Sipuli on vuoden vihannes – ja ravintola Helsingissä

Morooo, Herra Longfield tässä taasen.

Tuossa joku päivä sitten kävin Sassossa, jossa pääsin ensimmäistä kertaa yksin edustamaan blogiamme. No, siitähän ei mennyt kuin muutama päivä, kun jo toinen yksinäänedustamiskertani näki päivänvalon. Sain Sasso-vierailulla kutsun toisenkin Royal Ravintoloihin kuuluvan ravintolan eli Sipulin lehdistötilaisuuteen, ja tokihan sinnekin oli mentävä kun kerran tilaisuus tuli. Huli ei taaskaan päässyt töistään irtoamaan, joten keskenäni astelin loskaisena maanantaina Sipulin ovista sisälle, valmiina jatkamaan kuuluisan ruokabloggarin uraani.

ravintola sipuli (2) ravintola sipuli (1) ravintola sipuli (3)

Sipulissa en ollut koskaan aikaisemmin käynyt, joten siellähän oli lysti pyöriä paikkoja ihmettelemässä. Meidät johdateltiin aluksi toisessa kerroksessa sijaitsevaan baari/ravintolatilaan, joka on varsin muikea paikka merihenkisine sisustuksineen. Kuvia paikoista räpsiessäni ravintolapäällikkö Pertti Huhtilainen tuli vielä esittelemään hulppeat kabinettitilat, ja kertoi että vaikka Sipuli on jo kovaa vauhtia kolmekymppiseksi tulossa, paikkaa ei ole remontoitu kertaakaan, siksi pieteetillä ja laadukkaista materiaaleista paikka on alun alkujaan kyhätty. Puuverhoilut mm. ovat Nicaraguan mahonkia. Ettäs tiedätte.

ravintola sipuli (4) ravintola sipuli (5)

Lehdistötilaisuuden aluksi kaikille tarjottiin kuumat juomat. Haistoin juomaa, ja yllätyin kun se haisi sieniltä. Syykin moiseen selvisi: juoma oli tattilientä. Varsin erikoinen tuttavuus, mutta kieltämättä maistui mukavalle loskassa tarpomisen jälkeen. Sipuli oli ennen tupakkalakien kiristymistä varsin maineikas sikarinpolttelumesta, ja tuosta muistutuksena tattiliemen kanssa tarjottiin myös sikarinmallinen keksipötkö, jonka sisällä oli jotain sienituorejuuston tapaista möhnää. Lientä litkiessämme ja sikarinkorvikkeita pureskellessamme, Pertti kertoili meille hieman Sipulin taustasta ja sen uusista tuulista. Sipuli on tullut tutuksi varsin elitistisestä ja pompöösistä meiningistään. Tapana on mm. ollut, että hovimestari (ei tarjoilija, huom!) ottaa tilaukset vastaan toisen kerroksen baaritilassa, josta sitten siirrytään kolmannen kerroksen varsinaiseen ruokasaliin. Kaikki ruoat on tavattu tarjoilla kuvuilla, välineistö on ollut pitkälti hopeaa ja olipa tarjoilijoita jopa joskus ohjeistettu tarjoilemaan siten, ettei asiakkaille koskaan käännetä selkää, koska sehän olisi vulgaaria! Eli tarjoilijat on kävelleet salista pois takaperin – tämä kuulemma mahdollisti myös kaikenlaisiin hassutteluihin ja jekkuihin tarjoilijoiden kesken, ei ollut tavatonta että kipot ja kupot sinkoili pitkin seiniä kun joku teki pikku jäynäkampin takaperin astelevalle kollegalleen.

ravintola sipuli

Mutta, nytpä Sipuli on karistamassa harteiltaan turhan jäykkyyden, ja pyrkii vuonna 2015 vaihtamaan suuntaansa vähän rennompaan ja krouvimpaan menoon. Ruokalistaa on moukaroitu uuteen uskoon, kuulemma turhasta piiperryksestä on haluttu päästä eroon, ja sen sijaan panostetaan Sipulin klassikkoannoksiin ja hyviin raaka-aineisiin. Hovimestari oli ymmärtääkseni nyt meidän kanssamme viimeistä kertaa ottamassa tilauksia vastaan toisen kerroksen baaritilassa, kupuja ei enää käytetä, joskin jotkin annokset tarjoillaan vielä lautasille tarjoiluvadeilta. Tarjoilijatkin saa nykyään kävellä etuperin, olkoon selän kääntäminen asiakkaille sitten kuinka epäkohteliasta tahansa.

ravintola sipuli (7)ravintola sipuli (6)

