Niagaran putoukset, Kanada

Moooh. Herra Longfield kirjoittelee tässä nyt. Aiheena on yllättävästi sellainen asia kuin Niagaran putoukset.

Niagaran putouksilla käytiin jo aika kauan aikaa sitten syksyllä, samalla matkalla missä New York ja Toronto tulivat tutuiksi. Hulin on kyllä pitänyt näistä putouksista kirjoittaa jo jonkin aikaa, mutta jotenkin se on aina siirtynyt, ja nyt kunnia ja etuoikeus tämän postauksen tekoon annettiinkin sitten minulle. Ja tottahan minä putouksista kirjoitan. Tästä se lähtee.

Niagarassa on vesiputouksia. Niissä virtaa paljon vettä. On ne hienoja ne vedet jotka sieltä putoilee.

Loppu.

Niagaran putoukset

Tai no ei ihan vielä.

Niagara sijaitsee USA:n ja Kanadan rajalla, ja ajaessa New Yorkista Torontoon, Niagara on melkein pakostakin matkan varrella. Kun lähdimme New Yorkista kohti Torontoa ajamaan, mekin mentiin silloin jo ensimmäisen kerran läheltä näitä putouksia, mutta tuolloin oli jo myöhäinen ilta ja takana sen verran paljon autossa istumista että huristettiin vaan suoraan Torontoon nukkumaan ja jätettiin putoukset vielä putoilemaan itsekseen.

Torontosta käsin teimme sitten päiväretken putouksille. Lähdimme heti aamusta käymään ensin Toronton Casa Lomassa, ja sieltä käsin ajamaan kohti Niagaraa. Toronton ja Niagaran välillä on n. 120 kilometriä matkaa, joten sinne ajaa semmosen puolitoista tuntia suuntaansa. Säiden kanssa kävi hirveän hyvä tuuri, päivä oli aurinkoinen ja lämmin, eli olosuhteet oli tosi hyvät putousten ihmettelemiseen.

Niagaraa kohti ajaessamme piti hieman olla varuillaan ettei vaan vahingossakaan eksyttäisi jonnekin raja-asemalle, USA:n ja Kanadan raja kun kulkee pitkin sitä jokea jossa putouksetkin sijaitsevat ja yhtään ei tehnyt mieli mennä urpoilemaan rajavartijoiden ja tulliasemien sekaan. Mutta hyvin ne kaikki vältettiin, vaikka putousten lähestyessä suunnistettiinkin innoissamme navigaattorin sijaan ennemminkin putouksista taivaalle kohoavan vesihöyrypatsaan mukaan.

Niagaran putouksetNiagaran putoukset

Niagaran putoukset koostuu oikeastaan kolmesta eri putouksesta, jotka on nimetty Hevosenkenkäputoukseksi, Amerikkalaiseksi putoukseksi ja Morsiushuntuputoukseksi. Näistä kolmesta suurin on Hevosenkenkäputous, joka vyöryy 53 metrin korkuisena ja 800 metrin levyisenä hevosenkenkänä koko Niagaran joen leveydeltä. Tämä putous sijaitsee molemmilla puolilla rajaa, loput valuu sitten pelkästään USA:n puolelta, ja ne ovat paljon Hevosenkenkäputouksia pienempiä. Morsiushuntuputous on kaikista pienin, ja se on vaan yksi vähän muista putouksista erillään oleva noro joka valuu Amerikkalaisten putousten vieressä.

Olimme ennen reissua lukeneet, että putouksia kannattaa katsella nimenomaan Kanadan puolelta, sieltä kun piti olla paremmat näkymät kuin USA:sta, ja se oli kyllä ihan totta. USA:n puolelta ei näe Amerikkalaisia ja Morsiushuntuputouksia ollenkaan. Tai okei, on sinne niiden rannalle joku torni rakennettu mistä käsin voi vähän niitäkin katella, mutta paljon paremmin putouksia pääsee ihmettelemään Kanadan puolelta olevalta pitkältä jalkakäytävältä ja näköalatasanteilta.

