Herra Longfield työmatkailee: Jinan, Kiina

Mong hao, Herra Longfield tässä kirjoittelee taas työmatka-asioita, makso mitä makso.

finnair_c_matka_.jpg

Tuskin oli vuosi 2015 vaihtunut, kun jo pääsin pakkailemaan matkalaukkua ja matkaamaan Kiinaan työhommien merkeissä. Edellisestä Kiinan-visiitistä (Qingdao, Kiina (osa 1/2) ja Qingdao, Kiina (osa 2/2)) viisastuttuani laitoin tällä kertaa viisumihakemuksen tulille jo hyvissä ajoin ennen joulua, ja tällä kertaa kaikki sujuikin C:llä alkavan ja arlson Wagonlit Travel -loppuvan matkatoimiston kanssa todella sujuvasti. Itse tosin töhösin vähän hakemuslomakkeen ja juttujen kanssa, laitoin mustavalkoisen passikuvan kun piti olla värillinen, enkä allekirjoittanut jotain lappusta, mutta heti otettiin toimistosta näiden johdosta yhteyttä, hommat hoidettiin kuntoon ja sain passini takaisin ajoissa ja viisumilla varustettuna kotipostilaatikkoon joululomien aikana. Hyvä C:llä alkava ja alrson Wagonlit Travel -loppuva matkatoimisto!

Matkakohteena oli tällä kertaa Jinan, jossa oli tarkoitus viettää 2 viikkoa. Jinan on viimekertaisen Kiina-kohteeni Qingdaon tapaan pieni ja huomaamaton, noin 7 miljoonan asukkaan tuppukylänen, joka sijaitsee 450 kilometriä Pekingistä etelään. Itse asiassa olin alun perin varailemassa itselleni lentoja vähän samalla tavalla lausuttavaan Xi’an -nimiseen kaupunkiin, mikä on sentään tämmönen 9 miljoonan asukkaan kärpäsensonta keskellä Kiinaa, mutta onneksi jossain vaiheessa kävi ilmi että se onkin Jinan minne pitää mennä – muuten olisin löytänyt itseni 1000 kilometrin päässä sieltä missä piti olla.

china jinan (3)china jinan

Kun sitten katselin lentoja sinne oikeaan Jinaniin, huomasin että vaihtoaikaa olisi tullut aikasta paljon, joten päädyin lentämään suoralla lennolla Pekingiin ja ottamaan sieltä asiakkaan suosituksesta junan alleni. Juna-asemalle päästäkseni piti toki Pekingissä vielä risteillä metroilla, mutta metrot ja niiden opasteet ja kartat on aina kaikkialla suunniteltu silleen että kaikki vajaaälyisetkin osaa niitä pitkin suunnistaa, joten en ottanut asiasta paniikkia. Sain vielä jossain metrolinjaa vaihtaessani juttuseuraa kiinalaisesta business-ukkelista, joka oli sattumoisin menossa myös samalle rautatieasemalle kuin minä, ja jatkamassa sieltä Jinaniin, joten hän sitten ystävällisesti tarjoutui opastamaan minutkin perille.

Juna-asemalla menin uuden bestfriend4everini kanssa lipputiskille, mutta siinä meille tuli ero, koska minun luottokorttini ei tiskin takana nököttäneelle virkailijalle käynyt, käteinen vaan kävisi ja sitä minulla ei tietenkään juurikaan ollut mukana. Hoipuin siitä sitten matkalaukkuineni ihmismeren läpi jonnekin automaatille, missä oli minunkin kortistani löytyvä ”Mastercard”-tarra. Törkkäsin kortin sinne, näppäilin tunnusluvun ja sanoin että anna rahaa, mutta automaatti sanoi että en anna, saatana. Vähän meinasi siinä jo päätä raavituttaa että mitäs nyt, kortti ei käy minnekään, pitääkö alkaa kerjuulle, mutta tallustelin sitten kuitenkin vaan sinnikkäästi seuraavalle automaatille, missä taas luki muiden joukossa Mastercard, ja sinnekin survoin korttini väkisin sisään ja näpyttelin että rahaa tänne, ja kappas, siitä automaatista sitten tulikin seteleitä ulos.