Kolmannessa kerroksessa sijaitseva ravintolasali oli toisen kerroksen tilan tapaan todella hulppea. Paikalle antaa valoisuutta valtava kattoikkuna, jonka takana komeilee Uspenskin katedraali kultaisine sipuleineen. Ei haitannut edes räntäsade tätä näkymää. Uusi juttu Sipulissa oli ravintolasaliin perustettu viinipöytä, jonka ääreen ihmiset saa mennä katselemaan ja ihmettelemään tarjolla olevia viinipulloja, tavailla niiden etikettejä ja hiplailla pulloja. Kiva idea, saahan sillä tavalla tämmöset noviisitkin ihan erilailla fiilistä viineihin kuin vain mystisiä vieraskielisiä nimiä listalta lukiessaan. Meille oli vielä järkätty joku viiniasiantuntija pöydän viereen, ja häneltä saimme käydä kyselemässä viineistä ja valitsemassa alkuruoalle haluamamme valkoviinin. Minun valintani oli ”se mitä sä suosittelit noille edellisille, joo toi se kai oli, joo, sitä just joo”. Kysymyksiä en uskaltanut esittää, ne olisi kuitenkin olleet jotain luokkaa ”miksi tämän pullon etiketti on musta, ja tämän valkoinen?”.

ravintola sipuli (8)ravintola sipuli (9)

Alkuruokana tarjottiin yksi Sipulin klassikoista, eli karamellisoitu sipulipiiras, jonka seurana oli vuohenjuustoa ja hummeria. Todella hyvä setti, tykkäsin eritoten hummerista joka oli jollain yrtillä maustettu, oisko se ollut rosmariini? Ei varmaankaan ollut, mutta sen olin kirjottanut kännykkään kysymysmerkin kanssa, joten kirjoitin sen siksi tähänkin. Ja se valittu valkoviinikin sopi hyvin alkuruoan kanssa. Onnittelin oikein itseäni kun osasin niin hyvin valita.

Pääruokia valitessani olin päätynyt johonkin lihavaihtoehtoon, tarjolla olisi ollut myös kuhaa tai naudanmaksaa, mutta minä otin liha-annoksen, jonka nimessä oli sen verran vaikea vieraskielinen sana etten minä osannut kirjoittaa sitä ylös. Mutta Sipulin nettisivuilta lunttasin että sen nimi oli Coeur de filet. Liha ja sen lisukkeena toimineet perunaviipaleet ja kasvikset tarjoiltiin isolta vadilta suoraan lautaselle, ja perään annoksen päälle heitettiin vielä valkosipulivoikiekko. Liha oli tajuttoman hyvin kypsennetty, se oli heti ruskistetun pinnan alla kauttaaltaan mukavan pinkkiä, mutta ei valuttanut yhtään nesteitä lautaselle.

ravintola sipuli (12) ravintola sipuli (11) ravintola sipuli (10)

Pääruoan jälkeen olikin sitten yllätysohjelmanumeron vuoro. Meidät vietiin tunnelmallisesti valaistuun huoneeseen, jossa pianisti ja sellisti soittivat, ja kohta paikalle ilmestyi myös oopperalaulaja sekä akrobaatti, joka vänkyröi näyttävästi kaikenlaista volttia ja kierrettä katossa roikkuvasta renkaasta sillä välin kun muu esiintyjäkolmikko musisoi kauniisti keskenään. Hieno esitys, ei siinä, mutta vähän pisti mietityttämään että jos tämä on Sipulin uusi rento ilme, mimmonen show täällä on aiemmin ollut tapana esittää asiakkaille pää- ja jälkiruokien välissä? Sinfoniaorkesteri ja Cirque du Soleil?

Esityksen jälkeen huoneen pimennysverhot avattiin, ja Pertti kertoili taas tarinoita Sipulissa järkätyistä tapahtumista, perus häiden ja hautajaisten lisäksi paikka on nähnyt jos jonkinlaista muotinäytöstä ja renesanssitapahtumaa ja vaikka mitä. Sipuli oli myös aikoinaan varsin tunnettu automerkkien julkistamistilaisuuksistaan, jolloin ravintolasaleihin ajettiin autohissien avulla monenlaista kaaraa ihmisten näytille. Nykyään autohissi ei enää ole käytössä.

ravintola sipuli (13)

Sipulin rakennus on toiminut aikanaan ihan ihmisten asuntonakin, siitä ajasta on jäljellä tarina, jonka mukaan tallipoika oli rakastunut rakennuksessa asuneen aatelismiehen tyttäreen. Tytär vastasi huutoon, mutta isukki ei, ja päätti ratkaista kiusallisen ongelman heittämällä tallipojan rakennuksen ylimmän kerroksen ikkunan läpi alas kadulle. Tallipoika kuoli, mutta jäi kummittelemaan rakennukseen. Sipulin henkilökunnalle onkin käynyt kaikenlaista jännää, omituisin juttu oli naisten pukuhuoneeseen ilmestynyt iso kokkiveitsi, joka oli lämätty täysillä oveen törröttämään. Liekö sitten syypää ollut tallipojan kummitus vai kiukkuinen kokki, sitä ei kukaan tiedä vieläkään. Minä syytän Nils Gustafssonia – sehän sanoi Bodom-murhien oikeudenkäyntien aikaan kuuluisan puolustuslauseensa: ”Olen syytön ja sillä sipuli” SIPULI! Hahaa! Kiinni jäit!