Niagaran putouksetNiagaran putouksetNiagaran putoukset

Niagaran putoukset sai jo 1800-luvulla ihmiset sekaisin, ja kaikenlaista sankaria kävi tuolloin putousten luona pelleilemässä. Ensimmäinen esi-Duudsoni kävi jo vuonna 1829 pomppaamassa putousten välissä olevalta Goat Islandilta putousten alla olevaan vesikuiluun. Sama mies pomppasi myöhemmin paikkaan rakennetusta tornista taas alas, ja kohta oli kaikenlaista muutakin veijoa kikkailemassa putouksissa. Osa kikkailijoista menetti touhuissa henkensä, muun muassa mies, joka oli ensimmäisenä uinut Englannin kanaalin poikki, hukkui pyrkiessään uimaan joitain Niagaran putouksia ennen olevia koskia ylävirtaan.

Vuonna 1859 joku sai sitten päähänsä nuorallakävellä putousten yli, ja sen jälkeen moni muukin kävi samaa touhua harrastamassa. Lopulta pelkkä nuorallakävely ei enää katsojia kiinnostanut, vaan sitten otettiin manageri reppuselkään tai kannettiin persikkakoreja tai käveltiin silmät sidottuna ja kädet ja jalat kahlehdittuna nuoraa pitkin. Vuonna 1896 touhu viimein lopetettiin lainvastaisena.

Vuonna 1901 eräs 63-vuotias opettajatäti taisi päättää että nyt on elämä liian tylsää, jotain on tehtävä, ja päätti jostain käsittämättömästä syystä mennä tynnyrin sisällä Niagaran putouksista alas. Nainen selvisi tempusta melko vähäisin vammoin, mutta sanoi silti että kenenkään ei tulisi kokeilla tuota enää koskaan. Se oli turha toivo, tietenkin siitä tuli taas hetkellinen villitys ja urpo toisensa jälkeen meni putoukset ties millä kanootilla tai uimarenkaalla alas. Näistä läheskään kaikki eivät selvinneet hengissä, ja nekin jotka selvisivät, saivat kovat sakot tempuistaan.

Näinäkin aikoina välillä sattuu tapauksia, jolloin joku tulee putoukset alas. Viimeisin tiedossa oleva tapaus sattui vuonna 2012, jolloin joku 40-vuotias jamppa päätti kiivetä näköalapaikan kaiteen yli, ja hyppäsi putouksiin. Mies selvisi hengissä, eli näinköhän jäi tempun tavoite saavuttamatta.

Niagaran putoukset

Me ei lähdetty putouksiin uimaan eikä hyppimään, vaan tyydyttiin hyväkäytöksisesti ihailemaan vyöryviä vesimassoja näköalapaikoilta. Olihan ne putoukset hienot, minä ainakin olisin voinut toljottaa niitä vaikka kuinka kauan. Mutta kieltämättä ne oli ehkä tullut kuvitelleeksi vieläkin suuremmiksi ja mahtavammiksi kuin mitä ne paikan päällä olivat. Alun perin oltiin ajateltu, että käydään ajamassa putouksien alle pieniä piipahduksia tekevillä Maid of the Mist-laivoilla, mutta jätettiin se sitten kuitenkin väliin, koska koettiin että näkeehän ne ihan tarpeeksi läheltä ilmankin. Tiedä sitten olisiko putousten koko päässyt vaikuttamaan vielä enemmän sieltä laivalta käsin.

Niagaran putouksetNiagaran putoukset

Putouksista lukiessa tuli tajuttua sekin, että putoukset eivät pysy samassa paikassa koko ajan, vaan ne pikkuhiljaa kuluttavat maaperää pois voimallaan ja täten vähän niin kuin hivuttautuvat taaksepäin. 1000 vuoden päästä putoukset on jo jossain ihan muualla missä ne nykyään ovat. Tai siis olisivat, jos ei ihminen niitä keinotekoisesti pidättelisi paikallaan.

