Shoppailua, keittoa voitaikinakuorella, 9 kilsan lenkki ja kouluun valmistautumista

Tänään sain aikaan vaikka mitä! Palkkapäivän ja muhevien ylityökorvausten kunniaksi olin luvannut itselleni shoppailupäivän. Vein herran aamulla töihin, ja sitten suuntasin suoraan ostoksille. Ostoskasseihin tarttui muutaman tunnin kierroksen aikana pari korua, toppeja, musta mekko sekä epämääräistä rojua Tiimarin loppuunmyynnistä. Päättömän shoppailun lomassa sain myös muutamia rästihommeja tehtyä pois alta – rannekello sai uudet rannekkeet ja patterit, penaaliin ostettiin uusia kyniä (koulu alkaa huomenna!), ostin multaa parille kukalle, hommasin olohuoneeseen pitkän verhotangon ja tutkin suksitarjontaa (sukset jäivät vielä ostamatta). Niin ja kävin shoppailukierroksen jälkeen vielä ruokakaupassa.

Kotiin päästyäni maha murisi kovasti ja päädyin tekemään nopean valmiskeiton. Boostasin kuitenkin Violan valmista savuporokeittoa hieman tekemällä keiton päälle voitaikinakuoren (vinkin tähän sain valmiskeittopurkin kyljestä). Annoin voitaikinalevyn sulaa hieman ennen kuin aloin muovailla siitä palloa. Kun taikina oli täysin sula, kaulin siitä pyöreän ympyrän ja varmistin, että se olisi hieman suurempi kuin keittolautaseni. Tämän jälkeen lämmitin keiton liedellä, kaadoin kuuman keiton lautaselle, nostin voitaikinakannen päälle, voitelin kannen kananmunalla, ripottelin sen päälle seesamin- ja auringonkukansiemeniä ja törkkäsin koko komeuden uuniin (225 astetta) noin 10-15 minuutiksi. Kun voitaikina oli ruskettunut kevyesti, otin keiton uunista ja hörpin sen sisuksiini, oli nannaa!

savuporokeitto voitaikinakuorella

savuporokeitto voitaikinakuorella
Ruskea pikkukori kotiutui tänään Tiimarin loppuunmyynnistä

Tulikuuman keiton litkimisen jälkeen vedin kieli palaneena toppavaatteet päälleni ja lähdin ulos. Loman aikana oli tarkoitus vaeltaa metsissä, ja sitä olen tehnyt joka päivä. Tällä kertaa jätin koiran kotiin, sillä halusin tehdä pitkän lenkin. Meidän vanhus ei valitettavasti nivelrikkojensa kanssa voi enää köpötellä reippaan tunnin lenkkejä.. Ennen lähtöä laitoin korviin vielä soimaan Peter Franzenin Tumman veden päällä -äänikirjan ja sitten suunnistin metsään.

Yhdeksän kilsan aikana ehdin eksyä kolme kertaa ja löytää itseni aivan mystisistä paikoista. Onneksi kännykässä on kartat!! Kirpakassa pakkasessa tehdyn lenkin aikana sain äänikirjan melkein loppuun, ja kotona postiluukussa odotti kiva yllätys! Reippaat kaksi viikkoa sitten tilaamani mekot olivat saapuneet Briteistä, mutta ennen kuin saatoin tutustua ostoksiini, piti herra hakea töistä kotiin.

metsä
Lenkkimaisemia

Kun herrakin saatiin lopulta kotiin, sujui loppuilta uusiin vaatteisiin tutustuen sekä ekaan koulupäivään valmistautuen. Repun pakkaaminen kävi sutjakasti! Laitoin penaaliin uudet kynät, nakkasin erinäisen määrän tärkeitä papereita reppuun ja suljin repun vetoketjut tarkasti. Fiilis oli kuin ekaluokkalaisella, mutta sellainenhan musta kyllä taitaa nyt tulla. Aika jännää!

Ekan koulupäivän vaatteet piti myös valita, ja sehän ei tietenkään käynyt ihan hetkessä.. Testailin järjettömän määrän mekkoja ja housuja päätyen lopulta mustaan uuteen mekkoon, beigeen vanhaan villaneuleeseen sekä uuteen kaulakoruuni, jonka nappasin alehyllystä aiemmin päivällä. Istuin vaatteet päällä peilin edessä ja katsoin miltä näytän kun esittelen itseäni – musta mekko oli tähän hyvä, se piilottaa ylimääräiset makkarat ja beige villaneule lämmittää ihanasti. Suuri koru taas toimii kivana katseenvangitsijana, sillä se on hirmuisen kaunis.

Saatuani vaatteet päätettyä levisi kasvoille iso hymy (ja saatettiin täällä Vihervaaran lattiolla nähdä myös pari tanssimuuvsia)! Mua jännittää hirmuisesti, mutta olo on kuitenkin aika luottavainen, sillä koulutusohjelman asiat pitäisi olla mulle oman työn kautta kyllä ihan hyvin hanskassa. Ehkä. Sen näkee sitten.

Alla oleva asukuva oli tän päivän #satasyytäollaonnellinen-juttu (haasteen etemistä voi seurailla tarkemmin blogin facebook-sivuilla). Kuvanoton aikaan olo oli pienen paniikin jälkeen rauhallinen ja hymy kiiri kasvoille.

Reppu, vaatteet sekä leidi ovat siis valmiita palaamaan koulunpenkille. Toivottakaahan onnea! 🙂

#satasyytäollaonnellinen

Suositellut

4 Replies to “Shoppailua, keittoa voitaikinakuorella, 9 kilsan lenkki ja kouluun valmistautumista”

  1. Onnea koululaiselle!

    Olen käynyt parinkin koulun penkillä joitain vuosia sitten; sisustussuunnittelua pari vuotta ja viestintääkin luin lukukauden. Taas olen miettinyt jotain kursseja, mutta teen jo niin pitkää päivää töissä, että ainakaan nyt rahkeet eivät riitä.

    1. Kiitos Lumo!! Istun nyt täällä auditoriossa ja tunti alkaa. 🙂

  2. Onnea täältäkin koululaiselle ja lukuintoa keväälle 🙂

    1. Kiitos kiitos! Eka lounastauko alkaa juuri, meen varmaan jonnekin kulmapöytään yksin istumaan. Hahahha. 🙂

Vastaa