut positiiviset asiat ja ajatukset sisälle päähänsä. Sitten on pää täynnä positiivisia ajatuksia, ja mikäs siinä sitten on ollessa.

bali Pura Lempuyang (1)bali Pura Lempuyang temple (1) bali Pura Lempuyang temple (2)

Temppelissä oli jos jonkinmoista patsasta, joista kyseltiin sitten Gedeltä ellei hän itse jo ehtinyt niistä jotain kertoa. Lohikäärmeet on aina temppelien vartijoita ja suojelijoita, ja muilla patsailla oli sitten eri merkityksiä, ne ilmensi jumalten eri ilmentymiä ja eri tarkoituksia varten käytiin aina vähän eri patsaita morottamassa. Patsaita, puita ja kaikenlaisia muitakin temppelialueelta löytyviä esineitä ja asioita oli koristeltu värillisillä liinoilla. Useimmissa liinoissa oli keltaista tai valkoista väriä, jotka merkkasivat useampaakin eri vastakohtaa, kuten esimerkiksi miestä ja naista sekä länttä ja itää. Lohikäärmeiden liinoissa oli mustaa ja valkoista, jotka merkkasivat ainakin pahaa ja hyvää sekä pimeää ja valoa, ja lisäksi jos lohikäärmeitä oli kaksi vierekkäin, kuten niitä usein oli, toisella oli lisänä vielä punaista ja toisella mustaa. Niiden merkityksiä en enää muista, mutta kaikessa oli aina hyvin tärkeää olla tasapaino, joka saavutetaan kun toistensa vastakohdat asetetaan vastakkain ja ne siten kumoavat toisensa.

bali Pura Lempuyang temple (3)bali Pura Lempuyang temple (15)bali Pura Lempuyang temple (5)

Ekan ja tokan temppelin välinen matka oli kaikista pisin, se oli n. 2 kilometriä pitkä ja siinä ei ollut juurikaan portaita, mutta taival taittui silti kohtalaisen jyrkkää ylämäkeä myöten. Jos oltaisiin oltu laiskoja, tämän matkan olisi voinut tehdä moottoripyöräkyydilläkin, mutta koska oltiin jo vähän niinku asetettu itsellemme tavoite että kävellään koko matka huipulle asti niin ei otettu motskareita. Gedeä tämä ei kuulemma haitannut, koska hän tykkäsi kävelemisestä. On syytä tykätäkin, jos pitää Pura Lempuyangia talsia ylös alas harva se päivä.

2. temppelin luona kaikki paikalle tulevat hindut pysähtyivät ensimmäisen kerran siunaamaan ylimpään temppeliin matkalla olevat ruokansa ja muut lahjoitukset. Geden suku oli rakentamassa omaa temppeliään kohtalaisen lähelle 2. temppeliä, perustukset oli jo tehty ja jotain ensimmäisiä vahtilohikäärmeitä siellä veisteltiin. Vähän ihmeteltiin että millä pokalla te nyt tänne tämmöseen kuuluisaan paikkaan olette omaa sukutemppeliänne rakentamassa, mutta toisaalta Pura Lempuyangin 3., 4. ja 5. temppelit oli kaikki Balin suurimman hindusuvun rakentamia ja omistamia temppeleitä, eli ei siinä mitään ihmeellistä kai ole että sinne omia temppeleitä kyhätään. Tuntuu vaan vähän oudolta, ei oikein tulisi mieleen että meenpä tästä Vatikaaniin rakentaa itelleni oman kirkon siihen aukiolle, ja sieltä sitten morjenstelen Paavia ja lähettelen omia savumerkkejäni jos siltä tuntuu. Mutta ehkäpä niitä temppeleitä ei ihan kuka tahansa hindutaviskaan saa alkaa pystyttelemään, Geden suku kun kerran oli kuuluisaa paikallista pappisukua niin ehkä ne sen takia sai sinne omaa temppeliään rakennella.