Kävin vaihtamassa setelit junalippuun, ja löysin itseni oikealle laiturille. Ennen laiturille menoa matkatavarat vielä läpivalaistiin ja vähän siellä sun täällä oli virkapukuista jengiä tarkistamassa että onhan minulla matkalippu ja passi mukanani, mutta ihan jouhevasti pääsin oikealle junalle ja istahdin sinne sisälle. Wikipediasta olin lukenut ja aiemmin maassa matkailleilta kuullut, että Kiinan rautatiet ovat hyvässä kunnossa, junat on hienoja ja moderneja ja ne kulkee poikkeuksetta ajallaan. Siltä se tosiaan vaikutti, juna oli kaikin puolin siisti, se lähti ajallaan, ja puksutteli läpi Kiinan 300 km/h vauhdilla Jinania kohti. Satuin saamaan paikan vielä junasta, joka meni pysähtymättä Pekingistä Jinaniin, joten matka-aikaa kului vain 1,5 tuntia.

china jinan (2) china jinan (1)

Jinaniin kotiutuminen otti aikaeron vuoksi pari päivää. Ekan päivän olin aika pöllyssä, menin lentojen ja junailujen jälkeen suoraan Jinanin juna-asemalta työkohteeseen katselemaan paikkoja, ja kun illalla tultiin pakettiautokuljetuksella hotellille, olin niin väsynyt että huoneeseen päästyäni nostin huonepalvelun puhelimen luurin, huusin sinne ”Tuokaa ruokaa” ja kaaduin naamalleni sänkyyn odottamaan että joku tuo jotain syötävää. Ruoka tulikin sitten, söin sen, ja sen verran siinä samalla panin merkille että minuthan on jumalauta majoitettu sviittiin vaikka varasin ihan normihuoneen. Muistelin että siinä tiskillä hotelliin kirjautuessani jotain tällaista taidettiin kertoakin, syyksi kerrottiin että hotelli on niin täynnä ja että koska minulla on varaus 2 viikoksi niin valitettavasti joudut nyt sitten sviittiin, anteeksi kauhean paljon. Nielin kiukkuni ja annoin vastentahtoisesti kauhean kohteluni anteeksi.

Näkymä hotellihuoneesta
Näkymä hotellihuoneesta

Toisena iltana olin jo sen verran tolkuissani että päätin lähteä illalla töiden jälkeen hortoilemaan kaupunkiin. Minulla ei ollut mitään karttaa mukanani, mutta ajattelin lähteä jonnekin kävelemään ja vähän pitää mielessä mitä reittiä menen, jotta voin sitten eksymisen sattuessa palata samaa reittiä takaisin jos en muutakaan keksi. Työpäivät oli aina pitkiä, joten kun hotellille saavuttiin, oli jo myöhä ja pimeää. Silti ei yhtään hirvittänyt kävellä kaduilla ja kujilla, ei vaikka välillä pimeässä ja autiossa puistossa vastaan saattoi tulla omituisesti paikallaan huiteleva ukkeli tai akkeli. Euroopassa tai USA:ssa kiertäisin moiset ilmestykset kaukaa, ties mitä narkkareita tai mielenvikaisia ne olisi, mutta Kiinassa ihmisillä on tapana mennä puistoihin tätä tämmöstä Tai Chi -jutskaa harrastamaan, joten oli ihan normaalia että vähän siellä sun täällä oli jamppoja tai jampattaria yksin tai yhdessä tekemässä rauhalliseen tahtiin karate-liikkeiden näköisiä juttuja. Päivänvalossa lisäksi varsinkin vanhempi väki kokoontui myös vähän kaikkialla julkisilla paikoilla oleville pöydille pelailemaan Mahjongia. Tai mistä minä tiedän vaikka ne olisi Texas Hold’Emiä tai laivanupotusta niillä pöydillään pelailleet, mutta sama se, idyllisen näköstä kun kasa vanhuksia istuksii pöytiensä ääressä juttelemassa ja nypeltämässä jotakin.

