Ihan pihalla

Viikonloppuna ilmat ovat suosineet. Tästä kertoo myös kymmenet ja taas kymmenet leskenlehtikuvat Instagramissa, Facebookissa sekä blogien postauksissa. On kyllä ihan huippua kun kevät tulee ja tuntuu, että kaikilla on kevättä rinnassa enemmän kuin riittävästi!

Minä huhkin ylitöissä lauantaina kokonaisen työpäivän ajan, mutta säntäsimme kyllä heti töiden jälkeen Nuuksion metsiin. Kiertelimme siellä parin tunnin ajan harmaan karvaisen kaverin kanssa, ja lenkin aikana hieman jännittäväksi muuttunut työpäivä haihtui mielestä. Ulkoilu on kyllä parasta juuri silloin kun pää pitää tyhjätä! Loppuilta meni lauantaina sohvalla Damagesin neloskautta katsoessa. Jos ihan totta puhutaan, niin pysyin hereillä yhdestä jaksosta noin 20 minuuttia, jonka jälkeen nukahdin kuin tukki vilttien alle.

Nuuksio Nuuksio chow chow chow chow

Aamulla nukuimme tuttuun tapaamme pitkään. Nousimme sängystä yhdentoista pintaan, ja pian telkussa pyöri uudestaan edellisiltana kesken jäänyt Damages-jakso ja edessä oli herkullinen aamupala. Pitkään ja hartaasti syödyn aamupalan jälkeen suuntasimme pihalle. Edessä oli pihapäivä!

Siivosimme ja touhusimme pihalla yli kuuteen saaden hirmuisen paljon pihatöitä tehtyä. Saimme mm. revittyä pihan suojana olleet jättimäiset pressut pois, keräsimme paljon kiviä ja viskasimme ne tontin ajotien viereen tulevaan kivikujaan, kokosimme ison roskakasan pihalta löytyneistä roskista, veimme lumilapiot talvisäilöön varastoon, haravoin kolme tuntia tontin ”metsäistä osaa”, leikkasin kuihtuneet perennat pois samalla kun herra Longfield jynssäsi auton sisältä tiptop-kuntoon ja kävi sen jälkeen vielä autopesussa.

komea maksaruoho alppiruusu chow chow chow chow

Haravoidessani löysin tontilta pikkuisia pensaita, jotka olivat täynnä söpöjä pinkkejä kukkia. Jätin pensaat (vielä) paikoilleen, sillä päätin ensin selvittää mistä kasvista on kyse. Siinä haravoinnin yhteydessä huomasin naapurin tontilla suuremman pensaan, joka näytti pienen matkan takaa ihan samalta kuin meidän tontilla möllöttävät pinkkikukkaiset pensaat. Ajattelinkin mennä käymään naapurin puheilla jos en itse saa selville mistä kauniista kasvista on oikein kyse.

näsiä näsiä näsiä näsiä

No, google kyllä kertoi mulle vastauksen tosi nopeasti. Aikaisin keväällä kukkiva pensas on nimeltään näsiä. Näsiä on hirmuisen myrkyllinen, mutta taidan silti siirtää pikkuiset pensaani (käsineet käsissä) jonnekin yhteen ja samaan paikkaan, sillä nyt ne ovat siellä täällä erillään toisistaan. Luulen, että linnut (joilla on näsiän myrkkyyn vastustuskyky) ovat syöneet naapurin isomman pensaan marjoja edellisinä syksyinä ja levittäneet siten pensasta lähialueelle.

Löysin näsiästä googlettelun ohessa aika mielenkiintoisen postauksen Tiedebasaari-blogista, se kannattaa käydä lukemassa jos näsiän historia mm. lääkekasvina kiinnostaa. Itse en taida kuitenkaan ryhytä tunkemaan näsiän myrkyllisiä marjoja suuhuni toiveena lievittää hammaskipua.

Pihatöissä mukana riehui tietenkin myös harmaa karvainen kaveri. Hän bongasi pihalla oleilun aikana musta-valkoisen kissan, jonka touhuja valpas vanha mummomme seurasi tosi tarkkaan. Harmaa karvainen kaveri tykkää olla terassin portaiden edessä olevan kukkulan päällä, josta näkee joka paikkaan. Mikäs hänellä on siinä ollessa kun kevätaurinko lämmittää mukavasti turkkia ja rapsutuksia satelee aina sopivissa väleissä!

chow chow

Suositellut

Vastaa