Esityksen ja historiatarinoinnin jälkeen syötiin jälkkäri, joka oli aprikoosisavariini (mikä hitto on savariini, kysyin minä: se on hedelmäkakku, sanoi Google) jonka lisukkeena oli mustikkajäädykettä. Jottei ihmisten olo vaan olisi käynyt tylsäksi, valeltiin savariinit vielä palavalla cointreaulla. Kakku ja jäädyke toimi kivasti yhdessä, ja likööripoltosta jäi kakkuun kiva lisämaku.

ravintola sipuli (14)

Jälkkäreiden jälkeen käytiin vielä katsomassa Sipulin talvipuutarhaa, josta on vielä upeammat näkymät Uspenskin katedraalille kuin ravintolasalin kattoikkunasta. Kesäisin puutarhan ikkunoiden takaisilla kallioilla on vielä kuulemma vesiputoukset fiilistä tuomassa, ei varmaan pöllömpi paikka pitää hääjuhlia – varsinkin jos häät vielä sattuisi olemaan siinä viereisessä katedraalissa, ei olisi pitkä matka siirtyä juhlapaikkaan.

Semmosta tarjosi Sipuli. Ruoka ja juomat oli hyviä, ja tilaisuudessa oli oikein leppoisa ja rento tunnelma, vaikka minulle rentoa meininkiä ei välttämättä parhaiten edusta oopperalaulut, ruoat joiden nimiä en osaa kirjoittaa, ja viinipöytä jonka ääressä Sommelier (se on vieraalla kielellä viiniasiantuntija) odottaa kiivaasti jotain kiperiä kysymyksiä tarjolla olevista viineistä. Mutta tänne täytyy kyllä ehdottomasti tulla joskus Hulin kanssa, tilat oli niin hienot ja ruoka hyvää, että Hulinkin on päästävä paikka testaamaan. Saa nähdä näyttäytyykö rentous ja krouvius sitten paremmin, nythän meillä oli vain tätä lehdistötilaisuutta varten poikkeuksena vielä hovimestarit sun muut sommelierit mukana menossa – ja luulen jotenkin että ihan joka illallisvierasta ei viedä ennen jälkkäriä katselemaan live-säestettyä akrobatiaesitystäkään.

P.S. Sipuli on vuoden 2015 vihannes, tiesittekö sitä? Minä en ennen tätä tilaisuutta sitä tiennyt, mutta nyt tiedän, se kun tuotiin tilaisuudessa esille ehkä n. 7400 kertaa. 🙂 Ja koska minulla on huono ja sairas huumorintaju, jäin miettimään että olikohan viime vuoden vihannes sitten Michael Schumacher? ..okei, oli huono, anteeksi, haen takkini.

ravintola sipuli (15)

Suositellut

4 Replies to “Sipuli on vuoden vihannes – ja ravintola Helsingissä”

  1. Vitsi, tännepä taidan suunnata joku kaunis päivä. Ehkä tuo toinen tyyppi haluais vaikka viedä mut sinne… Ehdotuslistalle siis. Olen monesti katsellut kyseistä raflaa, mutta jotenkin unohtanut sen aina, kun oon valkkaillut ravintolaa. Kiitokset siis tästä postauksesta. …ja mä ehkä ihan vähän hihitin (no siis vähän enemmänkin) viime vuoden vihannekselle..

    1. Herra Longfield says: Vastaa

      Kannattaa käydä kokeilemassa, varsinkin nyt kun henkilökunta ei enää kävele takaperin. Sinulla on huono huumorintaju 🙂

  2. Ei vitsi noita sun juttujas! Sä olet kyllä mun lemppari’bloggari’! Aina saa nauraa vedet silmissä kirjoitustyylillesi, olet kyllä huumorin mestari!

    Joku meni vinkkaamaan sun Instagramjutuistasi, noh, nehän piti heti mennä lukemaan. Se oli virhe! Lueskelin yhtenä iltana niitä samalla kun siippa yritti nukkua vieressä. Meinasin lentää niska-persausotteella olkkariin, kun naurunpurskahdukseni häiritsivät rakasta aviomiestäni. Lisää juttujasi (ja sitä kirjaa, johon voisi tulla myös ’Herra Longfieldin matkailusanasto’mukaan… ’aamupala=morningpiece’) odotellessa, Milly

    1. Herra Longfield says: Vastaa

      Kiitos oaljon kivasta kommentista 🙂 tosi kiva tämmösiä lukea, ja mukava tietää että joku lukee niitä Instagram-juttujakin! Kirja olisi kyllä metka juttu, tiedä sitten löytyisikö moiselle riittävästi kysyntää 🙂 saapas nähdä, eli boot seeing!

Vastaa