china jinan (5) china jinan (4)

Ensimmäisellä hortoilukerrallani lähinnä ihmettelin ihmispaljoutta, korkeita taloja ja värivaloja, kunnes törmäsin jokeen, ja lähdin sen varrella kävelemään kohti kaukaisuudessa siintävää palatsin näköstä isoa, valaistua rakennelmaa. Joenvarren molemmilla puolilla oli kivat kävelyalueet, joilla tuli satunnaisia kävelijöitä ja koiranulkoiluttajia vastaan näiden Tai Chi -tyypien lisäksi. Palatsille päästyäni se osoittautuikin vissiin jonkinlaiseksi sotamuistomerkiksi, ainakin siinä oli sotilaiden kuvia ja isossa marmorilaatassa oli hemmetisti hieroglyfipareja ja vuosilukuja ja päivämääriä, joiden tulkitsin olevan sodassa kaatuneiden jamppojen nimiä ja kuolinpäiviä.

Sotamuistomerkiltä jatkoin edelleen joenvartta pitkin eteenpäin. Vastaan tuli jonkinlainen suihkulähteen tapainen systeemi, jossa parin kivisen tiikerin suusta virtasi vettä jokeen, ja jampat keräsivät sitä vettä talteen sangoilla ja kastelukannuilla. Äkkäsin kyltin, missä kerrottiin että tässä on kuuluisa ”Black Tiger Spring”, ja että tiikereiden suusta purskuava vesi on mitä puhtainta lähdevettä, jota kaupungin asukkaat mielellään hakevat omaan käyttöönsä. Kiva kiva. Aikani tiikereiden suusta tulevaa vettä katseltuani jatkoin taas menoa joenvartta pitkin. Jossain välissä tajusin, että mulla ei oikeastaan oo mitään hajua missä oon ja missä päin on hotelli, mutta se tulikin sitten vastaan itsestään. Olin kävellyt nätisti ympyrän joen vartta mukaillen, ja se sama joki näemmä virtasi ihan hotellinikin vieressä.

china jinan (9) china jinan (8) china jinan (6)

Hotellin vastakkaisella puolella jokea oli massiivisen iso toriaukea, jota tituleerataan Jinanin olohuoneeksi. En vielä jaksanut mennä takaisin hotellille, joten menin sitten sitä toria katsomaan, aikomuksenani ottaa ainakin kuva torin keskellä nököttävästä Jinanin symbolista, eli tommosesta sinisten korkeiden, mutkittelevien vänkyröiden keskellä olevasta metallikuulasta. Monumenttia päin kävellessäni vastaan tuli kuitenkin ensin jonkinlainen vesiallas, jonka ympärillä oli jostain syystä paljon ihmisiä kerääntyneenä. Siitä ohi kävellessäni soi yhtäkkiä sireeni, ja sitten vesiallas heräsi henkiin: sadat vesisuihkut alkoi truuttaamaan vettä ympäriinsä värivalojen ja kiinalaisen musiikin tahtiin. Oli oikein hieno show, jäin itsekin sitä toljottamaan. Veti ihan tasapäisesti vertoja mm. joskus Barcelonassa Hulin kanssa näkemällemme Font Magica -showlle.

china jinan monument china jinan watershow (1) china jinan watershow (2)

Perusteellisemmin lähdin Jinaniin tutustumaan sunnuntaina, joka olikin ensimmäisen viikon ainoa vapaapäivä. Olin siihen mennessä tajunnut, että joki, jonka ensimmäisellä kävelyreissullani löysin, kiertää lenkin ympäri koko kaupungin keskustan, ja että joen varrella tulee vastaan useampiakin lähteitä ja puistoalueita joista Jinan on kuuluisa, joten ajattelin käydä katselemassa niitä. Ja olihan ne hienoja paikkoja. Kävin kolmella eri lähdealueella, koska ostin jostain yhteislipun näihin kaikkiin kolmeen paikkaan, ja toki se piljetti oli käytettävä koko rahan edestä. Paikat joissa kävin olivat nimeltään Baotu Springs Park, Five Dragon Pool ja Daming Lake.

