Kaahailua Saksan autobahnilla

Herra Longfield on työmatkaillut Saksassa jonkin verran. Olen hänelle usean reissun jälkeen huutanut ettei hän saa kaahailla autobahneilla liian kovaa, sillä mä pelkään että hänelle käy jotain. Herra on yrittänyt aina puolustella itseään selittelemällä, että on vaarallisempaa ajaa siellä liian hiljaa, autotiet on tosi hyvässä kunnossa ja autot on tosi nopeita ja hienoja jne jne. No en (tietenkään) uskonut. Vänkytin vaan vastaan, että mua pelottaa, jonka seurauksena herra lupasi vähentää kaasujalkaansa jatkossa (en tiedä miten lupauksen kanssa on todellisuudessa käynyt).

No, sitten tuli päivä kun pääsin itse mustan urheiluauton rattiin, ja edessä oli mystinen ja jännittävä autobahn.

autobahn

autobahn

autobahn
Ennen kuin kerron miten mun ajourakan kanssa kävi, keskitytään hetkeksi yleisesti autoiluun Saksassa. Tai tarkemmin sanottuna autoiluun Münchenin läheisyydessä, sillä siellä mä vaan ajoin. Muusta Saksan liikenteestä en osaa sanoa mitään.

Ennen kuin pääsimme autobahnille, piti Münchenin keskustasta päästä pois. Keskustassa ja aivan sen läheisyydessä oli ihan helppoa ajaa. Kaistat ja liikennemerkit olivat selkeitä ja kaikki pysyivät siellä missä piti – yht’äkkisiä kaistanvaihtoja ei tehty ja tööttejä ei käytetty. Eli hyvin saksalaismaisen jämptisti mentiin. Mukaan oli helppo sulautua.

Autobahnille päästyä auton navigaattorista hävisi kokonaan kaikki nopeusrajoitukseen liittyvät merkit ja äänet. Ensin vähän hämmennyin ja kysyin herralta kuinka kovaa tässä nyt saa ajaa kun missään ei lue mitään. Herra vastasi hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi: Niin kovaa kuin vain uskallat. Hahah! Wou.

autobahn

Autobahnilta käännyimme jossain vaiheessa pikkuisille teille, sillä olimme matkalla Neuschwanstein-linnalle, joka ei sijainnut ihan siinä ison tien vieressä. Ajoimme suloisten kylien läpi pieniä mökkiteitä pitkin. Tien vieressä möllötti lampaita, hevosia sekä lehmiä. Lisäksi oli upeita maisemia sekä kukkaketoja. Mutta ei niitä ehtinyt suuremmin kuvailla tai ihailla, sillä niillä hiton Arttu Wiskarin mökkiteillä piti ajaa 100 kilsaa tunnissa!! Se oli ihan hullua. Jos ajoit edes hetken kuuttakymppiä yrittäen etsiä jotain sopivaa tienhaaraa, jonne auton voisi parkkeerata ja jäädä ottamaan pari kuvaa, oli perässä heti kolme Mersua tai Bemaria!

autobahn

autobahnautobahn

Kylien välisillä teillä olisin tosiaan halunnut ajaa 60-70 kilsaa tunnissa jo ihan maisemien vuoksi, mutta kyllä sitä kaasua oli vähän niin kuin pakko painaa aika kovaa, ettei kaikki muut kaverit joutuneet koko ajan ajamaan meidän perseessä kiinni. Kyllä ne paikalliset varmaan vähän ihmetteli kun musta urheiluauto ajaa ihan hiljakseen muristen ja äristen kun mentiin liian hiljaa (se auto totta tosiaan ärähteli hassusti jos sillä ajoi liian hiljaa).

autobahnautobahn

Mutta haluatteko tietää kuinka kovaa mä uskalsin ajaa autobahnilla? Jos haluatte, niin kurkatkaa alla oleva video. Herra Longfield kuvasi videon salaa (luulin, että hän ottaa vain kuvia), joten ääntelen siinä aika tyhmästi – mutta meno oli niin hurjaa, ettei siinä voinut hiljaa ratin takana istua!

Kerrottakoot vielä sen verran, että mulla meni autobahnille päästessä joku minuutti, kun jo päästelin menemään aivan sairaan kovaa. Ajoreissun jälkeen sanoin herralle, että hän saa jatkossa työmatkoillaan ajaa autobahneilla just niin kovaa kuin haluaa. Se on nimittäin ihan törkeen siistiä!!

Autobahn from Huli on Vimeo.

Suositellut

4 Replies to “Kaahailua Saksan autobahnilla”

  1. Campasimpukka says: Vastaa

    Hui sua! 😀 Kyllähän se autobahnilla ajo on vähän kuin tietokonepeliä, melkein yhtä tärkeää on katsoa taakse kuin eteen. Eikä sitä jaksa kovin paljon tuntia enempää kerrallaan, jos mittarissa on enemmän kuin 140 km/h. Omalla autolla jos on liikkeellä, ei juuri viitsi sitä kurittaa, mutta vuokra-autolla on vähän eri juttu:D

    1. Mä en ole reissuissa Autobahnilla ajanut mutta onhan se välillä aikamoista menoa, kunnes tulee Stau ja kaikki pysähtyy tunnikdi tai kahdeksi…
      Mies toteaa yleensä, että varsinkaan pyörät katolla ei kannata paljoa yli 120 ajaa, muuten saa juottaa autoa jatkuvasti.

    2. Olin kyllä aika rohkea (isän ja äidin mielestä typerä)! 🙂 Menomatkalla kun herra ajoi, niin ihmettelin ekat 15 minuuttia ohitse kiitäviä autoja. Hitsi ne tuli hurjaa vauhtia takaa tosta vaan, vaikka herra ajoi reipasta 170 kilsaa tunnissa. Upea ja uusi kokemus, niitä on hauska kerätä! 🙂

    3. Kokeile ajaa ensi kerralla, vaikka sitä 140 kilsaa tunnissa!! Sekin on jo hurjan kovaa. 🙂 Mutta vaan jos sulla on kortti. 😉

Vastaa