bali Pura Lempuyang temple (4)

Vaikka seuraavat temppelit olikin siis jotain ihme sukutemppeleitä, niissä sai kaikki käydä mielensä mukaan rukoilemassa tai ihmettelemässä. Toisin kuin kirkkoja, hindutemppeleitä ei oikein käytetä mihinkään tämmöseen naimisiinmeno- ja hautajais-touhuun, vaan niissä käydään ihan arkipäiväisiä asioita rukoilemassa ja mietiskelemässä. Temppeleillä oli myös omia vähän outoja sääntöjään, niihin ei esimerkiksi naiset saa tulla silloin kun on kuukautiset menossa tai nainen imettää lasta. Lapset ei saa temppeliin tulla jos niillä oli jotenkin hampaat kasvuvaiheessa, ja ihminen joka on menettänyt lähisukulaisensa vastikään ei myöskään saa temppeliin tulla. Jotain muitakin rajoituksia oli, mutta eipä näitä asioita kyllä oikein mitenkään valvota, ois naisille ainakin ehkä hiukka tukalaa jos siellä ois joku kuukautisvahti tekemässä pistokokeita..

3. temppelin tienoilla nähtiin niitä pahamaineisia apinoita, mutta ne oli kaukana viidakossa ihan omissa oloissaan. Jotain pikkupoikia niitä apinoita osoitteli ja sanoi ”Monkey, monkey”, koska ne halusi Geden mukaan opetella englantia. Temppelialueella oli siellä täällä myyjiä kojuissaan, jotka möivät ylöskipuajille juotavaa ja pientä syötävää. Näistä myyjistä suurin osa ei juuri englantia osannut, perus myyntisanastoa lukuunottamatta. Ostettiin pitkin matkaa kojuista vettä ja Pocari Sweat -nimistä urheilujuomaa, johon ollaan karusta nimestä huolimatta tykästytty Aasian matkoillamme. Gede myös tarjosi meille vähän pähkinöitä jonkun tuttunsa kojusta.

Vanhat myyjänaiset kiusoittelivat Gedeä, koska Gede ei ole vielä naimisissa eikä ole kuulemma ihan heti menossakaan. Ongelma ei kuulemma niinkään ollut morsiamen puute, vaan rahan. Häiden järkkääminen on Balillakin kallista puuhaa, koska koko kylä pitää juhliin kutsua ja ruokkia, ja vaikka häälahjaksi saakin kaikilta vierailta jotain, on ruuan hankkiminen tuhannelle ihmiselle kallis tikki. Häiden jälkeen ei kuulemma ruoasta olisikaan vähään aikaan pulaa, koska yleinen häälahja on kilo riisiä jos ei muutakaan keksi tai ei vieraalla varat riitä. Tonni riisiä, sillä vähän aikaa luulisi pärjäävän. Gede myös haaveili pääsevänsä joskus matkustelemaan ja näkemään maailmaa, mutta hän epäili ettei siihen hänelle aukea mahdollisuutta, koska se on niin kallista puuhaa. Lunta Gede ei ollut koskaan nähnyt, mutta oli kuullut tarinoita joiltain ja hän jaksoikin siitä kysellä että mimmosta se oikein on ja miltä se tuntuu ja maistuu. Kerrottiin Gedelle perusjutut Suomesta, että täällä on talvisin 30 astetta pakkasta ja metri lunta ja pimeää 18 tuntia päivässä, ja Gede ihmetteli että kuinka Suomessa kukaan voi asua. Tuskin on Gede siis Suomeen ensimmäisenä matkalle lähdössä jos joskus mahdollisuus matkusteluun aukeaa.

bali Pura Lempuyang temple (12)

