Kesäpäivä Naantalissa

Peruutetaan ajassa hieman taaksepäin ja palataan hetkeksi toukokuun lopussa tekemäämme Naantalin reissuun. Naantalissa vietimme ensin ihanan kesäisen perjantai-illan, jota seurasi aurinkoinen lauantai.

Naantali

Lauantai startattiin liikkeelle Naantalin kylpylän aamupalalla, jossa satuimme istumaan Popedan jätkien viereiseen pöytään. Mä en outoja rokkariäijiä tietenkään tuntenut, mutta herra Longfield kertoi mulle asiasta siinä vaiheessa kun kehotin häntä ottamaan musta valokuvia voisilmäpullat omien silmieni edessä. Idea oli musta hirveän hauska, mutta jostain ihmeen syystä herraa alkoi vähän hävettää kun ilmeilin voisilmäpullat silmillä aamupalapöydässä.

Nolohkon tilanteen jälkeen jatkoimme mahat täysinä matkaamme kohti Naantalin vanhaa kaupunkia. Otimme suunnaksemme venesataman, jossa olimme pyörineet jo edellisenä iltana. Satamassa oli venemessut käynnissä, joten puikkelehdimme ihmismassan läpi vanhankaupungin putiikkeihin.

Naantali Naantali

Putiikkeja oli paljon vähemmän kuin muistelin niitä olevan! Pari hassua käsityöläisliikettä ja siinä se. Tylsää. Eräälle sisäpihalle kurkistaessamme tupsahdimme taloissa asuneiden perheiden pihakirppikselle. Se oli hauskaa. Vaihdoimme muutamia sanoja mukavien ihmisten kanssa ja jatkoimme matkaamme. Olisi ollut kivaa ostaa mukavilta ihmisiltä jotain, mutta heidän kirppispöydissään ei ollut yhtään mitään meille tarpeellista tavaraa. Harmi.

Kirppikseltä matka jatkui pitkin kapeita vanhan kaupungin kujia määrittelemättömään suuntaan. Törmäsimme matkalla Villa Huli nimiseen taloon, jota jäimme ihmettelemään hymyissä suin toviksi. Mitkä mahdollisuudet on törmätä omaa lempinimeään kantavaan taloon? Varsinkin kun on nimennyt oman talonsa Huli-Villaksi.

Köpöttelyn ohessa saavuimme lasten leikkipuistoon, jossa oli keinut. Päätimme mennä keinumaan. Keinuissa saattoi tuntea lentävänsä meren päällä, sillä keinuilta avautui hienot maisemat merelle. Vaikka olen aina silloin tällöin vähän hurjapää, en millään uskaltanut keinua niin kovaa ja korkealle kuin herra Longfield uskalsi.

Naantali
Villa Huli

Naantali

Naantali

Leikkipuistosta matka jatkui muutaman askeleen verran, jonka jälkeen törmäsimme maukuvaan kissaan. Aloimme jutella kissalle ja suureksi yllätykseksi se tuli kiehnäämään jalkoihimme ja antoi silittää itseään vaikka kuinka paljon. Varsin kiva kissa.

Kissa oli niin hauska kaveri, että jäimme nurmikolle sen kanssa istuskelemaan. Ilma oli lämmin, päällä oli pieni kesämekko ja ajatukset karkasivat edessä olevaan kesälomaan. Olen ehkä enemmän kuin koskaan ennen kesäloman tarpeessa. Syksystä on tulossa rankka (taas), mutta erityisen rankan siitä tekee tiivistyvä koulutahti. Syksyn lisäksi kevät on ollut todella kiireinen. En edes tajua, että toukokuu oli ja meni, ja ensi viikolla on juhannus. Toivotaan, että kesä ei karkaa käsistäni yhtä nopeasti!

NaantaliNaantaliNaantali

Pienen tauon jälkeen matka jatkui taas. Jossain välissä putkahdimme takaisin venesatamaan vievälle tielle. Ihmettelimme satamassa hieman venemessuja katsellen mm. vesipelastusshown, ja sitten lähdimme takaisin hotellille.

Naantalin kylpylään päästessämme vaihdoimme uikkarit päällemme ja menimme pulikoimaan. Ulkona oli niin kaunis ilma, että vietimme suurimman osan ajastamme ulkoaltaalla. Nautiskelimme olostamme ja sitten herra Longfieldiä alkoi taas nolostuttaa mun käytös. Olen aika huono olemaan paikoillaan, joten altaallakin piti keksiä jotain tekemistä. Aloin siis esittää herralle vedessä erilaisia elämiä, ja hänen piti arvata mitä eläintä esitän. Siinä vaiheessa kun vuoroon tuli kirahvi, herra sanoi, että nyt voitaisiin lähteä pois. Heheh!

Pulikoinnin jälkeen kävimme vaihtamassa vaatteet ja suuntasimme syömään. Olimme tehneet illaksi pöytävarauksen Naantalin kylpylässä sijaitsevaan Thai Garden – ravintolaan. Olimme lukeneet ravintolasta kehuja, mutta tämä thaimaalainen ravintola ylitti silti kaikki odotuksemme. Ruoka oli taivaallista, ja palvelu parasta mitä olemme pitkään aikaan missään saaneet.

Naantali Thai Garden Naantali Thai Garden

Illallisen jälkeen suuntasimme vielä ulos. Ilma oli edelleen lämmin, vaikka kello oli jo aika paljon. Parkkeerasimme lopulta laiturille, jossa istuskelimme kaikessa rauhassa. Minä kirjoitin postausta, ja herra Longfield luki kaikki mahdolliset uutiset iPadilta liittyen silloisiin lätkän MM-kisoihin. Niin romanttisen illan vietimme Naantalissa vanhan laiturin nokassa.

NaantaliNaantali

Suositellut

2 Replies to “Kesäpäivä Naantalissa”

  1. Viime kesänä kävimme Naantalissa pitkästä aikaa. Oli ihan kiva kierrellä huvila-aluetta kauniina päivänä, mutta minäkin jäin muistelemaan, että kaupungissa olisi ollut jotain ihan kivoja putiikkeja. Kahvilassa, jossa kävimme, oltiin todella töykeitä ja sataman ravintoloiden annoksetkin olivat vähän niin ja näin… Kävimme myös Turussa samana päivän ja jäi vähän harmittamaan, ettemme jättäneet ruokailua sinne.

    Naantaliin ei tänä kesänä varmaankaan mennä, mutta ainakin Porvoo ja Hanko ovat suunnitelmissa. Niistä on jo ravintolatkin katsottu valmiiksi.

    1. Mihinköhän ne Naantalin putiikit ovat hävinneet? Muistan ihan selkeästi, että eräs kuja oli niitä ”täynnä”. No säästyipä rahat. 🙂 Porvoossa meidänkin pitäisi tänä kesänä päästä käymään. Täytyy yrittää pysyä kaukana suklaatehtaista ja niiden putiikeista. 😉

Vastaa