Vaikka putoukset ja niistä alas vyöryvät vesimassat tuntuvat aika pysäyttämättömältä voimalta, pystyy ihminen niihin kuitenkin meinaan vaikuttamaan: jo vuonna 1969 amerikkalaiset ohjasivat putousten vedet hetkeksi jonnekin muualle, kuivattivat koko putousten alueen, ja tekivät sen jälkeen jotain maaperän eroosiota hidastavia töitä juurikin sen takia, että putoukset eivät pääsisi karkaamaan. Olisihan se nyt meinaan ikävää kun Kanadan puolelta menetettäisiin hyvät näkymät ja se USA:n tornikin jäisi ihan turhana paikalleen seisomaan.

Itse voin kyllä ehdottomasti suositella putousten luona käymistä, jos sattuu Torontossa tai jossain lähistöllä joskus käymään, tai jos on tarkoitus ajella Pohjois-Amerikkaa muuten vaan ristiin rastiin. Mutta älkää menkö putouksia tynnyrillä alas, siitä saa sakot.

Niagaran putoukset

Suositellut

4 Comment

  1. Kiva postaus, hauskaa historiaa Niagaralta. Meidän tuli käytyä muistaakseni neljä kertaa Niagaralla, kaikilla kerroilla tehtiin vähän erilaisia juttuja. Mutta täytyy sanoa, että ihan ylivoimaisesti paras kokemus oli se laivamatka Maiden of Mistillä. Vasta silloin kun oli siellä putouksen alla, kunnolla käsitti sen veden mahdin ja tajusi, ettei se nyt ihan ”pieni puro” olekaan. Kauempaa katsottuna sitä ei käsittänyt ollenkaan samalla tapaa, vaikka lähellä oli silloinkin. Tykättiin myös paljon kiipeilystä siellä putouksen ”takana”. En tiedä oliko se reitti auki kun te olitte siellä, sinne ei pääse läheskään joka kerta, talviaikaan ei kai koskaan. Samoin tykkäsin tavallaan jenkkilän puolesta enemmän, se kun on luonnonsuojelualuetta, niin sitä ei oltu pilattu kasinoilla ja kaupoilla ja turistimenolla samalla tapaa kuin Kanadan puolta (kerrankin noin päin). Siellä jenkkilän puolella oli ihan omanlainen tunnelma minusta, vaikka putoukset ei näy samalla tapaa, mutta ihan riittävästi kumminkin.

    1. Herra Longfield says: Vastaa

      Tuo putousten takana kiipeily kuulostaa hauskalta, voisi kuvitella että sieltä saisi vielä paremman kuvan putousten voimasta kun laivalta. Ei tullut tuollaista aktiviteettia ainakaan huomattua oman vierailumme aikana.

      Kyllä siellä voisi uudemmankin kerran käydä, oli ne putoukset sen verran jylheät sieltä näköalapaikoiltakin!

  2. Nimetön says: Vastaa

    Hieno juttu sykähdyttävästä paikasta/reissusta!
    Itsekin tuli tuolla aikoinaan 2009 käytyä ja vähän samanlainen retki (postaus) tehtyä New Yorkista Niagaralle autoillen. Haaveena on vielä uudestaan päästä ainakin New Yorkiin.

    1. Herra Longfield says: Vastaa

      Kiitos! New Yorkissa tekemistä kyllä riittäisi monenkin reissun edestä. Automatka Niagaralle on kyllä sen verran pitkä, että sitä en ehkä toista kertaa lähtisi tekemään. Mutta jos jossain lähempänä Niagaraa tulisi käytyä niin voisi kyllä hyvin käydä vaikka sitten siellä USA:n puolella putouksia uudemmankin kerran kattelemasa.

Vastaa