Baotu Springs Parkissa oli joskus 1700-luvulla käväissyt itse Kiinan keisarikin, ja hän oli niin kovin vaikuttunut näkemästään lähteestä, joka iloisesti kuplien pupluttelee vettä keskellä pittoreskia puistoaluetta, että meni julistamaan Baotu Springin olevan ”Numero 1 lähde taivaan alla”. Tällä keisarin 300 vuotta sitten lausumalla ylistyslauseella paikkaa vielä tänäkin päivänä mainostettiin, kuulemma sen oli keisari vielä kirjoittanutkin johonkin ja tuo tekstikin on puistossa jossain näkyvillä. Minä en sitä löytänyt, tai jos löysinkin niin en ymmärtänyt lukevani keisarin käsialaa.

china jinan baotu (1) china jinan baotu (2)

Five Dragon Poolille ei keisari vissiin sitten ollut viitsinyt mennä, ehkä se ei ollut tajunnut ostaa yhteislippua. Olisi kannattanut keisarin sielläkin käydä, minusta se oli meinaan paljon vaikuttavampi kuin Baotu, ja Five Dragon Pool riisti Baotulta omassa rankingissani ”Numero 1 lähde taivaan alla” -tittelin. Toivottavasti joku siellä nyt kirjoittaa minunkin lauseeni johonkin, itse kun osaan paikallisilla piirrosmerkeillä kirjoittaa vain sanat ”auto”, ”keskus”, ”tuli” ja ”itä”, niistä ei kummoista mainoslausetta suihkulähteille saa. Five Dragon Poolin portista sisään astuttua vastaan tuli ensimmäisenä tietysti viisi lohikäärmettä, jotka räkivät vettä altaaseen, mutta se mikä minut vaikutti puistossa, oli suuri, lähteestä vetensä saava lampi, jossa oli ihan tajuton määrä karppeja tai mitä lie kaloja olivatkaan. Lammen viereen oli kyhätty iso rakennelma, jonne sai kivuta katsomaan kalojen hypnoottista vellomista veteen heitettyjen leivänpalojen perässä. Toljotin sitä touhua suu auki, ja joku ystävällinen kiinalainen naikkonen antoi minullekin leipäpalan: en tiedä tarkoittiko hän että tunkisin sen suuhuni koska suu auki toljotus näyttää ääliömäiseltä, mutta sen sijaan revin siitä palasia ja viskoin niitä muiden mukana lammen kaloille (katsokaa mun hieno video tosta alhaalta!). Punaisten, mustien ja valkoisten kalojen vellomista kirkkaan turkoosissa lähdevedessä olisi voinut toljottaa vaikka kuinka kauan, mutta päätin kuitenkin jossain välissä jatkaa matkaani kohti Daming Lakea.

china jinan five dragon pool (2) china jinan five dragon pool (3) china jinan five dragon pool (1) china jinan five dragon pool (4)

Daming Lake sijaitsee Jinanin pohjoisosassa, ja se on ihan kunnon kokoinen järvi. Lähdin järven viertä pitkin kävelemään, vastaan tuli huvipuistoa ja ties mitä palatsia, joita kävin ihmettelemässä, jostain kojusta kävin elekielellä ostamassa nuudeleita ja niitä söin parhaan taitoni mukaan tikuilla – silti tarjoilijatyttö toi minulla jossain vaiheessa haarukan. Hmh! En käyttänyt sitä mielenosoituksellisesti lainkaan, vaan harjoittelin tikkujen käyttöä koska joka päivä työkohteessa syötiin lounas, ja oli noloa tupeloida siellä niiden tikkujen kanssa. Pääsin kanssa todistamaan jotain mistä en yhtään ymmärtänyt mitä siinä tehtiin ja miksi, mutta kiinalaiset heittelivät semmosta kuopassa olevaa kelloa kolikoilla, ja jos kolikko osui kelloon, kellon takaa syöksähti vähän vettä. Varmaan se jotain kauheen tärkeetä oli.