4. temppelissä oli meneillään jonkinlainen uskonnollinen seremonia, jota me pakanatkin päästiin katselemaan. Katsottiin, kun kaksi vanhempaa miestä tekivät rituaalejaan katoksien alla suitsukkeiden ja kaikenlaisen tavaran keskellä, ja Gede kuiski että nuo ovat pyhiä miehiä, ”Holy men”. Miesten pirskotellessa pyhää vettä tavaroiden ja ruokien päälle, Gede selvitti, että pyhäksi mieheksi pääsee vain kaikista kovimmat pappismiehet. Kävi ilmi, että Geden isää oli jo kysytty oman alueensa pyhäksi mieheksi, mutta tämä oli kieltäytynyt, koska pyhät miehet eivät saa tehdä mitään töitä, he vain osallistuvat seremonioihin, hokevat ommmmm ja ovat niin pyhiä kuin suinkin voivat olla. Pyhien miesten elanto perustuu yksinomaan muiden hindujen lahjoituksiin. Pyhillä miehillä sai kyllä olla vaimo, ja he saivat asua kotonaan, eli eivät ole semmosia kristillisten munkkien tapaisia selibaattierakkoja, mutta silti Geden isä oli mieluummin normipappi joka sai lisäelantoa ja virikettä elämäänsä turistikierroksia pitämällä. Kyseltiin Gedeltä että voisiko niiltä pyhiltä miehiltä kysellä kaikkia elämänohjeita sun muita, mutta Gede kertoi että ei niille niin vaan mennä puhumaan, niillä on joku oma kielensäkin jota oikeastaan vain papit osaavat, ja pyhille miehille puhuessa silläkin kielellä pitää käyttää hyvin huolellista ja korrektia kielioppia. Kuulostaa tosi nihkeältä touhulta tommonen pyhä miehuus, ei ihme ettei Geden isukkia oikein natsaa.

bali Pura Lempuyang temple (6)

5. temppeli oli nimeltään sadetemppeli (Bisbis), ja se oli kuulemma omiaan mietiskelyyn, koska se oli niin rauhaisassa kolkassa vuoren rinnettä. Hetkeksi jäätiinkin sinne ympäröivää luontoa kuuntelemaan, ennen kuin jatkettiin taas kapuamista 6. temppelille. Se oli bisnes-temppeli, tänne alueen liikemiehet ja -naiset tulivat rukoilemaan hyvää liikeonnea, ja täällä myös siunattiin ihmisten mukanaan tuomat pyhät vedet, jotka sitten vietiin omiin kauppoihin tai muihin liiketoimintatiloihin, ja vesi pirskoteltiin siellä ympäriinsä jotta bisnes luistaisi ja tulisi rahaa. 6. temppelillä nähtiin niitä asemiehiäkin, aggressiiviset apinat kun majailivat jossain 6. ja 7. temppelin välimaastossa. Gede kyseli pyssyukoilta apinoista, mutta niitä ei oltu muutamaan päivään nähty lainkaan, asemiehetkin vaikutti tylsistyneiltä. Jatkettiin siis rauhallisin mielin matkaa kohti viimeistä eli 7. temppeliä. Siinä matkalla Gede demonstroi, kuinka bambukepillä voidaan apinat tiehensä pelottaa – lähinnä keppiä vaan pidettiin pään yläpuolella uhkaavassa asennossa. Gede myös kertoili kauhutarinoita ihmisiä purreista apinoista, se isoin apina kuulemma lymysi uhrejaan jemmassa ja hyökkäsi takaapäin puremaan uhrejaan jalkoihin. Puremat ovat paitsi kivuliaita, myös hengenvaarallisia, koska apinoista tarttuu herkästi vesikauhua ja jäykkäkouristusta.

bali Pura Lempuyang temple (7)bali Pura Lempuyang temple (9)

