Pitsaa, pastaa ja minigolfia Murnaussa

Ajaessamme Münchenistä kohti Neuschwanstein-prinsessalinnaa törmäsimme Trattoria Italiana –nimiseen ravintolaan. Ihastuin ravintolaan heti, vaikka herra Longfield pyyhälsi sen ohi tuhatta ja sataa mustalla urheiluvuokra-autolla. Ravintolassa ja sen pihapiirissä oli jotain hirmuisen sympaattista. Ehkä söpöintä koko hommassa oli se, että juuri kun me ajoimme ravintolan ohi, kipitti sisään eräs herttainen vanha pariskunta toisiaan käsistä kiinni pitäen. Awwww! Päätimme, että piipahdamme ravintolaan syömään paluumatkalla.

trattoria italiana murnau

Ja niinpä me teimme paluun sympaattisen ravintolan pihalle kun prinsessalinna oli nähty. Ajovuorossa oli paluumatkalla hurjapää-Huli, joka ajoi melkein paikan ohi ja joutui tekemään lopulta aika päheen äkkikäännöksen ravintolan pihaan. Mutta emmä voinut sille mitään – se auto vaan meni niin lujaa!

toyota gt8  toyota gt8

murnau

Ravintolan pihalla oli yllättävän paljon autoja ottaen huomioon, että olimme pikkuisessa saksalaisessa kylässä nimeltään Murnau am Staffelsee. Ravintolaan sisään astuessamme emme kuitenkaan nähneet kuin pari hassua pariskuntaa itsemme ja tarjoilijoiden lisäksi. Istuessamme alas kauniiseen ikkunapöytään, ihmettelimme hieman missä kaikki ovat. Ja siinä samassa mysteeri ratkesi. Kaikki olivat pelaamassa minigolfia ravintolan takapihan puutarhassa! Paikka näytti niin kutsuvalta ja kauniilta, että päätimme piipahtaa pelaamassa yhden kierroksen, kunhan vain saisimme ensin vatsamme täyteen. Herra Longfield kyllä tiedusteli multa useaan kertaan oliko minigolfin pelaaminen fiksu idea. Ai miksi? No siksi, että viimeksi kun pelasimme yhdessä minigolfia, heitin sen p**keleen mailan männikköön kun peli alkoi mennä huonosti. Huono häviäjä – I know..

trattoria italiana murnau

trattoria italiana murnau trattoria italiana murnau

Ennen hieman jännittävää minigolfia piti mahat kuitenkin saada täyteen (nälkäisenä mun maila olisi lentänyt jo ekan reiän jälkeen jorpakkoon). Tilasimme alkuun talon antipastolautasen sekä lasin valkkaria mulle ja tuopin Russ-olutta herralle. Russ on sekoitus vehnäolutta sekä Spritea ja se maistuu ihan simalle. Antipastolautanen oli varsin herkullinen. Eritoten grillatut katkaravut, sardellit, paistettu lohi sekä katkarapumössö veivät kielen mennessään.

trattoria italiana murnau

trattoria italiana murnau

Alkupalojen jälkeen jäimme odottelemaan pääruokaa. Koska olimme italialaisessa ravintolassa, tilasimme perinteisesti pastaa ja pitsaa. Herra otti quattro stagioni –pitsan ja mulle tuli parmankinkku-mascarpone pastaa. Eikö ole kummallinen yhdistelmä? Tilatessani pastaa alkoi tarjoilija hymyillä ja näytti peukkua ylöspäin! Hahhah, hän sepitti samalla, että olin tehnyt varsin oivallisen valinnan pastani suhteen. Ja ei se italialainen pappa turhia sitä peukkua nostellut ylöspäin, pasta oli törkeän hyvää!

Suolainen parmankinkku sopi ihanasti tomaatti-pippuri kastikkeen kanssa yhteen. Kun haarukkaan nappasi vielä pienen keon makeaa mascarpone-juustoa, oli suussa kuulkaas bileet. Nam! Tätä olisi kiva kokeilla joskus myös kotona. Tosin ei se pasta kuitenkaan samalta maistuisi – loma on loma ja silloin kaikki maistuu ja tuntuu jotenkin astetta paremmalta.

Niin ja täytyy kehua myös herran pitsaa. Eritoten pitsapohjaa, joka oli juuri semmoista kun pitsapohjan tulee olla (jos ei syödä pannupitsaa). Pohja paistettiin leivinuunissa, joka varmasti takasi paremman ja rapeamman lopputuloksen.

trattoria italiana murnau trattoria italiana murnau

Jälkiruoille meille ei jäänyt tilaa. Ajattelimme, että voisimme napata minigolf-radan kiskalta jätskit, mutta nekin jäivät lopulta ostamatta, sillä mahat tulivat niin mukavan täyteen alku- ja pääruoista.

Minigolfia (mestan nimi oli Minigolf Ludwigshöhe) menimme ruoan jälkeen herran epäilyistä huolimatta pelaamaan. Nappasimme mailat ja pallot kassalta mukaamme ja astuimme sisään todella kauniiseen ja tuoksuvaan puutarhaan, jossa kiemurteli 18 minigolf-rataa kukkivien pensaiden ja kasvien väleissä. Ratojen reunoilta kuului paljon naurua ja mystistä saksankieltä, josta tajusimme vain muutamia hassuja sanoja. Siitä huolimatta onnistuin ääntelemään ja jännittämään toisten joukkueiden pelivuorojen aikana.. Jäin nimittäin aina välillä hieman liian innoissani tutkailemaan miten muilla menee. Heheh. Sen lisäksi, että seurailin muiden minigolf-kierrosta, syötin, valokuvasin sekä paijasin pelimme ohessa viereisillä pihoilla olleita vuohia ja määyin lampaille, jotka tietenkin vastasivat mulle reippaalla määinnällä. Saattoi ne saksalaiset siinä sivussa vähän katsella meitäkin! Hahah!

Mutta niitä lampaita ja vuohia oli aivan pakko käydä moikkaamassa. Niiden isot aitaukset sijaitsivat siis ihan peliradan vieressä, ja sieltä kantautui aivan ihana kellojen kilinä kun lampaat ja vuohet kävelivät ympäriinsä. Aivan fantastinen minigolf-mesta!

Minigolf Ludwigshöhe

Minigolf Ludwigshöhe Minigolf Ludwigshöhe   Minigolf Ludwigshöhe Minigolf Ludwigshöhe

Minigolf Ludwigshöhe

En tiedä saivatko kaunis puutarha, tuoksuvat kukat vai määkivät lampaat mut erityisen hyvälle päälle, mutta en suuttunut pelimme aikana kertaakaan (ja se on hyvin, uskokaa kun sanon)! Tosin mä voitin, kahdella ratkaisevalla pisteellä. Jee jee jee!

Kierroksen kahdella viimeisellä reiällä alkoi sataa, mutta lämmin kesäsade ei haitannut yhtään meitä eikä muita radalla olevia pelaajia. Nauru raikasi sateesta huolimatta, ja märkinä juoksimme lopulta mustan vuokra-auton kyytiin ja hurautimme takaisin Müncheniin.

vuohia lammas vuohi

Suositellut

Vastaa