#paluuhetkiin #harmaakarvainenkaveri

Muistan tuon reilut 9 vuotta sitten tapahtuneen päivän kuin eilisen..

Olimme vuosi sitten muuttaneet herra Longfieldin kanssa yhdessä asumaan opiskelija-asuntoon. Raha oli tiukassa. Minun kotona oli aina ollut eläimiä: koiria, kissoja ja lintuja. Herran kotona ei karvapalloja voitu pitää allergioiden takia. Muutettuamme yhteen lainasimme vanhempieni koiraa viikonloppuvisiiteille luoksemme aika usein. Vajaan vuoden yhdessä asumisen jälkeen koirahimo oli kasvanut siihen pisteeseen, että googletimme molemmat kilpaa eri rotujen kennelsivuja. Päätimme hankkia yhteisen koiran.

Roduksi valikoitui chow chow. Miksi? Siksi, että lähellä meitä asui eräs vanha chow chow herra, johon olimme ihastuneet suuresti. Koiran ylväs ja rauhallinen olemus vetosi meihin. Ei mennyt kauaa, kun löysimme kennelin, johon oli syntymässä pentuja. Teimme varauksen ruskeasta uroksesta.

Koska olimme opiskelijoita, ei meillä ollut laittaa 1000 euroa omista säästöistämme koiranpentuun. Niinpä otimme koiraa varten opintolainaa. Parempi se kuin ryypätä lainarahat parissa kuukaudessa.

Sitten tuli se päivä kun sain soiton kennelistä – pennut olivat syntyneet! Hihkuin ilosta. Ilo muuttui kuitenkin äkkiä kyyneliin, sillä meille kerrottiin, että pentuja oli syntynyt vain kolme, ja ne kaikki olivat sinisiä narttuja. Olin kiukkuinen, me haluttiin ruskea uros. Ihmiset, jotka tuntevat mut paremmin, tietätävät etten pidä siitä, että suunnitelmiin tulee muutoksia. Mutta jotenkin herra Longfield sai mut rauhoitettua ja sanottua tarpeeksi uskottavasti, että sininen narttu on ihan hyvä.

Pentujen syntymisen jälkeen saimme kennelistä maailman söpöimpiä kuvia pennuista. Ostimme pennulle tarvikkeita, ja luimme monen monta koirakirjaa kannesta kanteen. Eritoten herra oli hieman hermostunut, hänellä kun ei ollut koskaan ollut omaa koiraa, ja nyt se unelma oli vain parin viikon takana. Yritimme myös kuumeisesti keksiä pennulle nimeä, päädyimme lopulta kaivertamaan mm. pyyhekoukkuun nimen Muffe.

Lopulta koitti pennun hakupäivä. Se oli jännittävä päivä. Lähdimme matkaan ystäväpariskunnan kanssa kamalassa lumisateessa. Saavuimme paikalle huonon sään takia aika myöhään. Astuttuamme kenneliin sisään ja nähtyäni harmaan karvaisen karvapallon ensimmäistä kertaa tirahdin itkuun.. Näky oli niin järjettömän suloinen, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Olin maailman onnellisin leidi. Puristin herran kättä ja hihittelin kyynelten seasta. Oli uskomatonta ajatella, että keittiön pöydän vieressä tuimalla katseella meitä toljottava karvakasa olisi meidän ikioma.

Lähdimme parin tunnin jutteluiden ja paperitöiden jälkeen kotiin. Pidin koiranpentua sylissäni ison auton takapenkillä koko matkan. En saanut hänestä silmiäni irti. Hän oli meidän.

Ainoa ongelma oli, että koira jota pidin sylissäni, ei näyttänyt yhteen Muffelta. Pari ensimmäistä viikkoa koira oli nimetön, ennen kuin keksin vihdoin hänelle täydellisen nimen. Hänestä tuli Koda – karhuveljeni Koda.

chowchow #paluuhetkiin

Tämä karvapallo on tuonut elämäämme järjettömän paljon iloa! Koda on maailman kiltein, hänet voi ottaa mukaan mihin tahansa ja hän osaa käyttäytyä aina. Koirakoulussa kävimme muutaman kerran, mutta jääräpäiselle rodulle koirakoulu oli hieman hankala. Meidän neiti tekee kyllä kaiken mitä käsketään, muttei välttämättä juuri sillä hetkellä kuin me haluamme. Omapäisyydessä piilee myös tämän upean rodun salaisuus. Koda on ylväs ja upea koira, loppuun asti. Toivottavasti saamme nauttia hänen seurastaan nivelvioista huolimatta vielä mahdollisimman pitkään!

Postaus on osa Pauligin #paluuhetkiin-kampanjaa. Haluatko sinäkin jakaa oman Paluu hetkiin -kuvaparin? Kaiva vanhat valokuva-albumit esiin ja toimi seuraavasti:

Oman Paluu Hetkiin -kuvaparisi luot jäljentämällä valitsemasi vanhan valokuvan mahdollisimman tarkasti uudelleen tunnelmaa ja rekvisiittoja myöten. Yhdistä lopuksi vanha ja uudelleen luotu kuva yhdeksi kuvatiedostoksi.

Kuvaparin voi luoda esimerkiksi kuvankäsittelyohjelmalla tai ilmaisia kuvakollaasityökaluja hyödyntäen (esim. Fotor tai Picmonkey). Lopuksi lataa valmis kuvapari tunnisteella #paluuhetkiin joko Instagramiin, Twitteriin tai Pauligin Facebook-seinälle ja osallistut kilpailuun! Kilpailuaika on 23.6.-31.7.2014.

Suositellut

2 Comment

  1. Musta tuo teidän pörriäinen on ihan ruskean uroksen näköinen?!!! 🙂

    1. Totta AnneH. 🙂 Aika moni Kodaa on kyllä luullut pojaksi. Mutta hienohelma se kyllä on. 😉

Vastaa