Me ei kuitenkaan apinoita kohdattu, ja päästiin lopulta pitkän ja uuvuttavan kapuamisen jälkeen viimeiselle temppelille. Näkymät temppeliltä olivat todella huikeat. Temppeli sijaitsee vuoren huipulla yli kilometrin korkeudessa, joten sieltä käsin pääsi katselemaan pitkälle. Maisemien ihmettelyn jälkeen Gede vielä pyysi meitä istuutumaan, ja hän kertoi pitkään ja hartaasti hindulaisuudesta. ”Ommmm”, mitä ihmiset kaikkialla hokivat, olikin itse asiassa ”Aum”, ja sanan jokainen kirjain merkkasi yhtä hindujen pääjumalista. Yksi jumalista – Brahma – oli luoja, toinen – Vishnu – ylläpitäjä, ja kolmas – Shiva – tuhoaja, ja yhdessä nämä toistensa kanssa yhtä tärkeät kokonaisuudet pitävät elämän kiertokulkua ja tasapainoa yllä. Hindujen moninaiset jumalat ovat itse asiassa kaikki yhden suuren ja sanoinkuvaamattoman, kaikkialla läsnä olevan ja ihmisten käsityskyvyn ylittävän Brahmanin eri kuvajaisia. Hindujen rukouksistakin Gede kertoi, kaikessa oli aina läsnä tasapainon hakeminen. Siellä vuorenhuipputemppelissä, pitkän kapuamisen jälkeen ja Geden pitkällistä ja yksityiskohtaista esitelmää hindulaisuudesta kuunnellessa tuli hetkittäin vähän epätodellinen ja jotenkin tosi levollinen olo.

Hinduismissä on paljon hyviä juttuja, joista minä tykkäsin eniten ajatuksesta, että kaikki muut uskonnot on hindujen mukaan oikeastaan kaikki samaa hindulaista uskontoa jota vähän vaan eri tavoin tulkitaan, mutta että ei siitä kannata meteliä pitää, uskokoot he omiin juttuihinsa jos tahtovat, ei siitä mitään haittaakaan ole. Tämmösen ajatuksen kun saisi kristinuskoon, juutalaisuuteen ja eritoten islamiin iskostettua niin kylläpä muuttuisi maailma kertaheitolla mukavammaksi paikaksi. Myös hindujen ajatus karmasta ja jälleensyntymästä, eli siitä että omilla valinnoillaan suoraan vaikuttaa seuraavaan elämään ja siitä millaisen ruumiin sinne saa, on kanssa ajatuksena oikein kiva ja kannustaa olemaan mukava ja kunnioittava kaikille ja kaikelle. Vähän tylsästi hyvästä elämästä palkitaan uudelleensyntymällä kauniiksi tytöksi tai komeaksi pojaksi, pinnalliset hindut, eikö sisäinen kauneus muka mitään merkkaa häh? Huonosti elämällä sitten syntyy uudestaan muurahaisena tai puuna tai – jos oikein huonosti käy – Hjallis Harkimona.

bali Pura Lempuyang temple (10)bali Pura Lempuyang temple_c_matka_.jpg

Oudolta taas tuntui kuulla Geden selitystä siitä, että tämä ruumis missä nyt ollaan on oikeastaan vähän niinku t-paita. Sitten kun kuollaan, vanha t-paita heitetään roskiin ja sitten saadaan uusi tilalle, ei se niin vakavaa ole. Kuolema ei oo mikään kovin hirvittävä juttu, toki on rituaaleja hinduillakin sitä koskien, esimerkiksi jotenkin oli tärkeetä että kun ruumis poltetaan, siinä on kaikki kaverit ja sukulaiset lähellä läsnä, koska ihmisen sielu vai mikä onkaan näkee siinä vikan kerran että miten häntä ollaan elon aikana kunnioitettu. Jos on paljon jengiä läsnä, niin on kivempi laittaa sitten uusi t-paita päälle kun tietää että ihan hyvin meni ton edellisen kanssa.

