Jatiluwihin riisiterassit Balilla

Mohh, Herra Longfield tässä. Sain tehtäväkseni kirjoittaa Balilta löytyvistä Jatiluwihin riisiterasseista, joita kävimme ihastelemassa viime lokakuisen reissumme kuudentena matkapäivänä. Tässä olisi kirjoituksen lopputulos.

bali jatiluwih (2)bali jatiluwih_c_matka_.jpgbali ubud jatiluwih (8)

Jo Balin matkaa suunnitellessamme löysimme kaikista oppaista maininnan Jatiluwihin riisiterasseista, jotka löytyvät myös Unescon maailmanperintökohteiden listalta. Karttoja toljotellessamme huomattiin, että Jatiluwih on melko lähellä Ubudia, jossa meinattiin pari päivää viettää. Myös Pura Luhur Batukaru -temppeli, jota muutamassa oppaassa kehuttiin, oli samoilla seuduilla riisiterassien kanssa, joten päätettiin tehdä Ubudista käsin reissu riisiterasseille ja temppelille.

Jatiluwihin riisiterassit sijaitsevat noin 700-800 metrin korkeudessa Batukaru-vuoren eteläpuolella, noin tunnin ajomatkan päässä Ubudista. Alueelle päästäkseen täytyy maksaa sisäänpääsymaksu, mikä oli jotain parin euron luokkaa. Piljettejä myydään ainakin tien varressa, jossa lipunmyyjät pysäyttää kaikki alueelle ajavat autot, tarkistaa onko tyypeillä liput, ja jos niitä ei ole niin sitten ne pitää ostaa. Jatiluwih, joka muuten suomeksi on ”Todella kaunis” (Tiedättekö sen Zen Cafen biisin, sitä vois siis laulaa ”Olet Jatiluwih, elät vain yhden kerran”), on alue, jolle ei saa rakentaa ökyhotelleita tai muutakaan turismisontaa. Alueella on kyllä joitain hotelleita, mutta rakennuslupia irtoaa todella nihkeästi, ja hotellit pitää rakentaa riisiterassien ja viljelijöiden asumusten tyyliä kunnioittaen.

bali ubud jatiluwih (2)bali jatiluwih (1)bali ubud jatiluwih (4)bali ubud jatiluwih (9)bali ubud jatiluwih (6)

Ja se on hyvä asia se, vuoren rinteitä täynnä olevien riisiterassien muodostamat näkymät on aika hemmetin hienoja. Me kävimme kävelemässäkin riisipelloilla, terassien seassa menee teitä ja polkuja, ja peltojen pengerryksillekin saa myös mennä vaeltelemaan kunhan ei vain mene niitä riisipeltoja sotkemaan. Riisiterasseja ei toki ole tehty vain sen takia, että ne näyttää kivoilta: pengerrykset mahdollistaa riisinviljelyn vaatimien vesialtaiden muodostamisen, ja kun penkereet tehdään rinteeseen, sujuu peltojen kastelu ja tyhjennys kuin itsestään kun kastelukanavat on kondiksessa. Riisien viljelyvaiheessa pelloille valutetaan yhdestä paikasta rinteen yläpäästä vettä niin paljon, että se valuu kanavia pitkin alemmillekin pelloille, ja peittää pellot veteen, jolloin riisintaimet voidaan törkätä veden alle kasvamaan. Kun riisit ovat juurtuneet ja kypsyneet, täytyy vesi taas jossain vaiheessa valuttaa pelloilta pois, ja sehän sujuu kätevästi kun vaan vetäsee rinteen alapäästä tulpan irti ja antaa veden valua kaikista altaista pois. Hollantilaiset tutkimusmatkailijat löysivät Balin riisiterassit joskus 1500-luvun lopulla, ja olivat hämmästyneitä miten edistyksellisesti paikalliset osasivat riisiä viljellä, ja kuinka vaikuttavat kastelujärjestelmät pelloilla oli.

Riisipenkereiden kastelujärjestelmä koostui vielä tänäkin päivänä lähinnä ojista ja bambusta tehdyistä ränneistä, mutta miksikäs hyvää ja toimivaa vaihtamaan. Penkereiden seassa oli siellä täällä asumuksia ja riisinviljelyssä käytettävien vesipuhveleiden katoksia. Käytiin toki vesipuhveleitakin toljottelemassa, ja valitettavasti eläimet ei mitenkään mieltäylentävän mukavissa oloissa näyttäneet katoksissaan lojuvan. Jatiluwihissa kannattaisi kaiketi käydä aamulla tai illalla: me oltiin siellä päivällä, ja pilvettömältä taivaalta porottava aurinko sai ainakin minut sen verran läkähdyksiin että jouduin välillä kauhomaan kasteluojissa virrannutta riisinviljelyvettä päälleni.

Kaiken kaikkiaan riisiterassit olivat hyvin vaikuttava paikka, pitkin rinteitä risteilevät monitasoiset penkereet levittäytyivät silmänkantamattomiin ja muodostavat todella hienon maiseman. Kannattaa ehdottomasti käydä paikka katsastamassa jos Balilla oleilee.

bali ubud jatiluwih (1)bali ubud jatiluwih (7)bali ubud jatiluwih (3)

Suositellut

Vastaa