Synttäri-ilta Berliinissä – idästä lähteen ja takaisin

Oikeastaan tässä vaiheessa tulisi kirjoittaa Berliini, päivä 3 –postaus, mutta kolmannen päivän osalta päivä pitää jakaa pariin eriin postaukseen, sillä perjantaina (Berliinin matkan kolmantena päivänä) vietimme ystäväni 30-vuotis syntymäpäiviä!

Kolmannen matkapäivän aamupäivän vietimme Spreeparkissa, josta pääsette aivan varmasti lukemaan ihan oman postauksen jossain välissä. Kokemus autiossa ja hylätyssä huvipuistossa oli sen verran jännittävä, että se pitää jakaa teidän ihanien lukijoiden kanssa.

Mutta edetään siis tässä välissä perjanta-iltaan..

berliini, berlin, bar

Olimme varanneet jo etukäteen Suomesta pöydän saksalaiseen Alpenstueck-ravintolaan. Luin ravintolasta paljon hyviä kokemuksia ja ehdotin sitä ystävälleni synttäri-illan safkapaikaksi. Ehdotukseni hyväksyttiin ja pian ystäväni oli tehnyt pöytävarauksen perjantaille kello 20.00.

Vedimme hostellin huoneistossamme pikkumustat päälle ja lähdimme köpöttelemään meikit naamoissa kohti ravintolaa. Karttavastaava löysi perille ja pian meidät ohjattiin enemmän kuin ylisöpön tarjoilijan toimesta ikkunapöytään. Ulkona alkoi sataa vettä ja märät Berliinin kadut näyttivät kauniilta lämpimän ravintolan sisältä.

Ravintolan sisustus oli meistä hyvin skandinaavinen – puinen halkoseinä ja vaalea sisustus miellytti molempia, ja vaikka herra Longfield sanoi kotona reissun jälkeen ravintolan näyttävän ihan tylsästä, olimme me sitä mieltä, että se oli enemmän kuin ihana.

berliini Alpenstueck (1) berliini Alpenstueck (3) berliini Alpenstueck (2) berliini Alpenstueck (4)

Tilasimme alkuun vuohenjuustosalaatit sekä valkkaria. Salaatti oli ihanan raikasta ja tuhti juusto sopi sen kaveriksi tosi hyvin. Ihana tarjoilija kävi kysymässä sopivin väliajoin miten meillä menee, meillä meni hyvin. Räpsimme kuvia ja hölötimme tuttuun tapaan niitä näitä. Tosin tällä kertaa pohdimme mm. sitä miltä tuntuu olla kolmekymppinen.

Pääruoaksi valitsimme listalta saksalaista juustomakaronia, joka saattaa kuulostaa vähän tylsältä, mutta voi luoja miten hyvältä ainakin parmesaania sisältänyt annos maistui! Emme jaksaneet kummatkaan syödä annoksia loppuun, niin täyttävää ruoka oli. Viereiseen pöytään kannettiin valtavan kokoiset wiener schnitzelit, joten jos nälkä on aivan valtava, tilaa täällä schnitzel!

Jälkkäreitä meihin ei olisi mahtunut vaikka makeaa torttua olisi tunkenut väkisin kurkusta alas. Niinpä kävimme puuteroimassa nenämme ja lähdimme jatkamaan iltaa. Ihana tarjoilija nappasi meistä vielä yhteiskuvan ravintolan oville, kiitos, se oli kiltisti tehty! Jos ja kun menen Berliiniin uudestaan, on Alpenstueck-ravintola varmasti to do –listalla. Herra Longfield pitäisi kovasti siitä valtavasta wiener schnitzelistä. Hah!

berlin Alpenstueckberlin Alpenstueck

Jatkopaikan olimme bonganneet jo etukäteen. Tai tarkemmin sanottuna ystäväni bongasi sen jo päivää ennen synttäreitään. Kävelimme Potsdamerplatzilla kun ystäväni yhtäkkiä totesi ”tonne Huli mennään perjantaina!”. Edessämme oli fiini loungebaari nimeltään Catwalk. Loungebar oli Marriott hotellin alakerrassa ja näytti tosiaan tosi coolilta.

Sinne me siis suuntasimme perjantaina illallisen jälkeen!

Istahdimme korkeille baarituoleilla ja tilasimme 12 euron drinkit, joiden nimi oli Must have. Palvelu pelasi täälläkin todella hienosti, joten ekojen drinkkien jälkeen tilasimme jo tohinalle toisia drinksuja. Pöytään kannettiin drinksujen kanssa kilpaa juuressipsejä, joita mutustelimme juttelun ja drinkkien hörppimisen välissä. Jotkut äijät kävivät vieressämme hölöttämässä jotain saksaksi, mutta emme jaksaneet välittää heistä, vaan jatkoimme omia hommiamme (eli juoruamista, heh). Taustalla soi mukava DJ:n soittama clubimusa ja fiilis oli tosi kiva.

berliini catwalk (2) berliini catwalk (3) berliini catwalk (1)

Parin drinkkisetin jälkeen totesimme, että meidän on aika vaihtaa paikkaa johonkin hieman edullisempaan paikkaan. Takit siis niskaan ja eteenpäin!

Matka jatkui jälleen hostellimme hoodeille, josta bongasimme nopeasti xxx-nimisen baarin, jossa oli jonoa. Ajattelimme, että paikan pitää olla hyvä. Sisään vaan. Sisäänpääsy maksoi 3 euroa ja kuumaan ja hikiseen aulaan tullessamme aloimme etsiä narikkaa. Mutta ei sellaista ollut. Lähes kaikilla bilettäjillä oli omat takit mukanaan ja osalla miehistä oli selässään valtavan reppu täynnä jotain kamaa. Outoa. Paikan yläkerrassa oli paljon sohvia ja upottavia sohvatuoleja, joilla istua juhlijoita, mutta jotka olivat myös vuorattu takeilla ja kaulahuiveilla. Narikka olisi ehkä hieman fiksumpi tapa.. Voin vain veikata kuinka monen takki lähtee illan ja yön aikana vääriin kotiin.

Olisimme kovasti halunneet tanssimaan, mutta xxx-baarissa musiikki oli teknomaista, joten jorasimme pari hassua askelta, jonka jälleen illan tanssit oli tanssittu. Joimme drinksut loppuun ja lähdimme hostellille. Kotimatkalla nappasimme mukaamme vielä dönerit, jotka söimme hostellin sängyssä.

Suositellut

Vastaa