Ja niinku uskonnoissa yleensä, hinduismissakin löytyy omat typerät juttunsa, kuten esimerkiksi kastijärjestelmä, joiden mukaan ihmisiä luokitellaan. Tästä ollaan kaiketi virallisella tasolla pyrkimässä eroon, mutta käytännön tasolla se on niin syvään juurtunut ajatus että tuskin se ihan heti poistuu. Kastittomat ihmiset on sitten sellasta väkeä että niillä ei oo mitään väliä, jos ymmärsin oikein niin niiden kohtelu ei oikein vaikuta edes siihen karmaan. Ja sehän nyt on ajatuksena aika perseestä.

Hindutemppeleissä vähän pisti silmään myös siellä täällä esiintyneet hakaristit, niistä kun tulee ensimmäisenä mieleen vähän toisenlaiset meiningit kun rauhaisat ommmia hokevat jampat. Hakaristillä on toki vähän pidemmät perinteet hinduismissä onnen symbolina kuin vääriä rotuja joukkomurhaavien saksalaisten sun muiden rasistien tunnuksena, mutta vähän jännät fiilikset tuli kun ihmiset kumarteli hakaristeillä koristelluille alttareille sun muille.

bali Pura Lempuyang (12)

Hinduesitelmän jälkeen lähdettiinkin sitten paluumatkalle, joka sujui alamäkeä paljon sutjakammin kuin vuorelle kapuaminen. Jalat kyllä tärisi melko holtittomasti aina kun pysähdyttiin, mutta se ei haitannut. Sisäänpääsyportilla kohdattiin vielä Geden isukkikin, kehuttiin tälle Gedeä ihan estotta hänen oppaan ja englannin taidoistaan, en tiedä oliko siitä haittaa vai hyötyä pappinakkia ajatellen, mutta ihan mielissään näytti Gede kehuista olevan, ja vastavuoroisesti kehui sitten meitä kun ollaan niin ystävällisiä ja mukavia ja kiinnostuneita ja vahvojakin vielä, kun jaksettiin kävellä sama reitti mitä Gede ja hänen isänsä ja ties ketkä balilaisvanhukset tarpoo menemään harva se päivä sen kummemmin asiaa ajattelematta. Gede ja hänen isipappansa olivat myös tohkeissaan kun kerrottiin että kirjoitetaan Pura Lempuyangista ja heistä pieni juttu internetissä olevaan blogiimme, Gede varsinkin oli ihan täpinöissään että sitten hänen nimensä on jossain siellä internetissä. Tässä jutussa se on nyt tosiaan muutamaan kertaan mainittu, jos Gede oot opetellut suomea niin eikös ookin mukavaa nyt sitten?

Sellainen paikka oli Pura Lempuyang. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos ei halua huipulle asti vaeltaa niin jo sillä ensimmäisellä temppelillä käynti on vaivan arvoista. Ja huipulle jos menee, suosittelemme kyllä oppaan ottamista samaan konkurssiin, apinanpuremien ehkäisyn lisäksi saa mukavaa ja tietorikasta matkaseuraa, ainakin jos oppaan nimi on Gede. Kai sen faijakin olisi ihan OK, vaikka pappismies olikin niin ihan mukavalta ja huumorintajuiselta ukolta sekin vaikutti.

Sen verran pitää vielä sanoa että hindulaisuus mistä Gede kertoi ja mistä tässä nyt on jaariteltu, koskee nimenomaan balilaista hinduismia, intialaisilla hinduilla ainakin on varsin erinäköisiäkin ajatuksia, että älkää ihmiset suuttuko ja lyökö jos joku asia kuulostaa omituiselta tai väärältä. Hindut varsinkin saa luvan ottaa ihan iisisti, tai jos tuutte kiukkuamaan niin kerron teistä sille Brahmanille ja sitten kun kuolette, heräättekin seuraavan kerran täältä Suomesta jäkälänä. Kyllä sitten harmittaa.

bali Pura Lempuyang temple (13)bali Pura Lempuyang temple (16)

Suositellut

Vastaa