Daming Laken alueella nousi myös korkea ja hieno kiinalaistyylinen torni – pagodoiksi noita tommosia kai kutsutaan – jonka huipulle oli tietty pakko päästä katselemaan maisemia. Tornissa ei minun lisäkseni paljoa muita ollut, liekö syynä ollut pääsymaksu, joka oli kovin korkea, 30 yania eli joku 4 euroa. Tornissa oli näkymien lisäksi myös hemmetin hienoja puu- ja kiviveistoksia, ja alakerrassa jonkinlainen interaktiivinen museo Jinanista ja sen kaikista lähteistä. Paha juttu itseni kannalta oli, että muutamia isompia infotauluja lukuunottamatta kaikki jutut oli hieroglyfeillä kirjoitettu, joten en paljoa hienoista interaktiivisista tauluista ja tietovisoista koostunut.

china jinan daming (2) china jinan daming (3) china jinan daming (4) china jinan daming (5) china jinan daming (6) china jinan daming (1)

Hieroglyfit eli kiinan kielen merkit oli kyllä jollain tavalla kiehtovia, niitä toljottelin aina ajellessamme autolla kaupungin läpi työkohteelle tai sieltä pois, ja yritin kaikkein yksinkertaisimpia merkkejä piirrellä ulkomuistista paperille, ja sitten kysyin joltain paikalliselta että ymmärrätkö muuten yhtään mitä tässä lukee. Jos ne ymmärsi, kirjoitin kuvan viereen mitä merkit tarkoitti, ja sitten innoissani bongasin mainoskylteistä että missä myytiin autoja ja missä oli joku keskus, ja tajusin myös miksi hotellin vesiletkussa oli symboli ”Kill the fire” eli tulen symboli ja sen päällä vaakaviiva.

Ruokailu oli myös jokapäiväinen elämys, paikalliset veivät meidät aina syömään paikkoihin, joissa istuttiin ison pyöreän pöydän ääreen, jonka päällä oli pyörivä lasilevy. Siihen lasilevylle sitten tuotiin aina jos jonkinmoista kippoa ja kuppoa, joissa oli jotain ruokaa sisällä, ja niistä piti sitten tikuilla noukkia asioita omalle lautaselle. Itse olen todella huono tikkujen kanssa, mutta nälkä ajaa ihmisen ihmeellisiin suorituksiin, joten sain kyllä aina edes jotain kipoista lautaselleni kaavittua. Ja kyllä minä nyt vähän opin niiden tikkujen kanssa loppumatkasta olemaan.

china jinan (11) china jinan (10)

Hygienia on Kiinassa vähän niin ja näin, ruokapaikoissakin kaikki kipot ja lasit joista syötiin ja juotiin oli aina muovitettu, mutta kiinalaiset silti toisinaan kaatoivat niihin muovien avaamisenkin jälkeen kuumaa vettä ilmeisesti desinfiointitarkoituksessa. Minäkin ensimmäisellä lounaalla noudatin esimerkkiä, otin teekannusta vettä ja kaadoin sitä yhdestä kiposta toiseen ja lopuksi vielä lasiin. Sitten katsoin, että nyt ne kiinalaiset kaataa sitä samaa kuumaa vettä tuohon lasiin, ja juovat sitä. Teekannu tuli sitten minunkin kohdalleni, minulla oli kädessä lasi jossa oli tätä kaikissa kipoissa kiertänyttä desinfiointivettä, ja jotenkin jäädyin siinä ja join sen lasin sitten tyhjäksi ennen kuin kaadoin sinne lisää vettä. Eli join kaikki ne mömmöt ja bakteerit joita niistä kupeista sillä vedellä pestiin, hyvin meni. Tosin myöhemmin jätin usein koko desinfiointioperaation väliin, eikä mulle mitään mahaongelmia silti tullut koko matkan aikana.

