Hennolan kotieläinpihalta löytyy Viktoria-villisika!

Eräänä aurinkoisena kesälomapäivänä herra Longfield yllätti mut niin, että suuni meni suurimpaan hymyyn pitkään aikaan! Syyn näette alla olevassa kuvassa.

Hennolan kotieläinpiha

Kyllä, se on ihan oikea (ja elävä) villisika!!

Olen suhteellisen monella tapaa vähän outo. Eräs outo piirre mussa on se, että pidän järjettömän paljon villisioista. Aina kun näen niitä telkkarissa tai kuvissa päästelen suustani outoa suhinaa ja väännän naamani tyhmään ilmeeseen. Sille ei vaan voi mitään, se on villisikafanin ääni.

Meidän on jo useamman vuoden ajan pitänyt vierailla villisikafarmilla, mutta homma on aina jäänyt vain puheen tasolle. Kesälomalla herra ilmoitti eräänä päivänä, että nyt mennään salaiselle retkelle. Köröttelimme autolla Vihdin Ojakkalaan, jonne on Helsingistä noin 50 kilometrin matka. Kun näin tien varressa mustan kyltin, jossa luki Hennolan kotieläinpiha, herra Longfield kertoi, että se olisi meidän salainen retkikohde. Samaan syssyyn hän sanoi, että kotieläinpihalta pitäisi löytyä myös Viktoria-niminen villisika. Sillä sekunnilla aloin suhista ja väänsin naamani tyhmään ilmeeseen. Kun suhinat oli suhittu, naamani valtasi iso hymy.

Hennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpiha

Hennolan kotieläinpihalta löytyy laaja kirjo suomalaisia kotieläimiä. Mä kyllä vähän luulen, ettei Suomessa ole villisikoja vapaana, mutta hyvin tavattoman suloinen Viktoria upposi kanien, tipujen, kanojen, lehmien, lampaiden, hevosten, vuohien ja muiden tutumpien otusten sekaan.

Hennolan kotieläinpiha toimii maatilan yhteydessä. Kotieläinpihalta löytyy pieni kahvila, josta voi ostaa kotiin maatilan omista viljoista tehtyjä tuotteita. En villisikaintoiluiltani ehtinyt paljon kahvilan tarjontaa kurkkia, sillä mua kiinnosti vain Viktoria.

Viktorian aidattu alue sijaitsee aivan kotieläinpihan perukoilla, joten kurkistetaan ensin mitä muita eläimiä Hennolan kotieläinpihalta löytyy.

Hennolan kotieläinpiha

Muhkeat mieskalkkunat olivat rumia, mutta pitivät hauskaa kumeaa ääntä. Jos olisin naiskalkkuna, olisin sinkku. Saisin sydärin joka aamu herätessäni tollaisen nahkanaaman vierestä. Hyi ja hui!

Silkkikanat olivat sen sijaan tosi upeita! Valkoiset höyhenet oli sudittu kuntoon, ja silkkikanaherrojen kelpaa tepastella upeissa höyhenissään.

Hennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpiha

Lampaita ja vuohia rapsuttelimme ja syötimme herran kanssa tovin. Ruskea suomenlammas halusi laittaa turpansa meidän käden päälle ja painaa päätä alaspäin. Se oli hauskaa. Lampaat ovat kyllä tosi herttaisia otuksia.

Vuohiaitauksessa oli pieniä kilipukkeja sekä aikuisia vuohia. Musta vuohi oli selkeästi päällikkö. Se ajoi muut sarvillaan pois. Jos halusi syöttää muitakin kuin mustaa päällikkövuohea, piti se tehdä houkuttelemalla päällikkövuohi ensin sivummalle, jonka jälkeen saattoi juuri ja juuri ehtiä antaa ruohoa myös muille vuohille.

Hennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpiha

Hennolan kotieläinpiha
Musta päällikkövuohi

Possut vaan lököttelivät kuumana päivänä mudassa päällekkäin, niistä ei siis sen enempää.

Viktorian aitauksen vieressä oli vielä lapsilehmiä (anteeksi, etten tiedä oikeita nimityksiä), jotka olivat kovin sosiaalisia. Ne tunkivat naamaansa aidan yli ja lävitse, ja sainpa myös tosi monta märkää ja karheaa pusua! Lehmän kieli on hassu.

Lapsilehmät (ne on vasikoita, nyt muistin!) pitivät myös kovasti rapsuttelusta, raavin niitä kaksin käsin ja kaverit näyttivät ihan totta nauttivan siitä kovasti.

Hennolan kotieläinpiha Hennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpiha

Lopulta saavuimme Viktorian aitauksen luokse. Hihitin innoissani heti kun näin Viktorian pienen matkan päästä. Meillä kävi hyvä tuuri, Viktoria nukkui aivan aitauksen vieressä, joten pääsin ihmettelemään sitä todella läheltä. Juttelin Viktorialle ja matkin sen tuhinaa ja röhinää. Nukkuessaan Viktoria tuhinan ja röhinän lisäksi myös venytteli. Söpö kuin mikä!

Istuskelin Viktorian vieressä tosi pitkään. Yritin jutella sille, jotta se heräisi ja näkisin sen kävelevän, mutta ei mun hölinöistä mitään hyötyä ollut. Viktoria nukkui ja sillä selvä.

Hennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpihaHennolan kotieläinpiha Hennolan kotieläinpiha Hennolan kotieläinpiha

Lähdimme herran kanssa lopulta Viktorian luota pois. Jäimme paluumatkalla rapsuttelemaan vasikoita vielä uudemman kerran, ja päätimme piipahtaa vielä äkkiä Viktorian luonan ennen kuin lähdimme kotiin.

Ja arvatkaa mitä? Näin jo pidemmän matkan takaa, että Viktoria istui! Se oli herännyt. Lähdin juoksemaan Viktoriaa kohden samalla kun herra huusi, että mee varovasti tai pelästytät sen! Hidastin ja tulin pian Viktorian viereen. Voi sitä riemua! Reppana tuhisi ja röhisi edelleen ja oli varmaan juuri herännyt.

Villisiat ovat oikeasti aika vaarallisia, mutta Viktoria näytti kiltiltä kuin lammas. Olin silti onnellinen, että välissämme oli aita. En tiedä mikä villisioissa mua viehättää, ehkä se on muhkea olemus ja hiton söpö naama! Niin ja se tuhina ja röhinä. Hih!

Hennolan kotieläinpiha Hennolan kotieläinpiha Hennolan kotieläinpiha

Hennolan kotieläinpiha

Lepluhdantie 73
03250 Ojakkala
Kesä-, heinä- ja elokuussa ovet ovat avoimet joka päivä klo 11-18.

Suositellut

2 Replies to “Hennolan kotieläinpihalta löytyy Viktoria-villisika!”

  1. Oih mikä viehko nasu Victorialla! En yhtään ihmettele ihastustasi!

    1. Hahah! 😀 Söpö hän kyllä oli!

Vastaa