Yksi satavuotias, kaksi kaksi- ja kaksi kolmekymppistä

Ihan tähän alkuun mun on hieman purnattava! Miksi Finnkinon piti mennä ostamaan Sellossa majaileva pikkuinen Bio Rex -elokuvateatteri?! En tykkää siitä yhtään (siis siitä, että iso jätti ostaa itselleen kaiken). Bio Rex oli Rex-saleineen meidän lähielokuvateatteri (ei kyllä lähin, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä), jonne paettiin aina silloin tällöin jättimäisten irttaripussien kanssa katsomaan lällärileffoja. Nyt vain toivon, että Rex-sali (tai siis nykyisin Sali 6 – kuinka tylsän ja omaperäisen nimen Finnkino onkaan tälle ihanalle salille keksinyt..) muhkeine tuplalöhötuoleineen säilyisi teatterissa myös tulevaisuudessa.

Ainakin eilen ne löhötuolit siellä vielä olivat! Istahdimme – tai paremmin sanottuna makasimme – niissä nimittäin eilen mukavan parituntisen ajan. Isolla kankaalla pyöri hyväntahtoinen Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi -leffa, jota olimme katsomassa herra Longfieldin pikkuveljen ja hänen avovaimonsa kanssa.

leffa

Kerroinkin jo hieman blogin facebook-sivuilla kevätkevennyksestä, johon olemme sitoutuneet neljän työkaverin kanssa. Kevätkevennyksen ensimmäinen punnitus oli tänään, joten eilen elokuvateatterissa nähtiin mut maailman pienimmän irttaripussin kanssa. Säälittävä karkkipussini painoi 54 grammaa pitäen sisällään 7 karkkia ja yhden suklaan. Ou jee. Pärjäsin tällä määrällä kuitenkin hyvin. Tosin sen verran on pakko tunnustaa, että söin kahdeksan karkkiani jo varttia ennen leffan alkua. Niin käy usein kyllä myös normaalin 400 gramman pussin kanssa..

No mutta se karkeista, mennään eteenpäin.

Leffan jälkeen suuntasimme Il Gabbiano nimiseen ravintolaan, josta olen jokusen kerran aiemminkin täällä blogissa maininnut. Normaalisti syön täällä aina pasta carbonaraa (ne tekee sen paremmin kuin Putouksen Antsku), mutta seuraavan aamun punnitus oli sen verran tiiviisti mielessä, että päädyin tilaamaan naudan ulkofileepihvin kasvisten kera. Niin ja kastike oli vielä ei-kermainen. Hyvä minä! Herra Longfield tosin tilasi sen pasta carbonaran, ja saatoin mä siitä kolme haarukallista maistaa.. Nam! Seurueemme kaksikymppiset tilasivat pihvit ranuilla, karpalolonkeron sekä bissen. Me kolmekymppiset juotiin limua ja vettä. Satavuotias joi leffassa vodkaa.

Sapuskan ohessa höröteltiin tyhmille jutuille, kunnes joskus ysin pintaan meille ilmoitettiin keittiön olevan menossa kiinni. Maksoimme laskun, keräsimme kimpsut kasaan ja heitimme nuorenparin autolla kotiin. Ei-niin-nuoripari ainakin tykkäsi illasta kovasti!

il gabbiano

il gabbiano

Suositellut

2 Replies to “Yksi satavuotias, kaksi kaksi- ja kaksi kolmekymppistä”

  1. Muakin ärsyttää Biorexin häviäminen Sellosta :/. Mutta toivottavasti ihanat löhötuolit säilyvät. …Heti kun mulla on vaan vähän aikaa, valkkaan leffan sen mukaan, että se menee löhötuolisalissa ja suuntaan sinne (no ehkä leffan pitää olla edes jollakin tasolla katsottava… ;)).

    1. Siellä oli remppa jo menossa, joten nyt sormet ristiin, että löhötuoleihin ei kosketa!! Mekin aina mentiin Rex saliin kattomaan tosi outoja leffoja, ihan sama mitä siellä meni kunhan pääse löhöilemään. 🙂

Vastaa