Ruoka oli näissä paikoissa varsin mielenkiintoista, eksoottisimmista ruokalajeista jäi parhaiten mieleen sammakkoa, meduusaa ja puolikkaita ankanpäitä sisältävät annokset. Kaikkia niistä maistoin, eikä ne nyt mitenkään pahoja ollut jos ei oikein hyvääkään. Meduusa oli vähän kun suolaista hyytelöä, ankanpäiden sisältä oli hankala tonkia tikuilla syötäviä lihapaloja, ne mitä löytyi oli ihan hyvää mutta aika näperrystä niiden syöminen oli. Sammakkokin oli ihan hyvää, vähän vaan kuvotti kun se annos jossa sammakkoa oli, näytti siltä kuin sinne olisi laitettu tehosekoittimessa riekaleiksi silputtuja sammakonpalasia, lihoissa oli vielä joissain sammakon nahkarämmäleitä kiinni ja luut ja rasvat ja kaikki oli vielä mukana. Varovasti niistä riekaleista sitten koitin imeskellä lihanpaloilta näyttäviä juttuja, ja sen mitä irti sain maistui lähinnä kostealta kanalta, ainoa ero oli vaan lähinnä se että kanassa harvemmin on vihreetä nahkaa mukana.

Kiinalainen vessa
Kiinalainen vessa

china jinan food (3) china jinan food (4)

Eksoottisten annosten lisäksi oli sitten ihan perusruokaakin tarjolla, ja ruoka oli järjestään todella hyvää. Seudun erikoisuus oli monessa ruuassa mukana olleet pippurit, joita eräs tanskalainen kaveri kehotti minua puraisemaan. Hetken epäröin, sama kaveri meinaan oli Qingdaossa vakuuttanut että syö katkaravut kokonaan päineen kaikkineen, mutta olihan niitä pippureitakin kokeiltava. Ne oli jänniä, niistä tuli vähän semmonen anismainen maku suuhun, ja sitten suu meni ihan tunnottomaksi hetkeksi aikaa. Niitä kuulemma on ihmisillä tapana pureskella hengityksen raikastamiseksi.

Jännä oli myös tapa juoda ruuan kanssa kuumaa vettä. Kiinalaistulkkimme selitti, että tämä on vatsalle hyväksi, sinne kun ennen ruokaa ja ruuan yhteydessä horitaan kuumaa vettä, aineenvaihdunta toimii paremmin ja ruoka sulaa hyvin. Hän vähän ihmetteli minkä takia länsimaissa juodaan ruuan kanssa kylmiä juomia, ja sanoi että aatelkaa nyt, vatsassa on joku 40 astetta lämmintä, sinne kun heitätte jotain 5-asteista vettä niin sehän on kauhea shokki elimistölle. Ihan järkeenhän se selitys kävi, ja parin päivän jälkeen kuuman veden lipittämiseen tottui. Vesi ei ilmeisesti ole ainoa juoma mitä Kiinassa kuumana juodaan: erään kerran kävin jostain kioskilta ostamassa appelsiinimehun, ja vähän yllätyin kun sekin oli ihan kuumaa. No, vatsa varmaan siitäkin tykkäsi, suu ei hirveemmin.

Semmosta. Kotimatkalla sain vielä vietettyä hieman aikaa Pekingissä, siitä pitää kirjoittaa vielä oma postauksensa.

china jinan food (1)

Suositellut

7 Replies to “Herra Longfield työmatkailee: Jinan, Kiina”

  1. Hienosti skrivaat kumipoika 🙂

    1. Herra Longfield says: Vastaa

      Kiitos kummitussetä!

  2. Kerran Kiina reissulla olleena, voin vain hämmästellä Herra Longfieldin NUIVAA asennetta kiinalaista kulttuuria, tapoja ym. vastaan. Ne ei ole tikkuja joilla syödään. Herra voisi muistaa, että Kiinalaiset ovat keksineet, ruudin, paperin, silkin, kirjapainotaidon. Heidän kulttuurinsa on ollut jo vanhaa silloin, kun meillä vasta oltiin kivikaudella ja kuljettiin nahkoissa. Kunnioitusta muita kohtaan kaipaisin. Eikö tuollaisessa tehtävässä olevaa henkilöä kouluteta lainkaan tällaisia matkoja varten? Kyllä meidän firmassa ainakin. Ja muutenkin matkailua harrastavana ihmettelen, ettei Herra Longfield ole viitsinyt ottanut itse selvää tavoista ja perinteistä, jotka etenkin Kiinassa ovat jokapäiväisiä.

