Leivontapäivän nakkipiilot

Perjantaina meillä vietettiin leivontapäivää! Töiden jälkeen pihaamme pärähti valkoinen auto, josta köpötteli ulos Paikka elämässä -blogin Omenainen, hänen pikkuinen tyttönsä ja pieni valkoinen koira.

nakkipiilot

Leivontapäivä sai idean jo jokunen aika sitten. Ostin Omenaisen tytölle Suomalaisesta kirjakaupasta eräänä päivänä Puppe leipoo -kirjan, ja siitä se ajatus sitten lähti. Raivasimme pian kirjan ostamisen jälkeen Omenaisen kanssa kalenterista tilaa leivontapäivälle. Koko homman tarkoituksena oli leipoa yhdessä ja tutkia sen jälkeen pikkuisen leidin uusinta Puppe-kirjaa. On kyllä hauskaa, että Puppe-kirjat ovat pienokaisten keskuudessa vieläkin pop! Muistan kun selasin niitä aina vain uudestaan ja uudestaan kirjastossa reippaasti yli 20 vuotta sitten. Kirjaston Puppe-kirjoissa oli vaan se ikävä ominaisuus, että kaikki kurkistusluukut olivat aina revitty rikki, ja useat päällekkäiset teippikorjaukset ärsyttivät mua suuresti. En tajunnut miten joku on niin hölmö, että repii luukut irti.. Mutta olinkin aika omituisen järjestelmällinen lapsi.

nakkipiilotnakkipiilot

Mutta perjantaina siis leivottiin. Teimme nakkipiiloja ja salaattia, sekä jälkkäriksi pannukakkua, jonka kaverina oli pensasmustikoita, mansikoita, hilloa, sokeria ja vaniljajäätelöä. Nam.

Homma laitettiin käyntiin nakkipiilojen tekemisellä. Voitaikinalevyt sulatettiin, jonka jälkeen pikkuneiti kauli niitä omalla pienellä kaulimellaan, joka oli otettu kotoa asti mukaan. Kaulimisen jälkeen (ei niitä oikeasti tarvitse kaulia, mutta ei kerrota sitä pikkuneidille) taikinalevyt puolitettiin, ja päälle laitettiin juustoviipaleet. Meillä oli cheddar- sekä Kippari-juustoa, ja ne toimivat molemmat loistavasti nakkipiiloissa. Juustojen päälle viskelimme kolmeen pekkaan rouhittua mustapippuria, basilikaa ja oreganoa. Mausteiden jälkeen puolitimme nakit pituussuunnassa ja pikkuneiti asetteli jokaisen taikinanelilön päälle yhden puolitetun nakin. Se meni hienosti!

nakkipiilotnakkipiilotnakkipiilot

Nakkien asettelun jälkeen nakkipiilot piti vielä sulkea, ja se vasta olikin hauskaa. Pikkuneiti sai nakkipiilot oikein hienosti kiinni – piti vain kierittää taikina nakin ympärille ja painella taikinareunat sormilla tiukasti yhteen. Ennen uuniin laittoa nakkipiilot nostettiin kiinnitysreuna alaspäin leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Rikoin lopuksi vielä yhden kananmunan lasissa, ja sillä me sudimme nakkipiilot ennen kuin ripottelimme niiden päälle hieman seesaminsiemeniä. Tämän jälkeen nakkipiilot törkättiin noin 20 minuutiksi 225-asteiseen uuniin.

nakkipiilotnakkipiilot

Kun nakkipiilot olivat paisuneet ja saaneet ylleen kauniin kullanruskean värin, nostettiin ne uunista ruokapöytään. Raastoimme vielä parmesaanijuustoa, jota ripottelimme nakkipiilojen päälle ennen kuin otimme ensimmäiset haukut. Ja voi, nämä maistuivat juuri niin hyviltä kuin vain voitte kuvitella!

Nakkipiiloilla herkuttelun jälkeen alkoi pannarin teko, mutta siihen palataan oman postauksen kera hieman myöhemmin! Tosin innokkaimmat voivat käydä kurkkaamassa Instagramista yhden sneak peek -kuvan pannukakun teosta.

Herkullista, ja ennen kaikkea aurinkoista, viikonloppua!!

nakkipiilot

Suositellut

5 Comment

  1. […] Perjantaina meillä vietettiin leivontapäivää! Töiden jälkeen pihaamme pärähti valkoinen auto, josta köpötteli ulos Paikka elämässä -blogin Omenainen, hänen Lue lisää » […]

  2. Nyt alkoi sitten tekemään mieli nakkipiiloja! 😀

    1. En ymmärrä miten en ollut koskaan ennen edes kuullut nakkipiiloista! Onneksi ystävä kertoi niistä, näitä tehdään varmasti vielä useaan otteeseen meidän keittiössä!

  3. Tässähän tuli nälkä! Mies sanoi samaa 😀

    1. Nyt vain tekemään nakkipiiloja! Ainekset löytyvät varmasti lähikaupasta ja nää tekee tosi nopeesti valmiiksi! Nam. 😛

Vastaa