Palkintoillallinen Midhillissä

Mons, Herra Longfield täällä.

Eräs iltapäivä sain Hulilta tarjouksen: jos lähtisin hänen kanssaan Helsinkiin etsimään salsailumekkoa, hän veisi minut minne tahansa paikkaan syömään. Kaupoissa vaeltelu on melko tuskaista touhua omasta mielestäni, eritoten koska vaikka lähdettäisiin etsimään vaikkapa nyt salsamekkoa, niin jotenkin sitten samalla aina pitää kokeilla 16 paria kenkiä, 9 takkia, 26 paitaa ja 17 housua noin 9 eri vaatekaupassa, ja sen lisäksi usein katsotaan jotain verhoja ja pöytäliinoja ja joulukoristeita ja pihakalusteita ja tyynynpäällisiä sitä mukaa kun moisia vastaan tulee. Jos minä saisin päättää, tilanteessa missä pitää saada salsamekko, mennään johonkin kauppaan, jossa lähimmältä henkilökunnan edustajalta kysytään: ”Anteeksi, etsin salsamekkoa, onko teillä semmosia?”. Tätä toistetaan niin kauan kunnes salsamekkoja jostain löytyy, ja sitten vertaillaan niitä salsamekkoja että mikä niistä on hyvä, kunnes paras löytyy, ja se ostetaan. Kaikki muu kaupoissa lojuvat tavarat, jotka eivät ole salsamekkoja, ovat tätä tehtävää suorittaessa turhia.

Mutta koska en päätä, kuljen sitten murjottavana kiukkupussina lapaset suorina Hulin perässä kaikkien kauppojen läpi, ja tiuskin ”Ihan sama”, ”Joojoo on hyvä”, ”Ota se mennään jo kotiin” ja ”Ei toi oo salsamekko” kaikkeen mistä Huli minulta mielipidettä kysyy. Nyt tässä kun tätä kirjoittelen niin ihmettelen että minkäköhän ihmeen takia Huli minut sinne salsamekko-ostoksillekaan halusi oikeastaan?

No, oli syy mikä hyvänsä, suostuin kyllä tarjoukseen kun siinä oli tommonen kiva lahjus. Salsamekko lopulta löytyi melko tuskattomasti, ja sitten pääsin valitsemaan mihin mennään syömään. Mietin siinä että mitä niitä paikkoja oikein on, ja muistin sitten burgereita syytävän Midhillin, jossa Huli oli joskus käynyt ilman minua ja kehui ruokia silloin hyväksi. Meidän oli sinne pari kertaa jo pitänyt mennä, mutta jostain syystä oli jäänyt aina väliin, mutta nyt sitten vihdoin pääsin paikkaa testaamaan.

midhill (4) midhill (3)

Paikka oli pienempi ja jotenkin kolhompi mitä mielikuvissani, katosta roikkuvat purkkilamput oli hauskat. Ruokalistakin oli mukavan kieli poskessa kirjoitettu, hetki sitä tavattiin, ja päädyttiin sitten semmoseen annokseen ku MezeHill. Siinä ideana oli se, että pöytään kannettaisiin sämpylöitä ja sitten paljon erilaisia juttuja joita sinne sämpylöiden väliin voi omien mieltymyksien mukaan tunkea. Näiden lisäksi otettiin lisäksi ranskalaisia ja parmesaanilla gratinoituja parsakaaleja.

midhill (1) midhill (6)

Tarjoilija varoitti etukäteen, että ruokaa joutuisi jonon takia odottamaan ehkä 20 minuuttia. No eihän se ole mikään paha aika edes, eikä siinä odotuksessa tosiaan sen kauempaa mennytkään: kohta pöytään tuotiin monta kippoa täynnä erilaisia juttuja ja lautasellinen pikkuisia sämpylöitä. Burgereita oli hauska siinä väsätä, ja lappaa kamaa leipien sisään. Omasta mielestäni parasta möhnää leipien välissä oli pulled pork ja joku ankka tai sorsa tai mikä lie pulu olikaan, jonkun vähän jännemmän linnun kuin kanan tai kalkkunan liha kuitenkin. Tartar-mötkäleestä raastoimme myös klönttejä, maku oli vähän erikoinen mutta ihan syötävää sekin oli. Vähän jäi harmittamaan se että sämpylät oli niin pieniä ja niitä oli vain neljä, kipoissa olevia mömmöjä oli niin paljon että vielä olisi helposti pystynyt ainakin yhdet purilaiset per naama rakentamaan. Kun sämpylöitä ei ollut, syötiin sitten kippojen mömmöjä ihan sellaisenaan, ihan hyvinhän ne toisaalta toimi niinkin.

Palvelua pitää vielä eriskeen kehaista, tarjoilijajamppa oli tosi ystävällinen ja mukava. Hyvä sinä!

midhill (2) midhill (5)

Suositellut

Vastaa