    Muuten tykkään tästä blogista erittäin paljon! Kiitos Teille molemmille!

    1. Herra Longfield says: Vastaa

      Hihi! Hauskaa että sait noin tarkan tulkinnan aikaiseksi meikäläisen asenteesta ja tietämättömyydestä kiinalaista kulttuuria ja historiaa kohtaan, ja tiesit senkin että en viitsinyt ottaa yhtään selvää kiinalaisten tavoista ja perinteistä koska käytin sanaa ”tikku” sanan ”syömäpuikko” sijasta. Taitavaa, arvostan! Vaikka väärinhän se kyllä meni. Nämähän on kovastikin kieli poskessa kirjoitettuja nämä tekstit mitä tänne kirjoittelen, ja vähän on aina värityskirjaakin mukana, ei näistä kannata mieltänsä pahoittaa eikä turhan vakavasti ottaa 🙂 Oikeasti olen ihan kiltti ja hyväkäytöksinen herrasmies, ja otan kyllä matkakohteista aina ennakkoon vähän selvää – tosin nuo listaamasi asiat mielestäni ovat enemmänkin yleistietoa liippaavia, ja Kiinasta yleisesti olin jo lueskellut ennen ensimmäistä maahan suuntautunutta työmatkaani. Mutta esim. tästä Jinanista ja sen historiasta otin kyllä ennen tätä matkaa selvää, pelkästään Wikipediastakin lukemalla saa useimmiten jo ihan riittävästi tietoa, ja sitten on ainakin vähän kartalla siitä mitä kaikkea kaupungin ja lähiseudun historia pitää sisällään ja mitä näkemisen arvoista siellä voisi olla.

      Mitään varsinaista tapa- ja kulttuurikoulutusta meillä muuten ei järjestetä, ainakaan näitä tämmösiä lyhyempiä työmatkoja koskien. Oletus lienee että ihmiset ymmärtävät itsenäisestikin näihin asioihin perehtyä. Matkatoimistosta kyllä aina tulee semmonen pieni info-pläjäys matkakohteesta, terveys- ja turvallisuusuhkien lisäksi näissä vähän sivutaan paikallista kulttuuria ja meininkiä. Niissä kerrotaan näitä tämmösiä pikkusia perusjuttuja, Kiinan tapauksessa esim. että käyntikortit sun muut pitäisi aina antaa ja ottaa kahdella kädellä, pienen kumarruksen kera. Noista tikuistakin muuten oli maininta, jonka mukaan ulkomaalaisen on täysin hyväksyttävää pyytää haarukkaa jos ei syömäpuikoilla syönti ota luonnistuakseen 🙂

      Mutta kiitos kommentista, ja kiva että kuitenkin tykkäät blogista mun kirjoituksista huolimatta 🙂

      1. Jatkan vielä… 🙂 Tietysti myös sana ”työmatka” on se mikä vaikuttaa äkkiä asenteeseen, millä mihinkin asiaan suhtautuu. Työmatkalla tärkeämpää on itse työ, kuin kaikenmaailman muut systeemit. Ymmärrän.
        Teidän bloginne on pelastanut minut jo monta kertaa vieraille tarjoilua miettiessäni. Jatkakaa vaan samaa rataa!

  3. Jopa on taas ollut seikkailuja. Mukavaa, että työmatkalla on jäänyt edes vähän aikaa tutkailla paikallista menoakin. Ja pidä vain kirjoitustyylisi, ainakin minä olen ymmärtänyt että kaikkea ei ole ihan vakavissaan ja totisella mielellä naputeltu iloksemme.

    1. Herra Longfield says: Vastaa

      Joo, yli viikon matkoilla yleensä jää ainakin yksi vapaapäivä jolloin voi tehdä jotain omiakin juttuja. Ja juu, kirjoitustyyliä en oikein osaisi vaihtaakaan 🙂 harvemmin näistä toisaalta kukaan jaksaa kiukustuakaan, ainakaan jos ajatuksella jaksaa lukea 😉

Vastaa